244
Hän
jän Juudaksenkin jalkoja. killiset
lausui
nämä mer-
sanat kaikkivoivasta rukouksesta:
»Kaikki,
mitä rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin
on oleva teillä», ja hän näytti meille uskon voittoriemun, kun hän ystävänsä Lasaruksen kalliose
haudan
edessä, kuolleen
verivihollistensa
hän
että
oli
vielä
haudassa ollen ja
kuullen, ääneensä
kiitti
Isää
siitä,
kuullut hänen rukouksensa.
X.
Johannes sanoo aluksi Kristusta »Sanaksi» Ja hän oli »Sana* jo siinäkin mielessä, että hän oli se, niitä hän sanoi. Hänen puheensa ja elämänsä olivat yhteellisiä. Mutta hän oli myös »Sana» siinä mielessä kuin Johanneskin tarkoitti:*) hän sanoi, mitä hän oli, ja kuka hän oli. Hän toi mukanaan ilmestyksen. Hän puhui suoraan itsestään sellaista, jota ei kukaan (Logos).
milloinkaan
ennemmin
myöhemmin
tai
ole uskal-
tanut sanoa.
Hän
sanoi olevansa synnitön.
kerimpia vihollisiaan
astumaan
Hän
vaati kat-
»Kuka Eikä kukaan
esiin ja sanoi:
nuhdella minua synnistä?» Ja viimeisessä iltarukouksessaan seisoi hän Jumalan edessä kasvot kasvoja vasten ja sanoi: »Olen täyttänyt sen tehtävän, jonka annoit minun tehdäkseni.» Mutta joko hänellä on sittenteistä voi
yrittänytkään.
kin ollut salaisia syntiä ja puutteita ja hän on siinä tapauksessa ollut tavallisen inhimillisen itsetajunnan *)
jenny.
Johanneksen Logos-käsite
ei
tähän likimainkaan
silti
tyh-