
2 minute read
Vieraskynä: Susanna Kokkonen | Hämmennyksen aika
Hämmennyksen aika
Onko maailma joskus ollut selkeä ja helposti tulkittavissa? Voisimme ajatella niin, mutta nöyrästi on muistettava, että sukupolvet ennen meitä elivät läpi sortovallan, köyhyyden, tautiepidemioiden, maailmansotien ja valtavan kommunismin pelon. Jakautuneessa Euroopassa jopa ydinaseen käyttö tuntui mahdolliselta, sillä muistan lapsena olleeni hyvin tietoinen siitä, että joku saattaisi aloittaa tuhoisan ydinsodan. Muutosten tuulet alkoivat puhaltaa 90-luvulla entisessä Neuvostoliitossa lopettaen kommunismin. Tämän useimmat meistä muistavat. Hyvät-pahat-asettelu päättyi kuin seinään. Entinen Neuvostoliitto ja sen satelliittivaltiot liittyivät yleiseen eurooppalaiseen hyvinvointiin.
Advertisement
Poliittinen vakaus ja hyvinvointi ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Me olemme nauttineet vaurauden hedelmistä, mutta onko tilanne muuttumassa?
yleistä turvattomuutta Viime vuosikymmenen aikana maailma on polarisoitunut huolestuttavissa määrin. Tämä on ollut selvästi nähtävissä Yhdysvalloissa, mitä Suomessa on analysoitu paljon. Kansan jakautuessa kahtia syntyy pelottavia lieveilmiöitä, joita olemme tässä asiayhteydessä nähneet. Mutta äskettäin olin mukana kuntavaaleissa ja kampanjoin Helsingissä. Tapasin paljon tavallisia suomalaisia. Monet vaikuttivat katkeroituneen poliittista systeemiämme kohtaan. He ovat syrjäytyneet ja elävät omassa, usein alkoholin ja huumeiden sävyttämässä, todellisuudessaan. Monet eivät löydä paikkaansa tässä yhteiskunnassa. Tämä on äärettömän huolestuttavaa, koska jos yhteiskuntaan syntyy ryhmien välistä vastakkainasettelua, se johtaa yleiseen turvattomuuteen.
totuus liikkeen takana Viime kesänä Yhdysvaltoja ravistelivat koronan lisäksi rotumellakat. BLM-liike sanoo taistelevansa rotuvihaa ja syrjintää vastaan. Se on todellisuudessa antisemitismin ja valkoisiin kohdistuvan rotuvihan kyllästämä liike. Liikkeen nimi Black Lives Matter eli mustien elämällä on merkitystä on politisoitunut, sillä toki kaikkien elämällä on merkitystä. BLM-liikkeen filosofiaan liittyy läheisesti käsite, jota kutsumme nimellä intersectionalism eli intersektionaalisuus. Käsite tarkoittaa sitä, että kaikilla alistetuilla ryhmillä on keskenään yhtymäkohtia, jotka ovat suurempia kuin niiden väliset erot. Näin esimerkiksi Israelia pidetään alistajana. Juutalaisia pidetään osana valtion rakenteita. Tästä syntyy sekä juutalaisiin että Israeliin kohdistuva antisemitismi, joka on leimallista liikkeelle. Kyseessä on kapina valtion rakenteita ja hallintoa vastaan. Siksi monet mustat pastorit ottivat etäisyyttä BLM-liikkeeseen, jonka kokivat kristityille sopimattomaksi äärimmäisyysajatteluksi.
Olen huolestuneena seurannut sitä tapaa, jolla jotkut kristityt ovat lähteneet mukaan tähän keskusteluun. Useat ryhmät adoptoivat iskulauseen omiin tarpeisiinsa. On kuin kaikilta osapuolilta olisi katoamassa toisiinsa kohdistuva kunnioitus. Minusta tuntuu siltä, että kristityt ja ei-kristityt ovat ajoittain yhtä kärkkäitä esimerkiksi some-keskusteluissa.
Helsingissä pidettiin suoraan BLM-liikettä tukeva mielenosoitus. Lisäksi oli toinen, joka osittain toi tätä vierasta elementtiä mukaan. Jopa tänne Suomeen oltaisiin tuomassa BLM-liikkeen herättämää keskustelua, joka ei kuitenkaan ole osa historiaamme. Meidän tulee pysyä kaukana agendoista, jotka liittyvät toisen aikakauden ja paikan ongelmiin. Meillä on oma historiamme, ja saamme olla kiitollisia sen suhteellisesta puhtaudesta. Jos Suomessa on syrjintää, meillä on mahdollisuus taistella sitä vastaan demokratian suomin keinoin. Me emme missään tapauksessa lähde väkivaltaisten järjestöjen taktiikan tielle tai niiden yhteistyökumppaneiksi. On myös täysin sopimatonta, että kristityt alkaisivat väittää näkevänsä sortoa siellä, missä sitä ei ole.
me olemme yhtä Kristityt ovat toistensa veljiä ja sisaria. Raamattu sanoo, että ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista…” (Gal. 3:28). Pysykäämme tässä totuudessa toinen toistemme rinnalla. Koettelemuksia on tulossa. Silloin meidän tulee olla yksi yhtenäinen perhe!
TRI SUSANNA KOKKONEN
PUHUJA JA KIRJAILIJA