HAIFA-KODIN UUDET ASUKKAAT ÄÄNESTIVÄT ISRAELIN VAALEISSA

Viime marraskuussa israelilaiset lähtivät jälleen vaaliuurnille, kun maassa pidettiin viidennet parlamenttivaalit vajaan neljän vuoden sisään. Haifa-kodin uusille ukrainalaissyntyisille asukkaille se oli erityinen, jopa juhlallinen päivä. Menimme yhdessä äänestyspaikkaan läheiseen kouluun, ja ilmassa oli jännitystä, kun asukkaamme pääsivät äänestämään ensimmäistä kertaa.

”Olen niin onnellinen tänään, kun sain osallistua vaaleihin ja olen nyt todella osa tätä uutta kotimaatani. Pääsin valitsemaan ehdokkaani ja tunnen itseni israelilaiseksi”, kertoi Lena hymyillen. Hän saapui Israeliin Harkovasta muutama kuukausi sitten ja on yksi seitsemästätoista holokaustiselviytyjästä, jotka asuvat nyt Haifa-kodissamme.

Päivä oli jännittävä myös 89-vuotiaalle Svetlanalle (kuvassa). Hän oli saanut edel- lisenä päivänä uuden rollaattorin, jolla kuljimme äänestyspaikkaan. Myös hän tunsi ylpeyttä äänestäessään ensimmäistä kertaa Israelissa. muistoja sodasta

Leskeksi jäänyt Svetlana pakeni Kramatorskista viime maaliskuussa. Ukrainan sota oli jo toinen suuri sota hänen elämässään, koska hän oli kahdeksanvuotias holokaustin alkaessa. Siitä ajasta hän muistaa pommitukset ja kovaääniset lentokoneet. Sodan aikana hänen äitinsä kaivoi maakuopan perheen takapihalle ja peitti sen pienillä oksilla ja maa-aineksella. Kun he kuulivat lentokoneiden lähestyvän, he juoksivat ja piiloutuivat kuoppaan.

Viime keväänä Svetlana kuuli jälleen saman tutun äänen lapsuudestaan. Hän pilkkoi vihanneksia keittiön pöydän ääressä, kun hän yhtäkkiä kuuli lentokoneiden jylinän, jota seurasi kovat räjähdykset. Tällä kertaa koneet eivät kuitenkaan olleet saksalaisia vaan venäläisiä.

Holokaustin ajasta Svetlana muistaa, kuinka natsit tulivat ja aloittivat joukkoampumiset. He kokosivat suuren ryhmän ihmisiä ja määräsivät heidät kaupungin vesitorniin. Kun paikka oli aivan täynnä, sotilas heitti sinne pommin. Monet menehtyivät, mutta ensin saapuneet säilyivät hengissä. Svetlana ja hänen perheensä olivat selviytyjien joukossa. Kun saksalaissotilaat olivat lähteneet, he kiipesivät ulos tornista. Hän muistaa edelleenkin, kuinka hän joutui kapuamaan ruumiiden yli tornista poistuessaan.

Siitä on nyt yli 80 vuotta. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan viime keväänä, Svetlana pakeni Kramatorskista Budapestiin Unkariin. Muutama kuukausi sitten hän muutti Israeliin ja asuu nyt Haifa-kodissa.

Svetlanan ainoa poika, joka asui perheensä kanssa Mariupolissa, pakeni Belgiaan. Hänen ainoa veljensä menehtyi koronaan vuosi sitten. Israelissa meidän ICEJ:n kansainvälisestä tiimistämme on tullut Svetlanan uusi perhe.

”En voi ymmärtää, mitä nykyään tapahtuu. On kuin kaikki olisi käännetty ylösalaisin”, hän sanoo. ”Kun olin lapsi, isäni ja setäni taistelivat venäläisten rinnalla Hitlerin Saksaa vastaan, mutta tänä päivänä venäläiset lentokoneet pommittavat kotikaupunkiani ja saksalaiset auttavat minua.”

YUDIT SETZ

ICEJ:N HOLOKAUSTIPROJEKTIEN

JOHTAJA