Opetus | Elian päivät

Elian päivät

Sekä juutalaisten että kristittyjen keskuudessa Eliaa pidetään kaikista merkittävimpänä profeettana. Hänet mainitaan Uudessa testamentissa useammin kuin ketään toista profeettaa. Kun Jeesus muutti muotoaan Ilmestysvuorella, Hän tapasi Mooseksen ja Elian ja puhui heidän kanssaan ”hänen poismenostaan” (Luuk. 9:31). Yksi juutalaisuuden suurimmista odotuksen kohteista on se, että Elia tulee ennen Messiaan saapumista. Jumala itse julistaa profeetta Malakian kautta: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä” (Mal. 4:5). Jokaisella pääsiäisaterialla juutalaiset myös jättävät yhden tuolin vapaaksi Eliaa varten. Ei siis ole yllättävää, että niin monet pitivät Johannes Kastajaa ja Jeesusta Eliana, joka oli tulossa (Luuk. 9:19; Joh. 1:21). Kun enkeli Gabriel ilmestyi Sakariaalle temppelissä ja ilmoitti tämän pojan Johannes Kastajan syntymästä, hän kertoi tälle hämmästyneelle papille, että tämän poika kulkisi Messiaan edellä ”Eliaan hengessä ja voimassa” (Luuk. 1:17). Jeesuskin vahvisti tämän muinaisen perinteen Elian saapumisesta. Kun Jeesus palasi Ilmestysvuorelta, Hänen opetuslapsensa kysyivät Hänen mielipidettään perinteestä. Jeesuksen vastaus oli hyvin selkeä:

Jeesus vastasi ja sanoi: ’Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut. Mutta he eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika saa kärsiä heiltä.’ Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta. (Matt. 17:11–13)

Jeesus näyttäisi puhuvan siitä, että Elia saapuu kahdesti: hän saapuu tulevaisuudessa, jolloin hän asettaa kaiken kohdalleen, mutta toisaalta hän oli jo tullut Johannes Kastajassa.

Lisäksi Ilmestyskirjassa puhutaan kahdesta todistajasta, jotka saapuvat viimeisinä päivinä toteuttamaan erityistä lopun aikojen palvelutyötä. Heidän palvelutyönsä, jota kuvaillaan Ilmestyskirjassa (Ilm. 11:1–14), muistuttaa Elian ja Mooseksen palvelutyötä. Heihin viitataan kahtena öljypuuna ja kahtena lampunjalkana (jae 4), joka symboloi seurakuntaa (Ilm. 1:20). Roomalaiskirjeessä puolestaan puhutaan öljypuusta, joka on sekoitus luonnollisista ja villeistä oksista (Room. 11:17–20). Todistajat voivat kuitenkin edustaa myös sellaisten henkilöiden ainutlaatuista palvelutyötä, jotka toimivat Jerusalemissa Elian hengessä.

Kaikki yllä mainitut raamatunpaikat viittaavat siihen suuntaan, että tulee vielä palvelutehtävä, joka tulee ilmi viimeisinä päivinä ennen Jeesuksen paluuta, ja joka valmistaa ihmiset Messiaan paluuta varten. Tuota palvelutehtävää tarvitaan yhtä paljon kuin sitä tarvittiin Israelin kuninkaiden aikana.

elian päivät Kun Elia aloitti palvelutehtävänsä (1. Kun. 17:1), Israel eli jumalattomuuden huipulla. Se oli monella tapaa kamalaa aikaa,

The Transfiguration of The Christ’ by Pierre Paul Rubens, 1605. Museum of Fine Arts of Nancy. Wikimedia Commons.

ei taloudellisesti tai poliittisesti, vaan hengellisesti. Vuosia ennen kuin Elia astui näyttämölle, toinen suuri Israelin pohjoinen kuningaskunta oli juuri perustettu. Sitä edeltävä Jerobeamin kuningaskunta oli tullut päätökseensä neljän sukupolven jälkeen, koska ”Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä” (1. Kun 15:34; 16:11–13). Useiden lyhyeksi jääneiden kuningaskuntien jälkeen nousi valtaan Omri, joka perusti jälleen vakaan Israelin kuningaskunnan. Raamattu kuitenkin kertoo meille, että hän ”teki enemmän pahaa kuin kaikki hänen edeltäjänsä” (1. Kun. 16:25).

