Koronaliite – poikkeustilanne partiossa

Koronakevät ja poikkeuksellinen partiokesä huipentuivat sunnuntaina 2.8.2020 järjestettyyn koko Suomen yhteiseen virtuaaliseen etäiltanuotioon. Tässä liitteessä kerrotaan, miten koronapandemia vaikutti partioon ja miten toimintaa järjestettiin siitä huolimatta turvallisesti. TEKSTI Susanna “Suski” Mikander KUVAT Sonja Meskanen

Korona keskeytti keväällä kasvokkain tapahtuvan partiotoiminnan ja peruutti lopulta kesän suuret partioleirit. Valtioneuvoston ohjeistuksen mukaisesti keväällä yli 10 hengen kokoontumiset oli kielletty. Kesällä voitiin järjestää 50–500 hengen partiotapahtumia, joissa toiminnan tuli tapahtua alle 50 hengen ryhmissä, jotka eivät ole kosketuksissa toistensa kanssa.

Suomen Partiolaiset julkaisi koko kevään ajan sivulla www.partioohjelma.fi/etapartio aktiviteettivinkkejä, joita kuka tahansa voi toteuttaa sekä hyödyntää myös koronan jälkeen. Sivulle www.partio.fi/korona puolestaan päivitetään viimeisimmät ohjeet liittyen partiotoiminnan järjestämiseen korona-aikana.

Hepun toimitus kokoontui etänä suunnittelemaan tätä lehteä.

Heti maaliskuussa partiolaiset siirtyivät ensimmäisten harrastusten joukossa järjestämään erilaista etätoimintaa. Monet digitaaliset alustat ovat olleet avainasemassa etäpartiotoiminnan järjestämisessä. Ryhmien viikkokokouksia on järjestetty muun muassa Zoomissa, keskusteluja käyty Discordissa ja ohjelmaideoita kerätty kaikille avoimessa Padletissa.

Espoon Partiotuen samoajatapahtuma Vimma ei jäänyt koronan takia kokonaan järjestämättä. VIMMA-MIX-radiokanavan kautta järjestettiin osallistujille erilaisia kilpailuja ja aktiviteetteja läpi viikonlopun. Radion lisäksi tapahtuman järjestämisessä hyödynnettiin WhatsAppia.

Partioviikolla järjestettiin lähes 500 osallistujan virtuaalinen partiotaitokilpailu. Kilpailu keräsi yhteen yli 100 vartiota Lapin partiopiiristä saakka. Tehtäväkäskyt toimitettiin sähköisesti yksi kerrallaan, ja vartiot palauttivat vastaukset ohjeiden mukaisesti kisan järjestäjille eri kanavia pitkin. Kunkin tehtävän jälkeen vartio pääsi siirtymään seuraavan vihjeen varassa “uudelle rastille”.

Suurten kesäleirien peruunnuttua Suomen Partiolaiset julkaisivat Ketänä-etäkesäleiripaketin lippukunnille. Partioleiri Bitti puolestaan kokosi yli 7-vuotiaat Minecraftin maailmaan. Lippukuntien partiokesästä voit lukea lisää seuraavalta aukeamalta.

Poikkeuskevään poikkeusjärjestelyt toivat mukanaan aivan uudenlaisen partiojohtajanperuskurssin. Historian ensimmäinen etä-PJPK oli Moodlen ja videopuheluiden kautta järjestetty kokonaisuus, jonka intensiiviosa alkoi toukokuun alussa ja jatkui kesäkuun puoliväliin. Jokaisella viikolla oli oma teemansa, johon tutustuttiin itsenäisesti ja vartion kanssa tekemällä erilaisia tehtäviä. Viikon päätteeksi teema koottiin yhteen kouluttajien johdolla kurssin yhteisessä Zoom-tapaamisessa. “Etä-PJ-kurssin tekeminen oli staabille iso ponnistus, sillä valmiita koulutusmateriaaleja ja etätehtäviä ei juurikaan ollut. Seitsemän opintopisteen pusertaminen kasaan kuukaudessa ei ollut helppoa, mutta yhteistyöllä ja sisulla siitäkin selvittiin! Staabin yhteishenki oli myös korvaamaton apu totutellessa uuteen korona-arkeen niin partiossa kuin muilla elämän osaalueilla”, kurssin johtaja Pauliina Moilanen koulutusryhmästä kertoo.

