1R9
uskonut papesen, mitä hän aran kunnioituksen takia ei saanut sanotuksi. Se oli lapsen uskontun-
pieniä
taa rille
ollut
karitsoita).
Lapsi
oli
nustus.
Varhaisessa nuoruudessa ei sanottavasti näistä puhuta; ja se onkin luonnollista. Mutta kun
asioista
nuorukainen tuossa 14 ja 20 vuoden
vaiheilla
ei
kysymystä, ei ilmaise iloaan kuulemastaan sanasta, lukemastaan kirjasta vielä
lausu
mitään,
ei
tee
näkemästään ihmisestä, silloin on syytä peljätä, hän on puhumatta sen vuoksi, ettei hänellä ole mitään puhuttavaa. Eikä asian laita kaikissa tapauksissa ole kuitenkaan tykkänään näin. Sisäpuolella on kuitenkin jotakin; mutta se on ristiriidassa kaiken kanssa, mikä on ulkopuolella, jopa itsensäkin kanssa aina siihen määrään, että suu pysyy suljettuna. Saatetaan ehkä pitää päiväkirjaakin. Kerran kirjoitti eräs 16 vuotias: »Sinä et halua ja sinä haluat olla Jeesuksen omana.» Näille nuorille esiintyy kristillisyys ristinä, tahi että
joka synkistyttää mieltä.
Se näyttää tahtovan ryöstää ihmiseltä ilon ja kieltää ihmiseltä paljon. Se tahtoo ehkäistä vapautta. Se pimittää ja ikävys-
tyttää.
Samaan aikaan tulee myös monia käsittämättömiä asioita nuoren omaan elämänpiiriin. Hän rakastuu ja sairastaa onnetonta rakkautta; hän tekee lämpimiä ystävyydenliittoja ja polttaa siipensä ja joutuu petetyksi. Hän asettaa itselleen päämäärän tässä maailmassa ja viskautuu työhön kaikin voimin, ja niin arvostelee hän itsensä liian voimakkaaksi ja kohtaa elämän kovan todellisuuden ja sortuu. Sitten tulee ehkä joku suuri murhe vielä lisäksi;