Opetus: Shema Yisrael – Kuule, Israel

Shema Yisrael – Kuule, Israel

Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.” (5. Moos. 6:4–9)

juutalainen uskontunnustus Shema Yisrael, Adonai Eloheinu, Adonai Echad! ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.”

Tämä rukous tunnetaan Shemana – juutalaisuuden kaikista keskeisimpänä rukouksena. Sitä pidetään juutalaisen uskon tärkeimpänä uskontunnustuksena. Se on hyvin erilainen kuin meidän kristittyjen tyypilliset uskontunnustukset, joihin sisältyy julistuksia: ”Minä uskon…” Juutalainen uskontunnustus ei kuitenkaan ole niinkään ”minä uskon”, vaan se on taivaallinen käsky kuulla ja kuunnella Jumalan ääntä koskien sitä, kuka Hän on: ainoa todellinen Jumala. Shemalla on pyhitetty asema ja monille rabbeille tämä lyhyt fraasi ”Shema Yisrael” tarkoittaa samaa kuin Jumalan nimi, jota monesti symboloidaan juutalaisella kirjaimella ש (shin).

Jokaisen juutalaisen kuuluisi rukoilla Shema vähintään kaksi kertaa päivässä. Yllä olevassa raamatunkohdassakin sanotaan, että se tulisi lausua “maata pannessasi” eli illalla ja ”ylös noustessasi”, siis aamulla.

Tämä päivittäinen rukous koostuu kolmesta raamatullisesta jakeesta. Ensimmäinen on 5. Moos. 6:4, jossa käsketään rakastamaan Herraa kaikesta sydämestämme, kaikesta sielustamme ja kaikesta voimastamme.

Toinen kohta perinteiseen Shema-rukoukseen on otettu 5. Mooseksen kirjasta 11:13–21, mikä alleviivaa rukouksen hengellistä merkitystä: siunaus tulee kuuliaisuudesta, mutta jos Israel kääntää selkänsä Adonaille, ”he häviävät siitä hyvästä maasta”, jonka Herra on heille antanut.

Kolmas kohta tulee 4. Moos. 15:15–41:stä, missä annetaan käsky noudattaa käytännöllisiä askeleita, jotta Sheman voi ottaa osaksi päivittäisiä tapoja ja rituaaleja. Tähän sisältyy käsky sitoa tupsut (tsizit) viittojen kulmiin. Tämä muinainen tapa yhdistää jakeet Shema-rukoukseen juontaa juurensa yli 2 000 vuoden taakse ja se mainittiin jo Kuolleenmeren kirjakääröissä.

Juutalaiset rabbit opettavat, että jokaisen Shema-rukouksen yhteydessä jokainen juutalainen hyväksyy Jumalan valtakunnan ikeen omille harteilleen.

Shema on ensimmäinen rukous, joka opetetaan juutalaisille lapsille, kun he oppivat puhumaan, ja se on myös viimeinen asia, joka juutalaisen kuuluisi sanoa kuolinvuoteellaan. Sitä käytettiin hyvin paljon myös holokaustin aikana.

Entinen päärabbi Yisrael Meir Lau on useasti kertonut tarinan siitä, kuinka monet juutalaiset lapset olivat piilossa kristittyjen orpokodeissa holokaustin aikana. Kun juutalaisia lapsia etsittiin sodan jälkeen, heitä oli usein vaikea löytää ja erottaa kristityistä orvoista. Mutta rabbi Lau sanoi, että riitti, kun aloitti sanomaan ”Shema Yisrael”, ja juutalaiset lapset vastasivat automaattisesti: ”Adonai Eloheinu, Adonai Ehad.” Monet näistä pelastetuista juutalaisista lapsista ovat edelleen elossa ja asuvat Israelissa.