Jos laadukas etäkoulutus kiinnostaa, ensi helmikuussa PJ-toimikunta tarjoaa monimuoto-kurssin, jossa yhdistetään lähikoulutuksen ja etäkurssin parhaat puolet! Kannattaa siis pitää piirin tapahtumakalenteria silmällä.

Kaikille avoin virtuaalinen tapahtuma Himmee kokosi partiolaiset ympäri Suomen yhteisen toiminnan ja iltanuotion äärelle YouTubeen sunnuntaina 2.8. Tapahtuman juontaja Onni Pusa, 16, valittiin unelmapestiinsä videohakemuksen perusteella. Onni toimii Pääkaupunkiseudun Partiolaisten sometiimissä, Suomen Partiolaisten medialähettiläänä sekä omassa lippukunnassaan Hyvinkään Nummenpojissa viestinnän ja markkinoinnin johtajana ja tarpojaryhmän vetäjänä.

“Live-lähetys meni tosin hyvin, ja ilmeisesti katsojatkin tykkäsivät! Livessä oli hauskaa ja esimerkiksi musavideoiden aikana juontajien kanssa tanssittiin ja soitettiin ilmamandoliinia. Jännittävin hetki oli 10 sekuntia ennen suoran lähetyksen alkamista, kun tiesi, että kohta se on menoa. Lähetyksen jälkeen tunnelma oli helpottunut, ja koko porukka oli ihan fiiliksissä”, Onni kertoo.

Himmeen livestudio rakennettiin Keuruulle Isohiekan leirikeskukseen.

“Valmistelimme Hallan ja Ellin sekä muun työryhmän kanssa juonnot edellisenä päivänä, kävimme saunassa ja nostatimme ryhmähenkeä. Muutama tunti ennen lähetystä pidimme vielä kenraaliharjoitukset kameroiden ja muun tiimin kanssa”, Onni kertaa viikonlopun tapahtumia.

“Uskaltakaa tavoitella unelmianne! Tää saattaa kuulostaa geneeriseltä, mutta ihan oikeasti. Jokainen pesti on ihmisen kokoinen, ja jos sä haluat jonkun pestin, uskalla hakea sitä. En mäkään kaikkia pestejä aina saa, mutta vielä vähemmän niitä saa, jos ei uskalla edes yrittää”, Onni kiteyttää lopuksi. Tulevaisuus näyttää, missä pestissä nuori juontajalupauksemme nähdään kahden vuoden kuluttua Finnjamboree Kajolla.

Youtubessa: www.partio.fi/himmee.

Medialähettiläs Onni Pusa toimi yhtenä Himmeen juontajista.

Päin Mäntyä - Tavastien kesäleiri TEKSTI Susanna “Suski” Mikander KUVAT Jari Marvia ja Emilia Marvia

Tavastien tarkoituksena oli alun perin osallistua Vantaan alueleiri Muiskulle. Poikkeustilanteen takia Muisku kuitenkin siirtyi vuodella eteenpäin, ja lippukunnassa alettiin pikaisesti suunnitella ja markkinoida omaa leiriä lippukunnan kämpän maastossa. “Pidimme huhti-kesäkuussa muutamat talkoot, joissa parantelimme kämpän aluetta yleisesti: raivasimme aluetta, kaadoimme puita sekä valmistimme kunnollisen kehikon ja lauteet telttasaunalle. Lisäksi rakensimme noin 50 metriä hiek katietä, jotta tavarakuormaa olisi helpompaa jatkossa tuoda kämpälle”, lippukunnanjohtaja Jari Marvia kertoo.

“Koronan takia käsienpesuvettä jouduttiin käyttämään rei lusti. Lämmintä vettä oli jokaisen aterian yhteydessä tarjolla pesua varten. Ruoanlaittajien kohdalla käsidesi ja hansko jen käyttö oli tärkeää. Vessoille rakennettiin jalkapumpulla toimiva kraana, jotta käsiä ei tarvinnut käyttää. Telttamajoi tukset toteutettiin mahdollisimman väljästi, ja seikkailijoita vanhemmille tarjottiin mahdollisuus nukkua riippumatoissa”,

Jari tiivistää.

