Issuu

PUUHA 2/2021

Puuha

askare, homma, tekeminen, touhu; hanke, aie Siinä oli puuhaa koko päiväksi. WIKISANAKIRJA

PÄÄKIRJOITUS

lisipa jotain tekemistä! Lause, jonka jokainen meistä on lapsena sanonut useaan otteeseen. Tämän numeron aiheena on puuha eli toisin sanoen erilainen tekeminen. Lehti sisältääkin mitä erilaisempia artikkeleita. Lehden ilmestymisajankohdan vuoksi halusimme kuitenkin sisällyttää lehteen vielä hieman kesäistä otetta ja ripauksen vinkkejä ajanvietteeksi. Pessimistit jo saattavat nähdä silmissään kesän lopun häämöttävän ja syksyn alkavan, mutta toiset näkevät kesää olevan vielä monta viikkoa jäljellä. Loppukesän ratoksi suosittelemme tarttumaan kutkuttavaan kirjaan auringon valossa, tutustumaan Helsingistä löytyviin lenkkipolkuihin ja pelaamaan visaisia tietovisoja. Kenties aikaa näiden jälkeen jää vielä jalkapallonkin seuraamiselle. Sekä mikä tietysti tärkeintä ajan viettämiselle, oli se sitten minkä tahansa ajanvietteen parissa, itselleen tärkeiden ihmisten kanssa. Jokaiselta kesältä jää muistoja. Joskus lämpimiä, kesäillan täyteisiä ja miellyttäviä. Toisinaan taas jotain aivan muuta. Tältä kesältä monen mieleen jäänee Suomen debyytti jalkapallon arvokisoissa varsin dramaattisella tavalla, matkailu kotimaassa sekä tietysti kourallinen niitä muistoja, joita muistellaan vain lähipiirin kesken. Tulevaisuudessa Hälläpyörästä on mahdollista löytää myös nostoja vuosien takaa. Arkistojen kätköistä saattaa nimittäin löytää varsin mielenkiintoisia tarinoita Hälläpyörän takaa sekä lehtijuttuja, joiden sisältö yllättää. Tämän vuoksi tuomme näitä tarinoita myös teidän tietoisuuteen. Olitpa sitten optimisti, pessimisti taikka jotain siltä väliltä, niin nauti vielä kesästä ja lämpimistä elokuun illoista. Nyt on hyvä aika ladata akkuja tulevaa lukuvuotta varten. Eloisaa elokuuta toivottaen, Hälläpyörän toimitus

Helsingissä 20.6.2021 Janne Peltokorpi ja Eero Reijonen

SISÄLLYS

LEHDEN TIEDOT KUSTANTAJA Hämäläis-Osakunta PÄÄTOIMITTAJAT

03 05 06

JANNE PELTOKORPI JA EERO REIJONEN

Pääkirjoitus

LANNIE UWU-KHAEB

Vieraskynä

Eero Reijonen ja Janne Peltokorpi TOIMITTAJAT Anna Fransas Milla Hallikas Noora Tamminen Olli Narinen Charlotte Ehrmann Vieraskynä: Lannie Uwu-khaeb

CHARLOTTE EHRMANN

Invitation to think during this special period of transition TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI

08 10 12

MILLA HALLIKAS

Puuhatehtäviä

ANNA FRANSAS

Puuhaa koiran kanssa

hallapyora@gmail.com TAITTO Niko Molin

KANSIKUVA unsplash.com Käyttäjä Sneaky Elbow PAINO

OLLI NARINEN

Lähetään hölkälle!

Picaset Oy PAINOS Plus Digital

17 19 22 29 25

NOORA TAMMINEN

Lukuvinkkejä kesään

PRINTIN ISSN 1795-3634

OLLI NARINEN

Villi ja vetovoimainen – Englannin valioliiga

JUKKA SOLEHMAINEN

Kielestä[IMP]!

NIKO MOLIN

Osakunta kuvina.

KALENTERI

Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan lehti ja ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Vieraskynä: Lannie Uwu-khaeb

y name Lannie Nolito Uwu-khaeb a 20 year old, 3rd year Computer Science student at the University of Namibia. Grew up in a small harbour town west of Namibia with my pet lion in the desert. He’s name is Simba. I got it as a present on my 10th birthday. All jokes aside, I grew up as a normal kid in Namibia running around without much care in the world. Now I’m all grown up trying my best to keep up with this “adulting” thing and don’t get me started on covid. The love for technology and robotics runs strong in my blood, that’s why I am currently studying computer science. I fell in love with computers when my dad bought his first computer when I was about the age of 11 and I wasn’t allowed to touch it, that led me to be curious about everything that I could do or create using this machine. Now I am a student that thinks that the universities are doing too much especially with the overload of tests and long lectures, but I guess that’s every student’s experience everywhere in the world. Besides being a student, thanks to prof Erkki Suitinen who saw great promise to appoint me as the intern for the Future

Technology Lab which is a University of Turku oversea’s plugin campus in Windhoek Namibia(ftlab.utu.fi). Where I help in the maintenance of the website, teaching robotics to high school and primary school kids (once even university students) and many other small things to help keep the campus up and running at its optimal best. I have made a lot of friends in Finland over the past year and I have to say that they are one of the kindest, honest, encouraging, etc people I have met in my life. Unfortunately, I have only met a handful of them in person because of covid. Hopefully, covid won’t stop me from travelling to Finland for this christmas and new years. So experience some snow and test if the saunas are better over there.

Invitation to think during this special period of transition Charlotte Ehrmann

What if we took this transition period that constitutes summer, to think about what has happened in the world over the last year and a half, and about what we are going to learn from it? Summer constitutes, for the majority of students, a transition period. We move from a study year to another, sometimes from an accommodation to another one, and in Finland, from a winter to another one. Anyway, summer aspires to something new, everything seems possible in summer. It is the period between two periods. What better time to pause and think? This year, this transition period that constitutes summer is even more marked that it is accompanied by the end of restrictions linked to the Covid crisis. “Back to normal” as they say. At the time of writing this, the number of Covid cases is decreasing day after day, and restrictions disappear one by one. Soon, the human ability to habit to a change of situation will make us forget how it was during restrictions periods, and why we got there. It is getting better, and it is certain that we cannot hear the name of this virus anymore, hear about this crisis. So, we go with the flow passively, towards the exit of this strange period, and before long we will almost feel that it was unreal, a blurred and far moment in our life.

Transition periods are really important; it is there that everything is played out, it is what links each moment to another. We should pay attention to it, otherwise we may not see our own life passing by, we may feel that time is slipping away, and not realize what has happened. This applies both on a daily scale, when we go from one activity to another, and on a larger scale, a longer period of time as is the case here. It is at these moments that we must take the time to pause, to observe what is happening, what we are leaving behind, and where we are going. So let’s take the time, this summer, to take a step back from what happened lately and to think on what we will retain from it. Because we usually innately tend to become accustomed to situations, we might not realize anymore what is acceptable and what is not. It is so important that we are not passive or unresponsive to what has happened and what is happening, and that we realize the scope and severity of this crisis and of its meaning. I encourage everyone to think, personally and collectively, on what this crisis has meant, for ourselves and for the society. What has this crisis revealed about our way of life, from a societal point of view? From an environmental point of view? Political? Demographical? Social? What has this crisis revealed about ourselves, our need to socialize, our way of consuming, of interacting with others? Everyone should take advantage of this summer, period of transition in the whole world, to ask themselves these questions. What do we want to keep from this crisis? Do we really want to get back to “normal”? Knowing that it is in fact exactly this one that led us to this situation… This period must be an opportunity to reflect and reinvent ourselves, in order to lead us to a new social, economic, climatic and environmental policy that takes into account the common good much more strongly. Something has to change after that. More precisely, we should think about what we want to keep from this year. First, on the personal side, which good habits that we developed during the crisis should we keep? Second, on the societal side, what ideas and innovations

that emerged during the crisis would be good to keep afterwards? It is primordial to ask ourselves these questions to influence future policy decisions. We must also not forget what this crisis has taught us. By this I mean, from an individual point of view, the importance of our social relationships, of our freedoms and rights that we took in the past for granted, and how fragile everything is, how everything can change, so quickly, for the whole world. This realization will allow us, if we don't forget it, to enjoy more, in the future, all these moments that seemed banal a year and a half ago. It will allow us to measure how precious our freedom is. From a societal perspective, this crisis was indicative of many flaws in our society. It speaks volumes about the problems of biodiversity and the environment, about overpopulation, about the fragility of our economic and health

system. So, what lessons can we learn from it and how do we respond to them? Let's ask ourselves these questions, really. Let's not rush to the end of this crisis without asking them, otherwise it will all have been meaningless. Especially as young people, we are the ones who are going to pay the price of this crisis, so we might as well learn from it and retain something of this experience for our future. Let's take the time, even if we naturally want to move forward without looking back, to realize what happened and to retain something of it; everyone is free to retain what he wants, but it is essential to at least think about it. I invite you to think.

Puuhatehtäviä Milla Hallikas

ETSI SANAT Löydätkö kaikki 18 Hämikseen liittyvää sanaa?