Kun Omri kuoli, kuningaskunta siirtyi hänen pojalleen Ahabille, joka vei pahuuden aivan uudelle tasolle: ”Mutta Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki hänen edeltäjänsä” (1. Kun. 16:30). Hän ei ainoastaan kapinoinut isäänsä vastaan, vaan hän vihoitti Herran ottamalla vaimokseen Iisebelin, joka oli lähtöisin poliittisesti ja taloudellisesti hyvin tunnetusta Etbaalin suvusta. Tämä foinikialainen klaani hallitsi Tyroksen kaupunkia ja suurinta osaa Välimeren alueen kaupankäynnistä. Yksi kaikista kuuluisimmista kaupankäyntialueista, jonka he perustivat, oli muinainen Karthago. Etbaal ei ollut ainoastaan kuningas, vaan hän oli myös Baalin ja Astarten ylipappi omassa kuningaskunnassaan.

Ahab ehkä ajatteli, että hänen valtakuntansa hyötyisi taloudellisesti ja poliittisesti, kun hän menisi naimisiin Iisebelin, Etbaalin tyttären kanssa. Mutta se, mikä näytti viisaalta poliittiselta teolta, avasikin pahuuden portit Israelille. Tämä kuninkaan ja papin tytär ei ainoastaan tuonut poliittista sumua Israelin ylle, vaan myös pahuuden ja jumalattomuuden sumun, jota Ahab ei voinut hallita. Iisebel valitsi 400 pappia palvelemaan Baalia ja Astartea Israelissa, perusti temppeleitä näille epäjumalille ja vainosi Israelin Jumalan profeettoja. Se oli Israelin pimeintä aikaa.

Israelin Jumalan palvelemisen muinaiset tavat olivat edelleen olemassa, mutta nyt niillä oli kilpailijoita. Vanhoja raamatullisia tapoja pilkattiin. Beeteliläinen Hiiel oli yksi Ahabin hallinnon jumalattomista miehistä. Hän ei uskonut Joosuan antamaa varoitusta Jerikon kaupungin uudelleenrakentamisesta: ”Kirottu olkoon Herran edessä se mies, joka ryhtyy rakentamaan tätä Jerikon kaupunkia. Sen perustuksen laskemisesta hän menettäköön esikoisensa

Kuva: christianpublishinghouse.com

ja sen porttien pystyttämisestä nuorimpansa.” (Joos. 6:26) Beeteliläinen Hiiel rakensi varoituksesta huolimatta kaupungin uudelleen ja maksoi siitä nuorimman poikansa hengellä (1. Kun. 16:34).

jumala, joka tuomitsee Rabbinistisen perinteen mukaan Elia ilmestyi Hiielin nuorimman pojan hautajaisissa. Hän lähestyi kuningasta, joka oli saapunut hautajaisiin ja sanoi tälle: ”Näetkö, kuinka Jumala kunnioittaa palvelijansa Joosuan sanoja? Kuinka paljon enemmän Hän kunnioittaakaan palvelijansa Mooseksen sanoja, joka julisti: ”Mutta jos sinä et kuule Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä kaikkia hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä… taivaasi, joka on sinun pääsi päällä, on niinkuin vaski, ja maa, joka on allasi, on niinkuin rauta.” (5. Moos. 28:15, 23)

Kertomus jatkuu vielä näin: ”Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta” (1. Kun. 17:1).

Yhtäkkiä profeetta alkaakin julistaa Jumalan tuomiota Israelin ylle. Kuivuus aiheutti Israelissa suuria vaikeuksia. Kolmen ja puolen vuoden ajan taivas oli pilvetön, eikä tullut sadetta. Tuossa tilanteessa Elia pakeni Ahabin vihaa ensin Keritin purolle ja sen jälkeen Sarpatin kaupunkiin Tyroksen lähelle, ja Jumala piti hänestä huolen.

