10 minute read
Opetus: Lupausten maa – kutsu astua ulos veneestä ja kävellä vetten päällä
Lukiessasi tätä lehteä maailma on astumassa koronaviruspandemian kolmanteen vuoteen. Kun terveyskriisi alkoi vuoden 2020 alussa, me kaikki odotimme sen pikaista päättymistä. Tänä päivänä minulle kuitenkin muistuu mieleeni pastori Peter Tsukahiran sanat 2021 lehtimajanjuhlilla hänen seurakunnassaan Karmelvuorella: ”Ehkä tämä virus tulee viipymään kanssamme vielä yhden vuoden tai toisenkin samaan tapaan kuin kolme ja puoli vuotta kestänyt kuivuus Elijan aikana.” Riippumatta siitä, kuinka pitkään tämä kriisi kestää, olemme todellakin keskellä myrskyisiä aikoja. Elijan päivinä kuivuus kuitenkin päättyi, kun Jumala lähetti tulta ja sen jälkeen sateita taivaasta.
Advertisement
uusi tie Raamatunpaikka, joka on johdattanut ja innoittanut meitä pandemian alusta lähtien, on Joosuan kirjan 3. luvun jae 4: ”…te ette ole ennen kulkeneet sitä tietä!” Olemme kuulleet, että Jumala on puhunut tämän saman raamatunpaikan kautta myös muille kristityille ympäri maailmaa.
Ystävämme Steve Carpenter kirjoitti jakeen innoittamana ylistyskappaleen ”Pitäkää silmänne liitonarkissa”. Tunnettu kirjailija ja lehtimajanjuhlien puhuja R.T. Kendall taas julkaisi viime vuonna kirjan ”Emme ole koskaan kulkeneet tätä tietä”. Lisäksi tämä jae on noussut toistuvasti esille Jesaja 62 -rukoustapaamisissamme viimeisen kahden vuoden aikana. Empowered21-seminaarissa Dubaissa useat kristityt johtajat viittasivat tähän raamatunpaikkaan ja siihen, miten se tuo johdatusta tähän aikaan.
Jumala vaikuttaa puhuvan ei ainoastaan meille, vaan monille muillekin ympäri maailmaa: koemme, että tämä pandemia edustaa uutta ja ennennäkemätöntä ajanjaksoa ja että meidät on kutsuttu – tai jopa pakotettu – kulkemaan eteenpäin uusilla tavoilla. Edessä on uusi aikakausi, johon tarvitaan uusia viinileilejä. Muistan hyvin, miten avasimme 2021 lehtimajanjuhlan: se oli ensimmäinen virtuaalinen juhlamme ”koronapilven” varjostamana. Aloitimme juhlan Jordanjoen laaksossa lähellä Jerikoa, josta näkyy Jordanin itäinen joentörmä. Jo kuukausia aikaisemmin olin kokenut, että Jumala on viemässä meitä ICEJ:nä Jordanjoen yli kohti ”uutta aikaa”, vaikka meillä olisikin vain vähän ymmärrystä siitä, mikä meitä joen toisella puolella odottaa.
”…te ette ole ennen kulkeneet sitä tietä!”
jordanin ylitys Joosua 3:4:n konteksti on juuri tämä: ei kaukanakaan siitä paikasta, jossa seisoimme Jordanjoen laaksossa, Jumala johdatti Israelin kansan 40:n vuoden autiomaavaelluksen jälkeen Luvattuun maahan. Se oli käänne, joka ei olisi voinut olla enää dramaattisempi: Jordanjoen vesi lopetti virtauksensa juuri oikealla hetkellä, ja tapa, jolla Israel oli toiminut vuosikymmeniä, yhtäkkiä muuttui. Ensimmäistä kertaa kokonainen sukupolvi ympärileikattiin yhdessä päivässä. Haasteita lisäsi myös se, että jokapäiväinen ihmeellinen manna loppui välittömästi Israelin astuessa Luvattuun maahan. Tarvittiin uusia strategioita ja uutta taloutta. Israelin piti oppia siemenkylvön ja sadonkorjuun periaatteet. Lisäksi se tarvitsi mielentilan muutoksen puolustuksellisesta hyökkäävään asenteeseen, jotta se voisi valloittaa maan. Vasta sen jälkeen kun Israel oli ensin odottanut 400 vuotta ja sitten vaeltanut 40 vuotta, se sai lopulta ottaa haltuunsa Luvatun maan. Se oli maa, johon Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat pystyneet asettumaan ainoastaan muukalaisina ja pyhiinvaeltajina. Mutta nyt, kuten Aabrahamille oli ennalta ilmoitettu (1. Moos. 15:13–16), Israel sai palata maahansa samaan aikaan kun siellä olevien kansojen syntivelka oli Jumalan silmissä täyttynyt.
