Monikulttuurinen Haifa-koti

Kun katselee Haifa-kodin monikulttuurista ”perhettä”, joka koostuu kodin asukkaista ja henkilökunnasta, muotoutuu siitä kuin hyvin kaunis ja värikäs seinävaate. Huolimatta kaikista jännitteistä, mitä Israelin juutalaisten ja arabien välillä sekä uskonnollisten ja sekulaarien välillä on, täysin erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset tekevät täällä töitä yhteisen päämäärän eteen antaen holokaustista selvinneille mahdollisuuden elää parasta mahdollista elämää heidän viimeisinä elinvuosinaan. Kun lisäämme tähän monikulttuuriseen seinävaatteeseen vielä ulkomaalaiset työntekijämme Aasiasta ja Itä-Euroopasta sekä ICEJ:n kristillisen henkilökunnan, tekee lopputulos Haifa-kodista hyvin ainutlaatuisen.

Holokaustista selvinneiden Haifa-koti on yksi ICEJ:n merkittävimmistä ja vaikuttavimmista sosiaalisen avustustyön projekteista, jossa olemme mukana Israelissa. Se on hyvin ainutlaatuinen yhteisö, jossa kymmenistä holokaustiselviytyjistä pidetään huolta rakastaen ja omistautuneesti. Tässä on katsaus uskolliseen henkilökuntaamme, joka huolehtii Haifa-kodin holokaustiselviytyjistä.

sarahin hoitaja 93-vuotiaasta Sarahista huolehtii Israelin arabi, 29-vuotias Sabrina, joka auttaa häntä viitenä päivänä viikossa. Sabrina on syntynyt Jerusalemissa muslimiperheeseen, mutta hän muutti Haifaan mentyään naimisiin ja liittyi pian sen jälkeen meidän ”perheeseemme”. ”Se oli rakkautta ensisilmäyksellä”, Sabrina muistelee päivää, jolloin hän tapasi Sarahin ensimmäisen kerran. ”Opimme koulussa holokaustista, mutta myös Sarah kertoo minulle omasta menneisyydestään. Minusta on mukava kuunnella ja oppia. Minulla on hyvin erityinen suhde Sarahin kanssa. Minusta on ihana auttaa häntä ja tiedän, mitä hän tarvitsee jo ennen kuin hän ehtii sanoa mitään. Nauramme myös hyvin paljon!” Sarah vastaa puoliksi vitsaillen: ”Sabrina on minulle hyvin tärkeä, enkä halua luovuttaa häntä kenellekään toiselle.”

Tämä rakkaudellinen suhde uskonnollisen holokaustiselviytyjän ja uskonnollisen nuoren muslimin välillä on hyvin ainutlaatuinen. ”Rakastan työskennellä täällä. Jokainen asukas ja henkilökunnan jäsen tuntee minut ja rakastaa minua, ja minusta tuntuu kuin olisin osa perhettä”, Sabrina sanoi. maalari boutros Nasaretissa kristilliseen arabiperheeseen syntynyt 56-vuotias Boutros alkoi työskennellä Haifa-kodissa noin puolitoista vuotta sitten. Hän korjaa ja maalaa asukkaiden asuntoja ja auttaa heitä kaikissa pienissä askareissa. Asukkaat ja henkilökunta rakastavat Boutrosia, koska hän tekee hienoa työtä ja on hyvin ystävällinen. ”Asukkaat ovat aivan kuin äitini, joka asuu myös vanhustenkodissa. Minusta on ihana auttaa heitä ja tehdä töitä heidän hyväkseen”, sanoi Boutros. Holokaustiselviytyjä Esti kehuu Boutrosia, kun tämä kulkee hänen ohitseen korjatessaan rakennuksensa portaikkoa: ”Hän on aivan mahtava ihminen”. kokkimme julia Juutalaisen perheen ainoa lapsi, 48-vuotias Julia teki alijan Israeliin vuonna 1996 Ukrainasta yhdessä miehensä ja tyttärensä kanssa. Heidän toinen tyttärensä on syntynyt Israelissa. Myös hänen vanhempansa muuttivat Israeliin pian heidän jälkeensä.

Hänen molemmat vanhempansa kärsivät holokaustin aikana ja hänen isoäitinsä koko perhe murhattiin. Viime vuoden alussa Juliasta tuli Haifa-kodin kokki ja yhdessä tiiminsä kanssa he valmistavat kolme päivittäistä ateriaa asukkaille. ”On niin mukava palvella asukkaita. Sen takia tulen iloisena töihin joka päivä. Rakastan heitä ja haluan heidän tuntevan olonsa hyväksi”, sanoi Julia. Joka kerta, kun Julia saa joltakin asukkaalta pyynnön jostakin tietystä ateriasta, josta hän pitää, hän valmistaa sen heille oikein mielellään.

Sabrina ja Sarah Boutros

Julia

ruokasalin nanu 40-vuotias Nanu on syntynyt Gondarissa, Etiopiassa. Hänen perheensä oli unelmoinut Jerusalemin näkemisestä jo sukupolvien ajan. Kun hän oli 10-vuotias, hänen perheensä lähti liikkeelle jalkaisin ja he kävelivät kuukauden ajan saavuttaakseen lähimmän suuren kaupungin. Sieltä he pääsivät linja-autolla Addis Abebaan. Vuonna 1991 hän saapui Israeliin perheensä kanssa operaatio Salomonin avulla.

