HH Sanomat vol 3

HH SANOMAT HH Embryo Oy:n verkkolehti

3

02.08.2016

HH EMBRYO OY

HH Embryo Oy on eläinaineksen genetiikkapalveluiden markkinointiin ja myyntiin erikoistunut yritys. HH on perustettu kesällä 2006, jolloin firmastamme tuli myös Alta Geneticsin Suomen edustaja. Yrityksemme alkoi tuolloin tarjota asiakkaille jalostusneuvontaa ja kansainvälisten huippusonnien spermaa Altan jälleenmyyjänä. Olemme Suomen ensimmäinen yksityinen keinosiemennysyritys.

Yrityksessämme toimii naudan- ja lampaanjalostuksen monialaisia osaajia, jotka kaikki palvelevat asiakkaitamme omalla toimialueellaan. Jokaisella edustajallamme on vahva käytännön kokemus lypsykarjan jalostuksesta ja lypsykarjatilan arkipäiväisestä työstä.

Haluamme tarjota asiakkaillemme kokonaisvaltaista palvelua lypsykarjan jalostamiseen. Meiltä voit hankkia muun muassa siemennystarvikkeet, sonnien siemenannokset sekä jalostussuunnittelua karjan eläinaineksen kehittämiseksi ja parantamiseksi. Alueelliset palveluseminologimme huolehtivat asiakaskohteissamme lehmien keinosiemennyksestä ja hedelmällisyysneuvonnasta. Tarjoamme myös kehittynyttä ja vahvaa alkio-osaamista, alkionhuuhteluiden ja -siirtojen muodossa.

Yrityksemme kotipaikka ja pääkonttori on Lopella Huitin tilalla.

Kuva: Tiina Tahvonen

Kannen kuva Elly Geverink 2 HH Embryo Oy

TÄSSÄ NUMEROSSA Pääkirjoitus

4

Korkiakosken Ayrshire Esittelyssä Ahlholmien karja Kärsämäeltä

6-7

HH SPA oli jälleen menestys!

10-11

Esittelyssä Alta Genetics

12-13

Hyvä sorkkaterveys kiikarissa Eläinlääkärien Simojoen ja Kontturin vinkkejä sorkkaterveyden parantamiseksi

Utareterveydestä

14-17

20-23

Eläinlääkärit Hiitiö ja Korhonen opastavat utareterveysasioissa

Kautian tilalla panostetaan toimivaan eläinainekseen

24-26

ELL Miia Kontturi luennoi tarttuvista sorkkasairauksista. HH SPAn satoa löydät sivuilta 10 -11, 14-17 sekä 20-23 Kuva: Henna Viljakainen

Esittelyssä Kinnusen perheen tila Viitasaarelta

Vasikkaripulit ja kotikonstit hoitoon

27-30

ELL Stella Attian neuvoja

Haplotyypit haitaksi hedelmällisyydelle Tietoisku haplotyypeistä

32 Kautian tilan ja karjan esittely sivuilla 24-26!

Kuva: Juho Kinnunen

Lampaan sperman keräys on tarkkaa puuhaa

33

HH Embryo Oy 3

PÄÄKIRJOITUS

Parittamalla parhaaseen!

A

jan tasalla oleva jalostussuun-

lehmäkohtaisesti puolueettomasti, joten

nittelma on yhtä tärkeä kuin

eläimille löytyy aina paras mahdollinen

ruokintasuunnitelma,

vaikka

parituskumppani! Ohjelman avulla on

tulokset eivät näykään niin lyhyellä aika-

helppo seurata, missä karjan eläimet ovat

jänteellä. Juuri tämän takia suunnitelman

geneettisesti ja minne päin niiden jälkeläi-

on hyvä olla tarkoituksen mukainen. Pari-

set menevät.

tusten suunnittelu on tärkeä investointi!

AltaGPS huomioi myös, ettei suku-

Kaikki lähtee tutustumalla asiakkaa-

siitosaste pääse nousemaan liioin. Tällä

seen ja heidän karjaansa - millaisia eläi-

tavoin voidaan välttää haplotyyppejä ja

miä heillä on nyt ja minkälaisia lehmiä he

muita geenivirheitä.

haluavat lypsää tulevaisuudessa. Lehmiä

Joka tapauksessa kannattaa pitää

on hyvä tarkastella kahdella eri tasolla,

mielessä, että jalostussuunnitteluun saa

karjakohtaisesti kuin eläinkohtaisesti, jol-

apua, jos sitä haluaa.

loin suuret linjat löydetään, mutta että eläimien eroavaisuudetkin otetaan huomioon. Karjan vahvuuksista ja heikkouksis-

Juulia Ahlholm

ta on hyvä keskustella, jolloin parannuskohteista ollaan samaa mieltä. Kun parannuskohteet on löydetty, täytyy löytää

PS. Eläintietojen lähettäminen onnistuu

niitä tukevat sonnit ja parittaa ne lehmille.

nyt myös Minun Maatilastani, katso lisää

Kuinka tämä sitten onnistuu? HH

kotisivuilta kohdasta Palvelut > AltaGPS.

Embryo Oy tarjoaa asiakkailleen apua jalostussuunnitteluun. AltaGPS huomioi jalostustavoitteet sekä karjatasolla että 4 HH Embryo Oy

JOS TEET YHTEISTYÖTÄ HH:N KANSSA, saat    

Maailmanluokan sonneja karjasi jalostukseen Maksuttoman huippujalostussuunnitelman AltaGPS:n Ilmaisen typen 5% alennuksen ostaessasi vähintään 60 annosta

Asiakkaillemme on tarjolla lisäksi  Toimilupa-apua  Alkiotiineytyksiä hiehohotellissamme  Alkionhuuhteluita  Alkionsiirtoja Jos haluat pitkäaikaiseksi sopimusasiakkaaksemme, se on totta kai mahdollista. Sopimusasiakkaanamme saat lisäetuja jo mainittujen etujen lisäksi!

Kysy lisää Hannu Huitilta (hannu.huitti@huitinholstein.net / 040 821 9315) tai Stina Kurjelta (stina.kurki@huitinholstein.net / 045 862 5303).

www.huitinholstein.net

Korkiakosken Ayrshire Teksti ja kuvat: Juulia Ahlholm

K

ärsämäellä, PohjoisPohjanmaalla sijaitsee Anu ja Jari Ahlholmin omistama Korkiakosken Ayrshire. Tilalla on vuonna 2000 tehty parsinavetta, jossa on reilu 50 lypsypaikkaa sekä nuorkarja siemennysikäisiin asti sekä 2010 tehty kuivikepihatto tiineille hiehoille ja umpilehmille. Tila on Jarin kotipaikka, jonka pariskunta on ostanut kesäkuussa 1994. Tuolloin lähdettiin liikkeelle parinkymmenen lehmän parsinavetasta, jota oli aikomuksena aluksi vain jatkaa vuosituhannen vaihteessa, mutta sitten päädyttiinkin tekemään kokonaan uusi navetta. Tällä hetkellä peltoa on yhteensä noin 120 hehtaaria, pääasiassa niillä viljellään nurmea ja ohraa. Peltotyöt viljan kylvämistä lukuun ottamatta tehdään itse eikä navetallakaan pyöri ulkopuolisia.

Anu ja Jari hoitavat työt pääasiassa, lapset Juulia ja Johannes auttavat maatalousopintojensa ohessa, erityisesti kesäisin kun työtä on enemmän.

Laajennuksen myötä myös katsantokanta alkoi muuttua eläimien suhteen. ”Laiskuus kai siinä iski, kun ei jaksanut enää lypsää huonoutareisia lehmiä”, Anu kertoo. Tilan yhtenä parhaista investoinneista on pidetty typpisäiliötä, joka hankittiin 2000luvun alkupuolella. Tämä mahdollisti sellaisten sonnien saatavuuden, joilla omia lehmiä haluttiin siementää. Pelkät numerot eivät enää riittäneet, vaan myös konkreettisia tuloksia haluttiin saada näkyville. Muutama vuosi typpisäiliön hankinnan jälkeen Jari kävi toimilupakurssin Kauhajoella, vaikka mietintää se kyllä aiheutti etukäteen hinnan vuoksi. Hinta on kuitenkin tienattu takaisin jo monta kertaa.

Myöhemmin Juulia ja Johannes ovat käyneet Huitin toimilupakurssit, joten yleensä aina kotona on joku siemen6 HH Embryo Oy

nystaitoinen henkilö.

Eläinaineksen parantamiseen on satsattu myös alkioiden kautta.

Alkioita on ostettu lähinnä Kanadasta kiinnostavista lehmäperheistä, joihin Ahlholmit ovat käyneet tutustumassa paikan päällä muutamia kertoja. Kiinnostus ei kuitenkaan rajoittunut vain alkioihin, vaan muutamana ”kotiin-tuomisena” on ollut neljä hiehoa Kanadasta ja yksi Briteistä. Näitä eläimiä on huuhdeltu ahkerasti kotimaissaan ja alkiot on saatu Suomeen pelkillä huuhtelukustannuksilla. Myös omia eläimiä on huuhdeltu kotona, mutta viime aikoina lehmävasikoita on riittänyt muutenkin, niin omien eläimien huuhtelusta on toistaiseksi luovuttu.

Tilan eläimistä on tällä hetkellä 85 % rodultaan ayrshireitä, mutta vielä 10 vuotta sitten tilanne oli toinen, jolloin mustia lehmiä löytyi enemmänkin. Holsteinit eivät ole Korkiakosken navetassa pärjänneet, vaan perusterve ayrshire on menestynyt paremmin ja sen jalostuksessa on nähty enemmän mielenkiintoa, vaikka helppoa se ei ole ollut. Koko perhe on ollut aktiivisesti mukana Suomen Ayrshirekasvattajien toiminnassa, niin hallitustoiminnassa, näyttelyitä kokoamassa kuin muissakin tapahtumissa. Ayrshirekasvattajien myötä myös innostus näyttelyissä käymiseen alkoi ja eläimiä onkin viety ympäri Suomen ihan hyvällä menestyksellä. Tärkeimpänä näyttelynä pidetään Ayrshire Winter Show’ta, joka järjestetään Seinäjoella Sarka-messujen yhteydessä tammihelmikuussa vuosittain.

Ahlholmit haluavat lehmiensä olevan kookkaita, lypsytyyppisiä ja että utareet ovat korkealla. Tämä helpottaa lypsytyötä parsinavetassa,

kun ei niin tarvitse kyykkiä matalien utareiden perään konetta kiinnittäessä.

Eläimien halutaan olevan myös terveitä, mihin panostetaan ympärivuotisella ulkoiluttamisella. Keskipoikimakerta on noussut tasaisesti 2000-luvun aika matalista luvuista sen nyt ollessa yli kolmen. Korkiakosken tilalla on halu käyttää mahdollisimman puhtaita ayrshiresonneja. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tästä täytyy vähän joustaa, sillä täysin puhtaita ayrshiresonneja on vähemmän tarjolla.

Ahlholmit toivovatkin, että myös tulevaisuudessa ayrshireen kiinnitetään positiivista huomiota, sillä rodun kanssa on paljon mahdollisuuksia.

Tilan siemennyksissä on käytetty aikanaan paljon Mapleburn Remingtonia, joka näkyy tänä päivänä lehmissä. Remingtonin myötä lehmiin saatiin korkeutta, raamia ja utareen kiinnityksiä. Ensimmäisen laktaation tuotokset eivät ole olleet aivan mielettömiä, mutta toisen poikimisen myötä maitoakin on alkanut tulla. Ensikoilta ei muutenkaan vaadita liikaa, sillä kaksi vuotiaana lehmä ei ole vielä kokonaan kehittynyt aikuiseksi vaan kasvu on edelleen voimakasta. Suoraan Remingtonista tai sen pojista polveutuvia eläimiä on tällä hetkellä noin 25 kappaletta. Suuri tytärryhmä löytyy myös Doublwhammystä, joista ensimmäinen on jo poikinutkin. Lisää on tulossa, sillä Doublwhammyn tasainen jälki on vakuuttanut ja siemennyksiä on edelleen jatkettu. Tyttäret ovat olleet todella pitkäjalkaisia ja raamikkaita mutta silti keveitä, mikä ehkä osasta Remingtonin jälkeläisiltä on puuttunut. Predatoria on myös käytetty paljon siemennyksissä ja ensimmäiset vasikat näyttävät lupaavilta.

KUVA 1. Vuoden 2015 Sarkamessuilla Korkiakosken Remi Elegance AF-VG86 sai ensimmäisenä HH Embryo Oy:n kiertopalkinnon. Elegance on voittanut kaksi kertaa Ayrshire Winter Show’n varachampionin. Lehmä on poikinut viisi kertaa ja elinikäistuotosta sillä on yli 40tn.

KUVA 2. Korkiakosken Jasmin AFGP82. Kaksi kertaa poikinut Burdeten tytär, joka on toisella laktaatiolla herunut yli 40 kg. Jasmin on Ayrshire Winter Show 2013 Grand Championin, Korkiakosken Remi Amelie AFVG88 tyttären tytär.

KUVA 3. Ensimmäinen Doublwhammy on poikinut, Korkiakosken Doubl Lucinda. Tämä 152 cm takakorkea ensikko on kanadalaisesta suvusta, jonka siskot Burdetesta ja Remingtonista ovat olleet todella hyviä lypsäjiä!

Tie jalostuksen saralla on kuitenkin ollut pitkä ja kivinen eikä ilman takapakkeja ole päästy tähän päivään. Kyse on kuitenkin eläimistä eivätkä aina kaikki geeniparit osu kohdilleen tai onnettomuuksilta ei vältytä, vaikka sitä kuinka toivoisi. Välillä kuitenkin tulee myös positiivisia yllätyksiä ja viime aikoina niitä on ehkä hieman enemmän kuin niitä negatiivisia. Työ ayrshiren parissa kuitenkin jatkuu kaikesta huolimatta.

HH Embryo Oy 7

UUDET SONNIT A2A2-SONNIT Holstein

Tällä aukeamalla esittelyssä uudet myyntiin tulleet sonnimme.

Viereisessä taulukossa on listattu niin sanotut A2A2 -sonnit, jotka siis periyttävät betacasein proteiinia maitoon.

Avalon, Ceasar, Ceo, Disco, Clooney, Founder, Hitman, Illusion, Mopan, Ric-red, Shelby, Sousa ja Superstar AYRSHIRE Berkely ja Predator JERSEY Cabot, Critic-P, Marcin, T-Bone Sam

Des Coteaux Volka (Volvo x Oblique x B Jurist) on sonni, joka sopii sukunsa puolesta laajaan käyttöön.

Volkan tyttärien odotetaan olevan kestäviä ja niillä on alhainen soluluku. Sonni periyttää hyvää maitotuotosta ja erityisesti korkeita pitoisuuksia. Sonni sopii käytettäväksi jalkarakenteen parantajaksi erinomaisen kannanvahvuuden ja sorkkakulman ansiosta, mutta myös utarerakennearvostelu on moitteeton. Älä kuitenkaan käytä lyhytvetimisille lehmille. Volka sopii hyvin myös hiehoparituksiin. Hinta 22 euroa.

Bar-Vue Butch (Oblique x Burdette x Palm) on Obliquen poika, jonka tyttärillä on erityisen laaka utaremuoto sekä vahva etukiinnitys. Myös vedinsijainnit ovat optimaaliset robottilypsyyn. Sonni ei ole AH1-haplotyypin kantaja.

Butchin emä on upea burdettelainen lehmä, joka on luokitettu EX90 ja on parhaana kautenaan yli 11 000kg. Hinta on 21 euroa.

KUVA: Bar-Vue Burt Sara EX90

Hawksfield Jamison P*TF (Burdette x Kodiak x Jaye) on mielenkiintoinen Burdeten poika. Sonni on nupouden suhteen heterotsygootti eli puolet sen jälkeläisistä ovet nupoja. Jamison P:n arvostelussa soluluku on keskimääräistä alhaisempi ja rakenne on kohdillaan esimerkiksi robottilypsyä varten. Lypsynopeus on myös plussalla. Jamison P on testettu vapaaksi geenivirheistä. Jamison P:n emä Elite-Hawk Jessamine P-ET on luokitettu EX92 ja se on lypsänyt parhaalla kaudellaan lähes 11 000kg. Hinta on 23 euroa.

