Nappi 4/2014 by Jani Savolainen

Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry:n jäsenlehti

Hannan kuulovamma ei bänditreeneissä näy Kuinka viitotaan selfie? Perheet kertovat, kuinka he kommunikoivat Föräldrarna svarar för familjens val av språk och kommunikation

4 I 2014

NAPPI I SISÄLTÖ

Pääkirjoitus Monet tavat

Seitsemän perhettä kertovat, minkä kommunikaatiotavan ovat valinneet ja miksi.

”Lavalla pääsee näyttämään taitonsa” Musiikki on universaali kieli. Kymmenvuotiaan Hannan mukaan sisäkorvaistutteita ei bänditreeneissä huomaa.

Terveisiä jäsenyhdistyksistä Ajankohtaista KLVL ry tiedottaa Kuuloavain.fi: Kuvionuoteilla kaikki osaavat soittaa

Kuulovammaisten musiikkiopetuksessa ”kaikki soittaa” -periaate on yllättävän radikaali ajatus.

Ohjaaja on lapselle esikuva ja leikkikaveri

Viidellätoista kuuloalan leirillä ja kurssilla ohjaajana ollut Miro kertoo, miten ja miksi ohjaajaksi kannattaa hakea.

Ledare Många sätt

Sju familjer berättar vilket kommunikationssätt de har valt och varför.

Miten viitotaan selfie?

Kuinka suomen kielen kehittyminen näkyy viittomakielessä? Entä miten viitotaan selfie, WhatsApp tai blogi?

Tuplavähemmistössä oleva voi jäädä puun ja kuoren väliin

Kuulovammainen maahanmuuttaja on saattanut menettää kuulonsa esimerkiksi sodassa.

Takakansi KLVL ry:n vertaistoiminta vuonna 2014

Lastensivut Kannen kuva: Tuomas Linna KLVL ry:n henkilökunta: Sari Suokas, toiminnanjohtaja, 050 5613 752, sari.suokas@klvl.fi, hallinto ja talous, edunvalvonta ja verkostot Hanni Rikala, vertaistyökoordinaattori, 050 3010 503, hanni.rikala@klvl.fi, leirit ja kurssit, sisällön suunnittelu Hanna Mäkelä, järjestöassistentti, 040 7554 551, hanna.makela@klvl.fi, osoitteenmuutokset, ilmoittautumiset, toimistotyöt Arttu Tolonen, verkkotoimittaja, 044 7926 986, arttu.tolonen@klvl.fi, Kuuloavain.fi Jani Savolainen, toimittaja, 050 4667 831, jani.savolainen@klvl.fi, Nappi-lehti, nettisivut

2014

Nro

Aineistopäivät

Ilmestyy

1/2015

13.2.

21.3.

2/2015

1.5.

19.6.

3/2015

28.8.

10.10.

4/2015

6.11.

19.12.

47. vuosikerta | Ilmestyy neljä kertaa vuodessa | Julkaisija: Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry, PL 63,00401 Helsinki, puh. 040 7554 551, www.klvl.fi | Vastaava päätoimittaja: Sanna Loukusa, puh. 040 5422 944, sanna.loukusa@klvl.fi | Toimitus: Jani Savolainen, puh. 050 4667 831, jani.savolainen@klvl.fi | Valokuvaus: Tuomas Linna, puh. 040 8471 375, tuomas.linna@gmail.com | Taitto: Tapio Lipasti, puh. 040 5711 259, tapio.lipasti@gmail.com | Toimitusryhmä: Jani Savolainen, Sanna Loukusa, Sari Suokas, Hannele Rabb, Outi Kujala, Sara Suvanto | Painopaikka: Suomen Uusiokuori Oy | Ilmoitusmyynti ja –aineistot: Jani Savolainen, puh. 050 4667 831, jani.savolainen@klvl.fi | Osoitteenmuutokset: puh. 040 7554 551, toimisto@klvl.fi | Postitus: Itella | Tilaushinta: 35 e/vuosikerta | Aineiston lainaaminen sallittua, jos lähde mainitaan täydellisesti | KLVL ry vastaa artikkeleissa esitetyistä näkemyksistä ja asiasisällöstä vain, jos artikkelien mainitaan edustavan KLVL ry:n virallista kantaa | ISSN 0357-9476

Nappi 4 | 2014

NAPPI I PÄÄKIRJOITUS Kuva Suvi-Tuuli Kankaanpää

Vanhemmat vastaavat perheen kieli- ja kommunikaatiovalinnoista

SSanna LLoukusa, k KLVL ry:n puheenjohtaja h j h j

Nappi 4 | 2014

ommunikointi on viestintää, jossa ihmiset ilmaisevat toisilleen ajatuksiaan, tarpeitaan ja tunteitaan sekä vastaanottavat ja tulkitsevat toistensa ilmaisua. Eri ihmiset käyttävät erilaisia kommunikaatiokeinoja eri tilanteissa. Työpaikoilla ihmiset kommunikoivat usein puheella sekä hillitymmin ja asiallisemmin ilmein ja elein kuin töiden jälkeen vapaalla ystävien seurassa. Perheen kesken voidaan puhua vaikkapa kahta eri kieltä ja käyttää näitä sujuvasti eri tilanteissa. Näin se on myös kuulovammaisten lasten perheissä: erilaisissa tilanteissa ja eri elämän vaiheissa voidaan käyttää erilaisia kommunikointimenetelmiä. Jokainen lapsi ja jokainen perhe on erilainen. Tärkeintä on, että jokainen perhe löytää omaan arkeensa soveltuvat tavat kommunikoida. Kun perhe on löytänyt itselleen sopivan menetelmän, se on oikea menetelmä. Useimmiten perheelle riittää kommunikaatiomenetelmäksi puhe. Mutta jos perheestä tuntuu, että arjessa tarvitaan apuna muutakin kuin puhetta, ja jos perheellä itsellä on halu ja innostus opetella uutta menetelmää ja ottaa se osaksi arkeaan, ei siitä voi olla haittaa perheen kommunikoinnille tai kuulovammaiselle lapselle. Päinvastoin! En tunne yhtään perhettä, joka olisi kokenut yhteisen

tukiviittoma- tai vinkkipuhekurssin tai viittomakielen opiskelun olevan haitallista perheen sisäiselle kommunikoinnille, läheisyydelle tai lapsen kehitykselle. Kuulevat vanhemmat haluavat puhua lapsilleen, viittomakieliset vanhemmat viittoa. Mikäli lapsi ei hyödy kuuloapuvälineistä tarpeeksi tai lapsella on muita vammoja, jotka vaikeuttavat kielen oppimista, yleensä vanhemmat opettelevat puhetta tukevia tai korvaavia kommunikointimenetelmiä. Jos lapsi ei kuule, vanhemmat opettelevat viittomakielen. Onpa käyttöön valittu kieli mikä hyvänsä, tärkeintä on, että se pystyy muodostumaan vahvaksi ja toimivaksi. Toimiva kieli tukee lapsen psyykkistä, sosiaalista ja kognitiivista kehitystä ja on välttämätön lapsen identiteetin kehittymisen kannalta. Kieleen ja kommunikointiin liittyvät valinnat ja ratkaisut ovat monitahoisia, joista ainoastaan lapsen vanhemmat vastaavat – lapsilleen. Vanhemmilla on oltava käytössään mahdollisimman monipuolisesti kaikki tieto ja tuki, kun he tekevät näitä päätöksiä. Siksi Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto tarjoaa ajantasaista ja monipuolista tietoa kielistä ja kommunikaatiomenetelmistä sekä tukee kuulovammaisten lasten perheitä kaikkien valintojen ja elämäntilanteiden edessä.

Monet tavat Teksti: Jani Savolainen Kuvat: Papunetin kuvatyökalu

Kommunikaatiotavan valinnassa tärkeintä on, että perhe löytää juuri itselleen parhaan mahdollisen vaihtoehdon.

Kun puhutaan kommunikaatiosta, tarkoitetaan usein ihmisten välistä vuorovaikutusta. Kommunikaatioon on maailman historiassa kehitetty valtava määrä erilaisia keinoja. Myös kuulovammaisten lasten perheissä kommunikaatiotapojen kirjo on laaja. Jokaisen perheen on tärkeää löytää juuri omiin tarpeisiinsa sopiva tapa

välittää viesti perille. Tapoja voivat olla esimerkiksi puhe, viittomakieli, vinkkipuhe, viittomat, kuvakommunikaatio tai näiden yhdistelmät. Olipa kommunikaatiotapa mikä hyvänsä, kaikilla perheillä on varmasti samanlainen tavoite: yhteisen ymmärryksen tuottaminen. Seitsemän perhettä kertovat omista valinnoistaan.

Nappi 4 | 2014

WESTERLUNDIN PERHE PEDERSÖRESTÄ

PAJARIN PERHE ESPOOSTA

KUUSILUODON PERHE PORISTA

Ketkä: Vanhemmat sekä 17-vuotias Elin

Ketkä: Vanhemmat, 7-vuotias Kiira ja

Ketkä: Vanhemmat sekä 7-, 11- ja

ja 15-vuotias Alexandra. Elin käyttää sekä sisäkorvaistutetta että kuulokojetta. Kommunikaatiotapa: Perheessä puhutaan ensisijaisesti ruotsia. Sen apuna käytetään apuna huuliltalukemista sekä suomenruotsalaisia tukiviittomia ja viittomakieltä. Syyt: Kun Elin oli 10 kuukauden ikäinen, saimme tietää hänen olevan kuuro. Aloitimme viittomakielen käyttämisen ja puheterapian silloin heti. Kahden vuoden ja neljän kuukauden ikäisenä Elin sai sisäkorvaistutteen, jolloin aloitimme kuuntelemisen opettelemisen. Sisäkorvaistutteesta huolimatta olemme jatkuvasti yhdistelleet eri kommunikaatiotapoja aina tilanteen mukaan. Opettelu: Meillä oli onni matkassa, sillä perheen äiti on koulutukseltaan viittomakielen tulkki. Isälle viittomakielen opetteleminen oli uutta. Päiväkodissa Elin sai yksilöllistä viittomakielen opetusta. Päiväkodissa oli myös kuuro työntekijä, joten viittomakielen käyttö oli sielläkin päivittäistä. Koulussa Elinin luokassa käytettiin viitottua ruotsinkielistä puhetta. Plussat ja miinukset: Olemme aina ajatelleet, että viittomakieli on tukenut puhutun kielen oppimista. Tilanteissa, joissa istute ei toimi tai on muuten vaikea kuulla, on helppo vaihtaa viittomakieleen. En näe kommunikaatiotavoissamme miinuspuolia. Nyt Elin käy lukiota ja on kiinnostunut ruotsista ja muista pohjoismaisista kielistä. Monikielisyys on suuri rikkaus!

2,5-vuotias Konsta.

13-vuotiaat pojat. 7-vuotias Jaakko on kuulovammainen. Kommunikaatiotapa : Perheessämme on ensisijaisesti käytössä puhekieli. Viitomme joitain asioita myös suomen kielen mukaisella sanajärjestyksellä eli käytössä on siis viitottu puhe. Eniten kuulovammaiselle lapselle viittoo perheen äiti. Syyt: Jaakko on syntymäkuuro. Hänelle on leikattu ensimmäinen sisäkorvaistute yhden vuoden iässä, toinen 3,5-vuotiaana. Jaakko haluaa itse kommunikoida puhuen, joten se on valikoitunut perheen kommunikointimenetelmäksi. Opettelu: Olemme saaneet viittomatunteja kotona joitakin kymmeniä. Opiskelu jatkuu edelleen. Emme ole kokeilleet muita vaihtoehtoja, tämä yhdistelmä puhetta ja viittomia on ollut mielestämme hyvä. Plussat ja miinukset: Hyvä puoli on se, että Jaakko pystyy kommunikoimaan kaikkien puhekielisten kanssa ilman apua ja pystyy harrastamaan tavallisissa ryhmissä. Heikkous voi olla se, että sisäkorvaistute voi mennä rikki. Meillä ei ole takataskussa ”varakieltä”, siis oikeaa viittomakieltä, ainoastaan viittomia. Uskomme kuitenkin, että yhden koneen hajotessa ”toinen korva” toimii.

