2020

Erityisesti pidän vessojen seinistä, jotka ovat täynnä kaikenlaisia piirustuksia.

Jälkiä koulun menneisyydestä. Pelkästään Torkkelin vessoista voisi koota taidenäyttelyn.

Olen saanut jo paljon kavereita. Kaikki vaikuttavat todella mukavilta ja lähestyttäviltä, ihan kuin olisimme yksi suuri perhe. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan muihin vielä enemmän. Vaikka toista ei tuntisikaan, niin silti voi kuitenkin jutella ja nauraa yhdessä.

Saan olla oma itseni muiden seurassa enkä tunne oloani tuomituksi. Olemme samassa tilanteessa, ja meitä kaikkia jännittää, sen takia toisille on helppo puhua. Opettajatkin vaikuttavat todella mukavilta ja tunneilla on kiva ilmapiiri. Tunnelma on rento.

Olen vielä vähän ujo, mutta olen huomannut, että olen tullut enemmän ulos kuorestani viime kolmen viikon aikana. Haluan päästä tutustumaan mahdollisimman moneen opiskelijaan seuraavan kolmen vuoden aikana.

On hankalaa sanoa, mitä nämä vuodet tuovat tullessaan ja miten ne vaikuttavat minuun. Kaiken kaikkiaan odotan tulevaa innolla. “

Neljä vuotta kun on kerennyt tottua johonkin, on hankala kuvitella elämää ilman kyseistä asiaa. Tiesin tottakai koko ajan jossain takaraivossani, että lähtö

Torkkelista tulisi jossain vaiheessa, mutta nyt kun se on edessä olo on jotenkin tyhjä. Mitä nyt?

Inhoan muutosta. Siinä on paljon hyvää, mutta en voi muuta kuin vihata sitä. Muutos antaa, mutta se myös vie. Se vie tutun ja turvallisen – lohdun.

Olen eri ihminen kuin lukion alussa; Olen täysin eri ihminen kuin vuosisitten. En meinaa edes tunnistaa itseäni kuvista vuosien varrelta.

Ihmisen tulisi pyrkiä olemaan paras minänsä. Aivojani raastaa jatkuvasti se ajatus, että tämä versio itsestäni on saavutettamattomissa kolmen vuoden muutoksen takana.

Kaikesta huolimatta, olen oppinut elämään asian kanssa. Muutos on hyvästä.

Kaapo Willman, 2023