HESY-lehti 1/2017

Page 1

JÄSENLEHTI | MEDLEMSBLAD 1/2017


TÄSSÄ LEHDESSÄ

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry

MIH AE LA M

Pääkirjoitus 3 Ledaren 4

OC AN

U

Kulkueläimet Brasilian auringon alla 5

Hallituksen varsinaiset jäsenet Styrelsens egentliga medlemmar Martti From Jarmo Kelo Satu Kouvalainen Tiina Larsson varapuheenjohtaja viceordförande Sirpa Paakkola Kirsi Sharma

Suomesta maailmalle – eläinsuojelua yli rajojen 8

Hallituksen varajäsenet Styrelsens suppleant Minna Lahti

Eläinsuojelukeskus Yhdyskunnantie 11 00680 Helsinki puh. (09) 54200 100 faksi (09) 54200 142

Djurskyddscentralen Samhällsvägen 11 00680 Helsingfors tel. (09) 54200 100 fax (09) 54200 142

Kirpputori Metsäpurontie 25 00630 Helsinki

Lopptorget Skogsbäcksvägen 25 00630 Helsingfors

Perintöpuoti Mäkelänkatu 34 00550 Helsinki

Arvboden Backasgatan 34 00550 Helsingfors

WIL HE LM

Koira oppii parhaiten palkitsemalla 12

IIN N EN ERÄ AK

Eläinsuojelun pitkäaikainen työmyyrä palkittiin 18 Aleppon kissamies auttaa Syyrian eläinuhreja 21

K OR KE A

Katsaus eteläisen Suomen luonnonvaraisten eläinten hoitoloihin 22

SA EL EN AR

ÄINTARHA /

Keräyslipasliikkeiden pitkämatkalainen 25

N EN

Yhteistyökumppanit 26 • HESYn logo uudistui • Onnellinen lemmikki Oupetin ohjenuorana

MO EH IL

Tarkista kunkin toimipisteen aukioloajat internetsivuilta www.hesy.fi

Jalostuksen riskit ja mahdollisuudet 16

Pullonpalautuskuiteilla parannetaan maailmaa 28 Sanaristikko 30

JÄSENMAKSU

MEDLEMSAVGIFT

Liity jäseneksi maksamalla jäsenmaksu HESYn tilille. Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi.

Bli medlem genom att betala medlemsavgiften till HESYs konto. Skriv ditt namn och adress som meddelande.

Aikuisjäsen

25 €

Vuxenmedlem 25 €

Lukunurkka 31 • Bobin joulu – kissa joka toi joulumielen • Ompele koiralle • Elämäni vegaanina – 14 ihmistä huipulla • Kissojen maailmanhistoria • Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää?

Nuorisojäsen 15 € alle 18 v.

Juniormedlem 15 € under 18 år

HESYn tuotekuvasto 36

IBAN: FI11 1745 3000 1300 31

JÄSENLEHTI MEDLEMSBLAD 1/2017 AVUSTUSTILIT DONATIONSKONTON Kodittomien eläinten avustustili För djurens väl IBAN: FI09 2001 1800 113063 Koiratalon avustustili Hundhusets donationskonto IBAN: FI86 1572 3000 410019

Voit tehdä lahjoituksen eläinsuojelutyöhön. Merkitse viestitietoihin maininta ”Lahjoitus” tai käytä viitenumeroa 100586.

Eläinsuojelukeskuksen peruskorjaustili Konto för grundrenovering IBAN: FI60 2001 1800 133194 Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry:llä on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa, jonka numero on RA/2017/13. Lupa on voimassa 1.2017–31.12.2017 Uudenmaan maakunnan alueella. Kerättyjä varoja käytetään vuosien 2017–2018 kuluessa.

PÄÄTOIMITTAJA | CHEFREDAKTÖR Hannele Luukkainen TOIMITUSSIHTEERI | REDAKTIONSSEKRETERARE Erja Veivo TAITTO | ART DIREKTOR Anne Haapanen KANSIKUVA | PÄRMBILD Sarri Kukkonen PÄÄKIRJOITUKSEN KÄÄNNÖS | ÖVERSÄTTNING AV LEDAREN Ann-Charlotte Fogde ILMOITUSMYYNTI | ANNONSFÖRSJÄLNING Minna Lahti: minnalahti@hotmail.com ILMOITUSHINNAT | ANNONSPRISER 1/1 400 € • 1/2 225 € • 1/4 120 € TOIMITUKSEN OSOITE Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Jäsenlehti, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki REDAKTIONENS ADRESS Helsingfors djurskyddsförening, Medlemsbland, Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors LEHTI ILMESTYY kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. TIDNINGEN UTKOMMER två gånger om året, på våren och på hösten. PAINOS | UPPLAGA 3100 kpl / 3100 st. PAINOPAIKKA | TRYCKERI W Production OÜ

MA R

Puheenjohtaja Ordförande Hannele Luukkainen


PÄÄKIRJOITUS

HANNELE LUUKKAINEN puheenjohtaja

Nostetaan kissa pöydälle KEVÄÄLLÄ 2016 VALITTU HESYN UUSI HALLITUS aloitti työnsä innolla. Meillä kaikilla oli kova halu saada yh-

distyksen asiat kaikin puolin kuntoon. Parin edellisen vuoden aikana yhdistys oli ollut myrskyn silmässä sekä heikon työilmapiirin että holtittoman taloudenpidon ja sisäisten riitojen takia. Todellisen esimiehen puute, yleinen epävarmuus tulevasta ja erilaiset leirit, joissa suhmuroitiin asioita, olivat rasittaneet pitkään työyhteisöä. Hallitus alkoi purkaa näitä ongelmia kehityskeskustelujen avulla ja valjasti työterveyshuollon mukaan työyhteisön tervehdyttämiseen. Jo ennen uuden hallituksen valintaa Etelä-Suomen aluehallintovirasto oli asettanut yhdistykselle toimenpidevaatimuksia 18 000 euron sakon uhalla. Oli yllätys havaita, että erotettu hallitus ei ollut paneutunut asiaan sen vaatimalla vakavuudella eikä yrittänyt ratkaista tilannetta. Uuden hallituksen määrätietoinen työ palkittiin, kun 10.11.2016 pidetyssä tarkastuksessa AVI päätti, ettei hallinnollista prosessia ole tarpeen jatkaa ja luopui uhkasakoista. Työntekijöiden tasapuolinen ja yhdenvertainen kohtelu edellyttää, että toimintaohjeet ovat kunnossa ja niitä noudatetaan. Siksi laadimme muun muassa uuden organisaatiokaavion, hallinto- ja talousohjesäännöt sekä kehityskeskustelulomakkeet, uhka- ja vaaratilanneilmoitukset, päihdeohjelman ja varhaisen välittämisen mallin. Ratkaiseva apu työyhteisön tervehdyttämisessä ja operatiivisen johtamisen sujumisessa on ollut toiminnanjohtajan palkkaamisella. Tämän jälkeen asiat alkoivat sujua; henkilöstö sai läsnä olevan esimiehen. Yhdistyksen vastuullisista esimiehistä on koottu johtoryhmä, jonka tehtävänä on parantaa sisäistä viestintää, kehittää yhdenmukaisia käytäntöjä ja saada aikaan toimiva työyhteisö. Esimiehet ovat vastuussa koko työyhteisön hyvinvoinnin kehittymisestä. HESYN IT-JÄRJESTELMÄT on kuluvan hallituskauden aikana päivitetty nykyaikaan. Vaihtoon menivät niin inter-

netsivut, kassa- ja kirjanpitojärjestelmä kuin myös jäsentietokanta ja palvelin sekä muita työkaluja. Nyt henkilökunnan ei tarvitse enää odotella, milloin mikäkin tiedosto suvaitsee aueta. Kiinteistöpuolella on myös pistetty tuulemaan ja muun muassa Eläinsuojelukeskuksen lämmitys, ilmastointi ja monet muut rempallaan olleet asiat on saatu kuntoon. Vanha talo vaatii jatkuvaa huoltoa. Ennen nykyisen hallituksen toimikauden alkua mediassa esitettiin epäilyksiä yhdistyksen omaisuuden ja varojen hoitamisen tilasta sekä lahjoitusvarojen päätymisestä vääriin käsiin. Lahjoitusvaroin toimivan yhdistyksen uusi hallitus piti erittäin tärkeänä sitä, että yhdistyksen päätöksentekoon, talouteen, omaisuuteen ja varainhankintaan liittyviä ja esille nostettuja huolia lähdettiin heti selvittämään. Hallitus päätti yksimielisesti teettää erityistilintarkastuksen niiltä talousarviovuosilta, joilta parille edelliselle hallitukselle ei ollut myönnetty tili- ja vastuuvapautta. Tavoitteena oli saada käyttöön asiantuntijoiden näkemykset ja lausunnot ja siten katkaista siivet erilaisilta oletuksilta ja luuloilta. Hallitus halusi, että kyseisten asioiden käsittely perustuu jatkossa tietoon eikä kuulopuheisiin. Erityistilintarkastuksessa todettiin, että tietyt edellisen hallituksen vastuulla olleet toimenpiteet ja tapahtumat ovat aiheuttaneet yhdistykselle myös taloudellista vahinkoa. Peruuntuneiden osakekauppojen takia kiistatonta vahinkoa on aiheutunut 5 500 euron verran. Muu vahinko liittyy Helsingin kaupungilta ja valtiolta saamatta jääneisiin avustuksiin, joiden arvioitu vahinko on noin 20 000–35 000 euroa. Nykyinen hallitus on kuitenkin päättänyt, että se ei vaadi vahingonkorvausta niiltä henkilöiltä, jotka ovat toimineet hallituksen jäseninä 29.4.2014–30.4.2016 välisenä aikana. Mikäli muista vielä esille tulemattomista seikoista koituu yhdistykselle korvausvelvoitteita, hallitus ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi vahingonkorvausvaatimusten osalta. Nykyinen hallitus pitää tärkeänä riitelyn ja vastakkainasettelun lopettamista, rehellisyyttä ja jäsenistön, lahjoittajien ja viranomaistahojen luottamuksen palauttamista, jotta eläintensuojelutyö nousisi jälleen yhdistyksen toiminnan tärkeimmäksi päämääräksi. Siksi nykyinen hallitus ei halua ryhtyä asiassa oikeustoimiin. Lisäksi hallitus on saanut sovittua parin vuoden takaisen riidan käräjäoikeudessa. Kanteen nostamisen syynähän olivat kevään 2014 vuosikokouksessa tapahtuneet virheet. HESYN VARAINHOITO on nyt järjestetty ammattimaisesti ja asiantuntevasti keskittämällä koko varallisuus yh-

den omaisuudenhoitajan alaisuuteen. Sen toiminta perustuu avoimen infran toimintamalliin, mikä tarkoittaa sitä, että yhtiöllä ei ole omia rahastoja tai muita instrumentteja sijoituskohteina. Siten tällä varainhoitajalla on mahdollisuus etsiä HESYlle parhaat mahdolliset tuotot suorilta osakemarkkinoilta tai rahastoilta tai muilla instrumenteilla turvallisesti. Paljon on vuoden aikana edetty, mutta paljon työtä on vielä edessä. Hallituksen jäsenten kesken on vallinnut vaihteleva työrauha. Kaikesta on kuitenkin pystytty puhumaan, ja ”kissa on noussut pöydälle” joka kokouksessa. Me – hallitus, henkilökunta ja eläimet – odotamme innolla Uusi Eläinsuojelukeskus -projektin etenemistä. HESYn sääntöjen mukaan sen tulee sijaita Helsingissä. Lisäksi olemme linjanneet, että sen on oltava omalla tontilla, koska kyseessä on pitkäaikainen mittava investointi. Hanke on haastava, sillä sellaisia tontteja tai kiinteistöjä, joihin myös koirille saisi kunnolliset ulkotarhat, ei löydy helposti. Uskomme kuitenkin, että sopiva kiinteistö tai tontti löytyy kevään aikana.

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

3


LEDAREN

HANNELE LUUKKAINEN ordförande

Vi lyfter katten på bordet HESYS NYA STYRELSE som valdes under våren 2016 inledde sitt arbete med iver. Vi hade alla en stark önskan om att få föreningens saker i ordning i alla avseenden. Under de senaste åren hade föreningen varit i stormens öga på grund av dålig arbetsmiljö, vårdslös ekonomisk förvaltning och interna tvister. Avsaknaden av en egentlig arbetsledare, en allmän osäkerhet om framtiden och olika läger där det myglades om saker hade under en lång tid ansträngt arbetsgemenskapen. Styrelsen började avveckla dessa problem genom att föra utvecklingssamtal och kopplade in företagshälsovården för att förbättra arbetsgemenskapen. Redan före valet av den nya styrelsen hade Södra Finlands regionförvaltningsverk krävt att förening vidtar vissa åtgärder med vite på 18 000 euro. Det var en överraskning att upptäcka att den avskedade styrelsen inte hade befattat sig med saken på allvar och inte heller försökt lösa situationen. Den nya styrelsens målmedvetna arbete belönades när regionförvaltningsverket under granskningen som hölls den 10.11.2016 beslöt att det inte är nödvändigt att fortsätta den administrativa processen och avstod från vite. En rättvis och lika behandling av arbetstagarna förutsätter att förhållningsreglerna är i ordning samt att de följs. Därför uppgjorde vi bland annat ett nytt organisationsschema, föreskrifter för administration och ekonomi, samt formulär för utvecklingssamtal, rapportering av hotfyllda och farliga incidenter, ett program för rusmedelsmissbruk och en modell för tidigt ingripande. Rekryteringen av en verksamhetsledare spelade en avgörande roll i förbättrandet av arbetsgemenskapen och genomförandet av den operativa ledningen. Efter det här började sakerna löpa; personalen fick en närvarande förman. En ledningsgrupp har sammanställts av ansvariga chefer, vars uppgift är att förbättra den interna kommunikationen, att utveckla en enhetlig praxis och att få till stånd en fungerande arbetsgemenskap. Förmännen är ansvariga för utvecklandet av hela arbetsgemenskapens välbefinnande. HESYS IT-SYSTEM har under den pågående styrelsens tid uppdaterats till nutid. Webbplatsen, cash management och bokföringssystemet, medlemsregistrets databas och server samt andra verktyg byttes ut. Nu behöver personalen inte längre vänta på att en fil behagar öppna sig. På fastighetssidan har det också blåst friska vindar och bland annat Djurskyddscentrets uppvärmning, luftkonditionering och många andra bristfälliga saker har renoverats. Gamla hus kräver ständigt underhåll. Innan den nuvarande styrelsens mandatperiod började framfördes det i medierna tvivel beträffande förvaltningen av föreningens egendom och tillgångar samt att donationsmedel hamnat i orätta händer. Den nya styrelsen av föreningen, vars verksamhet finansieras av donationer, ansåg att det var mycket viktigt att man genast började reda ut alla bekymmer gällande föreningens beslutsfattande, ekonomi, egendom och insamlingar. Styrelsen beslöt enhälligt att låta utföra en särskild revision av boksluten för de år då ett par av de tidigare styrelserna inte hade beviljats konto- och ansvarsfrihet. Syftet var att få expertutlåtanden och därmed få ett slut på diverse antaganden och misstankar. Styrelsen ville att hanteringen av dessa frågor i fortsättningen baserar sig på fakta och inte på hörsägen. Den särskilda revisionen visade, att vissa åtgärder och händelser som den tidigare styrelsen hade varit ansvarig för, även hade orsakat föreningen ekonomisk skada. På grund av annulleringar av aktietransaktioner har obestridlig skada orsakats till ett belopp av 5 500 euro. Andra förluster hänför sig till bidrag man inte fått av Helsingfors stad och staten, med en beräknad förlust på cirka 20 000–35 000 euro. Den nuvarande styrelsen har ändå beslutat att den inte kräver skadeståndsersättning av de personer som fungerat som styrelsenmedlemmar under tidsperioden 29.4.2014–30.4.2016. Ifall det uppkommer ersättningsskyldigheter för föreningen för sådana saker som ännu inte kommit fram, tar styrelsen upp ärendet på nytt för behandling för skadeståndskravens del. Den nuvarande styrelsen anser att det är viktigt att avsluta gräl och konfrontationer, att återställa ärlighet och trovärdighet bland medlemmarna, donatorerna och myndigheterna, så att djurskyddsarbetet igen blir föreningens viktigaste mål. Därför vill den nuvarande styrelsen inte vidta rättsliga åtgärder. Dessutom har styrelsen ingått förlikning i tingsrätten över en några år gammal tvist. Orsaken till väckandet av åtal var ju felen som ägde rum under årsmötet våren 2014. HESYS EKONOMISKA FÖRVALTNING är nu professionellt och kompetent organiserad genom att alla tillgångar är centraliserade under en enda förvaltare. Dess funktion är baserad på en verksamhetsmodell av öppen infrastruktur, vilket innebär att bolaget inte har egna fonder eller andra instrument som investeringsobjekt. Således har kassören möjlighet att leta efter bästa möjliga avkastning för HESY från de direkta aktiemarknaderna eller fonderna eller genom andra instrument på ett säkert sätt. En hel del har gjorts under året, men mycket arbete återstår ännu. Styrelsemedlemmarna har i en varierande grad fått arbetsro. Man har ändå kunnat diskutera allt, och ”katten har kommit upp på bordet” vid varje möte. Vi – styrelsen, personalen och djuren – ser fram emot hur projektet med det Nya Djurskyddscentret framskrider. Enligt HESYs regler måste det placeras i Helsingfors. Dessutom har vi bestämt att det måste ha sin egen tomt, eftersom det är en långsiktig storskalig investering. Projektet är utmanande, eftersom det inte är lätt att hitta sådana tomter eller fastigheter, som man kan inrätta ordentliga hundgårdar på. Vi tror ändå att en lämplig fastighet eller en tomt hittas under vårens lopp.