Nappi 4 | 2014

Kommunikaatiotapa: Kiiran kanssa

käytämme viittomakieltä. Konstan kanssa, joka on kuuleva, viitomme ja puhumme yleensä samaan aikaan. Käytämme myös paljon kuvatukea, muun muassa kuvitettua kalenteria. Joskus kun Kiira ei ota katsekontaktia, viitomme taktiilisti Kiiran kehoa vasten. Nyt olemme alkaneet harjoittelemaan pikapiirtämisen käyttöä kommunikoinnissa. Syyt: Ilman kuuloa viittomakieli on ainoa kunnollinen vaihtoehto. Kuvatukea olemme käyttäneet jo kaksivuotiaasta. Kiiralla on ollut myös AAC-kommunikaatiokansio, jota ei enää tarvita. Opettelu: Opettelimme tukiviittomia ensin kotiopetuksessa ja myöhemmin siirryimme viittomakieleen. Olemme opiskelleet viittomakieltä Juniori-ohjelmassa ja välillä meillä on käynyt kotona opettaja. Plussat ja miinukset: Viittomakielellä voimme kommunikoida ongelmitta kamalassa melussa, esimerkiksi huvipuistossa. Viittomakielen mukana on tullut myös viittomakielisen yhteisön tuki. Kuvien vahvuuksia ovat se, että ne eivät ole kielisidonnaisia ja se, että kuka vain osaa käyttää niitä ainakin vähän. Kuvissa ongelmana on se, että aina ei ole saatavilla sitä kuvaa, mitä juuri sillä hetkellä tarvitsee. Kun kuva löytyy (onneksi on Google), niin tilanne voi olla jo ohi.

RABBIN PERHE PETOLAHDELTA

LOUKUSAN PERHE IISTÄ

Ketkä: Äiti ja 22-vuotias tytär Roberta. Kommunikaatiotapa: Käytössä on suo-

Henrik ja Roosa.

malainen viittomakieli, jota äiti maustaa suomenruotsalaisilla viittomilla ja huuliolla. Syyt: Roberta on syntynyt kuurona, ja siksi oli luonnollista ja välttämätöntä oppia viittomakieltä. Äiti on ruotsinkielinen, kuten aikoinaan viittomakielen kotiopetuskin oli. Äiti saattaa viittoa kiitoksen sijaan tack, jos on erittäin kiitollinen, jolloin se on vahvemmin liitoksissa hänen äidinkieleensä. Opettelu: Kotiopetuksen ohella paras tapa oppia viittomaan on olla kuurojen kanssa. Päiväkodissa käytettiin suomenruotsalaisia viittomia, mutta Helsinkiin muuton myötä aloimme käyttämään suomalaisia viittomia. Plussat ja miinukset: Viittomakieli on komea kieli. Viittoessa täytyy olla läsnä ja pitää katsekontakti. Viittomakieli toimii kansainvälisestikin. Miinukset näkyvät esimerkiksi ruokapöydässä. Ei ole yhtä helppoa syödä ja viittoa kuin syödä ja puhua.

ristö on puhekielinen, mutta kotiarjessa käytämme apuna viitottua puhetta. Syyt: Henrikin kuulo romahti voimakkaasti noin neljävuotiaana: nyt Henrikillä on implantti ja kuulokoje. Sisko Roosa on kuuleva. Koulussa ja kavereiden kanssa Henrik käyttää puhekieltä. Kotikäytössä tukena on kuitenkin viitottu puhe, sillä esimerkiksi aamuisin Henrik ei suostu laittamaan implanttia ja kuulokojetta päähänsä. Hän kuitenkin jatkaa itse puhumista, erityisesti aamiaispöydässä kysymystulva on valtava. Opettelu: Olemme olleet mukana Kuurojen Palvelusäätiön Juniori-ohjelmassa ja opetelleet siellä viittomakieltä. Päädyimme kuitenkin viitottuun puheeseen, koska viittomakieli tuntui liian raskaalta opetella ja Henrik oli jo oppinut puhekielen. Kävimme myös vinkkipuhekurssilla, mutta se ei tuntunut meille sopivalta, sillä tuolloin päiväkodissa osa henkilökunnasta osasi tukiviittomia mutta ei vinkkipuhetta. Plussat ja miinukset: Viittomien osalta miinuksena on se, että viittomakielen opetusta olisi pakko saada säännöllisesti lisää. Kun lapsi kasvaa ja juttujen aiheet muuttuvat, huomaa usein, että sanavarasto kaipaisi kohennusta ja uusimista. Viittomien plussana on se, että Henrik jää vähemmän ulkopuoliseksi tilanteissa, jolloin kuulolaitteet eivät ole paikoillaan.

Ketkä: Vanhemmat sekä sisarukset Kommunikaatiotapa: Perhe ja ympä-

VASARAN PERHE HELSINGISTÄ Ketkä: Vanhemmat, 7-vuotias Aino ja

5-vuotias Alex. Ainolla on kuulovamma. Kommunikaatiotapa: Perheen pääasiallinen kommunikaatiotapa on puhe, mutta olemme alusta saakka käyttäneet myös vinkkipuhetta kielen oppimisen tukena. Alkuvaiheessa vinkkasimme todella paljon, mutta kielenkehityksen myötä se on vähentynyt. Syyt: Päädyimme vinkkipuheeseen, koska se on visuaalinen tapa tukea suomen kielen oppimista. Tavoitteenamme on ollut vahvan suomen kielen saavuttaminen. Opettelu: Perheemme kävi vinkkipuhekurssin, joka kesti noin 15 tuntia. Sujuva käyttö vaatii paljon aktiivista harjoittelua, jota tuli alkuvaiheessa helposti, koska mahdollisimman suuri osa puheesta pyrittiin vinkkaamaan. Alkuvuosina käytimme myös jonkin verran

Nappi 4 | 2014

SEILOLAN PERHE MUURAMESTA Ketkä: Vanhemmat sekä 9-, 12- ja 15-vuotiaat lapset. Kommunikaatiotapa: Pääasiallinen kommunikaatiotapamme on viittomakieli. Käytössämme on myös puhe. Syyt: Perheen vanhemmat ovat huonokuuloisia. Kun syntyi kuurot lapset, oli selvää, että täytyy olla yksi yhteinen selkeä kommunikaatiotapa. Koska viittomakieli toimii kohdallamme hyvin, emme ole edes kokeilleet muita vaihtoehtoja. Opettelu: Vanhemmat osasivat viittomakielen, kun lapset syntyivät, joten myös lapset oppivat sen ”automaattisesti”. Plussat ja miinukset: Viittomakieliset eivät ole riippuvaista kuulemisesta eivätkä kuunteluolosuhteista. Ei tule myöskään turhia väärinkäsityksiä. Heikkoutena on se, että yhteiskunnassa ei ole paljon palveluja kyseisellä kielellä. Kielen kehittymiseksi ja ylläpitämiseksi pitää matkustella jonkin verran.

tukiviittomia, ja nyt olemme aloittaneet viittomakielen opiskelun. Käytännössä viittominen kotioloissa tahtoo jäädä vähäiseksi, sillä kommunikaatio sujuu puheen ja vinkkipuheen avulla hyvin. Aino itse toivoo usein vanhempien mieluummin vinkkaavan jos ei kuule. Plussat ja miinukset: Vinkkipuheen suurin hyöty on siinä, että se tekee puhutun kielen näkyväksi. Lisäksi se on helppo menetelmä oppia, ja kaiken puhutun pystyy ilmaisemaan vinkkipuheella. Lisäksi vinkkipuhe tukee lukemis- ja kirjoitusvalmiuksia, koska se perustuu äänteiden tekemiseen näkyviksi. Miinuspuolena on se että vinkkipuhe ei helpota lapsen omaa ilmaisua. Eli jos puhe ei vielä suju, voidaan tarvita muita kommunikaatiomuotoja rinnalla. Lisäksi vinkkipuheen taitajia on vielä kovin vähän, eikä esimerkiksi tulkkauspalveluita ole saatavilla.

Nappi 4 | 2014

Reilun vuoden b채nditreenien j채lkeen Hanna osaa basson lis채ksi soittaa muun muassa kitaraa, rumpuja ja kosketinsoitinta.

Teksti: Jani Savolainen Kuva: Tuomas Linna

Lukijan juttutoive

”Lavalla pääsee näyttämään taitonsa” Kymmenvuotiaan Hanna Kähärän mukaan musiikkiharrastuksen ainoa ikävä puoli on se, että kitaran soittaminen voi tehdä sormenpäät helliksi. Sisäkorvaistutteita ei bänditreeneissä huomaa.

Hanna Kähärä nostaa bassokitaran tottuneesti olalleen ja keikistelee valokuvaajan ohjeiden tahtiin. Vaikka ikää tytöllä on vasta kymmenen vuotta, poseeraa hän kameran edessä kuin rokkistara konsanaan. Kuvauksista päätellen ei uskoisi, että musiikkiharrastusta on takana vasta hieman yli vuoden verran. Vuoteen on mahtunut kaksi musiikkileiriä, treenejä ja neljä keikkaa, hauskanpitoa tietenkään unohtamatta. – Parasta bändissä on se, että saa nauttia soittamisesta. Lavalla pääsee näyttämään taitonsa, Hanna tiivistää harrastuksensa parhaat puolet. Huonoja puoliakin löytyy. Nimittäin se, että kitaraa soittaessa sormenpäihin voi vähän sattua. Muita huonoja puolia ei löydy edes väkisin miettimällä. Hannan musiikkiharrastus alkoi

LapCI ry:n ja erityismusiikkikoulu Resonaarin yhteisleiriltä. Resonaarin opettaja, muusikko Petri Sämpi kertoo, että sisäkorvaistutelasten tarpeet huomioidaan leireillä kaikessa tekemisessä. Käytännössä poikkeusjärjestelyjä on jouduttu vuosien varrella tekemään kuitenkin yllättävän vähän. – Käytämme esimerkiksi sähkörumpuja ja keyboardeja, joista jokaiselle soittajalle voidaan tarvittaessa vetää oma kauiutin. Silloin kaikki kuulevat ainakin oman soittamisensa riittävän hyvin.

Nappi 4 | 2014

– Vaikka kaikki kuulevat eri tavalla, olemme joutuneet yllättävän vähän mitään säätämään. Voisi jopa sanoa, että opetus ei eroa normaalikuuloisten opetuksesta juuri lainkaan, Sämpi toteaa. Myös Hanna vakuuttaa, että sisäkorvaistutteet eivät ole bänditreeneihin vaikuttaneet. Hänelle leikattiin ensimmäinen implantti vuoden ikäisenä ja toinen ensimmäisellä luokalla. – Minä voin harrastaa musiikkia ihan samalla tavalla kuin muutkin, Hanna nyökyttelee. Sisäkorvaistutelasten lisäksi bänditreeneissä on ollut mukana myös kuulokojeiden ja baha-laitteiden käyttäjiä. Silloin laitteet ja äänimaailma säädetään heillekin sopivaksi. – Ja edellisellä keikalla mukana olivat Viittovat Veikot ja Tytöt, jotka viittoivat biisit samalla kun bändi soitti. Se oli älyttömän nasta juttu. Musiikki on universaali kieli, Sämpi toteaa.

leen ja Robinin Boomkahin, soittamista haitannut. Niiden lisäksi Haloo Helsinki! kuuluu Hannan lempibändeihin. Sen hän on nähnyt livenäkin. – Se on jäänyt todella hyvin mieleen. Niillä oli todella upea keikka.