Palmyra Bendig Roush (Bendig x Poker x L. Heligo) Palmyra ei petä taaskaan!

Uusi sonni Roush jättää korkeita ja raamikkaita tyttäriä mahtavalla utarerakenteella.

Vedinsijainnit ovat optimaaliset robottilypsyä ajatellen.

Roush ei kanna AH1halpotyyppiä. Roushin emä on Rigginsinkin suvusta tuttu Palmyra Poker LH Rosy ET EX92-luokitettu lehmä, joka on parhaana kautenaan lypsänyt lähes 12 000kg tuotoksen.

Hinta 22 euroa.

KUVA: Palmyra Poker LH Rosy ET EX92

8 HH Embryo Oy

AltaSUPERSTAR (Halogen x Supersire)

AltaCASUAL-P (Supersire x Lawnboy)

on superstara joka ominaisuudessa!

Sonnin odotetaan periyttävän korkeaa tuotosta keskimääräistä paremmilla pitoisuuksilla.

AltaSUPERSTARin tyttärien odotetaan olevan korkeita ja raamikkaita upeilla utareilla. Myös käyttöominaisuuksiltaan tämä sonni loistaa, erityisesti soluluku on alhainen ja sen tyttärien odotetaan poikivan helposti. AltaSUPERSTARin emä on ollut hiehona kärjessä USA:n genomisella kokonaislistalla ja on poikimisensa jälkeen lypsänyt 162 päivässä lähes 7000kg.

Hinta 85 euroa.

on nupouden suhteen heterotsygootti eli puolet sen jälkeläisistä on nupoja. Sonni periyttää korkeaa tuotosta (+1803) keskimääräisillä pitoisuuksilla. Vedinsijainnit ovat optimaaliset robottilypsyyn ja utareissa on vahvat kiinnitykset. AltaCASUAL-P:n emä on Verhaes Candlelight PRed-ET, joka on luokitettu kerran poikineena VG86 sekä on lypsänyt ensimmäisellä kaudellaan lähes 14 tuhatta kiloa! Myös VG87-luokitettu emänemä on lypsänyt ensimmäisellä kaudella reilusti, 17 000kg! Sonnia ei suositella hiehoille. Hinta 29 euroa.

KUVA: Verhaes Candlelight P-Red-ET VG86

AltaSOUSA (Midnight x AltaMETEOR)

AltaPIKE-red (Aikman x Dakker)

on käyttölistamme ykkössonni kestävyydessä (+9.6), sen tytärhedelmällisyys on korkea (+3.8) ja soluluku matala (2.65).

Sonni periyttää korkeaa tuotosta (+1244) ja vedinsijainnit ovat optimaaliset robottilypsyyn. Emä on neljä vuotiaana luokitettu VG86 ja se on lypsänyt kahdella kaudella yli 25 000kg. Hinta 34 euroa.

on uusi punainen holsteinsonni, jonka otamme käyttölistalle.

AltaPIKE-red periyttää hyvää tuotosta (+1015) keskimääräistä paremmilla pitoisuuksilla ja sen rakennearvostelu on tasainen. Emälinjassa on hyvin lypsäneitä lehmiä, ensikkotuotokset ovat olleet 13 000 kilosta 19 000 kiloon! Hinta on 34 euroa.

AltaILLUSION (Camaro x McCutchen) periyttää upeaa utarerakennetta ja robottilypsyyn optimaalisia vedinsijainteja. Sonnin hedelmällisyys- ja kestävyysominnaisuudet ovat kaikki selvästi keskimääräistä paremmat. AltaILLUSIONin tyttärien odotetaan olevan keskimääräistä nopealypsyisimpiä. AltaILLUSIONin emä on luokitettu VG87 kolme vuotiaana ja sen emälinjasta löytyy useita EX-lehmiä. Hinta 29 euroa.

Verkkokauppa osoitteessa www.huitinholstein.net

HH Embryo Oy 9

HH SPA oli jälleen menestys!

HH SPA järjestettiin toista kertaa 20.–21. tammikuuta Ikaalisten Kylpylässä. Tapahtumaan osallistui yli satapäinen kiinnostunut yleisö kuuntelemassa asiantuntijoiden luentoja ja rentoutumaan kylpylässä. Tämän vuoden luentojen teemana oli sorkka- ja utareterveys ja tässä artikkelissa joitakin tärppejä asiantuntijoiden luennoilta. teksti ja kuvat: Henna Viljakainen

O

sa tapahtumaan osallistujista saapui paikalle jo tiistaina 19. päivän iltana nauttimaan kylpylän palveluista ja HH:n tarjoamasta illallisesta. Varsinaiset luennot alkoivat keskiviikkoaamuna teemalla sorkkaterveys.

Päivä käynnistyi terveydenhuoltoeläinlääkäri Kristiina Sarjokarin luennolla, hän valisti ihmisiä lehmien ontumisen vaikutuksista ja kustannuksista. Eri tutkimusten mukaan lehmän ontuman ns. päivähinta on 160-600 euron välissä, kun otetaan huomioon tuotoksen aleneminen, hoitokustannukset ja mahdolliset muut ontumisen vuoksi tulevat sairaudet. Ontumisen ongelmat nousevat esille herkemmin pihatoissa kuin parsinavetoissa. Eläinlääkäri Sarjokarin mukaan ontumisia voidaan vähentää muun muassa minimoimalla kilpailu. Ruokintapöydässä tulisi olla tarpeeksi tilaa ja juomalaitteita

tulisi olla riittävästi. Ylitäyttöä olisi hyvä välttää ja parsien olla väljästi mitoitettuja, pehmeitä ja hyvin kuivitettuja. Sarjokari kertoi, että kestokuivike- ja hiekkaparsista on huomattu olevan apua lehmien sorkka- ja jalkaterveyden kanssa. Lannanpoistoon kannattaa kiinnittää huomioita ja lehmiä tulisi laiduntaa, mutta jaloittelutarhastakin olisi jo hyötyä.

Seuraavaksi yleisölle puhui Alta Geneticsin edustaja Peter van Beek, joka toi terveiset Altalta ja uudenlaista näkökulmaa terveysjalostukseen. Alta Geneticsistä voi lukea lisää sivulta X. Van Beek kertoi, että kun ajatellaan terveyttä, niin kestävyys eli productive life (PL) on luku, johon kannattaa kiinnittää sonniarvosteluissa erityistä huomiota. Se luku kertoo, kuinka monta kuukautta enemmän tai vähemmän sen sonnin tyttäret kestävät karjassa ver-

rattuna karjan lehmiin keskimäärin. Jos sonnilla on korkea PL, niin sen tyttäret ovat pysyneet karjoissa pidempään eli niitä ei ole poistettu esimerkiksi terveys- tai tuotosongelmien vuoksi. Van Beek on tutkinut, kuinka PL luku on korreloinut eri sairauksien hoitokertojen suhteen. Van Beek oli kerännyt tiedot asiakastiloiltaan.

Hän oli ryhmittelyt lehmiä sonnien PL-indeksin perusteella eli suuren PL-indeksin omaavan sonnien tyttäret ovat omassa ryhmässä ja alhaisen PL:n sonnien tyttäret omassa ryhmässään. Sen jälkeen oli tarkasteltu kuinka paljon näitä lehmiä oli hoidettu utaretulehdusten, ketoosin, kohtutulehdusten ym. vuoksi ja kuinka paljon näiden eri ryhmien lehmiä oli poistettu.

Hän sai selville, että paremman PL -indeksin omaavien sonnien jälkeläisillä oli ollut vähemmän sairauksia ja niitä oli poistettu vä-

Osa osaanottajista oli saapunut paikalle jo tiistai-iltana.

10 HH Embryo Oy

Jaakko Nykänen Rantasalmelta ja Ville Kemppainen Ristijärveltä odottelivat luentojen alkua hyväntuulisina. ”Avoimin mielin tänne tultiin. Mielenkiinnolla odotetaan mitä asiantuntijoilla on sanottavaa”, Ville Kemppainen totesi.

hemmän. Van Beekin mukaan PL kertoo siis vahvasti lehmien kestävyydestä. Lisää asiasta voi lukea esimerkiksi täältä (englanniksi).

T u o t an t oe l ä in t e n terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri Heli Simojoki luennoi seuraavana sorkanhoidosta ja aineenvaihdunnallisista sorkkasairauksista. Myöhemmin päivällä eläinlääkäri Miia Kontturi puhui yleisölle tarttuvista sorkkasairauksista. Näistä aiheista voit lukea lisää tästä lehdestä sivuilta 14-17.

RaisioAgron edustaja Merja Holma luennoi lehmien ruokinnan vaikutuksesta sorkka- ja utareterveyteen. Hän piti tärkeänä, että umpikauden sekä poikimaajan ruokintaan kiinnitetään huomiota. Umpikauden hyvällä ruokinnalla vältetään tulevia ongelmia. Holman mukaan umpikaudella kannattaa pitää pienen tärkkelysmäärän avulla lehmien syöntikykyä yllä. Myöskin lehmien tulisi saada tarpeeksi E-vitamiinia ja orgaanista seleeniä, joiden avulla vasikoista tulee vahvempia ja ehkäistään kohtutulehduksia ja jälkeisten jäämistä. Poikimisen ai-

kaan lehmälle tulee iso nestevajaus — myös kalsiumtasapainosta ja riittävästä energiansaannista tulisi pitää huolta. Holma suositteli sorkkaterveyden parantamiseksi biotiinia sisältäviä tuotteita. Se auttaa erityisesti jos karjassa on paljon valkoviivarepeytymiä.

Päivän päätteeksi HH:n Juho Kinnunen veti allasosastolla ”Terveyttä vesijumpalla” –liikuntahetken. Jumppa oli kuuleman mukaan ollut tehokasta ainakin vatsalihaksille, koska meno oli ollut hulvatonta.

Torstaina siirryttiin utareterveyden maailman. Päivän aloitti NHK:n edustaja Heli Ojala ja sen päätti DeLavalin edustaja Olli Kasurinen. He kertoivat lypsyrobottien rutiinien, huollon ja puhtaanapidon tärkeydestä – robotti ei lypsä automaattisesti Eluokan maitoa. Rutiinit lähtevät

robotin päivittäisestä pesusta, tunnuslukujen tarkistamisesta ja lehmien tarkkailusta. Myös muutakin täytyy pitää puhtaana kuin robotti: se pesee vain vetimen, ei koko utaretta. Soluja kannattaa seurata, neljännes- tai utaretasolla ja niiden muutoksiin reagoida heti. Robotti ei siis ole täysi automaatti joka hoitaa lehmän omistajan puolesta, mutta sen ominaisuuksista kannattaa ottaa kaikki irti ja käyttää sitä hyväksi karjanhoidossa.

Torstain muut luennoitsijat olivat eläinlääkärit Virve Korhonen ja Heidi Hiitiö. He valistivat yleisöä utaretulehduksista, niiden ehkäisemisestä ja kustannuksista sekä utaretulehdusnäytteistä. Tiivistelmä heidän luennoistaan löytyy tämän lehden sivuilta 20-23.

HH SPA järjestetään jälleen 18.-19. tammikuuta 2017.

TERVETULOA!

Osaanottajat kuuntelevat mielenkiinnolla Peter van Beekin luentoa. Kääntämässä HH:n oma Juho Kinnunen.

HH Embryo Oy 11

Esittelyssä Alta Genetics inc Kaikki HH Embryo Oy:n myymät holstein-rotuiset sonnit tulevat Alta Geneticsiltä. Yrityksellä on listoillaan satoja sonneja, joista HH:n asiantunteva tiimi toimitusjohtaja Hannu Huitin johdolla valitsevat asiakkailleen ja Suomen olosuhteisiin parhaiten sopivat sonnit. Mutta mikä ihmeen yritys on Alta Genetics inc?

Alta Genetics inc.

Alta Genetics inc, tai pelkkä Alta, on maailman suurin yksityisessä omistuksessa oleva nautojen spermaa myyvä yritys. Se on Koepon Holding -nimisen yrityksen omistama.

Alta myy yli 15 miljoona sperma-annosta vuodessa. Se omistaa sonniaseman Kanadassa, Brasiliassa, USA:ssa, Alankomaissa, Kiinassa ja Argentiinassa sekä pyörittää lisäksi omaa myyntiorganisaatiota 13 eri maassa ja sillä on myyntiä yli 85 maassa. Alta käyttää toiminnassaan hyväkseen uusinta genomin testaustekniikkaa ja he tutkii kaikkien sonniensa ja niiden emien genomit.

Mikä on Koepon Holding?

Koepon Holding on hollantilainen perheyritys, joka on perustettu 16 vuotta sitten. Se omistaa useita muita yrityksiä Alta Geneticsin lisäksi, mm. erilaisia ternimaitotuotteita valmistavan SCCL:n (englanti) sekä maatilanhallintaohjelmistoa tuottavan VAS:n (englanti). Koepn Holdingi omistaa myös useita maatiloja, jotka sijaitsevat Hollannissa, Saksassa, Puolassa ja Skotlannissa. Voit lukea lisää täältä (englanti).

Alta Geneticsin pitkä ja monivaiheinen historia Yrityksen juuret ulottuvat vuoteen 1910 ja Carnation Farms –nimisen tilan perustamiseen lähellä Yhdysvaltojen Seattlea.

Carnation Farmsilla oli tasokas holsteinkarja ja kun keinosiemennys kehiteltiin 1940-luvulla, Carnation Farms alkoi myydä suosituimpien sonniensa spermaa lähialueella. Seuraavien vuosikymmenten ajan Carnation Farms laajensi toimintaansa jatkuvasti ja sen liityttyä yhteen parin muun saman alan yrityksen kanssa, sen nimeksi vaihtui Carnation Breeding Service.

1960-luvulla Kanadan puolella Western Breeders –niminen yritys aloitteli toimintaansa lihakarjan jalostuksen alalla. Yritys toi Pohjois-Amerikkaan eurooppalaisia liharotuja, jotka osoittautuivat erittäin suosituiksi.

Yritys monipuolisti tarjontaansa holstein-rodun puolelle 1970-luvun alkupuolella. Joitakin vuosia myöhemmin liharotujen kysyntä Kanadassa romahti ja holsteinista tuli Western Breedersin tärkein myyntituote.

1970-luvulla Hollanissa Wijnand Pon niminen karjanomistaja ja businessmies alkoi tuoda Hollantiin pohjois-amerikkalaista geeniainesta kanadalaisen holstein-sonnien muodossa yhteistyökumppaninaan Semex.

Vuonna 1985 Carnation Breeding Servicen jalostusosaston varatoimitusjohtaja osti yrityksen jalostuspuolen itselleen ja perusti yrityksen nimeltä Landmark Genetics, joka oli siis erikoistunut holstein-rodun jalostamiseen.

Vuonna 1988 Western Breeders yhdistyi Alta Geneticsin kanssa, joka oli tuolloin erikoistunut maito- ja liharotuisten nautojen kloonaukseen. Vuonna 1995 Alta Genetics osti Landmark Geneticsin. Seuraavana vuonna Wijnand Pon päätti alkaa yhteistyön Alta Geneticsin kanssa, jolloin Alta Geneticsin toiminta laajeni myös Hollantiin. Samoihin aikoihin yritys aloitti toiminnan myös Brasiliassa ja Saksassa. Kolme vuotta myöhemmin Pon omistamasta Koepon Holding –yrityksestä tuli Alta Geneticsin suurin omistaja. Vuonna 2000 samaisesta perheyrityksestä tuli Alta Geneticsin ainut omistaja.

12 HH Embryo Oy

Sonnien valinta Altalla Ennen kuin genomitestaus tuli markkinoilla vuonna 2009, Altalla sonnit valittiin asemille perimän eli sonnin vanhempien ja suvun perusteella. Silloin kasvatukseen otettiin vuosittain noin 350 sonnia ja kesti 45 vuotta ennen kuin sonnista saatiin varmoja tuloksia tyttärien kautta.

