Toiminnanjohtajalta

Lähi-idän kaaos

Puhuessamme Lähi-idästä puhumme alueesta, jossa sanat vakaa ja tasapainoinen ovat yhtä osuvia ja yhteensopivia kuin valas ja aavikko. Alueen epävakaus, nopeat sosioekonomiset ja poliittiset muutokset ja sotilaalliset konfliktit ovat valitettavasti arkipäivää. Tämä luo suuria haasteita Israelille naapurustossa, jossa ympäröivissä taloissa on jatkuvasti riitoja, taisteluja, tulipaloja, ulkopuolisia ”avustajia” ja uusia asukkeja tuon tuosta. Tässä ohut läpileikkaus muutamiin Israelin naapureiden haasteisiin.

Libanon taistelee suuren inflaation kanssa. Tämä näkyy esimerkiksi bensapumpuilla. Hinnat ovat korkealla ja jokainen autoilija saa tankata maksimissaan 20 litraa bensaa omaan kulkuneuvoonsa. Maan valuutan arvo on suurimmassa kuopassaan vuosikymmeniin, ja Beirutin räjähdyksen jälkiaalloissa eronneen hallituksen tilalle ei ole edelleenkään saatu valittua uutta hallitusta. Väliaikainen ”virkamieshallitus” on yrittänyt saada sotkuun selvyyttä ilman tuloksia. Tuloksettomuudesta kertoo karua kieltään se, että tutkimusten mukaan köyhyys on kolminkertaistunut maassa kahden vuoden aikana. Iranin tukema Hizbollah-terroristiorganisaatio jakaa kansan ja kulttuurin, mikä aiheuttaa suuria geopoliittisia harmaita hiuksia Libanonin hallitukselle ja armeijalle asettaen sen turhiin sotilaallisiin konflikteihin naapurimaiden kanssa.

Egypti yrittää löytää paikkansa muuttuneessa Lähi-idän kontekstissa luoden uudelleen suhteensa Irakiin ostamalla öljyä ja terveysteknologiaa. Samalla Egypti taistelee sisäisesti omaa hiljaista sotaansa selafisteja, Muslimiveljeskunnan ryhmittymää, vastaan Siinain niemimaalla ja aseiden salakuljettajia vastaan Gazan rajalla. Samaan aikaan Egypti aiheuttaa suuria ongelmia Etiopialle leikkaamalla Niilin virneet Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Venäjä, Iran, Irak, Jemen, Saudi-Arabia ja Turkki.

Tämän kaiken keskellä Israel antaa suuria määriä vettä Jordanialle, turvallisuustukea Egyptille ja hoitoa tuhansille Syyrian sodan haavoittuneille rajallaan omakustanteisesti ilman sen suurempia fanfaareja. Onko Israelissa sisäisiä haasteita ja uudenlaisia ongelmia ratkottavanaan? On ja paljon. Mutta kärsiikö Israel läheskään naapurimaiden kaltaisista sisäisistä aseellisista konflikteista ja maata rampauttavista ideologisista ristiriidoista? Ei. Onko Israelin kansalla valta ja kyky tuoda mielipiteensä vapaasti julki maan epäkohdista? Kyllä on. Sanonta kuuluukin: siellä, missä on kaksi juutalaista, siellä on kolme mielipidettä.

Miten Israel on säilyttänyt sisäisen tasapainon ja pysyvyyden eriävien mielipiteiden tantereella? Miten Israel on säilyttänyt punaisen langan kansakuntana läpi historian vaikeuksista huolimatta? Miten kansa ei ole jakaantunut keskenään ristiriidoista huolimatta? Siinä onkin suuria kysymyksiä, joihin maailma saattaisi löytää vastauksia, jos se alkaisi tutkimaan asiaa ja alistaisi ymmärryksensä Pyhälle Hengelle lukiessaan kirjaa nimeltä Raamattu. Jumalan silmäterä on herkkä alue, jota Jumala varjelee palauttaessaan kansan maahansa. Samaan aikaan Jumala haluaa, että rukoilemme vaikeuksissa olevien maiden puolesta. Samalla, kun muistamme rukouksissamme Israelin uutta pääministeriä, muistetaan myös Israelin naapurimaiden johtajia, sillä Jumalan Sana sanoo meille: ”Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, kunne tahtoo.” (Sananl. 21:1).

ran padoillaan ja näin pidättäen ja tuhoten Etiopian maanviljelykselle ja kalastusteollisuudelle tärkeän vedenlähteen.

Myös Jordanian talous on kokenut ison kolhun viime aikoina. Rajoitusten seurauksena kaksi kolmasosaa maan bruttokansantuotteesta tuottava palveluala on ollut lähes lamaantunut. Sen ostovoima on heikentynyt ja asian tekee huonommaksi se, että maa ostaa 90 prosenttia ruoasta ja energiasta maan ulkopuolelta. Maassa vallinnut kuivuus ei helpota tehotonta maanviljelyä, joka imee puolet vedentuotannosta tuottaen vain 5,6 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Lisäksi maan korruptio ja väärinkäytökset ovat ruokkineet kasvavia mielenosoituksia ja eripuraa maan sisäisessä johdossa, jotka ovat heijastuneet jo maan kuningashuoneeseen asti.

Syyriassa yli kymmenen vuotta jatkunut sota on vaatinut yli 600 000 kuolonuhria ja tuhonnut kokonaisia kaupunkeja ja alueita. Sen vaikutukset naapurimaihin ovat olleet mittavat ja aineellisten tuhojen korjaamisen arvioidaan vievän kymmeniä vuosia puhumattakaan sen vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Puolet maan asukkaista on pakolaisia joko sisäisesti tai maan ulkopuolella. Syyrian sodan syiden kerrostumat ovat yhtä moninaiset kuin siinä mukana olevien osapuolten määrä. Sotaan ovat sotkeutu-

JANI SALOKANGAS

ICEJ SUOMEN OSASTON TOIMINNANJOHTAJA