Perheiden s kutsumus

PERHEIDEN KUTSUMUS

Malakia on Vanhan testamentin viimeinen kirja, joten tämä profeetta edustaa Vanhan testamentin ajan viimeisiä sanoja. Jotkut teologit kutsuvat sitä seurannutta 400 vuotta ”hiljaisuuden ajaksi”, koska Jumala puhui seuraavan kerran vasta sitten, kun Jeesus tuli. Vanha testamentti päättyy sanoihin: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.” (Mal. 4:5–6)

Tuossa kohdassa mainitaan jo toisen kerran Malakian kirjassa sanat ”minä lähetän”. Jo kohdassa 3:1 Jumala julistaa: ”Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni” – selvä viittaus Johannes Kastajaan (Matt. 11:10). Kirjan lopussa Jumala julistaa jälleen: ”Katso, minä lähetän” paljastaen toisen näkökulman Johannes Kastajan palvelutyöstä, hänen, joka tuli Elian hengessä ja voimassa (Luuk. 1:17).

Elia-palvelutyön periaatteet

Kaksi periaatetta määrittelevät Elia-palvelutyön. Ensinnäkin se on Jumalan aloittama. Se ei ole ihmisen suunnitelma, vaan Jumala sanoo: ”Minä teen sen!” Se antaa

meille suurta toivoa, koska se ei ole riippuvainen ihmisestä vaan Jumalasta, joten sen menestys on taattu! Meidän täytyy vain nöyrtyä ja taivuttaa itsemme tämän Jumalan suuren suunnitelman alaisuuteen.

Toiseksi tämä Elia-palvelutyö tarvitsee kaiken mahdollisen huomion. Malakia varoittaa, että Elian rooli on elintärkeä tai muuten Jumala ”lyö maata ja vihkii sen tuhon omaksi.” Emme siis voi aliarvioida Elia-palvelutyön tärkeyttä lopun aikoina. Se vaatii kaikkien huomiota; ei ainoastaan pastoreiden ja johtajien, vaan jokaisen Jumalan valtakunnan jäsenen täytyy tehdä oma osansa tässä taivaallisessa agendassa.

Tämä Elian hengen mukainen tehtävä näyttää aika odottamattomalta. Elia-kut

”Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni” (Mal. 3:1)

su keskittyy perhesuhteisiin. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Isät ja pojat. Äidit ja tyttäret. Sukupolvet ja perhesuhteet merkitsevät Jumalalle paljon.

Perheen merkitys

Meidän yksilökeskeisissä länsimaisissa yhteiskunnissamme perheet ovat menettäneet merkityksensä. Perhemallia kohtaan hyökätään nykyaikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jopa monien maiden hallitukset vähättelevät raamatullista perhemallia, jossa isä ja äiti kasvattavat oikeamielisiä jälkeläisiä. Myös naisen ja miehen raamatullista mallia vastaan hyökätään. Avioeroja tapahtuu enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Samanaikaisesti äidin kohdusta, joka oli ennen turvallisuuden symboli, on tullut kaikista turvattomin paikka syntymättömille lapsille, koska miljoonia lapsia tapetaan äitiensä kohtuihin ennen kuin heille annetaan edes mahdollisuutta elämään.

Kolme tasoa

Isän ja pojan välistä suhdetta ja Jumalan ja Hänen lapsiensa välistä suhdetta voidaan kuvailla kolmella eri tasolla, joita kaikkia voidaan soveltaa meidän elämäämme.

Kutsumus sukukunnille

Kun Jumala kutsui Aabrahamin olemaan siunauksena maailmalle ja toimimaan isänä kansalle, joka toisi pelastuksen ja uskon aina maan ääriin saakka, Hän teki selväksi, että tämä siunaus ei koskisi vain muutamaa henkilöä. Pikemminkin Jumala julisti: ”Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1. Moos. 12:3).

On tärkeää huomata, että kun Jumala kutsui Aabrahamin, kutsu keskittyi hyvin voimakkaasti hänen omaan sukuunsa: ”Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran

tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut” (1. Moos. 18:19). Aabrahamin kutsun kannalta oli äärimmäisen tärkeää, ettei hän palvellut Jumalaa yksilönä, vaan Jumala näki sukupolvien ylitse kantavan perhesiteen keskeisenä osana kutsumusta.