AUTA ILVES KOTIIN Ilves eksyi sokkeloon, osaatko auttaa sen kotiin?

Anna Jarske-Fransas Puuhaa koiran kanssa

Lemmikkieläimet eivät ole enää ainoastaan ”ihmisen parhaita ystäviä” vaan usein tärkeitä perheenjäseniä, joiden hyvinvointiin, terveyteen ja viihdyttämisen panostetaan yhä enemmän ja enemmän. Tämä juttu keskittyy koiriin ja pieneen otantaan siitä, mitä kaikkea nelijalkaisen perheenjäsenen kanssa voikaan puuhailla kodin ulkopuolella. Paikat on testannut ja arvostellut myös Oona, 2,5v.

Koirametsä Koirametsiä on ympäri Suomea monenlaisia, aidattuja ja aitaamattomia eri kokoisia metsäalueita, joissa koirat voivat juoksennella vapaana. Lempäälässä sijaitseva Elometsä on hehtaarin aidattu metsäalue, josta voi varata ajan joko vain omalle koiralle tai isommalle koiraporukalle. Metsässä koiralla on runsaasti tilaa juoksennella vapaana, haistella ja toteuttaa kaikenlaisia koiramaisia tarpeita. Ihmisillekin löytyy palveluita ja ajanvietettä. Parkkipaikalla on siisti ulkohuussi ja metsän alueelta löytyy grillikota, jossa voi grillailla omia eväitä, koirien juostessa metsässä tai tuijottaessa ruokailijoita odottaen pääsyä osingoille.

Oonan arvosana:

PetVilla PetVillan koirapuisto Sastamalassa on oikea koirapuistojen Ferrari. Puisto on 1,8 hehtaarin aidattu alue, jonka voi varata yksin tai oman porukan kanssa, kuten Elometsänkin. Alueelta löytyy myös erikseen varattava koirien uimalampi, sekä lemmikkihotelli ja sisäleikkipuisto, mutta näitä palveluita emme ole testanneet. Ulkona sijaitsevan koirapuiston valtavalta alueelta löytyy paljon erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia, joissa koira voi toteuttaa lajityyppillisiä tarpeitaan. Näistä pallopaimennus on Oonalle tärkein tarve ja lähes koko aika kuluukin pallojen järjestystä valvoessa. Se, että pallot ovat lähes samankokoisia, kuin pieni, viisikiloinen Oonamme ei haittaa ollenkaan. Pallojen lisäksi alueella voi muun muassa kiipeillä ja hyppiä erilaisten esteiden päällä ja yli, sekä harrastaa vetoleikkejä. Myös PetVillan koirapuistosta löytyy ihmisille puucee ja grillikota.

Oonan arvosana:

SmartDog-testi SmartDOG-testi on FT, biologi ja eläinten käyttäytymistieteen dosentti Katriina Tiiran kehittämä koirien käyttäytymistä kartoittava testi, jonka avulla mitataan koiran kognitiivisia kykyjä. Jos olet lemmikinomistajana koskaan toivonut sitä, että voisit saada vastauksen karvaiselta perheenjäseneltäsi siihen, kuinka tämä voi ja mitä voisit tehdä taataksesi tälle parhaan mahdollisen elämän kanssasi, on SmartDOG-testi kenties lähimpänä mahdollisuutta saada jonkinlainen vastaus kysymykseen. Testin avulla on mahdollista saada tietoa esimerkiksi siitä, miten koirasi reagoi erilaisiin tilanteisiin, ratkaisee ongelmia, ymmärtää ihmisen eleitä ja minkälaisen muistin koirasi omaa. Testin tuloksia pääsee myös vertailemaan muihin koiriin, sekä muihin saman rodun edustajiin. Oona on erittäin innokas treenaaja ja uuden opettelija, kaikesta innostuva ja nopea oppimaan, joten SmartDOG-testipäivä oli pääosin Oonan mielestä todella hauskaa tekemistä, joskin joitain haasteitakin tuli vastaan. Energisenä yksilönä Oona olisi jaksanut tehdä kaksikin testiä putkeen, samalla, kun ihmiset olivat useamman tunnin testiin jälkeen aivan poikki. Oona on usein välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan, mutta testaajasta tuli paras kaveri, kun Oona havaitsi testaajan namitaskusta löytyvät nakit. Testi oli paitsi hauskaa ja mielekästä tekemistä Oonalle, myös silmiä avaava ikkuna siihen, millä tavalla Oona oppii, reagoi ja muistaa.

Oonan arvosana:

Lähetään hölkälle! Olli Narinen

Tuntuuko joskus siltä, että mikään ei tahdo onnistua? Opiskelutöiden deadlinet kummittelevat nurkan takana ja kymmenet muut askareet odottavat suorittamistaan. Tuntuuko joskus siltä, että heti sängystä noustua koko maailma taistelisi sinua vastaan? Itse ainakin koen vastaavia tunteita aina silloin tällöin. En ole löytänyt niihin suoraa ratkaisua, mutta yhden asian olen kuitenkin huomannut auttavan ylimääräisen stressin purkamisessa. Lenkkeily! Aloitin lenkkeilemään yläastevuosinani. Aluksi jaksoin juosta vain muutamia kilometrejä putkeen, mutta hiljalleen huomasin juoksukuntoni kohenevan ja aloin kasvattamaan lenkkieni pituuksia. Yläkoulun lopussa jaksoin juosta viiden kilometrin pituisia lenkkejä. Lukiossa matkat nousivat seitsemästä kilometristä kymmeneen. Lukion jälkeen olen lenkkeillyt yhä enemmän ja yhä pidempiä matkoja. Nykyään jaksan juosta jopa 20 kilometrin pituisia lenkkejä! Miksi pidän lenkkeilystä niin paljon ja miksi suosittelen sitä myös muille? Ensinnäkin lenkkeily on mielestäni parhaimpia yleiskuntoa kohottavia harrastuksia. Toinen asia mikä tekee lenkkeilystä erinomaisen harrastuksen on se, että sitä voi harrastaa kuka vaan ja missä vaan. Kolmas asia joka tekee lenkkeilystä ainakin itselleni mieluista on se, että juoksusuorituksen aikana pystyy nollaamaan kaikki mieltä vaivaavat ajatukset. Hyvän lenkin jälkeen tuntuu siltä, että huono päivä muuttuukin onnistuneeksi. Parasta lenkkeilyssä on ns. ”flow”-tilaan pääseminen, juoksun aikana voi nauttia vaihtuvista maisemista ja antaa jalkojen viedä mennessään, samalla kun kuuntelee omia lempikappaleita. Helsinki näyttää parhaita puoliaan lenkkeilyssä. Pääkaupunkiseudulta löytyy niin monia juoksureittejä, joissa on erilaisia maisemia, että niihin ei kyllästy urheiluhullukaan. Tässä kirjoituksessa esittelen muutamia juoksureittejä, jotka ovat mielestäni parhaimpia lenkkipolkuja Helsingissä. Jokaista reittiä voi tietenkin muokata omanlaisekseen ja juosta joko pidemmän tai lyhyemmän kaavan kautta.

Lenkkipolku 1: Pasilasta keskuspuiston läpi ja Töölönlahden ympäri.

Töölönlahtea kiertävä lenkkipolku on yksi ehdottomista suosikeistani, sillä Töölönlahdella on upeat maisemat. Pasilasta juostessa pääsee mukavasti myös raikkaan keskuspuiston läpi. Yksi kierros Töölönlahden ympäri on n. 2 kilometriä, joten alueelle on mahdollista tulla myös muualta esimerkiksi pyörällä tai julkisilla, ja juosta niin monta kierrosta kuin itseä huvittaa. Yllä olevassa kuvassa juoksin itse kaksi kertaa lahden ympäri. Jos paikalle saapuu pyörällä niin silloin saa myös hyvät alku- ja loppulämmöt. Jos makeannälkä yllättää lenkin aikana tai sen jälkeen, voi itsensä käydä palkitsemassa Sinisen huvilan kahvilassa, joka sijaitsee Linnunlaulun sillan vieressä mäen päällä. Kahvilasta on upeat maisemat Finlandia talolle!

Näkymät Sinisen huvilan kahvilasta Töölönlahden yli.

Lenkkipolku 2: Pasilasta keskuspuiston läpi ja Töölönlahden vartta pyöräbaanalle, josta matka jatkuu Lapinlahden sairaalan ohi ja Hietaniemen rantaa pitkin takaisin Pasilaan.

Tästä reitistä pidän myös todella paljon. Lapinlahden puisto on todella kaunis ja tässä reitissä yhdistyy kaupunki-, metsäja merimaisemat. Lenkin voi aloittaa myös vaikka Taka-Töölöstä tai Jätkäsaari/Ruoholahti alueelta

Lapinlahden maisemia

Lenkkipolku 3:Munkkivuoresta Pikku-Huopalahden kautta Seurasaareen ja sen ympäri.