Nykyään genomitestauksen kautta saa paljon tietoa. Vasikan voi testata 2 viikon ikäisenä. Vuosittain Altalla testataan noin 3000 vasikkaa, joista kasvatukseen otetaan noin 115 kappaletta eli kolmannes entisestä määrästä. Alta kasvattaa nykyään omat sonnit eikä ole siis riippuvainen muista kasvattajista ja jalostajista.

(Lue

AltaADVANTAGE Alta ADVANTAGE ON vuonna 2001 perustettu ohjelma, jonka tarkoituksena oli parantaa sonniarvosteluiden luotettavuutta. Vasikoiden väärin merkitseminen oli Pohjois-Amerikassa suuri ongelma, jolloin jonkun sonnin arvostelut saattoivat romahtaa uudella arvostelukierroksella eikä karjojen omistajilla ollut varmaa tietoa, minkälaisia jälkeläisiä heidän käyttämät sonnit jättävät.

Alta alkoi tekemään yhteistyötä 175 ison karjatilan kanssa, joissa kaikissa on vähintään 1000 lehmää.

He pystyvät tarjoamaan paikkaansa pitävää tietoa sonnien tyttäristä. Näissä karjoissa Altan sonnien tyttäret joutuvat pärjäämään isoissa pihatoissa, ilman erikoiskohtelua, joten Altalla ajateltiin, että jos tyttäret pärjäävät hyvin näissä olosuhteissa, ne pärjäävät hyvin minkälaisella tilalla tahansa.

Genomitestauksen tulo markkinoille vuonna 2009 muutti tätä ajatusmallia. Nykyään pystytään tekemään tiloille luotettavasti räätälöityjä jalostussuunnitelmia eikä enää tarvitse ajatella, että jokaisen sonnin tulisi toimia jokaisella tilalla. Tilat pystyvät paremmin valitsemaan itselle juuri ne sonnit, jotka edistävät juuri heidän tilalleen tärkeitä ominaisuuksia. Genomitestausta käytetään Altalla perinteisten arvostelujen rinnalla.

PEAK

Liharodut

PEAK on Altan jalostusohjelmahuippusonnien saamiseksi. Ohjelmaa pyöritetään yhteistyössä CRV:n kanssa, joka on hollantilainen jalostusyritys. Syyt uuden jalostusohjelman taustalla on muun muassa genomitestaus, joka nosti potentiaalisen jalostussonnien myyntihinnat taivaisiin. Alta päätti alkaa ostamaan huippulehmiä ja -hiehoja ja kasvattamaan sonninsa itse. Jokaisen syntyneen sonnin genomit testataan.

Maitorotujen lisäksi Alta Genetics on iso tekijä maailmalla lihakarjarotujen jalostuksessa. Sonniasema Brasiliassa keskittyy trooppisen ilmaston liha- ja maitorotujen jalostukseen, kuten myös saman ilmaston lammas- ja vuohirotujen jalostukseen. Argentiinassa ja Kanadassa sijaitsevat sonniasemat keskittyvät eurooppalaisiin liharotuihin.

HH Embryo Oy 13

Hyvä sorkkaterveys kiikarissa Teksti ja kuvat: ELT Heli Simojoki on tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri ja toimii kliinisenä opettajana Helsingin Yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan Saaren klinikalla.

ELL Miia Kontturi on toiminut aiemmin kunnaneläinlääkärinä ja tekee parhaillaan väitöskirjaa tarttuvista sorkkasairauksista Suomessa.

J

alka- ja sorkkaterveys on tärkeää lypsylehmille ja niiden hyvinvoinnille. Etenkin pihatoissa lehmien pitäisi pystyä kävelemään omin jaloin syömään, juomaan ja lypsylle. Jos lehmä ontuu, jää se vähitellen parteen makaamaan, sen syönti väistämättä vähenee ja tuotos alenee. Ontuminen altistaa eläintä muille sairauksille, kuten vedinpolkemille ja ketoosille. Tämä sairauskierre johtaa usein myös kiimakierron ongelmiin ja seuraavan poikimisen siirtymiseen.

Pahimmassa tapauksessa eläin karsitaan karjasta. Utareterveyden ja hedelmällisyyden jälkeen kolmanneksi yleisin yksittäinen syy lehmien poistolle Suomessa ovatkin jalkaviat. Suurin osa ontumista aiheuttavista ongelmista löytyy eläimen sorkasta. Ontumista voi aiheuttaa esimerkiksi puutteellinen sorkkahoito, jolloin sorkka on kasvanut liian pitkäksi ja eläimen jalka-asento on tästä syystä muuttunut. Toisaalta ontumisen taustalla voi olla joko tarttuva tai aineenvaihdunnallinen sorkkasairaus. Äskettäin uudistettiin eläinlääkäreiden hoitokoodistoa sorkkasairauksien osalta. Tiloille postitettu uusi koodisto kannattaa saman tien laittaa siemennyskansioon, jotta uudet hoitokoodit otetaan mahdollisimman nopeasti käyttöön.

14 HH Embryo Oy

Terve sorkka ja sorkkahoito Lehmän sorkan joustinmekanismit ovat huonommin kehittyneet kuin hevosella. Kovalla alustalla sorkka kärsii nopeasti verenkiertohäiriöistä. Sorkan kantaosan ja sorkkaluun välissä oleva päkiäispatja koostuu side- ja rasvakudoksesta. Sen paksuus on suhteessa lehmän kuntoluokkaan eli laihoilla lehmillä myös sorkan joustinmekanismit ovat huonot, mikä lisää verenkiertohäiriöitä sorkassa. Nämä näkyvät myöhemmin sorkkia hoidettaessa erilaisina sorkkasairauksina. Ensikoilla päkiäispatja ei ole myöskään vielä täysin kehittynyt.

Ennaltaehkäisevä sorkkahoito suositellaan tehtäväksi jokaiselle lehmälle 2 kertaa vuodessa. Tavoitteena on, että lehmä hoidettaisiin, kun se on ollut 70– 150 päivää lypsyssä ja lisäksi ennen umpeenlaittoa. Ontuvat, huonosorkkaiset ja pitkämaitoiset lehmät tulisi hoitaa tätä useammin. Hiehot tulee hoitaa tarvittaessa. Hoidon tarve riippuu pitkälti hiehojen kasvatusolosuhteista.

Sorkkahoidon tavoitteena on oikea sorkkien muoto ja jalkojen asento. Sorkkahoidon jälkeen lehmän painon tulisi jakautua tasaisesti taka- ja etusorkkien molempiin sorkkapuoliskoihin. En-

nen sorkkahoitoa on hyvä katsoa, kuinka lehmä kävelee ja seisoo.

Sorkkien ollessa kipeät lehmän selkä kaareutuu ensin vain kävellessä, mutta kivun yltyessä myös paikallaan seistessä lehmä köyristää selkäänsä. Ontuma näkyy jonkun jalan muuttuneena liikeratana. Lehmän ontumatutkimusta vaikeuttaa usein liukas alusta, jolla lehmän täytyykin kävellä varovaisesti. Lisäksi suuri, maidontäyteinen utare vaikuttaa kävelyn sujuvuuteen. Monet sorkkasairaudet ovat lehmällä symmetrisesti molemmissa jaloissa, minkä johdosta varsinaista ontuvaa jalkaa on vaikea tunnistaa, mutta lehmän liikkuminen on kuitenkin selvästi vaikeutunutta.

Sorkkahoito vaikuttaa lehmän jalan asentoon. Helposti paksuutta kasvava ulkosorkka kääntää lehmän jalkoja pihtikinttuiseksi ja sorkkien lisäksi myös nivelet rasittuvat, kun paino jakaantuu niille väärin. Sorkan ollessa liian pitkä, painoa tulee liikaa sorkan

Sorkan pituutta voidaan mitata esimerkiksi sorkkapuukon avulla.

Hyvän sorkka- ja jalkaterveyden taustalla: kantaosalle, eli sorkkaluun sille alueelle, johon sorkan koukistajajänteet ovat kiinnittyneet. Painon väärä jakautuminen aiheuttaa kulumia ja nivelrikkoa. Sopiva sorkan pituus riippuu lehmän koosta.

On kuitenkin sovittu, että yleisesti sorkan normaalipituudeksi katsotaan 7,5 cm ruununrajasta sorkan kärkeen mitattuna. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että kookkailla lehmillä jopa 8,5 cm mittainen sorkka voisi olla parempi. Monessa pihatossa sorkat pysyvät oikeassa pituudessa ilman lyhentämistäkin, mutta parsinavetoissa sorkat ovat talven jäljiltä usein huomattavan pitkiä.

Painorasituksesta johtuen lehmän takajalan ulkosorkalla on taipumusta kasvaa paksuutta huomattavasti enemmän sisäsorkkaan verrattuna. Sorkkapuoliskojen saaminen samaan tasoon on yksi sorkkahoidon tärkeimmistä tehtävistä. Sisäsorkka voidaan usein jättää jopa käsittelemättä. Liika sarveinen poistetaan ulkosorkasta samalla huolehtien, että sorkassa säilyy hyvä sorkkakulma. Tyypillisesti lehmillä on sorkan kantaosa liian matala ja sitä yritetään sorkkahoidossa säästää mahdollisuuksien mukaan. Kun sorkka on hoidettu oikeaan muotoon, siitä poistetaan vauriokohdat, jotka ovat vielä jäljellä ja sorkka holvataan.

Holvauksessa sorkkapuoliskojen välistä poistetaan sorkan takaosasta sarveista, jotta sorkkapuoliskot liikkuisivat luonnollisemmin.

Sorkkaväli ja sorkka-alueen iho tarkastetaan tarttuvien sorkkasairauksien varalta.

Sorkkahoidossa ilmeneviä ongelmia ovat tapaturmat kaikille osapuolille, niin lehmälle, sorkkahoitajalle kuin sorkkahoidossa avustaville ihmisillekin. Joskus sorkat otetaan vahingossa liian

Sorkkahoito kaikille lehmille 2 kertaa vuodessa, ongelmaeläimille vielä useammin, käynnillä tehdään kirjallinen sorkkahoitoraportti Laidunnus ja/ tai jaloittelu asiallisessa tarhassa ympäri vuoden Tasapainoinen ruokinta, ei äkillisiä ruokinnan muutoksia, muista riittävä määrä karkearehua Harkitut eläinten ostot, käytä eläinkaupassa ETT:n todistusta karjan terveydentilasta Navetan puhtaus ja kuivuus (hyvä lannanpoisto, toimiva ilmanvaihto) Väljyys navetassa, riittävästi tilaa eläimille Makuumukavuus, lehmät pois käytäviltä kuljeksimasta (parsi on oikein mitoitettu, siinä on pehmeä alusta ja riittävä kuivitus) Tapaturmariskit pois (kiimaiset ja ummessa olevat lehmät pois lypsävien joukosta, alusta ei saa olla liukas) lyhyiksi tai pohja-antura liian ohueksi, minkä seurauksena lehmän jalat kipeytyvät. Lehmä seisoo kuin tulisilla hiilillä tai joskus ei nouse lainkaan seisomaan. Mikäli sorkkahoito tehdään liian harvoin, muuttuu sen seurauksena jalan asento voimakkaasti.

Painon jakautuminen äkkiä toisin, vaikkakin oikein, saa lehmän nivelet kipeytymään. Tämä menee kuitenkin ohi muutamassa päivässä. Lehmän oloa voi tarvittaessa helpottaa kipulääkkein – ja tilata seuraavan kerran sorkkahoito ajoissa. Joskus sorkkahoitoteline painaa lehmän etujalan hermoja ja lehmä saa ns. radialishermon halvauksen. Tällöin etujalasta menee tunto. Yleensä tunto palautuu jalkaan muutaman päivän sisällä. Tarttuvat taudit ovat aina riskinä, kun tilalle tulee tilalta toiselle kiertäviä asiantuntijoita.

Sorkassa nähtäviä sairauksia ovat mm anturahaavauma ja valkoviivan repeämä. Valkoviivan repeämä saattaa infektoitua, ja muodostua erittäin kipeäksi pilaantumaksi eli valkoviivanpaiseeksi. Tällöin lehmä ei yleensä varaa kunnolla painoa sorkalle.

Molempien sairauksien syyt voivat olla moninaiset, mutta yhtenä taustasyynä pidetään äkillistä tai piilevää sorkkakuumetta. Sorkkakuume on monisyytauti, johon

vaikuttavat navettaolosuhteet, lehmän muut sairaudet ja ruokinta.

Sorkkakuumetta sairastavalla lehmällä ei yleensä ole kuumetta, suomenkielisestä nimestä huolimatta.

Lehmän sorkissa on verenkiertohäiriöitä ja tulehdusmuutoksia, jotka saavat aikaan häiriintynyttä sarveisen muodostusta ja jopa rakenteellisia muutoksia sorkassa.

Yleensä akuutissa vaiheessa sorkat ovat kipeät, ja lehmä voi kävellä vaikeasti. Hieman myöhemmin sorkkia hoidettaessa on havaittavissa vertymiä eli mustelmia sorkassa. Nämä voivat johtaa anturahaavaumaan ja valkoviivanrepeämään.

Tarttuvat sorkkasairaudet ovat uusia tauteja Suomessa Tarttuvat sorkkasairaudet ovat suhteellisen uusia tauteja Suomessa ja aiheuttavat sekaannusta samankaltaisen nimistön, vaihtelevien oireiden ja hoitojen vuoksi.

Tarttuvina sorkkasairauksina pidetään kantasyöpymää, sorkkavälin ihotulehdusta, sorkka-alueen ihotulehdusta (DD) ja sorkkavälin ajotulehdusta. Sorkkavälin liikakasvut ja sorkkasyylät yhdistetään myös tarttuviin sorkkasairauksiin.

Nykytietämyksen mukaan etenkin sorkkasyyliä pidetään DD:n kroonisina muotoina. Tarttuvista sorkkasairauksista lähinnä kantaHH Embryo Oy 15

syöpymää on esiintynyt Suomessa jo aiemmin, samoin kuin satunnaisia sorkkavälin ajotulehdustapauksia. Viime vuosina Suomessa on esiintynyt runsaasti sorkkavälin ajotulehdusepidemioita, joissa iso osa karjan lehmistä on saattanut sairastua voimakkain oirein. Näistä epidemioista on tiloille aiheutunut suuria taloudellisia tappioita.

Maailmalla tarttuvia sorkkasairauksia on tutkittu jo kauan, mutta edelleen on paljon sellaista, mitä näistä taudeista, niiden hoidosta ja ennaltaehkäisystä ei tiedetä. Suomessa oli käynnissä vuosina 2012 – 2015 Maa- ja metsätalousministeriön ja Valion rahoittama tutkimushanke tarttuvista sorkkasairauksista suomalaisissa lypsykarjapihatoissa. Hankkeessa tehtiin yli 20 tilakäyntiä tiloille, joilla oli äskettäin puhjennut sorkkavälin ajotulehdusepidemia. Lisäksi kartoitettiin tarttuvien sorkkasairauksien esiintyvyyttä Suomessa ja sorkkavälin ajotulehdusepidemioiden riskitekijöitä. Samalla tehtiin ohjeet tuottajille ja eläinlääkäreille sorkkavälin ajotulehdusepidemioihin ja kuvasto tarttuvista sorkkasairauksista Suomessa. Edellä mainitut löytyvät Eläinten Terveys ETT ry:n kotisivujen yhteydestä oheisesta linkistä. Samoilta sivuilta löytyy myös lisätietoa tarttuvista s o r k k a s a ir a u k s i s t a. h t t p : // www.ett.fi/sisalto/sorkkaterveys

Sorkkavälin ajotulehdusepidemiat Sorkkavälin ajotulehdus aiheuttaa eläimelle yleensä pahan ontuman ja mahdollisesti myös yleisoireita, kuten kuumetta, maidontuotannon laskua ja syömättömyyttä.

Jalka on turvoksissa ja siinä voi olla syvä, osittain kuolioinen tulehdus. Sorkkavälin ajotulehdus vaatii välitöntä eläinlääkärin hoitoa. Jos ongelma pitkittyy, tulehdus leviää yhä syvempiin kudoksiin ja mahdollisesti niveliin ja jänteisiin asti. Paranemisennuste on yleensä hyvä, kun tauti hoidetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Eläintä hoidetaan yleensä lihaksensisäisellä antibioottikuurilla ja kipulääkkeellä.

