141 jeitä, ei
mikään
liikuta
minua
niin paljoa kuin se,
näen, miten niiden perusääni on tämä:
että
dän tulee
mei-
tullaksemme kirkaste-
kärsiä,
tuiksi. Pietarin l:sen kirjeen esilauselmaksi sokärsimisen kautta kirkkauteen. Kolmasti esittää hän Jeesuksen Kristuksen lukijoilleen, ja kulloinpisi:
kin tahtoo hän heille näyttää
Hän on
kärsivän vapah-
meidät verellään, tähden tulee meidän pelossa vaeltaa! Hän ei sadatellut sadattelijoitaan eikä uhau(1 1.) nut, vaan kantoi meidäu syntimme ruumiissaau tajan.
—
sen
ristinpuulla, (2
karitsa, joka osti
— häntä tulee
meidän seurata!
Ja hän kärsi hiljaisena syntisten vastustusta,
1.)
ristiinnaulittiin ja astui
Jumala
hänet toja korkeammalle,
kuoleman maahan, mutta
kaikkia eukelivalkulkee meidänkin tiemme! (3 1.) Huomaan, että hän vuosi vuodelta maan päällä sai yhä selvemmin näkyviinsä kärsivän vapahtajansa aina siihen hetkeen asti, jona hän kunnioitti häntä kuolemallaan. Ja sitten koko hänen elämänsä kiinnitti häntä herätti
ja korotti
— ja
siten
siihen kutsumukseen, jonka hän nuoruudessaan tuona merkillisenä aamuna oli saa-
alituisesti
nut.
Siihen hän palasi yhä, siihen hänen herransa
hänen ajatuksensa johti. Kun hänellä suuremmoinen hetki elämässään ja hän
alituisesti
ollut
niin iloisesti tunnustuksensa lausunut, ei
tahtonut salata iloaan
siitä,
että
oli oli
Jeesus
tahtoi Jeesus hänelle
sinun perustuksellesi tahdon minä kirkkoni rakentaa. Kun hän oli ollut liian korkealla ja
sanoa:
niin,
sinussa on kallionluontoa ja
Jeesuksen täytyi muistuttaa hänelle kasta taistelua, jota käytiin
sitä
kohtalo-
hänen sieluraukastaan