Koko maailman perillinen

Israelin valmistautuessa juhlimaan itsenäisyytensä 75-vuotispäivää ajatukseni kääntyvät Aabrahamiin, josta juutalaisen kansan tarina alkoi. Monille kristityille hän on vain yksi monista suurista Jumalan miehistä Raamatussa. Jumalan Sana kertoo kuitenkin Aabrahamin ainutlaatuisista piirteistä, joita ei Jeesusta lukuun ottamatta ollut kenelläkään toisella. Voidaan sanoa, että pelastushistoria alkoi Aabrahamista.

Ennen Aabrahamia tiedämme ihmiskunnasta vain sen, että sukupolvi sukupolvelta se turmeltui yhä kauemmas ”Jumalan kuvasta”. Jakeessa 1. Moos. 6:12 sanotaan, että ”kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.” Edes vedenpaisumuksen kautta tullut ankara tuomio ei muuttanut heitä. ”Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi”, julisti paatunut ihmiskunta Baabelissa seuraten Saatanan uhoa olla Jumalan kaltainen.

Vain yhdessätoista luvussa Raamatussa kuvataan, kuinka 2 000 vuoden kuluessa ihmiskunnan moraali rappeutui – kunnes Aabraham tuli. Sitten Raamatussa keskitytään seuraavaan 2 000 vuoteen – Aabrahamista Jeesukseen. Aabrahamin elämä ei ollut ainoastaan historian ”palauttamista alkutilaan”, kuten Nooan aikana, vaan lähtökohta Jumalan pelastussuunnitelmalle koko maailmaa varten.

aabrahamin siunaus Aabrahamista tuli juutalaisen kansan isä, ja hänelle annettiin suuria lupauksia, jotka eivät ole vielä kaikki toteutuneet. Nämä lupaukset ja Aabrahamin kutsu löytyvät jakeista 1. Moos. 12:1–3: ”Ja Herra sanoi Abramille: ‘Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka Minä sinulle osoitan. Niin Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.’” muuttumaton kutsu

Tässä kutsussa oli neljä keskeistä asiaa: lupaus maasta, lupaus suuresta kansasta, lupaus siunauksista ja lopuksi lupaus siunauksena olemisesta koko maailmalle.

Jumala vahvisti Aabrahamille toistuvasti, että nämä lupaukset ovat absoluuttisen pysyviä, eikä niitä voi peruuttaa, koska ne annettiin kahden muuttumattoman vakuuden kanssa. Jumala vahvisti lupauksensa yksipuolisen, ehdottoman liittonsa kautta: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen Eufrat-virtaan saakka” (1. Moos. 15:12–20, jae 18).

Jumala vahvisti tarkoituksensa muuttumattoman valansa kautta (1. Moos. 22:15).

Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa tähän seuraavasti: ”Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi Hän itse kauttansa, koska Hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa… Sen tähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että Hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti Hän sen valalla…” (Hepr. 6:13–17).

Jumalan päätös pitää kaikki Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen antamansa lupaukset on kiistaton. Edes Israelin uskottomuus ei voi sitä muuttaa. Niille, jotka ajattelevat Israelin uskottomuuden saavan Jumalan muuttamaan mielensä Paavali huomauttaa, että se tekisi Jumalasta valehtelijan (Room. 3:3–4). hämmästyttäviä seikkoja aabrahamista

Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa Jumalan Aabrahamille antamat lupaukset ovat siis voimassa iankaikkisesti – mukaan lukien lupaus maasta, siunaukset ja kansallinen kutsu.

Aabrahamin merkitys on niin suuri, että jotkut toteamukset hänestä sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa ovat erityisen huomionarvoisia.

Jumalan nimi

On merkillepantavaa, että Jumala yhdistää itsensä Aabrahamiin Raamatussa yli kaksikymmentä kertaa sanoen, että Hän on ”Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala”. Tämä on mainittu viisi kertaa Uudessa testamentissa sekä Jeesuksen suulla että Apostolien teoissa (esim. Matt. 22:32, Apt. 3:13; 7:32).

Jumalan ystävä

Jesajan kirjassa Jumala kutsuu Aabrahamia ystäväkseen (Jes. 41:8; ks. myös 2. Aik. 20:7; Jaak. 2:23). John Calvin sanoi, että ”se, että Jumala kutsuu jotakin henkilöä palvelijakseen on jo itsessään korkea-arvoista ja kunniallista, mutta miten paljon enemmän on tulla kutsutuksi Jumalan ystäväksi.”

Myöhemmin ainoastaan Jeesus kutsui opetuslapsiaan ystävikseen (Joh. 15:14).