Kilon Kipinät toteuttivat peruuntuneen kesäleirin sijaan useamman ryhmän yhteisen kahden yön retken. Retkellä nukuttiin neljän hengen laavuissa ja samoissa ryhmissä toimittiin retken aikana paljon. Esimerkiksi ruoanlaitto ja suunnistaminen hoituivat näillä vakiintuneilla kokoonpanoilla. Retkipaikkana oli Nuuksion kansallispuiston reunalla sijaitseva Vääräjärvi. Päivän aikana, kun nuotiopaikalla oli eniten retken ulkopuolisia hen - kilöitä, ohjelmassa oli rastikierto lähiympäristössä. Tällöin retkeläiset pystyivät välttää kontaktia muihin ihmisiin.

Lisäksi lippukunnan tyttöosasto Leimahdus suuntasi kesävaellukselle Kevon luonnonpuiston maise - miin. Tahti oli edellisvuoden vaellusta rennompi, ja vaelluksella nautittiin viiden päivän ajan uskomat - toman hienoista maisemista. Jokainen oli kuivan - nut valmiiksi vaellusruoat, ja maastossa nautittiin monipuolisista ja värikkäistä eväistä. Leimahdus suosittelee Kevoa retkikohteeksi muillekin! Hienoa, koskematonta luontoa, joka vaihtelee jatkuvasti tunturipaljakasta kanjonin rehevään koivikkoon.

Kevään osalta Korven Koukkaajat peruivat kaikki ryhmien kokoontumiset sekä 75-vuotis juhlavuoden juhlaretken. Myös Etelä-Helsingin yhteinen kesäleiri Kettu siirtyi vuodella eteenpäin. Kesäloman alkaessa tautitilanne vaikutti kuitenkin rauhallisemmalta, ja koukkaajat pystyivät järjestämään joka - kesäiset legipurjehdukset.

“Alun perin legipurjehduksen pääkohteena oli Latvia, mutta koronapandemian edetessä tuli selväksi, että ulkomaanmat kasta on luovuttava. Varakohteeksi valikoituivat Saaristomeri ja itäinen Suomenlahti. Tautitilannetta seurattiin jatkuvasti. Alkukesästä, kun tilanne Suomessa alkoi helpottaa, ilmoittau - tuminen uskallettiin avata. Purjehdukset pystyttiin toteutta - maan lopulta aivan suunnitellusti”, kertoo kolmella legipurjeh - duksella kipparina toiminut Janne Holopainen . “Legipurjehduksilla piti ottaa poikkeavat olosuhteet huomi - oon. Erityisen tärkeää oli, että purjehdukselle ei osallistuta, mikäli on minkäänlaisia flunssaan tai koronaan viittaavia oireita. Lisäksi esimerkiksi käsihuuhteita pidettiin jatkuvasti saatavilla”, Janne selventää. “Purjehdusten aikaan tautitilanne Suomessa oli hyvin maltillinen. Koronan olemassaolo pidettiin mielessä, mutta se ei silti estänyt yhdessä tekemistä sekä Suo - men kesässä ja saaristoluonnossa seikkailua.”

Laajasalon Siniset järjesti elokuun alussa kahden päivän päiväleirin tavallisen kesäleirin sijaan. Päiväleirillä oli ohjelmaa sudenpennuille, seikkailijoille ja tarpojille. Ohjelmaan sisältyi erilaisia rasteja, joilla harjoiteltiin pääasiassa perinteisiä partiotaitoja. Käsidesiä kului enemmän kuin aikaisempina vuosina, eikä kontakti - leikkejä voitu leikkiä, mutta muuten päiväleiri ei poikennut aikaisem mista partiotapahtumista kovinkaan. -

Partiotaustaisen Leirikesä ry:n leireille osallistuu vuosittain noin 4500 lasta. Se tekee Leirikesästä Suomen suurimman kaikille avoimien lastenleirien järjestäjän. Mutta miten leiritoiminnan ylläpitäminen onnistui koronan aikaan? TEKSTI Liinu Yli-Hongisto KUVAT Anna Lohko

Jutun kirjoittaja työskenteli kesällä Partiolaisten päiväleireillä. Lisäksi juttua varten on haastateltu Leirikesän toiminnanjohtajan sijaista Hanna Hietikkoa.

Partiolaisten päiväleirit ovat Leirikesän kaikille avoimia päiväleirejä, joiden ohjelma pohjautuu partio-ohjelman aktiviteetteihin. Kesällä 2020 leirejä järjestettiin 7–12-vuotiaille Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla kesäkuun ajan lähes tavalliseen tapaan.