hyvä maa Maa, johon israelilaiset saapuivat, oli ”hyvä maa” (5. Moos. 8:7): purojen, vesiputousten ja lähteiden maa; vehnän ja ohran maa; sekä viinin, viikunapuiden, granaattiomenoiden, oliivien ja hunajan maa. Kalliot pitivät sisällään rautaa ja kuparia – näitä muinaisten aikojen välttämättömiä ”hi tech -raaka-aineita”. Maa, johon he tulivat, ei ollut myöskään tyhjä maa, vaan he perivät sieltä ”suuret ja kauniit kaupungit, joita he eivät rakentaneet, ja talot, täynnä kaikkea hyvää, joita he eivät täyttäneet, ja kallioon hakatut vesisäiliöt, joita he eivät hakanneet, viinitarhat ja öljypuut, joita he eivät istuttaneet” (5. Moos. 6:10–11).
Maa oli niin hyvä, että sukupolvien ajan ”Kanaanin maasta” tuli vertauskuva taivaalliselle paikalle ja Jordanin ylittämisestä symboli kuolemasta ikuisuuteen siirtymiselle. Silti vaikka Kanaanin maa oli todellakin siunattu ja hyvä maa, se ei ollut kuitenkaan taivas. Se oli myös esteiden ja vastoinkäymisten maa. Toistuvasti Mooses varoitti Israelia: ”Kuule, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli laskeaksesi valtasi alle kansoja, jotka ovat sinua suuremmat ja väkevämmät, ja suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja, anakilaisten suuren ja kookkaan kansan, jonka sinä tunnet ja josta olet kuullut sanottavan: ‘Kuka kestää anakilaisten edessä?’ ” (5. Moos. 9:1–2; katso myös 5. Moos. 7:1, 11:23).
jättiläisten maa Mooses julisti, että Israelia odottaa joen toisella puolella mahtava maa, joka vuotaa maitoa ja mettä, mutta johon on inhimillisesti katsoen mahdotonta saapua. Haasteet olivat moninaiset: israelilaisia oli vähemmän kuin vihollisia, kaupunkeja turvasivat läpipääsemättömät puolustusjärjestelmät, vihollisarmeijoilla oli paremmat aseet, ja pahimpana kaikesta, heillä oli puolellaan yliluonnollisia supersankareita: Anakin poikia, legendaarisia jättiläisiä. Ne olivat 1. Moos. 6:4:ssa mainitun Nephilimin jälkeläisiä: demonisia olentoja, jotka aiheuttivat ihmisissä pelkoa ja vapinaa (4. Moos. 13:33). ”Kuka kestää Anakin poikien edessä?” kuului tuttu sanonta Kanaanin maassa.
