Yhtäkkiä olinkin vain jonkun puoliso, ihan kuin minulla ei olisi ollut mitään muuta arvoa. Tilannetta ei helpottanut se, että muutin suvun vanhalle tilalle. Tommin isä asui myös kanssamme samassa talossa. Hän oli hienotunteinen ja suvaitsevainen vanha mies, joka eli itsenäisesti omaa elämäänsä. En ollut kuitenkaan ajatellut tai ymmärtänyt ennakkoon, mitä sellainen yhteiselo arjessa tarkoittaa. Aloitin kaiken alusta, minun oli rakennettava uusi ystäväpiiri, työelämä, koko olemassaolon oikeutus. Valehtelisin, jos väittäisin kaiken sujuneen helposti ja ilman itkua tai riitoja. Mutta muuttaessani olin päättänyt sopeutua Iisalmeen, sillä minusta oli surullista kuulla ihmisten kertovan vuosikymmeniä elämänsä suurten päätösten jälkeen katuvansa muuttoa, ihmissuhteita tai mitä tahansa tehtyjä ratkaisuja.
Myönnettävä
oli,
että
jos
olisin
jättänyt
asuntoni
vuokraamatta, pyytänyt virkavapaata töistä ja kertonut lähimmäisilleni lähteväni kokeilemaan Iisalmessa asumista, olisin palannut talvella takaisin kotikaupunkiini. Mutta eihän sellainen sopinut minun tyyliini. Minä irtisanouduin hyvästä työpaikastani, vuokrasin asuntoni ja kerroin
kaikille,
että
minähän
varmasti
sopeudun
Iisalmessa
elämiseen.
Menimme Tommin toivomuksesta vasta seuraavana vuonna naimisiin. Se oli kypsän ja kokeneemman ihmisen viisas päätös, siten minulla oli aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen kaikessa rauhassa.
10