MUSIIKKI KUULOVAMMAISTEN KUNTOUTUKSESSA Musiikkiharrastus kehittää lasten sosiaalisia taitoja ja tarjoaa onnistumisen kokemuksia. Tutkimusten mukaan musiikin harrastaminen tukee kuulovammaisten kielellistä kehitystä. Se muun muassa muokkaa aivojen kuuloaivokuoren toimintaa, musiikin ja puheen havaitsemista, kuulomuistia, sanojen oppimista, luku- ja kirjoitusvalmiuksia sekä kielellisiä taitoja. Lue lisää: lindforsinsaatio.net/mukula-projekti/

Resonaarin leireillä kaikki opettelevat

soittamaan kaikkea, joten basso ei ole suinkaan ainoa soitin, jota Hanna osaa soittaa. Aiemmilla keikoilla hän on istunut muun muassa sähköpianon takana ja kitara käsissään. Tällä kertaa paletti meni uusiksi, sillä orkesterin pojat olivat flunssan kourissa. Se ei bändin bravuureiden, Jenni Vartiaisen Junat ja Naiset –kappa-

MUSALEIRIT LapCI ry järjestää Musaleirejä Resonaarissa jälleen ensi kesänä. Leirit ovat 8-13-vuotiaille sisäkorvaistutelapsille suunnattuja. Jos paikkoja jää, mukaan ovat tervetulleita myös sisarukset ja muita kuulolaitteita käyttävät lapset.

Miron mukaan tärkein tekijä lasten kanssa työskennellessä on positiivinen ja innostava asenne. Tympeällä ilmeellä ei lasten kanssa pitkälle pötkitä.

Teksti ja kuva: Jani Savolainen

Lukijan juttutoive

Ohjaaja on lapselle esikuva ja leikkikaveri Kuuloalan leirit ja kurssit tarjoavat nuorille ohjaajille työkokemusta ja hauskoja muistoja. Miro Rissanen haluaa olla esikuva nuoremmilleen. Eläväisiä ja erilaisia. Sellaisiksi Miro Rissanen kuvailee kursseille ja leireille osallistuvia lapsia. – Kaikki kurssit ja leirit ovat jollain tapaa erilaisia. Se tekee työstä mielenkiintoisen, Miro kehuu. Miro on yksi neljästä lokakuussa järjestetyn Kyllä isä osaa –sopeutumisvalmennuskurssin ohjaajista. Kurssin järjestivät yhteistyössä Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ja Kuurojen Liitto. Miron, 22, tehtävänä oli järjestää lapsille ohjelmaa silloin, kun heidän vanhempansa olivat luennoilla tai muun ohjelman parissa. Ohjaajaksi Miro päätyi nelisen vuotta sitten. Nyt hän on ollut mukana jo viidellätoista kuuloalan kurssilla ja leirillä lapsia paimentamassa. – Alun perin lähdin mukaan, koska halusin saada kokemusta erilaisista ohjaustilanteista. Tykkään ihmisläheisestä työstä. Ohjaajaksi hakemista helpotti myös se, että Miro on ollut lapsena itsekin perheensä kanssa useilla kursseilla. Silloin mukana olleet ohjaajat olivat monella tapaa esikuvia nuorelle pojalle. – He käyttäytyivät hyvin ja monet olivat urheilullisia. Silloin ajattelin, että haluan itsekin olla joskus tuollainen. Ja tässä sitä nyt ollaan. Toivottavasti lapset voivat pitää minua roolimallinaan, Miro viittoo. Aikaisempaa kurssikokemusta ei ohjaajilta kuitenkaan vaadita. Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liiton vertaisperhekurssien lastenohjaajilta vaaditaan 16 vuoden ikää ja kiinnostusta

Nappi 4 | 2014

lasten kanssa työskentelyyn. Lastenohjaajia rekrytoivat myös Kuuloliitto sekä Kuurojen Liitto ja Kuurojen Palvelusäätiö, joissa vaatimuksena pääsääntöisesti on viittomakielen taito. Kuuloliiton ja Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liiton leireille haetaan myös kuulevia ohjaajia.

”

Kurssit ja leirit ovat hyvä paikka aloittaa työkokemuksen hankkiminen.

Lokakuun kurssilla lasten ohjelmaan

kuului muun muassa frisbeegolfia ulkona ja kaupunkisotaa liikuntasalissa. Toisaalta aika kului myös perinteisempien tekemisten parissa, kuten lautapelien ja piirtämisen. Parasta kursseilla Miron mukaan on lasten kanssa oleminen ja ohjelman järjestäminen. Onnistumisen määrän näkee hymyn leveydestä lasten kasvoilla. Vaikka useimmiten asiat sujuvat suunnitelmien mukaan, välillä vastaan tulee myös ongelmia. Hankalimpia tilanteita Miron mukaan ovat olleet ne, kun lasten kanssa on syntynyt kommunikaatio-ongelmia. Niistäkin on selvitty, vaikka kärsivällisyyttä se on vaatinut. Ohjaajana toimimisesta maksetaan palkkaa, mutta sen lisäksi myös saadusta työkokemuksesta on ollut Mirolle hyötyä. Nykyistä työpaikkaansa henkilökohtaisena avustajana hakiessa vaakakupissa painoi nimenomaan kurssikokemus, sillä koulutusta hänellä ei ollut. – Kurssit ja leirit ovat hyvä paikka aloittaa työkokemuksen hankkiminen. Tänne voi päästä, vaikka olisi nuorikin, Miro kannustaa.

NÄIN HAET OHJAAJAKSI Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto: KLVL hakee ohjaajia

alkuvuodesta koko vuoden tapahtumiin. Täytä lomake liiton nettisivuilla maaliskuun loppuun mennessä, niin KLVL:n vertaistyökoordinaattori on sinuun yhteydessä. Kuurojen Liitto: Kuurojen Liiton nettisivuilla julkaistaan loppuvuodesta lomake, jolla voi hakea ohjaajaksi. Katso kurssikalenterista etukäteen kurssit, joille haluaisit hakea. Haettavana on myös kansainvälisiä leirejä. Kuurojen Palvelusäätiö: Lähetä sähköpostitse vapaamuotoinen hakemus Kuurojen Palvelusäätiön Anu Reunaselle. Haku on jatkuva. Kuuloliitto: Lähetä hakemus sähköpostitse Kuuloliiton nuorisotoimen vastaavalle Janne Autiosuolle. Ohjaajat rekrytoidaan alkuvuodesta. Tammi-helmikuun vaihteessa kuuloalan järjestöt pitävät yhteisen viikonloppukurssin ohjaajaksi mieliville. Lue koulutuksesta lisää Napin sivulta 23.

Miten viitotaan selfie? Teksti: Eveliina Linkoheimo Kuvat: Tuomas Linna

Nyhtöpossu, homepakolainen, pöhinä ja selfie. Suomen kieleen tulee jatkuvasti uusia sanoja. Viime vuonna listalle pääsivät esimerkiksi edellä mainitut. Mutta miten suomen kielen kehittyminen näkyy viittomakielessä? Tomas Uusimäkeä naurattaa. Häneltä on juuri kysytty, miten twerkkaus viitotaan. Siis se tanssityyli, jossa heilutetaan takapuolta nopeasti musiikin tahtiin. Uusimäki ei osaa viittoa sanaa, koska hän ei ole tanssija. – Tanssista enemmän tietävillä kuuroilla sen sijaan on varmasti twerkkaukselle oma viittomansa. On paljon viittomia, jotka syntyvät harrastusyhteisöjen sisällä, mutta eivät välttämättä leviä yleiskieleen. Uusimäki on Kotimaisten kielten keskuksen alaisuudessa toimivan viittomakielen lautakunnan puheenjohtaja. Lautakunnan tehtävänä on antaa viittomakielen käyttöä koskevia suosituksia ja neuvoja. Suomen kieleen tulee uusia sanoja jat-

kuvasti. Kotimaisten kielten keskuksen, Kotuksen, tutkija Riitta Eronen kertoo, että suuri osa uudissanoista tulee englannin kielestä.

– Tämä johtuu siitä, että kulttuuri, oli sitten kyse musiikista tai muodista, on kansainvälistä. Etenkin nuorten kulttuurin uudet ilmiöt leviävät nopeasti netin kautta. Toisaalta suomalainen yhteiskunta tuottaa uudissanoja myös itse. Uusia sanoja syntyy etenkin viranomaispalveluiden, kuten koulun ja terveydenhuollon, kautta. – Tutuin näistä lienee tällä hetkellä lyhenne sote, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus. Vuonna 2013 Kotuksen keräämältä uudissanojen listalta löytyivät esimerkiksi feimi (sosiaalisessa mediassa suosikiksi noussut henkilö) sekä änkkäri (AngryBirds -tuote). Miltä näyttää vuoden 2014 lista? – Mukana ovat varmasti apukinos (saimaannorppien suojeluun liittyvä sana) sekä ukkoskyykky (salamaniskulta suojaava asento), Eronen paljastaa.

Kun viittomakielisten yhteisössä havai-

taan tarve jollekin uudelle viittomalle, sellainen luodaan hyvin nopeasti, Tomas Uusimäki kertoo. Uudet viittomat syntyvät viittomakielisten päivittäisessä kommunikoinnissa. Uusiin viittomiin törmää usein kuurojen tapahtumissa tai vaikkapa seminaareissa. Viittomat leviävät myös viittomakielisten ohjelmien ja Kuurojen Liiton viittomakielisen netti-tv:n kautta. Näkyvin uusi väylä on kuitenkin sosiaalinen media. Viittomakielisiä kertomuksia videoidaan ja jaetaan muille Youtuben ja Facebookin avulla. Videot saattavat levitä nopeasti – kuten sosiaalisessa mediassa on tapana – jolloin myös uusia viittomia tulee yhteisön saataville nopeasti. Sen, miten jokin uusi sana viitotaan, päättävät viittomakielen käyttäjät siis itse. Kun uusi viittoma leviää, kielen

Nappi 4 | 2014

Selfie on vakiinnuttanut asemansa niin suomen kielessä kuin viittomakielessäkin. Viittomakielen lautakunnan puheenjohtaja Tomas Uusimäki näyttää, kuinka selfie viitotaan.

Instagram

Blogi

Vlog eli videoblogi

Nappi 4 | 2014

” käyttäjät joko hyväksyvät tai hylkäävät sen. – Ei ole olemassa mitään yhtä kielipoliisia, joka päättää, onko viittoma oikein tai väärin, sanoo Uusimäki. Aiemmin kieltä yritettiin Uusimäen mukaan ohjailla enemmän. Nykyään sen sijaan kunnioitetaan viittomakielisten omaa yhteisöä ja sitä viittomien variaatiota, jota yhteisössä esiintyy. – Jos joku viittoo väärin, muut kyllä kommentoivat heti. Viittomakielisillä on intuitiivinen kielentuntemus, Uusimäki sanoo. Vaikka uusista viittomista päätetään yhdessä kuurojen yhteisöjen kesken, joskus viittomakielen lautakunta antaa myös virallisia suosituksia. Kun 1990luvun lopulla tarvittiin viittoma eurosanalle, lautakunta selvitti, millaisia mahdollisuuksia viittomalle oli jo olemassa. Puhutun suomen kielen kehityksen

vaikutusta viittomakieleen ei ole tutkittu, kertoo kielentutkija Leena Savolainen Kuurojen Liitosta. – Viittomakieliset ja viittomakielen kääntäjät törmäävät kuitenkin päivittäin siihen, että kieli kehittyy ja muuttuu. Joskus suomen kieleen tulee uusia sanoja – etenkin englannista – niin nopeasti, ettei niille ehdi syntyä suomenkie-

”

Joskus tuntuu siltä, että kuurojen, kuten muidenkin vähemmistöjen, elämässä ulkopuoliset määrittävät, millaisia heidän pitäisi olla