Maailman perillinen Ehkä hämmästyttävimmän luonnehdinnan Aabrahamista antaa Paavali. Roomalaiskirjeessä (4:13) hän kutsuu Aabrahamia maailman perilliseksi. Jotkut juutalaiset oppineet sanovat, että kun Abram kohtasi Melkisedekin, tämä salaperäinen kuningas ja pappi pyysi hänelle ”Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan luojan siunausta” (1. Moos. 14:19). Rabbien mukaan tämä viittaa selvästi siihen, että Jumalan tarkoitus oli tehdä hänestä koko maailman perillinen.

Meidän kaikkien isä

Yhtä ihmeellinen on myös Paavalin toteamus Aabrahamista ”meidän kaikkien isänä” (Room. 4:16). Hän toistaa tämän ajatuksen sekä Roomalaiskirjeessä että Galatalaiskirjeessä sanoen, että kaikki Jeesukseen uskovat ovat myös Aabrahamin lapsia (Gal. 3:7).

Ensimmäinen profeetta Aabraham oli myös ensimmäinen ihminen, jota kutsuttiin profeetaksi (1. Moos. 20:7). Hänen ymmärryksensä kaukaisesta tulevaisuudesta olikin vertaansa vailla. Jeesus sanoi, että Aabraham oli ”näkevä hänen päivänsä” (Joh. 8:56), mikä tarkoitti, että Aabrahamilla oli näky ja ymmärrys tulevasta Messiaasta.

Mutta hänen katseensa ulottui sitäkin pidemmälle! Paavalin mukaan evankeliumi julistettiin Aabrahamille edeltäkäsin (Gal. 3:8). Hän tiesi siis jo alusta alkaen, että se, mikä alkoi hänestä, ei rajoittuisi vain hänen omaan juutalaiseen kansaansa vaan, kuten Jumala oli sanonut, hänestä tulisi kansojen ja kuninkaiden isä, ja hänen kauttaan kaikki kansat tulisivat siunatuiksi (1. Moos. 12:3).

Aabrahamin näky ei päättynyt vielä tähänkään. Heprealaiskirjeen mukaan ”hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.” (Hepr. 11:10). Tämä tarkoittaa, että kauan ennen kuin apostoli Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan, Aabraham näki pyhän kaupungin, jota Johannes kuvaa Ilmestyskirjan luvuissa 21 ja 22. Aabraham todellakin näki historian lopun.

Aabrahamin taivaallinen merkitys Jeesus korotti Aabrahamin sellaiseen merkitykseen, jota ei ollut kenelläkään toisella Vanhassa testamentissa. Puhuessaan Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä Jeesus kertoi, kuinka Lasarus kannettiin Aabrahamin helmaan ja että Aabraham puhui rikkaalle miehelle, joka kärsi tuonelassa vaivoissaan (Luuk. 16:19).

Tämä näyttäisi osoittavan, että jopa tulevassa maailmassa ja taivaassa Aabrahamilla on huomattava asema. Ja myös jokainen Messiaaseen uskova ei-juutalainen yhdistetään iankaikkisesti Aabrahamiin. Jeesus vakuutti: ”…monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa…” (Matt. 8:11). Tulemme siis nauttimaan iankaikkisesta yhteydestä isämme Aabrahamin pöydässä. Pidämme siitä tai emme, elämämme ovat punottu tiiviisti yhteen Aabrahamin kanssa. Ja syy, miksi Aabrahamilla on suuri vaikutus, liittyy Jumalan ainutlaatuiseen kutsuun hänen elämässään.

Aabrahamin kansallinen (fyysinen) kutsu Aabrahamin kutsusta seurasi hänen fyysisten jälkeläistensä, Israelin kansan, synty (1. Moos. 12:1–3). Siitä kumpuaa juutalaisen kansan fyysinen ja hengellinen DNA sekä kaikki Israelin vaateet Kanaaninmaan omistusoikeudesta. Tämä maalupaus esiintyy läpi koko Raamatun 1. Mooseksen kirjasta Uuden testamentin loppuun asti.

Tähän muinaiseen liittoon perustuen Israelin kansa on tänä päivänä palannut takaisin esi-isiensä kotimaahan ja muuttanut sen Eedenin puutarhaksi. Aabraham on kansallisen Israelin perustava siemen. Hänen ympärileikkauksensa oli esikuva Israelin erityiselle identiteetille, joka sille annettiin noin 400 vuotta myöhemmin vastaanottaessaan lain Siinailla. Aabrahamin jälkeen jokainen miespuolinen jälkeläinen ympärileikattiin kahdeksantena päivänä merkkinä jumalallisesta liitosta (ks. 1. Moos. 17). Tänä vuonna, 4 000 vuotta myöhemmin, moderni Israelin valtio juhlii 75. syntymäpäiväänsä, ja Israelin kansa on vahvempi kuin koskaan ja vaikuttaa maailmaan monin eri tavoin.

Aabrahamin maailmanlaajuinen (hengellinen) kutsu

Tähän kutsuun liittyy myös laajempi, maailmanlaajuinen näkökulma. Alusta lähtien Jumalan kutsu Aabrahamille ulottui hänen luonnollisia jälkeläisiään pidemmälle. Samalla kun juutalaisesta kansasta tulisi ”suuri kansa”, se olisi myös siunauksena kaikelle maailmalle. ”Ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1. Moos. 12:3).

