Suomen pisin kävelykatu

Aaltonen v. 1982

Asuntoesitteissä kaupunkia kehutaan Suomen pisimmällä kävelykadulla, joka mahdollistaa palveluiden välittömän läheisyyden. Harkiten valitut faktat ja myyntipuheet saavat kaupungin vaikuttamaan täydelliseltä asuinpaikalta niin opiskelijalle, työssäkäyvälle, kuin perheellisellekin. Kuitenkin Kerava on monen mielestä landekaupunki, jossa ei ole mitään.

Miksi todellisuus, tai toisaalta yleisesti tunnettu, mutta mahdollisesti kärjistetty maine, eroaa niin paljon myyntipuheista ja toisesta mahdollisesta tavasta nähdä kaupungin? Itse olen asunut Keravalla jo kolme vuotta, enkä kertaakaan ole saanut puukosta.

Loppujen lopuksi totuus on se, että kaupunkia kohtaan syntyneet asenteet ja ennakkoluulot perustuvat johonkin.

Mitä tapahui lupaavasti kasvavalle pikkukaupungille? Muuttiko rappeutuminen kaupungin mainetta vai rappeuttiko huono maine kaupungin elinvoiman? Vai onko asia sittenkään niin mustavalkoinen, onko maineen ja elinvoiman välillä tasapainoinen myötävaikutus?

Onko mitenkään mahdollista, ettei Kerava olekaan niin paha ja, että on ok olla Keravalta?