Jarmo Stoor Lapin Kansassa 23.11.2013

Page 1

Lapin Kansa

Lauantai 23.11.2013 ARMI AUVINEN

Nukkuja ei ratkaise ongelmia » Pääkirjoitus O2

Tiedolla väkivaltaa vastaan » Uutiset O11

Viimeinen runolaulaja » Kulttuuri O14–15

A On ihan yksi lysti, kuinka hyvin levy on soitettu. Jos laulaja laulaa huonosti, levy on pilalla. Olli Lindholm

» Kulttuuri O16–17 Mielipide ................ 2–5 Uutiset ..................8–11 Hyvä arki .......... 12–13 Kulttuuri ........... 14–17 Päivyri................ 18–20 Sää..............................24

Vahvalla kädellä Kirjailija: Poikasena

Jarmo Stoor yritti pelastaa maailmaa nyrkeillään. Nyt hän luottaa totuutta takovaan kynään. » Uutiset O8–10

tai 300€

TI L AHJAKORT in. yli 8000 € autoih

15.900 €

23.650 € Fiat FIORINO 1.3 Multijet SX Combi 4d -09 48 tkm

hin, vaihtoauto (yli 6000,- autoi/ajokuntoinen) na ttu ste katsa 1 auto / kauppa

13.550 €

ALAKORKALONTIE 16 96300 ROVANIEMI WWW.WETTERI.FI MA-PE 9-17, LA 10-14

Volvo V50 2.0 Kinetic -07 70 tkm

20.900 €

Tänään sinua palvelevat: Kimmo Koivuranta 0400 148 258 Pentti Saarijärvi 0400 148 256

llle lle all Wetteri-takuu hin in,, 7 vuotta vanhoih m alle 160 000 km ajettuihin vaihtoautoihin.

takuu, joka annetaan hi

2000.-

VW PASSAT Variant Comfortline 2,0 TDI 103 BlueMot -11 187 tkm

vastaava t hdastakuuta

SUKSIBOXI

BMW 525 i Touring E61 A -04 189 tkm

IT YS MINIMIHYV a st to au to vaih

alle 6

WETTERIN PÄÄTÄKÄÄNTÄVÄT VAIHTOAUTOT!

assa Takuu on voim km m. 0 00 25 / kk 12 Esim. rahoituslaskelma: Hinta....................................31.890,890 Käsiraha ............................3.000,Aika .....................................60kk Korko ..................................1,9%

SUPERKORKO

1.9% Avausmaksu .......................150,Kä k /kk ....................16,16 Käs.maksu/kk Kk-erä .................................523,74 Tod.korko.............................3,41% Luottokustan.......................2.534,20


Lapin Kansa | O9

Lauantai 23. marraskuuta 2013 Toimitus: lktoimitus@lapinkansa.fi Uutispäivystys: 010 665 7662

| Uutiset

Kirjailija Jarmo Stoor ei pelkää kirjoittaa itsestään. – Ei Peltovuoma ole ainoa pikkukylä, jossa on tapahtunut tällaista. Jos minun tarinani voi auttaa jotakuta muuta, joka on kokenut saman, olen tyytyväinen.

Armi Auvinen, teksti ja kuvat Miila Kankaanranta, piirrokset

H

ullu äiti. Sellainen se on. Pikkupoika Jarmo Stoor istuu kotinsa rappusilla Enontekiön Peltovuomassa. Häntä hävettää. Hän ei ymmärrä, miksi äiti käyttäytyy oudosti. Hullu se on. Huoraksikin jotkut kylällä sanovat. Mutta minkä takia, sitä poika ei ymmärrä. Raiskaus. Pedofilia. Vaikeneminen. Syyt äidin pelkoihin selviävät pojalle vasta nelisenkymmentä vuotta myöhemmin. NYT ISTUMME oululaisessa kahvilassa, se-

kä fyysisesti että henkisesti hyvin kaukana jatkosodasta ja Peltovuomasta. Stoorilla, 47, on edessään suuri vihreä kahvikuppi ja hieman nurkasta palanut joulutorttu. Talven ensimmäinen.