Juuri se sama ”inhimillinen mahdottomuus” oli jo vuosikymmeniä aikaisemmin saanut Israelin vetäytymään kutsusta valloittaa Luvattu maa. Haasteet nähdessään israelilaiset tunsivat itsensä ”heinäsirkoiksi”. Ja mitä maahan tulee, he sanoivat sen olevan ”maa, joka syö omat asukkaansa” (4. Moos. 13:32). Israel kieltäytyi seuraamasta Moosesta ja sen sijaan kuunteli mieluummin oletettavan ‘todentuntuisia’ raportteja, jotka kahdestatoista vakoojasta kymmenen heille antoi. Tämän päätöksen hinta oli kuitenkin yhden kokonaisen sukupolven menehtyminen autiomaassa (katso 4. Moos. 13:25–14:12; 5. Moos. 1:19–40). Valitettavasti tämä sukupolvi siten epäonnistui sen päämäärän saavuttamisessa, joka oli varattuna heidän elämälleen.
Nykyään – ja näin jälkikäteen ajateltuna – me sivuutamme liian helposti tämän sukupolven kohtalon korostamalla heidän ”epäuskoa” ja ”omahyväisyyttä”. Samalla unohdamme, että tänäkin päivänä jokainen riskinhallinnan johtaja ja konsultti olisi todennäköisesti jakanut heidän arvionsa. Se, mitä Jumala pyysi, oli, että Israel kulkisi suoraan kohti inhimillisesti mahdotonta tilannetta. Jumala kehotti heitä astumaan ulos veneestä ja kävelemään vetten päällä. Se, mikä israelilaisilta kuitenkin unohtui tai jäi huomioimatta, oli se, että Jumala itse oli heidän puolel-
laan. Kaikkivaltias taivaan ja maan Luoja. Jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta. Usein Jumala lupasi israelilaisille, että jos he astuvat uskossa eteenpäin, Hän itse taistelee heidän puolestaan jopa suurimpia jättiläisiä vastaan.
kutsu astua veneestä Tämä haaste koskettaa jokaista sukupolvea. Luvattuun maahan siirtyminen merkitsee astumista Jumalan mahdollisuuksien täyteyteen omassa elämässämme ja osana uskovien yhteisöä. Se tarkoittaa, että vaalimme sitä kutsua ja niitä tekoja, jotka Jumala on valmistanut meitä varten jo ennen maailman perustamista (katso 5. Moos. 12:8–10, Ef. 2:10).
Tänä haastavana aikana Jumala ei kehota meitä ainoastaan hyödyntämään uusia teknologioita, joita emme ole aikaisemmin käyttäneet. Sen sijaan Hän kutsuu meitä löytämään sellaisen uuden syvyyden uskon polullamme, jota meillä ei ole vielä ollut. Jumala kehottaa meitä omistamaan Hänen täydelliset suunnitelmansa ja taistelemaan niitä jättiläisiä ja linnakkeita vastaan, joita olemme ehkä itsellemme rakentaneet. On aika ylittää Jordanvirta ja siirtyä Jumalan suunnitelmiin. Se on kutsu astua ulos veneestä ja kävellä vetten päällä!
Israelin kohdalla Lupausten maa – sekä silloin että tänä päivänä – tarkoittaa, että maa, jonka Jumala niin usein lupasi Sanassaan juutalaiselle kansalle, oli tarkoitettu heille ”ikuiseksi omaisuudeksi”. Se oli perintö, jonka Jumala vahvisti liittonsa (1. Moos. 15), valansa (1. Moos. 22) ja monien lupaustensa kautta läpi Raamatun.
Meille Jeesuksen seuraajille tämä tarkoittaa astumista niiden lupausten täyteyteen, joita Herralla on Hänen lapsiaan varten. Jo ennen Joosuan aikaa Israel oli kokenut ihmeitä, voittoja ja jumalallista huolenpitoa jopa keskellä autiomaata. Mutta vasta kun he valloittivat Luvatun maan, pääsivät he siirtymään lupaustensa täyteyteen. Hyvän maan omistaminen tarkoittaa meidän kohdallamme astumista niihin hyviin suunnitelmiin, joita Jumalalla on varattuna sinulle ja minulle.
