LUMISTEN VUORTEN JA KAAMOKSEN KAUPUNKI teksti ja kuvat näkymiä Tromssasta: Mirja Lahti
S
ade ropisee, mutta muuten on ihan hiljaista. Kävelen parvekkeelle ja katson hieman surumielisenä, kun auringon viimeiset säteet – ne vähäiset, joita sadepilvet eivät ole nielleet – katoavat vuorten taakse. Vain parin viikon kuluttua ei aurinko enää jaksa nousta takaisin taivaalle laskettuaan. Päivät ovat lyhyitä, eikä lumi ole vielä valaissut syksyn lehtien peittämää maata. Vain korkeimpien vuorten huiput ovat saaneet ohuen valkoisen peitteen.
Pimeä aika Tromssassa Kaamosaika, tai norjaksi mørketid ”pimeä aika”, kestää täällä Tromssassa kaksi kuukautta alkaen marraskuun loppupuolelta. Joulun aikaan kaamos on syvimmillään, kunnes päivät alkavat taas pidentyä. Ihmiset ovat perinteisesti kotonaan ja viettävät aikaa perheen ja ystävien kanssa hyvän 18
HYVÄN MIELEN ERIKOISJULKAISU
ruoan ja lautapelien parissa. Päivällinen on tärkein, ja ainoa, päivän aikana syötävä lämmin ateria. Norjalaisten kanssa voi olla haastavaa ystävystyä, ja kutsu päivällispöytään on vahva merkki siitä, että sinut on hyväksytty perheen ystäväksi. Tavallisesti Tromssa tarjoaa myös valtavasti kulttuuritapahtumia ajan vietoksi pimeneviin päiviin. Tänä vuonna koronavirus hidastaa kuitenkin kulttuurikaupungin menoa. Tapahtumia perutaan ja ihmiset jäävät mieluummin kotiin. Se tekee monille hankalan pimeän ajan yhä haastavammaksi. Varsinkin heille, jotka eristäytyvät koteihinsa yksin, eivätkä jaksa välittää kauniista sinisistä päivistä, joita viimeiset valonsäteet luovat meren ympäröimälle kaupun gille. Kaamos on haastavaa aikaa myös minulle. On pimeää, koleaa, liukasta, märkää. Alkutalvi on enimmäkseen liian lauha, jotta vesisade pääsisi muuttumaan pysyväksi lumeksi. Kehoni kaipaa