Ei ole epäilystäkään, että tämän päivän juutalainen kansa on esimerkki koko maailmalle uskosta ja perinteistä, joita ei noudateta vain yksilöinä, vaan siirretään seuraavalle sukupolvelle opiskelun kautta. Ensimmäinen kirja, jota uskonnollisten perheiden lapset opettelevat lukemaan, on 3. Mooseksen kirja, ja seremoniat, kuten bar mitzva, ovat tärkeä osa perheiden uskoa ja elämää.

Tämä asia ei muuttunut, kun juutalaiset astuivat Uuden testamentin aikaan. Usein kokonaiset perhekunnat pelastuivat ja kävivät kasteella. Kun Jumala kutsui Korneliuksen, ensimmäisen pakanakristityn, joka vastaanotti evankeliumin, Jumala lupasi hänelle: ”Sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi” (Apt. 11:14). Paavali antoi saman lupauksen myös vanginvartijalle Filippissä: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi” (Apt. 16:31).

Oma sukuni koki tämän, kun Jumala ilmestyi Bühlerien perheessä noin 80 vuotta sitten. Hän tuli minun isoäitini elämään ja koko perhe pelastui. Tämä siunaus on koskettanut kaikkia hänen lastenlapsiaan ja lastenlastenlapsiaan.

Kun luet tätä, pyydän sinua uskomaan, että Jumala ei ole pelastanut ainoastaan sinua, vaan koko sinun perhekuntasi. Jumala haluaa siunata ”kaikkia sukukuntia maan päällä.”

Tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti isien täytyy ottaa rooli perheen pappina. Papillinen rooli tarkoittaa, että isän täytyy rukoilla lastensa puolesta ja opettaa heille Jumalan tiet. Älä jätä tätä tärkeää tehtävää pelkästään seurakunnan pyhäkoululle. Isät ovat lapsiensa tärkeimpiä roolimalleja.

Sama pätee totta kai myös äiteihin. Kun kirjoitan tätä, suren edelleen kuollutta äitiäni, joka menehtyi muutama päivä sitten. Molemmat vanhempani olivat minulle esimerkkejä siitä, kuinka seurata Jeesusta. Tee tänään päätös, kuten Joosuakin teki: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa” (Joos. 24:15).

Tämä koskee myös lapsia. Jumala on ilmaissut lasten ja vanhempien välisen suhteen kymmenessä käskyssä: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa” (2. Moos. 20:12). Paavali huomauttaa, että tämä on ensimmäinen käsky, johon sisältyy siunaus – pitkä ikä. Hän muistuttaa meitä myös siitä, että viimeisinä päivinä tätä raamatullista käskyä vähätellään ja lapset muuttuvat ”vanhemmilleen tottelemattomiksi” (Room. 1:30). Meidät on lapsina kutsuttu kunnioittamaan äitiämme ja isäämme riippumatta siitä, kuinka vanhoja me olemme tai kuinka vanhoja he ovat.

Voisin kirjoittaa tästä vielä paljon enemmänkin, mutta on olemassa myös toinen taso, joka meidän on otettava huomioon.

Isiemme usko

On olemassa myös toinen suhde, joka koskee isiä, nimittäin ”isiemme usko”. Malakia 2:10:ssa Jumala nuhtelee Israelia siitä, että he ovat rikkoneet ”isiemme liiton”.

Raamatun usko on uskoa ”uusiin asioihin”. Se on uskoa, jossa jokaisen sukupolven täytyy löytää oma tapansa palvella Jumalaa. Jumala sanoo toistuvasti profeettojen välityksellä, että ”Hän tekee uutta” (Jes. 43:19). Hän nuhtelee toistuvasti ihmisiä, jotka eivät koskaan muutu, vaan pysyvät vanhoissa tavoissaan.

Samanaikaisesti muutoksen ei pitäisi koskaan muuttaa tai ravistella uskomme perustuksia, kuten Jumalan sanassa sanotaan. Asioita, jotka eivät koskaan muutu, ovat raamatulliset totuudet, arvot ja opinkappaleet – yksinkertaisesti sen vuoksi, että Jumala on muuttumaton. Meidän viestintätapamme, musiikkityylimme tai seurakuntamme kokouksen järjestys voivat muuttua, mutta sanoma itsessään ei koskaan saa muuttua. Se, mitä Jumala kutsui synniksi 2 000 vuotta sitten, on edelleen syntiä. Se, mitä Jumala kutsui ” vanhurskaaksi ja oikeaksi”, on edelleen vanhurskasta ja oikeaa nykyäänkin.