Esitän seuraavaksi joitakin ajatuksia siitä, mitä ”hyvä maa” voi tarkoittaa meille.
kristuksen täyteys ”Minä olen hänen perintöosansa”, sanoi Jumala Israelin heimolle, joka ei saanut osaansa Israelin maasta. Kyseessä oli papillinen Leevin heimo (5. Moos. 10:8). Jumala itse oli heidän perintöosansa. Kuningas Daavid, joka tuli Juudan heimosta, olisi voinut vaatia heimolleen osoitetun maa-alueen – Betlehemin kaupungin. Kuningas Daavid ei tätä kuitenkaan tehnyt, vaan hänelle merkittävämpi perintöosa oli hänen henkilökohtainen Jumala-suhteensa ja ymmärryksensä Jumalasta (Ps. 16:5–6). Daavidille tuotti valtavaa iloa olla Jumalan läsnäolossa: yksi päivä Hänen läsnäolossaan oli parempi kuin tuhat päivää jossain muualla, kuten esimerkiksi hänen kauniissa kuninkaallisessa palatsissaan.
Jeesuksen persoona ei ole ainoastaan toivomme ydin, vaan ”Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme” (Apt. 17:28). Jordanin ylittäminen tarkoittaa, että kuljemme jatkuvasti Jumalaa seuraten, Häntä etsien ja Häntä koko sydämestämme rakastaen. Tämä sisältää päivittäisten rutiiniemme kehittämistä luonnolliseksi osaksi olemustamme: säännöllisiä hetkiä rukouksen, ylistyksen ja Sanan parissa sekä yhteyttä pyhien kanssa, jotka ovat osa Hänen ruumistaan maan päällä. Kristuksen tunteminen on elämämme keskipiste, ydin ja tarkoitus.
kansakunnat perintönä Ennen kuolemaansa Mooses antoi Joosualle tehtäväksi johdattaa Israelin kansan perintöosaansa Kanaanin maahan. Jeesus laajensi tätä kutsua. Ennen lähtöään Hän kehotti opetuslapsiaan ”tekemään kaikki kansat minun opetuslapsikseni” (Matt. 28:19) Jerusalemista alkaen ”aina maan ääriin asti” (Apt. 1:8). Kuten John Wesley tunnetusti lausui: ”Koko maailma on seurakuntamme!”
Kristuksen seuraajia ei ole ainoastaan kutsuttu nauttimaan omasta pelastuksestaan, vaan myös osallistumaan pelastussuunnitelmaan, joka Jumalalla on maailmaa varten. Jumala haastaa meitä psalmissa 2: ”Anokaa Minulta, niin Minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi.” Tämä oli kutsu miehille, kuten John Knox, joka anoi Jumalalta sanoen: ”Herra, anna minulle Skotlanti tai minä kuolen!” Tai lähempänä meidän aikaamme Reinhard Bonnken palvelutyö, jota on johdattanut näky Jeesuksen lunastusveren peittämästä Afrikan maanosasta. Vaikka sinä et olisi John Knox tai John Wesley, niin aloita silti rukoilemaan läheistesi puolesta ja pyydä Herraa antamaan heidät sinun ”perinnöksesi”.
Iäkäs nainen rukoili 1930-luvulla, että Jumala pelastaisi hänen naapurinsa Rosa Bühlerin, isoäitini. Jumala ei ainoastaan vastannut hänen rukouksiinsa, vaan Hän valloitti samalla koko perheemme evankeliumilla. Julista tänään, että sinun perheesi tulisi sinun ”perintöosaksesi” Herralta, juuri kuten Joosua teki, kun hän julisti uskossa: ”Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa!” Astu siis Jordanin yli ja ala rukoilemaan niiden puolesta, jotka ovat ympärilläsi, ja ole valmiina jakamaan Hyvää Sanomaa Jeesuksesta!
taistelukutsu Joosuan aikana jättiläiset hallitsivat Lupausten maata. Tämä on silti vain varjo todellisuudesta verrattuna tähän päivään. Nykyinen maailmamme on demonisten jättiläisten alistama ja hallitsema. Vaikka emme välttämättä ole näistä tietoisia, nämä demoniset voimat usein määrittelevät hengellistä ilmapiiriä perheissä, kaupungeissa tai jopa kansakunnissa. Paavali sanoi: ”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” (Ef. 6:12).