Aabraham ymmärsi, että hänen jälkeläistensä lopullinen tehtävä ei ollut vain jokin itseään palveleva tarkoitus, vaan olla siunauksena kaikille kansoille maan päällä (1. Moos. 28:14). Jumala ilmoitti jo varhain tämän siunauksen maailmanlaajuisen vaikutuksen lupaamalla, että Hän tekee Aabrahamin jälkeläisten luvun niin paljoksi ”kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla” (1. Moos. 22:17; 26:4). Aabrahamin lapsenlapselle Jaakobille Jumala lisäsi, että ”suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi.” (1. Moos. 35:11).

Siksi apostoli Paavali päätteli, että kutsuessaan Aabrahamin Jumala samalla hetkellä ilmoitti päätöksensä pelastaa maailma. Galatian seurakunnalle hän kirjoitti: ”Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ’Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi’” (Gal. 3:8).

Lopullinen, ainutlaatuinen siemen, joka nousi Israelista, mutta ulottui kansakun- tiin, oli Jeesus, Aabrahamin suvun jälkeläinen. Paavali ymmärsi, että Jeesuksessa ovi aukeni hyvän pelastussanoman viemiseksi maailman ääriin. Paavali sanoi, että ”Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen” (Gal. 3:14).

Jeesus kehotti opetuslapsiaan sanoen: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat Minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19). Jeesuksen mukaan tämän maailmanlaajuisen tehtävän täyttäminen merkitsee aikojen loppua: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14). Maailma ei ole koskaan ollut lähempänä tuota päivää.

Aabrahamin kutsun jännite Paavalin oli kuitenkin hyvin vaikea nähdä, että pakanat ottivat Jeesuksen vastaan paljon laajemmin kuin hänen oma kansansa. ”Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet…”, kirjoittaa Paavali murheellisena Roomalaiskirjeessä (10:20).

Jo Paavalin aikana jotkut pakanat pitivät tätä merkkinä siitä, että Jumala oli hylännyt Israelin. Siksi Paavali vastasi Rooman seurakunnalle: ”Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa” (Room. 11:1). johtopäätökset

Paavalille hänen oma pelastuksensa todisti, että Jumalan lupaukset Aabrahamin luonnollisille jälkeläisille olivat edelleen voimassa. Jumala edelleen huolehtisi Aabrahamin siemenestä, vaikka he olivat ”evankeliumin kannalta vihollisia”. Valinnan kannalta he ovat edelleen rakastettuja isien tähden (Room. 11:28). Paavalilla oli täysi luottamus siihen, että eräänä päivänä Jumalan lupaukset Aabrahamille tulevat täyttymään ja sitten koko Israel pelastuu.

Kaiken edellä sanotun perusteella voimme esittää seuraavat johtopäätökset.

Tänäkin päivänä jotkut ihmiset edelleen virheellisesti uskovat, että kirkko on korvannut tai syrjäyttänyt Israelin, joka hylkäsi Messiaansa. Näemme kuitenkin, että kirkon kutsu on suora seuraus Aabrahamin kutsusta. Maailmanlaajuinen pakanaseurakunta on nyt olemassa, koska Jumala on ollut uskollinen lupauksissaan Aabrahamille. Ja jos Jumala milloinkaan muuttaisi mieltään liitostaan Aabrahamin kanssa, olisi se kohtalokasta myös kirkolle. Heprealaiskirjeen kirjoittajan mukaan nimenomaan Jumalan Aabrahamille antamien lupausten muuttumattomuus tarjoaa uskoville toivon, joka on ”ikään kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti” (Hepr. 6:19). Pitäkäämme siis lujasti kiinni ankkurista, jonka Jumala on meille antanut!

Aabrahamin hengellisinä poikina ja tyttärinä samaistukaamme näihin suuriin uskomme patriarkkoihin. Jumala kutsuu itseään Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi. Voimme oppia paljon siitä, miten nämä uskon isät kokivat Jumalan. Lue uudelleen 1. Mooseksen kirja, se kertoo hengellisistä esi-isistäsi. Heidän taistelunsa ovat todennäköisesti myös sinun taistelujasi, ja heidän voitoistaan voi tulla myös sinun voittojasi.

Yksi Paavalin suurista murheista liittyi hänen omiin veljiinsä, Aabrahamin luonnollisiin jälkeläisiin, jotka eivät suurimmilta osin ole vielä kokeneet lupausta Pyhästä Hengestä. Rukoillaan, että sama Hengen vuodatus, joka laskeutui Jeshuan kautta pakanoille, tulisi myös kansalle, jolle se oli alun perin luvattu.

JÜRGEN BÜHLER

ICEJ:N PRESIDENTTI