Ryhmänjohtaja, et ole yksin

Kokoukset venyvät, kun ryhmä ei toimi yhdessä. Joka kokouksen päätteeksi joudutaan myös kertaamaan säännöt. Jostakin pitäisi löytää apua, mutta mistä?

TEKSTI Iiris Tattari KUVITUS Meeri Rasivirta

Partioryhmän toiminta ei aina ole toimivaa ja helppoa. Toisinaan ryhmänjohtajana kohtaa tilanteita, joiden ratkominen yksin tai vain johtajaparin kanssa ei olekaan niin yksinkertaista. Näihin hankaliin tilanteisiin ratkaisuja tarjoaa esimerkiksi Pääkaupunkiseudun Partiolaisten moninaisuusryhmä. Moninaisuusryhmään kuuluu muun muassa sosionomeja, luokanopettajia ja sairaanhoitaja. Kaikki tuovat ryhmään oman panoksensa.

Tiia Talvitie on moninaisuudesta vastaava piirihallituksen jäsen. Hänen vastuualueellaan on piirin moninaisuusryhmä ja kaikki piirin moninaisuustoiminta. Moninaisuusryhmä luo työpajoja ja koulutuksia sekä toimii myös konsultoitavana tahona lippukunnille ja muille toimikunnille, jos tarvitaan apua vaikkapa tapahtuman saavutettavuuden kanssa.

Avuntarve voi liittyä myös esimerkiksi siihen, ettei ryhmänjohtajilla ole työkaluja johtaa ryhmää siten, että kaikkien tarpeet tulisivat huomioiduiksi. ”Voi käydä niin, että ryhmänjohtajat keskittyvät enemmän niihin, jotka ovat enemmän esillä ja enemmän äänessä, jolloin aika ei riitä kaikille tasapuolisesti. Se on yleisin aihe, mihin tullaan hakemaan vinkkejä esimerkiksi Partiokamu-koulutuksesta.”

Ikäkausittain tilanteet eivät Tiian mukaan vaihtele. Nuorille johtajille samankaltaiset tilanteet saattavat kuitenkin tuntua hankalammilta kuin vanhemmille, joilla saattaa jo olla työkaluja haastavien tilanteiden varalle.

Haastavien lasten kanssa tärkeää on hyvä viestintä ryhmäläisten vanhempiin. Keskustelu vanhempien kanssa voi esimerkiksi auttaa ratkaisemaan kokouksissa esiin tulevia haasteita. ”Oli haaste tai ongelma mikä tahansa, vanhempien kanssa keskusteleminen on ihan ensiarvoisen tärkeää”, Tiia painottaa. Hän kannustaa keskustelemaan myös lippukunnan sisällä haastavista tilanteista. Esimerkiksi ryhmänjohtajat voivat hakea vinkkejä ohjelman toteuttamiseen lippukunnan aikuisilta tai muilta ryhmänjohtajilta.

Tiia muistuttaa, että hyvin toimivassa ryhmässä jokainen saa olla oma itsensä ja kaikilla on mahdollisuus toimia osana ryhmää. ”Hyvin toimivassa ryhmässä kaikki ovat yhtä porukkaa, eikä kukaan ole ulkopuolinen.”

Toisinaan johtaminen voi käydä liian raskaaksi. Jos esimerkiksi kokoukseen lähteminen tuntuu ahdistavalta, kokouksiin on hankala keksiä tekemistä tai huomaa suuttuvansa helposti, on olennaista pysähtyä oman jaksamisen ääreen.

Jos toiminta on sellaista, että se on vaaraksi jollekin, voi keskustelu lippukunnanjohtajan, turva-aikuisen ja vanhempien kanssa olla tarpeen. ”Meidän ryhmänjohtajat tekee tosi arvokasta työtä lasten ja nuorten kanssa. Kun ryhmänjohtajat voivat hyvin, toimii ryhmä hyvin, minkä lisäksi lippukunta voi hyvin.”

Tiia kannustaa myös ryhmäjohtajia sanomaan ääneen, jos väsyttää. Ratkaisuja näihinkin tilanteisiin löytyy. ”Siinä ei ole mitään pahaa tai väärää - jokaista väsyttää jossain vaiheessa, ja siitä on hyvä kertoa. Joku voi myös tulla auttamaan: jakamaan ryhmän vetovastuun, tulla tilalle tai auttaa ideoinnissa.”