Tässä on opittavaa meillekin. Ensinnäkin meidän täytyy ymmärtää, että Elian palvelutyön alkuhetki, jossa hän julisti tuomion, ei ollut pelkästään tyypillinen esimerkki ankarasta Vanhan testamentin Jumalasta, vaikka Ilmestyskirjassa sanotaankin, että lopunaikoina kaksi salaperäistä todistajaa käyttää tismalleen samaa auktoriteettia evätäkseen sateet ihmiskunnalta (Ilm. 11:6). Tämän pitäisi muistuttaa meitä siitä, että Jumala, jota palvelemme, on kuluttava tuli (Hepr. 12:29). Hän ei muutu, vaan Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti! Jeesuskin julisti, että jokainen, joka ei kadu, joutuu kohtaamaan Jumalan tuomion (Luuk. 13:2–5). Jeesus varoitti Kapernaumin, Korasin ja Beetsaidan kaupunkeja tuomiosta, koska ne kieltäytyivät katumasta (Matt. 11:20–24).

Kun Pietari saarnasi ensimmäistä kertaa pakanoille, jotka olivat kokoontuneet Korneliuksen kotiin, hän sanoi tärkeät sanat puhuessaan Jeesuksesta: ”Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” (Apt. 10:42–43)

Pietari julistaa Jeesuksen ohjeistaneen opetuslapsiaan, että Hän, Jeesus, on sekä Tuomari että Pelastaja. Meidän sekulaarissa maailmassamme ajatukseen siitä, että Jeesus tuli pelastamaan meidät, suhtaudutaan pilkallisesti. ”Pelastamaan meidät?”, ihmiset kysyvät, ”Pelastamaan miltä?” Nykypäivän menestyvissä yhteiskunnissa, joissa on hyvät sairaanhoitopalvelut ja eläkkeet, ihmiset eivät ajattele tarvitsevansa pelastusta, vaan heistä

tuntuu paremmalta elää ilman rajoituksia, joita vanhanaikainen uskonto asettaa.

Valitettavasti myös monet uskovat ovat unohtaneet, että Jeesus ei tullut antamaan meille ainoastaan iloista ja merkityksellistä elämää, vaan Hän tuli pelastamaan meidät tulevalta vihalta (1. Tess. 1:10). Me olemme unohtaneet, että ilman Jeesusta ihmiseltä ei puutu ainoastaan Hänen antamaansa lohdutusta ja rauhaa, vaan ”Jumalan viha pysyy hänen päällänsä” (Joh. 3:36). Hänet tuomitaan ikuiseen kadotukseen.

Tämä Jumalan tuomio oli jo heittänyt varjonsa Elian päivien ylle. Kolme ja puoli vuotta kestänyt Jumalan asettama kuivuus pilasi taloudellisen kasvun suunnitelmat Israelissa. Jumala tuomitsi oman valitun maansa.

Olen aivan liian usein kuullut tämän kuluneen vuoden aikana, että Jumala ei todellakaan aiheuttanut koronavirusta. Olen kuullut, että Jumala ei sallisi sellaista. Vaikka minulla ei olekaan taivaallista ilmestystä siitä, kuka tai mikä aiheutti koronaviruksen leviämisen, me tiedämme aivan varmasti, että Jumala aiheutti kuivuuden Elian päivinä. Profeetta Hoosea kutsui Israelin kansaa ja sanoi: ”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät” (Hoos. 6:1). Tyatiran seurakuntaa Jeesus nuhteli, koska se ”sieti tuota naista, Iisebeliä”, joka saastutti seurakunnan moraalittomuudellaan: ”Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa” (Ilm. 2:22).

Ehkä Jumala todellakin käyttää koronavirusaikaa vetääkseen meitä takaisin Hänen luokseen, lähemmäksi Jeesusta. Minua rohkaisee suuresti se, että meidän maailmanlaajuisessa ICEJ-perheessämme rukous on lisääntynyt huomattavasti koronapandemian aikana. Eräs tunnettu saksalainen pastori sanoi minulle, että kuluneen vuoden aikana häntä on pyydetty enemmän kuin koskaan aikaisemmin puhumaan ”Jumalan pelosta”.

israelin onnettomuus Kun Ahab viimeinkin kohtasi Elian kuivuuden päätyttyä, hän sanoi tälle: ”Siinäkö sinä olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?” (1. Kun. 18:17)