Paikallishoidon tehoa sorkkavälin ajotulehdukseen ei toistaiseksi ole tutkittu. Ajotulehdusepidemioihin Suomessa liittyy myös muita tarttuvia sorkkasairauksia, kuten DD:tä eikä yksittäisen eläimen kohdalla varman kliinisen diagnoosin teko aina ole mahdollista.

Suomessa viime vuosina esiintyneissä ajotulehdusepidemioissa on sairastuvuus vaihdellut paljon (10–90 %). Osalla tiloista oireita on esiintynyt myös nuorkarjalla. Isolla osalla pahin epidemia on rauhoittunut noin 1–2 kuukaudessa. Kuitenkin noin

Sorkkavälin ajotulehdus juottoikäisellä vasikalla. Tutkimushetkellä vasikalla oli kuumetta 40,5 °C. Oikea etujalka on selvästi turvoksissa, punoittava ja myös sorkkavälissä on havaittavissa haavauma. Turvotuksen vuoksi sorkkapuoliskot ovat selvästi toisista erillään.

16 HH Embryo Oy

puolella tiloista esiintyy säännöllisesti uusia tautitapauksia, kun eläimet poikivat ja siirtyvät lypsävien osastolle tai poikimisen jälkeisen ensimmäisen kiiman alkaessa. Epidemioiden puhkeamisen taustalla on todennäköisesti useita eri tekijöitä. Suomalaisen hankkeen tutkimusaineistossa havaittiin, että monella tilalla oli käynnissä navetan laajennus, uusia eläimiä oli ostettu paljon ja myös ruokinta oli muuttunut äkillisesti. Usealla tutkimustilalla myös sorkkahoito on ollut puutteellista.

DD on iso ongelma karjatalousmaissa kaikkialla maailmassa Maailmalla tarttuvista sorkkasairauksista eniten ongelmia aiheuttaa sorkka-alueen ihotulehdus eli DD (digital dermatitis). Esimerkiksi Tanskassa DD on levinnyt lähes kaikille nautakarjatiloille, mutta karjakohtaisesti on paljon eroja siinä, kuinka isossa osassa karjan lehmistä löytyy DD -muutoksia.

Aiemmin lehmät oireilivat lievästi, mutta viime vuosina DD:n aiheuttamat oireet ovat voimistuneet.

Tanskalaiset tutkijat arvelevat ilmiön taustalla olevan lisääntyneen DD tilojen välisen keskinäisen eläinkaupan. Tällöin samaa tautia aiheuttavat eri bakteerikannat ovat päässeet sekoittumaan ja yhdessä pahentavat taudin oireita. Tiedetään useita tapauksia, joissa DD on tuhonnut sorkan sarveista muodostavat solut, jolloin sorkan tilalle kasvaa korkeintaan nahkaa. Suomessa tutkimushankkeen mukaan vähintään 10 %:lla yli 50 lypsylehmän pihatoista esiintyy DDmuutoksia. Todellinen luku voi olla huomattavasti suurempikin, koska samoilla kyselyyn vastanneilla tiloilla sorkkasyyliä oli havaittu yli 13 %:lla ja sorkkavälin

liikakasvuja yli 30 %:lla tiloista.

Tilakäynneillä havaitut DDmuutokset suomalaisissa lehmissä olivat onneksi vielä suhteellisen lieviä eivätkä kaikissa tapauksissa aiheuttaneet lehmillä ontumista.

DD -muutokset voivat näyttää hyvinkin erilaiselta taudin eri vaiheissa. Akuutissa vaiheessa voidaan havaita tarkkarajainen, mahdollisesti kirkkaanpunainen muutos, jonka pinta on mansikkaa muistuttava. DD-muutosten tunnistamisessa kannattaa käyttää apuna aiemmin mainittua kuvastoa tarttuvista sorkkasairauksista.

Suurin osa muutoksista sijaitsee takajalkojen takapinnalla sorkan sarveisen ja kyntysten välisellä ihoalueella. Jos lehmän jalat ovat puhtaat, voi mahdolliset muutokset nähdä esimerkiksi lypsyasemalla. Vaikka DD paraneekin huonosti, niin kipeä akuutin vaiheen vaurio tulisi aina hoitaa. Tässä taudin vaiheessa DD myös tarttuu helpoiten. DD:tä hoidetaan paikallisesti esimerkiksi salisyylihappoa sisältävillä sorkkakääreillä. Jos karjassa on todettu DD, on siitä todennäköisesti mahdotonta päästä koskaan täysin eroon. Taudin leviämistä karjan sisällä pyritään hallitsemaan sairaiden eläinten hoitamisen lisäksi sorkkakylpyjen avulla.

Sorkkakylpyjä käytetään kaikkien tarttuvien sorkkasairauksien leviämisen ennaltaehkäisyssä.

Markkinoilla on useita valmisteita, joista osa on pesuaineita ja osa desinfektioaineita. Tieteellistä tutkimusta kaikkien aineiden tehosta ei välttämättä ole eikä kaikista valmisteista ole saatavilla tarkkaa ainesosaluetteloakaan. Monet käytetyistä aineista, kuten 5% kuparisulfaatti, ovat ympäristölle haitallisia ja ne tulisikin hävittää ongelmajätteenä. Sorkkakylpyjä käytetään yleensä kuuriluontoisesti ja olen-

Paranemassa oleva sorkkavälin ajotulehdus lypsylehmällä. Jalka ei ole enää turvoksissa ja tulehtunut sorkkaväli on vähitellen paranemassa ja haava-alue sulkeutumassa. Kuvaa otettaessa lehmää on hoidettu penisilliinillä 4 päivän ajan.

naista niiden käytössä on muun muassa se, että käytetty liuos säilyy puhtaana.

Tarttuvien sorkkasairauksien havaitseminen Jos lehmä ei onnu eikä sillä ole yleisoireita, voi karjassa lievänä esiintyvä tarttuva sorkkasairaus jäädä helposti tuottajalta ja eläinlääkäriltä havaitsematta. Usein sorkkahoitaja onkin avainasemassa niiden tarttuvien sorkkasairauksien havaitsemisessa, jotka eivät aiheuta ontumista. Sorkkahoidon yhteydessä myös sorkkaväli pitäisi tarkistaa ja mahdolliset löydökset kirjata ylös. Sorkkahoitoraportti tulisi käydä läpi myös eläinlääkärin kanssa vähintään kerran vuodessa terveydenhuoltokäynnin yhteydessä. Samalla voidaan karjakohtaisesti miettiä niitä toimenpiteitä, joilla tilan sorkkaterveyttä voitaisiin kohentaa. Tarttuvien sorkkasairauksien ollessa kyseessä on olennaista varmistaa, mikä sairauksista on kysymyksessä, kuinka isolla osalla karjan eläimistä sitä esiintyy ja ovatko löydökset lieviä vai vakavia. Hoitokäytännöt ja eläinten paraneminen tulee myös käydä läpi. Jos tilalla on tarvetta sorkkakylvyille, kylvetys tulee toteuttaa asiallisesti, koska väärin suoritetusta kylvetyksestä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Huolehdi karjasi Sorkkaterveydestä Hyvä jalka- ja sorkkaterveyden ylläpitäminen on erittäin tärkeää.

Sorkka- ja jalkaterveyttä parantavia asioita on listattu edellisellä aukeamalla olevaan taulukkoon.

Näistä voisi vielä erityisesti mainita säännöllisen, ennaltaehkäisevän sorkkahoidon. Moni tila on viime aikoina vähentänyt sorkkahoitoa ja hoitaa lehmät vasta sitten, kun ne jo selvästi ontuvat. Tällöin kuitenkin moni helposti hoidettavissa oleva lievä ongelma on päässyt huomattavasti pahemmaksi ja aiheuttanut jo tuotostappioita. Tarttuvien sorkkasairauksien vastustamisessa niiden ennaltaehkäisyyn kannattaa erityisesti panostaa ja harkita eläinostot ja mahdolliset muut ulkopuoliset nautakontaktit tarkkaan. Jos jokin tarttuvista sorkkasairauksista kerran on tullut tilalle, on siitä erittäin hankala, jopa mahdoton päästä eroon.

Karjan sorkkaterveystilanne kannattaa kartoittaa terveydenhuoltokäynnillä. Välttämättä ei aina tarvita isoa navettaremonttia, vaan jo pienillä toimintatapojen muutoksilla voi saada paljon parannusta aikaiseksi.

HH Embryo Oy 17

Utareterveydestä Kirjoittajat: ELL Heidi Hiitiö , tohtorikoulutettava, erikoistuva eläinlääkäri, Helsingin yliopisto sekä yksityinen tuotantoeläinlääkäri Lehmälääkärit.com -palvelussa ELL Virve Korhonen, erikoistuva eläinlääkäri, Helsingin yliopisto sekä yksityinen tuotantoeläinlääkäri Lehmälääkärit.com -palvelussa

Yleisimmät taudinaiheuttajat Utaretulehdusta aiheuttavat taudinaiheuttajat jaetaan ympäristöperäisiin ja tartunnallisiin, vaikkakaan jako ei ole aivan yksiselitteinen.

S treptococcus uberis ja koliformit (mm. Escherichia coli, Klebsiella spp. ja Enterobacter spp.) ovat ympäristöperäisistä taudinaiheuttajista tavallisimpia. Niiden määrä on suorassa yhteydessä navetan ja lehmien puhtauteen ja ne voivat aiheuttavat tulehduksen, kun esim. likaisuus navetassa lisääntyy tai lehmän vastustuskyky laskee. Str. uberiksen aiheuttamat tulehdukset on vaikeampia hoitaa kuin muiden streptokokkien aiheuttamat ja hoitoon tarvitaankin normaalia pidempiä antibioottikuureja (5 vrk) ja mahdollisesti yhdistelmähoitoja.

Ilman hoitoa tulehdus kroonistuu, jolloin paranemisennuste on huono. Lehmät, joiden yleinen vastustuskyky on heikentynyt, ovat alttiita saamaan vakavan koliformin aiheuttaman utaretulehduksen.

Tällöin maitoa erittävää kudosta tuhoutuu eikä tuotos palaudu en18 HH Embryo Oy

nalleen. Vakavissa tapauksissa kuolleisuus on suurta hoidosta huolimattakin.

Tartunnalliset taudinaiheuttajat tarttuvat lehmästä lehmään lypsyn yhteydessä tai muulloin maidon välityksellä. Yleisimpiä tartunnallisia taudinaiheuttajia ovat Staphylococcus aureus, KNS:t ja Streptococcus dysgalactiae.

S.aureuksen aiheuttama tulehdus on hankalasti hoidettava ja tyypillisesti kroonistuva. KNS:n aiheuttamista tulehduksista 50 % paranee ilman hoitoa, mutta lajien ärhäkkyys taudinaiheuttajana vaihtelee. Sekä S.aureuksella että KNS:llä on penisilliiniherkkiä ja resistenttejä kantoja. Str. dysgalactiaen aiheuttamat kliiniset utaretulehdukset voivat olla todella vakaviakin, mutta bakteeri on herkkä penisilliinille ja paranemisprosentti on hyvä (60—100 %).

Utaretulehduksen automaattiset havainnointimenetelmät Utaretulehduksen varhainen havaitseminen on tärkeää niin eläimen hyvinvointia ajatellen kuin hoidon ennusteen sekä tartunnan leviämisen kannalta. Automaattilypsyssä ihminen ei ole läsnä lypsyllä, mikä on luonut tarpeen automaattisille havainnointimenetelmille. Yleisimpiä lypsyrobottien havainnointimenetelmiä ovat

maidon sähkönjohtavuus sekä väri. Enenevässä määrin automaattilypsytiloilla on käytössä myös solunseurantalaite, mikä on tuonut kaivattua tarkkuutta utareterveyden seurantaan.

Utaretulehduksen aiheuttaman kudostuhon seurauksena natrium- ja kloridi-ionien pitoisuus maidossa lisääntyy, jolloin myös maidon sähkönjohtavuus nousee.

Sähkönjohtavuus ei siis kuvasta maidon solupitoisuutta vaan kertoo kudostuhosta. Koska piilevässä tulehduksessa ei ole merkittävää solutuhoa, ei sähkönjohtavuudesta myöskään tule hälytystä.

Kliinisen utaretulehduksen aikana maidon väri muuttuu verisuonten läpäisevyyden lisääntymisen seurauksena. Värimittarit havaitsevat värimuutokset herkästi, mutta kaikki värimuutokset eivät johdu tulehduksesta. Maidon väriin perustuva utaretulehduksen havainnointi on sekin huono menetelmä piilevien tulehdusten tunnistamisessa.

Soluseurantalaitteet antavat vähemmän vääriä hälytyksiä kuin sähkönjohtokyky ja myös piilevät tulehdukset havaitaan niiden avulla paremmin.

Automaattisissa havainnointimenetelmissä on siis puutteita, joten yksittäiseen havainnointimenetelmään ei kannata luottaa. Korkeilla huomiorajoilla saadaan vähemmän vääriä hälytyksiä, mutta myös vähemmän havaittuja todellisia tulehduksia ja päinvastoin.

Hoito- tai hoitamattomuuspäätös tulisi aina perustua hälytysten tarkistamiseen eli lehmän tutkimiseen

myös automaattilypsytiloilla.

Näytteen ottaminen – mikä testi milloinkin?

Utaretulehdusnäytteenotto on yksi utareterveyden ylläpidon ja utaresairauksien ennaltaehkäisyn peruskivi. Tietämys siitä, mitä bakteereita omassa navetassa esiintyy, mitkä aiheuttavat tulehduksia ja missä vaiheessa vuotta tai tuotoskautta on kaiken a ja o. Näytteitä voidaan ottaa useita erilaisia ja niille kaikille on oma tarkoituksensa. Tyypillisimmät näytteet ovat tankkimaitonäyte, lehmäkohtainen näyte sekä aseptisesti otettu neljänneskohtainen näyte. Varsinaiset utaretulehdusdiagnoosit, joiden perusteella eläimelle voidaan tarvittaessa määrätä hoito, perustuvat ainoastaan aseptisesti otettuihin neljänneskohtaisiin näytteisiin. Neljänneskohtaisista näytteistä muodostuu myös ajan kuluessa karjan utareterveyttä kuvaava tilanne, jota käytetään hyväksi utareterveyssuunnitelman teossa. Puhtaus näytteenotossa on erityisen tärkeää. Tuloksista, joissa on yli kolme eri lajia, ei taudin-

Oikea tapa ottaa maitonäyte!

aiheuttajaa voida päätellä ja seurauksena on näytetuloksen hylkääminen ja uuden näytteen ottaminen. Muista siis puhdistaa vetimen päätä desinfiointiaineella kunnes siitä ei irtoa enää näkyvää likaa ja käytä aina kertakäyttöhanskoja!

Neljänneskohtainen näyte tulee ottaa heti kun solut nousevat tai tulee epäilys utaretulehduksesta. Jos lettupannutestin (CMT) tulos on 3 tai enemmän (CMT asteikko 1-5), todennäköisyys sille, että utareen sisällä on jokin taudinaiheuttaja, on hyvin korkea. Näyteputkessa oleva oranssi säilöntäainetabletti pysäyttää bakteerikasvun, jolloin tulos vastaa utareen sisällä olevaa todellista tilannetta. Toinen vaihtoehto on laittaa näyte jääkaappiin välittömästi näytteenoton jälkeen. Jos näyte unohtuu huoneenlämpöön ilman säilöntäainetablettia, tulos voi muuttua muutamassa tunnissa jo hyvin erilaiseksi. Tämä johtuu siitä, että eri bakteerit lisääntyvät näytteessä eri tahtia: toiset monistuvat monta kertaa tunnissa, toisilla se kestää useamman tunnin.

Tankkimaito- ja lehmäkohtaisia näytteenottoja käytetään useimmin saneeraustilanteissa.

Str. agalactiae tai M. bovis tapauksissa voidaan tutkia, onko saneerattavaa bakteeria karjassa (tankkimaitonäyte) tai tietyssä lehmässä (lehmäkohtainen näyte). Tankkimaitonäytteen luotettavuuden parantamiseksi muista, että tankissa tulee olla jokaisen lypsyssä olevan lehmän maitoa ja tankki mahdollisimman täynnä.