Seurakunnat ja uskovat tekevät hyvin, kun he ottavat oppia Jerusalemin alkuseurakunnasta, malliseurakunnasta, jonka ensimmäiset apostolit perustivat. Alkuseurakunnan neljä periaatetta – apostolien opetukset, pyhien yhteys, leivän murtaminen ja rukous – ovat välttämättömiä jokaiselle seurakunnalle ja yhteisölle, joka etsii Jumalaa. Tämän takia Israelin profeetat sanoivat: ”Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut… Katsokaa Aabrahamia, isäänne ja Saaraa, joka teidät synnytti.” (Jes. 51:1–2)

Totuuksia, jotka toivat herätyksen 200 vuotta sitten, ei voida hylätä nyt. Katumus ja rukous ovat yhtä tärkeitä kuin menneinä herätyksen aikoina. Ei ole olemassa oikotietä, ladattavaa ja nopeaa herätystä, joka sopii meidän moderniin elämäntyyliimme. John Wesleyn, George Whitefieldin, William J. Seymorin tai Reinhard Bonnken tyylit olivat ehkä täysin erilaisia, mutta he kaikki kantoivat samaa pyhää ja Jeesukselle omistautunutta DNA:ta. Vanha ja rosoinen ristinpuu on edelleen vanha ja rosoinen. Mutta kun me pidämme siitä tiukasti kiinni ja julistamme sitä, risti näyttää voimansa jopa tässä postmodernissa maailmassamme.

Elian kutsumus oli löytää vanhoja kaivoja, jotka olivat saattaneet olla käyttämättöminä jopa vuosikymmenien tai vuosisatojen ajan, mutta kuten me, myös nuo kaivot pulppuavat raikasta ja elävää vettä. Tätä Elia teki, kun hän korjasi Jumalan alttarin, joka oli hajotettu (1. Kun. 18:30).

Perustukset ovat uskossamme niin tärkeitä, että taivaallisessa Jerusalemissa on horjumattomat ja muuttumattomat kahdentoista apostolin perustukset, ja kaksitoista kaupunkiin johtavaa porttia ovat jopa vielä vanhempia, koska ne on nimetty Israelin kahdentoista sukukunnan mukaan.

Ehkä juuri tästä syystä enkeli, joka ilmestyi Sakariaalle, muutti hieman lainausta, joka on kirjattu Malakia 4:5:een: ”Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskauden mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan” (Luuk. 1:17). Johannes Kastaja eli harhautuneen sukupolven keskellä, jonka täytyi palata takaisin vanhojen periaatteiden äärelle. He olivat ajautuneet niin kauas, että enkeli kutsui heitä ”tottelemattomiksi”. Johanneksen pääviesti oli siis parannuksen teko. Tämä ”parannuksen teko” tarkoittaa heprean kielellä kääntymistä siihen suuntaan, josta on tultu.

Elian henki ei siis edusta pelkästään suurta toivoa ja odotusta herätyksestä tai ihmeitä ja merkkejä. Se edustaa myös niitä uskovia, jotka ovat omistaneet elämänsä täysin Jeesukselle. He eivät tee mitään kompromisseja kulkiessaan isiensä teitä ja tehdessään niin he valloittavat uutta maata!

Uskomme isät

Kolmas merkitys koskee aluetta, jolla seurakunta on kamppaillut kaikkein eniten historiansa aikana. Se on suhteemme juutalaiseen kansaan.

Jos etsit tietokoneesi raamattuohjelmasta sanaa ”isät” käyttäen sanan monikkomuotoa, huomaat hyvin nopeasti, että sitä käytetään pääasiassa Uudessa testamentissa tietyllä tavalla. ”Isät” viittaavat 57 tapauksesta yli 50:ssa Israelin isiin. Kuten ”Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala” (Apt. 3:13); ”Meidän isämme söivät mannaa erämaassa” (Joh. 6:49) ja ”Oikein on Pyhä Henki puhunut profeetta Esaiaan kautta teidän isillenne” (Apt. 28:25). Yhteensä noin 50 Uuden testamentin kohtaa liittyy juutalaiseen kansaan Vanhan testamentin aikana. Paavali julistaa Israelia koskien: ”heidän ovat isät” (Room. 9:5).

