229 ihmisiä virtana hänen luokseen; ollen milloin hurjan kiihkeöitä asti,
seuraamaan häntä maailman
milloin taas hiipien yöllä salaovelle,
ääriin
milloin
asettaen kekseliäästi ajateltuja kysymyksiä suurim-
masta lain käskystä, milloin taas arvelematta laskeutuen yleisellä tiellä polvilleen, levottomasti aur tuutta halaten. Ja silloin puhui hän kullekin yksityiselle aivan niin kuin ei muita siinä silmänräpäyksessä
olisi
ollutkaan, ja niin
jokainen, jolle kän puhui,
sydämensä pohjaan
asti.
mieskohtaisesti,
että
hänen katsoneen Ajattelijalle hän sanoi: tunsi
sinun tulee uudestisyntyä, rikkaalle nuorukaiselle: yksi sinulta puuttuu, myy mitä sinulla on ja anna vaivaisille ja lähde sitten seuraamaan minua; sille, joka aina tahtoi hänen luonaan olla: mene kotiisi omaistesi luo ja kerro, mitä Jumala sinulle tehnyt on; ja kuolemaisillaan olevalle ryövärille: tänäpänä olet sinä oleva kanssani paratiisissa. Monet saivat koko elämäksensä kyllin onnea niistä sanoista, jotka
—
hän heille sanoi; toisten mielestä olivat hänen sanansa liioiteltuja ja käsittämättömiä, ja he jättivät hänet. Mutta eivät he milloinkaan hänestä kokonaan päässeet irti. He olivat lumeissa. Ja näitä sanoja puhuu hän vielä, puhuu meillekin. Hän lausui ne usein niin yleispätevästi, ne pitävät paikkansa vielä tänäkin päivänä: »joka tulee minun tyköni, sitä en heitä ulos», se on jokaiselle sanottu. »Ja kun minä maasta nostetaan ylös, vedän kaikki luokseni», sepä tarkoittaa meitä kaikkia, minuakin. Mutta kun nämä sanat ensiksi vetävät huomiomme puoleensa muodollaan ja sitä lähin että
—
—
iskeytyvät
omaantuntoomme
ja
vastaavat
tarpei-