Tässä postmodernissa maailmassamme, jossa kaikki on sallittua ja mikään ei ole absoluuttista, uskovat ihmiset, jotka uskovat Raamatun pyhään Jumalaan, ovat maailman mielestä ongelmien aiheuttajia. Jumala, joka on asettanut radikaaleja käskyjä opetuslapsilleen, ei ole enää kelvollinen tässä maailmassa, joka uhmaa kaikkea absoluuttista ja ylistää avoimuutta ja monimuotoisuutta. Mutta juuri tässä ajassa Elian äänen täytyy jälleen tulla kuuluviin.

voimallinen palvelutehtävä Elian pääasiallinen kutsumus ei kuitenkaan ollut tuomion julistaminen Israelin ylle, vaan sen tarkoituksena oli kääntää ihmisten sydämet takaisin Jumalan puoleen. Elian palvelutyö – ja hänen jälkeensä Elisan, jonka yllä lepäsi Elian henki – toi esiin yhden kaikista huomattavimmista merkkien ja ihmeiden aikakausista Israelissa. Ainoastaan Messias itse ylitti sen.

Sekä Elia että Elisa näyttivät todeksi Jumalan ihmeellisen voiman, eikä kukaan toinen profeetta tehnyt samaa ennen heitä tai heidän jälkeensä. He herättivät kuolleita, paransivat sairaita, uhmasivat painovoimaa, halkaisivat Jordan-joen, moninkertaistivat ruoan, sokeuttivat vihollisten silmät ja avasivat Jumalan kansan silmät. Jumala paljasti itsensä kansalleen vertaansa vailla olevilla tavoilla. Tämä ei ollut ”halvan armon” palvelutyötä, vaan Jumala haastoi kansansa valitsemaan, ketä he haluavat palvella – Israelin Jumalaa vai Baalia.

Jeesus julisti, että Elia tulee ja ”asettaa kaikki kohdalleen”. Kun Jeesus sanoi nämä sanat, en usko, että Hänellä oli mielessään Rooman tai Babylonian valtakunnat, vaan Hänen oma kansansa, Jumalan valtakunnan ihmiset. Tämä tarkoittaa, että me voimme odottaa – jopa myrskyisinä aikoina – että Jumala vie tarkoituksensa päätökseen Israelin ja seurakunnan kohdalla.

jumala, jonka edessä seison Vielä viimeinen asia. Me saatamme kysyä itseltämme: mikä oli salaisuus Elian voiman ja palvelutyön takana? Elia paljastaa sen meille itse, kun hän lausuu ensimmäiset sanansa kuningas Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison” (1. Kun. 17:1).

Elia oli mies, joka todella seisoi Jumalan edessä. Hän toteutti palvelutehtävänsä Jumalan läsnäolosta käsin. Hänen sanansa eivät olleet lähtöisin sen ajan teologisista kouluista tai suurilta puhujilta, vaan ne tulivat suoraan Jumalan valtaistuimelta, jonka juurella Elia seisoi.

Tässä piilee haaste meille jokaiselle. Aika, jossa elämme, tarvitsee ihmisiä, jotka seisovat Jumalan edessä. Ihmisiä, jotka vastaavat Jeesuksen kutsuun Getsemanessa: ”Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani!” (Matt. 26:40) Meidän täytyy muistuttaa itseämme, että kaikki suuret herätykset ovat syntyneet rukouksesta. Azusa-kadulla oli rukoileva William Seymour; ennen Walesin herätystä rukoili Robert Evans; Hebridesin saarten herätys Skotlannissa alkoi, kun kaksi iäkästä naista alkoi rukoilla.

Tämä aika tarvitsee ihmisiä, jotka sanovat: ”Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison!” Tänä aikana, jolloin miljoonia vauvoja uhrataan menestymisen alttarilla, perhearvot poljetaan maahan ja sekä Israelia että seurakuntaa syrjitään – meitä rohkaistaan pitämään toivo yllä. Vaikka maailma meidän ympärillämme pimenee, Jeesus rohkaisee meitä, että Hän rakentaa seurakuntaansa. Ja kun me seisomme Hänen edessään, helvetin portit eivät voita meitä, vaan Hän haluaa antaa meille voiman toimia Elian hengessä.

JÜRGEN BÜHLER

ICEJ:N PRESIDENTTI

Kuva: travelbase.com Foinikialainen Tyroksen kaupunki.