Ota näyte tankin päältä puhtaalla ja desinfioidulla kauhalla. Ota yhteensä viisi pientä näytettä, anna tankin sekoittaa välillä ja lopuksi yhdistele osanäytteistä laboratorioon lähetettävä näyte.

Näin saat kattavimman näytteen.

Pienemmistä tankeista saadaan luotettavimmat näytteet, mutta käytäntö on osoittanut, että yli 10 000 litran tankeistakin saneerattavat bakteerit löytyvät erittäin hyvin.

Luotettavat lehmäkohtaiset näytteet saadaan ainoastaan käsin.

Automaattisilla näytteenottolaitteilla on havaittu erittäin paljon virheellisiä positiivisia tuloksia.

Tämä johtuu siitä, maitoa ja bakteereita kulkeutuu näytteestä toiseen. Näytteenoton ensimmäinen lehmä saattaa olla aito tulehduspotilas, mutta tämän jälkeen testi saattaa näyttää jopa seuraavat 30 lehmää virheellisesti positiiviseksi.

Automaattista näytteenottoa kannattaakin käyttää vasta siinä tilanteessa, kun oletetaan että karja on saneerattavasta taudista puhdas.

Ensimmäiset näytteet neuvoisin järkyttävästä työmäärästä huolimatta ottamaan käsin.

Kontrollinäytteitä – eli onko lehmä parantunut taudista vai ei – kannattaa ottaa vasta kun neljänneksen solut ovat palautuneet normaalilukemiin tai aikaisintaan kaksi viikkoa tulehduksen alun jälkeen. Tämä johtuu siitä, että nykyinen PCR utaretulehdustesti tunnistaa myös kuolleet bakteerit. Vertailtaessa perinteistä bakteeriviljelyä ja PCR-testiä havaittiin, että saman lehmän maito oli viljelytuloksissa parantunut jo useita päiviä ennen kuin negatiivinen tulos saatiin PCR-testillä. Ole siis varovainen tulkitessasi kontrollinäytteiden tuloksia – varoajan lopussa otetut kontrollinäytteet ovat usein positiivisia, vaikka lehmä olisikin parantunut!

Näytteenotto on kallista ja tulkintakelvottomat näytteet ovat pelkkää rahanhukkaa. Tämän vuoksi näytteenoton kannattaa olla HH Embryo Oy 19

Esimerkiksi tältä voi näyttää likaantunut näyte.

suunnitelmallista ja tarkoituksenmukaista ja tehdä aina niin hyvin ja puhtaasti kuin mahdollista!

PCR utaretulehdusdiagnostiikassa PCR eli polymeraasiketjureaktio (polymerase chain reaction) – tekniikkaa alettiin soveltaa utaretulehdusbakteerien tunnistukseen 2000-luvun alussa. Ensimmäinen kaupallinen sovellus oli suomalaisen Finnzymesin kehittämä tuote PathoProof. Testin käyttö yleistyi Valion korvatessa perinteisen bakteeriviljelyn PathoProofilla vuonna 2010.Tällä hetkellä arviolta yli 80 % kaikista maitonäytteistä Suomessa tutkitaan pelkästään PCR:n avulla.

Perinteisessä viljelyssä maitonäytettä otetaan pieni määrä, levitetään maljalle ja laitetaan kasvamaan lämpökaappiin. Kaikkine jatkotoimenpiteineen tuloksen saaminen kestää pari vuorokautta, ja joidenkin bakteerien havaitsemiseksi jopa kymmenen päivää.

Läheskään kaikista näytteistä ei myöskään tulosta saada. Tähän saattaa vaikuttaa paitsi maidon bakteerikasvua estävät aineet, myös bakteerien vaurioituminen kuljetuksen ja säilytyksen aikana.

Myöskään hapettomissa oloissa

20 HH Embryo Oy

kasvavia bakteereita ei perusviljelyssä voida havaita. Viljelyn hyvä puoli on, että bakteerikasvu nähdään paljaalla silmällä – jos bakteeri kykenee kasvamaan maljalla, on hyvin todennäköistä, että se pystyy aiheuttamaan myös tautia.

PCR-tekniikka poikkeaa monelta osin perinteisestä viljelystä. PCR-testi perustuu bakteereille ominaisten geenipätkien monistamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki näytteessä olevat bakteerit joudutaan hajottamaan ennen testin suorittamista. Tästä syytä emme koskaan voi tietää onko bakteeri alun perin ollut elävä vai kuollut. Testi ei myöskään kykene tunnistamaan muita taudinaiheuttajia kuin ne viisitoista yleisintä, jotka testiin on lisätty. Nämä ovat: Staphylococcus aureus, Staphylococcus spp. eli KNS, Streptococcus agalactiae, Streptococcus dysgalactiae, Streptococcus uberis, Escherichia coli, Corynebacterium bovis, Enterococcus faecalis/faecium, Klebsiella pneumoniae/oxytoca, Serratia marcescens, Trueperella pyogenes/Peptoniphilus indolicus, Mycoplasma spp, Mycoplasma bovis, hiiva ja Prototheca (levä). Lisäksi testi tunnistaa mahdollisesti mukana olevan stafylokokeille ominaisen penisilliiniresistenssiin viit-

tavan betalaktamaasigeenin (blaZ).

PCR-testiin kuuluvista bakteereista erittäin moni asustaa paitsi ympäristössä ja lehmän utareen iholla, myös omissa käsissämme.

Tämän vuoksi epäpuhtaasti otettu näyte voi sisältää meistä tai ympäristöstä peräisin olevia taudinaiheuttajia, joilla ei ole mitään tekemistä lehmän utareen sisällä olevan taudinaiheuttajan kanssa.

Tulosten tulkinta Lehmän utaretulehdusdiagnoosi ja mahdolliset hoidot päätetään monen eri asian perusteella. Diagnoosiin vaikuttavia tekijöitä ovat lehmän ja karjan historia, tuotoskauden vaihe, lehmän oireet, maidon ulkonäkö, ja utareen sisäinen tulehdusreaktio eli soluluku. Näitä tietoja täydennetään maitonäytteen tuloksella, josta arvioidaan bakteerituloksen lisäksi myös näytteen laatu sekä bakteerien määrä.

PCR-tulosten tulkinta vaatii hieman ajatusta – pelkkä tulos paperiliuskalla ei siis koskaan ole diagnoosi! Pääsäännöt tulosten tulkintaan ovat seuraavat: jos näytetulos sisältää yli kolme eri bakteeria, älä tulkitse tulosta lainkaan, vaan ota uusi näyte. Jos lehmällä on selvät oireet ja PCR-tuloksessa on yksi, tai maksimissaan kaksi,

eri bakteeria ++/+++ tuloksella, on tulos luotettava.

Jos tuloksessa on yhdellä + merkillä joku seuraavista taudinaiheuttajista: KNS eli Staphylococcus spp., hiiva, C. bovis, T. pyogenes/P. indolicus, E. coli tai Enterococcus spp. tulosta ei kannata huomioida – nämä ovat yleisiä kontaminantteja ympäristöstä ja käsistä. Poikkeuksena kuitenkin ovat S. aureus, joka yhdelläkin plussalla voi aiheuttaa kovan taudin sekä tarttuvat ja erittäin epätoivotut vieraat, Str. agalactiae ja Mycoplasma bovis. Jos saat positiivisen tuloksen kahdesta jälkimmäisestä, ole heti yhteydessä eläinlääkäriisi ja kysy neuvoa.

Muistathan, että lehmäkohtaiset ja tankkimaitonäytteet sisältävät aina ympäristöstä peräisin olevia bakteerilajeja, eli ovat lähtökohtaisesti jo likaantuneita. Käytäthän näitä vain saneeraustilanteissa tai umpilehmiä tutkittaessa.

Nyrkkisääntönä PCRtulosten tulkinnassa voisikin muistaa, että tärkeintä on katsoa lehmää ja sen oireita, tunnistaa mitä se lehmä meille kertoo. Ei siis riitä, että tietty bakteeri löytyy näytteestä. Esimerkkinä: lehmä soluttaa vain vähän, tuloksena KNS +, E. coli +++ sekä Enterococcus +++.

Tässä tapauksessa, jos lehmällä olisi noin paljon kolia ja enterokokkia utareessa, se olisi todella kipeä! Todennäköistä onkin, että mukaan näytteeseen on joutunut kasa lehmän lantaa. Muista, että eläinlääkäriltäsi saat neuvoa myös tulosten tulkintaan. Koska omien käsibakteerien hoitaminen Mansikin utareesta on turhaa, hoidetaan lehmiä – ei tuloksia paperilla!

Utaretulehduksen ennaltaehkäisy Sairauksien ennaltaehkäisy on hal-

vempaa ja mielekkäämpää kuin sairaiden eläinten hoito. Utareterveyssuunnitelmaa tehdessä arvioidaan nykyiset toimintatavat, missä lypsykauden vaiheessa lehmät sairastuvat, mitkä ryhmät sairastuvat ja onko karjan ongelmana pääsääntöisesti tarttuvat vai ympäristöperäiset taudinaiheuttajat. Taustatietojen kartoituksen jälkeen asetetaan tavoitteet utareterveydelle ja mietitään mihin ennaltaehkäisytoimiin juuri teidän tilalla kannattaa panostaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Tilannetta seurataan ja toimenpiteitä kohdistetaan uudelleen, jotta tavoitteisiin päästään. Omalle tilalle ja tilanteelleen sokeutuu, joten eläinlääkärin ammattitaitoa kannattaa käyttää tässä hyödyksi.

Tarttuvien taudinaiheuttajien ennaltaehkäisyssä on tärkeintä estää taudinaiheuttajien leviäminen jo sairaista lehmistä terveisiin lehmiin. Lypsyhygienia ja lypsykoneen tai robotin toiminta on ensiarvoisen tärkeässä roolissa. Vedinten hyvä kunto ja toimivan vedinkaston käyttö on tärkeää.

Ympäristöperäiset taudinaiheuttajat ovat peräisin ympäristöstä, joten utareeseen kohdistuvaa bakteerikuormitusta vähennetään huolehtimalla hyvästä navettahygieniasta. Lehmien hyvää vastustuskykyä ylläpidetään välttämällä niille aiheutuvaa stressiä ja huolehtimalla tasapainoisesta ruokinnasta sekä hyvistä olosuhteista.

Utaretulehduksen kustannukset Utaretulehdus on edelleen kallein ja yleisin lypsylehmien tuotossairaus. Kustannukset eivät rajoitu vain sairaan eläimen hoitokustannuksiin vaan kustannuksia aiheutuu myös tulehduksen seurauksis-

ta, joista maitotuotoksen tippuminen loppulypsykaudeksi on suurin tappioita aiheuttava tekijä.

Suomessa kliinisen utaretulehduksen kustannukseksi on laskettu 155-191 €/lehmä/vuosi.

Kustannukset ovat suurimmat, jos lehmä sairastuu huipputuotoksen aikaan. Kliinisen utaretulehduksen hinta/lehmä/tapaus on Suomessa keskimäärin noin 610 €. Kustannukset muodostuvat maitotuotoksen putoamisesta (31 % kustannuksista), eläinlääkärikustannuksista ja lääkkeistä (24 %), sivuun lypsetystä maidosta (18 %), ylimääräisestä työstä (4 %) ja lehmän ennenaikaisesta poistosta (23 %).

Kliinisen utaretulehduksen kustannuksia voidaan vähentää nostamalla poistokynnystä. Utaretulehduslehmää ei laskelmien mukaan kannata poistaa ennen 5. lypsykautta, jos poisto katsotaan pelkästään tappioksi. Tarttuvaa utaretulehdusta sairastavan lehmän poisto saattaa kuitenkin olla kustannustehokkaampaa kuin sen pitäminen karjassa, koska tartunnan leviämisriski karjassa vähenee tulehduslehmän poiston myötä.

Piilevissä tulehduksissa maitotuotoksen vähentyminen aiheuttaa suurimmat kustannukset. Karjassa, jonka tankkimaidon solut ovat alle 100 000 solua/ml piilevien tulehdusten hinnaksi/lehmä on laskettu 53 € ja tankkimaidon soluilla 200 000 - 250 000 solua/ ml 77 €. Vähäpätöisen bakteerin (esim. KNS) aiheuttaman piilevän utaretulehduksen hoito lypsykauden aikana ei kuitenkaan ole kustannustehokasta, sillä hoidolla saavutetut hyödyt euroissa menevät hoitokustannuksiin ja antibioottimaitona viemäriin.

HH Embryo Oy 21

Innovatiivinen typpisäiliö nyt myynnissä!

HH:lla on ollut keväästä alkaen myynnissä uudenlainen typpisäiliö ensimmäisenä Suomessa. Uusi SC20/20 Signature –malli on kahden vuoden tieteellisen suunnittelun ja tutkimuksen tulos. Uudesta mallista typpeä ei karkaa yhtä paljon kuin aiemmista malleista, joten sitä ei tarvitse täyttää niin usein.

Tiedätkö miten typpisäiliö toimii?

Typpisäiliön ja termospullon toimintaperiaate on yksinkertaistettuna hyvin samankaltainen.

Termospullossahan on kaksi pulloa päällekkäin ja niiden välissä on tyhjiö, joka pitää sisällä olevan nesteen kuumana. Tyhjiö estää lämpöenergian siirtymisen. Jos tyhjiö rikkoutuu jollain tavalla, niin lämpöenergia pääsee siirtymään. Esimerkiksi jos termospulloon tulee lommo, niin sen sisällä oleva neste ei pysy enää yhtä kauan kuumana. Sama pätee myös typpisäiliöön – senkään tyhjiö ei saa häiriintyä millään lailla tai typpeä häviää säiliöstä nopeammin.

Uuden SC20/20 Signature –malli on markkinoiden edelläkävijä seuraavien ominaisuuksien vuoksi:  Säiliön kaula on innovatiivisesti muotoiltu –

 

 

kaula on paksumpi, jolloin lämmön karkailu on saatu minimoitua. Tämän vuoksi typen päivittäinen haihtuminen on saatu vähennettyä 0,095 litrasta 0,072 litraan. Teoriassa tämä pidentää säiliön täyttöväliä 20 prosenttia.

Haihtumista vähentää myös kehittynyt roboteilla tapahtuva päällystystekniikka.

Säiliö on tehty sellaisella robottihitsaustekniikalla, jonka ansiosta vuotokohtia ei synny juuri lainkaan, mikä puolestaan pidentää tyhjiön pysymisaikaa.

Tyhjiön koskemattomuutta pidentää myös ylimääräisiä kaasuja sitova elementti SEKÄ Molekyyliseula, joka imee kosteutta.

Uusi malli on nyt myynnissä! Lisää tietoa saa Hannulta (hannu.huitti@huitinholstein.net).

Kuva: Chart MVE BioMedical 22 HH Embryo Oy

KAUTIAN TILALLA PANOSTETAAN TOIMVAAN ELÄINAINEKSEEN teksti: Henna Viljakainen kuvat: Juho Kinnunen

AltaHITMAN ensikko

Vuokko ja Pekka Kinnusen pihatossa Viitasaarella elää noin 70 lehmää ja saman verran nuorta karjaa.

Kautian tilan karjaan on panostettu aina, mutta alkionsiirtojen ja Altan sonnien avulla parannusta on tullut rajusti. Karja on pääosin holstein rotuista, mutta ayshirelehmiäkin navetasta löytyy. Vuokon ja Pekan vanhin poika Juho työskentelee HH:lla myyjänä ja edustajana.

K

autian tila pyörii perheen omin voimin. Kinnusten mukaan parhaan taloudellisen tuloksen tämän kokoisella tilalla saa, kun tekee itse eli ei kannata palkata ulkopuolisia. Vuonna 2009 rakennettu yhden robotin pihatto on 3-rivinen. Ritilälattian puhdistuksen hoitaa puhdistusrobotti. Kesähelteillä lehmien mukavuutta parantaa pihattoon asenne-

tut puhaltimet ja sumuttimet.

Lehmät ruokitaan appeella ja robotilta saadulla täysrehulla. Peltoa Kinnusilla on viljelyksessä noin 200 hehtaaria.