Nappi 4 | 2014

listä ilmaisua. Englanninkieliset termit tulevat nopeasti myös viittomakieleen. Aluksi ne saatetaan sormittaa, ennen kuin sopiva kuvaileva viittoma löydetään. Uusien viittomien näkyvyyttä parantaa esimerkiksi viime vuonna alkunsa saanut SignWiki-sivusto. SignWiki on netissä toimiva, kaikille avoin viittomakielen sanakirja. Suomalaiselle ja suomenruotsalaiselle viittomakielelle on omat sivustonsa. SignWikin perusperiaate on tuoda näkyville viittomakielen kirjoa. – Sivustolla on esimerkiksi mobiiliteknologia-niminen osio, josta löytyy 122 viittomaa. Pelkästään Instagramille on olemassa seitsemän eri viittomaa, Savolainen kertoo. Suurin osa uusista viittomista perustuukin muuhun kuin puhuttuun kieleen. Esimerkiksi jonkin digilaitteen viittoma syntyy tyypillisesti laitteen ulkonäöstä tai toiminnallisuudesta. Savolaisen mukaan uusiin sanoihin ja viittomiin liittyviä ratkaisuja tehdään joka päivä, usein lennosta. Nopeita ratkaisuja joutuvat tekemään etenkin viittomakielisten uutisten lukijat. Jos sanoille ei löydy viittomaa, saatetaan käyttää sormiaakkosia tai muita väliaikaisratkaisuja. – Suomalainen viittomakieli eroaa vaikkapa amerikkalaisesta siten, että Suomessa vältetään sormiaakkosia ja yritetään löytää käsitteille omat viittomat, Savolainen sanoo. Viittomakielen asema Suomessa on

nykyään melko hyvä, sanoo Savolainen. Parhaillaan on käynnissä erillisen viittomakielilain säädäntöprosessi, jonka tarkoitus on parantaa kielenkäyttäjien oikeuksia. Mutta ongelmiinkin on törmätty. – Siinä vaiheessa, kun lähes kaikille kuuroille lapsille alettiin leikata sisäkorvaistute, yhteisö oli aikamoisessa kriisissä. Se

Ei ole olemassa mitään yhtä kielipoliisia, joka päättää, onko viittoma oikein tai väärin

johtui siitä, että yhtäkkiä aivan toinen taho, eli terveydenhoitojärjestelmä, alkoi määritellä lapsen kielen, Savolainen kertoo. Nyt ensimmäiset sisäkorvaistutteen saaneet lapset alkavat olla aikuisia. Se tarkoittaa sitä, että perheet, joille syntyy kuuro lapsi, voivat nähdä aiempaa paremmin, millaisia vaihtoehtoja on olemassa. Savolaisen mukaan perheissä käytetäänkin taas enemmän myös viittomakieltä. – Joskus tuntuu siltä, että kuurojen, kuten muidenkin vähemmistöjen, elämässä ulkopuoliset määrittävät, millaisia heidän pitäisi olla. Myös Tomas Uusimäen mielestä lääketieteen asenteessa viittomakieltä kohtaan on parannettavaa. – Jotkut lääketieteen edustajat suhtautuvat viittomakieleen kielteisesti, koska he ajattelevat sen haittaavan puhutun kielen oppimista. On kuitenkin paljon tutkimuksia, joiden mukaan kaksikielisyydestä on enemmän hyötyä kuin haittaa, Uusimäki sanoo. Entä ne uudet, hiljattain käyttöön tul-

leet viittomat? Nyhtöpossua, eli pulled porkia, Uusimäki ei muista vielä nähneensä, mutta selfie on helppo. Uusimäki havainnoi: pitää kädessään näkymätöntä puhelinta ja avaa sormensa kerran salaman välähdyksen merkiksi. Uusimäen on vaikea keksiä esimerkkejä uusista viittomista. Hän päätyy jopa kysymään apua ohi kulkevilta ystäviltään. Nuorten aikuisten joukko viittoo vimmatusti keskenään, monien otsa on rypyssä. – Joka päivähän sitä tulee uusia viittomia käytettyä, mutta nyt kun niistä kysytään, ei tule mitään mieleen. Niin, mitä sitä turhaan liikaa analysoimaan, arkista asiaa.

Tuplavähemmistössä voi jäädä puun ja kuoren väliin Teksti ja kuvat: Jani Savolainen

Ideaalitilanteessa kuulovammainen maahanmuuttaja saisi tarvitsemansa tiedon ja tuen vaivattomasti. Näin ei kuitenkaan aina ole, toteaa Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilman vt. koordinaattori Johanna Warius. Tulkki on suomea tai suomalaista viittomakieltä taitamattomalle kaikki kaikessa.

Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilma sijaitsee Helsingiss채 Iiris-keskuksessa. Ovi on aina auki, Johanna Warius vakuuttaa.

Suuri osa varsinkin humanitäärisen avun myötä Suomeen tulevista tulevista ulkomaalaisista on kotoisin Lähi-idästä.

Kuvittele, että tulet Suomeen lähes toiselta puolelta maailmaa. Ennen tätä päivää saatat olla istunut pakolaisleirillä vuosikausia tai vältellyt viranomaisia päivänvalolta piilossa. Olet lähtenyt sotaa tai levottomuuksia karkuun, etkä voi palata. Monille tuo ei ole kuvitelmaa. Suomeen on saapunut vuoden 1973 jälkeen noin 50 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa. Monet heistä tulevat hankalista epävarmoista oloista. Osalla perhe on jäänyt taakse tai käännytetty matkalla. Moni on haavoittunut, esimerkiksi menettänyt kuulonsa, sodan tai jopa kidutuksen myötä. – Vammautumisen olosuhteet voivat olla todella karmeita. Suuri osa humanitääri-

sen suojelun perusteella maahan tulleista on saanut kotimaassaan traumaattisia kokemuksia, toteaa Vammaisten Maahanmuuttajien Tukikeskus Hilman vt. koordinaattori Johanna Warius. Tukikeskus Hilma auttaa Suomeen tulevia vammaisia maahanmuuttajia. Tukikeskuksen tavoitteena on edistää vammaisten maahanmuuttajien oikeuksia ja yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Yksi tukikeskuksen tärkeimmistä keinoista parantaa heidän asemaansa on tarjota yksilöllistä neuvontaa niille, jotka apua tarvitsevat. Hilma pyrkii pitämään palveluihinsa mahdollisimman matalan kynnyksen, sillä monet maahanmuuttajat eivät halua

”

Suuri osa humanitaarisen suojelun perusteella maahan tulleista on saanut kotimaassaan traumaattisia kokemuksia.

tuoda esille omaa vammaisuuttaan, jopa pelkäävät siitä kertomista. Ehkä juuri siitä syystä Nappikaan ei onnistunut saamaan maahanmuuttajaperhettä haastateltavaksi juttua varten useista yrityksistä huolimatta. Warius ymmärtää maahanmuuttajien pelon, vaikka toteaakin sen olevan Suomessa turhaa. – Eri puolilla maailmaa suhtaudutaan

Nappi 4 | 2014

vammaisuuteen hyvin eri tavoin. Suomessa sen esille tuomista ei tarvitse kuitenkaan pelätä, Warius toteaa. Wariuksen mukaan suurin osa maa-

hanmuuttajien kysymyksistä liittyy käytännön elämään Suomessa. – Miten Suomessa tulee toimeen? Mitä sosiaalipalveluja on tarjolla? Mihin maahanmuuttajilla on oikeus? Miten saa asunnon? Monet kysymykset liittyvät myös työ- tai opiskelupaikan saantiin, hän luettelee. Tietoa olisi toki tarjolla netissäkin. Kaikkia maahanmuuttajia se ei kuitenkaan paljoa auta, sillä suomen kieli tuottaa varsinkin alkuvaiheessa ongelmia. Siitä syystä tulkki ja taho, joka kokoaa vastaukset yhteen tai ainakin ohjaa kysyjän oikeaan paikkaan, ovat välttämättömiä. – Tulkkaus on kaiken a ja o. Erityisesti viranomaisten kanssa kieli on usein vaikeaa, kun asioista puhutaan virallisilla termeillä. Tulkkaus on välttämätöntä, mutta siihen liittyy muutamia haasteita. Monesti maahanmuuttajien tulkkaus joudutaan tekemään välikielen kautta eli reletulkkauksena. Siinä esimerkiksi suomen kieli käännetään ensin suomalaiselle viittomakielelle, joka käännetään vielä kansainväliselle tai jonkin muun maan viittomakielelle. Suomeen tulevat perheet eivät kuitenkaan välttämättä osaa kunnolla kansainvälistä viittomakieltä ja maahanmuuttajan kotikielelle ei välttämättä löydy osaajia. Kuurojen Liiton, Kuuloliiton, Suomen

Kuurosokeiden, Suomen Viittomakielen Tulkkien sekä Suomen Kirjoitustulkkien muodostama Tulkkitoiminnan yhteistyöryhmä on vaatinut Kelalta linjausta

Nappi 4 | 2014

siitä, miten pitkään kuurojen maahanmuuttajan tarvitsema tulkkaus kansainväliselle viittomakielelle korvataan. Kelan vastaus on tähän saakka ollut, että kieliryhmät ovat niin pieniä, ettei suositukselle ole tarvetta. Tarkkaa kuulovammaisten maahanmuuttajien määrää ei voida sanoa. Arkaluonteisten tietojen, kuten vammaisuuden tai etnisyyden, rekisteröimistä on Suomessa rajoitettu ja sen takia tarkkaa tilastollista tietoa ei ole saatavilla. Warius on kuitenkin valmistautunut haastatteluun omilla, teoreettisilla laskelmilla. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on noin 300 000 ulkomaataustaista henkilöä. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan 5,3 prosenttia maailman väestöstä on kuulovammaisia. Heistä 9 prosenttia on alle 15-vuotiaita lapsia. Näin ollen Suomessa olisi laskennallisesti 15 900 kuulovammaista ulkomaataustaista henkilöä, joista noin 1430 olisi lapsia. – Maahanmuuttajien määrä kasvaa koko ajan, joten meidän kaltaisten palveluiden kysyntä ei tule ainakaan vähentymään, Warius toteaa laskelman päätteeksi. Toki on syytä muistaa myös se, että val-

taosa maahanmuuttajista tulee muista länsimaista tai hyvinvointivaltioista. Tukikeskus Hilman asiakkaissa heidän osuutensa on kuitenkin pieni. Wariuksen mukaan hyvinvointivaltioista tulevat maahanmuuttajat integroituvat uuteen kotimaahansa esimerkiksi kehitysmaista tai muilta kriisialueilta tulevia paremmin. – Yleisesti voisi sanoa, että he eivät kohtaa yhtä usein ongelmia. Esimerkiksi Euroopassa yhteiskunnat ovat kohtalaisen samanlaisia ja sieltä tulevat ymmärtävät usein aika nopeasti, kuinka Suomessa kuuluu toimia.

”

Tulkkaus on kaiken a ja o. Erityisesti viranomaisten kanssa kieli on usein vaikeaa, kun asioista puhutaan virallisillatermeillä.

Vammainen maahanmuuttaja on

”tuplavähemmistössä”. Siksi hänelle on tarjolla monenlaista palvelua usean eri tahon kautta. Palveluiden saantia hankaloittaa kuitenkin se, että eri viranomaistahoissa on edelleen jonkin verran tonttiajattelua. – Maahanmuuttajapalveluissa ajatellaan joskus, ettei siellä tarvitse hoitaa kuin oma tontti, eikä välttämättä ohjata vammaispalvelujen pariin. Vammaispalvelussa ei taas välttämättä osata huomioida maahanmuuttaja-aspektia, Warius toteaa. Palveluita on siis tarjolla. Vammainen maahanmuuttaja on kuitenkin vaarassa jäädä puun ja kuoren väliin, jos kukaan ei ota koppia hänen kokonaistilanteestaan. Ideaalitilanteessa vammainen maahanmuuttaja saisi tarvitsemansa tiedon ja tuen vaivattomasti. Paikasta toiseen pompottelu ja epätietoisuus tai tulkin puute eivät hankaloittaisi yhteiskuntaan integroitumista. Ennen kaikkea Warius toivoisi sekä vammaisten että maahanmuuttajien syrjimättömyyden asenteen leviämistä yhteiskunnassa. Esimerkkinä Warius kertoo, että vammaisille maahanmuuttajille tarjotaan monesti automaattisesti ei-oota työ- tai opiskelupaikan suhteen. – Systeemi luo monille sellaista omakuvaa, että ei ole työ- tai opiskelukelpoinen. Silloin oma tahtokin jää helposti uinumaan.