4

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017


BRASILIA

Porto de Galinhas

Koiria eläinsuojelukeskuksessa.

Kulkueläimet

BRASILIAN auringon alla TEKSTI | Markus Kartano KUVAT | Markus Kartano & Ipojucan ympäristövalvontavirasto

K

ÄVELLESSÄ Porto de Galinhasissa, joka on erittäin suosittu turistikohde ja kuuluisa kauniista hiekkarannoistaan sekä lukuisista luksushotelleistaan, törmää kulkukoiriin ja -kissoihin melkein jokaisessa kadunkulmassa. Kulkukoirat ovat ystävällisiä ja viihtyvät ihmisten läheisyydessä, ja ilta-aikaan koiria tapaa usein hiekkarannalla. Siellä osa niistä nukkuu, osa tappelee ja osa leikkii keskenään. Koskaan koirat eivät käyttäydy uhkaavasti ihmisiä kohtaan. Kulkukoirien terveydentilat vaihtelevat huonosta hyvin huonoon. Osa näyttää nälkiintyneiltä ja sairailta. Kaikki eivät pysty edes kävelemään kunnolla, koska ovat loukkaantuneet syystä tai toisesta, ja tällöin eläin tarvitsee erityistä huolenpitoa.

Ennaltaehkäisyä, kontrollointia ja opettamista Ympäristövalvontaviraston biologisten riskien koordinaattori Jussara Patricia M. Vasconcelos työskentelee Brasilian koillisosassa, Ipojucan kunnassa PerHESY | JÄSENLEHTI 1/2017

5


Sijainti: Ipojuca (Pernambuco), Porto de Galinhas, Brasilia suojelukeskus on ainut laatuaan Ipojucassa, Vasconcelos kertoo. Ympäristövalvontavirasto järjestää adoptiotapahtumia huostaanotetuille kulkueläimille. – Kun näemme kulkueläimen kriittisessä kunnossa, tarkastamme sen hyvinvoinnin. Jos on tarpeen, viemme eläimen eläinklinikalle saamaan tarvittavaa jatkohoitoa. Sen jälkeen yritämme löytää eläimelle paikan suojelukeskuksesta, missä se tulee asumaan toistaiseksi. Organisoimme adoptiomarkkinoita, joilla ihmiset voivat tutustua mahdolliseen uuteen lemmikkieläimeen. Jos eläin adoptoidaan, me merkitsemme sen mikrosirulla. Sillä tavoin varmistamme, että omistaja on vastuussa eläimen hyvinvoinnista ja ennaltaehkäisemme eläimen päätymisen syystä tai toisesta takaisin kadulle. Emo ja pennut eläinsuojelukeskuksessa.

nambucon hallintoalueella. Ipojucassa asukkaita on noin 80 000 ja kaiken kaikkiaan 8 500 000 ihmistä asuu Pernambucossa. Ipojucan kunnalla on monia projekteja kulkueläinongelman hoitamiseksi. He rokottavat ja auttavat loukkaantuneita eläimiä sekä ohjaavat ja neuvovat paikallisia asukkaita. Yhtenä isona tehtävänä on rajoittaa kulkueläinten lukumäärää ja siten ennaltaehkäistä tauteja leviämästä asutusalueilla, kuten Porto de Galinhasissa. Eläimen tappaminen ei koskaan ole ensimmäinen vaihtoehto – kulkueläimen elämä on tärkeä ja arvokas. Tarkoitus on auttaa eläintä saamaan parempi elämä, ei lopettaa sitä. Valitettavasti joskus eläin on niin pahassa kunnossa, että uhraus on tarpeen tehdä. Päämääränä saada eläin pois kadulta Viimeisten vuosien aikana tavallisten ihmisten asenteet kulkueläimiä kohtaan ovat muuttuneet ja viraston työnkuva on laajentunut. – Muutama vuosi sitten asiat olivat huonommin ja ihmiset halusivat vain päästä eroon kulkueläimistä, joita kohdeltiin toisinaan julmasti. Ajan kuluessa paikalliset ihmiset ovat muuttuneet yhteistyöhaluisemmiksi viranomaisten kanssa. Kaikki eläimenomistajat Ipojucassa eivät ole rikkaita, ja sairaan eläimen 6

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

hoitaminen on kallista. Usein nämä henkilöt taistelevat taloudellisten ongelmien kanssa ja tulevat siksi luoksemme pyytämään apua, Vasconcelos sanoo. – Olemme huomanneet, että tämänkaltainen palvelu on tarpeen ja auttaa meitä kontrolloimaan paremmin eläimiä ja tauteja. Tavallisten työtehtävien ohella on yleistynyt, että otamme vastuuta eläinten ensiavusta ja köyhien lemmikinomistajien ongelmista. On mukavaa, että ihmiset ovat tietoisia palveluistamme, hän jatkaa. Ympäristövalvontavirastolla ei ole omaa eläinsuojelukeskusta tai eläinklinikkaa, minkä vuoksi verkostoituminen ja yhteistyö muiden tahojen kanssa on hyvä asia. On helpompaa ratkaista ongelmia yhdessä kuin yksin. Noin viisitoista vuotta sitten Fernando de Souza Leão Glasner alkoi kerätä muutamia kulkueläimiä kotiinsa. Ajan saatossa lukumäärä kasvoi ja toiminnasta tuli ammattimaisempaa. Fernando halusi työskennellä läheisesti ympäristövalvontaviraston kanssa ja ehdotti sille kumppanuutta. – Hänen apunsa virastolle on ollut merkittävä, ja nykyään hänen eläinsuojelukeskuksessaan on noin 200 kulkueläintä. Fernandolla oli tapana pyörittää operaatiota lahjoitusten varassa, mutta tänä päivänä toiminta on osittain yhteiskunnan tukemaa. Kulkueläinten

Kulkueläinmäärän pienentäminen haastavaa On olemassa muutama merkittävä syy sille, miksi Ipojucan kaduilla on niin paljon kulkueläimiä. – Ensinnäkin meidän kulttuurissamme on ollut tapana ottaa lemmikkieläin, mutta eläimen kunnollinen huolenpito on sitten toinen asia. Perhe saattaa esimerkiksi ottaa lemmikiksi naaraskissan välittämättä sen steriloinnista, ja kun pentuja syntyy, omistajat hylkäävät ne herkästi kadulle. Vastasyntyneiden joukossa on aina myös naaraita, jotka tulevat aikanaan tiineiksi ja synnyttävät ja kasvattavat pentunsa kadulla. On myös hyvin tyypillistä hylätä ikääntyneet ja raihnaiset lemmikkieläimet kadulle, Vasconcelos kuvailee. Vuoden 2014 tilastojen mukaan Ipojucassa on noin 12 873 kotieläintä, joilla on huolehtiva omistaja. Koiria niistä on 10 552 ja kissoja 2 321. Arvioiden mukaan paikkakunnalla on kulkueläimiä noin 1 930. Tilanne kulkueläinpopulaation kohdalla ei ole huonontunut radikaalisti viime aikoina. – Viime vuosi oli melko hyvä Ipojucassa kissojen osalta, mutta koirien tilanne huononi. On helpompaa löytää koti kissalle kuin koiralle. Kissat ovat pienempiä, itsenäisempiä ja helppohoitoisempia kuin koirat. Nykyään ihmiset ovat tietoisempia kulkueläinten tilanteesta ja on hyvin tyypillistä, että asukkaat huolehtivat kotipiirin läheisyydessä asuvista eläimistä. Vapaaehtoistyön henki on kasvussa.


Kulkueläinten parissa työskentelevä tiimi. Kolmantena oikealta on ympäristövalvontaviraston biologisten riskien koordinaattori Jussara Patricia M. Vasconcelos. Kulkukoira Porto de Galinhasin hiekkarannalla.

Kulkueläinten suojelukeskus on ainut laatuaan Ipojucassa. Eläinsuojelukeskuksen perustaja Fernando de Souza Leão Glasner huolehtii tälläkin hetkellä noin kahdestasadasta kulkueläimestä.

Kulkueläinten määrää ei voida kontrolloida eläinten lopettamisella, koska tappaminen on lailla kiellettyä Brasiliassa. On olemassa kuitenkin muutama poikkeus. – Ensimmäinen poikkeus liittyy terveysriskeihin. Vakavat taudit, kuten raivotauti ja leishmania, ovat syitä eläimen lopettamiselle. Jos parannuskeinoa ei ole olemassa, armokuolema on ainoa vaihtoehto. Toinen poikkeus liittyy tapauksiin, joissa eläin on niin kovissa tuskissa, että ainoa inhimillinen teko on päästää se kärsimyksistään. Pääasiallinen keino populaation koon hallinnassa on kulkueläinten kastroiminen. Huominen on toivoa täynnä Rahavarojen ja resurssien puute sekä isot muutokset yhteiskunnassa hidastavat ympäristövalvontaviraston työtä.

Yleinen positiivinen asenne auttaa paljon, kun vastoinkäymisiä tulee eteen. – Tulevaisuus näyttää paremmalta. On tärkeää, että yhteiskunnan päättäjät katsovat kulkueläinkysymyksen olevan tärkeä myös jatkossa. Ja todellakin, haluaisin nähdä kunnollisen eläintenhoitokeskuksen toiminnassa. Meidän managerillamme Barbara Bresanilla on suunnitelma projektia varten, ja me toivomme voivamme toteuttaa sen tulevaisuudessa. Keskus tarjoaisi toimitilat eläintenkouluttajille, eläinlääkäreille ja kunnolliset sijoitustilat eläimille. Ta-

loudellinen tilanne on nyt heikko, mutta on tärkeää, että ihmiset pysyvät positiivisina, kuten me teemme virastossa – puhallamme yhteen hiileen. Kulkueläimet ovat ongelma, koska niitä on aivan liian paljon, mutta eläimet eivät ole vastuussa ongelmasta. – Tähän hankalaan tilanteeseen on päädytty yhteiskunnallisten päätösten ja ihmisten toiminnan tuloksena. Jos ja kun työskentelemme ja kommunikoimme yhdessä ongelman ratkaisemiseksi, valoa tunnelin päässä alkaa näkyä, Vasconcelos summaa. n

Kiitos kaikille jutun teossa auttaneille! Erityiskiitokset Ipojucan ympäristövalvontavirastolle ja sen seuraaville virkamiehille: viraston johtaja José Lancart, manageri Barbara Bresani ja koordinaattori Jussara P. M. Vasconcelos. Erityiskiitokset ansaitsee myös eläinsuojelukeskuksen perustaja Fernando de Souza Leão Glasner. HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

7


Lukuisat suomalaiset yksityishenkilöt ja eläinsuojelujärjestöjen edustajat suuntaavat useita kertoja vuodessa ulkomaille auttamaan erilaisten eläinsuojeluongelmien kanssa kamppailevia paikallisia. Mikä saa heidät lähtemään?

KATRI KOVANEN – KUONO RY:

”Pysyvä ratkaisu kulkueläinongelmaan”

K

ongelma on Romaniassa, samoin myös monissa muissa Itä-Euroopan maissa, joissa kulkueläinpopulaatio on kestämättömissä lukemissa. Varovaistenkin arvioiden mukaan kulkukoiria on Romanissa vähintään 2–3 miljoonaa, toteaa Kuono ry:n Katri Kovanen surullisena. Kovasen lisäksi yhdistyksen muut perustajajäsenet, Hannele Luukkainen ja Atte Kovanen, työskentelevät poistaakseen Romanian kulkueläinongelman perimmäisen syyn mottonaan ”pysyvä ratkaisu kulkueläinongelmaan”. Yhdistys pyrkii pureutumaan ongelman syihin paitsi jatkuvalla sterilointikampanjoinnilla, myös tuomalla mukaan konkreettisia ratkaisuja ja vaatimalla EU:ta aktivoitumaan. Niin sanotun sterilointipakon toteutumiseen vaikuttavat kaiken muun ohella myös EU-tason valvonta sterilointipakkoa toimeenpantaessa ja ammattitaitoisen työvoiman löytäminen. – Ei puoskareita silpomaan eläimiä helpon rahan toivossa! Kovanen kiteyttää. Romaniassa Kuono ry:n yhteistyökumppanina toimii yhdysvaltalainen Romania Animal Rescue, Inc. (RAR), jonka sterilointi-, rokotus- ja valistuskampanjoita yhdistys rahoittaa taatak8

AIKKEIN SUURIN

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

seen myös köyhemmälle väestölle mahdollisuuden steriloida lemmikkinsä. Varat yhdistys hankkii järjestämällä yhteisiä tapahtumia, myymällä yhdistyksen kannatustuotteita Facebookin Kuonopuodissa sekä rahakeräyksin ja lahjoituksin. Yhdistys järjesti muun muassa Suomen ja maailman ensimmäisen Kuonopäivän toukokuussa, ja tapahtuma järjestetään jatkossakin joka kevät. Kovanen uskoo paikan päällä toimimisen olevan paras tapa auttaa. Hän tähdentää, ettei Kuono ry ole rescue-yhdistys eikä siis tuo koiria ja kissoja adoptoitavaksi Suomeen. – Halusimme yhdistyksen varapuheenjohtaja Hannele ”Hanu” Luukkaisen kanssa alun alkaenkin perustaa yhdistyksen, joka toimii siten, että kykenemme auttamaan mahdollisimman paljon koiria ja kissoja siellä, missä avuntarve on suurin, Kovanen kertoo. Hän kuvailee, miten surulliselta asiat vielä näyttävät paikan päällä. – Itse kävin Romaniassa vuonna 2016 sekä huhti- että lokakuussa ja voin rehellisesti sanoa, että jokaisen tulisi edes kerran elämässään kokea sellainen herätys. Kovasen mukaan avuntarve on Romaniassa suuri, mutta mahdollisuudet avun antamiseen ovat sitäkin paremmat. Moni epäilijä on yllättynyt kuullessaan, miten pienellä summalla voi

antaa niin paljon. RAR:in sterilointiprojektien hinnat ovat Suomen mittapuulla mitättömiä: yksi koiran nelosrokotus maksaa noin 6 euroa ja sterilointi 23 euroa. – Operaatiot ovat ilmaisia paikalliselle väestölle, koska varat näihin projekteihin saadaan lahjoituksina. Yhden viikon mittaisen projektin aikana voidaan operoida jopa satoja eläimiä, Kovanen tähdentää. Tarhapainajaiset eivät lannista Epäilijöiden lisäksi Kovanen tapaa paljon ihmisiä, joiden mielestä Kuono ry:n työ on juuri oikeanlaista. Apua annetaan siellä, missä sitä tarvitaan. Pyrkimyksenä on ennaltaehkäistä ongelmien syntymistä steriloimalla, rokottamalla ja valistamalla omistajia lemmikkien oikeanlaisesta hoidosta ja kohtelusta. Muutoksia tulisi tapahtua Kovasen mukaan kuitenkin myös muualla. Tällä hetkellä avustustoiminta on hänestä liikaa sosiaalisen median varassa ja vain suureen yleisöön vetoava rescuetoiminta saa jalansijaa mediassa. Kuono ry:ltä löytyy tunteisiin vetoavan materiaalin sijaan enemmän todellisia faktoja, jotka eivät aina ole kaunista kuultavaa. Romaniassa väestön välinpitämätön asenne kulkueläimiä kohtaan näkyy jopa omiin lemmikkeihin kohdistuvassa


OSA 2/2 TEKSTI | Henna Heikkala

Suomesta maailmalle – Eläinsuojelua yli rajojen -jutun ensimmäinen osa ilmestyi jäsenlehdessä 2/2016.

tietoisessa julmuudessa. Nähdessään yliajetun koiran moni tokaisee vain: ”Hyvä, kun on yksi vähemmän.” Kovasta asenne hirvittää. Hän muistelee Tecucissa sijaitsevan kunnallisen tarhan noin 350 koiran rankkaa elämää murheellisena. – Koirat ovat nälkäisiä, laihoja, sairaita, purtuja, pelokkaita, ahdistuneita. Siellä on parin viikon ikäisiä pentukoiria ilman emoa, vailla toivoa minkäänlaisesta tulevaisuudesta. On ihme, jos yksikään niistä selviää tarhalta elävänä. Esimerkiksi huhtikuussa pelastimme tarhalta neljä pentua, jotka olivat ehkä pariviikkoisia. Niistä vain yksi selvisi huolenpidosta ja lääkinnästä huolimatta. Näin tarhapainajaisia vielä miltei kolmen viikon ajan palattuani Suomeen. Kovanen toivoo, että Kuono ry:n ja muiden sterilointikampanjoihin keskittyvien yhdistysten toiminnan tuloksena suloisten adoptiokissan- ja -koiranpentujen kuvia ei enää tarvitsisi laittaa esille sosiaaliseen mediaan. – Me haluamme pelastaa nuo pennut jo ennen kuin ne täytyy pelastaa somen kautta. Entä sinä? Kovanen kysyy.

– Kävin Romaniassa huhtikuun lopulla. Jokaisen tulisi edes kerran elämässään kokea sellainen herätys, sanoo Kuono ry:n Katri Kovanen.

