114
lisäämme: sellainen on hän
senne hänelle! Hän
ei
vielä,
—
uskokaa
it-
ole ainoastaan nuorten
sankari; hän tahtoo olla heidän tuttavallinen ystävänsä. Juuri sellainen oli hän Johanneksen ja niiden toisten nuorten nähdä. Ei ainoasti hänen viattomuutensa vetänyt heitä hänen puoleensa; yhtäpaljon teki sen hänen luottavaisuutensa, hänen rakastavainen ymmärtämyksensä. Antakaa sen vetää Te tiedätte, että te teitäkin, sillä te tarvitsette sitä. kaikkein kipeimmin sitä tarvitsette, tarvitsette juuri sitä, josta sitten tulette olemaan äärettömän kiitollisia, kun sitä saatte: rakastavaista ymmärtämystä. Tiedän asian niin olevan. Nuori ihminen saa luottamusta ja käy kiitolliseksi koko elämänsä ajaksi, kun hän kohtaa toisessa vilpitöntä ymmärtämystä, varsinkin elämänsä ratkaisevina aikoina. Harvoin hän kyllä
tukset
sellaista
saa
koittavia,
—
osakseen.
Vanhempien kehoi-
hyvää tarne auttavat vain niin tavattoman vä-
saattavat
olla
niin sydämellisen
hän ja tekevät joskus asian entistäkin sotkuisemmaksi ja toivottomammaksi. Eipä todellakaan johtunut tottelemattomuudesta, vaan siitä, että sydän oli
ahdettu liian täyteen ja pantu ymmälle, erään
kymmenvuotisen poikasen omituinen vastaus. Kun hänen äitinsä ainakin kahdennenkymmenennen kerran kielsi hänen tekemästä sitä ja sitä, sanoi hän: »Äiti,
—
älä
nyt enää useampia asioita minulta sillä minä en voi muistaa
—
tänään kiellä, niitä kaikkia!» Ihmiset väsyvät ja menettävät rohkeutensa alituisista kehoituksista ja nalkutuksista. Ja siitä, mitä heiltä oikeastaan puuttuu, Heille käy niin, niin, siitä ei kukaan heille puhu. kuin sanotaan Kr. Winther'in runossa: »Ei syvintä
—