Kovatasoisen sukutilan tarina saa jatkoa Kautian tila on ollut Kinnusten

omistuksessa jo reilut 375 vuotta ja jatkoa on tulossa. Tällä hetkellä vetovastuussa on vielä Vuokko ja Pekka, mutta vuoden vaihteessa ohjakset siirtyvät heidän nuorimmalle pojalleen Heikille ja hänen tulevalle vaimolleen Elinalle. Nuori polvi saa hoitaakseen tuottoisan karjan – keskituotos tämän vuoden huhtikuussa oli yli 12 500 kiloa (rasva 3,9 ja valkuainen 3,31). Kinnusten ovat saaneet karjansa niin kestäväksi, että lähes puolet hiehoista myydään tilalta pois, koska uudistustarve on pieni. Tilan keskituotoskin on noussut 25% viimeisen viiden vuoden aikana.

Kovan keskituotoksen takaa löytyy Kinnusten mukaan monia syitä. Lehmät ovat laadukkaita ja kestäviä. Niiden ruokinta on tasapainossa ja apetta HH Embryo Oy 23

AltaTANGENTin tytär, viim. 12 kk 16 186 kg AltaBAXTERin tytär, viim. 12 kk 13968 kg

AltaCEOn tytär AltaIOTAn jälkipolvea, herunut 47 kg

on aina saatavilla. Säilörehun hyvään laatuun panostetaan. Niin lypsävillä kuin ummessa olevilla lehmillä on hyvät oltavat. Hiehot ovat poikiessaan raamikkaita, joten vasikoiden ja nuorkarjan olot ovat myös kunnossa.

Siemennykset hyvin organisoitu ja ajoitettu Kautian tilalla kolmella hengellä on toimilupa, joka helpottaa töiden organisointia – navetalla on aina joku, joka pystyy siementämään eikä kenenkään tarvitse vapaapäivänä mennä navetalle erikseen siementämään. Kinnusilla ei ole käytössä aktiivisuusmittareita vaan kiimantarkkailuun riittää muiden töiden ohella tehty havain24 HH Embryo Oy

nointi. ”Navetalla ollessa silmät pidetään auki ja pieni taskukalenteri on mukana, johon kiimat kirjataan heti ylös. Siinä selaa äkkiä myös kolme viikkoa taaksepäin”, Kinnuset kertovat. Kiimassa olevat lehmät otetaan myös aina erilleen muista, jolloin minimoidaan tapaturmien ja revähdysten mahdollisuus. Eläimet siemennetään seisovaan kiimaan.

Tilalla pyritään siihen, että joka kuukausi poikisi 57 eläintä. Tähän ei aina päästä, mutta hiehojen siemennyksiä aikaistetaan tai siirretään lehmien siemennysten mukaan. Siksi hiehojen poikimaikä onkin Kinnusilla 26 kuukautta. Hiehoja poikii sitä mukaa, kun niitä tarvitaan eikä iän tai koon mukaan. Ongelmana ei siis ole, ettei niitä saataisi

tiineeksi, vaan robotin kapasiteettia pyritään ennakoimaan ja pitämään sopivan täynnä ympäri vuoden. Joidenkin kovatuottoisempien lehmien annetaan lypsää pidempään, mutta keskimäärin päiviä poikimisesta pyritään Kinnusilla pitämään alle 170 päivässä.

Tavoitteena tasaisen hyvää ja kestävää eläinainesta Jalostukseen on Kautian tilalla aina kiinnitetty huomiota. Alusta alkaen siemennykseen valituilla sonneilla ei ole saanut olla isoja miinuksia millään osa-alueella.

Niillä on pitänyt olla myös hyvä rakenne ja kohtuullinen tuotos.

Lehmien puolella tasaisuuden tavoittelu näkyy siinä, että jos yksi-

kin kohta lehmässä pettää, niin lehmä laitetaan poistolistalle. ”Vaikka lehmä lypsäisi miljoonaa, mutta sen keskiside pettää, ei sitä saada lypsettyä” Kinnuset toteavat ja jatkavat: ”Kun aloitettiin, niin koetettiin ainoan toimijan luettelosta valita semmoisia sonneja, että utare ja jalat olisivat kunnossa.

Vaikka kuinka pitkään koetettiin katsoa hyvää utaretta ja jalkoja, tuli pettymyksiä.” Kinnusten karjasta suurin osa onkin nykyään HH:n sonnien jälkeläisiä ja kaikki uudet siemennyssonnit tulevat nykyään myöskin sieltä. Kerrallaan on aina kolme sonnia reilummassa käytössä. Sonnien valinnassa painotetaan rajusti kestävyyttä, hedelmällisyyttä ja utareterveyttä, koska ne ovat yleisimmät poistojen syyt. ”Altan sonneilla [HH:n holsteinsonnit] rakenne on edistynyt rajusti ja tuotosta on piisannut”, Kinnuset kiittelevät.

Kautialan tilalla on jalostuksella pyritty tasalaatuiseen karjaan. Yhtään huippua ei Kinnusten mukaan tarvitse olla, mutta yhtään huonoakaan ei tarvitsisi tulla. Karja onkin saatu jo tasaisen hyväksi eikä niin sanottuja pommeja ole tullut vuosiin. Jalostuksella halutaan myös saada terve, kestävä ja korkeatuottoinen holsteinkarja. Jalostukseen on panostettu, koska Kinnusten mukaan on paljon mukavampi työskennellä hyvärakenteisten, tuottavien, kestävien ja hyväluonteisten eläinten kanssa. ”Toimiva eläinaines tekee työstä paljon mielekkäämpää, mutta myös taloudellisen tuloksen kannalta on ollut erittäin järkevää panostaa kunnolliseen eläinainekseen. Samalla, kun lehmät ovat isoja ja jaksavat lypsää, käteen jää teurastettaessakin muutakin kuin kuolintodistus.”

Juho Kinnunen Työnkuva: Myyjä alueena EteläSuomi, Varsinais-Suomi, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Pirkanmaa, Satakunta ja osa Savoa.

Miten päätyi HH:lle: Olen ollut nyt neljä ja puolivuotta töissä. Päädyin HH:lle, kun laitoin aikanaan facebookissa työnhakuilmoituksen Holstein Klubin sivuille. Kyselyitä tuli paljon ja mielenkiintoisia työpaikkoja olisi ollut tarjolla paljon. HH:lla näen paljon laajemmin tilojen toimintaa, kun vain yhdellä tilalla toimiessa. Tässä on tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin ja todellisiin pioneereihin maidontuotannon puolella. Itselle voimaperäinen maidontuotanto on intohimo ja tässä pääsen tekemään yhteistyötä useiden todella kovan luokan tilojen kanssa!

Miksi HH: HH on ollut työpaikkana aivan loistava, ei ole ollut tarvetta vaihtaa työpaikkaa.

Miksi käyttää HH:n myymiä sonneja: ”Parhaat sonnit tulevat HH:n kautta. Hannun seula on sen verta tiukka että mitään kuraa ei läpi pääse. Kotitilallani on pääosin Altan sonnit ollut käytössä koko ajan, lukuun ottamatta joitain yksittäisiä kilpailijoiden sonneja. Altan sonnien jälkeläiset ovat helppohoitoisia, näppäriä lehmiä, joista tulee maitoa.

Porukka on myös melko tasaista, kun samasta sonnista on aina reilummin jälkeläisiä. Pohjois-amerikkalaisella holsteinspermalla tuotos sekä rakenne paranevat huomattavasti pohjoismaalaiseen eläinainekseen verrattuna. Alta painottaa myös rajusti käyttöominaisuuksia sonneissaan, joten kokonaisuutena nämä ovat edellä kilpailijoiden sonneja huomattavasti. Siksi Altan spermaa käytetään suurissa menestyvissä karjoissa ympäri maailmaa!”

Alkioilla saa nopeasti laatua Eläinainekseen on panostettu Kautian tilalla myös alkiohuuhteluiden ja –siirtojen kautta. Pekka oli aikanaan perustamassa ASMO-ydinkarjaa, jolloin alkioita siirrettiin runsaasti. Alkionsiirtoja on tehty senkin jälkeen, vaikka rotu karjassa on vaihtunut holsteiniksi. Silloin huuhdeltiin tilan parhaimpia hiehoja, jolloin pystyi saamaan kolmen hyvän jälkeläisen sijaan 15 tasaisen hyvää yksilöä. Huuhteluiden kustannuksia katettiin myymällä alkioista tulleita hiehoja, kun kaikkia ei tarvittu omaan karjaan. Alkionsiirtoja ei ole tehty enää viimeiseen viiteen vuoteen, koska Kinnuset eivät koe saavaansa siitä vastaavaa hyötyä kuin ennen.

Huonoja lehmiä ei enää ole ja heikommat lehmät siemennetään sen sijaan lihasonnilla.

Holstein sopi paremmin Kun Kinnuset rakensivat uuden navetan 2009, karjasta kaksi kolmasosaa oli ayrshirea. Nykyään karja on pääasiassa holsteinia, joitain puhtaita ay-lehmiä on vielä ja samoin risteytyksiä. ”Meidän tilallamme Holstein soveltuu mielestämme paremmin. Lypsynopeus on noin litran minuutissa ayrshirea nopeampi ja on varmempaa saada korkeatuottoinen holstein ensikko kuin ayrshire ensikko. Koon puolestakin vaihtelu holsteinilla on pienempää,” Kinnuset perustelevat.

HH Embryo Oy 25

ELÄINLÄÄKÄRIN SANA

Vasikkaripulit ja kotikonstit hoitoon Teksti: Stella Attia, nautojen ja hevosten lisääntymistieteeseen erikoistuva eläinlääkäri

R

ipuli on hyvin yleinen sairaus vasikoilla hengitystie- ja napatulehdusten ohella. Suomessa ripuli on yleisin vasikoiden kuolinsyy lypsykarjatiloilla ja toiseksi yleisin emolehmätiloilla. Vuonna 2004-2006 tehdyssä pihattotutkimuksessa todettiin ripulin olevan yleisin vasikoiden sairauksista lypsykarjapihatoissa. Tiloilla joissa pidettiin sairaskirjanpitoa, ripulia sairasti 8% kaikista vasikoista ja 12% juottovasikoista.

Ripulia esiintyi 81%:lla kaikista tutkituista tiloista. Samassa tutkimuksessa todettiin että ripuliin sairastumisriskiä lisää jos vasikkaosasto on erillisessä rakennuksessa (Niemi ja Hakkarainen 2007).

Vasikkaripulin aiheuttajat Vasikkaripulit jaetaan infektiivisiin (bakteerit, virukset, alkueläimet) ja ruokinnallisiin syihin. Vasikan omasta vastustuskyvystä, taudinaiheuttajien määrästä ympäristössä ja ympäristöolosuhteista riippuu oireiden vakavuus ja seuraukset vasikalle. Sairastuminen on monen tekijän summa. Kostea, vetoinen ja kylmä ympäristö lisää vasikoiden sairastumista niin ripuleihin kuin hengitystietulehduksiinkin.

Ruokinnalliset syyt Ruokinnallisia syitä ovat mm. erilaiset juottovirheet, sopimaton tai pilaantunut rehu sekä likaiset ruokinta-astiat.

Yleisin juottovirhe on maidon tai juomarehun juottaminen liian kylmänä jolloin se ei juoksetu vasikan mahassa normaalisti. Juoman tulisi olla 38-41 asteista ja kylmissä olosuhteissa, kun maito jäähtyy nopeasti, jopa 42-43 ettei loppu juomasta ehdi jäähtyä liikaa. Hapanjuotossa maidon ei tarvitse olla lämmintä (suositus 5-25 astetta).

Viime aikoina on paljon puhuttanut maidon tai juomarehun määrä, annoskoko ja kuinka 26 HH Embryo Oy

usein vasikkaa juotetaan. Tutkimuksissa on saatu hyvin erilaisia tuloksia asiasta. Yhteisenä tekijänä tutkimuksissa on ollut se että jos vasikat saavat vapaasti maitoa tai juomarehua, ne syövät vähemmän karkearehua ja väkirehua tai mysliä juoton aikana mutta vieroituksen jälkeen eroa ei nähdä. Toisaalta vapaasti juotetut vasikat kasvavat juottoaikana enemmän, mutta vieroituksessa niin vapaasti kuin rajoitetusti juotetut vasikat tiputtavat kasvunopeutta. Toisaalta rajoitetusti juotetut saavat vapaasti juotetut kiinni kasvatusaikana jos vieroitus onnistuu hyvin. Vieroituksessa on muistettava että vasikan on syötävä 1,5-2 kg väkirehua että kasvu jatkuu normaalina maitojuoton lopetuksen jälkeen. Vapaan juoton ei todettu lisäävän ripulia, mutta uloste on löysempää. Tutkimuksia on sekä vapaasta juotosta ja kaksi kertaa päivässä tarjotusta suuresta annoksesta joissa päivittäinen maidon määrä oli jopa 12,5 kg maitoa päivässä. Kummallakin tavalla kasvu lisääntyy verrattuna rajoitettuun perinteiseen juottoon (2 litraa 3 kertaa päivässä) eikä se vaaranna terveyttä eikä vähennä karkearehunsyönnin määrää vieroituksen jälkeen.

Erittäin mielenkiintoisessa norjalaisessa tutkimuksessa tutkittiin röntgenkuvaamalla vasikan juoksutusmahan kokoa ennen juottoa, juoton aikana ja juoton jälkeen.

Siinä todettiin että vasikan juoksu-

tusmahaan mahtuu yli 5 litraa maitoa ilman että se joutuu pötsiin, jonne se ei saisi joutua. Tutkimuksessa yksi vasikka joi kerralla 6,8 litraa maitoa ja kaikki pysyi juoksutusmahassa. Tältä osin siis vanhat opit eivät pidä alkuunkaan paikkaansa.

Tutkimuksessa myös todettiin, että vasikat jäävät kroonisesti nälkäiseksi ja saavat liian vähän maitoa mikäli päiväannos on 6 litraa tai alle, joka on vanhan suosituksen mukainen. Yhdelläkään vasikalla ei todettu kipuilua tai ripulia tutkimuksen aikana. Alle 3 litran kerta -annoksella vasikka jää nälkäiseksi eli suositus on, että vasikka saisi niin automaatilta kuin tuttisankojuotossakin yli 3 litran annoksen minimissään kerrallaan. Kaikissa tutkimuksissa pidettiin erittäin tärkeänä, että vasikkaa juotetaan tutista eikä vadista ja tutin reikä ei saa olla liian suuri vaan vasikan tulee saada reilusti imeä juomaannos.

Infektiiviset syyt Suomessa vasikkaripuleiden aiheuttajia on tutkittu laajasti vuonna 2008 Jyräsälon lisensiaatintutkimuksessa, jossa selvitettiin vuosien 2002-2006 Eviran tutkimien vasikkaripulipakettien löydöksiä. Tällöin rotavirus oli yleisin alle kahden viikon ikäisillä vasikoilla (57%) sekä 2-8 viikon ikäisillä (26%). Koronavirusta tavattiin näillä ryhmillä vain harvoin (kts taulukko 1).

Yli viikon ikäisillä vasikoilla ja tätä

Taudinaiheuttaja

<2 viikon ikäiset

2-8 vk ikäiset

>8 vk ikäiset

Rotavirus

57 %

26 %

-

Eimeria spp

-

12 %

17 %

Koronavirus

1%

3%

-

Mahasuolistoloiset (munat)

-

1%

3%

Kryptosporidit

0,70 %

0,70 %

-

Salmonella

0%

0,40 %

0%

ETEC Ei taudinaiheuttajaa

0% 41 %

33 %

37 %

Taulukko 1. Taudinaiheuttajien yleisyys eri ikäisillä vasikoilla. Taulukko on muokattu Jyräsalon (2008) lisensiaatin tutkielman tiedoista.

vanhemmilla Eimeria sp.- kokkidien ja mahasuolistoloisten merkitys ripulin aiheuttajana korostui mitä vanhemmasta vasikasta oli kyse. Huomattavaa kuitenkin oli että suuressa osassa ripulitapauksia ei itse taudinaiheuttajaa löytynyt.