Kolmas ehdottamani reitti kulkee Länsi-Helsingissä. Seurasaaren ympäri juostessa pystyy nauttimaan kauniista merimaisemista ja samalla saa pikakierroksen Seurasaaren vanhoista 1600-1800-lukujen museorakennuksista. Halutessaan lenkin voi Seurasaaren kohdalla myös muuttaa kävelyretkeksi ja ihastella vanhoja kartanoita ja maatilojen aittoja tarkemminkin. Seurasaaressa sijaitsee myös Urho Kekkosen mukaan nimetyt portaat, joissa entinen presidenttimme tykkäsi kuntoilla. Seurasaaren silta.

Lenkkipolku 4:Munkkivuoresta Talin metsään ja Pajamäen hallin kautta Perkkaalle, josta juoksu jatkuu Akseli-Gallen Kallelan museon ohi Munkkiniemeen ja takaisin Munkkivuoreen.

Lenkkeilyssä olen huomannut sen, että vanhoja tuttuja reittejä ei jaksa kuluttaa loppuun asti, vaan vaihtelu virkistää! Vaikka pidänkin Seurasaaren reitistä paljon, niin ei sitäkään jaksa loputtomiin juosta. Tällä reitillä pääsee nauttimaan Talin metsien vehreydestä ja raikkaudesta, sekä Laajalahden rantamaisemista. Jos haluaa juosta hieman lyhyemmän reitin, niin silloin voi juosta Munkkiniemestä rantaa pitkin Gallen-Kallelan museolle ja takaisin, silloin reitin pituus on n. kolme kilometriä. Munkkiniemeen on myös hyvät joukkoliikenneyhteydet ja esimerkiksi ratikka numero 4 tulee suoraan keskustasta Munkkiniemen rantaan.

Lenkkipolku 5:Munkkivuoresta Pikku-Huopalahden läpi keskuspuistoon, josta matka jatkuu Töölönlahden ohi aina Helsingin eteläiseen kärkeen Kaivopuistoon. Kaivopuistosta juostaan Merisataman läpi ja Hietalahden sekä Hietaniemen rantoja pitkin. Matka päättyy Meilahden kautta takaisin Munkkivuoreen.

Jos lukijoiden joukosta löytyy varsinaisia himolenkkeilijöitä, niin nyt vuorossa olisi heidän silmiään hivelevä reitti. Tämä reitti on esimerkiksi puolimaratoniin harjoittelevalle juuri sopiva. Reitin kohokohtana pidän Kaivopuiston rannan ja Merisataman läpi juoksemista. Juostessa voi ihailla erilaisia purjeveneitä ja fiilistellä kesää!

Lenkkipolku 6:Otaniemestä Lehtisaaren ja Kaskisaaren kautta Lauttasaaren ympäri ja takaisin.

Viimeinen ehdottamani reitti sopii rajan toisella puolellakin asuville. Otaniemestä on mukava juosta rantaa pitkin Lehtisaaren ja Kaskisaaren kautta onnellisten saareen, eli Lauttasaareen. Lauttasaaressa yhdistyy kaupunkimaisemat ja luonto. Rantaa pitkin pääsee metsän siimekseen ja saaren eteläkärjestä avautuu upea näkymä avomerelle! Tätäkin reittiä voi lyhentää mielensä mukaan, ja jos asuu esimerkiksi kantakaupungissa, niin suosittelen ottamaan metron Lauttasaareen ja juoksemaan siellä pienen lenkin. Ensimmäiset lenkkeilykerrat saattavat tuntua hieman raskailta, mutta onneksi esimerkiksi musiikilla voi vaikuttaa vahvasti juoksijan mielialaan. Rakastan musiikin kuuntelua lenkeillä, sillä tietyt kappaleet antavat yllättävän paljon lisävauhtia ja jaksamista juoksemiseen. Nämä kappaleet saattavat olla jo monelle tuttuja, mutta suosittelisin silti kuuntelemaan esimerkiksi Bill Contin Gonna Fly Now, Giorgio Moroderin Chase, Faithlessin Insomnia, Underworldin Born Slippy ja Royal Philharmonic Concert Ochestran Hawaii 5-0 kappaleita. Jos olet joskus pohtinut lenkkeilyn aloittamista, niin nyt sinulla on siihen oiva mahdollisuus! Kesäisessä Helsingissä on juuri sopiva ilmasto lenkkeilylle – ei ole liian kuuma, eikä liian kylmä. Meri ja kaupungin lähiluonto takaavat myös sen, että voit nauttia lenkkeilystä raikkaassa ilmassa, etkä pakokaasujen keskellä. Jos et ole keksinyt vielä omaa juoksureittiä, niin nappaa yksi edellä mainituista reittivinkeistä, iske kuulokkeet korville ja ei kuin menoksi! Vauhdikkaita ja antoisia juoksuhetkiä!

Lukuvinkkejä kesään Onko lukeminen jäänyt vähemmälle opiskeluiden takia? Ei hätää! Kokosimme lukuvinkkejä, joiden avulla voit löytää itsellesi sopivaa rantalukemista.

Noora Tamminen

Jane Austin: Ylpeys ja ennakkoluulo Etkö malta odottaa uuden Bridgerton-kauden saapumista Netflixiin? Ei hätää! Jane Austinin klassikko antaa humoristisen ja lämpimän kuvan englantilaisesta maalaisaatelista. Austinin piikikäs henkilökuvaus ja humoristinen kirjoitustyyli tekee kirjasta helposti luettavan myös niille, jotka eivät ole ennen ehkä uskaltaneet koskea klassikoihin.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas Itsenäisyyspäivän klassikkoleffa on varmasti meille kaikille entuudestaan tuttu, mutta kuinka moni on lukenut itse Väinö Linnan teoksen? Kirja kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen, mutta on muutenkin (ainakin allekirjoittaneen mielestä) aidosti lukemisen arvoinen kirja. Vinkki! Värikkäät henkilöhahmot ja heidän murteensa pääsevät oikeuksiin etenkin äänikirjan kautta, joten kirja sopii hyvin kuunneltavaksi vaikkapa lenkin aikana

Erich Maria Remarque: Ei mitään uutta länsirintamalta Sotakirjallisuudesta toinen ehdoton suositus on Remarquen realistinen ja pysähdyttävä kuvaus ensimmäisestä maailmansodasta. Kirja perustuu Remarquen omiin kokemuksiin parikymppisenä nuorena Saksan armeijassa, ja kirja on päätynyt myöhemmin myös natsiSaksan kirjaroviolle pasifistisena teoksena. Ei mitään uutta länsirintamalta ei ehkä sovi hömppäkirjaksi rannalle, mutta lukemisen jälkeen muistat sen takuuvarmasti vielä vuosienkin päästä.

Trevor Noah: Laiton lapsi Mitä tapahtuu, kun Hitler-niminen nuori pitää tanssiesityksen juutalaiskoulussa? Trevor Noah kertoo elämänkerrassaan lapsuudestaan apartheid-politiikan repimässä Etelä-Afrikassa. Humoristisesti ja värikkäästi kirjoitettu kirja antaa ainutlaatuisen ja rehellisen kuvan puoliksi mustan ja puoliksi valkoisen lapsen kasvutarinasta. Ehdoton suositus kesälukemiseksi!

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin Lue tämä, kun haluat pakomatkalle Suomen ei-aina-niin-lämpimästä kesästä! Korona on siirtänyt tulevaisuuteen monen ulkomaanmatkat, mutta Kankimäen kirja vie lukijan todentuntuisesti niin Tansanian savanneille kuin Firenzen taiteilijahuoneisiin. Kirja on samalla kuvaus kauan sitten eläneistä naisista, jotka ovat haastaneet aikansa stereotypiat ja lähteneet seikkailemaan yksin mitä eksoottisimpiin paikkoihin.

Ben Macintyre: Vakooja ja petturi Kun haluat tarinan tosielämän James Bondista! Vaikka neuvostoliittolaiselta kaksoisagentilta Oleg Gordijevskilta saattaakin puuttua Bondin amerikkalainen pepsodent-hymy, on tämä tosielämän kuvaus KGB-agentista ja hänen kamppailustaan lännen hyväksi kylmän sodan aikana jännittävää ja sykähdyttävä lukukokemus. Kirja vie lukijan mukaansa kylmän sodan suurimpaan vakoiluoperaatioon onnistuen siinä erinomaisesti.

Khaleid Hossein: Leijapoika Khaleid Hosseinin teos on silmiä avaava ja koruton kuvaus siitä, minkälaista on elämä Afganistanissa luokkaerojen ja syrjinnän keskellä. Teos kertoo kahdesta eri yhteiskuntaluokasta tulevasta afgaanipojasta ja heidän ystävyydestään, jota repivät ongelmat ovat samalla raaka kuvaus yhteiskunnallisista ongelmista. Jos et ole vielä lukenut tätä modernia klassikkoteosta, nyt on hyvä aika siihen!