Tämä tarkoittaa, että Israelia on kaikkien sukupolvien ajan – Aabrahamista Moosekseen ja profeettoihin – pidetty isinämme. Tämä on perinteinen ymmärrys, joka on määritellyt Israelia vuosisatojen ajan, jopa niin paljon, että Talmudissa yksi kokonainen kirja saanut nimekseen Pirkei Avod, mikä tarkoittaa ”isiemme sanonnat”.

Nyt saatat sanoa, että tämä on totta vain ”hyvien israelilaisten”, kuten Aabrahamin ja Mooseksen kohdalla. Mutta Uudessa testamentissa on kaksi erityisen merkillepantavaa kohtaa. Apostolien teoissa sekä Stefanus että Paavali kohtaavat hyvin vihamieliset ihmisjoukot, jotka haluavat tappaa heidät. Molemmat saarnaavat näille ihmisille ennen kuin he hyökkäävät, ja molemmat suhtautuvat hyökkäykseen samalla ihmeellisellä tavalla: ”Miehet, veljet ja isät, kuulkaa…” (Apt. 7:2; 22:1). Tämä muistuttaa meitä siitä, mitä Paavali julisti myös Israelista: ”Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden” (Room. 11:28).

Jos katsomme, kuinka Uusi testamentti kuvailee seurakuntaa, näemme, että Jeesus kutsui opetuslapsiaan ”lapsiksi” (esimerkiksi Joh. 21:5) ja Paavali ja Johannes molemmat viittaavat seurakuntiin ”lapsukaisina” (Gal. 4:19; 1. Joh. 2:1).

Tämä tarkoittaa, että seurakunnan ja Israelin kansan välistä suhdetta voidaan kuvailla isän ja lapsen väliseksi suhteeksi. Katolisen kirkon piispat viittaavat juutalaiseen kansaan usein ”vanhempina veljinään”. Ei olisi myöskään väärin kutsua heitä isiksemme. Näin apostolitkin kutsuivat heitä.

Kristinusko syntyi Jumalan ja Israelin välisen liiton seurauksena. Kaiken, mikä määrittelee meidän tämän päivän uskomme, me olemme saaneet juutalaisilta. Juu

”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa” (2. Moos. 20:12)

talaiset kirjoittivat Raamatun – juutalaiset patriarkat, profeetat ja apostolit viittaavat kaikki juutalaiseen Messiaaseen, jota taivaassa edelleen kutsutaan ”Juudan leijonaksi”. Tämän vuoksi Jeesus julisti samarialaiselle naiselle, että ”pelastus on juutalaisista” (Joh. 4:22).

Tämä tarkoittaa, että meidän suhteemme seurakuntana Israelia kohtaan on yhtä tärkeä kuin suhde isän ja lapsen välillä. Sama on totta myös toisin päin. Seurakunta oli kuitenkin se, joka vähätteli vuosisatojen aikana isiään monin eri tavoin. Ei ole aika pelkästään katua, vaan kylvää todellista ”katumuksen hedelmää”, kuten Johannes Kastajakin kylvi.

Elia-palvelutehtävä on lopun ajan palvelutehtävä, mikä tarkoittaa, että yksikään uskova tai seurakunta ei voi sivuuttaa sitä näinä viimeisinä päivinä. Minä uskon, että lopun aikojen seurakunta, Kristuksen morsian ei voi sivuuttaa Jeesuksen perhettä, juutalaista kansaa, enää yhtään kauemmin. Elian henki kehottaa meitä olemaan oikeassa suhteessa isiemme kanssa.

Tämä suhde on ehdoton, eikä se riipu siitä, kuinka hyviä he ovat, uskovatko he samalla tavalla kuin me tai onko Israelin hallitus täydellinen. Myöskään omat isämme eivät ole täydellisiä, mutta silti meidän tulee kunnioittaa heitä. Sama pätee myös Israeliin. Meidän täytyy kunnioittaa, rakastaa ja siunata heitä.