Kuono ry pyrkii pureutumaan kulkukoiraongelman syihin jatkuvalla sterilointikampanjoinnilla ja vaatimalla EU:ta aktivoitumaan.

TOIMINTAAN MUKAAN Sähköposti info@kuonoyhdistys.com Lisätietoa kuonoyhdistys.fi ja FB-sivulta facebook.com/kuonoyhdistys

Romaniassa on vähintään 2–3 miljoonaa kulkukoiraa.

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

9


– Koira saa adoption kautta elämisen arvoisen elämän, oikean kodin, jossa siitä välitetään, sanoo Rescueyhdistys Kulkurit ry:n Sini Isaksson. Yhdistyksen kohdemaa on Romania.

SINI ISAKSSON – RESCUEYHDISTYS KULKURIT RY:

”Pienet teot auttavat jatkamaan”

S

on Rescueyhdistys Kulkurit ry:n varapuheenjohtaja ja yksi sen perustajajäsenistä. Hän on ollut mukana rescue-toiminnassa jo vuodesta 2002. – Koirien hyvinvointi ja käyttäytyminen sekä vanhat koirat ja laumanvartijat ovat erityisosaamistani ja sydäntäni lähinnä, Isaksson sanoo. Yhdistyksen aktiiviset toimihenkilöt vastaavat palkkatöidensä ohella yhdistyksen toiminnasta vapaaehtoisesti, mutta yhdistys on kasvanut niin paljon perustamisensa jälkeen, että mukaan oli palkattava osa-aikainen toiminnanjohtaja. Äänioikeudellisia jäseniä yhdistyksessä on tällä hetkellä 550. Toimintaa tukevat erilaisista tapahtumista, kannatustuotemyynnistä, kirpputoritoiminnasta ja nettihuutokaupoista saadut tuotot, mutta yhdistyksen merkittävin avunläh-

10

INI ISAKSSON

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

de ovat yksityishenkilöt lahjoituksineen. Yhdistyksen kohdemaa on Romania, missä korruptio hankaloittaa kulkueläinongelman hoitamista. Aiemmin yhdistys toimi myös Virossa, mutta yli kymmenen vuoden aikana maan eläinsuojelutilanne on kehittynyt niin roimasti, että paikallisilla on mahdollisuus hankkia tarvittavat resurssit itsenäisesti. Rescueyhdistys Kulkurit saattoi jatkaa toimintaansa muualla. Romaniassa ongelmaa on yritetty ratkaista vuosikymmenten ajan tehottomasti tai ei lainkaan, sillä kulkukoirien kustannuksella harjoitetaan raakaa liiketoimintaa, johon saatetaan käyttää myös EU:n antamia tukirahoja. Suurimpia ongelmia maassa ovatkin Isakssonin mukaan paitsi vapaana liikkuvien omistettujen koirien ja kulkukoirien lisääntyminen myös eläinten julma kohtelu. – Romaniassa ongelma tuntuu olevan EU:n suurin. Maaseudulla syntyy arviolta viisi miljoonaa koiranpentua joka vuosi. Osa pennuista tapetaan, osa hylätään kaduille, pelloille, metsiin. Koiria myös kidutetaan. Yhdistyksen toimintaan kuuluvat sekä adoptio- että valistustyö, joista jälkimmäisellä pyritään vaikuttamaan eläinten kohteluun ja hyvinvointiin, sekä vähävaraisille suunnatut ilmaiset sterilointiprojektit. Yhdistyksen rahoittamissa projekteissa steriloitiin 1745 eläintä vuonna 2015 ja 1448 eläintä vuonna 2016. Vuonna 2016 näistä oli 1016 koiria ja 432 kissoja. Sterilointimääriä pyritään nostamaan korkeammiksi joka vuosi.

Tiedottaminen on Isakssonin mielestä tärkeää, sillä vallitsevia asenteita saadaan muutettua vain valistamalla ihmisiä kulkueläinten steriloimisen vaikutuksesta heidän omaan elinympäristöönsä. – Kun ihmisen oma hyvinvointi kohenee ja sivistys lisääntyy, myös hänen ymmärryksensä eläimen tunteista kasvaa. Tässä hengessä käynnistimme Romaniassa viime vuonna kouluille suunnatun valistusprojektin koirien pidosta ja järjestimme paikallisille eläinsuojelijoille eläinten käyttäytymistä ja hyvinvointia käsitteleviä luentoja. Jatkamme molempia ohjelmia vuonna 2017 sterilointien rinnalla. Toimintaan kuuluu myös varainkeruuta yhteistyökumppaneille, työskentelyä koiratarhoilla ja osallistumista koiranruoka- ja eläinlääkärikustannuksiin. – Olemme rahoittaneet lahjoitusvaroilla suurimmalta osin vuonna 2015 valmistuneen 150 koiralle tarkoitetun tarhan rakentamisen ja tontin, jolle tarha rakennettiin. Viime vuonna aloitimme uuden tarhaprojektin toiselle yhteistyökumppanillemme. Tontti on hankittu ja 150 koiralle tarkoitetun tarhan pohjatyöt on aloitettu. Uuden tarhan ei ole tarkoitus olla pelkästään säilytyspaikka koirille, vaan luoda adoptioita odottaville koirille länsimaisia eläinsuojelustandardeja vastaavat olot. Steriloinneilla kulkukoirapopulaatiot aisoihin Rescueyhdistys Kulkurit ry:n näkyvin toiminnan muoto on vastuullinen


LÖYDÄ HESY SOSIAALISESTA MEDIASTA

adoptiotoiminta. Isaksson korostaa, ettei adoptio auta vähentämään koirien määrää, mutta adoptoitua koiraa se auttaa enemmän kuin sanat riittävät kuvaamaan. – Koira saa adoption kautta elämisen arvoisen elämän, oikean kodin, jossa siitä välitetään. Yhdistyksen kautta uuden kodin ja siten uuden elämän saakin vuosittain yli 300 koiraa. Minulle tällaiset pienet teot ovat se voima, joka auttaa jatkamaan vaikeuksia täynnä olevaa työtä sen ohella, että olemme mukana vaikuttamassa eläinsuojelun tulevaisuuteen – kestävään kehitykseen – Romaniassa. – Se, että itsellä on mahdollisuus auttaa niitä, jotka eivät omaan elämäänsä pysty vaikuttamaan. Se toivo, että jonain päivänä asiat ovat hieman paremmin ja että sitä on itse ollut mukana rakentamassa. Kulkueläinongelman pysyvän ratkaisun avaimet ovat Isakssonin mukaan kuitenkin toiminnassa, joka saattaa olla Suomessa näkymättömämpää. – Maailman terveysjärjestö WHO:n sekä useiden kansainvälisten eläinsuojeluorganisaatioiden suositusten mukaan steriloinnit ovat ainoa tehokas tapa vähentää ja pikkuhiljaa hävittää kulkukoirapopulaatiot, Isaksson sanoo. Sterilointisuositus perustuukin siihen,

että steriloimalla ja palauttamalla koirat takaisin asuinsijoilleen päästään ennen pitkää tilanteeseen, jossa koirat voivat elää omalla elinalueellaan rauhallisempina ja laumat harventuvat ajan myötä luonnollisesti. Sterilointiprojekteissa, kuten adoptiotoiminnassakin, on kyse koirien hyvinvoinnista – toisin kuin koirien tappamisessa tai pyydystämisessä koiratarhoille. Joukkotapoilta välttyvät usein selviytymiskykyisimmät yksilöt, joille jää enemmän tilaa ja mahdollisuuksia jatkaa lisääntymistä loputtomiin. Tällöin ongelma pysyy nykyisenlaisena. Isakssonin mukaan löytyy heitäkin, jotka katsovat Rescueyhdistys Kulkurit ry:n kaltaisten yhdistysten toimintaa enemmän epäillen kuin suopeasti. Tällaiset henkilöt ovat usein kuitenkin myös täysin tietämättömiä yhdistysten todellisista toimintatavoista. – Vastuulliset ja vastuuttomat koirien tuojat, kuten esimerkiksi pentutehtailijat ja trokarit, sekoitetaan keskenään, Isaksson tähdentää. Hän painottaakin, että rehellinen toiminta ja avoin tiedottaminen ovat paras tapa muuttaa negatiivisia mielikuvia. – Vaikka ilman sydäntä tätä työtä ei voi tehdä, järki on se, jonka on ohjattava toimintaa. Muuten asianmukainen kehityskään ei ole mahdollista. n

TOIMINTAAN MUKAAN sähköpostiyhteystiedot kulkurit.fi tai facebook.com/kulkurit

Tiesithän, että HESY on aktiivinen myös sosiaalisessa mediassa. Seuraa somekanaviamme ja pysyt ajan tasalla ajankohtaisista eläinsuojeluaiheista sekä yhdistyksen toiminnasta.

oookk o FFaaceb //HHeessyyryry m om booook.c e b c e a c f fa

Twitte @Hes r yry

m agra Inst syry @he HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

11


TEKSTI JA KUVAT | Iikki Donner

KOIRA OPPII PARHAITEN

PALKITSEMALLA Koira oppii parhaiten, kun ihminen vahvistaa sen toivotunlaista käytöstä ja jättää ei-toivotun vahvistamatta. Esimerkiksi BAT 2.0 -menetelmässä remmirähjääjää ohjataan pääsemään eroon ohitustilanteisiin liittyvästä stressistä ja rettelöinnistä kontrolloidussa ja turvallisessa harjoitustilanteessa.

S

koira- ja kissakoulu Heiluvan Hännän tiloihin Pitäjänmäkeen hieman myöhässä. Nose Work eli nenätyöskentelytunti on jo alkanut, ja istuudun bordercollie Saarnin ja parsonrussellinterrieri Kookoksen viereen. Parivaljakko kuuluu Miira Hellstenille, joka on Heiluvan Hännän perustaja ja eläintenkouluttajan ammattitutkinnon suorittanut päätoiminen eläintenkouluttaja. Tänään hän ei kuitenkaan pidä tuntia, vaan harjoittelee omien koiriensa kanssa toisen kouluttajan vetämällä tunnilla. Parivuotias Kookos ei malt12

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

AAVUN

taisi odottaa omaa vuoroaan, hieman vanhempi Saarni on tyynempi. Suoritusten jälkeen koirille satelee herkkuja ja kehuja. Usein palkinto tulee leikin muodossa: Hellsten ottaa esiin tekoturkiksesta tehdyn takinkauluksen, ja varsinkin Saarni säteilee onnea saadessaan antaa kaulukselle kyytiä. Yhteiskuntatieteilijästä koirankouluttajaksi Hellsten kertoo, että päätyi alalle noin kymmenen vuotta sitten opiskeltuaan ensin yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Ennen alanvaihtoa hän oli tehnyt varsinaisen työnsä ohessa paljon vapaaeh-


Toivotulla tavalla toimivaa koiraa voi palkita esimerkiksi lelulla tai yhteisellä leikkihetkellä.

toistyötä löytöeläinten parissa. Koirankoulutus tuli kuvioihin oman haastavan löytökoiran myötä. Koira oli pelkoaggressiivinen ja kävi pariin otteeseen toisen koiran kimppuun. Hellstenin silloiselta kotipaikkakunnalta, Jyväskylästä, ei löytynyt koulutusapua, joten Hellstenin oli opeteltava itse. Kokemus ajoi opiskelemaan koirankouluttajaksi. Hellsten toimii tätä nykyä myös Kulkurit ry:ssä, jossa hän kouluttaa aktiiveja ja järjestää tukitapahtumia ja keräyksiä. Tällä hetkellä hänellä on kolme omaa koiraa: aiemmin mainitut Saarni ja Kookos sekä romanialainen löytökoira Eeben. Hellsten ei ole keskittynyt mihinkään tiettyyn koirarotuun tai -tyyppiin, ja hän on tarkoituksella itse omistanut koiria, jotka ovat taustaltaan ja luonteeltaan hyvin erilaisia. Tästä on ollut hyötyä myös työssä, sillä erilaiset yksilöt ovat opettaneet Hellstenille eri asioita. Koira oppii kuten ihminenkin Miten koira oppii parhaiten? Hellsten painottaa, että eläinten käyttäytymistiede, johon myös eläinten oppiminen kuuluu, on oikea tutkimusala ja että tutkimustieto lisääntyy jatkuvasti. Esimerkiksi suomalainen, tätä nykyä Bristolissa asuva ja työskentelevä Helena Telkänranta on tehnyt eläinten kognitioon liittyvää tutkimustyötä Helsingin yliopistolla. Paitsi tutkija Telkänranta on myös tietokirjailija, ja Hellsten suosittelee lämpimästi hänen kahta viimeisintä teostaan: Millaista on olla eläin sekä Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää?. Kaikkien eläinten oppimisessa on samankaltaisuuksia, ja samat oppimisteoriat pätevät sekä ihmisiin että koiriin. Ihminenkin oppii paremmin motivoinnin, palkitsemisen ja kehumisen kuin kieltojen kautta. Miten koiraa sitten kannattaa motivoida ja palkita? Hellsten kehottaa miettimään, millainen eläin koira on ja mitä se elämässään ja eri tilanteissa haluaa. – Mutta kukaanhan meistä ei elä ilman ruokaa, hän naurahtaa. Ruokaa kannattaa hyödyntää paljon. Hellstenin omat koirat saavat ruokansa suurelta osin palkkioiden tai virikkeistämisen muodossa eli esimerkiksi etsien ruokaa Kong-leluista, virikepelloista tai -alustoista tai pureskelemalla luita.

– Eläimet tutkitusti puuhailevat paljon mieluummin ruokansa eteen kuin syövät tavallisesta ruokakupista, Hellsten kertoo ja suosittelee luopumaan tavanomaisista ruokakupeista ja siirtymään ruoan avulla virikkeistämiseen. Herkuilla palkitseminen saattaa olla kaikkein helpoin tapa palkita koiraa. Lisähyötyä saa vaihtelusta. Tänäänkin Hellstenillä oli mukana harjoituksissa viittä eri koiranruokalajiketta. – Hyviä palkintoja ovat myös lelu ja varsinkin yhteinen leikkihetki. Monet koirat eivät niinkään innostu pelkästä lelusta vaan haluavat nimenomaan leikkiä yhdessä omistajansa kanssa. Eri yksilöillä on myös omat mieltymyksensä, jotka olisi hyvä oppia tuntemaan. Esimerkiksi Kookos nauttii siitä, että saa pitkään pureskella palloa suussaan, Hellsten jatkaa. Palkkiona voi käyttää myös esimerkiksi niskahierontaa, kehuja tai koiralle mieluisan toiminnan toteuttamista. Palkkio voi siis olla vaikkapa se, että koira pääsee katsekontaktin ja lupasanan jälkeen ovesta ulos. Vastaavasti

hihnassa vetämättä kulkevaa koiraa voi palkita siten, että talutushihna pidetään löysällä ja koiran annetaan haistella lenkin aikana vaikkapa toisten koirien hajuja tai muita mielenkiintoisia tuoksuja maasta. BAT 2.0:ssa mennään koiran ehdoilla Hellsten on tuonut Suomeen Grisha Stewartin kehittämän BAT 2.0 -menetelmän. – Remmirähinä ja erilaiset arastelut ovat katukuvassa yleisesti näkyvä ongelma, Hellsten kertoo. Hän pyytää miettimään hetken, mitä me oikein teemme koiralle, kun laitamme sen lyhyeen hihnaan ja pakotamme sen kulkemaan pitkin ihmisen määrittelemää reittiä suoraan kohti muita ihmisiä ja koiria ja ohittamaan ne aivan vierestä. Tämä on nimittäin hyvin kaukana koiran luontaisesta käytöksestä. – Koirat haluavat olla kohteliaita. Vapaina ne kiertävät, kaartavat ja väistelevät toisiaan. Ne eivät lähtökohtaises-

Ihmisen tulisi vaivautua opettamaan koiralle, miten yhteiskunnassa toimitaan.