Kuusi vuotta sitten ruotsalainen ystävä otti Stooriin yhteyttä Facebookin kautta, ja kertoi tietävänsä jotain tämän äidistä. Ystävän mummo, äidin aikalainen, kertoi loput. Palaset alkoivat loksahdella yhteen. Stoor matkusti Peltovuomaan. Kyseli ja kuunteli. Vanhat muistelivat, ja muistivatkin. Ihmiset tiesivät. Äidin mieli oli rikkoontunut sinä hetkenä, kun lestadiolaiskylän mies raiskasi hänet. Äiti oli tuolloin kahdeksanvuotias pikkutyttö. Siitä alkoivat painajaiset, pelot ja vainoharhat, joiden uhriksi Stoorkin joutui lapsuudessaan. – Uskonveljet sanoivat, että saatana oli mennyt tytön haarojen väliin ja vietellyt raiskaajan. Mies pääsi pälkähästä, koska valtio tarvitsi hänet rintamalle. Pikkutytön piti pyytää häneltä anteeksi saatanallista viettelystään. – Kyllä kylällä asiasta tiedettiin, mutta ei siitä puhuttu, Stoor kertoo.

Uskonveljet sanoivat, että saatana oli mennyt tytön haarojen väliin ja vietellyt raiskaajan.

A

NYT KUKAAN ei enää voi uskotella olevansa tietämätön asiasta. Kuuden viime vuoden aikana Stoor on ammentanut lapsuutensa muistoja mielestään. Kirjoittanut asioita ylös omalla ja äitinsä äänellä. Asioista ja sanoista kertyi tieten tahtoen ja ehkä tahtomattaankin kirja. – Nimet on muutettu, mutta kylä on oikea. Ihmiset ovat oikeita, samoin tapahtumat. Lapsuuteni on oikea, Stoor sanoo. Kirjan nimi Sieluhäkki on elämän loukko. Ensin häkissä on pieni poika, jota äiti ei uskalla päästää tontin rajoja pidemmälle. Kun poika kasvaa, häkissä on enemmän tai vähemmän äiti. Äidin häkki, oman mielen loukko, on vaikeampi murtaa. Kirjassa äidin ja pojan muistot kulkevat kirjassa rinta rinnan. Äidin ääni häipyy, kun poika alkaa puhua omaa tarinaansa. Äidin ensimmäinen muisto on raiskaus. Pienen ihmisen mieli yrittää peittää tapahtuneen muiden muistojen alle. ››


O10 | Lapin Kansa

Uutiset

|

Lauantai 23. marraskuuta 2013 Toimitus: lktoimitus@lapinkansa.fi Uutispäivystys: 010 665 7662

›› Äiti aikuistuu ja unohtaa, ryhtyy laulamaan. Elämä ja laulukiertue odottavat etelässä, kunnes äidin oma äiti kuolee. Äidin pitää palata takaisin Peltovuomaan hoitamaan pienempiä sisaruksiaan. – Se mieskin oli tietysti siellä. Ei häntä oltu missään tuomittu. Äiti jumittui kylään, vaikka maailma olisi ollut hänelle avoin tehdä vaikka mitä muuta, Stoor kertoo. Välillä äidin on niin paha mieli, että hänen pitää lähteä Kolpeneelle, suljetulle osastolle lepäämään. Lapsuuden traumoista ei puhuta. Sairauden diagnoosi on ensin virheellisesti skitsofrenia.

Kuka? Jarmo Stoor Kotoisin Enontekiön Peltovuomasta, asuu nykyisin Oulussa. Ikä 47 vuotta. Koulutukseltaan automatiateknikko, ammatiltaan kaikkea baarimestarin ja kustannustoimittajan väliltä. Kirjoittaa talvisin kirjoja ja kesäisin pitää Oulun Tähtitornin kahvilaa. Julkaissut yhteensä seitsemän kirjaa. Harrastaa rugbya ja kädenvääntöä maajoukkuetasolla (PM-hopeaa 2010) sekä luonnossa liikkumista. Hartain toive: Että riittäisi sellaista sanottavaa, jota ihmisten tarvitsee kuulla, vaikkeivät he haluaisikaan kuunnella.

Viimeisen kerran, kun kohtasin Kaverin, hän käski minun seurata valkoista lintua.