Kuten aina, leireillä toimittiin pienissä, alle 30 henkilön ryhmissä ohjaajat mukaan lukien. Lapsia kannustettiin huolehtimaan hygieniasta vielä tavallistakin paremmin: leireillä pestiin ja desinfioitiin käsiä, muistutettiin yskimään ja aivastamaan oikein sekä huolehdittiin tilojen ja välineiden puhtaudesta.

Ohjelma järjestettiin ilman lähikontaktia ja pääosin ulkona. Isoja muutoksia ohjelman rakenteeseen ei kuitenkaan jouduttu tekemään. Päiväleireillä päästiin tuttuun tapaan muun muassa laittamaan ruokaa retkikeittimellä, nikkaroimaan ja retkeilemään – sekä tietenkin nauttimaan iloisista kesäpäivistä ikioma leirihuivi kaulassa!

Eniten muutoksia koronapandemia aiheutti Leirikesän yöleirien toimintaan. Noin 7–16-vuotiaille tarkoitettuja leirejä järjestettiin Kiljavan leirikeskuksessa Hyvinkäällä kesä–heinäkuun ajan sekä Kesärinteen leirikeskuksessa Tuusulassa kesäkuun ajan.

Suurimmat mullistukset kokivat Kiljavan leirit, kun yksi suuri, normaalisti enimmillään 220 osallistujan leiri jaettiin kolmeen tai neljään osaan. Pienemmät ryhmät majoittuivat teltoissa eri puolilla Kiljavan leirialuetta ja leireilivät keskenään ilman kontaktia toisiinsa.

Kesärinteellä leirien osallistujamäärää pienennettiin hieman, jotta leirin koko pysyi alle 50 henkilössä leirihenkilökunta mukaan lukien. Normaalisti Kesärinteen leireillä nukutaan sisällä, mutta tänä vuonna osallistujilla oli mahdollisuus halutessaan nukkua ulkona omassa teltassa.

Päiväleirien tapaan myös yöleireillä keskityttiin hyvään hygieniaan ja ohjelman järjestämiseen ulkona. Ruoka laitettiin poikkeuksellisesti itse retkikeittimellä, mikä riemastutti monia osallistujia.

Vaikka leirit päällisin puolin näyttivät hieman erilaisilta kuin yleensä, monet tutut yöleirien jutut säilyivät. Tänäkin vuonna päästiin muun muassa uimaan, tekemään ostoksia leirien vetonaulaksi muodostuneesta kanttiinista sekä osallistumaan monenlaiseen ohjelmaan tuttujen ohjaajien ja kivojen leirikaverien kanssa.

Tuttujen leirimuotojen rinnalle kehitettiin Leirikesän Verkkoseikkailu, 7–12-vuotiaille suunnattu päiväleiri, joka toteutettiin täysin etänä.

Kevään aikana Leirikesä järjesti lapsille noin 30 minuutin mittaisia maksuttomia puuhatuokioita verkon välityksellä. Puuhatuokioista saadun hyvän palautteen inspiroimana suunniteltiin etätoimintaa myös kesälle sen varalta, että normaalien leirien järjestäminen ei olisi mahdollista. Lopulta Verkkoseikkailuita järjestettiin kesäkuun kahdella ensimmäisellä viikolla vaihtoehtona muille leirimuodoille.

Verkkoseikkailu toteutettiin Zoom-videopuhelupalvelun kautta niin, että leiriohjaaja ja lapset osallistuivat leirille kotoaan. Yhdelle leirille mahtui mukaan lapsia yhteensä 20 ruudun ääreltä. Saman laitteen kautta leirille saattoi osallistua myös useampi esimerkiksi samaan perheeseen kuuluva lapsi.

Kuusituntisen leiripäivän ohjelmaan kuului muilta leireiltä tuttuja aktiviteetteja: ruoanlaittoa, ulkoilua, kisailua ja kädentaitoja. Kaikki ohjelmat oli suunniteltu niin, että lasten oli helppo osallistua niihin kotona itsenäisesti.

Kokemukset uudesta leirimuodosta olivat niin hyviä, että Verkkoseikkailuja suunnitellaan pidettäväksi myös ensi kesänä.