Villi ja vetovoimainen – Englannin valioliiga Olli Narinen

”A premier league season like no other, and Manchester City… ARE THE CHAMPIONS!” Näihin Martin Tylerin sanoihin päättyi Englannin valioliigan kausi 2020/2021, joka oli monella tavalla ainutlaatuinen. Ainutlaatuisen kuluneesta jalkapallokaudesta teki lähinnä se, että melkein kaikki kauden ottelut pelattiin koronaviruspandemian takia tyhjille katsomoille. Joukkueet joutuivat asennoitumaan uudella tavalla erilaiseen tilanteeseen. Suuret paikalliskamppailutkin pelattiin täydessä hiljaisuudessa. Katsomoiden tyhjyys on ollut pelaajien lisäksi myös faneille todella ankeaa, sillä pelien seuraaminen ei ole ollut yhtä mielekästä. Tähän on vaikuttanut se, että peleistä on puuttunut se kipinä ja sähköisyyden tunne, jonka fanit tuovat otteluihin. Edesmennyt jalkapallokausi oli kuitenkin tyhjät katsomot poislukien todella viihdyttävä. Varsinkin Mestarien Liigaan oikeuttavista sijoista 2-4 taisteltiin Englannissa viimeiselle pelikierrokselle saakka. Liigan mestaruus meni lopulta melko selvästi Manchester Citylle. Manchesterin

toinen joukkue, United, johti liigaa vielä tammikuussa. Unitedin peräkkäiset pistemenetykset sarjajumbo Sheffieldille (tappio) ja keskikastiin päätynyttä Arsenalia (tasapeli) vastaan tammikuun lopussa johtivat kuitenkin siihen, että City porskutti Unitedin ohi, nousi kärkipaikalle ja pysyi siellä tasaisesti kauden loppuun asti. Viime kausi oli erityisesti Liverpoolille, Arsenalille ja Tottenhamille iso pettymys. Liverpool yritti hallitsevana mestarina puolustaa kruunuaan, mutta epäonnistui siinä totaalisesti. Liverpoolin peli alkoi toden teolla takkuilemaan talven aikana ja joukkueen manageri Jürgen Klopp joutui jo helmikuussa myöntämään, että Liverpoolista ei ole tällä kaudella mestaruustaisteluun. ’The Reds’ onnistui kuitenkin viime tipassa nousemaan lopulta kolmanneksi ja varmisti suoran paikan ensi kauden Mestarien Liigaan. Arsenal ei ollut kauden alussa suosikki voittamaan mestaruutta, mutta Mikel Artetan luotsaaman joukkueen odotettiin kuitenkin sijoittumaan taulukossa korkeammalle kuin kahdeksannelle sijalle. Arsenal kaipaa kesän aikana

Kuva: Getty Images Manchester City oli jälleen vakuuttava viime kauden Valioliigassa.

20 kipeästi uusia vahvistuksia joukkueeseen ja jos tulokset eivät jouluun mennessä parane, saattaa nuorta Artetaa, 39, odottaa ennenaikainen lähtö lontoolaisseurasta. Toinen lontoolaisjoukkue, Tottenham Hotspur, saa yhä odottaa pokaalin voittamista. Tottenhamin viimeisestä pystistä on kulunut jo 13 vuotta, kun joukkue kaatoi Chelsean liigacupin finaalissa 2008. Spursin viimeisestä Englannin mestaruudesta on jo 60 vuotta aikaa. Viime kaudella ’Spursilla’ oli hyvä mahdollisuus nostaa pyttyä, kun joukkue taisteli liigacupin finaalissa Manchester Cityä vastaan. Spursin puheenjohtaja Daniel Levy päätti kuitenkin kummallisesti antaa pokaaleita urallaan kahmineelle José Mourinholle potkut juuri ennen finaalia. Tilapäisesti manageriksi noussut entinen pelaaja Ryan Mason, 30, ei onnistunut johdattamaan Tottenhamia liigacupin mestaruuteen, sillä City voitti sen jo neljättä kertaa peräkkäin. Valioliigan kausi 2021/2022 käynnistyy lauantaina 14. elokuuta. Seuraavalta kaudelta voi odottaa tasaisinta ja jännittävintä brittifutista vähään aikaan. Fanien paluu lehtereille tulee viihdyttämään niin pelaajia kuin myös katsojia tulevana kautena. Viimevuosina City ja Liverpool ovat jyränneet tiensä melko suvereenisti mestaruuksiin, mutta tulevalla kaudella voi tilanne olla toinen. Valioliigan pyttyä tulee tosissaan tavoittelemaan neljä tai viisi joukkuetta. Suurimmiksi ennakkosuosikeiksi nostaisin molemmat Manchesterin joukkueet, Liverpoolin ja Chelsean. Fanit palaavat ensi kaudella stadioneille. Kuvassa Manchester Unitedin kotistadion, Old Trafford. Kuva: pixabay. Manchester United on viimein alkanut näyttää uudelleensyntymisen merkkejä Sir Alex Fergusonin jätettyä päävalmentajan tehtävät vuonna 2013. Entisen pelaajan ja seuraikoni Ole Gunnar Solskjaerin alaisuudessa joukkue on löytänyt oman pelitapansa ja edistystä on tapahtunut. Joukkueesta löytyy tulivoimaa hyökkäykseen Rashfordin, Cavanin, Fernandesin ja Greenwoodin turvin. Keskikentällä peliä rytmittää Paul Pogba, Scott McTominay ja Fred. Unitedin puolustuskin on alkanut näyttämään lupaavalta ja muun muassa Luke Shaw, Harry Maguire ja Aaron Wan-Bissaka pelasivat viime kauden loppupuoliskolla loistavasti. Jos United saa vielä viime kaudella yskineet Donny van de Beekin ja Anthony Martialin hyvään iskuun, on joukkue todella vaarallinen. Saksassa Borussia Dortmundin riveissä pelaavaa Jadon Sanchoa on huhuttu ”punaisiin paholaisiin” kovasti viimeaikoina. Jos United onnistuu värväämään Sanchon Dortmundista ja toisen topparin, kuten Raphael Varanen Real Madridista tai Pau Torresin Villarealista Maguiren pariksi, on joukkue tosissaan valmiina haastamaan Cityn, Chelsean ja Liverpoolin. Manchester City on menestynyt Englannissa vahvasti vuodesta 2012 eteenpäin ja seura on onnistunut voitta-

maan Englannin mestaruuden seitsemän kertaa. Vuoden 2012 mestaruus oli Cityn ensimmäinen 44 vuoteen. Pep Guardiolan aikakautena (2016-) City on käyttänyt huiman summan rahaa pelaajahankintoihin, yhteensä yli 550 miljoonaa euroa. City tulee varmasti vahvistamaan joukkuettaan myös tämän kesän siirtoikkunan aikana. Vahvistusta City tulee tarvitsemaan ainakin hyökkäyspäässä, sillä joukkueen legenda, kärkipelaaja Sergio Agüero, siirtyi sopimuksensa päätyttyä Espanjaan F.C Barcelonan riveihin. Dortmundin nuori norjalainen superlupaus Erling Håland on yhdistetty Cityyn jo monta kertaa. Liverpoolilla jäi varmasti pala hampaankoloon viime kaudesta ja joukkue palaa halusta näyttää kriitikoille kaapin paikan. Kloppin miehistö epäonnistui totaalisesti mestaruutensa puolustamisessa ja pääsi nipin napin Mestarien liigaan. Kuten muutkin huippujoukkueet, myös Liverpoolin ja Jürgen Kloppin on oltava aktiivisia siirtomarkkinoilla. Klopp yrittää varmasti vahvistaa entisestään joukkueen rosteria. Liverpool osti jo ranskalaisen toppari Ibrahima Konatén saksalaisesta Red Bull Leipzigista. Klopp joutuu paikkaamaan myös Georginio Wijnaldumin tontin keskikentältä, sillä Wijnaldum lähti sopimuksensa loputtua Ranskaan Paris Saint-Germainiin. Liverpool tulee olemaan vahva joukkue ensi kaudella ja yrittää pistää epäilijät syömään sanansa.