ETSI SANASOKKELOSTA NIIN MONTA JOULUAIHEISTA SANAA KUIN LÖYDÄT!

PIPARI

ENKELI

HIMMELI

TORTTU

KINKKU

TÄHTI

KYNTTILÄ

AATTOILTA

KUUSI

KULKUNEN

PORO

KONVEHTI

LYHTY

PAKETTI

TONTTU

RIISIPUURO

JOULUPUKKI REKI

NAPIN LEIKKI Tuolileikki Lattialle asetetaan tuoleja niin, että ne muodostavat ympyrän. Tuoleja on yksi vähemmän kuin leikkijöitä. Kun musiikki alkaa soida, leikkijät kävelevät tuolien ympäri. Kun musiikki loppuu, jokainen leikkijä pyrkii istumaan vapaalle tuolille. Ilman tuolia jäänyt putoaa leikistä pois. Samalla poistetaan yksi tuoli, jotta tuoleja on aina yksi vähemmän kuin leikkijöitä. Voittaja on se, joka istuu ensimmäisenä tuolille, kun niitä on jäljellä enää yksi.

Nappi 4 | 2014

JOULUHUUMORIA! Mistä tietää, että on Joulu? – Kalenterista. Mikä on majavien joululaulu? – Joulupuu on nakerrettu. Mikä on suurempi kuin joulukuusi? – Jouluseitsemän.

TONTTUTYTTÖ ON LÄHTENYT HANGELLE TANSSIMAAN, MUTTA TAITAAKIN PYÖRÄHDELLÄ UNTEN MAILLA. TONTUSTA LÖYTYY NIMITTÄIN HULLUNKURISIA ASIOITA. LÖYDÄTKÖ KAIKKI VIISI?

Miksi joulupukilla on poroja vetämässä rekeä? – Elefanttien varpaita alkaa paleltaa pakkasella. Mitä huonomuistiset laulavat Jouluna? – Koska meillä on Joulu. Miksi tavallisesta miehestä ei voinut tulla joulupukkia? – Hänellä ei ollut tarpeeksi lahjoja alalle. Miksi kirkonkellot soivat? – Joku vetää narusta. Kaveri kysyy toiselta: Kuinka ihmeessä pystyt syömään niin paljon piparia yhden päivän aikana? – Helposti! Täytyy vain herätä aikaisemmin.

VÄRITÄ! MITÄHÄN PUKIN KUUSEN ALLE TUOMISTA PAKETEISTA PALJASTUU?

Nappi 4 | 2014

Terveisiä yhdistyksistä TAMPEREEN TURUSSA ON KLT TARVITSEE MUSKARI JA TEKIJÖITÄ UIMAKOULUT Tampereen Kuulovammaisten Lasten Tuki kaipaa kipeästi toimintaan-

sa mukaan uusia ja vanhoja aktiivisia perheitä. Toiminta on kutistunut harmittavan pieneksi, sillä jäsenperheitä ei ole saatu aktivoitua tulemaan mukaan tapahtumiin. Toimintaa ja tapahtumia on siitä huolimatta järjestetty säännöllisesti. Esimerkiksi kesällä Tampereen seudun KLT:n tarkoituksena oli järjestää retki Power-Parkiin sekä yhdistyksen kesäpäivät, mutta valitettavasti molemmat tapahtumat peruuntuivat osallistupulan vuoksi. Aiemmin toiminnassa on ollut mukana kymmeniä perheitä. Tampereen Kuulovammaisten Lasten Tuella on noin 70 jäsenperhettä, joten potentiaalisia osallistujia kyllä löytyy tänäkin päivänä. Millaiseen tapahtumaan sinä haluaisit osallistua? Kaipaatko vertaistatukea tai rentoutumisretkiä? Kerro toiveistasi ja tule toteuttamaan niitä. Kiinnostuitko tulemaan mukaan? Ota yhteyttä, yhteystiedot löytyvät liiton nettisivuilta.

ELECTRO-CENTER LAHJOITTI 720 EUROA Electro Center Oy lahjoitti KLVL ry:lle 720 euroa. Electro Center on tamperelainen yritys, joka valmistaa sähkö- ja automaatioratkaisuja teollisuuden, koneja laitevalmistajien sekä sähköurakoitsijoiden tarpeisiin. Electro Centerin lahjoitus ohjataan toiminnan edistämiseen erityisesti Tampereen seudulla.

Turun Seudun KLT:llä on pitkät ja kunniakkaat perinteet kuulovammaisten lasten ja vanhempien yhdistäjänä ja asioiden ajajana. Yhdistyksemme pitkäaikaisinta ja suosituinta toimintaa on ollut muskari, joka kokoontuu joka toinen viikko C.O. Malmin koululla. Muskaria vetävät Sirpa Vähä-Äärikylä ja Petra Paloposki. Petra on mukana toista vuotta, ennen häntä Sirpan parina oli useita vuosia Helena Jalonen. Yhdistyksemme on hankkinut vuosien varrella muskarin käyttöön soittimia ja muuta tarpeistoa. Nämä ovat myös koululaisten käytössä. Yhteistyö Malmin koulun kanssa on aina sujunut hyvin. Muskaritoiminta on jäsenillemme ilmaista, eikä siihen tarvitse erikseen ilmoittautua. Vuonna 2013 yhdistys käynnisti myös paljon toivotut uimakoulut: yksi ryhmä aloittelijoille ja toinen jo alkeet osaaville. Tänä keväänä olivat vuorossa toiset kaksi ryhmää ja ensi maaliskuussa on tarkoitus järjestää seuraavat uimakoulut. Pääopettajana on toiminut pidetty, niin puhe- kuin viittomakielenkin hallitseva Niklas Aaltonen. Vuosittain on pyritty järjestämään vähintään yksi perhetapaaminen, johon TYKS:n kuntoutusohjaaja Heli Kujanpään avulla saamme mukaan myös uusia kuulovammaisten lasten perheitä. Lapset leikkivät hoitajien valvonnassa ja vanhemmat saavat rauhassa keskustella. Seuraava tapaaminen on tammikuussa perhetalo Heidekenissä, paikalle tulee Helin lisäksi myös liiton toiminnan-

Muskarissa sekä lapset että aikuiset saavat päästää sisäiset muusikot valloilleen.

Muskaritoimintaa on järjestetty Turussa jo vuosien ajan.

johtaja Sari Suokas. Vieraiden vuoksi toivomme tietenkin runsasta osanottoa. Erityisesti ensi vuonna yhdistyksemme kaipaa hallitukseen uusia ihmisiä. Moni vanhoista parroista, muun muassa nykyinen puheenjohtaja, luovuttavat tehtäviään uusille kasvoille.

Nappi 4 | 2014

Kuulo-, kuulonäkövamma- ja viittomakielialan ohjaajakoulutus (15 h) Koulutuksen tavoitteena on antaa valmiudet toimia ohjaajana kuulo-, kuulonäkövamma- ja viittomakielialan järjestöjen lasten- ja nuorten toiminnassa. Ajankohta: Kesto: Järjestäjät:

31.1. – 1.2.2015 15 tuntia Kuulo- ja viittomakielialan järjestöt ja Kuurojen kansanopisto Paikka: Valkea Talo, Ilkantie 4, Helsinki Kieli: suomi / viittomakieli Ikäraja: vuoden 2015 aikana 17 vuotta täyttävät ja sitä vanhemmat Hinta: 30 euroa Ilmoittautuminen: Mukaan mahtuu 20 ensimmäisenä ilmoittautunutta. Ilmoittautuminen viimeistään 12.1.2105. www.kuurojenkansanopisto.fi/lyhytkurssit Kurssilla annetaan tietoa huonokuuloisuudesta, kuuroudesta ja kuulonäkövammaisuudesta sekä perehdytään niihin perustaitoihin, joita ohjaajilta lasten ja nuorten leireillä ja tapahtumissa edellytetään. Kurssiin sisältyy myös lapsiin painottuva hätäensiapukoulutus. Kurssiin sisältyy teoriaa ja käytännön harjoituksia. Kurssin suorittamisesta saa todistuksen. Kurssi on kaksikielinen. Tulkkaustarve kysytään ilmoittautumisen yhteydessä. Tulkkaus kustannetaan omista tulkkipäätöksistä, mutta järjestäjät koordinoivat tulkkauksen.

Yhdistyksemme on vuosien varrella järjestänyt myös ikimuistoisia matkoja useisiin Euroopan maihin ja reissuhaaveita elätellään edelleen. Tässä olisi yhteistyösarkaa muiden yhdistysten kanssa. Myös yhteisiä tapahtumia olisi mukava järjestää. Ideoita ja yhteydenottoja otetaan ilolla vastaan!

Nappi 4 | 2014

Kurssilla osallistujat voivat myös paikan päällä tutustua kuulo-, kuulonäkövamma- ja viittomakielialan järjestöihin sekä hakea ohjaajiksi järjestöjen tapahtumiin. Yhteistyöjärjestöt ovat: Kuurojen Liitto, Kuuloliitto, Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto, LapCI ry, Suomen Kuurosokeat ja Kuurojen Palvelusäätiö. Tiedustelut: Päivi Vataja Kuuloliitto, Harvinaiset – toiminta paivi.vataja@kuuloliitto.fi GSM 050 5717 884

Anu Reunanen Kuurojen Palvelusäätiö, Juniori-ohjelma anu.reunanen@kuurojenpalvelusaatio.fi GSM 040 7760 222

Ajankohtaiset

VIITTOMAKIELINEN KIRJASTO AUKI LAPCI RY:N UUSI TOIMINNANJOHTAJA

LapCI ry:n uudeksi toiminnanjohtajaksi on valittu Ulla Konkarikoski. Valkeakoskella asuva 36-vuotias Ulla on kahden miltei kouluikäisen poikalapsen äiti ja molemminpuolisten sisäkorvaistutteiden käyttäjä. Ulla on koulutukseltaan tietojenkäsittelyyn suuntautunut tradenomi ja metsuri. Ulla toimii LapCI ry:n toiminnanjohtajan sijaisena 30.6.2017 saakka. KLVL ry onnittelee Ullaa uudesta pestistä!

PEKKA POUTA PUHUU SELKEÄSTI Kuuloliitto on valinnut vuoden 2014 Selkeäksi puhujaksi meteorologi Pekka Poudan. Palkinto myönnettiin seuraavin perustein: Pekka Poudan esiintymistapa on rauhallinen ja hänellä on selkeä huulio ja artikulaatio. Poudan esiintymistä on helppo seurata, koska hän suuntaa katseensa kameraan. Hän käyttää lisäksi sanavalinnoissaan tiettyjä painotuksia, mikä selkeyttää kokonaisilmaisua. Kuuloliitto myönsi palkinnon liittokokouksensa yhteydessä lokakuussa.

Verkossa osoitteessa www.viittomakielinenkirjasto.fi/ avattiin viittomakielinen kirjasto. Kuurojen Liiton perustamaan palveluun kootaan ja tuotetaan viittomakielistä sisältöä. Sivuilta löytyy muun muassa lastenohjelmia, asiaohjelmia sekä urheilua. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi myönsi Kuurojen Liitolle 150 000 euron avustuksen viittomakielisen kirjaston perustamistyötä varten.

HYLKÄÄVIEN ETUUSPÄÄTÖSTEN PERUSTELUT TARKENTUVAT Sosiaalivakuutusetuuksista annettavien hylkäävien päätösten perusteluista on jatkossa nykyistä paremmin käytävä ilmi, miksi haettu etuus on evätty. Silloin kun kielteinen päätös perustuu erityisesti lääketieteellisiin seikkoihin, perusteluihin on kirjattava, mitkä asiat ovat vaikuttaneet tapauksen arviointiin ja mitä johtopäätöksiä niiden perusteella on tehty. Uudistus parantaa muun muassa niiden asemaa, jotka joutuvat valittamaan hylkäyspäätöksistä. Perustelujen parantaminen koskee Kelan ja työeläkelaitosten päätöksiä. Samansuuntainen uudistus on tarkoitus tehdä myös tapaturmavakuutuslakiin.