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

13


Hyvä koiran ja ihmisen välinen suhde on ennen kaikkea luottamussuhde.

ti haluaisi kulkea suoraviivaisesti kohti toista koiraa. Ihminen siis aiheuttaa suuren osan remmirähinätilanteista. Me ajamme koiran sille epämiellyttävään tilanteeseen emmekä huomaan tämän tekemiä pieniä rauhoittavia stressieleitä, kuten esimerkiksi kirsun lipaisua, pään tai koko kehon kääntämistä poispäin, tilan hakemista sivummalta tai maan haistelua heti ärsykkeen näkemisen jälkeen. Kun emme huomaa näitä signaaleja ajoissa, koiralle ei jää muuta mahdollisuutta kuin reagoida isommin eli rähjätä. Hellsten kuitenkin painottaa, että räyhäämisen syynä voi olla myös esimerkiksi kipu, jota voi olla vaikea tunnistaa ja joka olisikin ensin suljettava pois. BAT 2.0 eli Behavior Adjustment Training 2.0 -menetelmässä koiraa siedätetään ärsykkeisiin kontrolloidussa tilanteessa ensin niin kaukaa, että koira ei stressaannu ja oppii käyttämään pieniäkin rauhoittavia eleitä ja huomaa niiden toimivan. Pitkän hihnan käyttö harjoitellaan turvalliseksi, jolloin koira saa enemmän liikkumatilaa ja mahdollisuuden väistää ja tutustua ensin rauhassa ja etäämpää ärsykkeisiin, kuten toisiin koiriin tai pelottaviin ihmisiin. Koiralle annetaan mahdollisuus päästä aina kauemmas tilanteesta, jossa sitä jän14

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

nittää. Vaiheittain koira saa enemmän luottamusta, menee lähemmäs tutustumaan ärsykkeisiin ja saa niistä positiivisia kokemuksia. Lopulta koira oppii, että inhottavasta tilanteesta voi selvitä muutoinkin kuin räyhäämällä. Hellsten vertaa pelokkaan koiran tilannetta siihen, että minua lähestyisi pimeällä kujalla epäilyttävän näköinen hahmo. – Kumpi olisi mielestäsi vähemmän ahdistavaa: se, että joku vetää sinut väkisin hahmon ohitse ja syöttää sinulle samalla suklaata vai se, että saat arvioida tilanteen ja itse päättää, miten lähestyt hahmoa tai jopa paeta, jos haluat? Eri eläinten peloissa on paljon samaa. Tunne siitä, että pystyy itse kontrolloimaan tilaansa, on todella tärkeä meille kaikille ja toimii itsessään myös palkintona BAT 2.0:ssa. Rangaistukset aiheuttavat masennusta ja vaaratilanteita Hellsten kertoo, että vanhakantaisissa rankaisuun eli kivun, uhan tai pelon tuottamiseen perustuvissa koulutusmenetelmissä suuri ongelma on se, ettei eläimelle opeteta vaihtoehtoista, kannattavaa tapaa toimia eikä toisenlaista, positiivista tunnetilaa ärsykettä kohtaan. Sama pätee yksioikoiseen kieltämiseen. Tämän lisäksi rankaisuun perustuvat menetelmät voivat aiheuttaa koiralle masennusta ja jopa vahvistaa ongelmakäyttäytymistä. Koiran ja ihmisen välinen luottamussuhde kärsii. Rankaisuun perustuvissa menetelmissä piilee vaaroja. Esimerkiksi kuristuspannan käytöstä voi seurata se, että koira vahingossa yhdistää kuristavan tunteen siihen täysin liittymättömään asiaan, jonka sattuu samaan aikaan havaitsemaan. Koira saattaa esimerkiksi nähdä lapsen kadulla juuri silloin, kun siihen sattuu. Yhtäkkiä koira pelkää lapsia ja alkaa suhtautua niihin aggressiivisesti. – Melkoista venäläistä rulettia, Hellsten toteaa.

Kuristus- ja piikkipannat voivat myös vahingoittaa vakavasti koiraa. Eläinten käyttäytymistieteissä tehdyt tutkimukset tukevat käsitystä, että palkitsemiseen perustuva kouluttaminen johtaa paitsi onnellisempaan koiraan myös parempiin oppimistuloksiin. Tämän on tiedostanut esimerkiksi Euroopan laajuisesti Rajavartiolaitos, joka on viime vuosien aikana muuttanut koulutusmenetelmänsä täysin palkitsemiseen perustuviin. Koira ei synny yhteiskuntakelpoisena Mitä virheitä tavalliset koiranomistajat tekevät koiraa kouluttaessaan? Hellsten kertoo, ettei koiraan eläimenä usein perehdytä tarpeeksi. Jo ennen kuin ottaa koiran, tulisi miettiä, millainen eläin se on ja millainen koira omaan kotiin sopii. Ihmisten tulisi ymmärtää, että koiralla on koiramaisia tarpeita, esimerkiksi tarpeita liikuntaan ja metsässä liikkumiseen. Koiraa ei myöskään pitäisi jättää noin vain yksin. Yksinolokin vaatii opettelua. – Kun kerran otamme koiran osaksi ihmisten yhteiskuntaa, meidän tulisi vaivautua opettamaan sille, miten ihmisen rakentamassa yhteiskunnassa kannattaa toimia. Tätä taitoa ei nimittäin ole kirjoitettu koiran perimään. Koiran kouluttamiseen tulisi varata riittävästi aikaa ja etenemisen tulisi tapahtua hiljalleen pienissä erissä, tilanteita ennakoiden, Hellsten summaa. Hyvä koiran ja ihmisen välinen suhde on ennen kaikkea luottamussuhde. Luottamussuhde lähtee siitä, että ihminen ja koira ymmärtävät toinen toistaan. – Jotta tämä voisi toteutua, tulisi ihmisen opetella lukemaan koiran elekieltä. Omalta osaltaanhan koira yrittää jatkuvasti lukea ihmistä. Luottamuksen pitää olla molemminpuolista, eikä eläimellä saisi olla koskaan huono olla ihmisen lähellä, Hellsten kiteyttää. n


Heiluvan Hännän Nose Work -kursseilla koulutusmenetelmät perustuvat palkitsemiseen ja positiiviseen vahvistamiseen.

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

15


JALOSTUKSEN riskit ja mahdollisuudet Jalostus koskettaa huomattavaa määrää lemmikki- ja tuotantoeläimiä ja heikentää usein niiden elämänlaatua. Jalostusongelmien selättämisessä avaintekijöitä ovat internet, valistus ja jalostusohjelmat. TEKSTI | Toomas Reeben

16

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

tulkittuna voidaan sanoa, että jalostus koskee tavalla tai toisella miljoonia eläimiä Suomessa, on se sitten akvaarioon syntyvä neontetra, hautomossa kuoriutuva tipu, kotioloissa alkunsa saava koiranpentu tai vasikka maatilalla. Epätervettä ja tervettä jalostusta Jalostus itsessään ei siis ole negatiivinen asia. Kaikki riippuu siitä, mihin jalostuksella pyritään ja kuinka sitoutuneita eläinten kasvattajat ovat kestäviin eettisiin periaatteisiin. Rotukissoilla ja -koirilla esiintyy jalostuksen takia usein sisäsiittoisuutta ja äärimmäisyyksiin vietyjä, liioiteltuja ulkoisia piirteitä, jotka voivat heikentää dramaattisesti eläimen elämänlaatua. Järkevällä jalostuksella näiden rotujen terveydessä saataisiin verrattain helposti aikaan merkittäviä parannuksia. Sekarotuisuus yksin ei kuitenkaan ole tae terveydestä, sillä sekarotuiset eläimet eivät ole välttämättä sen terveempiä kuin rotueläimet. – Jos käy erittäin heikosti, niin sekarotuinen jälkeläinen saa osakseen molempien rotujen huonoimmat piirteet, Hänninen tarkentaa. Perinnölliset sairaudet ja viat koskevat kaikkia eläinlajeja. Sen vuoksi taustatiedot omasta eläinlajista ovat tärkeitä niin harrastaja- kuin ammattikasvattajalle. Kaikilla eläinlajeilla voi olla niiden elämää haittaavia perinnöllisiä vikoja, joita ei ehdoin tahdoin kannata siirtää tuleville sukupolville epäpätevällä jalostuksella. Jyrsijöiden purentaviat ovat esimerkiksi tällaisia huonommin tiedostettuja perinnöllisiä ongelmia, joihin voitaisiin vaikuttaa jalostuksella.

Jyrsijöiden purentaviat ovat huonommin tiedostettuja perinnöllisiä ongelmia, joihin voitaisiin vaikuttaa jalostuksella.

PATE PESONIUS

J

ALOSTUS liittyy elimellisesti eläinten hyvinvointiin ja terveyteen. Täten ei liene yllättävää, että jalostuksesta on tullut yhä merkittävämpi eläinsuojelullinen teema vuosien mittaan. Monet aiemmin lähinnä ammattilaisten tunnistamat ongelmat ovat nyt tulleet myös yleiseen tietoisuuteen. Haastattelimme eläinlääketieteen tohtoria ja soveltavan etologian dosenttia Laura Hännistä jalostuksen, lainsäädännön ja eläinsuojelun yhtymäkohdista ja ongelmista. Hänninen määrittelee, että jalostuksesta voidaan puhua silloin, kun ihminen päättää tietoisesti teettää jälkeläisiä kahdella eläinyksilöllä. Jalostustavoitteet voivat olla hyvinkin erilaisia: kasvattaja saattaa haluta runsaasti jälkeläisiä, lemmikinomistaja toivoo ehkä tiettyä väriä tai muuta ulkonäköpiirrettä ja monet teolliset ja kaupalliset tahot haluavat maksimoida jonkin ihmiselle hyödyllisen seikan, kuten eläimen tuottaman maitomäärän, sen nopeuden, lihaksikkuuden tai terveyden. Hänninen huomioi, että me annamme aika harvoin hallussamme olevien eläinten itse valita, kenen kanssa ne lisääntyvät. Toki niin sanottuja rakkauslapsia voi syntyä vaikkapa ulkokissoille, mutta ne ovat selvästi harvinaisuuksia. – Meidän omistamiemme eläinten lisääntyminen tapahtuu valtaosin suunnitellusti. Se on ihmisen tarkasti kontrolloimaa eli jonkinlaisen jalostuksen tulosta. Eläinsuojelun kannalta tärkeä kysymys on se, onko jalostus yksittäistä eläintä ja sen edustamaa lajia hyödyttävää vai sille haitallista. Laaja-alaisesti

– Eläinsuojelun kannalta tärkeä kysymys on se, onko jalostus yksittäistä eläintä ja sen edustamaa lajia hyödyttävää vai sille haitallista, sanoo eläinlääketieteen tohtori ja soveltavan etologian dosentti Laura Hänninen.


MARKUS MEYER

WILHELMIINA KERÄNEN / ANIMALIA

Lyhytkuonoisilla roduilla yleisesti esiintyvät hengitysongelmat ovat nousseet puheenaiheeksi viime vuosina. Tätä voidaan pitää positiivisena läpimurtona.

Rintapalat ovat kysytyintä lihaa broilereissa, joten broilereille on jalostettu mahdollisimman isot rintalihakset. Tämän seurauksena niiden vartalon painopiste on siirtynyt eteenpäin, mikä lisää jalkavaurioita.

Jalostuspykälän pulmallinen tulkinnanvaraisuus Suomen eläinsuojelulain 8 §:n mukaan sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty. Tämän lain rikkomisesta voi saada tuomion eläinrääkkäyksestä, josta puolestaan voidaan rangaista enimmillään kahteen vuoteen vankeutta. Hänninen luonnehtii edellä mainittua pykälää varsin painokkaaksi mutta huomauttaa, että käytännössä rajanveto on usein hankalaa. Jos esimerkiksi kehitetään sellainen eläin, joka ei kykene vaivatta hengittämään tai jonka lantio on lähtökohtaisesti liian ahdas tavalliselle synnytykselle, jalostuksen voidaan sanoa aiheuttavan kyseiselle eläimelle merkittävää haittaa ja täten se voisi olla eläin-

suojelulain vastaista toimintaa. Toisaalta lukuisat vähemmän tunnetut ongelmat, kuten esimerkiksi krooniset allergiset korvatulehdukset tai erityisen voimakas yliherkkyys äänille, voivat olla yhtä lailla haitallisia ja hankaloittaa eläimen jokapäiväistä elämää. Ne eivät kuitenkaan välttämättä täytä niitä tunnuspiirteitä, joita laissa tarkoitetaan kirjoitettaessa eläimen hyvinvoinnille ja terveydelle aiheutuvasta merkittävästä haitasta. Internet jalostusongelmien tiedonvälittäjänä Rotujärjestöillä on ollut jo vuosikymmenien ajan käytössään erilaisia jalostusohjelmia, joilla yritetään vähentää luuston rakennevikoja, silmänpohjaongelmia ja muita perinnöllisiä sairauksia. Erityiseksi puheenaiheeksi viime vuosi-

en aikana ovat nousseet lyhytkuonoisilla roduilla yleisesti esiintyvät hengitysongelmat. Tätä voidaan pitää positiivisena läpimurtona. – Niin Suomen kuin Euroopan tasolla on kehitteillä erilaisia lyttykuonoisten koirien suoriutumistestejä, jotta parhaat yksilöt saataisiin seulottua jalostukseen. Näin saadaan avattua puutteellisia hengitysteitä sukupolvi sukupolvelta. Ensimmäiset testit ovat Suomen Kennelliiton koekäytössä maassamme nyt keväällä 2017. Hevospuolella on puolestaan aktiivisesti keskusteltu osteokondroosin eli luun ja ruston kehityshäiriön perinnöllisyyden merkityksestä, Hänninen kertoo. Hän iloitsee siitä, että tieto jalostukseen liittyvistä eläinsuojeluongelmista ja riskitekijöistä on lisääntynyt valtavasti internetin avulla. Myös yksittäinen kasvattaja ja eläimen omistaja voi tehdä paljon tulevaisuuden eläinaineksen eteen: on aina huolellisesti mietittävä, miksi halutaan juuri tietystä eläinyhdistelmästä jälkeläisiä. – On toki ymmärrettävää, että omalta lemmikiltä helposti toivotaan jälkeläisiä. Samalla kannattaa pitää mielessä, että vastuu terveiden eläinlajien ylläpitämisestä kuuluu kaikille eikä vain ammattimaisille eläintenkasvattajille. Jalostamisen päämääriä ei pidä rajata ainoastaan terveyteen, vaan tulevan eläimen luonteenkin on oltava sopiva rinnakkaiseloon ihmisen kanssa. Lemmikin hankinta on puntaroinnin paikka Yhteenvetona lukijoille voi sanoa, että eläimen hankkimista miettivän kannattaa huolella selvittää lemmikin taustat, sillä moniin kapean geeniperimän aiheuttamiin terveysongelmiin ei ole lääketieteellisiä ratkaisuja. Ongelmat ovat usein luonteeltaan rakenteellisia ja kroonisia, ja eläimen elämänlaatu on pysyvästi alentunut niiden seurauksena. Ei kannata hankkia sellaisia rotuja, joilla on monia tunnettuja perinnöllisiä vikoja tai joiden alullepanemisessa ei seurata kestäviä jalostusperiaatteita. Tässä apuna voivat olla erilaiset eläinliitot, jotka valvovat jäsentensä harjoittamaa jalostus- ja kasvatustoimintaa. Esimerkiksi Suomen Kennelliitto ylläpitää kattavaa jalostustietojärjestelmää, josta voi löytää eri koirarotujen terveys- ja jalostustilastoja. Viime kädessä on jokaisen omalla vastuulla harkita tarkkaan, missä määrin tietyt eläimen puhtaasti ulkoiset ominaisuudet ovat mahdollisesti merkittävien terveysongelmien arvoisia. n HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

17


PIRJO ONZA

HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen ojensi vuonna 2016 Eläinsuojelun Topelius -palkinnon Annikki Aaltoselle (vasemmalla), joka on toiminut vapaaehtoisessa eläinsuojelutyössä liki 40 vuotta.

ANNIKKI AALTONEN pokkasi vuoden Eläinsuojelun Topelius -palkinnon

Eläinsuojelun pitkäaikainen työmyyrä palkittiin TEKSTI | Erja Veivo

HESY myönsi viime vuonna Eläinsuojelun Topelius -palkinnon Annikki Aaltoselle hänen elämänmittaisesta eläinsuojelutyöstään. Aaltonen on toiminut vapaaehtoisessa eläinsuojelutyössä liki 40 vuotta. Hän aloitti eläinsuojelu-uransa HESYssä jo 80-luvulla. Viimeiset kaksikymmentä vuotta hän on asunut Lahdessa ja vaikuttanut Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksessä. 18

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

A

NNIKKI AALTONEN muis-

taa ensimmäisen ja silmiä avaavan eläinsuojelukeikkansa kuin eilispäivän. Oli talvi 1980-luvun alussa ja ulkona pakkasta −25 astetta. Aaltonen oli HESYllä vapaaehtoisena kuljettajana, ja nyt edessä oli hänen ensimmäinen kissanpyydystyskeikkansa. Espoon Keilaniemessä oli tehty havainto halkopinoon majoittuneesta kissapopulaatiosta, joka oli pelastettava pakkasherran kynsistä. – Olin paikalla pääpyydystäjän Typi Vatasen kanssa, kun koko karmea todellisuus paljastui silmieni edessä. En unohda koskaan sitä nälkäisten kissojen hätää. Kissoja oli 39, ja töin tuskin ehdimme siirtää kiinni saadut kissat kul-

jetuslaatikoihin, kun jo seuraava satsi nälkiintyneitä laumalaisia oli jäänyt satimeen pyydysloukkuihin. Aaltonen tuli HESYn toimintaan mukaan vuonna 1980 kuin sattumien johdattamana. Oli pääsiäinen 1979, ja Aaltonen vietti pyhiä kotona kahden kissansa ja hoidossa olevan siskonsa Roope-kissan kanssa. Kissat kulkivat ulkona, mutta Aaltosen siskon kissa ei palannut retkiltään. Ensikosketus HESYyn syntyi, kun sisarukset hakivat sieltä pyydysloukun karkulaisen kiinniottoon. Roopea ei kuitenkaan saatu kiinni. Vuosi taittui syksyyn, ja Aaltosen sisarukset ajattelivat Roopen jo jääneen omille teilleen, kun HESYltä tuli ilmoitus. Roope oli löytynyt ja oli yhdistyksen


kehittää yhdistyksen varainhankintaa. Nykyisen Eläinsuojelukeskuksen rakentaminen oli iso savotta Aaltoselle. Hän kertoo vanhentuneensa vuoden urakan aikana viisi vuotta. – Olin silloin töissä Painonvartijoissa, mutta koska en koskaan päässyt rakennustyömaalta ansiotyöhöni ihmisen näköisenä, sanouduin irti ja keskityin kokonaisvaltaisesti eläinsuojelutyöhön. Välillä olin HESYllä palkallisena varainhankkijanakin ja vaikutin yhdistyksen linjauksiin hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana.