Lisäksi Shema-rukous oli niiden yli miljoonan juutalaisen huulilla, jotka menehtyivät Auschwitzin kaasukammioissa, yli 33 000 Ukrainan juutalaisen huulilla, jotka murhattiin Babi Yarin joukkomurhassa Kiovan ulkopuolella, ja myös niiden lukuisten juutalaisten huulilla, jotka murhattiin Sachsenhausenin keskitysleirin teloitusseinällä Berliinin ulkopuolella.

kaikista tärkein käsky Kysymys, joka meidän täytyy kysyä itseltämme, on: onko Shema-rukouksella mitään merkitystä meille kristityille ja seurakunnalle? Vastaus tähän tulee suoraan Jeesukselta. Kun Häneltä kysyttiin kaikista tärkeimmästä käskystä, Hän vastasi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi” (Mark. 12:29–30).

Jeesuksen mukaan tämä oli kaikista tärkein raamatullinen käsky Hänen opetuslapsilleen ja kaikille, jotka seuraisivat Häntä. Sen vuoksi on huomionarvoista meille kristityille, että Jumala määrittelee suhteensa kansaansa kaikista selvimmällä tavalla lausumalla sanat: ”Kuule, Israel!”

On myös muita aisteja, joita Jumala olisi voinut käyttää määritelläkseen suhteensa meihin. Kuulon lisäksi meillä on maku-, tunto-, näkö- ja hajuaisti. Jeesus itse kutsui opetuslapsiaan toistuvasti ”tulemaan ja näkemään”. Tai Hän olisi voinut valita myös Psalmin 34:9 määritelläkseen suhteemme Häneen: ”Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä.”

Keskiaikaiset katedraalit upeine lasimaalausikkunoineen, kullattuine patsaineen, maalauksineen ja suitsukkeineen koskettivat juuri näitä aisteja. Kuuleminen sen sijaan jäi hyvin pieneen osaan, koska tuohon aikaan saarnat puhuttiin latinaksi, jota vain hyvin harvat ymmärsivät. Jopa nykyaikana meidän tunne-elämämme tulee hoidetuksi hienoissa uusissa seurakunnissamme ja saamme kokonaisvaltaisen kokemuksen seurakuntakokouksissamme, mutta unohdamme, että Jumalan valtakunnan pitäisi olla vähemmän ”näkemistä” ja paljon enemmän ”kuulemista”.

kuuntelemisen haaste On mielenkiintoista, että juuri kuunteleminen oli usein se asia, jonka kanssa Israel kamppaili. Profeetta Jeremia sanoi useaan kertaan israelilaisille, että he eivät kuuntele, mitä Jumala puhuu. ”Kuulkaa tämä, te tyhmä ja ymmärtämätön kansa, te, joilla on silmät, mutta ette näe, joilla on korvat, mutta ette kuule…” (Jer. 5:21); ”…Katso, heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat, eivät he voi kuunnella…” (Jer. 6:10); ”… ettekä ole kuulleet, vaikka minä varhaisesta alkaen olen teille

é Mezuza on oven oikeaan pieleen kiinnitettävä pieni kotelo, joka sisältää pergamentille kirjoitettuja Tooran jakeita. ì Shema-rukous

Shema-rukous opetetaan juutalaisille lapsille jo hyvin nuorena

puhunut, koska ette vastanneet, vaikka minä teille huusin…” (Jer. 7:13). Tämän seurauksena Jeremia näki, kuinka Jumala tuomitsi israelilaiset ja karkotti heidät Babyloniaan.

Jos olemme rehellisiä itsellemme, kuuntelemattomuus ei ollut pelkästään Israelin ongelma, vaan hyvin usein se on myös meidän ongelmamme nykyaikana. Jopa opetuslapsilla oli vaikeuksia kuulla ja ymmärtää Jeesusta (Mark. 8:17–21; 16:14). Tämä tarkoittaa, että meidän jokaisen tulee olla tarkkana, kun kuuntelemme. Lisäksi Jeesus kehottaa opetuslapsiaan: ”Katsokaa siis, miten kuulette” (Luuk. 8:18).