Jürgen Kloppilla riittää mietittävää kesän siirtomarkkinoilla. Kuva: Getty Images, Tekijänoikeudet: Liverpool FC Jos Chelsea jatkaa viimekauden loppupuolen vahvaa virettään, tulee se olemaan todella vaikea joukkue voitettavaksi. Chelsea legenda Frank Lampard sai kenkää joukkueen päävalmentajan paikalta tammikuun lopussa ja Tomas Tuchelin otettua ohjat on joukkue parantanut

21 peliään tasaisesti ottelu kerrallaan. Tuchelin alaisuudessa Chelsea sijoittui Valioliigassa neljänneksi ja monien yllätykseksi se onnistui pudottamaan Real Madridin Mestarien liigan välierissä ja lopulta voittamaan toisen englantilaisen joukkueen, Manchester Cityn, toukokuun finaalissa. Pohjoislontoolaisilla Arsenalilla ja Tottenhamilla on molemmilla iso kausi edessä. Arsenal pelasi Mestarien liigaa viimeksi kaudella 2016-2017 ja joukkueen on selvittävä sinne ensi kaudeksi, jos he haluavat välttää esimerkiksi AC Milanin kaltaisen suuren taantuman, jolloin joukkue oli pitkään poissa Mestarien liigan otteluista ja sijoittui Serie A:ssa keskikastiin. Mestarien liiga on myös edellytys menestykseen pelaajamarkkinoilla. Parhaat pelaajat haluavat pelata suurimmissa otteluissa. Tottenham etsii tällä hetkellä vielä uutta manageria itselleen. Seuraavan managerin on onnistuttava, sillä muuten Harry Kanen ja Heung-Min Sonin kaltaiset tähdet saattavat vaihtaa maisemaa. Kane on itse puhunut paljon siitä, kuinka hän haluaa voittaa urallaan pokaaleita ja pelata suurimmissa otteluissa. Tällä hetkellä se ei ole Tottenhamissa toteutumassa. Voi olla, että Kane vaihtaa maisemaa jo tämän kesän siirtoikkunan aikana. Manchesterin molemmat joukkueet olisivat varmasti kiinnostuneita englantilaisen maalitykin palveluksista. Viime kaudella Sheffield United, Fulham ja West Bromwich tippuivat Englannin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, Mestaruussarjaan. Mestaruussarjasta Valioliigaan täksi kaudeksi nousivat Norwich, Brentford ja Watford. Fulham ja Norwich ovat molemmat olleet ns. ’jojo’ joukkueita Englannissa. Eli ne nousevat Mestaruussarjasta Valioliigaan, mutta tippuvat seuraavalla kaudella takaisin alempaan sarjaan ja sitten nousevat jälleen Valioliigaan. Norwich joutuu vahvistamaan joukkuettaan huomattavasti kesän aikana, jos se mielii tällä kertaa pysyä Valioliigassa nousunsa jälkeen. Norwich myi jo avainpelaaja Emiliano Buendian Aston Villaan, mikä ei lupaa hyvää tulevaa kautta ajatellen. Norwichin tulee käyttää Buendiasta saadut 40 miljoonaa järkevästi siirtoikkunassa. Watford oli Valioliigassa useita vuosia putkeen, kunnes joukkue tippui kaudella 2019/2020 Mestaruussarjaan. Nyt lontoolaiset ovat kuitenkin tulleet takaisin, mutta tuskin kovin pitkäksi aikaa. Watfordilla on edessään hankala kausi, ellei joukkue saa pelitapaansa kuntoon ja muodosta yhtenäistä nippua pelaajien kanssa. Esimerkkinä toimii Sheffield United kaudella 2019/2020, jolloin seura sijoittui Valioliigassa seitsemänneksi oltuaan yksi nousijajoukkueista edellisellä kaudella. Norwichin ja Watfordin lisäksi kolmannella nousijalle Brentfordille saattaa tulla hankala kausi. Brentford on viimeksi pelannut Englannin korkeimmalla sarjatasolla vuonna 1947. Joukkueelta puuttuu siis kokemusta Valioliigasta, mutta Thomas Frankin miehistöä ei pidä silti aliarvioida. Brentfordin Ivan Toney, 25, laukoi huimat 33 maalia Mestaruussarjassa viime kaudella. Toneyllä riittää

varmasti kyvyt Valioliigaankin, kunhan muu joukkue pystyy luomaan hänelle tarpeeksi maalipaikkoja. Valioliigassa tullaan näkemään tulevalla kaudella myös suomalaisväriä. Norwichin Teemu Pukin lisäksi Brentfordissa pelaava Marcus Forss tulee saamaan ensimmäistä kertaa maistiaisia Valioliigan viheriöiltä. Forss ja Pukki vetävät varmasti suomalaisia televisioiden ääreen Norwichin ja Brentfordin pelatessa. Hienoa, että maailman suurimmassa jalkapallosarjassa näkyy myös suomalaisväriä. Pukki ja Forss toimivat esimerkkinä tuhansille nuorille suomalaisille, jotka unelmoivat Euroopan huippuliigoissa pelaamisesta.

Norwichin Teemu Pukki toivoo, että maaliputki jatkuu myös ensi kaudella Valioliigassa. Kuva: Focus Images Näihin sanoihin on hyvä päättää Valioliigan viime kauden katsaus ja tulevan kauden ennakointi. Antoisia hetkiä kuningaslajin parissa!

Kielestä[IMP]! Jukka Solehmainen

Kesä on aina hankalaa aikaa sikäli, että vapaan määrä korreloi yleensä käänteisesti sen järkevän käytön kanssa. Niinpä lomalaisen suurin uhka on tylsistyminen1! Tarvitaan siis jotain nallepuuhaa, jolla kuluttaa luppokorva-aika. Kaikki puuhat eivät kuitenkaan ole järkeviä. Lätkäkorttienkin keräily tuskin käy edes elannon hankkimisesta, mutta viihdearvoltaan se voi hyvinkin olla kullan arvoista. Mutta miksi valita, kun voi saada molemmat2? Joskus huvi lyö kuitenkin kättä yhdessä hyödyn kanssa dulce et utile3, ja mikäs sen viihdyttävämpää. Seuraavaksi aionkin esitellä maailman hyödyllisimmän hyödyttömyyden, nimittäin keinokieleilyn (conlanging). Hyödytön se on sikäli, että kaikkihan jo jotain kieltä puhuvat. Hyödyllinen sikäli, että oman kielen jälkeen kukaan ei enää osaa lukea päiväkirjaasi (paitsi paras kaverisi ja NSA).

Harrastus kuitenkin on hauska, ja voi tosiaan olla myös hyödyllinen. Jos ei muuta, siinä oppii, kuinka monella eri tavalla maailmaa voikaan nähdä ja käsittää. Sapirin– Whorfin hypoteesin4 mukaanhan kun (äidin)kielemme määrittää, tiettyyn pisteeseen asti, ajatteluamme ja sen rajoja5. Klassinen esimerkki on Brasiliassa puhuttava pirahã-kieli. Siinä ei ole monikkoja, eikä muita numeraaleja kuin “yksi” ja “kaksi”6 (joidenkin mukaan nämäkin tarkoittavat vain “paljon” ja “vähän”)7. Tästä syystä kielen puhujat eivät vain osaa laskea. Eivät millään. Ei edes sormilla tule tulosta. Nämä tulokset ovat tosin rankasti kyseenalaistettu myöhempien tutkijoiden toimesta8, ja vallalla onkin chomskylaisempi lähestymistapa. Tarkoittaen, että ihmismielessä on kuin “sisäänrakennettuna” tietyt samat ajattelun kategoriat9, joita ilmaisemaan eri kielet tuottavat eri rakenteita. Kotimaastamme tästä on esimerkkinä suomalais-norjalaisen kielitieteilijän ja professorin Frode J. Strømnesin tutkimukset suomen ja kielen vaikutuksista ajatteluun. Aluksi hän havaitsi, että talot menivät kummasti aina

1 Joissain tapauksissa ongelman ydin saattaa tosin olla mielikuvituksen puute, mutta se erikseen diagnosoitakoon. 2 Tulevaisuuden trendi onkin eittämättä molempiavioisuus. 3 Sanonta on peräisin Horatiuksen Ars poeticasta, runo-oppikirjasta (rivit 343-344): “Omne tulit punctum qui miscuit utile dulci, lectorem delectando pariterque monendo;” vapaasti suomentaen heksametriksi: Hän joka hyötyä yhdessä viihtehen kanssa nyt luokaan, äänet suosion suurimman viihtyvilt’ oppijilt’ saa vaan. 4 Edward Sapir (1884 – 1939) yhdisti lingvistiikkaan sosiologiaa ja toimi aktiiviisesti keinokielimaailmassa. Benjamin Whorf ( 1897 – 1941) puolestaan oli Sapirin oppilas ja elätti itsensä ei kielititeteellä, vaan palotarkastaja (hän oli kemian insinööri). Hän myös kannatti kreationismia. Mielenkiintoinen heppu, suosittelen lukemaan lisää! 5 Joidenkin mukaan on olemassa myös Whorfin–Sapirin hypoteesi, joka kertoo ajattelun ohjaavan kieltä. 6 Toisaalta, emmekö mekin modernissa maailmassa elä vain ykkösten ja nollien alaisuudessa? 01101011 01100001 01101001 01101011 01101011 01101001 00100000 01101111 01101110 00100000 01111001 01101011 01101011 11110110 01110011 01101001 11100100 00100000 01101010 01100001 00100000 01101110 01101111 01101100 01101100 01101001 01100001 00001010 7 Kieli on muutenkin “helppo” oppia. Siinä on vain kahdeksan konsonanttia, kolme vokaalia, ei värisanoja eikä erillistä sanaa äidille tai isälle. On vain vanhempi, baíxi. On kuitenkin huomattava, että suppean äännevalikoimansa ansiosta kieltä voi myös esim. viheltää, mikä tiheässä ja vuoristoisessa viidakossa on ollut varmasti etu. 8 Kyseessä voi olla esimerkiksi kulttuurinen tekijä. Pirahãt ovat metsästäjä-keräilijöitä, joiden elinpiirissä ei ole tarvetta abstraktimmille ilmiöille. Keräilijäkansoilla ei myöskään ole tarvetta seurata vuodenaikoja, eikä niitä viidakoissa edes juuri ole, mikä osaltaan selittää myös pirahãn totaalisen aikamuotojen puutteen. 9 Jo filosofi Immanuel Kant määritti ns. kaksitoista ymmärryksen peruskategoriaa, joiden avulla ihminen hänen mukaansa ymmärtää todellisuuden ilmiöitä. Kaikki havaintomme siis tulevat meille näiden kahdentoista läpi, ei koskaan sellaisenaan (an Sich): Kvantiteetti eli määrä: onko jotain asiaa (1) yksi, (2) monta vai (3) onko se kaikkeus. Kvaliteetti eli laatu: onko asia (4) olemassa vai (5) ei olemassa, vai onko (6) oleminen rajoitettua jonkin toisen olemisen ehdoilla. Relaatio eli suhde: tämä käsittää olion (7) substanssin ja aksidenssin, (8) syyn olemiseen eli syysuhteen ja riippuvuuden, sekä (9) vuorovaikutuksen muiden olioiden kanssa. Modaliteetti eli tapaluokka: onko oleminen (10) mahdollista vai mahdotonta, (11) olevaa vai ei-olevaa, vai (12) välttämätöntä vai kontingenttia eli satunnaista.