Keltanokasta kuoriutuu konkari Kissojen loukutukset ja kuljetukset sekä kissajaoston vetäminen olivat pitkään Aaltoselle peruskauraa. Sitten tuli vuosi 1989. Se oli merkkipaalu, josta Aaltosen lukuisat eläinsuojien saneeraus- ja remonttiprojektit saivat alkunsa. HESYlle tarjottiin vuokralle Vuosaaren Käärmeniemestä sadan neliön omakotitaloa, jonka kunnostuksesta löytöeläintaloksi Aaltonen otti päävastuun. – Jouduin samalla paikan talonvahdiksi. Rakennus oli umpimetsässä, jossa kukaan ei oikein uskaltanut asua, joten pistin oman asuntoni vuokralle ja muutin kaupunkikorpeen mörönpelätiksi. Aaltonen oli tyytyväinen Käärmeniemen eläinsuojaan. Vihdoinkin löytöeläimille oli oma paikka eikä niitä tarvinnut sijoittaa eri puolilla kaupunkia asuvien ihmisten nurkkiin. Vasarahommat eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Pian Aaltosella oli käsissään jo toinen rakennusprojekti, kun yhdistys sai testamenttina mummonmökin Länsi-Pakilasta. – Siitä tuli mukulala, paikka kissanpennuille. Ratkaisu ei ollut pitkän päälle kuitenkaan toimiva. Eläinten hoitaminen kahdessa eri toimipisteessä merkitsi ajamista paikasta toiseen, ja niinpä HESYlle ruvettiin etsimään tiloja, joihin voitaisiin keskittää yhdistyksen kaikki toiminnot. Sellainen löytyi Itä-Pakilasta, kun yhdistys hankki nykyisen Eläinsuojelukeskuksensa. – Myimme mukulalan ja kaiken mahdollisen omaisuuden ja sijoitimme sen uuteen taloon. Toimitilojen hankinta ei olisi ollut mahdollista ilman lukuisia testamenttilahjoituksia. Saimme ostettua kiinteistön ja korjattua sen eläimille soveliaaksi. Sitten olimmekin puilla paljailla. Piti aloittaa rahankeruu, ja aloin

Lahden taloprojektit Aaltonen muutti Lahteen vuonna 1997 ja aloitti vapaaehtoistyöt silloisessa Kodittomat kissat ry:ssä, joka toimi paikkakunnan löytökissojen talteenottopaikkana. Yhdistyksellä oli toimitilat Puu-Paavolan alueella. Olosuhteet olivat alkeelliset. Rakennukseen tuli kylmä juokseva vesi ja lämmönlähteenä oli keittiön puuhella, joka lämmitettiin itse hankittavilla ja pilkottavilla puilla. Ero Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen seuraavaan eläinsuojaan oli valtava. Yhdistys oli saanut lahjoituksena uudet toimitilat Orimattilan Pennalasta vanhasta nappulatehtaasta ja siellä oli sähkölämmitys ja lämmin vesi! Itse rakennusta oli tosin tuunattava eläimille sopivaksi, mutta uudet tilat ja niiden rinnalla pidetty Paavolan rakennus helpottivat eläinten hoitoa. Kaikki lisäneliöt tulivat tarpeeseen. Sitten Paavolan puutalo purettiin, ja edessä oli taas muutto ja uusi rakennusurakka. Yhdistys sai Lahden kaupungilta vuokralle navettatilan, joka soveltui remontoinnin jälkeen puutaloa paremmin lemmikkieläinsuojaksi. Samalla Lahden kaupunki halusi yhdistyksen tekevän sopimuksen löytökoirien talteenotosta ja yhdistyksen nimi muutettiin Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykseksi. Vuokralla olemiseen liittyi kuitenkin epävarmuus, joka konkretisoitui vuonna 2000, kun Lahden kaupunki irtisanoi vuokrasuhteen. Se lujitti Aaltosen mielessä hiljalleen kypsyneen päätöksen: eläimiä ei enää vietäisi vuokratiloihin. Oli hankittava oma talo. – Saimme Lahden kaupungilta vuokratontin, johon perustimme 550-neliöisen toimitalon. Niillä sijoilla olemme yhä. Rakensimme koko talon perustuksia myöten montusta täyteen kor-

keuteensa. Pankinjohtajan pakeilla tuli käytyä monta kertaa esittämässä lainapyyntöjä. Rakennus valmistui vuoden 2004 joulukuussa. Se oli aikanaan Suomen ensimmäinen varta vasten löytöeläimille suunniteltu talo. Aaltonen osallistui vuonna 2011 vielä Hartolan seudun eläinsuojeluyhdistyksen löytöeläintalon suunnitteluun ja rakentamiseen. Konkarin käsissä vanhasta kyläkaupasta kehkeytyi toimiva eläin-

Aaltonen oli tyytyväinen Vuosaaren Käärmeniemen eläinsuojaan. Vihdoinkin löytöeläimille oli oma paikka.

Annikki Aaltonen alkoi kehittää HESYn varainhankintaa. Yhtenä vuonna hän ja muut yhdistyksen toiminnassa olleet tekivät 13 joulupukkikeikkaa kerätäkseen varoja.

suoja. Se oli seitsemäs ja toistaiseksi viimeisin rakennusprojekti, johon 72-vuotias Aaltonen on osallistunut. Hänen aikanaan löytöeläintalot ovat muuttuneet 200-prosenttisesti paremmiksi. – Niin eläinten kuin työntekijöidenkin olosuhteet ovat kohentuneet harppauksittain. Jo se oli luksusta, kun HESYn nykyisiin toimitiloihin saatiin tiskikoneet sekä vastaanottotilat kissoille ja sosiaalitilat työntekijöille. HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

19

SAMI BLÅBERG, HANNELE LUUKKAISEN KUVA-ARKISTO.

kotihoitopaikassa. Aaltosen kissapulmat eivät kuitenkaan päättyneet siihen. Seuraavaksi huolta aiheutti hänen pihallaan keskitalvella pyörivä kulkukissa. – Otin sen talteen ja soitin HESYlle, jossa kysyttiin, voisinko pitää kollin kotihoidossa. Kyseisen kissan omistaja löytyi, mutta minun työsarkani HESYllä jatkui sijaiskotina. Pian olin myös vapaaehtoinen kuljettaja ja silloisen kissajaoston vetäjä. Kun annoin eläinsuojelulle pikkusormeni, niin siinä meni samalla koko käsi ja nainen samaan matkaan, Aaltonen muistelee.


Eläinsuojelun työmyyrän vinkit jaksamiseen Eläinsuojelun parissa vapaaehtoisena työskentelevillä on usein voimakas tahto parantaa eläinten oloja ja asemaa. Vapaaehtoistyötä tehdään aatteen palolla, ja moni uupuu, jos talkoolaisia on vähän eikä mistään tunnu tulevan valmista. – Vapaaehtoisen on muistettava hoitaa myös itseään, sillä muita ei voi hoitaa, jos oma hyvinvointi on vaakalaudalla. Eläinsuojelu vie helposti kokonaan mukanaan, siksi elämää on hyvä tasapainottaa myös muilla asioilla, esimerkiksi läheisten tapaamisella, Aaltonen tietää kokemuksesta. HESYn palkintoraati päätti antaa vuonna 2016 Eläinsuojelun Topelius -palkinnon Aaltoselle, sillä hän on tehnyt pitkän ja ainutlaatuisen uran eläinsuojelun parissa. – Aaltonen on vertaansa vailla oleva eläinsuojelun työmyyrä. Hän on ollut mukana jokapäiväisessä kenttätyössä itseään säästämättä. Hän on pelastanut kissoja äärimmäisistäkin olosuhteista ja on aina ollut valmis lähtemään liikkeelle ja tarttumaan toimeen, jos eläin on ollut hädässä. Lisäksi Aaltonen on vetänyt yhteensä seitsemän löytöeläintalon remontointi- ja rakentamishankkeet Suomessa, summaa HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen. Palkintoraati halusi valinnallaan muistuttaa, että ilman ahkerien vapaaehtoisten panosta yksikään eläinsuojeluyhdistys ei pystyisi pelastamaan kodittomia eläimiä ja antamaan niille mahdollisuutta uuteen elämään. Pitkään eläinsuojelukentän ruohonjuuritasolla toiminut Aaltonen on ollut vaikuttamassa myös kehityskulkuun, joka on taannut löytöeläimille lakisääteiset kun20

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

ELÄINSUOJELUN TOPELIUS -PALKINTO Eläinsuojelun Topelius -palkinto jaetaan vuosittain eläinsuojelun saralla ansioituneelle yksityishenkilölle tai yhteisölle. HESY perusti palkinnon vuonna 1998 yhdistyksen perustajan Zacharias (Sakari) Topeliuksen juhlavuoden kunniaksi. Palkinto on Topeliuksen allekirjoittaman alkuperäisen kunniakirjan jäljennös. Aiemmat Eläinsuojelun Topelius -palkinnon saajat: 2015 eläinpelastusyksikön ylipalomies Vesa Nurminen 2014 Eläinsuojelukeskus Tuulispää 2013 Wanhan Markin eläinten vanhainkoti 2012 toimittaja ja tietokirjailija Elina Lappalainen 2011 Otso Riiali 2010 ei jaettu 2009 Etsijäkoiraliitto 2008 tuottaja-käsikirjoittaja Marko Rauhala ja Myrsky-koira 2007 ei jaettu 2006 Helsingin kaupunki 2005 dosentti Leena Vilkka 2004 toimittaja Mirja Pyykkö 2003 ei jaettu 2002 kirjailija Eeva Kilpi 2001 ohjaaja Aki Kaurismäki 2000 pääkaupunkiseudun pelastuslaitokset 1999 eläinlääkäri Pertti Hartikka 1998 kirjailija Leena Krohn Seuraava Eläinsuojelun Topelius -palkinto jaetaan marraskuussa 2017. Voit ehdottaa palkinnonsaajaa perusteluineen HESYlle osoitteeseen: hesy@hesy.fi

SAMI BLÅBERG, HANNELE LUUKKAISEN KUVA-ARKISTO.

Tällä hetkellä HESY on aikeissa hankkia uuden eläinsuojelukeskuksen, sillä yhdistyksen nykyiset Itä-Pakilan toimitilat ovat jo huonossa kunnossa ja epätarkoituksenmukaiset. Aaltonen jakaa vinkit hankkeen suunnitteluun. – Ennen projektin aloittamista on kuunneltava kaikkia työntekijöitä. Toimitilat kannattaa rakentaa yhteen kerrokseen, jotta vältytään tavaroiden siirtelyltä kahden kerroksen välillä. Lattialämmitys on ehdoton! Sen avulla päästään eroon pattereista, jotka keräävät karvoja ja pölyä ja vaikeuttavat puhtaanapitoa. Vesikiertoista lattialämmitystä pystyy säätämään eri tiloissa siten, että koiraosastolla se ei polttele tassuja.

Kissan pesu Käärmeniemen talossa.

nalliset talteenottopaikat. Parannettavaa on silti vielä paljon. – Eläinten tunnistusmerkitseminen on toki yleistynyt löytöeläintaloilla, mutta toivoisin, että eläinten mikrosiruttaminen, rokottaminen ja kissojen leikkauttaminen määrättäisiin talteenottopaikoille lakisääteisesti pakollisiksi velvoitteiksi, jotka tehtäisiin ennen eläinten luovuttamista uusiin koteihin. n


:

o v i o t ä ä l e ä l l oiden keske

AA T T U A S E I M A S S I K N O P P E AL EJA R H U N I Ä L E SYYRIAN

Rauni

TEKSTI | Kati Wikström KUVAT | Mohammad Alaa Aljaleel

M

UUTAMIA

VUOSIA

sitten Syyrian Aleppossa asuva ambulanssikuljettaja Mohammad Alaa Aljaleel osti joka päivä pienen palan lihaa, jolla hän ruokki kaduilla eläviä kissoja, jotka niiden omistajat olivat hylänneet paetessaan sotaa. Tästä huolehtivasta eleestä sai alkunsa eläimiä auttava ryhmä, jonka kautta apua ja suojaa on saanut yli 170 kissaa. Näin perustettiin myös Syyrian ensimmäinen kissatalo, joka on samalla turvapaikka muillekin Aleppossa eläville eläimille. Alaan humanitaarinen työ on saanut paljon kansainvälistä huomiota, ja häntä on ehdotettu jopa Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Lemmikit odottavat omistajiaan Alaan perhe on omistanut kissoja, ja Alaa on pitänyt kissoista koko ikänsä. Hänen kävi sääliksi kaduilla asuvia hylättyjä kissoja, joten työpäivän jälkeen hänellä oli tapana kerätä ruoantähteitä ja ostaa lihaa ruokkiakseen niitä. Kuvat hänestä ja kissoista levisivät netissä, ja pian Alaa tunnettiin Aleppon kissamiehenä. Tieto kissoja ruokkivasta miehestä levisi myös Italiaan, jossa ihmisoikeus-

aktivisti Alessandra Abidini kuuli asiasta, ja hänen avustuksellaan Aleppoon perustettiin myöhemmin kissatalo. Eläinsuojan kissat ovat löytyneet kadulta ja ne ovat entisiä lemmikkejä. Osa kaupungista pakenevista asukkaista on pyytänyt kissataloa huolehtimaan lemmikeistään, joita he eivät voi ottaa pakomatkalle mukaansa. Nämä kissat asuvat yhä vanhoissa kodeissaan odottaen omistajiensa palaavan luokseen jonakin päivänä. Ruokaa saadakseen ne vierailevat Alaan luona päivittäin. Alaa yrittää suojella eläimiä talvelta ja pommituksilta, mutta vapaasti liikkuvilla kissoilla ei aina ole varmuutta huomisesta. Kuitenkin kahdesti päivässä kissalauma tulee kellon tarkkuudella Alaan luo syömään ja saamaan tarvitsemaansa hoitoa, rapsutuksia ja ihmiskontakteja. Silloin tarkistetaan aina kissojen lukumäärä. Haasteelliset olosuhteet Tällä hetkellä monet kissojen suojat ovat tuhoutuneet jatkuvissa ja kohdennetuissa pommituksissa, jolloin moni kissa on saanut surmansa. Pitääkseen rakastamansa kissat turvassa Alaa on antanut niitä kaupungista pakenevien ihmisten mukaan, jotta he veisivät niitä pois sodan runtelemasta Alepposta. Hän on rakentanut kissoille uuden sisätilan huoneineen. Sisätilat suojaavat Aleppon kissoja talven kylmyydeltä ja mahdollistavat haavoittuneiden kisso-

jen hoidon, vaikkakin hiukan alkeellisissa olosuhteissa. Kissoille on sisätilojen lisäksi piha ulkoilua ja oleskelua varten. Ne kissat, joiden tiedetään olleen lemmikkejä ja tottuneen ihmisiin, ovat saaneet tunnistusmerkikseen punaisen kaulapannan. Lääkintä- ja ruokintatarvikkeita on hyvin rajallisesti, joten välillä Alaa on joutunut ruokkimaan kissoja pelkästään keitetyllä riisillä, jonka mukaan on sekoitettu vähän lihaa. Alaa kuitenkin vakuuttaa pysyvänsä kissojen rinnalla sodasta ja olosuhteista huolimatta. Konkreettista apua puolin ja toisin Paikalliset lapset vierailevat usein kissatalossa. Alaa kertoo, että eläimet ja lapset saavat tapaamisten aikana elämäänsä hieman auringonpaistetta ja keinon unohtaa hetkeksi sodan kauhut. Talon viereen on jopa rakennettu leikkikenttä. Vaikka lapset ja kissat eivät pommituksissa fyysisesti loukkaantuisikaan, ovat henkiset vahingot silti huomattavia jatkuvien pommitusten ja pelon vuoksi. Alaa on saanut kissojen auttamiseen apua eri tahoilta ja on siitä kiitollinen. Yksin hän ei pärjäisi kaikkien hoitoa tarvitsevien kissojen kanssa. Alaan kaksi ystävää osallistuu käytännön työhön hoitamalla Aleppon kissoja. Lisäksi hän saa apua kissojen ystäviltä eri puolilta maailmaa. n Facebook-sivusto, englanniksi: Il gattaro D´aleppo HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

21


KATSAUS ETELÄISEN SUOMEN

LUONNONVARAISTEN ELÄINTEN HOITOLOIHIN Suomessa on muutamia luonnonvaraisille eläimille tarkoitettuja hoitopaikkoja. Hoitolat ottavat vastaan loukkaantuneita, orvoksi jääneitä tai muuten avuttomia luonnoneläimiä. Hoitopaikoista osa on erikoistunut lintuihin ja osa ottaa vastaan kaikkia luonnonvaraisia eläimiä. Eläimet pyritään kuntouttamaan terveiksi niin, että ne pystytään palauttamaan takaisin luontoon. Paras tilanne hoitopaikkojen määrän suhteen on Etelä-Suomessa.