TOHTORIKSI SISÄKORVAISTUTTEISTA VÄITTELEMÄLLÄ Eila Lonka väitteli tohtoriksi marraskuun alussa aiheenaan sisäkorvaistutteen vaikutukset aikuisiin ja lapsiin. Väitöksen tiivistelmässä Lonka toteaa, että hänen tutkimuksensa perusteella voidaan havaita sisäkorvaistutteen positiivinen vaikutus sekä aikuisten MMNvasteissa että lasten behavioraalisissa tuloksissa. Kansainvälisesti on arvioitu, että noin 200 000 aikuista käyttää sisäkorvaistutteita ja vastaavasti noin 80 000 lasta. Suomessa on arviolta noin 300 lasta ja 500 aikuista sisäkorvaistutteiden käyttäjää. Koko tutkimuksen löytää googlemattamalla hakusanoilla From silence to sounds – Outcomes of cochlear implantation in Finnish adults and children.

MARVELILLA UUSI SUPERSANKARI Marvel on päättänyt hypätä mukaan taisteluun kuulovammaisten lasten kiusaamista vastaan. Uudella supersankarilla, Saphearalla, on sisäkorvaistute kummassakin korvassa. Yhdessä kumppaninsa, kuulolaitetta käyttävän Blue Earin kanssa hän esiintyy erikoispainoksena tehdyssä Iron Man -sarjakuvassa. Saphearan seikkailujen tarinoiden tarkoitus on viihdyttämisen lisäksi tarjota kuuleville lapsille tietoa kuulovammoista ja niihin liittyvistä hoidoista ja laitteista. Sapheara ja Blue Ear tarjoavat myös kuulovammaisille lapsille ja heidän vanhemmilleen tavan tutkia eri hoito- ja kuntoutusvaihtoehtoja. Sarjakuvaa jaetaan aluksi 150 000 lapselle New Yorkin alueella, mutta katsotaan mihin Saphearan supervoimat tulevaisuudessa kantavat – ehkä jopa lehtihyllyihin kaukaiseen Suomeen. Lue lisää osoitteesta www.kuuloavain.fi

VALKEAN TALON STUDIA GENERALIA Kuuloalan järjestöjen tukikohdassa, Valkeassa Talossa Helsingissä, on käynnistynyt Studia Generalia -luentosarja. Luentosarjan avasi YK:n ihmisoikeuspalkinnon saaja Liisa Kauppinen, joka puhui otsikolla ”Järjestötoiminnalla ihmisoikeuksia rakentamassa”. Valkean talon Studia Generalia -luennot ovat kaikille avoimia maksuttomia tilaisuuksia. Tilaisuuksissa on tulkkaus sekä viittomakielelle että suomenkielelle. Seuraavista tilaisuuksista tiedotetaan muun muassa KLVL:n Facebook-sivuilla.

Nappi 4 | 2014

UUSI LIITTOHALLITUS VALITTU Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liiton sääntömääräinen liittokokous pidettiin 16.11.2014. Liittokokouksessa valittiin liittohallitus vuodelle 2015. Lisäksi liittokokous vahvisti toimintasuunnitelman ja talousarvion ensi vuodelle. Puheenjohtajaksi 2015 valittiin yksimielisesti jatkamaan liiton nykyinen puheenjohtaja Sanna Loukusa ja varapuheenjohtajaksi Kirsi Pohjalainen.

Keski-Suomi ja Mikkeli: varsinainen Irja Seilola, vara Iina Peltomaa DHBS: Hannele Rabb, ei varaedustajaa Oulu ja Lappi: varsinainen Santra Ruonakangas, vara Jarno Saurento Oulu ja Lappi: varsinainen Anna Kiviniemi-Pulli, vara Marja Linsuri Kuopio ja Joensuu: varsinainen Sirpa Pohjalainen, vara Kaie Hyvönen Satakunta: varsinainen Taina Lehtimäki, vara Anne Kuusiluoto KLT: varsinainen Outi Kujala, vara Maarit Widberg-Palo KLT: varsinainen Minna Pajari, vara Marja Laakso-Nyström Turku: varsinainen Sara Suvanto, vara Heidi Kallionpää Tampere: varsinainen Kaisa Tossavainen, ei varaedustajaa

KLVL ry tiedottaa

Hallituksen jäseniksi valittiin:

ENSI VUODEN TEEMANA VERTAISTOIMINTA Liiton vuoden 2015 pääteemana on vertaistoiminta. Tämä näkyy liiton koko vertaistoiminnan kehittämistyönä, johon liittyy liiton järjestämien toimintojen konseptoiminen, laatukriteerien määritteleminen ja vertaistuen eri muotojen lisääminen. Lue lisää liittokokouksen päätöksistä osoitteessa www.klvl.fi.

SARI PALOPOSKI FEDEPAN JOHTOON KLVL ry:n entinen varapuheenjohtaja Sari Paloposki on valittu Euroopan kuulovammaisten lasten vanhempien liiton kattojärjestön, FEPEDAN varapuheenjohtajaksi (Secretary General) ja hallituksen jäseneksi lokakuusta 2014 lokakuuhun 2017 ajoittuvalle kaudelle. FEPEDA on eurooppalainen katto-

Nappi 4 | 2014

organisaatio, jonka toiminnan tavoitteisiin kuuluu kuulovammaisten lasten ja heidän perheidensä edunvalvonta Euroopan tasolla. FEDEPA seuraa EU:n lainsäädäntöä ja pyrkii vaikuttamaan kuulovammaisten lasten asemaan ja oikeuksiin järjestön jäsenmaissa. FEPEDA toimii puhtaasti vapaaehtoistoimin ja sen hallintoon kuuluvat henkilöt ovat itse kuulovammaisten lasten vanhempia.

UUDET NETTISIVUT JULKI KLVL ry:n uudet nettisivut avattiin vanhassa tutussa osoitteessa klvl.fi. Sivujen uusitusta ilmeestä vastasivat myös edelliset sivut tehneet Tapio Lipasti ja Kirsikka Isohanni. Uutta sivuilla ovat ulkoasun lisäksi muun muassa jäsenyhdistysten oma tapahtumakalenteri sekä entistä parempi palautejärjestelmä.

Teksti ja kuvat: Arttu Tolonen

Kuvionuoteista voi soittaa kaikkia soittimia.

Kuvionuoteilla kaikki osaavat soittaa Resonaarin toiminnassa on pohjimmiltaan kyse pienestä suuresta ajatuksesta, joka kiteytyy mottoon kaikki soittaa. Keskiössä on musiikki sen itsensä vuoksi. ”Kaikki soittaa” on yllättävän radikaali ajatus, sillä perinteisesti eri tavoin vammaisten taideopetuksessa ovat etusijalla olleet kuntoutusvaikutukset ja sosiaalisuus. Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarissa pääosassa on niiden sijaan musiikki. Menetelmä, jolla Kaarlo Uusitalon ja Markku Kaikkosen luotsaama Resonaarin porukka auttaa erilaisia musiikillisia ummikoita kehitysvammaisista

yritysryhmiin, perustuu kuvionuottijärjestelmään, jonka Uusitalo kehitti 90-luvulla tehdessään töitä vammaisten parissa musiikkiterapeuttina. – Kuvionuotit sisältävät kaiken informaation, jonka perinteisistä nuoteistakin saa, Uusitalo selittää.

sen puute, kertoo nuotin aika-arvosta, eli pituudesta. Ylennykset ja alennukset ilmaistaan nuolilla. Nuoli yläviistoon oikealle tarkoittaa ylennettyä ja vasemmalle alennettua nuottia. Koskettimia soittaessa tämä on järisyttävän looginen ja intuitiivinen tapa ilmaista asia. Harmoniaankin päästään käsiksi helppotajuisesti. Resonaarin kursseilla sointujen saloihin perehdytään kansantajuisesti ja leikkimielisesti. – Jokaisella nuotilla on kaveri ja se ei ole koskaan viereinen nuotti, vaan esimerkiksi koskettimistolla sitä seuraava, Uusitalo selittää. Ja kun mukaan ottaa vielä kaverin kaverin, niin meillä onkin jo kolmisointu kasassa. Kuvionuoteista voi soittaa millä soittimella tahansa. Ja mikä parasta, soittaminen on sekä helppoa että hauskaa. Resonaari on vuonna 1995 Raha-au-

tomaattiyhdistyksen tuella perustettu musiikkikoulutuskeskus. Koulu on ollut julkisuudessa esillä erityisesti kehitysvammaisten kanssa tehtyjen projektien, kuten räppiryhmä Resis Possen, kautta. Keskuksen käyttämä kuvionuottijärjestelmä sopii kaikille lapsista vanhuksiin ja mielenterveyskuntoutujista kuulovammaisiin. Keskuksen uusin julkisuutta osakseen saanut projekti onkin yli 70-vuotiaista koostuva rockbändi Riskiryhmä.

Kuvionuottijärjestelmässä värillinen

pallo kertoo, mikä nuotti soitetaan ja sen jälkeen tuleva samaa väriä oleva viiva, tai

Tulosta omat kuvionuotit ja lue lisää osoitteessa www.resonaari.fi.

Nappi 4 | 2014

Kuurojen Liiton leirit ja kurssit 2015 Kuurojen Liitto ry:n nuorisotyö järjestää vuonna 2015 monipuolisesti sekä kotimaisia että kansainvälisiä lasten ja nuorten leirejä eri ikäryhmille. Kaikkien tapahtumien kieli on pääosin suomalainen viittomakieli. Kansainvälisten leirien aikana käytetään kansainvälistä viittomista, mutta leireillä järjestetään osittain myös omakielistä tulkkausta. Suomalaisten osallistujien mukana on oma vetäjä. Leireille voi hakea täyttämällä hakulomakkeen liiton www-sivuilla www.kuurojenliitto.fi/hakulomakkeet tai ottamalla yhteyttä liiton nuorisosihteeriin (nuorisosihteeri@kuurojenliitto.fi, tekstiviesti/3G 044 7417254). Kuurojen Liitto hakee myös työntekijöitä kursseille ja leireille sekä vapaaehtoistyöntekijöitä ulkomailla pidettäville kansainvälisille leireille. Työnhakulomake löytyy Kuurojen Liiton nettisivuilta.

LAPSET JA JUNIORIT Viittomakielinen tanssiviikonloppu 13.–15.2.2015 Paikka: Solvalla – Folkhälsan Utbildning, Espoo Kohderyhmä: 7–15-vuotiaat Hinta: 100 euroa (sisarusalennus 70 euroa) Sisältö: Tanssillisella viikonlopulla pääsette tutustumaan ja oppimaan erilaisia tanssityylejä ammattitanssiopettajan johdolla. Aiempaa tanssikokemusta ei tarvita, jokainen on tervetullut mukaan! Hakuaika 8.1.2015 mennessä. Laskettelumatka Rukalle 18.–22.2.2015 Paikka: Rukatunturi, Kuusamo Kohderyhmä: 13–17-vuotiaat Hinta: 170 euroa sisältää bussikuljetuksen, majoituksen, ruokailut (aamupala, päivällinen ja iltapala) sekä kolmen päivän laskettelulippu. Reittinä on Helsinki-Jyväskylä-Kuusamo. Sisältö: Laskettelun lisäksi ohjelmassa on hauskanpitoa ja yhdessäoloa. Bussikuljetus lähtee keskiviikkoillalla ja ajaa kohti Rukaa läpi yön. Laskettelumatka on Suomen Kuurojen Urheiluliitto ry:n järjestämä leiri, jonka järjestämisessä ovat mukana Kuurojen Liitto ry, Kuuloliitto ry ja LapCI ry. Hakuaika 8.1.2015 mennessä. Maatilaleiri 8.–13.6.2015 Paikka: Merikarvia Kohderyhmä: 7–12-vuotiaat Hinta: 200 euroa (sisarusalennus 150 euroa) Sisältö: Koivuniemen tilalla hoidetaan kotieläimiä, opitaan lypsämään ja saadaan kokemuksia maatilan elämästä. Luvassa on myös talutusratsastusta, leikkejä, savusaunaa ja hauskoja iltaohjelmia. Hakuaika 31.3.2015 mennessä. Sirkusleiri 29.6.–4.7.2015 Paikka: Tampere Kohderyhmä: 7–12-vuotiaat Hinta: 200 euroa (sisarusalennus 150 euroa) Sisältö: Leirillä harjoitellaan sirkustaitoja, jotka ovat mm. tasapainoilua, kuperkeikkaa, käsilläseisontaa ja pyramideja. Ohjelmassa on myös liikunnallista hauskanpitoa, ulkoilua, yhdessäoloa ja muuta kivaa ohjelmaa. Hakuaika 31.3.2015 mennessä.

