Kiinteiden ruokien aloitus

Milloin meillä syödään muuta kuin maitoa? Kiinteiden ruokien aloitus

TEKSTI ANNIINA PÖYRI JA TOIMITUS TIETOA SYÖMISVALMIUKSISTA ANTOI PUHETERAPEUTTI REETTA BALDIN (ÄÄNNEKOULU)

Ruokailutilanteissa vauva harjoittelee monia taitoja. Syömiseen liittyvät toiminnot kehittävät monipuolisesti vauvan valmiuksia uusien taitojen opetteluun. Ajankohdan kiinteiden aloitukseen ratkaisevat syömisvalmiudet.

Ruokavalion laajentaminen maidosta muuhun edellyttää vauvalta motorisia perustaitoja. Vauva on valmis ruokailemaan turvallisesti, kun hän osaa istua tuettuna syöttötuolissa tai sylissä, hallitsee pään liikkeitä, silmät ja kädet toimivat yhteistyössä ruokia tavoitellessa, vauva avaa suun syötettäessä ja osaa tarttua erikokoisiin ruokapaloihin.

Täysiaikaisena ja terveenä syntyneen vauvan suolisto on valmis vastaanottamaan kiinteitä ruokia aikaisintaan 4 kuukauden iässä ja toisaalta, jos vauva kasvaa normaalipainoisena, ei kiinteille ruuille ole tarvetta ennen 6 kuukauden ikää. Jos yli 4 kuukauden ikäinen imetetty vauva kuitenkin tarvitsee kasvun tueksi lisäravintoa, kiinteät ruoat ovat imetyksen jatkuvuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin äidinmaidonkorvike. Mikäli vauva on osittaisimetyksellä ja saa lisäksi äidinmaidonkorviketta,

voi kiinteiden aloituksen myötä vähitellen vähentää korvikkeen määrää ja nostaa kiinteiden määrää, samalla kun imetys jatkuu tuttuun tapaan. Myös pelkästään äidinmaidonkorviketta saavalle vauvalle kiinteät aloitetaan 4–6 kuukauden ikäisenä, syömisvalmiudet huomioiden. Puolen vuoden iässä kuitenkin kaikki vauvat tarvitsevat äidinmaidon lisäksi kiinteitä ruokia tukemaan kasvua ja kehitystä.

Hyvä syömisasento on turvallisuuden kannalta tärkeää

Lasta ei kannata syöttää takakenoisessa asennossa, kuten sitterissä istuen. Takakenoasennossa ruoka voi valahtaa helpommin henkitorveen ja sitä on vaikeampi yskiä sieltä pois. Lapsen olisi hyvä olla pystyasennossa, vartalo hyvin tuettuna, esimerkiksi aikuisen sylissä. Kun hän pystyy jo istumaan omatoimisesti (vaikka hieman tyynyillä tuettuna) syöttötuolissa, olisi hyvä, että syöttötuolissa on alusta jonka päälle lapsi saa helposti laitettua jalat. Miksi näin? Kun jalat ovat tuettuna eivätkä heilu ilmassa, on vartalon hallinta ja samalla myös suun alueen motorinen hallinta parempaa.

Kun vauva aloittelee kiinteitä ruokia, on normaalia, että hän yökkäilee, sillä yökkäysrefleksi aktivoituu jo suun etuosasta. Häntä ei tarvitse taputtaa selkään, vaan voi rauhassa odottaa, että tilanne menee ohi. Kun vauva saa kiinteää ruokaa edelleen, suun alueen tuntoaisti siedättyy ja yökkäysrefleksi siirtyy suussa taaemmas. 10–12 kuukauden iässä yökkäysrefleksin aktivoituminen on siirtynyt suun etuosasta nielun alueelle.

