Johtajan pöydältä

Muistamisen ja tunnustamisen kulttuuri

Israelissa on juuri vietetty monia kansallisia juhlia. Pääsiäisen jälkeen Israelissa vietettiin Yom HaShoahia ja muisteltiin niitä yli kuutta miljoonaa juutalaista, jotka murhattiin hyvin julmalla tavalla holokaustissa. Koko maa pysähtyi, kun sireenit soivat ympäri maata. Viikkoa myöhemmin sireenit soivat jälleen Yom HaZikaronina, kun Israel kunnioitti 23 000 kaatunutta sotilasta, jotka ovat kuolleet sodissa ja terrori-iskuissa sen jälkeen, kun Israel itsenäistyi toukokuussa 1948. Ympäri maata järjestettiin seremonioita, joissa vanhemmat seisoivat lastensa hautojen edessä ja surivat lapsiaan, jotka menehtyivät kotimaata puolustaessaan. Samana iltana surumielinen ilmapiiri muuttui hyvin iloiseksi juhlinnaksi, kun Israel juhli 73. itsenäisyyspäiväänsä.

Nämä merkittävät päivät eivät ole ainoastaan kansallisia juhlapäiviä, vaan ne ovat tärkeä osa juutalaista kulttuuria – muistamisen ja tunnustamisen kulttuuria. Jokaisella pääsiäisaterialla jokainen juutalainen kokee itsekin olleensa osa exodusta, pakoa Egyptistä. Presidentti Ezer Weizmann piti hyvin merkittävän puheen Saksan parlamentille vuonna 1996 ja sanoi heille näin:

Minä olin orja Egyptissä. Vastaanotin Tooran Siinain vuorella. Ylitin Jordan-joen yhdessä Joosuan kanssa. Saavuin Jerusalemiin Daavidin kanssa, minut karkotettiin yhdessä Sidkian kanssa, enkä unohtanut sitä Babylonian jokien varsilla. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, minä uneksin yhdessä niiden kanssa, jotka rakensivat sen muurit. Minä taistelin roomalaisia vastaan ja minut karkotettiin Espanjasta. Opiskelin Tooraa Jemenissä ja menetin perheeni Kisinovissa. Minut poltettiin tuhkaksi Treblinkassa, nousin kapinaan Varsovassa, ja muutin Israeliin, maahan, josta minut oli karkotettu ja jossa olen syntynyt, maasta, josta olen kotoisin ja jonne palaan.

Koska nämä sanat ovat niin voimakkaita ja perustavanlaatuisia, minua ei huoleta se, että Israel unohtaisi menneisyyden hirmuteot. Sen sijaan olen huolissani siitä, että meidän tulevat sukupolvemme muissa kansakunnissa saattavat unohtaa pitkän ja traagisen antisemitismin historian.

Apostoli Paavali sovelsi juutalaisten muistamisen ja tunnustamisen kulttuuria, kun hän kirjoitti ei-juutalaisille uskoville:

Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman … Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. (Room. 6:4,11)

Paavali kertoo meille, että jokainen uskova on kävellyt yhdessä Kristuksen kanssa kuolemaan, hautaan ja ylösnousemukseen, ja sen vuoksi me voimme vaeltaa Hänen kanssaan uskossa ja Hänen ylösnousemusvoimassaan! Mikä ihmeellinen totuus tämä onkaan meille jokaiselle.

Tämän viestin myötä haluan kiittää teitä jokaista rukouksistanne ja tuestanne, jota olette osoittaneet ICEJ:lle. Toivotan sinulle runsasta siunausta Jerusalemista.

Kristuksessa sinun,

”Minua ei huoleta se, että Israel unohtaisi menneisyyden hirmuteot. Sen sijaan olen huolissani siitä, että meidän tulevat sukupolvemme muissa kansakunnissa saattavat unohtaa pitkän ja traagisen antisemitismin historian”

JÜRGEN BÜHLER

ICEJ:N PRESIDENTTI