Enterotoksinen Escherichia coli (ETEC) ETEC:n aiheuttama ripuli esiintyy usein alle neljän päivän ikäisillä vasikoilla. Tätä vanhemmilla vasikoilla ETEC on harvinainen, koska iän karttuessa juoksutusmahan pH laskee niin, että kyseinen patogeeni ei enää selviydy juoksutusmahan lävitse ohutsuoleen.

ETEC:n aiheuttama ripuli on usein runsasta ja vetistä. Alkuvaiheessa voi esiintyä lisäksi kuumetta. Lievissä tartunnoissa tauti voi mennä itsestään ohi, mutta komplisoiduttuaan se voi johtaa kuolemaan parissa päivässä.

Salmonella Suomessa salmonella on harvinainen vasikkaripulin aiheuttaja. Salmonella sirastuttaa 2-4 viikon ikäisiä vasikoita ja oireina veriripuli ja syömättömyys.

Rotavirus Rotavirus infektoi yleensä alle kolmen viikon ikäisiä vasikoita. Rotavirus aiheuttaa suoliston nukkalisäkkeiden surkastumista ja aiheuttaa näin imeytymishäiriön.

Oireina on runsas limainen ripuli, joka yleensä rajoittuu itsestään.

Ennaltaehkäisyssä on tärkeää huolehtia hyvistä olosuhteista, puhtaudesta ja ternimaidon saannista.

Koronavirus Koronaviruksen taudinkuva on hyvin samanlainen rotaviruksen kanssa, mutta sen kesto on pidempi. Koronavirus aiheuttaa ripulia alle 3 viikon ikäisillä vasikoilla.

Cryptosporidium parvum Cryptosporidium parvum-alkueläimen aiheuttamaa ripulia tavataan usein 1-2 viikon ikäisillä vasikoilla. Vasikka saa C. parvum–infektion syötyään niiden ookystia ja infektioannokseksi riittää vain kymmenkunta ookystaa. C. parvum voi saada aikaan vakavankin suoliston nukkalisäkkeiden surkastumi-

Vasikan juotto 

Maidon ja maitojuoman lämpötila mitataan aina mittarilla!



38-42 astetta (ota huomioon kylmällä ilmalla jäähtyminen)



Aina vähintään 3 litraa tarjolla maitoa/maitojuomaa kerralla



Vähintään 2 juottokertaa



Tarjotun juoman määrä 20% elopainosta päivässä (= 10 litraa 50 kg vasikalla) tai vapaasti



Hapanjuotossa maidon säilytyslämpötila 5-25 astetta, pH 4-4.5



Vasikoilla AINA tarjolla puhdasta vettä, säilörehua tai lehtevää heinää ja mysliä tai vasikkarehua



Vieroitettaessa vasikan on syötävä 1,5-2kg väkirehua

sen, josta on seurauksena imeytymishäiriö. Oireina kryptosporioosissa on runsas vetinen ripuli, joka rajoittuu itsestään. Uusien tartuntojen ehkäisemiseksi sairastuneet kannattaa kuitenkin eristää muista erilleen. Kryptosporidit ovat hyvin kestäviä ympäristössä ja ne voivat säilyä kuukausia kosteassa ja viileässä. Siksi tartuntojen ehkäisemiseksi tulee huolehtia hyvästä juotto- ja ruokintahygieniasta, karsinoiden puhtaudesta sekä hyvästä kuivituksesta. C. parvumalkueläintä todettiin vuonna 2011 yhdeksällä tilalla ja vuonna 2014 noin 14 tilalla. Näiden joukossa oli sekä lypsy- että emolehmätiloja, mutta myös vasikkakasvattamoita. Kyseinen alkueläin on myös zoonoosi eli se pystyy tarttumaan ihmiseen ja aiheuttaa voimakkaan ripulin myös ihmisellä.

Kokkidit Vasikoilla kokkidioosia aiheuttavat Eimeria-sukuun kuuluvat parasiitit.

Kokkidioosiin sairastuvat yleensä 1-2 kuukauden ikäiset vasikat, joilla on jostain syystä alentunut vastustuskyky tai ne ovat muuten stressaantuneita. Yli 1-vuotiaille kokkidit aiheuttavat harvoin kliinistä tautia. Tartunnan vasikka saa ympäristöstä saamalla ookystia ruuansulatuskanavaansa ja infektioannos on yleensä suuri. Eri kokkidilajit lokalisoituvat eri suoliston osiin, jossa ne vaurioittavat suoliston epiteeliä ja joskus jopa limakalvon sidekudosta, jolloin ulosteessa

voi esiintyä verta.

Tyypillisinä oireina kokkidioosissa on äkillinen vetinen tai verinen ripuli, ulostamispakko ja syömättömyys. Joskus kokkidioosi voi olla oireeton. Mikäli kokkidioosi kehittyy vakavaksi, voi vasikoilla esiintyä vakavan kuivumisen lisäksi kuumetta, anoreksiaa ja jopa kuolemia.

Joskus kokkidioosissa voi esiintyä hermosto-oireita (silmäväre, lihasvärinä, lisääntynyt tuntoherkkyys, ventrofleksio eli pään rintaa vasten painuminen), jolloin ennuste on huono. Mikäli vasikan nesteensaannista huolehditaan, ei vakavaa kuivumistilaa pääse muodostumaan, jolloin ennuste pysyy hyvänä. Kokkidioosi on itsestään rajoittuva ja sen sairastamisesta seuraa immuniteetin kehittyminen, joka on tosin epätäydellinen.

Kokkidioosin ehkäisyssä tärkeää on huolehtia hyvästä ruokintahygieniasta, riittävästä kuivituksesta ja stressaavien tekijöiden minimoimisesta.

Muut suolistoloiset Loistartunnat ovat yleensä sekainfektioita, joiden oirekuva voi olla vaihteleva. Suolistoloisten merkitys myös korostuu, mitä vanhemmasta vasikasta on kyse.

Ternimaidon saanti Riittävä ternimaidon saanti on vasikalle tärkeää riittävän vastustuskyvyn kehittymisen kannalta. Vasikan tulisi saada riittävästi ternimaitoa, jossa on HH Embryo Oy 27

Vasikan paino kg

Nesteen tarve vuorokaudessa litroi- Nesteen tarve vuorokaudessa litroina, na, ei kuivumisen merkkejä havaittavissa kuivumisen merkkejä (nestehukka noin 4%) (nestehukka noin 6%)

40 50

7 8

8 9

60

10

11

70 80

12 13

13 15

Itse tehty elektrolyyttijuoma 

1 litra vettä



50g glukoosia



2,5g soodaa



5g suolaa

Taulukko 2. Esimerkkejä ripulivasikan nesteen tarpeesta.

paljon vasta-aineita ensimmäisen neljän tunnin sisällä syntymästä. Brix%ternimaitomittarilla mitattuna yli 22% (IgG 50g/L) oleva ternimaito on riittävää vasikalle. Tätä tulisi antaa vasikalle noin 2-4 litraa 4 tunnin sisällä poikimisesta. Vasikkaripuliepidemioissa kannattaa huolehtia vasikoiden ternimaidon saannista ja tarvittaessa letkuttaa ternimaito mikäli vasikka ei ime.

Ripulin hoito Ripulin hoidossa tärkeimpinä tavoitteina on korjata vesi- ja elektrolyyttitasapainon häiriöt sekä asidoosi ja tarjota energiaa. Nämä saavutetaan usein elektrolyyttejä sisältävillä nesteillä, jotka voidaan antaa sekä suun kautta että laskimon sisäisesti.

Aiemmin suositeltiin ripulista kärsivän vasikan paastottamista. Nykykäsityksen mukaan tämä ei kuitenkaan ole hyvä toimintatapa, koska useimmat suun kautta annosteltavat elektrolyyttivalmisteet sisältävät suhteellisen vähän energiaa vasikan tarpeisiin nähden. Siksi maitojuottoa tulisi jatkaa ripulivasikoilla normaalisti elektrolyyttijuomien annon lisäksi, koska maidosta vasikka saa energiaa elintoimintoihinsa sekä ravintoaineita suoliston vaurioiden korjaamiseksi.

Nesteen tarpeen arvioiminen Nesteen lisäksi vasikka menettää runsaasti elektrolyyttisuoloja. Tästä nesteen ja elektrolyyttien epätasapainosta seuraa elimistön happamoitumista.

Happamoituminen taas aiheuttaa sen, ettei vasikka juo ja imurefleksi on heikko. Lievän nestehukan korjaamisella saadaan elimistön happamoituminenkin korjattua. Vakavassa nestehukassa tarvitsee korjata myös happamoitumista. Lievänä nestehukkana voidaan pitää alle 5 % menetystä,

28 HH Embryo Oy

jolloin ei vasikalla vielä ole välttämättä ulkoisia kuivumisen merkkejä.

Yli 5 % nestevajeessa vasikan silmät alkavat mennä kuopalle, ihon elastisuus heikkenee, raajat viilenevät, imu heikkenee ja vasikan yleisvointi huononee.

Jos vasikka on kohtuullisen pirteä ja sillä on imurefleksi tai jonkin näköistä tutin jauhamisliikettä, voidaan nestehoito antaa suun kautta. Yleensä tällainen vasikka jaksaa vielä seistä. Vasikoille löytyy kaupallisia elektrolyyttivalmisteita, jotka ovat helppoja käyttää vasikan nestetasapainon korjaamiseen. Vasikalle voidaan myös tehdä kotitekoinen juoma sekoittamalla litraan vettä 5g suolaa, 2,5g soodaa ja 50g glukoosia (muita sokereita vasikan juomaan ei saa käyttää). Jos glukoosia ei ole niin voi laittaa 28g bikarbonaattia eli soodaa 2 litraan lämmintä vettä ja letkuttaa sen vasikalle. Tämä stimuloi vasikkaa juomaan, kun happoemästasapaino korjaantuu. Tätä kotitekoista seosta ei saa sekoittaa maidon tai juomarehun kanssa, koska sooda saattaa haitata maidon juoksettumista juoksutusmahassa. Kuitenkin normaalia maitojuottoa jatketaan esimerkiksi alla olevan juottoohjelman mukaan. Suun kautta annettava nestehoito tulee aloittaa heti ensimmäisten ripulioireiden alettua.

Tarvittaessa neste annetaan letkuttamalla. Osa valmiista elektrolyyttivalmisteista on maukkaita, osa ei niin

maukkaita, jolloin vasikka ei niitä välttämättä juo itse.

Kaupalliset elektrolyyttivalmisteet Anu Ohvon lisensiaatin tutkielmassa (Suun kautta annettavat elektrolyyttivalmisteet vasikoille Suomessa ja niiden vertailu, 2015) on vertailtu 11 Suomessa silloin myynnissä ollutta elektrolyyttivalmistetta vasikoille.

Näistä kolme (Benfital plus, Energaid ja Hydrafeed) oli ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne soveltuivat vasikkaripuleiden hoitoon. Näistä Energaidin valmistus on lopetettu joten tällä hetkellä myynnissä on siis kaksi valmistetta (Benfital plus ja Hydrafeed), jotka vastaavat kirjallisuuden mukaisia suosituksia vasikkaripulin hoitoon.

Muilla valmisteilla oli suosituksiin nähden havaittavissa puutteita. Joistain tuotteista oli myös hankalasti saatavilla tärkeimpien elektrolyyttien, alkalisoivien ainesosien sekä glukoosin pitoisuudet, mikä hankaloittaa vertailun tekoa. Viereisellä sivulla Anu Ohvon lisensiaatin tutkielmasta kaksi taulukkoa. Ensimmäisessä on vertailtu Suomessa myytäviä elektrolyyttivalmisteita ja toisessa kerrottu kirjalllisuuden mukaan hyvän elektrolyyttivalmisteen ominaisuudet.

Uutena valmisteena ripulivasikan hoitoon on tullut Bi-Pill bikarbonaattitabletit. Tämä tabletti siis on 9g soodaa, joka annetaan asettimella vasikalle suoraan nieluun ja vasikka nielaisee sen. Sooda korjaa elimistön

Juottoajankohta

Juoma

Juoman määrä (litraa)

aamu aamupäivä keskipäivä

maito elektrolyyttijuoma maito

1,5-2 1-1,5 1,5-2

iltapäivä

elektrolyyttijuoma

1-1,5

ilta

maito

1,5-2

koko vrk

kaikki juomat vrk:ssa

8

Taulukko 3. Esimerkki 50 kg painavan lievästi kuivuneen (4%) vasikan juottoohjelmasta.

Valmisteen nimi

Na K Cl (mmol/l) (mmol/l) (mmol/l)

SID

Na ja veden imeytymistä Alkalisoiva tekijä (mmol/ Valmistaja/ edistävät aineet (mmol/ l) myyjä l)

väh. 60- Asetaatti/ propionaatti yh80 teensä 40-80

Glukoosi, aminohapot, sitraatti, asetaatti, propionaatti

Suositellut rajaarvot

90-130

10-20 ja 10-30

40-80

Nutrisal plus

20

11*

21

10

Benfital plus

90*

15*

55*

50

Energaid

133

20*

60*

93*

Startti vasikkasuola

75

20*

57*

38

Bikarbonaatti

Glukoosi (106) *

Valio

Milka vasikkasuola

56

13*

42*

27

Bikarbonaatti

Glukoosi

Biofarm

Biolyt ja Biolyt forte

78

21*

55*

44

Bikarbonaatti

Glukoosi

Biofarm

Hivepect pro

37

0,6

27

10,6

Bikarbonaatti (19)

Glukoosi (48) *

Vilomix Finland Oy

Maltolyt

52

18*

44*

26

Bikarbonaatti (25)

Glukoosi (107) *

Vilomix Finland Oy

Maltolyt forte

68

18*

61*

25

Bikarbonaatti (25)

Glukoosi (117) *

Vilomix Finland Oy

Hydrafeed

110*

10*

41*

79*

Bikarbonaatti (80) *

Glysiini (104), laktoosi (91)

Bionagro

Orion Pharma Vetcare, Bikarbonaatti (25), asetaatti Glukoosi (161) *, glysiini Boehringer (12), sitraatti (12) * (7), asetaatti, sitraatti Ingelheim Bikarbonaatti (10)

Glukoosi (83)

Glukoosi (dekstroosi Asetaatti (33), propionaatti 375)*, asetaatti, propio(10), sitraatti (16,54) * naatti, sitraatti

Vetmedic

Taulukko 4. Suomessa saatavilla olevat suun kautta annettavat ripulijuomavalmisteet ja niiden vertailu. * = saatu arvo suositelluissa raja-arvoissa

happamoitumista ja vasikan pitäisi alkaa juoda ja imurefleksin voimistua. Soodan tiedetään häiritsevän maidon ja maitojuoman juoksettumista juoksutusmahassa mutta valmistajan mukaan tämä tabletti menee suoraan pötsiin, jolloin se ei häiritse juoksettumista ja vasikalle voi tarjoilla maitoa tai maitojuomaa samaan aikaan. Jotain nestettä vasikan on saatava, koska sooda aiheuttaa muuten vasikan kuivumista. Jos vasikka ei juo itsenäisesti, niin se on letkutettava.

Ominaisuus

Suositus

Natriumpitoisuus

90-130 mmol/l eli 2,1-3 g/l

Kaliumpitoisuus

10-20-30 mmol/l eli 0,4-0,8-1,2 g/l

Kloridipitoisuus

40-80 mmol/l (mieluiten lähempänä asteikon alarajaa) eli 1,4-2,8 g/l

Glukoosi-natriumsuhde

1:1-3:1

Asidoosin korjaus

Asetaattia tai propionaattia 40-80 mmol/l eli 1,4-2,8 g/l

SID-arvo

Vähintään 60-80 mEq/l

Taulukko 5. Hyvän suun kautta annettavan elektrolyyttivalmisteen ominaisuudet.

Lähteet ja nettiosoitteet, joista pääsee tutustumaan tutkimuksiin: Ellingsen K, Mejdell C.M, Ottesen N, Larsen S, Grøndahl A.M. The effect of large milk meals on digestive physiology and behaviour in dairy calves. Physilogy & Behavior 2016, 154: 169-174 http://ac.els-cdn.com/S0031938415301852/1-s2.0-S0031938415301852-main.pdf?_tid=91951858-372b-11e6-a800-00000aacb35d&acdnat=1466457274_1f37cb20eaf233447e4678887552ff01 Ellingsen K. Calves aren’t being given enough milk. ScienceNordic 2014 http://sciencenordic.com/calves-aren’t-being-given-enough-milk Herva T. Vasikkakuolleisuus tilastojen valossa. Eläinlääkäripäivien luentokokoelma, Fennovet Oy 2010.