Tämä Elian henki auttaa meitä ja opet

taa meitä kytkeytymään oikealla tavalla Jumalan kansaan ja Israeliin, jonka Jumala lupasi heille ikuisen liiton kautta. Muuten, kuten Paavali varoittaa, me vaarannamme oman olemassaolomme juuret – ja se voi olla kuolettavaa (Room. 11:16–21). Viidennen käskyn valossa saatamme menettää osan siitä siunauksesta, joka seuraa, kun kunnioitamme isäämme ja äitiämme.

Tämän vuoden lehtimajanjuhlan teema on ”Valmistakaa tie”, joka liittyy paljon Elian henkeen. Se liittyy myös perheeseen ja sukupolvien ennalleenasettamiseen. Nämä teemat ovat tärkeitä Jumalalle, koska ne ovat juurtuneina Jumalaan itseensä. Hän on meidän Isämme! Tämä isällinen huoli ilmaistaan hyvin voimallisella tavalla profeetta Malakian kautta: ”Poika kunnioittakoon isää ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Ja jos minä olen herra, missä on minun pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille” (Mal. 1:6).

Kunnioitetaan Jumalaa meidän isänämme, kunnioitetaan omia isiämme, kytkeydytään jälkeen isiemme uskoon ja kunnioitetaan uskomme isiä – tämä kaikki kuvastaa Jumalan luonnetta.

Kutsutaan yhdessä Herraa vapauttamaan tämä Elian voitelu elämämme ja kansamme ylle. Rukoilethan kanssamme lehtimajanjuhlan puolesta, jotta tämä sana kuultaisiin selkeästi ja ympäri maailmaa. Valmistetaan yhdessä tietä Herralle!

PIILOSSA OLLUT KERTOMUS PALJASTUU

MAXINE CARLILL

Ajatus 90-vuotiaasta holokaustiselviytyjästä Leahista, joka vietti juutalaista juhlapyhää yksin, nousi yhtäkkiä ICEJ:n kotisairaanhoitaja Corrien mieleen. Hän soitti tälle, vaikka ei edes ollut hänen työpäivänsä. Corrie ja hänen avustajansa astuivat Leahin huoneeseen ja vain hetki sen jälkeen, kun Leah oli kuullut Corrien äänen, Leah menehtyi. Vaikka Corrien sydän tuntui tuolla hetkellä raskaalta, hän oli kiitollinen siitä, että Herra oli johdattanut hänet tuona päivänä Leahin luo, jotta hän ei ollut yksin elämänsä viimeisinä hetkinä.

Kaksitoista vuotta aikaisemmin tämä korkeasti koulutettu nainen sai aivoinfarktin, mikä ryösti häneltä vapauden ja liikuntakyvyn lähes heti sen jälkeen, kun hän oli muuttanut Israeliin. Hänen oli pakko muuttaa perheenjäsentensä luokse, joiden oli vaikea huolehtia liikuntakyvyttömästä ja iäkkäästä sukulaisestaan, joten ICEJ:n kotisairaanhoidon vierailut olivat Leahin viikon kohokohtia. ”Minun viikkoni kulkevat keskiviikosta keskiviikkoon, koska silloin te tulette”, Leah sanoi usein ICEJ:n tiimille. Vähän ennen Leahin kuolemaa Corrie kysyi häneltä: ”Mitkä ovat olleet elämäsi kohokohtia?” Hän vastasi: ”Ei minulla ole ollut kohokohtia. Minun elämäni oli vaikeaa.” Leahin ollessa 12-vuotias hän ja hänen perheensä pakenivat Rostovista, Venäjältä, missä natsit murhasivat 15 000-18 000 juutalaista. Perhe tunsi ainoastaan pelkoa, nälkää ja väsymystä, koska he olivat kävelleet päiväkausia kohti tuntematonta.

Corrie yritti kuitenkin varovasti kysellä, oliko jotakin, mistä hän olisi erityisen kiitollinen. Corrien pitäessä Leahia kädestä hän alkoi kertoa: ”Kun olimme kävelleet päiväkausia, saavuimme maatilalle, jossa pääsimme turvaan sikalaan. Tuona iltana ystävällinen maanviljelijä toi meille kattilallisen keittoa. En ollut koskaan eläessäni syönyt niin hyvää ja maukasta keittoa, ja sen jälkeen tein itselleni tyynyn oljista ja nukuin. Tuona iltana lupasin itselleni, että olisin koko loppuelämäni kiitollinen tuosta keittolautasellisesta ja olkityynystä.”