Nanu asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa Haifassa. Vaikka hän ei koskaan pystynyt toteuttamaan unelmaansa työskennellä sosiaalityöntekijänä, hän on iloinen saadessaan palvella asukkaita ruokasalissa. ”Minusta on ihanaa auttaa ihmisiä, erityisesti vanhuksia. Vietän paljon aikaa heidän kanssaan ruokailujen aikana. Kaikki ovat niin mukavia, ja minulle tuo paljon iloa se, että saan auttaa toisia”, Nanu sanoi.

sosiaalityöntekijä fadi Saatuaan valmiiksi useita eri tutkintoja, mukaan lukien sosiaalityön tutkinnon, ja työskenneltyään Israelin suurlähetystössä Jordanissa 38-vuotias Fadi päätti keskittyä sosiaalityöhön ja erityisesti vanhuksiin, koska sen hän kokee omakseen. Hän on syntynyt Hurfeizissa druusiperheeseen ja on hyvin onnellinen, että saa työskennellä holokaustiselviytyjiemme kanssa. ”Druusit ovat Israelissa vähemmistö vähemmistön sisällä. Voin samastua juutalaisiin, jotka olivat vähemmistö Euroopassa ja kaikkialla, jossa he elivät. Olen hyvin tietoinen heidän kärsimyksistään. Minusta on ihana auttaa ihmisiä, jotka eivät saa omaa ääntään kuuluviin, ja haluan olla heidän äänensä siellä, missä sen täytyy kuulua”, kertoi Fadi. naomi, joka on aina valmis auttamaan Naomi saapui Israeliin vuonna 1963 Puolasta nuorten alijaohjelman kautta. Perheiden ei ollut sallittua lähteä Puolasta tuossa vaiheessa, joten hänen vanhempansa ja nuorin veljensä saapuivat Israeliin myöhemmin.

Naomi on aina vain yhden puhelinsoiton päässä ja hän tekee paljon pidempiä työtunteja kuin hänen tarvitsisi. Viimeisten seitsemän vuoden aikana hän on aina ollut halukas ratkaisemaan minkä tahansa ongelman, pienen tai suuren, joka asukkailla on ollut. Hän on korvaamaton osa henkilökuntaamme. ”On kuin ympyrä olisi sulkeutunut. Se, mitä en pystynyt tekemään vanhempieni hyväksi, pystyn nyt tekemään Haifa-kodin asukkaiden hyväksi ja se antaa minulle paljon iloa”, Naomi sanoi. Hänen molemmat vanhempansa kärsivät suunnattoman paljon holokaustissa, mutta he eivät koskaan sanoneet siitä sanaakaan lapsilleen. Vasta, kun Naomi oli naimisissa ja tullut kolmen lapsen äidiksi, hän sai tietää äitinsä kivuliaasta menneisyydestä, kun hänen äitinsä joutui onnettomuuteen. Ainoa asia, jota hänen äitinsä sanoi, oli: ”Selvisin Auschwitzista, koska he käyttivät minua seksiorjanaan…” Hänen isänsä selviytyi Babi Yarin joukkomurhasta lähellä Kiovaa, koska onnistui pysyttelemään elossa joukkohaudassa, pääsi pakenemaan sieltä ja liittyi partisaaneihin. Vasta aivan elämänsä viime hetkillä hänen kohtalonsa selvisi, kun isän sairastuessa he huomasivat hänen selässään olevat suuret arvet ja kuulivat hänen tarinansa. ahmedin uusi mahdollisuus Neljä kuukautta sitten 49-vuotias Ahmed alkoi työskennellä Haifa-kodissa talonmiehenä ja huoltomiehenä. Vietettyään 27 vuotta välillä vankilassa ja välillä vankilan ulkopuolella hän halusi tehdä elämässään täyskäännöksen. Hän meni naimisiin ja muutti Haifaan, ja nyt hänellä on kaksi tytärtä. Seuraava askel oli hankkia toimeentuloa perheelle, mutta menneisyytensä vuoksi kovin monet eivät olleet halukkaita palkkaamaan häntä. ”Vankilassa useat holokaustiselviytyjät tulivat vierailemaan luonamme ja kertoivat meille omasta menneisyydestään ja kärsimyksistään. Nämä kertomukset koskettivat minua hyvin syvästi. Koin, että he ovat juuri niitä ihmisiä, joita haluan auttaa kaikista eniten”, Ahmed sanoi. Kun hänen vaimonsa kuuli Haifa-kodista, hän tuli vierailulle ja kysyi, löytyisikö hänen miehelleen jotakin työtä. Työtä oli todellakin riittävästi myös hänelle, joten Ahmed sai uuden mahdollisuuden itselleen ja pääsi palvelemaan apua tarvitsevia.

Naomi

ê Nanu êê Fadi

YUDIT SETZ

ICEJ:N HOLOKAUSTIPROJEKTIEN JOHTAJA

VOIT TUKEA HAIFAKODIN TYÖTÄ LAHJOITTAMALLA VIITTEELLÄ 9800 02018. KIITOS LAHJASTASI!

Ahmed