Heinola

Hämeenkoski

Helsinki

Pyhtää Porvoo

TEKSTI | Saara Råman

Korkeasaaren eläintarhan villieläinsairaala Suomen suurin luonnonvaraisten eläinten hoitopaikka sijaitsee Helsingissä Korkeasaaren eläintarhan yhteydessä. Vuosittain Korkeasaaren villieläinsairaalassa hoidetaan noin 900 loukkaantunutta ja orvoksi jäänyttä luonnonvaraista eläintä. Mitään lajia ei käännytetä pois, mutta hoitoa annetaan vain niille yksilöille, joilla arvioidaan olevan mahdollisuuksia toipua luontoon palautettaviksi. Potilaista 30–40 prosenttia kuntoutuu. Joillekin yksilöille, jotka eivät luonnossa selviäisi, on annettu turvapaikka eläintarhasta. Suomen luontoon kuulumattomat eläimet, kuten minkit, lopetetaan. Tavallisimpia eläinpotilaita ovat oravat, siilit, kalalokit ja tervapääskyt, mutta viime vuoden aikana hoidettiin myös muun muassa kuutteja, liito-oravia

ja harmaasorsaa. Hoidetut linnut rengastetaan ennen niiden vapauttamista luontoon. Vaikka Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö tuo eläimiä sairaalaan, suurin osa eläimistä tulee yksityishenkilöiden kautta. Korkeasaaressa on hoidettu apua tarvitsevia luonnonvaraisia eläimiä 1970-luvulta saakka. Nykyinen villieläinsairaala avattiin vuonna 2007 ja se on yleisöltä suljettu. HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen oli mukana puoltamassa villieläinsairaalan uudelleen avaamista. Vuonna 2006 HESY myönsi Eläinsuojelun Topelius -palkinnon Helsingin kaupungille huomionosoituksena luonnonvaraisten eläinten pelastamiskeskuksen perustamisesta Korkeasaaren eläintarhan yhteyteen.

Mustikkamaanpolku 12, 00270 Helsinki puh. 09 3103 7887 zoo.palosaari@hel.fi www.korkeasaari.fi/suojelutyo/villielainsairaala

22

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

Heinolan lintutarha Vuodesta 1963 asti toimineessa Heinolan lintutarhassa hoidetaan loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja. Tervehtyneet linnut pyritään palauttamaan takaisin luontoon. Vuosittain hoitoon tulee noin 200–250 lintua, joista pystytään vapauttamaan 30–40 prosenttia. Osa ei pärjäisi enää luonnossa. Nämä yksilöt jäävät pysyvästi lintutarhan hoitoon ja opetuskäyttöön. Huonokuntoisimmat joudutaan lopettamaan. Lintutarhan hoidetuin laji on tervapääsky ja sen pesästä pudonneet poikaset. Myös talveksi jäihin jääneet laulujoutsenet ja ihmisen aseesta loukkaantunut maakotkan poikanen ovat saaneet apua hoitolasta. Lintutarha ottaa mahdollisuuksien mukaan vastaan myös hylättyjä lemmikkilintuja ja on suosittu vierailukohde etenkin päiväkoti- ja koululaisryhmien keskuudessa. Vuosittain kävijöiden määrä kasvaa useisiin kymmeniin tuhansiin. A. F. Airon katu 3, 18100 Heinola puh. 09 849 3221 tai 050 595 1416 olli.vuori@heinola.fi www.heinolanlintutarha.fi


OLLI VUORI

Pyhtään lintuhoitola

KORKEASAAREN ELÄINTARHA / MARI LEHMONEN

Nuori maakotka kuntoutui Heinolan lintutarhalla. Vapautus on hieno hetki molemmille, itse eläimellä ja sen hoitajalle.

Myös eteläisessä Kymenlaaksossa sijaitsevassa Pyhtään kunnassa toimii eläinhoitola. Vuonna 1998 perustetussa hoitolassa kuntoutetaan pääasiassa loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja. Kuntouttamisen jälkeen ne pyritään palauttamaan luontoon. Esimerkiksi vuonna 2013 hoitoon tuotiin 190 luonnonvaraista lintua, joista puolet saatiin vapautettua saman vuoden aikana. Hoitoa tarvitsevien lajien kirjo on laaja; vuosien aikana hoitoon on tuotu yli sataan lintulajiin kuuluvia yksilöitä. Yleisimmät hoidokkilajit ovat kalalokki, sinisorsa sekä kyhmy- ja laulujoutsen. Myös varpushaukan ja huuhkajien kaltaiset petolinnut ovat päässeet hoitoon samoin kuin harvinaisemmat suulat, pikkukiljukotkat, maakotkat, turturikyyhky ja luhtakana. Loukkaantuneita lintuja tuodaan hoitoon ympäri Etelä-Suomea, mutta pääasiassa kuitenkin Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueelta. Lintujen lisäksi hoitolaan otetaan vastaan muitakin luonnonvaraisia pieneläimiä, kuten siilejä ja oravia. Harjuntie, Hiomonraitti, 49270 Pyhtää puh. 05 343 3940 tai 040 518 8976 facebook.com/luonnonvaraiset

KORKEASAAREN ELÄINTARHA / MARI LEHMONEN

Korkeasaaren kuutti sai venekyydin hyljeluodolle.

Kun jää peittää merenlahdet, pelastuslaitokset saavat kansalaisilta huolestuneita soittoja jäihin juuttuneista joutsenista.

MUITA Etelä-Suomen alueella toimivia

luonnonvaraisten eläinten hoitopaikkoja ovat Hämeenkoskella sijaitseva Hämeen lintuhoitola Anser ja Porvoon eläinhoitola. Hämeen lintuhoitola Anser on erikoistunut vesilintuihin, ja Porvoon eläinhoitola hoitaa yleensä loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja. Hämeen lintuhoitola Anser Pentti Alho Huljalantie 370, 16800 Hämeenkoski puh. 03 765 4727 tai 050 344 1755 Porvoon eläinhoitola Sikosaarenpolku 69, 06100 Porvoo puh. 019 666 662 tai 0400 714 862

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

23


OLLI VUORI

LUONNONELÄINTEN HOITO KUULUISI VALTION VASTUULLE

ARVIOI TILANNE JA TOIMI SEN MUKAAN Milloin luonnonvarainen eläin tulisi sitten toimittaa hoitoon? Kuten sanottu, eläinsuojelulain mukaan kaikilla on velvollisuus auttaa apua tarvitsevia eläimiä. Ensin on kuitenkin hyvä varmistua siitä, että eläin todella tarvitsee hoitoa. Ihmisen turha puuttuminen aiheuttaa villieläimelle usein vain stressiä ja heikentää sen selviytymismahdollisuuksia. Oheisessa infolaatikossa on lueteltu tilanteet, joissa luonnonvarainen eläin on avun tarpeessa. Epäselvissä tilanteissa kannattaa aina kysyä neuvoa. Apua voi kysyä soittamalla paikkakunnan pelastuslaitoksen palvelu- ja neuvontanumeroon, kuten Helsingin eläinpelastusyksikön puhelinnumeroon 09 3103 0151. Myös luonnonvaraisten eläinten hoitopaikat auttavat ja neuvovat. Ne myös tutkivat loukkaantuneen eläimen ja arvioivat sen selviytymismahdollisuudet. Poliisikin voi auttaa loukkaantuneen eläimen toimittamisessa hoitoon. Yleiseen hätänumeroon soitetaan vain sellaisissa kiireellisissä tilanteissa, joissa yleinen turvallisuus voi vaarantua merkittävästi tai tehtävään tarvitaan viranomaisten erityiskalustoa tai -asiantuntemusta. Tällaisia ovat tilanteet, joissa esimerkiksi hirvi juoksee moottoritiellä, peura on pudonnut jäihin tai suuri kotieläin on jumissa, eikä sen irrottaminen onnistu omin avuin. Kaikkiin hoitopaikkoihin kannattaa aina soittaa ennen eläimen tuomista paikan päälle, jotta henkilökunta osaa varautua uuteen hoidokkiin.

Kalaverkosta pelastettu kuikka oli hetken hoidossa Heinolan lintutarhalla. Lähtökiihdytys on vauhdikas.

ELÄIN TARVITSE APUA, JOS • se vuotaa runsaasti verta • sen raaja on murtunut • se on tajuton tai kouristelee • se on öljyyntynyt tai tahriintunut tahmeaan aineeseen • se vaikuttaa sokealta tai sen silmät sairailta • avuton eläin on vaarassa joutua muiden eläinten hyökkäyksen kohteeksi • se on takertunut siimaan, verkkoon, koukkuun tai muuhun vastaavaan • se on jäänyt loukkuun ajoneuvoon tai rakennukseen • se on erittäin helposti kiinniotettava.

ILMAN EMOA LÖYTYNYT POIKANEN TARVITSEE APUA, KUN • poikasen silmät eivät ole vielä auenneet • poikasen höyhen- tai karvapeite on vajavainen • poikanen on märkä ja kylmä • pesäpoikasen huoltajavanhempi on varmuudella kuollut tai loukkaantunut. Ohjeiden lähde Pielisen eläinsuojeluyhdistyksen ohjeet

OLLI VUORI

Suurin osa luonnonvaraisten eläinten hoitopaikoista toimii vapaaehtoisvoimin kaupunkien ja yksityishenkilöiden tuella. Valtion rahallinen tuki on vähäistä, ja usein viranomaiset tarjoavat apua vain eläimen lopettamiseen. Hoitopaikoilla on kuitenkin suuri ja yhä kasvava merkitys luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnille, jota ihmisen toiminta enenevissä määrin vaikeuttaa. Liikenteen ja asutuksen leviäminen kaventaa koko ajan eläinten elintilaa. Esimerkiksi suunnitellut tuulipuistot ja öljyvahingot uhkaavat etenkin lintuja. Vaikka eläinsuojelulaki edellyttää auttamaan apua tarvitsevia eläimiä, hoitopaikkoja ei ole tarpeeksi suuressa osassa maata. Meneillään oleva eläinsuojelulain uudistus toivon mukaan tuo uusia tuulia luonnonvaraisten eläinten hoitoon. Luonnoneläimet kuuluvat periaatteessa valtiolle, joten myös niiden hoidon rahoittamisen toivotaan siirtyvän sille.

Heinolan lintutarhaan tuotiin Savonlinnasta peräkkäisinä vuosina hoitoon kaksi eri kalalokkiyksilöä, joilta molemmilta oli leikattu käsisiiven sulat ja jotka oli töhritty punaisiksi.


LIPASKERÄYSLIIKE

Keräyslipasliikkeiden pitkämatkalainen TEKSTI JA KUVA | Eeva-Mari Virtanen

käriasema Evidensia Malmilla sen perustamisesta alkaen, kertoo klinikalla työskentelevä eläintenhoitaja Mirja Aro. Helsingin Malmilla on toiminut eläinlääkäriasema jo vuodesta 1992. Nykyisin paikka tunnetaan nimellä Evidensia Malmi, ja se on yksi pääkaupunkiseudun suurimmista eläinlääkäriasemista. Eläinlääkäriaseman eläinlääkäreillä ja eläintenhoitajilla onkin paljon erikoisosaamista: Malmilla työskentelee muun muassa kaksi silmiin erikoistunutta eläinlääkäriä sekä ortopedi. Sairastaville lemmikeille on tarjolla myös monipuolista kirurgiaa, röntgen- ja ultraäänitutkimuksia sekä oma hammasosasto.

Kirkonkyläntie 15 00700 Helsinki puh. 0201 750 070 AVOINNA

Kirkonkyläntie 15:ssä Helsingin Malmilla sijaitsee HESYn keräyslipasliikkeiden virkaiältään kunnioitettava pitkämatkalainen: Eläinlääkäriasema Evidensia. – HESYN KERÄYSLIPAS on ollut Eläinlää-

Evidensia Malmi

Valtaosa vierailevista potilaista on koiria ja kissoja. Myös jyrsijöitä käy paljon niihin perehtyneen eläinlääkärin vastaanotolla. Aseman eläintenhoitajat ja vastaanottohenkilökunta ovat oman alansa monipuolisia ammattilaisia, ja lemmikeistä pidetään lämmöllä huolta hoitotoimenpiteiden sekä sairaalapäivän ajan Adoptoidut lemmikit osa työarkea Evidensia Malmilla käy usein kova vilske. Keräyslippaaseenkin kilahtaa tuon tuosta lahjoituksia hylättyjen eläinten hyväksi. – Kiitämme aina asiakkaita heidän antamastaan tuesta, Mirja toteaa. Asiakkaat kertovat henkilökunnalle

ma–pe klo 7.30–20 la klo 9–15

mielellään lemmikkiensä historiasta, ja myös adoptiolemmikkejä vierailee usein Evidensia Malmilla. Mirja Aro kertoo, että adoptoidut lemmikit ovat iso osa kokonaisuutta, josta hänen hyvin monipuolinen työnsä koostuu. Hän muistuttaakin, että lemmikin adoptointi kotimaasta on mielekäs vaihtoehto. – Kun tiedetään eläimen tausta ja aiemmat elinolosuhteet – ehkä myös hoitohistoria – uuteen kotiin sopeutuminen on mutkattomampaa. Eläinlääkäriaseman väki on tyytyväinen siihen, että heidän työpaikkansa vastaanotossa on HESYn keräyslipas. Pienikin lahjoitus edistää hylättyjen eläinten mahdollisuuksia päästä kiinni hyvään ja tasapainoiseen elämään, terveydenhuoltoa unohtamatta. n HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

25


YHTEISTYÖKUMPPANIT

HESYN LOGO UUDISTUI HESYN LOGO JA ILME ovat uudistuneet.

Tyyli päivitettiin yhteistyössä graafista suunnittelua tarjoavan startup-yritys Designerbearin kanssa. Uusi logo näyttää ammattimaiselta ja vastaa nykyaikaa unohtamatta yhdistyksen pitkää perinnettä. – HESYllä on pitkä historia, onhan yhdistys perustettu jo vuonna 1874. Siksi uuden tunnuksen suunnittelun lähtökohdaksi otettiin järjestön yli 30 vuotta vanha logo, jossa esiintyy kissa, koira, kani ja lintu. Samalla suunnittelimme HESYlle uuden visuaalisen ilmeen toimistoja markkinointitarkoituksiin, sanoo Designerbearin art director Tina Soini. Uudessa logossa kissasta tehtiin erivärinen kuin koirasta ja kanista. Muista eläimistä erottuvan kissan avulla logon ilmeessä säilyi yhteys yhdistyksen käyttämään aikaisempaan logoon, jossa on esiintynyt ainoastaan kissa. Kissaa

Kiitos

YHTEISTYÖKUMPPANEILLEMME haluttiin korostaa myös siksi, että valtaosa HESYn hoitoon tulevista eläimistä on kissoja. – HESY pelastaa joka vuosi arviolta 500 eläintä, joista noin 85–90 prosenttia on kissoja. Päätimme luopua uudessa logossa myös linnusta, joka esiintyy 1980-luvulta peräisin olevassa logossamme. Lintu juontuu HESYn perustamishistoriasta, sillä yhdistys keskittyi alkuaikoinaan luonnonvaraisten pikkulintujen ja hevosten suojeluun, mutta nykyään käytännön eläinsuojelutyömme kohdentuu lemmikkieläimiin, HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen taustoittaa. HESYn uudessa logossa eläimet katsovat ylöspäin, sillä ne ovat avun tarpeessa ja ne istuvat turvassa niin sanotusti HESYn kivijalan päällä. HESY esittää Designerbearille lämpimät kiitokset hyvin sujuneesta yhteistyöstä. n

Seuraavat yritykset ja yhteisöt ovat tukeneet HESYn toimintaa. Sponsorien ansiosta rahamme ovat riittäneet paremmin!

Biofarm Dechra Faunatar-liikkeet Genrewear Helsingin Eläinlääkärikeskus Integrata Oy K-citymarket Vantaa Koivukylä Kesko Keskustan Eläinkauppa Lemmikkikulma Mars Finland Oy MSD Animal Health Musti ja Mirri -liikkeet Oupet Pesutimangi Repolar Pharmaceuticals Ruohonjuuri (Helsinki, Kamppi) ShowHau Center Suomen Eläintuhkaus Oy Tuko Logistics V.I.P. Lemmikkihoitola Suuret kiitokset myös kaikille uusille ja vanhoille eläinkumppaneillemme!

Vasemmalla HESYn aiempia logoja, oikealla Designerbearin suunnittelema uusi logo.

26

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017


YHTEISTYÖKUMPPANIT

ONNELLINEN LEMMIKKI OUPETIN OHJENUORANA

HESY aloitti viime vuonna yhteistyön lemmikeille hoitopalveluja välittävän Oupetin kanssa. Tuoreen startup-yrityksen tavoitteena on luoda Suomesta lemmikeille hyvä ja palveluiden suhteen monipuolinen asuinmaa.

