KYMMENEN PISTETTÄ JA PAPUKAIJAMERKKI teksti Solja Peltovuori kuvat A-lehdet/Timo Pyykkö (Papukaijamerkki), Shutterstock
O
lemme tottuneet siihen, että Suomessa on turvallista ja ihmi set elävät pitkään. Nyt olemme yllättäen joutuneet poikkeus tilanteeseen, jossa itse kenenkin on ollut pakko pysähtyä miettimään elämäänsä. Huolellisuudella sairastumisen riskiin voi vaikuttaa, mutta samalla kaikkea ei voi hallinnoida ja on sattuman kauppaakin, kuka mahdollisesti koronaan sairastuu. Itsestään selvyydet tulevat tarkasteluun, kun yhteiskunta asettaa rajoitteita arkielämään. Mielenterveyskuntoutujien ja läheisten elämässä tällaiset tilanteet eivät ole ihan uusia. Psyykkisen sairastumisen yhteydessä monet meistä ovat joutuneet pohtimaan kaikki elämänsä asiat uusiksi. Joskus saattaa unohtua, että vaikkapa masennus on pahimmillaan henkeä uhkaava sairaus. Elämä tuntuu jäävän tauolle, kun kaikki voimat on keskitettävä siihen, että selviää päivästä toiseen. Meillä on erilaiset mahdollisuudet ja valmiudet pärjätä koti oloissamme. Joku asuu yksin ja toisella on seuraa kotona; jollakin on sosiaalisia verkostoja ja nettiyhteydet käytettävissä, toiselta nämä puut tuvat ja ehkä vain puhelimella on mahdollisuus toisten tavoittamiseen. Jos vain tietäisi, kenelle soittaisi?
Muistathan palkita itseäsi ja muita? Hyvää suoritusta huomioidaan usein suullisesti: tuosta kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Telkkarissa esitettiin 1960-luvulla lasten ohjelmaa nimeltä Sirkus Papukaija, johon liittyi myös kerhotoimintaa. Ohjelmassa piilotettiin tai pudotettiin lentokoneesta papukaija merkkejä, jonka löytäneet saivat palkinnon palauttaessaan merkin studioon. Lähinnä helsinkiläislapset pääsivät mukaan tähän osuuteen? Lapset perustivat eri puolille maata papukaijakerhoja ja järjestettiin retkiä ja keräyksiä. Hyvistä suorituksista sai ”kymmenen pistettä ja papukaijamerkin”. Papukaija-ohjelman päättyessä vuonna 1967 olin 6-vuotias eka luokkalainen. Muistan ohjelman hahmot ja sanonnat. Yksi hokema oli mm. taikuri Fakiiri Kronblomin ”suolaa, suolaa, enemmän suolaa”. Nyt korona-aikana on paljon aiheita jakaa palkintoja hyvistä teoista. Meidän jäseniämme on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi kauppa-apuun, joku on perustanut nettiin pienen vertaisryhmän. Sain hyvin myöntei sen vastaanoton, kun pyysin apua juttujen muodossa, jotta saimme valmiiksi tämän kädessäsi olevan Hyvä mieli erikoisnumeron. Kaikki toimimme osaltamme omassa lähipiirissä auttaen sen, minkä pystymme. On myös hyvä, jos emme yritä olla liian pärjääviä. Aina ei tarvitse olla antamassa, vaan itselle voi antaa kiitoksen myös siitä, jos osaa ottaa apua vastaan. Ja kuinka kukaan voi auttaa, jos ei kukaan apua tarvitse?
HYVÄN MIELEN ERIKOISJULKAISU
3