Jyräsalo M. Vasikkaripulitutkimukset Evirassa vuosina 2002-2006. Eläinlääketieteen lisensiaattityö, Helsingin yliopisto 2008.

Niemi M, Hakkarainen K. Vasikoiden kasvatusolosuhteet, sairastavuus ja kuolleisuus suomalaisissa lämpimissä makuuparsipihatoissa. Suomen Eläinlääkärilehti 2007, 113: 7-8.

Ohvo A. Suun kautta annettavat elektrolyyttivalmisteet vasikoille Suomessa ja niiden vertailu. Eläinlääketieteen lisensiaattityö, Helsingin yliopisto 2008. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155361/Lisensiaatin%20tutkielma,%20Anu%20Ohvo.pdf?sequence=1 Radostits O, Gay C, Hinchcliff K, Constable P. Veterinary medicine – A textbook of the diseases of cattle, horses, sheep, pigs, and goats. s. 73-76, 91-100, 193, 847-873, 1286- 1292. 10. p. Saunders Elsevier 2007.

Utriainen M. Ripulivasikan hoito-ohje tuottajalle. ETT ohje. http://www.ett.fi/sites/default/files/user_files/terveydenhuolto/D%20TuottajalleRipulivasikanhoito-ohje.pdf Utriainen M. Ripulivasikan lääkitseminen/ohje eläinlääkärille. ETT ohje. http://www.ett.fi/sites/default/files/user_files/terveydenhuolto/E%20ElainlaakarilleRipulivasikanhoito-ohje.pdf

HH Embryo Oy 29

Meidät löytää kesän ja syksyn mittaan monista tapahtumista.

Tulehan juttelemaan!

Okra Maatalousnäyttely Oripäässä 6.-9. heinäkuuta

KoneAgria Jyväskylässä 6.-8. lokakuuta

HH SPA Ikaalisten Kylpylässä 18.-19 tammikuuta 2017 Olemme paikalla myös monissa navetan avajaisissa ja meijerimarkkinoilla ympäri vuoden!

Haplotyypit haitaksi hedelmällisyydelle Teksti: Sini Ylönen

G

enomitutkimuksen myötä tutkijat ovat löytäneet 10 haplotyyppiä, jotka ilmetessään homotsygootteina aiheuttavat varhaisluomisia ja kuolleena syntyneitä vasikoita. Paras tapa välttyä niin tunnetuilta kuin tuntemattomilta geneettisiltä virheiltä on välttää liian korkeaa sukusiitosta.

Haplotyypit periytyvät resessiivisesti, eli yksilöt jotka perivät haplotyypin vain toiselta vanhemmalta ovat täysin normaaleja. Ne, jotka perivät sen molemmilta, kuolevat jo kohdussa. Koska haplotyyppien vaikutusta sikiön kuolemaan ei tunneta, niiden nimiäminen on tehty yksinkertaiseksi: Holstein haplotyppi 1, 2, 3, 4 ja 5 (HH1, HH2, HH3, HH4, HH5), Jersey haplotyyppi 1 ja 2 (JH1, JH2), Brown Swiss haplotyppi 1 ja 2 (BH1, BH2) sekä Ayrshire haplotyyppi 1 (AH1).

Haplotyypit eivät ole yhteydessä toisiinsa, eli sillä ei ole vaikutusta, onko eläin HH1-kantaja, joka siemennetään HH2 kantajalla. Riski on olemassa vain, jos eläimet ovat saman haplotyypin kantajia. Jos kantaja siemennetään kantajalla, on 25% todennäköisyys, että haplotyypin negatiiviset vaikutukset ilmenevät. Tässä tapauksessa on olemassa 50% todennäköisyys, että jälkeläinen on vain kantaja ja 25% todennäköisyys, että se on vapaa kyseisestä haplotyypistä. Jos edellä mainituista haplotyypeistä vapaa eläin siemennetään kantajalla, on jälkeläinen 50% todennäköisyydellä kantaja.

Elokuussa 2015 saksalaiset tutkijat löysivät HCD:n eli Haplotype for Cholesterol Defiency joka vaikuttaa jo syntyneisiin holsteinvasikoihin. Tämän takia HCD on taloudellisesti vielä merkittävämpi kuin nämä ”tavalliset” haplotyypit, koska pitkän tiineysajan seurauksena syntyykin vasikka, joka

Nimi HH1 HH2 HH3 HH4 HH5 JH1 JH2 BH1 BH2 AH1

Kantajia HH:n sonneissa

Haplotyypin Tiineyden vaihe, frekvenssi jossa luominen tapahtuu 4.5% Kaikki tiineyden vaiheet

AltaDISCO, AltaFOUNDER, AltaRIC-red 4.6% 4.7% 0.7% 4.8% Valentino, Critic-P, Marcin 23.4% Vigor Pedro

14.0% 20.5% 26.1%

Ennen 100. päivää Ennen 60. päivää Ei tiedossa Ennen 60. päivää Ennen 60. päivää Ennen 100. päivää Vasikat syntyvät kuolleena Ei tiedossa Lähde: Select Sires

kuolee muutaman kuukauden sisällä.

Näillä vasikoilla on rajallinen kyky sulattaa kolesterolia, mistä haplotyypin nimi tuleekin.

Vasikat, joilla on tämä haplotyyppi, käyttävät kaikki rasvavarastonsa muutamassa kuukaudessa syntymänsä jälkeen. Oireisiin kuuluu mm. laihtuminen, vähentynyt ruokahalu, fyysinen heikkous, sekä ripuli. Vasikat eivät reagoi hoitoihin, vaan ne kuolevat viimeistään puolen vuoden iässä. Siinä missä aikaisemmatkin haplotyypit, myös tämän kohdalla ominaisuuden ilmeneminen

vaatii periytymisen molemmalta vanhemmalta. HCD-haplotyypin kantajia ovat mm. Maughlin Storm, ja Braedale Goldwyn.

HH:n sonnivalikoimissa ei ole tämän haplotyypin kantajaa.

AltaGPS sisältää tällä hetkellä tiedot kaikista edellä mainituista haplotyypeistä paitsi ayrshiren haplotyypistä. Tähän kuitenkin yritetään saada muutos, mutta sukusiitosta välttämällä vältytään myös AH1:ltä. AtaGPS:tä käyttämällä on erittäin helppo välttää kantajan parittamista toisen kantajan kanssa.

PIRM – ptosis, intellectual disability, retarded growth and mortality Uusi peittyvästi perinnöllinen sairaus ayrshirellä, joka aiheuttaa kehityshäiriöitä ja vasikkakuolleisuutta. Venhorannan tutkimuksissa PIRM-yhdistettiin yhden emäksen mutaatioon UBE3B-geenissä. Mutaatio on yhteydessä AH1-haplotyyppiin. Tunnetuin sonni, joka mutaatiota on levittänyt, on vuonna 1953 syntynyt Selwood Betty’s Commander. – Magnus Andersson, professori, kotieläinten lisääntymistiede Lähteet: Alta Genetics 2015. Haplotype for Cholesterol Defiency. http://web.altagenetics.com/us/ DairyBasics/Details/11878_Haplotype-for-Cholesterol-Deficiency.html Nate Zwald 2015. Alta Genetics. Haplotypes Affecting Fertility. http://web.altagenetics.com/us/ DairyBasics/Details/1552_Haplotypes-affecting-fertility.html Select Sires. Haplotypes Impacting Fertility. http://www.selectsires.com/resources/healthdocs/ impactingfertility.html?version=20160621 Venhoranta ym. 2014. In frame exon skipping in UBE3B is associated with developmental disorders and increased mortality in cattle. http://bmcgenomics.biomedcentral.com/ articles/10.1186/1471-2164-15-890

HH Embryo Oy 31

Lampaan sperman keräys on tarkkaa puuhaa Teksti ja kuvat: Olli Heino tuotantojohtaja, Global Sheep Genetics

S

perman huolellinen käsittely pitää aloittaa, kun se on vielä kiveksissä. Siittiösolut ovat erittäin herkkiä lähes kaikille niiden ympäristössä tapahtuville muutoksille. Esimerkiksi puolen celsiusasteen muutos kivesten lämpötilassa, vaikuttaa jo huomattavasti sperman laatuun sekä määrään että pakastuskestävyyteen.

Sperman erinomaisen laadun varmistamiseksi pässit tarvitsevat asemalla erittäin hyvät elinolosuhteet sekä tasapainoisen ruokinnan.

Vain hyvinvoiva sekä tutkitusti täysin terve pässi voi tuottaa laadukasta spermaa, joka kestää koko pakastusprosessin. Lisäksi on huomioitava pässien yksilölliset erot ja tarpeet.

Kaikissa sperman keräyksen vaiheissa on noudatettava ehdotonta hygieniaa sekä äärimmäistä tarkkuutta. Esimerkiksi veden joutuminen sperman sekaan tappaa kaikki siittiöt välittömästi. Sperman keräyksen onnistuminen vaatii etukäteen kiimaan synkronoidun uuhen, jota käytetään apuna pässin hyppyytyksessä. Ennen keräyksen aloittamista täytyy valmistella laboratorio, laimennusneste sekä lämpökaapissa lämmitetty

Kuvassa käyttövalmis vagina 32 HH Embryo Oy

Kuva: Tiina Tahvonen

keinovagina. Se koostuu vaginaosasta, suppilosta sekä Falconputkesta, johon sperma valuu talteen.

Kun uuhi on paikallaan ja keinovagina valmiina, voidaan varsinainen sperman keräys aloittaa. Pässit lähes poikkeuksetta tarvitsevat vain muutaman hypyn ennen ejakulaatiota keinovaginaan. Hypyn jälkeen Falconputkeen valunut sperma viedään laboratorioon, jossa sen laatu varmistetaan faasikontrastimikroskoopilla ennen laimennusta. Hyvälaatuisessa laimentamattomas-

sa spermassa tulee näkyä pienellä suurennoksella selkeät pyörteet, jotka kertovat siittiöiden motiliteetista, joka taas korreloi pakastuskestävyyden kanssa. Sperman laadun sekä elävyyden tarkkailu kuuluu oleellisesti jokaiseen sperman käsittelyn vaiheeseen.

Laadunvarmistuksen jälkeen spermasta otetaan 10 µl näyte, joka lisätään kyvettiin, jossa on 3,990 ml NaCl-liuosta (300 mOsm/l).

Tästä liuoksesta määritetään fotometrisesti sperman tiheys. Yhdestä hypystä tulee spermaa keskimäärin yksi millilitra ja tiheys on noin 5 x 10^9 siittiösolua / millilitra. Sperman tilavuuden ja fotomerisesti saadun tiheyden avulla lasketaan lisättävän laimennusnesteen määrä. Laimennusneste sisältää sokeria sekä antibiootteja, jotka yhdessä mahdollistavat hyvän pakastustuloksen ja puhtaan sperman. Sitä lisätään niin paljon, että yhteen olkeen tulee noin 150 x 10^6 siit-

tiötä. Laimennusneste tulee lisätä erittäin varovaisesti, että siittiöt eivät mene shokkiin ja kuole. Siittiöiden määrä oljessa vaikuttaa oleellisesti pakastuskestävyyteen, pienempi siittiöiden tiheys oljessa parantaa pakastuvuutta huomattavasti. Vaginaalisessa siemennyksessä (Shot in the dark) saadaan parempia tuloksia käyttämällä kahta laimeampaa olkea, kuin käytettäessä vain yhtä tiheämpää olkea.

Laimennuksen jälkeen Falcon-putkessa oleva laimennettu sperma pakataan päivättyihin olkiin ja oljet suljetaan. Oljen asetetaan vierekkäin vaakatasoon pakastuskoneen telineeseen ja teline nostetaan jäähtymään kylmäkaappiin. Olkien lämpötila laskee hitaasti noin viiteen celsiusasteeseen, minkä jälkeen ne pidetään siinä lämpötilassa kahdesta kolmeen tuntia. Jäähdytyksen jälkeen telineen päälle nostetaan typpihaude, joka pakastaa oljet. Tämän jälkeen pakastetut oljet nostetaan nestemäiseen typpeen. Pakastuksen jälkeen olkia sulatetaan muutama elävyyden varmistamiseksi. Pakastetun sperman tulee olla asemalla karanteenissa 30 vuorokautta ennen myyntiä.

Kaikkien vaiheiden huolellinen ja ripeä suorittamisen varmistaa HH Embryon ja Global Sheep Geneticin tarjoaman lampaan spermaoljen korkean laadun sekä tautivapauden. Tervetuloa kuuntelemaan lisää lammaspalvelun uu-

Kuvassa laaduntarkkailun tärkein näkymä: elävät siittiöt.

tuuksista ja tapaamaan vanhoja tuttuja HH Embryon ja Global Sheep Geneticin lammaspäivään 19. elokuuta 2016!

Lisää tietoja lammaspalvelustamme osoitteessa http://www.huitinholstein.net/lammas/global-sheepgenetics2

Sekä Facebookissa https://www.facebook.com/GlobalSheepGenetics/?fref=ts

Kuvassa tiheyden määritykseen käytettävä fotometri.

HH Embryo Oy 33

HH tiimi HH Embryo Oy Huitinraiti 33

Toimitusjohtaja Hannu Huitti

12750 Pilpala

040-8219315

Y-tunnus 2058625-6

Mikko Ranta

Sähköpostiosoitteet muodossa:

040-5819616

etunimi.sukunimi@huitinholstein.net

Myyjien esimies Stina Kurki

SIEMENNYSPALVELUT

045-8625303

Alue Häme: päivystys aamulla p. 045-8691430

Asemaeläinlääkäri Stella Attia

Seminologi: Terttu Hakala Alkionsiirtotilaukset: Hannu Huitti 040-8219315

Jalostussuunnitelmat

Alue Askola: päivystys aamulla p. 040-6585464

Helka Sandelin

Juulia Ahlholm

Seminologi: Suvi Rantanen Alkionsiirtotilaukset: Hannu Huitti 040-8219315 Alue Rantasalmi: päivystys 8.30-9.00 p. 045-8645845 Seminologit: Päivi Suhonen (alkionsiirtokoulutusohjelmassa) Alkionsiirtotilaukset: Stina Kurki p. 045-8625303 Alue Tohmajärvi: päivystys aamulla p. 050-3675531 Seminologi: Satu Halttunen Alue Keski-Pohjanmaa: päivystys 8 - 9

MYYJÄT

Uusimaa, Varsinais-Suomi, Häme, Pirkanmaa, Satakunta, Kymenlaakso, Keski-Suomi, Savo, Etelä-Karjala Juho Kinnunen puh: 045-862 5302

p.045-8645843

Seminologi: Minna Kumpulainen Alkionsiirtotilaukset: Eija Kodis 0400-581950 (Nivala) ja Kimmo Kuorikoski 040-5251697 (Kaustinen) (alkionsiirtokoulutusohjelmassa)

Pohjois-Pohjanmaa, Lappi, Pohjois-Karjala, Kainuu Marko Trast puh. 040-829 2011

Alue Leppävirta ja ympäristö p. 0400-951074 Seminologi Hans Hall (alkionsiirtokoulutusohjelmassa)

Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Österbotten Taru Hietakangas

Alue Etelä-Pohjanmaa (Isokyrö, Kauhava, Vöyri, Seinäjoki): p. 045-8645828

puh. 044-995 8113

Seminologi Matti Marttala Pohjois-Savo Alue Nilsiä: päivystys aamulla p. 040-187 0494 Seminologi Outi Räisänen

Alkionsiirtäjät muilla alueilla: Alkionsiirtoseminologi Marjo Jaakkola 044-0919770, Mynämäki

Outi Räisänen puh. 040-187 0494

Ahvenanmaa/ Åland Antti Ukkonen puh.040-5661708

Koulutusohjelmassa: Sanna Saari 050-5756075, Lapua Heli Gröhn 040-5389250, Iisalmi Tiina Pekko 040-8209856, Artjärvi