samaan aikaan pimeiksi Ruotsissa. Syyksi selvisi se, että ruotsin televisiosta tuli juuri tuohon aikaan suomifilmejä, ja ruotsalaisille nämä olivat käsittämättömiä. Mutta eivät kielen tasolla, vaan siksi että niiden tyyli oli vain niin vieras. Jatkotutkimuksissa hän vertaili eri näytelmien ja tarinoiden versioita tehtynä niin Suomessa kuin Ruotsissakin ja havaitsi, että suomalaiset versiot sisälsivät pääsääntöisesti enemmän stillejä ja vähemmän liikettä kuin ruotsalaiset. Sama ilmiö havaittiin vertaillessa sijamuotoja ja prepositioita. Havaittiin, että ruotsin kielessä liike on paljon dominoivampaa, kun taas suomessa sijamuodot välittävät ensi sijassa sijaintia. (Strømnes, F.J. (2006)10). Spekulaatio oli, että tämä ilmenisi myös mentaalisissa rakenteissa ja kategorioissa, joiden avulla me havainnoimme maailmaa. Ja sellaisia tutkimustuloksia saatiinkin. Hypoteesi oli, että tekniikka — jonka olivat rakentaneet indoeurooppalaiset, pääasiassa tilaa ja liikettä kielessään hahmottavat insinöörit — olisi jollain tavalla “viearasta” suomalaiselle käyttäjälle, joka käsitti maailman paljon staattisempana, mikä aiheuttaisi onnettomuuksia koneiden kanssa. Tulos: vertailtaessa samalla alueella (rannikolla) asuvia, muuten täysin samanlaisia populaatioita, joiden ainoa erottava tekijä oli kieli, siis suomi tai ruotsi, havaittiin ruotsia puhuvien ihmisten keskuudessa jopa häkellyttävät 25 % vähemmän työtapaturmia ja työkyvyttömyyseläkkeitä. Ainoa korreloiva muuttuja oli puhuttu kieli. Toki korrelaatio ei implikoi kausaatiota11, mutta ajatus kutkuttaa... Palataksemme kuitenkin takaisin keinokieleilyyn, harrastuksen tunnetuin edustaja lienee vanha brittiläinen herrasmies nimeltään J.R.R. Tolkien12. Hänelle tämä harrastus poiki tosin sekä työn että uran. Useimmille ei, kannustan kaikkia opiskelemaan itselleen oikean ammatin (ja käymään suihkussa). Tolkienin ovat monille ensimmäisenä mieleen tuleva keinokielet quenya ja sin-

darin (joita kirjoitetaan upealla kirjoituksella nimeltään tengwar). Muita taiteen kautta tunnetuksi tulleita kieliä ovat klingoni13 sekä uutena dothraki14, jonka kursseille on työväenopistossakin ollut kysyntää! Kirjallisuus onkin usein ollut mainio lähde keinokielille. Ajatellaanpa vaikkapa George Orwellin teoksessa 1984 esiintyvää uuskieltä (Newspeak), joka tavoite on totaalinen poliittinen valta tekemällä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä. Cancel-kulttuurin aikakaudella monet ovatkin nostaneet Orwellin klassikon uudelleen valokeilaan, sitä mukaa kuin erilaisia sanoja on julistettu pannaan ja ihmisiä on potkittu ulos työpaikoiltaan heidän käyttäessään “vääriä” pronomineja15 Mutta vaikka tunnetuimmat keinokielentäjät ovatkin pitkälti modernin ajan tuotetta, ei itse ilmiö suinkaan ole uusi. Ensimmäinen aito keinokieli lienee balaibalan, joka kehittyi 1300-luvulla Iranissa, kenties ritualistisena kielenä16. Ja 1400-luvulta on Euroopasta peräisin ns. Voynichin käsikirjoitus17, jonka kirjoitusta ei vieläkään osata lukea. Kirjassa on onneksi myös kuvitus, joka käsittelee lähinnä ei-olemassaolevia kasveja, astronomisia kappaleita sekä alastomia naisia ammeissa tai altaissa, joita yhdistää putkiverkosto. Kirjasta on saatavalla kuvapainos! Tunnetuimpia, ja ensimmäisiä keinokieliä lienee esperanto, joka on luonnollisiin kieliin (lähinnä Euroopan) perustuva keinotekoinen kansainvälinen apukieli. Tällainen maailmaa yhdistävä yksi kieli (eine Sprache) on ollut sekä monien pahisten että hyvisten yhteinen haave. Joskus se oli latina, joskus ranska (mistä muuten englannin kielen sana lingua franca). Ja kaikkien salaliittolaisten pyhiinvaelluskohde, Georgian ohjekivipaadet18 sanookin, että “yhdistäkää ihmiskunta elävällä uudella kielellä”19. Esperantolla on tässä suhteessa paljon kilpailijoita,

10 The fall of the word and the rise of the mental model. A reinterpretation of the research on spatial cognition and language. Frankfurt am Main: Peter Lang. 11 Eräs spekuloitu selittävä tekijä oli, että suomea puhuvat olivat osin Itä-Suomesta muuttaneita, joilla oli suuriakin terveydellisiä eroja, johtuen esim. evakkohistoriasta ja karjalassa endeemisistä sydänongelmista. 12 Tolkien oli Oxfordissa englannin kielen professorina, mutta maineensa hän saavutti kirjoitettuaan luomilleen keinokielilleen uskottavan mytologian ja historian, joka on sittemmin julkaistu sellaisilla nimikkeillä kuin Taru sormusten herrasta ja Hobitti. 13 Klingoni on tällä hetkellä yhden miehen synnynnäinen äidinkieli, sillä hänen isänsä puhui hänelle vain klingonia. Onneksi äiti opetti englantia. Lapsi lopetti itse klingonin puhumisen isänsä kanssa, koska vihasi kieltä. 14 Molemmat kielet ovat suunniteltu olemaan äänteiltään ankaria ja pelottavia sekä kieliopiltaan sotaisien kansojen kieliä, siis oivia pilkkaamiseen ja käskyjen antamiseen. 15https://www.insidehighered.com/news/2021/03/29/court-sides-professor-who-repeatedly-misgendered-trans-student 16 Tällä alalla ehdoton klassikko on legendaarinen John Dee (1527– 1609), brittiläinen okkultisti ja matemaatikko, joka väitti saaneensa enkelten kielen tietoonsa taivaista, jota jo Eenok puhui. Eenok oli muuten Raamatusta kielletyn kirjan Eenokin kirjan sankari. Kirja oli niin “salaista” tietoa sisältävä, että katolinen kirkko yritti hävittää sitä kaikin ottein, eikä edes ottanut sitä apokryfisten kirjojen luetteloon — eikä sitä löydy luterilaisuudestakaan. Mutta (Etiopian) ortodoksinen kirkko uskollisesti säilöi teoksen, ja siihen voi tätä nykyä tutustua esim. verkossa. Yhä edelleen luterilaiset ja katoliset tahot yrittävät tosin kieltää koko teoksen olemassaolon, vaikka idän oikeaoppiset ortodoksit myöntävät sen pyhyyden.. 17 Monet epäilevät teoksen olevan maailman ensimmäinen trollaus. Mutta tilastoanalyysi osoittaa tekstin sisältävän luonnollisille kielille ominaisia rakenteita, ja sanojen esiintymistiheys noudattaa Zipfin lakia. 18 Miten sanan “guidestones” voisi paremmin kääntää? 19 “Georgia Guidestones” on valtaisa graniittimonumentti, joka ilmestyi salamyhkäisesti v. 1979 Georgian osavaltion maaseudulle. Sen rakentamisessa ei ole mitään ihmeellistä (tämän hoiti paikallinen rakennusfirma), mutta työn maksaja ja tilaaja oli tuntematon herra R. C. Christian, joka sanoi vain edustavansa “ryhmää lojaaleja amerikkalaisia”. Itse monumentti on kuin pienoisversio Stonehengestä, sillä sen paadet toimivat samalla kalenterina, joiden avulla voidaan määritellä syys- ja kevätpäiväntasaukset, löytää pohjantähti sekä määrittää keskipäivä. Mysteerisintä on kuitenkin paasien sivuille kahdeksalla valtakielellä (englanti, espanja, swahili, hindi, heprea, arabia, kiina, venäjä) kirjoitetut ohjeet ihmiskunnalle (käännetty suomeksi): Älkää antako maapallon väkiluvun kasvaa yli 500 miljoonan, ja pitäkää se jatkuvassa tasapainossa luonnon kanssa. Opastakaa lisääntymään viisaasti, vaalien laatua ja moninaisuutta. Yhdistäkää ihmiskunta elävällä uudella kielellä. Olkaa suvaitsevaisia tunteiden, uskomusten, perinteiden jne. suhteen. Suojelkaa ihmisiä ja kansakuntia oikeudenmukaisilla laeilla ja oikeudenmukaisin tuomioistuimin. Sallikaa jokaisen kansan päättää itse omista sisäisistä asioistaan ja ratkaiskaa ulkoiset kiistat kansainvälisessä tuomioistuimessa. Välttäkää pikkumaisia lakeja ja hyödyttömiä virkamiehiä.