Nappi 4 | 2014

EUDY lastenleiri 9.–17.8.2015 Paikka: Bad Malente, Saksa Kohderyhmä: 7–12-vuotiaat Hinta: arvoitu 500–700 euroa Sisältö: 2–4 suomalaista lasta lähtee EUDY lastenleirille, jonne tulee myös monia muita eurooppalaisia viittomakielisiä lapsia. Leiri tarjoaa uutta kansainvälistä kokemusta, mm. monikulttuurisuutta, uusia ystäviä, kansainvälistä viittomista ja matkustamista. Suomalainen aikuinen vetäjä lähtee lasten mukaan Suomesta ja on lasten tukena koko leirin ajan. Hakuaika 31.3.2015 mennessä. Viittomakielinen pohjoismainen lastenleiri 6.–12.7.2015 Paikka: Islanti Kohderyhmä: 7–12-vuotiaat Hinta: arvoitu 500–700 euroa Sisältö: 10–15 suomalaista lasta lähtee upeaan Islantiin. Luvassa on uusia ystäviä, kansainvälistä viittomista ja unohtumattomia nähtävyyksiä. Lapsiryhmän mukana on 1–2 suomalaista aikuista vetäjää, jotka ovat lasten tukena koko leirimatkan ajan. Hakuaika 31.3.2015 mennessä. Junioreiden urheiluleiri 20.–25.7.2015 Paikka: Vierumäki Kohderyhmä: 12–17-vuotiaat Hinta: 200 euroa (sisarusalennus 150 euroa) Sisältö: Suosittu urheiluleiri tuo kaikille mielihyvää, iloa, uusia kavereita, uusia liikuntakokemuksia ja kivaa yhdessäoloa. Vierumäki on monipuolinen liikunta- ja vapaa-ajankeskus, jossa kaikki voivat osallistua lajeihin oman tasonsa mukaan ja viettää aikaa kivassa porukassa hikoillen. Suomen Kuurojen Urheiluliitto ry:n järjestämä leiri, jonka järjestämisessä ovat mukana Kuurojen Liitto ry, Kuurojen Palvelusäätiö / Junioriohjelma, Kuuloliitto ry ja LapCI ry. Hakuaika 1.6.2015 mennessä. Lasten urheilullinen viikonloppuleiri 28.–30.8.2015 Paikka: Vierumäki Kohderyhmä: 7–12-vuotiaat Hinta: 85 euroa (sisarusalennus 60 euroa) Sisältö: Leiri tarjoaa liikunnallisia elämyksiä ja mahdollisuuden tutustua useisiin eri urheilu- ja kuntoilulajeihin. Leirin ohjelma on suunniteltu niin, että kaikki voivat osallistua oman tasonsa mukaan. Suomen Kuurojen Urheiluliitto ry:n järjestämä leiri, jonka järjestämisessä ovat mukana Kuurojen Liitto ry, Kuurojen Palvelusäätiö ry, Kuuloliitto ry ja LapCI ry. Hakuaika 5.7.2015 mennessä. Pyöräilyretki Ahvenanmaalle 8.6.–13.6.2015 Paikka: Lähtöpaikkana Parainen ja paluupaikkana Turku Kohderyhmä: 13–17-vuotiaat Hinta: 250 euroa (sisarusalennus 200 euroa) Sisältö: Nautitaan kauniista Ahvenanmaasta pyöräillen ja majoitutaan joka yö erilaisessa paikassa. Reittinä on Korppoo-Kökar-Föglo-Godby-DjurvikTurku. Nuorisotyö hoitaa polkupyörävuokrauksen tarvittaessa. Pyörän vuokraus on 100 euroa/6 päivää. Hakuaika 31.3.2015 mennessä.

LYX – päivät 20.–22.11.2015 Paikka: Heinänokka, Turku Kohderyhmä: 13.–17-vuotiaat Hinta: 75 euroa (sisarusalennus 50 euroa) Sisältö: Vietetään jännittävää viikonlopputapahtumaa Heinänokassa. Ohjelmassa on mm. keskusteluja, hauskaa tekemistä ja yhdessäoloa sekä illanviettoa. Tehdään yhdessä oma video! Hakuaika 20.9.2015 mennessä.

NUORET Laskettelumatka Åreen 1.– 6.4.2015 Paikka: Åre, Ruotsi Kohderyhmä: Yli 18 vuotiaat Hinta: 280 euroa (sisältyy bussikuljetus, laivaliput, majoitus ja kolmen päivän lasketteluliput). Sisältö: Laskettelumatka on tarkoitettu yli 18 vuotiaille nuorille aikuisille. Kiva porukka lähtee laskettelemaan Ruotsin Åreen, joka on pohjoismaiden suurin laskettelukeskus. Laskettelujen jälkeen luvassa kaikenlaista mukavaa yhteistä rentoutumista. Reittinä Tampere–Helsinki–Turku– Tukholma–Åre ja takaisin. Laskettelumatka on Suomen Kuurojen Urheiluliitto ry:n ja nuorisotyön järjestämä tapahtuma. Hakuaika 1.2.2015 mennessä. Höyrylaivareissu Saimaalla 10.–14.6.2015 Paikka: Lähtö- ja paluupaikkana Puumala Kohderyhmä: 18–30-vuotiaat Hinta: 200 euroa Sisältö: Nautitaan kaikki yhdessä Suomen suurimmasta järvestä ja kauniista maisemista 90 vuoden vanhalla ja upealla höyrylaivalla. Laivalla tehdään kaikki tarvittava, kuten ruoanlaitto, yhdessäolo ja saunominen. Käydään myös tutustumassa maailman pohjoisimpaan keskiaikaiseen linnaan Olavinlinnaan. Höyrylaivareissu on unohtumaton kokemus. Hakuaika 31.3.2015 mennessä. Maanpuolustuskurssi viittomakielisille 7.–10.7.2015 Paikka: Karkialampi, Mikkeli Kohderyhmä: 18–30-vuotiaat Hinta: 100 euroa Sisältö: Oletko unelmoinut nuorena pääseväsi armeijaan, muttet voinut päästä? Tällä kurssilla päästään tutustumaan, millaista armeijaelämä on. Kurssi sisältää perustietoa maanpuolustuksesta sekä käytännön asioita varuskunnista. Majoitumme koko kurssin ajan telttamajoituksessa ja valmistamme aamiaisen armeijatyyliin. Hakuaika 31.3.2015 mennessä. WFDYS nuorisoleiri 18.–25.7.2015 Paikka: Istanbul, Turkki Kohderyhmä: 18–30–vuotiaat Hinta: Ilmoitetaan myöhemmin Sisältö: Ainutlaatuinen kansainvälinen nuorisoleiri, joka järjestetään Turkissa ennen maailmankongressia. Leirillä tutustutaan muiden maiden kulttuuriin, saadaan uusia kavereita eri puolilta maailmaa ja tehdään yhdessä kaikkea kivaa. Harvinainen leiri järjestetään vain neljän vuoden välien. Mukaan leirille pääsee 2–4 suomalaista. Hakuaika 31.3.2015 mennessä.

NAPPI I LEDARE Text Marjo Myyryläinen Bild Mirja Nikkari Foto Suvi-Tuuli Kankaanpää

Föräldrarna svarar för familjens val av språk och kommunikation

K SSanna LLoukusa, k HBFF rf:s f ordförande df d

ommunikation innebär att man uttrycker sina tankar, behov och känslor för varandra, samt mottar och tolkar varandras uttryck. Olika människor använder olika sätt att kommunicera i olika situationer. På en arbetsplats kommunicerar man ofta med tal och med mera nedtonade och sakligare ansiktsuttryck och gester än vad man använder i vänners sällskap efter jobbet. Inom en familj kan man tala två olika språk och använda dem flytande i olika situationer. Så är det också i familjer med hörselskadade barn: i olika situationer och i olika skeden av livet kan man använda olika kommunikationsmetoder. Varje barn och varje familj skiljer sig från andra. Det viktigaste är att varje familj hittar den kommunikation som fungerar i vardagen. Då familjen har hittat en metod som passar den, så är det rätt metod. Oftast kan tal vara en tillräckligt bra kommunikationsmetod för familjen. Men om familjen tycker att det i vardagen behövs något annat utöver talet, och om familjen har vilja och motivation att lära sig en ny metod, och göra den till en del av vardagen, så kan det inte vara till skada för familjens kommunikation eller för det hörselskadade barnet. Tvärtom! Jag känner inte någon familj som skulle ha upplevt den gemensamma

stödtecken- eller Cued Speech-kursen eller teckenspråksinlärningen som skadlig för den inbördes kommunikationen i familjen, för närheten eller för barnets utveckling. Hörande föräldrar vill tala med sina barn, teckenspråkiga föräldrar vill teckna. Om barnet inte har tillräckligt stor nytta av hörhjälpmedel eller om barnet har andra funktionshinder som försvårar språkinlärningen, lär sig föräldrarna vanligtvis kommunikationsmetoder som stöder eller kompletterar talet. Om barnet inte hör, lär sig de hörande föräldrarna teckenspråk. Vilket språk man än valt, så är det viktigaste att det får en stark och fungerande form. Ett fungerande språk stöder barnets psykiska, sociala och kognitiva utveckling och är nödvändigt för utvecklingen av barnets identitet. Valet av språk och kommunikation är mångfacetterat, och det är endast föräldrarna som ska besluta om saken – för sina barn. Föräldrarna borde ha tillgång till all kunskap och allt stöd, så mångsidigt som möjligt, när de ska göra dessa beslut. Därför erbjuder Hörselskadade Barns Föräldraförbund aktuell och mångsidig information om språk och kommunikationsmetoder, samt stöder familjer med hörselskadade barn när de står inför alla val och livssituationer.

Nappi 4 | 2014

Många sätt Text: Jani Savolainen Bilder: Papunets bildverktyg

Vid val av kommunikationssätt, är det det viktigaste att familjen hittar det bästa möjliga alternativet just för den själv.

Nappi 4 | 2014

När man pratar om kommunikation, menar man ofta den växelverkan som sker mellan människor. Under världshistoriens gång har man utvecklat en enorm mängd olika sätt att kommunicera. Även i familjer med hörselskadade barn finns ett brett och brokigt urval kommunikationssätt. För varje familj är det viktigt att

hitta ett för familjens behov passande sätt att få budskapet att gå fram. Kommunkationen kan till exempel ske via tal, teckenspråk, Cued Speech, tecken, bildkommunikation eller via kombinationer av dessa. Vilket kommunikationssätt det än handlar om, så har alla familjer säkert samma mål: att kunna förstå varandra.