Corriella ei ollut sanoja, mutta hän halasi Leahia. Hän kiitti Jumalaa mahdollisuudesta kulkea tämän kallisarvoisen juutalaisen naisen rinnalla.

On monia muitakin Leahin kaltaisia, jotka kantavat sisimmässään piilossa olleita kertomuksia menneisyyden traumojen vuoksi. Meille on kunnia-asia, että saamme jakaa näitä vaikeita ja kallisarvoisia muistoja heidän kanssaan.

Voit tukea Corrien tekemää työtä lahjoittamalla kotisairaanhoitotyöhömme.

TOIVOA NASARETIN KRISTITYILLE

KAYLA MUCHNIK ICEJ:N TOIMITUSASSISTENTTI

Nasaret on kaupunki, jossa Jeesus kasvoi ja jossa aikaisemmin enemmistö asukkaista oli kristittyjä. Nyt kaupungissa on muslimienemmistö, kun 69 % asukkaista on muslimeja. Tästä huolimatta kaupungin väestöstä 30 % on kristittyjä, ja he kohtaavat monia koronakriisistä aiheutuvia haasteita aivan kuten kaikki muutkin.

Hallituksen määräämät iäkkäiden ihmisten karanteenit ja yritysten sulkemiset ovat aiheuttaneet taloudellista ja henkistä kärsimystä monille. ICEJ:n sosiaalisen avustustyön tiimimme vieraili Nasaretissa juuri, kun Israel alkoi löysentää koronarajoituksia.

Tapasimme iäkkäitä kristittyjä, joista monilla on terveysongelmia ja jotka tarvitsivat kiireellistä rohkaisua ja apua. Pystyimme tämän vierailun aikana auttamaan kahtakymmentä arabikristittyä perhettä elintarvikkein ja ruokakupongein. Taloudellisista vaikeuksistaan huolimatta jokainen perhe tarjosi meille kahvia ja kakkua. Kaikista kallisarvoisin osa vierailujamme olivat kuitenkin rukous- ja ylistyshetket, joita saimme viettää kolmella eri kielellä: arabiaksi, hepreaksi ja englanniksi!

Eräs vanhempi pariskunta kiitti meitä näistä lahjoista itkien ja hymyillen. Se toi heille lohtua heidän vaikean aikansa keskellä: perheen isällä on syöpä, äiti on hiljattain ollut lantioleikkauksessa ja pystyy kävelemään ainoastaan kainalosauvojen avulla, tyttären mies on jäänyt työttömäksi ja veljen pojalla todettiin myös vastikään vakava sairaus. Heidän uskonsa on kaiken keskellä pysynyt vahvana ja vahvistui jopa entisestään, kun he saivat viettää aikaa sisarien ja veljien kanssa, jotka toivat heille lohdutusta ja rohkaisua. Tämä kaikki oli mahdollista ympäri maailmaa saamiemme lahjoitusten ansiosta, joten kiitos antamastasi lahjasta!

ICEJ:n työntekijät Nicole Yoder (vas.) ja Jannie Tolhoek veivät elintarvikkeita ja ruokakuponkeja 20 arabikristitylle perheelle.

PÄIVÄ DRUUSIEN KANSSA

LAURINA DRIESSE

Oli aikainen aamu aurinkoisena kesäkuun päivänä. Ilmassa oli paljon odotusta, koska ICEJ:n henkilökunta oli lähdössä Jerusalemista vierailemaan Hurfeishin druusiyhteisössä, joka on vain neljän kilometrin päässä Israelin pohjoiselta Libanonin-puoleiselta rajalta.

Tämä hyvin tiivis, arabiankielinen vähemmistö asuu pääsääntöisesti pienissä kylissä Karmel-vuoristossa, Ylä-Galileassa ja Golanin kukkuloilla. Vaikka heidän ainutlaatuiset kulttuurilliset ja uskonnolliset tapansa eroavat muista Israelin arabeista, he nousevat esiin erityisesti siinä, että he ovat hyvin uskollisia Israelin kansalaisia ja ylpeitä saadessaan palvella Israelin puolustusvoimissa.