24 useimmat ovat kuitenkin lähinnä yksinkertaistettua latinaa, eivätkä sikäli kovin mielenkiintoisia20. Mutta esimerkiksi toki pona21 on erikoinen poikkeus. Se on kanadalaisen kääntäjän Sonja Elen Kisan v. 2001 julkaisema, alunperin omaa masennustaan parantamaan suunniteltu kieli22, joka keskittyy yksinkertaisuuteen, minimalismiin ja positiivisuuteen, saaden inspiraatiota taolaisuudesta23. Tavoiten on redusoida monimutkaisetkin käsitteet ydinideaansa. Esimerkiksi numeroita kielessä on vain “yksi”, “kaksi” ja “monta”. Näin ollen ahneet miljardit ovat ikäviä ilmaistavia, siis rikkaiden on luovuttava omaisuudestaan jotta viestintä onnistuisi. Kielioppi ja äänteistö on muutenkin yksinkertaista, ja virallisesti sanoja on vain 123 kpl. Sanat ovat otettu maailman eri kielistä tasapuolisesti, onpa mukana jopa suomea (17 sanaa)! Toisessa ääripäässä esiintyy Ithkuil, joka pyrkii filosofiseen tarkkuuteen. Virallinen tarkoitus on ilmaista avoimesti, selkeästi ja lyhyesti24 ihmiskognition syvempiä tasoja sekä vähätellä luonnollisissa kielissä esiintyviä epäselvyyksiä ja semanttisia epämääräisyyksiä.Tämän se tekee olemalla monimutkainen, jopa mahdottomuuteen asti. Kielellä kun ei käytännössä voi puhua, sillä se käyttää liki jokaista ihmisten tuottamaa äännettä (65 konsonanttia, 17 vokaalia ja 5 toonia), lisäksi sen kielioppi käyttää melkein kaikkia ihmiskielten sisältämiä mahdollisuuksia25 (mm. maailmalla harvinainen partitiivimme26). Tulevaisuudessa myös kielen kirjoitusjärjestelmän tulee kuulemma olemaan “käsin kirjoitettavissa”

nimestä sol-re-sol, ettei kielessä ole kuin seitsemän tavua, joista koko kieli rakentuu: do, re, mi, fa, sol, la, ti(/ si). Mielenkiintoisesti näitä seitsemää tavua ei ole pakko laulaa, ne voi merkitä esim. väreillä! Sananmuodostus perustuu näiden eri tavujen keskinäiseen järjestykseen tavalla, johon kirjoittaja ei edes uskalla tutustua tarkemmin… Muuten keinokielivalikoima on laajempi, mitä wikipediakaan antaa ymmärtää. Löytyy mm. naisten kieli láadan, joka on suunniteltu naisten (kieli)tarpeisiin. Siitä löytyy mm. partikkeli “we”, joka ilmaisee että lauseen sanoja on saanut tietonsa unessa. Kuitenkin koko tämän keinokieleilyn paras anti on ehdottomasti tutustuminen jo olemassaolevaan kielten rikkauteen siinä vaiheessa, kun alkaa pähkäilemään, miten tämänkin voisi sanoa. Kuinka monella tavalla asioita voikaan eri kielissä ilmaista. Suomessa on partitiivi, siinä missä maailman valtakielissä on akkusatiivi. Englantilainen seisoo alla ymmärtäessään, suomalainen taas ympäröi. Kiinalaiselle silta ei ole suvultaan feminiini, sen sijaan se on “suvultaan” tuoli29. Kielioppia on kuitenkin eksoottisempaakin. Jotkin kielet, kuten tujuka Brasiliassa, vaativat lauseessa aina merkit-

Näiden kahden ääripään väliä kulkee lojban, jonka kielioppi perustuu predikaattilogiikkaan ja on siten poikkeukseton ja erityisen sopiva tietokonekäännnöksiin, mutta jonka sanavarasto on (sääntöjen puitteissa) maailman eri kielistä neutraalisti ja tasapuolisesti lainattu ja siten (muka)27 puhuttavissa/tunnistettavissa kulttuurineutraalisti kaikkialla. Mm. Raamattu on käännetty kielelle28. Erikoisempana kielenä voitaneen pitää solresolia, joka on musikaalinen kieli. Nokkela lukija tunnistaa jo kielen

Kirjoittajan oma yritys keinokielissä

Etsikää tasapaino yksilöllisten oikeuksien ja yhteisöllisen vastuun välille. Arvostakaa totuutta, kauneutta ja rakkautta; etsikää harmoniaa äärettömyyden kanssa. Älkää olko syöpä maan päällä - jättäkää tilaa luonnolle. 20 Eräs mielenkiintoinen ehdotus tarjosi protoindoeruoopan kieltä EU:n viralliseksi kieleksi. 21 Kielessä ei ole muuten erikseen isoja alkukirjaimia, joskin niitä esim. nimien kohdalla voi käyttää. 22 Kielen perustaja sanoo toki ponan pyrkivän positiivisuuteen, ja apulaisylilääkäri, psykiatri Pekka Roponen on alkanut kokeilla toki ponan mahdollisuuksia terapiakeinona. Sapirin–Whorfin hypoteesin mukaisesti kun “Itsemurhia tehdään eniten suomalais-ugrilaisella kielialueella ja Japanissa. Monet näistä maista ovat kulttuuriltaan erilaisia, mutta yhteistä niille on erittäin vaikea kieli. 23Taolaisuus on Kiinan eräänlainen alkuperäisuskonto, joka perustuu mystisyyteen ja ei-rationaaliseen tapaan elää yksinkertaisesti harmoniassa maailman kanssa. Tunnettu teos on Laotsen Dao de jing (Tao teh king). 24 Käytännön tasolla kieltä vain harva tajuaa, juuri kukaan ei voi puhua ja kukaan ei nosaa kirjoittaa... 25 Ithkuil sisältää myös joitain keinokielille tyypillisiä parannuksia taivutusluokkiin, esim. taivutus perustuen lauseen todenperäisyyteen lauseen todistettavuuteen ja todisteisiin lausujan tunteisiin ja asenteisiin lausetta tai sen sisältöä kohtaan 26 Partitiivi ilmaisee suomessa usein epätäydellistä, ei-loppuunsaatettua tekemistä tai ei-täydellistä kokonaisuutta. Partitiivissa “luen kirjaa” mutta akkusatiivi-genetiivissä “luen kirjan”. Samoin partitiivissa minulla on “osa leipää” mutta “koko leipä”. 27 Esimerkiksi sana “kaunis” on lojbaniksi melbi, mikä tulee kiinan sanasta “měi” (美), englannin “beautiful”, espanjan “bello” ja arabian ”jamiil” - ‫ليمج‬. 28 Mutta seuraako tästä se, että Raamatun on oltava tosi, koska muutenhan se ei olisi käännettävissä lojbanille? 29 Kiinassa, kuten monessa Aasian kielessä, asioilla ei ole sukua, mutta laskettaessa ne vaativat kaikki oman laskusanansa, ikään kuin kategoriansa artikkelin. Englannissa on vain a/an tai the, mutta kiinassa esimerkiksi rakennusten laskusana on todellakin tuoli, tai istuimen kirjoitusmerkki. Sama laskusana kelpaa myös vuorista puhuttaessa.

