VASTUULLISUUS

Vastuullisuus ei ole tulevaisuuden yritykselle sananhelinää, vaan selviytymisen edellytys, väittää toimitusjohtaja ja yritysvastuuaktivisti Anttoni Palm.

TEKSTI ANTTONI PALM KUVAT ADOBESTOCK JA OSKARI PÖLHÖ

Vtastuullisuuden määritteleminen on kuin pitelisi sylissään rasvattua sähköankeriasta vuoristoradan kyydissä. Se määrittyy suhteessa ympäristöön. Se ei ole tarkkarajainen maali, johon pallon voi potkaista ja laskea ottelun päätteeksi pisteet. Se on kiinni ajassa ja kulttuurissa, ja siten myös alituisessa muutoksessa; eilisen edistyksellisyys on tämän päivän tavanomaisuutta. Moraalikäsitykset jalostuvat sukupolvesta toiseen, ja melko varmasti joku on aikanaan mieltänyt itsensä mitä vastuullisimmaksi orjanomistajaksi.

TULEVAISUUDEN “KULUTTAJAT”

Nuoriso on kristallipallo tulevaisuuteen. Ilmastonmuutos ja kuudes sukupuuttoaalto ovat täydessä käynnissä, siitä ei tarvitse enää kinastella tilastojen äärellä. Tämän päivän nuoret kokevat yhä vahvemmin, että jatkuvaan kasvuun perustuva kulutuskulttuuri on tuhoamassa kotiplaneetan heidän altaan. Ajatus loppuelämästä kon iktien repimällä ja hallitsemattomasti kuumenevalla pallolla ei lämmitä sydäntä, paitsi ehkä kirjaimellisesti.

Nuorisobarometrin (2016, 2018) mukaan suomalaisista 15–29-vuotiaista nuorista kaksi kolmesta katsoo, että tuotantoa ja kulutusta tulisi vähentää ympäristösyistä ja 58 prosenttia oli samaa mieltä väitteen ”jatkuvasti kasvava talous on mahdottomuus maapallon rajallisuuden vuoksi” kanssa. Tilastotieto laahaa muutaman vuoden jäljessä ja voidaan perustellusti olettaa, että etenkin kesän 2021 jälkeen prosentit ovat vieläkin suurempia.

Taloustiede puhuu kuluttajista, mutta nuoret aikuiset ovat tilastojen valossa kaikkea muuta kuin mitä sanan etymologia antaa ymmärtää. “Neljä viidestä haluaa tehdä ympäristöä ja luontoa säästäviä valintoja, kun taas aineellisemmat päämäärät, kuten korkea elintaso, oma auto tai omistusasunto, ovat tärkeitä selvästi harvemmalle”, kirjoittavat nuorisotutkijat Piispa ja Myllyniemi. Elämykset, ihmissuhteet ja merkityksellisyyden tunne nousevat nuorten arvostamien asioiden kärkeen materian si-

luokka: verbi

1.käyttää jotakin niin, että se vähitellen huononee laadultaan 2.vähentää jonkin määrää käyttämällä sitä 3.hapertaa, rapauttaa 4.(taloustiede) käyttää jotain hyödykettä

jaan. Tätä porukkaa tulevaisuuden yrittäjän pitäisi pystyä ymmärtämään voidakseen myydä heille yhtään mitään.

SIKAILUN ULKOISHAITAT

Vastuullisuuden sateenvarjo pitää sisällään laajan kattauksen asioita inhimillisistä työoloista verojen maksuun ja päästöjen ehkäisystä syrjinnän kitkemiseen. Facebook ja demokratia, Veikkaus ja peliongelmat, Fortum ja Datteln 4, H&M ja uiguuripuuvilla, säännölliset yritysten välinpitämättömyydestä kumpuavat skandaalit ovat arkipäivää digitaalisen median aikakaudella. Niin kauan kuin vahinkoa aiheuttavan toiminnan ulkoishaitat jäävät verovaroilla maksettaviksi tai boikotit jäävät vain puheiden tasolle, tulee sikailu olemaan yritykselle vastuullisuutta kannattavampaa.

Yritykset muodostavat tulevaisuudessa entistäkin vaikutusvaltaisemman osan yhteiskunnan kudelmaa ja siksi niiltä tullaan penäämään yhä suurempaa vastuunkantoa. Kärsimykseen perustuva tuotanto on integraalinen osa tämän päivän talousjärjestelmää ja siitä irrottautuminen on mahdotonta, jos aikoo pyörittää yritystä. Laite, jolla tekstiäni kirjoitan, saa voimansa kummilapseni ikäisen kongolaisen kaivostyöläisen louhimista metalleista ja tuoli, jolla istun, on vuorattu koiraa älykkäämmän nisäkkään iholla.

Täydellistä valintaa ei ole olemassa. Se, ettei jotain voi tehdä täydellisesti, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä kannattaisi tehdä ollenkaan. John Maynard Keynesin sanoin on parempi olla suurin piirtein oikeassa kuin tarkasti väärässä.

KESTÄVÄ REITTI

Yritys ei muutu vastuulliseksi yhden somekampanjan myötä. Uudenlaisen ajattelun käynnistyminen ja kestävät muutokset vievät vuosia, mutta tällöin jälki on pysyvää. Vastuullisuus on pienistä teoista hitaasti liikkeelle nytkähtävä lumipallo, joka kerää massaa ja nopeutta aina kun yrityksessä valitaan kahdesta pahasta pienempi.

Vaatimus vastuullisuudesta tulee voimistumaan vuosi vuodelta nuorten aikuisten siirtyessä työelämään ja palveluiden asiakkaiksi. Tälle porukalle rahan käyttäminen on identiteettikysymys: mille yritykselle annan rahani, ovatko sen arvot linjassa omieni kanssa?

Vastuullisuudesta pitää puhua, vaikka prosessi olisikin vielä kesken – kissan häntää nostaa vain kissa itse. Kaikessa ei voi olla edelläkävijä ja joskus raadollisen rehellinen rajallisuutensa myöntäminen on parasta mahdollista vastuullisuusviestintää, kuten Varusteleka ja Oatly ovat kaikessa nerokkuudessaan osoittaneet.

Oman rmani ympäristövastuun ohjelma käynnistyi vuonna 2016 työmatkojen päästökompensoinnista ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Nälkä on kasvanut syödessä ja seuraava välietappi on kumulatiivisen ympäristöjalanjälkemme poistaminen takautuvasti koko yrityksen elinkaaren ajalta 20-luvun loppuun mennessä. Miten se lasketaan ja miten vaikutus mittaroidaan? Ei meillä ole vielä aavistustakaan, mutta kun suunta ja intentio on tiedossa, alkaa keinoja löytyä.

Vastuullisuus on tapa suhtautua eteen tuleviin valintoihin: miten valintani vaikuttavat ympäröivään maailmaan ja muihin ihmisiin? Vastuullisuus ei ole 20-luvun lopussa enää kilpailuetu, vaan yrityksen olemassaolon edellytys. Tämän päivän edelläkävijyys on ylihuomisen vähimmäisvaatimus.

Kirjoittaja nttoni al on äänituotantoyhtiö Artlab Productions Oy:n toimitusjohtaja, Helsingin Yrittäjien nuorten yrittäjien verkoston HYNY:n hallituksen vastuullisuusvastaava ja pragmaattinen idealisti.