FAMILJEN KUUSILUOTO FRÅN BJÖRNEBORG Vem: Föräldrar samt 7-, 11-, och

13-åriga pojkar. 7-åriga Jaakko är hörselskadad. Kommunikationssätt: I vår familj använder vi främst talat språk. En del saker tecknar vi också enligt finska språkets ordföljd, dvs vi använder tecknat tal. Mamman i familjen är den som tecknar mest med det hörselskadade barnet. Orsaker: Jaakko är född döv. Han fick sitt första cochleaimplantat som 1-åring, det andra när han var 3,5 år. Jaakko vill själv kommunicera med tal, så det har blivit familjens kommunikationsmetod. Inlärning: Vi har fått några tiotal timmar teckenundervisning i hemmet. Undervisningen fortsätter ännu. Vi har inte prövat andra alternativ, vi tycker att den här kombinationen av tal och tecken har varit bra. Plus och minus: Fördelen är att Jaakko kan kommunicera på egen hand med andra som talar, och i hobbyerna kan han delta i vanliga grupper. Svagheten är kanske det att implantatet kan gå sönder. Vi har inte något ”reservspråk” i bakfickan, dvs riktigt teckenspråk, endast tecken. Vi tänker ändå att om den ena apparaten går sönder, så fungerar ”det andra örat”.

kombinerat olika kommunikationssätt beroende på situationen. Inlärning: Vi hade turen med oss, för mamman i familjen är teckenspråkstolk till utbildningen. För pappan var det nytt att lära sig teckenspråk. I daghemmet fick Elin individuell undervisning i teckenspråk. I daghemmet var en i personalen döv, så där användes teckenspråk dagligen. I Elins klass i skolan användes tecknad svenska. Plus och minus: Vi har alltid tänkt att teckenspråk stöder inlärningen av talat språk. I situationer där implantatet inte fungerar, eller om det annars är svårt att höra, är det lätt att byta till teckenspråk. Jag ser inga minus med våra kommunikationssätt. Nu går Elin i gymnasiet och är intresserad av svenska och andra nordiska språk. Mångspråkighet är en stor rikedom!

FAMILJEN RABB FRÅN PETALAX Vem: Mamma och 22-åriga dottern

Roberta. Kommunikationssätt :

FAMILJEN PAJARI FRÅN ESBO

FAMILJEN WESTERLUND FRÅN PEDERSÖRE

Vem: Föräldrar, 7-åriga Kiira och 2,5-

Vem: Föräldrar samt 17-åriga Elin och

Kommunikationssätt: Vi använder

15-åriga Alexandra. Elin använder både cochleaimplantat och hörapparat. Kommunikationssätt: I familjen talar man i främsta hand svenska. Därtill använder man läppavläsning som stöd, samt finlandssvenska stödtecken och teckenspråk. Orsaker: När Elin var 10 månader gammal, fick vi veta att hon är döv. Vi började använda teckensprål och talterapin redan då. När Elin var två år och fyra månader fick hon ett cochleaimplantat, och då inleddes hörselträningen. Trots cochleaimplantatet har vi hela tiden

teckenspråk med Kiira. Med Konsta, som är hörande, tecknar vi och talar samtidigt. Vi använder också mycket bildstöd, bland annat en bildkalender. Ibland när Kiira inte tar ögonkontakt, tecknar vi taktilt mot hennes kropp. Nu har vi börjat öva användningen av snabba teckningar i kommunikationen. Orsaker: Utan hörsel är teckenspråket det enda ordentliga alternativet. Bildstöd har vi använt sen Kiira var 2 år. Hon har också haft en AKK-kommunikationspärm, men den behövs inte längre. Inlärning: Först lärde vi oss stödtecken

i hemundervisningen och sedan gick vi över till teckenspråk. Vi har lärt oss teckenspråk i Junior-programmet och ibland har en lärare kommit hem till oss. Plus och minus: Med teckenspråk kan vi kommunicera problemfritt på hemskt bullriga platser, till exempel i en nöjespark. Teckenspråket har också gjort att vi fått stöd av det teckenspråkiga samfundet. Styrkan med bilder är att de inte är bundna till något språk och att vem som helst kan använda dem åtminstone till en del. Problemet med bilder är att man inte alltid har tillgång till den bild man behöver i en viss situation. När man har hittat bilden (tur att Google finns) så är situationen redan förbi.

åriga Konsta.

Finskt teckenspråk, som mamman kryddar med finlandssvenska tecken och läpprörelser. Orsaker: Roberta är född döv, och därför var det naturligt och nödvändigt att lära sig teckenspråk. Mamman är svenskspråkig, vilket också hemundervisningen i början var. Det händer att mamman tecknar tack i stället för kiitos om hon är speciellt tacksam, eftersom det har en starkare koppling till hennes modersmål. Inlärning: Vid sidan av hemundervisningen har det bästa sättet att lära sig varit att umgås med döva. I daghemmet användes finlandssvenska tecken, men efter att vi flyttade till Helsingfors började vi använda finska tecken.

Nappi 4 | 2014

Plus och minus: Teckenspråket är ett

snyggt språk. När man tecknar är man närvarande och har ögonkontakt. Teckenspråk fungerar internationellt. Minus är t.ex. vid matbordet. Det är inte lika lätt att äta och teckna som att äta och tala.

FAMILJEN LOUKUSA FRÅN IJO Vem: Föräldrar och syskonen Henrik

och Roosa. Kommunikationssätt: Familjen och

omgivningen använder talat språk, men i vardagen där hemma tar vi hjälp av tecknad finska. Orsaker: När Henrik var 4 år skedde en kraftig försämring av hörseln: nu har Henrik implantat och hörapparat. Systern Roosa är hörande. I skolan och tillsammans med kompisarna använder Henrik tal. Där hemma använder vi tecknad finska som stöd, för till exempel på morgnarna går Henrik inte med på att sätta på sig implantatet och hörapparaten. Han fortsätter ändå att tala, speciellt vid frukostbordet flödar det av frågor. Inlärning: Vi har varit med i Dövas Servicestiftelses Junior-program och där har vi lärt oss teckenspråk. Vi bestämde oss ändå för tecknad finska, för det kändes för tungt att lära sig teckenspråk och Henrik hade redan lärt sig att tala. Vi gick också en kurs i Cued Speech, men det kändes inte rätt för oss, för vid den tidpunkten kunde en del av personalen på daghemmet använda stödtecken, men inte Cued Speech. Plus och minus: Minus för tecknens del att man borde få regelbundet mer undervisning i teckenspråk. När barnet växer och det kommer nya saker att tala om,

Nappi 4 | 2014

märker man att ordförrådet borde utökas och förnyas. Plus med att teckna är att Henrik inte blir lika mycket utanför i situationer där hörapparaterna inte är på.

former vid sidan om. Dessutom finns det inte så många som kan Cued Speech, och det finns inte heller tolkningsservice på det området.

FAMILJEN VASARA FRÅN HELSINGFORS

FAMILJEN SEILOLA FRÅN MUURAME

Vem: Föräldrar, 7-åriga Aino och 5-åriga

Vem: Föräldrar, samt barn som är 9 år,

Alex. Aino har en hörselskada. Kommunikationssätt : Familjens huvudsakliga kommunikatiossätt är tal, men vi har ända från början använt även Cued Speech som stöd för språkinlärningen. I början använde vi det flitigt, men användningen har minskat i takt med att språket har utvecklats. Orsaker: Vi bestämde oss för Cued Speech, för det är ett visuellt sätt att stöda inlärningen av finskan. Vi har haft som mål att finskan ska bli stark. Inlärning: Vår familj gick en 15 timmars kurs i Cued Speech. Det krävs mycket aktiv övning för att användningen ska bli flytande, och det lyckades vi med i början, för vi strävade till att använda Cued Speech så mycket som möjligt. Under de första åren använde vi stödtecken till en del, och nu har vi börjat lära oss teckenspråk. I praktiken tecknar vi inte så mycket där hemma, för kommunikationen fungerar bra med tal och Cued Speech, och Aino själv önskar att föräldrarna använder Cued Speech om hon inte hör vad de säger. Plus och minus: Den största nyttan med Cued Speech är att det gör det talade språket synligt. Dessutom är det en metod som är lätt att lära sig, och allt man säger kan uttryckas med Cued Speech. Därtill stöder det läs- och skrivfärdigheterna, eftersom det grundar sig på att göra språkljuden synliga. Minus är att Cued Speech inte stöder barnets eget uttryck. Så, om talet inte ännu fungerar, kan det behövas andra kommunikations-

12 år och 15 år. Kommunikationssätt: Vårt hu-

vudsakliga kommunikationssätt är teckenspråk. Vi använder också talat språk. Orsaker: Föräldrarna i familjen är hörselskadade. När de döva barnen föddes, var det klart att familjen måste ha ett gemensamt och tydligt kommunikationssätt. Eftersom teckenspråk fungerar väl för vår del, så har vi inte ens prövat på andra alternativ. Inlärning: När barnen föddes, kunde föräldrarna redan teckenspråk, så barnen lärde sig det ”automatiskt”. Plus och minus: Teckenspråkiga är inte beroende av att höra och av hörbarhetsförhållanden. Det blir inte heller onödiga missförstånd. Svagheten är att samhället inte har så mycket service på språket i fråga. För att utveckla och upprätthålla språket måste man resa en del.

KUULOVAMMAISTEN LASTEN VANHEMPIEN LIITON TOIMINTAA

VERTAISPERHEKURSSIT KUULOVAMMAISTEN LASTEN PERHEILLE

Apua, murkkuja!

Monikielisyys Monikiel

13.–15.3. Turku Kurssi viittomakielisten ja viittomakieltä toisena kielenä käyttävien murrosikää lähestyvien nuorten perheille. Toteutetaan yhdessä Kuurojen Palvelusäätiön Junioriohjelman kanssa.

11.–13.9. Karjalohja, Kylpylähotelli Päiväkumpu Kurssin teemana monikielisyys. Etusijalla perheet, joissa käytetään monta kieltä, puhuttua tai viitottua. Muita perheitä otetaan, jos tilaa on. Kohti koulua!

Apua, lisää murkkuja!

10.–12.4. Oulun seutu Kurssi on tarkoitettu murrosikää lähestyvien lasten ja nuorten perheille.

16.–18.10. Rovaniemi. Lapin urheiluopisto Kurssi kouluikää lähestyvien tai koulutaipaleen alussa olevien lasten perheille. Lievä tai keskivaikea kuulovamma

Toispuoleinen kuuleminen arjessa

24.–26.4. Saarijärvi, Kylpylähotelli Summassaari Kurssi tarkoitettu perheille, joiden lapsella on toispuoleinen mikrotia.

6.–8.11. Haminan seutu, paikka ilmoitetaan myöhemmin Kurssi lievästi tai keskivaikeasti kuulovammaisten lasten perheille. Muita perheitä otetaan, jos tilaa on. Voimia ja iloa arkeen!

8.–10.5. Kuopio, Kylpylähotelli Rauhalahti Kurssin teemana harrastukset. Kaikille kuulovammaisten lasten perheille.

20.–22.11. Tampere, Kylpylähotelli Rantasipi Eden Kurssi kuulovamma plus- lasten perheille, kun lapsella on kuulovamman lisäksi muita haasteita. Muita perheitä otetaan, jos tilaa on.

Pienten lasten perheet

LEIRIT 2015

22.–24.5. Karjalohja, Kylpylähotelli Päiväkumpu. Kurssi pienten kuulovammaisen lasten perheille.

Kesäleiri 2015 Keski-Suomessa tai Pohjanmaalla 1.–6.6.2015

Polskimaan, palloilemaan!

7–12-vuotiaille, haku alkaa tammikuussa Kurssien ja leirien toteutuminen vahvistuu joulu-tammikuussa 2015, kun RAY:n rahoitus vuodelle 2015 selviää. Vertaisperhekurssille on omavastuumaksu 50 e/aikuinen koko viikonlopulta, matkakustannuksista perheet vastaavat pääsääntöisesti itse.

Haku kursseille aukeaa alkuvuodesta osoitteessa www.klvl.fi Lisätietoja vertaistyökoordinaattori Hanni Rikala puh. 050 3010 503, sähköposti hanni.rikala@klvl.fi ja KLVL:n toimisto 040-7554 551, toimisto@klvl.fi