Hurfeishin asukkaiden lisäksi mäkisellä maaseutualueella asuu noin 250 000 israelilaista siitäkin huolimatta, että he asuvat vain muutamien kilometrien päässä Libanonin rajasta ja siellä olevista jännitteistä. Kun pysyy paikallaan hetken, voi tuntea, että kaiken rauhallisuuden alla kytee jotakin. Israelin puolustusvoimat löysivät hiljattain kuusi Hizbollahin terroristien kaivamaa tunnelia, joiden tarkoituksena oli toimia kulkuteinä hyökkäyksissä Israelin rajayhteisöihin.

Turvaa pommisuojista

Rajakylissä on vakavia puutoksia riittävän turvallisista pommisuojista, eivätkä kylät ole riittävän hyvin valmistautuneita Hizbollahin ohjusiskuihin. Tämä on todellisuutta, jonka Israelin viranomaiset ja ICEJ haluavat korjata. Saksasta saapuneiden lahjoitusten ansiosta pystymme pian hankkimaan kaksi liikuteltavaa pommisuojaa Hurfeishin kulttuurikeskukselle, jossa erityisesti druusinuoret viettävät aikaansa.

Panostaminen koulutukseen

Ne, jotka elävät pohjoisen syrjäseuduilla kaukana taloudellisista keskuksista, kohtaavat monia muitakin haasteita. Suuret työttömyysluvut ja palveluiden puute luovat esteitä taloudelliselle kasvulle ja yhteisöille. Koulutukseen panostaminen on elintärkeää, jotta naisten ja nuorten mahdollisuuksia voidaan parantaa.

Vastatakseen näihin haasteisiin ICEJ on varustanut druusikouluja yhteistyössä paikallisten johtajien kanssa hankkimalla tietokoneita, päivittämällä kirjastoja ja lisäämällä musiikkihuoneita. Viimeisimpään projektiimme kuului lentäjäkoulutuksen tukeminen, joka toimii yhteistyössä Israelin ilmavoimien ja Ilan Ramon -keskuksen kanssa. Tällä hetkellä kaksi druusikoulua on mukana tässä ohjelmassa, jonka päämääränä on kehittää sosiaalisia ja eettisiä johtajuustaitoja alueen nuorten keskuudessa ja tehdä heistä vastuullisia kansalaisia.

Mentorit rohkaisevat nuoria unelmoimaan suuria ja motivoivat heitä menestymään saavuttamalla pieniä tavoitteita yksi askel kerrallaan. Yksi tämän ohjelman kohokohdista on yhteistyö Israelin ilmavoimien lentäjien kanssa, jotka toimivat roolimalleina ja tapaavat nuoria kuukausittain kannustaakseen heitä kiitettäviin suorituksiin koulussa ja kaikessa, mitä he tekevät.

Paikallinen englanninopettaja sanoi, että hän toivoisi myös omien lastensa olevan mukana ohjelmassa. ”Olemme nähneet niin uskomattomia muutoksia ja kehitystä näiden lasten kohdalla, että emme olleet uskoa sitä”, hän sanoi. ”Toivomme, että voimme laajentaa ohjelman kaikkiin druusikouluihin.”

Hieno päätös päivälle

Tämän jälkeen ICEJ:n henkilökunta suuntasi Misgav Amin näköalapaikalle, josta näkee Etelä-Libanoniin. Seuraavaksi henkilökunta sai maistaa druusien vieraanvaraisuutta Kfar Buq’atan druusikylässä, lähellä Hermon-vuorta. Ennen Jerusalemiin paluuta isäntänä toiminut Mofid Aamer kertoi 28-vuotisesta palveluksestaan Israelin puolustusvoimien erikoisjoukoissa ja intohimostaan kouluttaa seuraavaa sukupolvea saavuttamaan paremman tulevaisuuden. Me jaamme hänen intohimonsa vahvistaa Israelia ja tiedämme, että kaikkien israelilaisten auttaminen on osa sitä.

Sinun antelias lahjasi auttaa meitä tarjoamaan paremman tulevaisuuden ja toivon Israelin seuraavalle sukupolvelle. Lahjoittamalla sosiaaliseen avustustyöhömme autat näitäkin nuoria saavuttamaan unelmansa.

ICEJ:n henkilökunnalle kerrottiin Israelin pohjoisesta, Libanonin kanssa yhteisestä rajasta.