A

vahtii ja suojelee Jarmoa. Tontilta ei saa poistua. Vierailta ei saa syödä mitään. Pojan ensimmäinen muisto on pieni, punainen kolmipyöräinen. Hän ajaa pirtin nurkkia suoriksi, sillä ulos vaaroihin äiti ei poikaa päästä. Lopulta pyöräkin lentää jokeen, sillä punainen väriaine on äidin mielestä myrkkyä. Edes punaista jaffaa ei saa juoda. Pienen pojan mielen pelastavat mielikuvitus ja vahvat nyrkit. Välillä hän vihaa ylisuojelevaa äitiään, mutta pelkää yksinäisyyttä. Ainoana liittolaisena on Kaveri, sodassa kuollut sotilas. Yhdessä he kuuntelevat maahisia ja keijuja avaimen rei’istä ja ikkunan raoista. Voimiaan poika koettelee Rajakiven kanssa. Jos sen saa liikahtamaan, kaikki muukin on mahdollista. – Unelmaton ihminen on kuin laiva ilman peräsintä, Kaveri muistuttaa, kun rakasta pyörää ei löydy, eikä kivikään liiku.

on tehnyt tehtävänsä. Olen tyytyväinen. Lähes kaikki Stoorin tähänastiset romaanit ovat jollain tapaa kertoneet hänen omasta elämästään. Kirjailijaa ei pelota paljastaa omaa itseään lukijoille. – Kirjailijan tärkein ominaisuus on rohkeus, Stoor sanoo. – Paljastan paljon itsestäni, mutta sen takia voin puhua vapaammin myös toisista. Pahempi olisi, jos ryhtyisin salailemaan jotakin.

KOTONA ÄITI

Jarmo Stoorilla on yleensä työn alla useampi kirja. Kirjoittamiseen hän keskittyy yleensä talvisin, kesäisin hän isännöi Tähtitornin kahvilaa Oulussa. Sulkemisajan jälkeen sen tornissa syntyy myös tekstiä.

STOORIN KIRJA ilmestyi syyskuussa.

Lähes kaikki oli kansia myöten valmiina jo keväällä, kun hän kävi tervehtimässä dementoitunutta äitiään Enontekiöllä. – Kun ajoin takaisin kotiin, sisko soitti ja sanoi, että äiti on nukkunut pois. Hänellä oli suusyöpä. Äiti tiesi, mistä aiheesta poika kirjoitti kirjaa. He puhuivat kaikesta, paitsi ensimmäisestä muistosta. – Hyvinä päivinä äidillä oli hyvä muisti. Hän kertoi tarinaansa omilla sanoillaan.

kahvikuppi on tyhjä. Joulutortun musta sakara odottaa yhä syöjäänsä. Kirjailija puhuu vimmatusta pakosta ja halusta kirjoittaa. Hän ei puhu vain Sieluhäkistä, vaan kaikista kirjoista. Niistäkin, joita hän ei vielä edes tiedä kirjoittavansa. Hän ei osaa kuvitella, mitä olisi tapahtunut jos hän olisi jäänyt Peltovuomaan. – Ei se ollut punatukkaisen punkkarin paikka. Sellainen minä olin, Enontekiön ainoa punkkari. Stoor tiesi 16-vuotiaana haluavansa kirjailijaksi. Silloin hän osallistui Enontekiöllä järjestettyyn kirjoituskilpailuun ja sai jaetun ensimmäinen sijan. Nyt, seitsemän julkaistun romaanin jälkeen, hän uskaltaa jo sanoa olevansa kirjailija. Puhuessaan Stoor sormeilee kaulassa roikkuvaa pohjoisen elämänlintua, valkoista riekkoa. – Viimeisen kerran, kun kohtasin Kaverin, hän käski minun seurata valkoista lintua. En tajunnut, mitä se tarkoitti, kunnes jokin aika sitten löysin sen vanhan diplomin kirjoituskilpailusta. Kunniakirjan kulmassa on valkoinen riekko. – Luulen, että se on lintu, josta Kaverikin minulle puhui. Tämä kirjoittaminen, se on minun tehtäväni. STOORIN VIHREÄ

Eräässä kirja-arvostelussa Sieluhäkkiä kuvaillaan terapiaromaaniksi. – Kirjoittaminen selventää ajatuksia aina jollain tapaa, Stoor sanoo. Tämän kirjan hän olisi kuitenkin aivan hyvin voinut jättää kirjoittamattakin. – En usko, että kaipaan kirjoittamiseltani terapiaa, mutta olen tottunut

ammentamaan itsestäni. Stoorin mielestä on hienoa, jos Sieluhäkki toimii terapiana lukijoille. – Ei Peltovuoma ole ainoa yksinäinen kylä, enkä minä ole ollut ainoa yksinäinen pikkupoika. Eikä se ukko varmasti ole ainoa pedofiili, eikä äiti ainoa uhri. – Jos tämä auttaa jotakuta muuta samanlaisessa tilanteessa, niin silloin se


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.