Ruokaa tarvitaan suun alueen sensoriikan eli aistien kehittymiseen

Vauvan eri aistien – haju-, näkö- ja tietysti makuaistin – siedätyksen kannalta on hyvä, että vauva saa itse ottaa ruokia käteensä ja tutkia niitä. On hyvä, että vauva otetaan jo pienestä pitäen mukaan perheen yhteisiin ruokailuhetkiin, jotta hän näkee ja haistaa erilaisia ruokia sekä näkee muiden ihmisten syövän niitä. Tämä voi auttaa lasta myöhemmin maistelemaan rohkeammin erilaisia ruokia, kun ne ovat jo jollain tavalla tulleet hänelle tutuiksi.

Ruokailu kehittää myös suun motoriikkaa

Kiinteää ruokaa tarvitaan myös suun alueen motoriikan kehittymiseen. Kun vauva saa pureskeltavaa ruokaa, hän aluksi mutustelee sitä suun etuosassa, mutta vähitellen kieli alkaa kuljettaa ruokapalaa myös poskia kohti ikenille tai poskihampaille. Näin kieli saa hyvää liikeharjoitusta useaan eri suuntaan, mikä on hyödyllistä syömistaitojen kehittymiselle, sekä puheen tuottamisen taidoille.

Tieto tuo turvaa harjoitteluun

Syömisvalmiuksiin tutustuminen ja aiheeseen perehtyminen ennen kiinteiden ruokien tarjoamisen aloittamista auttaa hyvään alkuun. Pieni lapsi vasta harjoittelee syömisen taitoja, joten yökkimiset, yskimiset sekä ruuan sylkeminen ulos suusta kuuluvat asiaan. Yökkääminen ja yskiminen ovat suojarefleksejä, eivätkä ne tarkoita sitä että lapsi olisi tukehtumassa.

Jos lapsi on tukehtumassa, hän on yleensä hiljaa ja kääntyy katsomaan aikuista, koska tarvitsee apua. Pientä lasta ei saakaan yksin jättää syömään.

Noin 1,5 ikävuoteen mennessä syömisen taidot ovat kehittyneet niin, että lapsi pystyy jo syömään koostumukseltaan kaikenlaista ruokaa. Jos puolitoistavuotias tai sitä vanhempi lapsi vielä sylkee ruokaa, yökkäilee tai yskii ruokaillessa usein, on hyvä ottaa asia neuvolassa puheeksi ja pyytää päästä asiantuntevan puheterapeutin arvioon.

Milloin kääntyä ammattilaisen puoleen?

Mikäli lapsi suosii vain tietynlaisia, esimerkiksi pehmeitä ruokia tai jos hänellä on vaikeuksia siirtyä syömään uudenlaisia koostumuksia voi hänellä olla vaikeuksia paitsi ruuan käsittelyssä myös aistitiedon säätelyssä.

Aistitiedon säätelyn pulmista voi kertoa myös lapsen voimakas reagointi ruoan tuoksuun tai ääniin ruokailuhetkissä tai se, ettei lapsi yhtään siedä sitä, että ruuat lautasella koskettavat toisiaan. Lapsi ei ehkä halua koskea eri tuntuisiin materiaaleihin (esim. muovailuvahaan, sormiväreihin tai karvaisiin esineisiin) tai häntä häiritsevät merkittävästi vaatteiden tuotelaput, saumat tai tietynlaiset vaatteet. Lapsi saattaa myös inhota hiusten harjaamista tai kynsien leikkaamista. Mikäli tällaiset seikat haittaavat arjen sujumista, on hyvä ottaa asia neuvolassa puheeksi ja pyytää päästä sellaisen toimintaterapeutin arvioon, joka on kouluttautunut sensorisen integraation häiriöihin (SI-terapeutti).

Jos lapsella on tukehtumisvaa-

ratilanteita toistuvasti on hyvä hakeutua asiantuntevan puheterapeutin luo, joka voi tehdä arviota syömistaidoista.

Jos syöminen tuottaa lapselle sel-

keää kipua on hyvä hakeutua lastenlääkärille, joka voi ohjata edelleen selvittämään mahdollista refluksia, ummetusta tai allergioita.