Jaakko Olavi Antila
Tulkun perheen joulupäivä
Teksti ja piirrokset: Jaakko Olavi Antila Š 2020 Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli ISBN 978-951-97251-3-0
2
Hyvä lukija, Piirsin kauan sitten pienen joulutarinan. Se unohtui pitkäksi aikaa, mutta tänä vuonna löysin sen uudelleen. Tarinan myötä haluan toivottaa Sinulle siunattua adventinja joulunaikaa! hiippakuntapastori Jaakko
3
4
Jouluaamun touhut ovat meneillään Tulkun perheessä. Aamupala on syöty, ja herkullisia kauranjyviä jää pöydälle kattilaan vielä iltapalaksikin. Pesänrakennusinsinööri Toni Tulkku sovittelee päälleen uutta talvitakkia. ”Miltä näyttää?” hän kysyy vaimoltaan Tarulta, joka työskentelee myyntijohtajana Kuusimetsän Kaura -osakeyhtiössä. ”Muuten oikein hyvältä, mutta takkihan peittää kokonaan punaisen vatsasi. Tututkin luulevat sinua kohta mustarastaaksi!” Taru naurahtaa.
”No niinpäs onkin. Sinulla sentään kävi tuuri, kun löysit viime keväänä alennusmyynneistä tuon talvitakin, joka on samaa sävyä höyhenten kanssa.” ”Asiahan järjestyy, jos lainaat tätä punaista kaulaliinaani”, Taru hihkaisee.
5
6
”No mutta tämähän näyttää oikein komealta”, Toni nyökyttelee katsellessaan peiliin. ”Tulehan jo, kultaseni! Meidän täytyy lähteä, jos aiomme ehtiä kirkkoon. Tanelikin odottaa jo malttamattomana ulko-ovella.” ”Tullaan, tullaan”, Toni vastaa mutta vilkaisee vielä nopeasti, miltä asu näyttää sivulta päin.
7
Lopulta Toni-isäkin ehättää peilin äärestä raikkaaseen ulkoilmaan. Hän katsahtaa vielä sisälle. ”Kaikki valot on sammutettu, eikä hellanlevykään näytä jääneen päälle. Voimme lähteä lentämään kirkkoa kohti”, hän toteaa ja sulkee ulko-oven.
8
9
10
Tulkkujen kotoa on lyhyt matka kirkolle. Pian punatulkkuperhe istuskelee kirkon pihalla korkeassa koivussa. Jouluaamu on jo valjennut. ”Ihmisten joulukirkko näköjään päättyi: väkeä alkaa tulla ulos. Katsokaa, tuolla pastori Kerttu Viita toivottaa kotiin lähteville seurakuntalaisille hyvää joulua. Lintujen joulukirkko pääsee alkamaan tuota pikaa kirkon ullakolla”, Taru puhelee. Taneli miettii, millainen joulukuusi on tänä vuonna laitettu myöhään aattoiltana kirkon ylisille.
Joulupuuna on perinteisesti toiminut oksa, jonka suntio Teuvo Tikka on hakannut irti jostakin seurakunnan metsässä kasvavasta kuusesta. Viime vuonna Teuvo innostui hakkaamaan joulukuuseksi todella suuren oksan. Hellevi Huuhkajan avulla se saatiin kuin saatiinkin kirkon ullakolle. ”Metsänhoidolliset syyt vaativat katkaisemaan tämän oksan. Mutta eikö se olekin hieno!” Teuvo esitteli silloin ylpeänä joulukuustaan.
11
Teuvo-suntio on kirkon katolla vastassa. Hän ohjaa kapuamaan sisälle seinän ja paanukaton välisestä kolosta. Öisen pyryn takia Teuvo on herännyt jo varhain aamulla tekemään lumitöitä. Silti hän jaksaa toivottaa kaikki iloisesti tervetulleiksi.
12
13
14
Monen kuusimetsäläisen mielestä joulun tunnelma syntyy vasta, kun kirkkokuoron laulama ”Jouluyö, juhlayö” täyttää kirkon hämärän ullakon. Kanttorilintu Herman Koralius johtaa kuoroa. Tiaiset laulavat sopraanossa ja varpuset altossa. Varikset raakkuvat tenorissa, ja pöllöt huhuilevat bassossa. Rouva Unelma Tiaisen sopraano oli loistovireessä vielä parikymmentä vuotta sitten, mutta nyt hänen kovaääninen vibratonsa alkaa jo hieman erottua. Kanttori Herman toivottaa kuitenkin kaikki halukkaat tervetulleiksi kuoroon.