Jeesuksen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa kuuntelemista ja todellista kuuntelemista. Voit kuulla, mutta et silti välttämättä kuuntele Jumalan ääntä. Joudumme jatkuvasti kamppailemaan, jotta kuulisimme Hänen äänensä, ja se onkin luultavasti yksi suurimmista haasteistamme uskovina.

Ollaan rehellisiä. Olemme kuulleet lukemattomia saarnoja, osallistuneet monille raamattutunneille ja lukeneet Raamattua lukuisia kertoja, mutta silti elämässämme on tapahtunut vain vähän muutosta. Liian usein me valitsemme sen, mitä haluamme kuulla ja sen, mikä on ajankohtaista omassa elämässämme. Jo Paavalin aikana uskovat halusivat kuulla opettajia, jotka olivat heille mieluisia ja opettivat asioita, joita ihmiset halusivat kuulla sen sijaan, että olisivat kuunnelleet sitä, mitä heidän tarvitsi kuulla. Vielä useammin meitä koskettaa aidosti Jumalan puhe, jonka kuulemme saarnassa tai omassa päivittäisessä raamatunlukuhetkessämme, mutta kiireellinen elämäntapamme vie ajatuksemme välittömästi muualle ja meistä tulee niitä, joita apostoli Jaakob kutsuu ”muistamattomiksi kuulijoiksi” (Jaak. 1:25).

Jumala puhuu meille monin eri tavoin. Pääsääntöisesti se tapahtuu Jumalan Sanan, Raamatun välityksellä ja Sanan julistuksen kautta. Usein Hän puhuu meille myös olosuhteiden välityksellä ja myös omassa päivittäisessä elämässämme. Kuulemmeko me Hänen äänensä?

Muistan hyvin vierailuni Alankomaihin useita vuosia sitten. Kansallinen johtajamme Jakob Keegstra vei minut Westerborkiin, yhteen Alankomaiden keskitysleireistä. Kävelimme keskitysleirille vievän metsän läpi, missä oli valtavia radiomastoja, jotka oli suunnattu taivasta kohti. Jakob selitti minulle, että ne pystyvät havaitsemaan jopa olemattomimmat signaalit. Hämmästelin ihmiskuntaamme. Me olemme niin sivistyneitä, että pystymme kuulemaan jopa olemattomimmat äänet, mutta täällä Westerborkissa, kuten myös Dachaussa ja Auschwitzissa, ihmiskunta ei kuullut korvia huumaavaa Jumalan itkua: ”Missä on veljesi Aabel?” (1. Moos. 4:9) Kiireisen elämämme keskellä me emme kuule Hänen itkuaan tänäkään päivänä: ”Missä olet?” (1. Moos. 3:9). Shema Yisrael!

Jotkut kuitenkin kuulivat tämän itkun Hitlerin hallinnon aikana, kuten pastori Theodor Dipper (1906–1967), jonka johdolla kymmenet muutkin pastorit ympäri Stuttgartia piilottivat ja pelastivat juutalaisia holokaustin aikana vaarantaen omat elämänsä. Myös pastori Dietrich Bonhoeffer saarnasi useita kertoja Hitleriä ja hänen petollista ja pahaa valtakuntaansa vastaan.

Jumala puhuu nykyään myös Israelin välityksellä. Sveitsiläinen teologi Karl Barth kirjoitti vuonna 1967, kun Jerusalem yhdistyi Kuuden päivän sodan seurauksena, seuraavasti: ”Nyt voimme lukea siitä sanomalehdistä: Jumala pitää lupauksensa!” Mutta kuuntelemmeko me? Reagoimmeko me Hänen puheeseensa? Toimimmeko sen mukaan, mitä näemme ja kuulemme? Shema Yisrael!

Jumala puhui kansalleen myös Elian

”Kun Jeesukselta kysyttiin kaikista tärkeimmästä käskystä, Hän vastasi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi” (Mark. 12:29–30).”

Juutalaisia marssimassa Auschwitzin kaasukammioon. He lausuivat usein yhdessä Shema-rukouksen elämänsä viimeisinä hetkinä.