Jeesuksen saapuessa keskuuteemme Jumala perusti taivaallisen ja rikkoutumattoman ”sillanpääaseman” maailmaan pelastaakseen kadotetun ihmiskunnan paholaiselta. Hänen tehtävänsä maan päällä oli tuhota vihollisen teot ja ”pelastaa meidät pimeyden vallasta ja tuoda
Daavid surmaa filistealaisen jättiläisen Goljatin.
meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan” (Kol. 1:13).
Kutsuessaan meitä ylittämään Jordanin Jumala kehottaa meitä pukemaan päällemme hengellisen sota-asun ja olemaan valmiina kohtaamaan tämän maailman hengelliset linnakkeet. Epäilemättä esimerkiksi raamatulliset arvomme ja sukupuolikäsityksemme ovat todellakin ennennäkemättömän hyökkäyksen kohteena tänä päivänä. Valitettavasti myös jotkut Kristuksen ruumiin jäsenet ovat innokkaita mukautumaan näihin maailmallisiin todellisuuksiin. Kuten Deboran aikoina taistelu on tullut yhteiskuntamme porteille, ja on aika, että Herran kansa nousee vastustamaan näitä laittomuuden aaltoja, jotka tulvivat kansakuntiemme ylitse.
Lisäksi on voimakkaita demonisia voimia, jotka vastustavat Jumalan suunnitelmia Israelia varten. Antisemitismi on yksi ilmentymä tästä. Paha lohikäärme yrittää eksyttää - jos mahdollista – jopa valitut. Satoja vuosia vanha korvausteologian oppi eri vivahteineen on sekin yksi ilmentymä tästä muinaisesta taistelusta, joka on kuvattu Ilmestyskirjan 12. luvussa. Jumala kutsuu meitä uudistamaan asemamme tässä taistelussa. Muista silloin, että tämä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan sellainen, joka voitetaan pääasiassa ”polvillamme”!
Lopuksi, älkää antako itsenne juuttua meitä ympäröivään pimeään todellisuuteen tämän korona-ajan keskellä. Älkää salliko jättiläisten häiritä ja antaa sinun vetäytyä, kuten Israel teki Kades-Barneassa. Luo katseesi Herraan, joka istuu valtaistuimella, ja julista, että tämä on sinun läpimurtosi aika kohti sitä hyvää maata, joka Jumalalla on sinua varten. Joosua ja Kaaleb julistivat, että jättiläisiä ”ei ole meille kuin suupalaksi” (4. Moos. 14:7–9), kun he vain luottivat Jumalaan ja astuivat ulos veneestä.
Kriisiaika on paras katalysaattori muutokselle. Älä ainoastaan odota paluuta johonkin ”vanhaan normaaliin”, vaan pidä tätä mahdollisuutena uudelle voiton aikakaudelle elämässäsi. Raamatussa suurimmat läpimurrot syntyivät vaikeiden ja usein toivottomien tilanteiden kautta. Tämä voi olla hetki sinunkin läpimurrollesi ja henkilökohtaiselle ihmeellesi! Tee tänään päätös, että et enää anna jättiläisten häiritä ja pyydä Herraa kuljettamaan sinut Jordanin yli. Pyydä Jumalalta, että Hän antaa sinun edetä uudelle alueelle ja uusiin kutsumuksiin, joita Hänellä on sinua varten. Ja tärkeimpänä kaikesta pyydä, että voit kulkea Jumalaa seuraten ja oppia tuntemaan Kristuksen paremmin kuin koskaan ennen.
Yhdessä kulkien vuodesta 2022 voi tulla läpimurtojen ja ihmeiden vuosi meille kaikille. Siitä voi tulla vuosi, jolloin Jumala lähettää tulensa ja herätyksen sateensa taivaasta!
JÜRGEN BÜHLER
ICEJ:N PRESIDENTTI