Sitä paitsi juuri Unelman kannustava ja ahkera asenne innostaa muitakin kuorolaisia, ja hänen hersyvät juttunsa elävöittävät harjoituksia. Taneli kuuntelee kuoron laulua haltioissaan. Hän oli aattona laulamassa lapsikuoron mukana kirkossa ja vanhainkodissa. Nyt on mukava välillä istua ja kuunnella – eikä tarvitse yhtään jännittää omaa vuoroaan.
15
Kanttori Herman on johtanut Kuusimetsän kirkkokuoroa jo kauan äänirautansa kanssa. Kanttorilintu (latinankieliseltä nimeltään director cantus) on harvinainen, kauniista laulustaan tunnettu parvilintu (tarkemmin määriteltynä urkuparvilintu). Erikoisinta kanttorilinnussa on urkujensoittotaito. Ihmiset eivät juuri koskaan ole nähneet kanttorilintua.
”Kyllähän minäkin kerran lensin kirkkosaliin sisälle siinä toivossa, että saisin kokeilla oikein kunnon urkuja. Mutta niinhän siinä kävi, että suntio ei ymmärtänyt meikäläisen musiikillisia kykyjä vaan hätisteli minut kirkosta ulos”, Herman muistelee nauraen.
16
17
18
Kuusimetsän kirkkoherra, rovasti Korppi-Jaakko nousee saarnastuoliin. Äiti on kertonut Tanelille, että Korppi-Jaakko on vanhaa pappissukua. Korppi-Jaakon esivanhemmat kuulemma raivasivat kauan sitten pesäpaikan vaikeakulkuiseen, synkkään korpeen. Heidän perässään moni lintuperhe on vuosien saatossa saanut itselleen viihtyisän kodin Kuusimetsästä.
Seurakunta nousee kuulemaan Jouluevankeliumia. Korppi-Jaakko lukee sen lämpimällä, keskittyneellä äänellä. Sitten hän saarnaa. Hän puhuu Jeesus-lapsesta, paimenista ja enkeleistä. Saarnan päätteeksi Korppi-Jaakko sanoo vielä kerran: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa ja maan päällä rauha ja hyvä tahto.”
19
20
Taneli jää miettimään Korppi-Jaakon sanoja enkeleistä. Seuraavan virren aikana hän kuiskaa äidilleen: ”Äiti, kun sinä olet lennellyt metsissä, oletko nähnyt siellä koskaan enkeleitä lentämässä?”
”Voi lapsi, en minä sellaista valkovaatteista enkeliä ole ainakaan tietääkseni nähnyt. Mutta kerran tunsin kyllä, että Varpulan Tuomas oli oikea enkeli. Olin eksynyt metsään ja harhailin ympäriinsä. Olin hädissäni, mutta yhtäkkiä törmäsin Tuomakseen. Hän opasti minut kotiin. Silloin tunsin, että auttava ystävä voi tuntua aivan enkeliltä. Enkelitkin ovat meidän puolellamme.”
21
Taneli katsoo Varpulan Tuomasta, joka viereisessä penkissä veisaa möreällä äänellään hartaasti jouluvirttä. ”Eipä kyllä enkeli tule ensimmäisenä mieleen, kun Tuomasta katsoo. Mutta kai asia on niin, että enkeli ei välttämättä tarvitse valkoisia vaatteita. Siivet Tuomaksella sentään ovatkin”, Taneli tuumii.
22
23
24
Päätösvirren jälkeen rovasti Korppi-Jaakko jää kirkon katolle juttelemaan seurakuntalaisten kanssa. ”Kiitos vielä, Taneli, siitä eilisestä kuorolaulusta! Oli upeaa viettää aattohartautta yhdessä. Ja nyt sinä jaksoit heti aamulla lähteä kirkkoon – hienoa! Minä tosin taisin pitää vähän korkealentoisen saarnan”, rovasti puhelee. ”Tanelilla taisi ajatus lentää saarnan aikana”, Taru naurahtaa. ”Niin, minä mietin enkeleitä.” ”Jaa, että enkeleitä. Oletkos sinä nähnyt enkeleitä?” Korppi-Jaakko kysyy.