Lisätietoja oupet.co

TEKSTI | Erja Veivo

O

UPET ON ammattitai-

toisia lemmikinhoitajia välittävä verkkosivusto, joka yhdistää lemmikinomistajat ja lemmikeille hoitopalveluja tarjoavat tahot. Oupetin kautta lemmikinomistaja voi etsiä eläimelleen hoitopaikan, kotihoitajan, kotikäynnin, koiran ulkoiluttajan tai trimmaajan. Palvelu toimii samalla periaatteella kuin majoituspalveluja välittävä Airbnb. – Lemmikinomistajat voivat valita Oupetin sivuilta asuinkaupunkinsa ja etsiä sitten paikkakunnaltaan lemmikilleen sopivan hoitopaikan tai muun palvelun. Kaikista hoitajista on sivuilla

profiilit, joissa esitellään tarjolla olevat palvelumuodot, tuntihinnat ja vapaat ajat. Lemmikinomistaja voi keskustella hoitajan kanssa puhelimeen ladattavan sovelluksen avulla ja varata sen jälkeen Oupetin kautta lemmikilleen hoitoajan, kuvailee Oupetin PR-vastaava Mira Loimula. Luottamus on Oupetilla avainasia, ja yritys tarkistaa kaikkien sen palveluun rekisteröityvien lemmikinhoitajien profiilit ja täysi-ikäisyyden ennen kuin ne julkaistaan sivustolla. Turvallisuutta ja laadukkuutta ylläpitää myös palvelujen ostajien mahdollisuus arvioida kokemuksensa lemmikin hoidon onnistumisesta. Lemmikin hoitoja tarjoavat määrittelevät itse taksansa ja huolehti-

vat freelancereiden tapaan muun muassa ennakkoverojen maksamisesta. Halutessaan lemmikinhoitajat voivat lahjoittaa palkkionsa HESYlle ja lemmikkipalvelujen ostaja haluamansa summan yhdistyksen käyttöön. – On ilahduttavaa, että muuttuvassa maailmassamme digitalisaatiota voidaan hyödyntää tavalla, joka tarjoaa lemmikinomistajille mahdollisuuden parantaa esimerkiksi eroahdistuksesta kärsivien eläintensä hyvinvointia ja antaa samalla sovelluksen käyttäjille tilaisuuden auttaa hylättyjä eläimiä. Yhteissloganiamme lainatakseni ”luomme yhdessä Suomesta maailman parasta asuinmaata eläimille”, HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen kiittelee. n HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

27


PULLONPALAUTUSKUITEILLA

parannetaan maailmaa

Monissa ruokakaupoissa on nykyään mahdollisuus lahjoittaa pullojen ja tölkkien palautuskuitit yleishyödyllisten yhdistysten tai urheiluseurojen hyväksi. Myös HESY on lahjoituskohteena kahdessa kaupassa: K-citymarket Tammistossa ja K-supermarket Mankkaalla. Liikkeille pullonpalautusrahojen ohjaaminen hyväntekeväisyyteen on tapa korostaa yrityksen yhteiskuntavastuullisuutta.

K

TEKSTI | Erja Veivo

-CITYMARKET TAMMISTON kauppias Pekka Lintumäki on koi-

raihmisiä. Hänellä on ollut koira lähes koko ikänsä. Kun Lintumäen viimeisin havannankoira päätyi multien alle, on kauppias saanut purettua koiranpitotarpeensa leikkimällä tyttärensä kahden Coton de tuléar -rotuisen pikkukoiran kanssa. Perheeseen on aikanaan kuulunut myös kilpikonna, ja Lintumäen vaimo on kissarakas. Tätä taustaa vasten tuntuu luontevalta, että kauppias päätti varata yhden marketin pullokuiteille tarkoitetun lahjoituslaatikon HESYlle – ohjaahan kauppiaan arvomaailma hyväntekeväisyyskohteiden valintaa. – Meille tämä on tapa kantaa kortemme kekoon eläinsuojeluasioissa. Aloite keräyslaatikon asentamiseen tuli alun perin asiakkailtamme, jotka halusivat tukea hylättyjä lemmikkieläimiä pääkaupunkiseudulla. Otamme siis huomioon myös asiakaskuntamme toiveet, Lintumäki taustoittaa. 28

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

Eläinten suojelemisen tärkeys oli myös kriteerinä K-supermarket Mankkaan kauppiaalla Pekka Iholla, kun hän valitsi lahjoituskohteita, joille asiakkaat voivat ohjata pullonpalautuskuittinsa. – Koska eläinsuojeluyhdistysten yhteiskunnalta saama tuki on hyvin vähäistä, oli itsestään selvää, että varaamme yhden pullokuittilaatikon eläinsuojelutyötä tekevälle taholle, hän perustelee. Pullokuitit tilitetään tuplaten Pullokuittien ohjaaminen hyväntekeväisyyteen on kauppakohtaista. Järjestelmä toimii niin, että asiakas voi jättää palauttamistaan pulloista tai tölkeistä saamansa kuitin lunastamatta ja tiputtaa sen valitsemansa järjestön lahjoituslokerikkoon. Lokerikot löytyvät pullonpalautuspisteen vierestä. Lahjoituskohteella on oltava voimassa oleva rahankeräyslupa. Lintumäki päätti valita K-citymarket Tammiston lahjoituskohteiksi seitsemän hyväntekeväisyysyhdistystä ja kaksi urheiluseuraa, joiden toiminnan hän kokee yhteiskunnallisesti merkitykselli-

seksi. HESY on ollut lahjoituskohteista eri tilityskausina toiseksi tai kolmanneksi suosituin. Kärkisijalla on Lastenklinikoiden Kummit ry, jolle on karttunut koko keräyksen aikana jo 70 000 euroa. HESY otettiin lahjoituskohteeksi 1.9.2012 ja eläinten hyväksi on tähän mennessä lahjoitettu jo runsaat 15 500 euroa. K-citymarket Tammisto ryhtyi ohjaamaan pullonpalautuskuitteja hyväntekeväisyyteen syyskuussa 2002 ja on tilittänyt kaikille lahjoituskohteille vuoden 2017 alkuun mennessä yhteensä jo 362 000 euroa. Kunkin lahjoituskohteen kokonaissumma on nähtävissä pullonpalautuspisteellä. K-citymarket Tammisto myy lemmikkieläintarvikkeita ja eläinten ruokia. Eläinsuojelutyön tukeminen onkin kaupan tapa profiloitua lemmikkejä omistavan asiakaskunnan silmissä vastuullisena eläinten aseman edistäjänä. Onhan pullokuittien ohjaaminen kansalaisjärjestöille oikeasti aitoa hyväntekeväisyyttä. – Kokonaisuus toimii niin, että me tilitämme jokaisen lahjoituslaatikkoon laitetun pullokuitin summan tuplaten


hyväntekeväisyyskohteelle. Jos asiakkaan pullokuitin summa on neljä euroa, me siis annamme järjestölle kahdeksan euroa. Tällä tavalla asiakas ohjaa meidän hyväntekeväisyystoimintaamme, Lintumäki kertoo. HESYllä vahva asema Mankkaalla K-supermarket Mankkaan kauppias Pekka Iho sai idean pullonpalautuskuittien ohjaamisesta hyväntekeväisyyteen vieraillessaan myymäläpäällikkönsä kanssa missäpäs muualla kuin Vantaan Tammiston K-citymarketissa (silloisessa supermarketissa), jossa tällainen järjestelmä oli käytössä. Hän päätti saman tien toteuttaa vastaavan hyväntekeväisyysteon omassa kaupassaan. – Mietimme lahjotuskohteita myymäläpäällikön kanssa ja halusimme ottaa valikoimaan mahdollisimman erilaisia ja eri sektoreilla toimivia kansalaisjärjestöjä. Näin asiakkaiden on helpompi löytää juuri ne yhdistykset, joiden toiminnan he kokevat itselleen tärkeäksi ja tukensa arvoiseksi. Lahjoituskohteista osa on matkan varrella jo vaihtunut, mutta HESY on ollut avustuskohteiden joukossa mukana alusta tähän päivään asti. Mankkaalla pullokuitteja on voinut antaa hyväntekeväisyysyhdistyksille jo vuodesta 2010, ja HESYlle on kertynyt lahjoituksia tänä aikana jo aimo potti: 17 600 euroa. – Valitsimme eläinsuojelukohteeksemme HESYn, koska se on suuri ja tunnettu alansa toimija pääkaupunkiseudulla, Iho kertoo. Hän toivoo, että yhä useampi kauppa tarjoaisi asiakkailleen mahdollisuuden lahjoittaa pullonpalautuskuittinsa järjestöille. – Rahojen lahjoittaminen yleishyödylliseen tarkoitukseen on helppo järjestää tällä tavoin, ja ainakin meidän asiakkaamme ovat innokkaita hyväntekijöitä. Liikkeemme on kartuttanut eri järjestöjen tileille yhteensä jo 93 500 euroa siitä lähtien, kun asensimme järjestöjen keräyslaatikot pullonpalautuspisteemme seinälle. Idea pullonpalautuskuittien ohjaamisesta yleishyödylliseen toimintaan on alun perin lähtöisin Yhdysvalloista, jossa ruokakaupoissa asioivat voivat ohjata ostoskuiteistaan kaksi prosenttia valitsemiinsa hyväntekeväisyyskohteisiin. Käytössä on vastaavanlaiset kuiteille tarkoitetut keräyslokerikot kuin Suomessakin. n

Pesula- ja vaihtomattopalvelua jo vuodesta 1989

Pesulapalvelut Valko- ja kirjopesu

Kaikki normaaliin valko- ja kirjopesuun soveltuvat vaatteet, lakanat, liinat, pyyhkeet ym.

Loimien pesu ja kyllästys

Tarjoamme laadukasta loimien pesupalvelua: ohuet ja paksut loimet, satulahuovat, kuljetussuojat ym.

Vuokrauspalvelut

Vuokratekstiilit

Kaikki tekstiilimme ovat korkealaatuisia kotimaisia tuotteita: pöytäliinat, lautasliinat, kylpypyyhkeet ja käsipyyhkeet.

Vuokramatot

Vakiokoot: 85 × 150 cm, 85 × 300 cm, 115 × 175 cm, 115 × 240 cm, 150 × 240 cm

Astiavuokraus

Yhdenmukaiset, tyylikkäät ja kattausvalmiit astiat juhlaan kuin juhlaan.

Soita! (09) 805 1424 / 040 543 9855 / 0400 440 738 info@pesutimangi.fi, www.pesutimangi.fi Billskogintie 25 A, 02580 Siuntio HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

29


SANARISTIKKO

30

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017


LUKUNURKKA

JAMESIN JA BOBIN TARINA VALAA USKOA PAREMPAAN KATUSOITTAJA JAMES BOWENIN ja oranssinkirjavan, kaulahuivia käyttävän katukatti Bobin tarina on jo monille tuttu. Nyt suosittu kirjasarja on jälleen saanut jatkoa. Taustaksi kerrottakoon, että James on entinen huumeidenkäyttäjä, joka pikkuhiljaa koetti päästä eroon vanhasta elämäntyylistään työskentelemällä katusoittajana ja Big Issue -lehden myyjänä. Käännekohta Jamesin elämässä oli kuitenkin se, kun hänen seuraansa lyöttäytyi Lontoon kaduilla asusteleva koditon Bob-kissa. Kovaa elämää kokeneesta kaksikosta tuli erottamaton parivaljakko. Bobin joulu on kolmas suomeksi käännetty Jamesin ja Bobin seikkailuista kertova kirja. Uusimmassa kirjassa James muistelee yhteistä joulua Bobin kanssa ajalta, jolloin pahimmat vaikeudet oli jo selätetty mutta erityisesti raha-asiat aiheuttivat edelleen suuria huolia. Ulos täytyi lähteä soittamaan ja kaupittelemaan lehtiä sairastelusta ja poikkeuksellisen hyytävästä talvesta huolimatta. Vaikka kaasun ja ruoan riittäminen seuraavaan päivään toi Jamesin elämään turhan paljon jännitystä, mahtuu kaksikon arkeen paljon pieniä ilon hetkiä ja Bob-kissan hauskoja kommelluksia, joita James jaksaisi seurata loputtomiin. Kirja onkin hyvä muistutus siitä, että jokaisen pitäisi muistaa nauttia elämän pienistä iloista.

Bobin joulussa on vahva sanoma: kirja valaa uskoa siihen, että maailmassa on edelleen paljon hyvää ja ihmisiä, jotka ovat vilpittömin mielin valmiita auttamaan heikompiosaisia. James oivaltaa, ettei hyvän mielen antaminen toisille vaadi pulleaa rahapussia vaan hänelläkin on keinonsa laittaa hyvä kiertämään. Vaikka näin joulun jälkeen kirjan teema voi tuntua hieman hassulta, tätä sanomaa ei sovi unohtaa minään vuodenaikana. Jokainen päivä on hyvä päivä tehdä hyviä tekoja ja auttaa pyyteettömästi avun tarpeessa olevia, oli kyse sitten ihmisistä tai eläimistä. Kirja on helppolukuinen, ja sen ahmaisee kannesta kanteen helposti jo parissa illassa. Vaikka kirjassa kerrotaankin jonkin verran Jamesin ja Bobin aiemmista vaiheista, antaa Bobin joulu kirjasarjan ystäville myös paljon uutta. Kirjaan tarttuminen ei kuitenkaan välttämättä edellytä, että olisi lukenut sarjan aiemmat osat. Lisäksi kirjasta nauttivat varmasti niin nuoremmat kuin vanhemmatkin eläinten ja eritoten kissojen ystävät. Bobin joulusta jää ennen kaikkea hyvä mieli. Jamesista ja Bobista on vuosien varrella tullut maailmalla varsinainen ilmiö. Helmikuussa 2017 heidän tarinansa nähtiin myös valkokankaalla. n HENNI SULONEN

James Bowen Bobin joulu – kissa joka toi joulumielen. WSOY 2016. 160 s.

Seuraa Jamesin ja Bobin ajankohtaisia kuulumisia netissä www.katukattibob.fi facebook.com/KatukattiBob twitter.com/StreetCatBob

TEE HESYLLE LAHJOITUS Lahjoittamalla haluamasi summan HESYlle osallistut tärkeään eläinsuojelutyöhön! Lahjoitustilinumero NORDEA FI09 2001 1800 113063 Saaja Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry Viesti Lahjoitus eläinten auttamiseen Viitenumero 100586

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

31


LUKUNURKKA

KOIRAVAATEOMPELUN PERUSOPAS KOTIOMPELIJALLE KÄSITYÖT OVAT viime vuosina olleet ko-

Tanja Nyholm Ompele koiralle. Moreeni 2016. 128 s. ja 2 kaava-arkkia.

32

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

vassa nosteessa, eikä tämä ilmiö ole vieras koiramaailmassakaan. Itse tekemällä haetaan uniikkeja, ekologisia ja edullisia ratkaisuja oman koiran vaatekaappiin. Suomessa koiran pukeminen ei ole pelkkää asuilla koreilua, vaan usein tuiki tarpeellinen lisä pohjavillattomien ja kevytturkkisempien ystäviemme arjessa. Tanja Nyholmin Ompele koiralle -teos tarjoaa monipuolisen ohje- ja kaavapaketin käsistään käteville koiranomistajille. Käsityönopettajataustainen Nyholm on koonnut kirjaansa monen tyyppisiä asuja ja asusteita erilaisten koirien tarpeisiin. Talvimantteleiden, sadetakkien ja heijastinasusteiden lisäksi kirjassa on ohjeita myös pantojen tekoon ja omistajan varusteisiin. Kirjan väliin on lisätty kaksi kaava-arkkia, joissa on kokovaihtoehtoja aina kääpiökoirasta suurten karvakuonojen tarpeisiin. Kirjan alussa on myös seikkaperäinen ohjeistus oikean koon valintaan sekä selkeät, kuvin täydennetyt ohjeet valmiiden kokojen muokkaamiseen oman koiran malliin. Kirjoittaja on selkeästi nähnyt vaivaa vaatteiden kaavoituksessa ja ohjeiden laatimisessa, jotta kirjasta olisi iloa mahdollisim-

man monen tyyppisten ja mallisten koirien omistajille. Kirjan visuaalinen ilme on miellyttävän raikas ja selkeä, ja jokaisen vaatekappaleen yhteydessä olevasta kuvasta selviää ensisilmäyksellä vaatteen malli sekä yksityiskohdat. Ohjeet on kirjoitettu selkeästi vaihe vaiheelta edeten ja niiden ohessa on työvaiheita havainnollistavat piirroskuvat. Ensimmäisillä sivuilla on myös mukavasti esitelty kirjassa mallina toimivat koirat ja kerrottu niiden koon lisäksi kunkin koiran vaatetustarpeista. Tämä havainnollistaa hyvin, miten monipuolisesti erilaista vaatetusta voidaan erityyppisille koirille hyödyntää muun muassa vaihtelemalla materiaaleja. Ompele koiralle tarjoaa loistavan kaavapaketin perusompelutaitoiselle koiranomistajalle. Kirjassa on valotettu hienosti vaatteiden erilaisia käyttötarkoituksia, materiaalien ja mallien valintaa sekä ohjeistettu hyvin koiran vaatteiden tarkoituksenmukaisuuteen. Kirjan monipuolisia ja selkeitä ohjeita on helppo muokata oman koiran kokoon ja makuun sopiviksi. Kirja onkin oivallinen koiravaateompelun perusopas kotiompelijalle. n KRISTA HEIKKINEN


LUKUNURKKA

VEGAANIUDESTA IHMISLÄHEISESTI ”AHNEUDESSAMME HALUAMME aina

vain enemmän, emmekä näe, että edistys voi toimia myös käänteisesti, niin että annamme jotakin pois”, kirjailija ja kuvataiteilija Katariina Souri kertoo Elämäni vegaanina – 14 ihmistä huipulla -teoksen alkumetreillä. Palomies, joka tekee kitarahihnat käytetyistä paloletkuista. Sipsikaljavegaanilääkäri. Perheenisä. Ensimmäinen suomalaisnainen Mount Everestillä. Thainyrkkeilyn maailmanmestari. Animalian toiminnanjohtaja. Eläinten turvakodin perustaja. Kirjailija ja suomentaja. Eläinaktivisti. Kokki ja keittokirjailija. Ympäristövaikuttaja. Eläinten kouluttaja. Kauneusalan yrittäjä. Ultrajuoksija. Mia Takula on koonnut samoihin kansiin neljätoista ihmistä, jotka yhdessä murtavat myyttejä muun muassa eläinaktivismista ja siitä, etteikö vegaaniruokavalio sopisi urheilijoille. Elämäni vegaanina – 14 ihmistä huipulla ei paasaa vaan lähestyy asiaa ihmisistä käsin. Jokainen haastateltava kertoo elämäntarinansa, syitä omaan

vegaaniuteensa ja siitä, millaisia positiivisia muutoksia se on heidän elämäänsä tuonut. Tärkeintä on tavallisen arjen sujuminen; päivät kulkevat vegaanilla yhtä jouhevasti – jos eivät paremminkin – kuin sekasyöjällä. Kirja ei myöskään oleta, että kaikki tietävät, mitä vegaanius tarkoittaa. Ensimmäisellä sivulla kerrotaankin lyhyesti, mistä vegaaniudessa on kyse ja miten se eroaa muunlaisesta kasvissyönnistä. Jo teoksen esipuhe johdattelee kirjan ihmisläheiseen kerrontaan: jokainen haastateltava on yksilö, jonka maailmankuvasta ja teoista lukija voi inspiroitua. Parasta kirjassa onkin juuri haastateltavien erilaisuus. Ei ole välttämätöntä olla huippu-urheilija tai eläinaktivisti voidakseen vaikuttaa ja tehdä maailmasta parempaa paikkaa elää. Toisaalta jokainen huippu-urheilijaksi tai eläinaktivistiksi haluava voi löytää opuksesta itselleen esikuvan, johon samaistua. Jos tämä sattuu olemaan ensimmäinen lukemasi kirja vegaaniudesta, se on kaikki mitä alkutaipa-

Mia Takula Elämäni vegaanina – 14 ihmistä huipulla. Into Kustannus 2017. 256 s.

leelle tarvitset: innoittavia ihmisiä, ajatuksia herättäviä faktoja ja kirsikkana kakun päällä useita herkullisia reseptejä. Tämä kirja inspiroi, vaikuttaa ja auttaa. n HENNA HEIKKALA

KISSAN TIE RAKASTETUKSI LEMMIKKIELÄIMEKSI KISSAN TIE RAKASTETUKSI lemmikki-

eläimeksi on ollut pitkä ja kivinen. Kesyyntyneiden villikissojen ja ihmisen välinen tarina alkoi ainakin 11 000 vuotta sitten. Kissojen maailmanhistoria on kissojen tarina. Siinä kerrotaan, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua ennen kuin afrikanvillikissasta tuli sylissä kehräävä kotikissa. Kissan asema on vaihdellut eri aikakausina laidasta laitaan: muinaiset egyptiläiset palvoivat kissajumalia. Keskiajalla Euroopassa vainottiin kissoja, sillä ne yhdistettiin noitiin ja demoneihin. Islamin vaikutuspiirissä olevilla alueilla kissojen on puolestaan uskottu pääsevän paratiisiin. 1700-luvulla Japanissa koettiin kissakuvabuumi, jota voidaan verrata nykyajan kissavideovillitykseen. Maatalousyhteisöissä kissat olivat hyödyllisiä ja siksi arvostettuja: ne vartioivat viljaa pyydystämällä rottia ja hiiriä maatiloilla. Villikissat hyötyivät ihmisten viljavarastoihin pesiytyneistä saaliseläimistä, jotka olivat niille helppoa ruokaa. Vastaavasti ihminen hyötyi viljaa tuhoavia pikkujyrsijöitä saalistavista villikissoista. Kissat palvelivat samalla tavalla tutkimusmatkailijoita laivoissa, ja ehkä juuri siksi kissa on matkustanut ihmisen mukana kaikkiin maanosiin.

Tietokirjailija Petri Pietiläisen kirjoittama Kissojen maailmanhistoria kertoo, miksi kissoja on vuoroin rakastettu ja vihattu. Se antaa selityksen uskomuksille, joiden mukaan kissojen on ajateltu hoitavan monia ihmisten vaivoja tai ihmisen vatsan päällä olevan mustan kissan on kuviteltu parantavan epilepsiapotilaan. Kerrotaanpa kirjassa sekin, miksi kissat ja naiseus yhdistetään toisiinsa. Tällä vuosituhannella kissa on ylivoimaisesti suosituimpia lemmikkeinä pidettyjä eläimiä. Hyötyeläimestä on sukeutunut viihdyttäjä. Kissat tarjoavat seuraa, rakkautta, iloa ja hupia, ja niillä on valtava vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Hyrräävä karvakerä poistaa tehokkaasti huolet ja murheet. Pietiläisen mukaan kissa on 2000-luvun eläin: se on kaupunkilaiselle helppo lemmikki, joka ei vaadi suurta tilaa. Myös kissan itsenäisenä ja salaperäisenä pysynyt luonne viehättää nykyihmisiä. Pietiläinen on tunnustautunut kissaihmiseksi. Kissojen maailmanhistoria on tuhti paketti, jossa tarkastellaan rinnan kissaa, ihmistä, uskontoja ja historiaa, sillä ne kaikki liittyvät toisiinsa. Opuksen yli 300 sivulla esitellään muodonmuutos villikissasta rakastetuksi perheenjäseneksi. Jokaisen kissanomistajan on syy-

Petri Pietiläinen Kissojen maailmanhistoria. SKS (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) 2016. 352 s.

tä lukea tämä kirja, koska sen luettuaan osaa kunnioittaa lemmikkiään entistä enemmän. n HEIDI DAHLMAN HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

33


SAARA TUNTURI / WWF

UUTISIA

ELÄINPERÄISTEN RUOKIEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET VERTAILUSSA WWF:LTÄ ON ILMESTYNYT Lihaopas, joka kannustaa suomalaisia syömään vähemmän ja ympäristön kannalta parempaa lihaa. Ovathan ruokavalinnat ympäristön kannalta tärkeimpiä arjen valintoja. Ruoantuotanto vaikuttaa merkittävästi ympäristön tilaan sekä meillä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Lihan, kananmunien ja maitotuotteiden tuotantoon tarvitaan aina myös kasvikunnan tuotteiden kasvatusta rehua varten, joten eläinperäisillä tuotteilla on lähes poikkeuksetta suuremmat ympäristövaikutukset kasviperäisiin tuotteisiin verrattuna. – Lihantuotanto aiheuttaa suuria ilmastopäästöjä ja on sekä suoraan että välillisesti suurimpia uhkia hälyttävästi heikkenevälle luonnon monimuotoisuudelle. Myös suomalaisella lihantuotannolla ja

34

HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

-kulutuksella on vaikutuksia sekä globaalisti että paikallisesti, esimerkiksi järvien ja Itämeren rehevöitymiseen. Ilmastonmuutoksen, Itämeren ja luonnon monimuotoisuuden kannalta on siis ratkaisevaa, kuinka paljon ja minkälaista lihaa syömme, kertoo WWF:n suojeluasiantuntija Stella Höynälänmaa. WWF:n Lihaoppaan julkaisun tavoitteena on lisätä suomalaisten tietoisuutta ruoan- ja lihantuotannon ympäristövaikutuksista ja kannustaa suomalaista korvaamaan edes osan lihasta kasviksilla tai kestävästi pyydetyllä tai kasvatetulla kalalla. Opas on suunnattu niille suomalaisille, jotka ovat kiinnostuneita tekemään ympäristön kannalta parempia valintoja lautasellaan. WWF on jo useana vuonna julkaissut Kalaopasta, joka on vaikuttanut merkit-

tävästi kauppojen kalavalikoimiin ja kuluttajien tottumuksiin. Oppaassa kalalajit on luokiteltu suositeltaviin, harkittaviin ja vältettäviin niiden pyyntiin liittyvien ympäristöhaittojen ja kalakantojen kestävyyden perusteella. Myös Lihaoppaalla pyritään vaikuttamaan kuluttajiin ja yrityksiin: se tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa omilla valinnoillaan ja valikoimillaan. – Aika on nyt selkeästi oikea. Viime vuosina tietoisuus kestävistä ruokavalinnoista on lisääntynyt selkeästi ja asian ympärillä käydään jatkuvaa keskustelua. Kauppoihin on tullut huomattava määrä uusia kasviperäisiä tuotteita, joiden myynti on jo lähtenyt ilahduttavaan kasvuun, Höynälänmaa summaa. n Ilmainen Lihaopas löytyy osoitteesta wwf.fi/lihaopas


LUKUNURKKA

TIETO SAMANKALTAISUUDESTA PISTÄÄ MIETTIMÄÄN MONI MEISTÄ MUISTAA jo koulussa oppineensa, että ihmisen erottaa eläimestä monivivahteinen puhuttu kieli. Samoin täysin ihmisen luonteenpiirteinä on opittu pitämään kykyä työvälineiden valmistamiseen ja käyttöön, empatiaan ja vaikkapa ns. reilun pelin sääntöjen vaalimiseen. Ihminen on vanhojen oppien mukaan myös tietoinen eleistään ja ajatuksistaan, toisin kuin eläin. Helena Telkänrannan uusin teos avaa lukijalle viimeisimpien tutkimustulosten kautta uudenlaisia näkökulmia vanhoihin ”totuuksiin”. Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää? on kiehtovasti kirjoitettu tiedekirja, joka ei pyri kumoamaan vanhoja oppeja, vaan esittelee tuoretta eläinten kognition tutkimustietoa ja sitä kautta ihmisten ja eläinten samankaltaisuuksia. Kirjan kirjoittaja Helena Telkänranta on useaan otteeseen palkittu tiedetoimittaja ja tietokirjailija. Hän sai muun muassa edellisestä teoksestaan Millaista on olla eläin (2015) tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2016. Telkänranta ei uusimmassakaan teoksessaan pohdi eikä arvaile, vaan kertoo nykyisellään faktana tunnettua tietoa biologin ja evoluutiotutkijan näkökulmasta. Sen hän tekee helposti ymmärrettävällä kielellä ja eri puolilla maailmaa työskentelevien kollegoiden kokemuksista kertoen. Eläinten kognition eli mielen toiminnan tutkimus on viime vuosina kehittynyt vauhdilla. Tutkimustuloksia vertailemalla ja yhdistelemällä evoluutiotutkimukseen on saatu uutta tietoa sekä eläin- että ihmiskunnasta. Me ihmisinä emme olekaan ainoita, joilla esiintyy vasen- ja oikeakätisyyttä, musikaalisuutta, alueellisia kulttuurieroja ja sukupolvilta toisille välittyvää tietotaitoa. Eläinten unien näkemisestäkin on saatu uutta tietoa. Telkänrannan kirja antaa mahdollisuuden kurkistaa eläinten mieleen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tunne-elämään. Se saa lukijansa sekä hymyilemään että herkistymään, sillä samalla kun tieto samankaltaisuudestamme eläinten kanssa voi huvittaa, se voi myös pistää ajattelemaan uudelleen tapaamme kohdata toista lajia edustava luontokappale. Eläinten keskinäinen kommunikointi eroaa omastamme, mutta jo nyt tiedetään esimerkiksi joidenkin marakattien käyttävän jopa yhdyssanoja tiedonvälityksessään. Jotkut eläimet osaavat laskea. Musikaalisimmat lajit säveltävät, ja jotkut kykenevät oppimaan ihmiskielen sanojen merkityksiä – eivät siis pelkäs-

tään matkimaan äänteitä. Telkänrannan teoksen tarjoama viimeisin tutkimustieto yllättää lukijan ja saa miettimään, josko joskus tulevaisuudessa voisimme jopa kielellisesti vaihtaa ajatuksia eläinkunnan edustajien kanssa. Äkkiseltään moni koiran tai kissan omistaja uskoisi lemmikkinsä eläimistä viisaimmiksi, tai arvelisi apinat eläinkunnan älykkäimmiksi. Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää? -kirja avaa kuitenkin mahdollisuuden ällistellä monia muitakin ihmisen kanssa samankaltaisia eläimiä kaloista lintuihin. Teos ei ole unohtanut selkärangattomiakaan: kirjassa kerrotaan uusimmista selkärangattomien kognition tutkimustuloksista, joskin niitä koskeva tutkimus on vasta alkumetreillään.

Parhaimmat ominaisuutemme periytyvät eläinesi-isiltä ”Monet ihmisen parhaista ominaisuuksista, kuten empatiakyky, ovat olemassa juuri siksi, että olemme perineet niiden alkumuodot eläinesi-isiltämme”, Telkänranta kirjoittaa. Eläimet ovat tietoisia itsestään yksilöinä. Ne tuntevat iloa, surua, kipua ja kokevat empatiaa. Kaikki nämä tunteet ovat yhtä suuria tai pieniä niiden omassa lajityypillisessä maailmassa kuin omamme ihmisen maailmassa. Tieto tästä kaikesta voi lisätä myös tuskaa, kun ajattelemme sekä lemmikkejämme että tuotantoeläimiämme. Millaista on eläimen älykkyys ja kuinka se vertautuu omaamme? Miten eläin kokee itsensä ja itseään ympäröivän maailman? Kuinka eläin hahmottaa ajankulun? Helena Telkänrannan Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää? on erinomainen lukuvalinta niille, jotka haluavat vahvistusta omille ajatuksilleen eläinystävistään tuntevina ja älykkäinä yksilöinä tai vaikka nippelitietoa tuleviin väittelyihin seuraavan vähemmän eläimiin perehtyneen henkilön kanssa. Kirja on hyvä valinta myös niille, jotka uskovat mieluummin tieteellistä faktaa kuin kaikenkarvaisten kavereiden kanssa paremmin viihtyvää ystäväänsä, joka kyllästymiseen asti jaksaa muistuttaa oman lemmikkinsä olevan kaikista parhain ja ihmisen vain haalea versio siitä. Itselleni Telkänrannan viimeisin teos antoi paljon ja tuki monta oman kokemukseni kautta hahmottelemaani ”totuutta”. Tietokirjana se sai minut harvinaisella tavalla myös sekä nauramaan että itkemään. En yllättyisi, jos tämäkin Telkänrannan teos tulisi palkituksi joltain isommalta taholta. n

Helena Telkänranta Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää? SKS (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) 2016. 181 s.

KATA LAURIKAINEN HESY | JÄSENLEHTI 1/2017

35


JOUKKOKIRJE SOPIMUS 100587

TÄMÄ OSOITELAPPU ON MYÖS HESY RY:N JÄSENKORTTI

.BB04

HESYN TUOTEKUVASTO Voit tilata tuotteita myös internetin kautta: http://www.hesy.fi/tue-toimintaamme/tuotteet/ tai puhelimitse: 09 54200 100 tai tule ostoksille myymäläämme. Katso aukioloajat osoitteesta: www.hesy.fi/elainsuojelukeskus/elainsuojelupuoti-2/

1

4

4. Pinssi 5 € Pinssi kaikille eläinten ystäville, erinomainen yllätyslahja ystävälle. Kissa, koira ja kani.

5. Muistoadressi 5 € ”On maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa (Saima Harmaja).”

5 1. Kangaskassit 5,50 € Dog Power (luonnonvalkoinen), Cat Power (musta), Tassut (musta)

6. Kewätkirja 5 € Kirjailija Sakari Topelius oli perustamassa ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä pikkulintujen suojelemiseksi. Tästä Maj Föreningen (Kevätyhdistys) -nimisestä yhdistyksestä tuli myöhemmin HESY. Kewätkirja on vuonna 1894 päivänvalon nähnyt, Topeliuksen tekstiin ja R. Hertzbergin ihastuttaviin kuviin perustuva pikku kirjanen Ensimmäinen kewätkirja Suomen kewätyhtiölle. 30 sivua.

2 3 6

2. Uudet postikortit 0,50 € / kpl 3. Postikorttinippu 4 € / 10 kpl KUVAT | Mikko Kääriä

11

7 KUVAT RIITTA SOURANDER

8

7. Dog Power 13 € ladyfit-malli, kaksipuolinen painatus. Paitoja saatavana sekä pyöreällä että v-mallisella kaula-aukolla.

11. Cat Power tai Koirat, 8€

12

8. Cat Power 13 € ladyfit-malli

9. Tassut 13 € ladyfit-malli, kaksipuolinen painatus.

Kaikkiin tilauksiin lisätään postikulut painon mukaan. Alle 20 euron tilauksiin lisätään 5 euron käsittelymaksu.

10. Cat Power 13 € classic-malli, yksipuolinen painatus.

KUVA MINNA KAITAJÄRVI

10 KUVA MINNA KAITAJÄRVI

KUVA RIITTA SOURANDER

9

Aikuisten t-paitojen värivalikoima ja koot ovat nähtävissä osoitteessa: www.hesy.fi/ tue-toimintaamme/ tuotteet

LASTEN T-PAIDAT

KUVAT SANNA VIHERVUORI

AIKUISTEN T-PAIDAT

HUPPARI 12. Tassut hihassa -huppari 40 € ladyfit-malli, toisessa hihassa tassurivi-painatus. Materiaalit: 80 % puuvillaa ja 20 % polyesteriä. Värivaihtoehdot musta ja pinkki. Kokovaihtoehdot nähtävissä osoitteessa

www.hesy.fi/ tue-toimintaamme/tuotteet

Tervetuloa tutustumaan myös Eläinsuojelukeskuksen myymälään, os. Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki. Katso aukioloajat osoitteesta: www.hesy.fi/elainsuojelukeskus/elainsuojelupuoti-2/


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.