”En ole varma… mutta Varpulan Tuomaksen minäkin olen nähnyt varmasti – viimeksi tuolla kirkossa”, Taneli vastaa. ”Jaa-a. Vai sillä tavalla”, KorppiJaakko toteaa hymyillen. Hän ja Toni ovat ymmällään: miten Varpulan Tuomas liittyy enkeleihin? Taru sen sijaan tietää kyllä vastauksen ja naurahtaa hiljaa mielessään. ”Hyvää joulua!” Tulkun väki toivottaa Korppi-Jaakolle. Perheen on aika lähteä jouluaterialle Kuuselan taloon. ”Kiitoksia ja hyvää joulua!” rovasti vastaa.
25
Ei tarvitse lentää kauaksikaan kirkolta, kun Kuuselan talo alkaa jo häämöttää. ”Katsokaa, meitä varten on laitettu aivan uusi lyhde!” Taru visertää innoissaan.
”Kuuselan väki ei ole tänäkään vuonna unohtanut kattaa meille maukasta jouluateriaa.” Toni ja Taneli vastaavat tyytyväisellä myhäilyllä. Kohta saisi syödä vatsansa täyteen.
26
27
28
Lyhteen luona Tulkut kohtaavat ilokseen Tiaisen perheen. Tiaiset ovat juuri saapuneet ruokailemaan kuuseen ripustetuille talipalloille. ”Ai tekös siinä olettekin, Taina ja Teppo – enpä meinannut huomata”, Toni hihkaisee. ”Ja Ainotyttö. Oletpa sinä taas kasvanut sitten viime näkemän.” Tiaiset ja Tulkut ihailevat yhdessä Kuuselan perheen kattamaa ateriaa. ”Kylläpä sinä Toni näytät nuorekkaalta – mutta eikös laulussakin sanota, että tähän aikaan vuodesta vanhakin nuortuu”, Tiaisen perheen Teppo-isä vitsailee.
”Mutta nyt minä tiedän: vaikutelma johtuu noista uusista piilolinsseistäsi.” ”Piilolinsseistä? … No voihan nyt. Tästä siis johtui, että nokan päällä on ollut hetken aikaa niin tyhjä tunne. Ja ilmankos minä en meinannut huomata äsken teitäkään – saati tunnistaa Ainoa. En minä ole mitään uusia linssejä hankkinut vaan kadottanut edellisetkin. Voi voi, mistähän kannattaisi lähteä etsimään silmälasejani?” ”Kyllä ne ainakin vielä kirkossa olivat nokallasi”, Taneli muistelee.
29
Taneli laskeutuu tutkimaan hankea, mutta siinä näkyy vain jalanjälkiä. ”Kalle-setä ja Maria-tyttö ovat näköjään tuoneet meille ruokaa”, Taneli päättelee kengännumeroista.
30
”Tarrrrvitsetteko apua?” kuuluu yhtäkkiä raakahdus puusta. Se on Jaana Harakka, Kuusimetsän Kumuran pesäpallojoukkueen maineikas hutunkeittäjä. Toni kertoo pulmansa, ja Jaana vastaa iloissaan: ”Sittenhän minä tulin oikeaan paikkaan. Löysin kirrrrkosta tullessani tuolta hangesta tällaiset lasit – me harrrrakat kun huomaamme kaiken kiiltävän. Ajattelin, että nämä ovat varrrrmaan jonkun teistä.”
”No mutta nehän ovat minun lasini! Tuhannet kiitokset! Minä jo ehdin hätääntyä”, Toni huudahtaa. ”Olet sinä Jaana oikea enkeli!” ”No, mitäs pienistä. Ja onhan nyt joulu ja meillä linnuillakin hyvä tahto.” ”Hmm, taas yksi, jota sanotaan enkeliksi”, Taneli ajattelee mielessään. ”Mutta ehkä jotain tällaista se Korppi-Jaakkokin kirkossa tarkoitti, kun puhui hyvästä tahdosta.”
31
32
Tulkut ja Tiaiset ruokailevat pitkään ja hartaasti. Välilä Aino ja Taneli leikkivät lentohippaa. Aikuisilla riittää puhuttavaa. Ennen kotiinlähtöä Toni Tulkku huokaisee: ”Kyllä minä näen maailman aivan kuin uusin silmin, kun sain omat tutut lasit nokalleni.”
Taina Tiainen vastaa mietteliäänä: ”Olisiko joulun voima vähän samanlainen? Jouluunkin kuuluu aina vanha tuttu sanoma, mutta se saa kerran toisensa jälkeen näkemään maailman uusin silmin, valoisana ja kirkkaana.” Siihen ei kenelläkään ole lisättävää. Lähtiessään kaikki toivottavat vielä:
Hyvää joulua!
33