25 tävän tiedon varmuuden tason. Ei siis voi vain sanoa, että “tiedän”, vaan pitää sanoa “tiedän, koska olen itse todistanut” tai “tiedän, koska kuulin kaverilta”30. Toinen mielenkiintoinen yhteiskunnan ja kielen yhteisvaikutus löytyy Itä-Aasiasta, jossa erilaiset puhuttelumuodot ovat erittäin vakiintuneita. Populaarikulttuurin myötä liki jokainen suomalainen on oppinut, että japanissa on erillinen taivutus kohteliaalle ja tavalliselle puheelle. Mutta esim. koreassa asia viedään pidemmälle, sillä siellä verbia taivutetaan erilailla riippuen siitä, puhutaanko a) ylemmälle, b) ylemmästä vaiko jopa c) ylemmälle ylemmästä. Luonnollisesti samat portaat itsestä alaspäin löytyvät. Thain kielessä taas on erillinen kielioppi, joka on varattu vain kuninkaalle puhuttaessa31, ja kuningas tunnetusti on Thaimaassa elämää suurempi hahmo! Myös sellaiset yleiskäsitteet kuin aika ja paikka saattavat saada eri kielissä varsin erilaisen kohtelun. Aikaa voi aina tarkentaa, joissain kielissä aikamuodot etenevät jopa päivä kerrallaan, pahimmillaan tuntien mukaan. Aikaan liittyy myös yleinen termi aspekti. Se tarkoittaa tekemisen kestoa tai tapaa, ja sisältää monia mielenkiintoisia variantteja. Siis, jatkuuko tekeminen yhä (“olen juoksemassa”), onko se päättynyt (“olin juoksemassa”), onko se hetkittäistä (“juosta” vs. “juoksennella”), vasta kenties alkamassa (“juoksentelisinkohan”). Paikan suhteen mielenkiintoinen erikoisuus tulee Australiasta, jossa eräässä Guugu ymithirrien aboriginaalikielissä ei ole sanoja vasemmalle tai oikealle. Kaikki suunnat on ilmaistava absoluuttisesti, siis esim. ”tuo sinun läntisellä puolellasi oleva kynä”. Kielen puhujilla on havaittu olevan erityisen hyvä suuntavaisto... Viittomakielilläkin on omat erikoisuutensa. Ne rakentuvat hyvin pitkälti samoille periaatteille kuin puhututkin kielet, mutta niissä on omat tapansa ilmaista eri asioita, esim. adverbejä32. Koska viittomakielessä äänteet ovatkin käsien liikkeitä, voidaan sanoja painottaa tekemällä liikkeet isosti, pienesti, nopeasti tai hitaasti. Toisin sanoen, se kuinka paljon toisesta tykkää, riippuu tasan ja vain siitä, kuinka leveälle kätensä voi levittää! Jossain määrin samanlaista on kiinankin kielessä esiintyvä tonaalisuus, jossa sanan merkitys muuttuu muuttamalla sen sävelkulkua. Tasainen ja korkea, kirkas “mā” on äiti, mutta nouseva “má” tarkoittaakin hamppua. Ja vaaran paikka on, kun tiedustelee kohteliaasti, että sopisiko kysyä (“qĭngwèn”). Sen voi nimittäin helposti lausua väärin ja kysyä, sopisiko suudella (“qĭngwěn”)!

Joissakin kielissä puututaan aivan olemisen ytimeen. Esimerkiksi tekemällä eroa erilaisten epäolemisten välillä. Verratakseni, englannissa voisi sanoa, että kuuman (hot), vastakohta on kylmä (cold), mutta onko kylmä epäkuuma (unhot) vaiko vastakuuma (anti-hot)? Toinen monissa kielissä esiintyvä ilmiö on erottamaton ja erottamaton omistaminen. Esimerkiksi kiinassa perheenjäsenyys on erottamaton omistus, siksi se voidaan ilmaista eri genetiivillä. Ja monissa romaanisissa kielissä tehdään usein ero tilapäisen ja jatkuvan olemisen välillä. Hyvänä esimerkkinä espanjan ser — estar -erottelu33. Myös värit voivat olla yllättävä kiistanaihe. Muinaiskreikan lukijoita on jo kauan kummastuttanut se, miksi Homeros puhuu viininpunaisesta merestä tai lehdenvihreästä hunajasta34. Aasiassa on yleisesti ollut viisi väriä, joiden joukossa on erikoisuus “qīng” (青)35. Tämä väri on itse asiassa jotain sinisen ja vihreän väliltä, mutta sen verran kulttuurisesti tärkeä että yhä tänäkin päivänä Japanissa ei ole vihreää valoa, vaan kelmeän sininen ohjaamassa jalankulkijoita. Venäjän kielessä puolestaan on eri sanat vaaleansiniselle (goluboi, голубой36) ja tummansiniselle (sinii, синий). Suomen kieli on saanut mainetta runsaan johtamiskykynsä ansiosta. Esimerkiksi sanasta “vetää” saadaan lopulta kolmasti samalla johtimella iteroituna “vedätätyttää”, jonka kääntäminen englanniksi vaatii jo lauseen. Joitakin kieliopillisia sanoja ei aina voi edes kääntää, esimerkiksi saksan kielen sana “doch” on asia, jonka vain tietäjät tietävät... Itse asiassa, kielioppien erikoisuudet ovat varsin pieniä sille valtavalle määrälle mielenkiintoisia sanoja, joita eri kielten puhujat ovat nähneet tarpeelliseksi lisätä kieleensä. Nämä mielestäni eniten kertovat ihmiskunnan aatosten rikkaudesta ja tunteiden syvyyksistä, siitä mitä on olla ihminen37. Esimerkiksi Jugaad (hindi) tarkoittaa macgyvermäistä korjausta tai tilapäistä viritelmää, joka pelastaa päivän. Monesti sama käsite ilmenee monissa kielissä. Nostalgialle ja kadotetulle menneisyydelle, myydyille lapsuudenkodeille tai hukatuille rakkauksille on monissa kielissä kotoperäinen sana, walesissa se on hiraeth38, saksassa Sehnsucht, portugalissa sausade. Skandinaviassa taas asiat ovat juuri aivan sopivasti (ruotsiksi lagom), kun on arkisen mukava ja kodikas eli hygge (tanska)/mysig

30 Erikoisuus ei ole vain se, että tämä pitää sanoa, vaan se että kys. kieli mahdollistaa tämän päätteillä/taivutuksilla. Oikeasti ero on siis luokkaa “tiedän”, “tietän” ja “tiedään”, karrikoidusti. Kysymys on siitä, mitä ilmiöitä kielessä pidetään niin tärkeinä, että niiden ilmaisemiseen kehittyy oma kielioppi. 31 Myös koreassa oli vastaava puhetaso, mutta se elää enää vain pukudraamoissa 32 Adverbit ovat nimensä mukaisesti verbin lisämääreitä, yleensä suomessa ne muodostetaan päätteellä -sti, esim. nopeasti. Jotkin ovat poikkeuksia (tai muodostettu arkaaisella päätteellä -n), esim. hyvin, paljon, vähän. 33 Esimerkiksi lauseet “él es sucio”(Hän on likainen (eli epärehellinen, epäjärjestelmällinen)) vs. “él está sucio” (hän on likainen (vaatteiltaan)) 34 Tässä kohtaa on tosin muistettava, että “Homeros caecus fuit”. Eli perimätiedon mukaan Homeros oli sokea! 35 Kiinalaiset itsekin tunnistivat väin erikoisuuden. Filosofi Xunzi (n. 310 eaa. – 237 eaa.) sanoo sen tulevan sinisestä, ja olevan silti sitä’ enemmän (青出于蓝而胜于蓝). 36 Sanalla on myös erittäin yleinen alamerkitys “homoseksuaali”. 37 Caveat: useimmat näistä sanoista on kerätty ns. populaarikirjallisuudesta, ja ne ovat saaneet meemeinä uuden elämän internetissä kiertäessään. Monien alkuperää ja todenperäisyyttä on silti liki mahdoton selvittää, sillä esimerkiksi useimmilla alkuperäiskansojen kielillä harvemmin on edes sanakirjaa, saatika internetissä sellaista. Niinpä monien näiden sanojen todenperäisyys on otettava cum grano salis. Siltikin, ehkä tällä ei ole edes väliä. Sana on keksitty, ja se välittää yhteyden johonkin syvästi inhimilliseen. ”A rose by any other name…” 38 Vastakohtana tälle olisi Cynefin, joka tarkoittaa paikkaa jossa ihminen tai eläin tuntee olevansa kotonaan.

ikigaina (生き甲斐) ja yritysten “leanista prosessista” mudana (無駄)41, jota pitää jatkuvasti kehittää (kaizen ( 改善)). Paras on kuitenkin mielestäni termi irusu (居留守): Teeskennellä ettei ole kotona, kun joku soittaa ovikelloa ja valot palavat. Luonnossa on kuitenkin ajoittain hetkiä, jolloin on vain nautittava komorebista (木漏れ日), valosta joka siivilöityy puiden ja lehtien lomasta. Tai manjitomoesta (卍巴), pyörteillen satavasta lumesta.

Voynichin manuskriptin alastomat naiset ammeessa, keskiajan oma Hustler

(ruotsi) olo. Joskus niinkin mukava, että hommat jäävät ihan hoitamatta, ne kun vain tipahtavat tuolien väliin eikä oikein kenenkään vastuulle (det föll mellan stolarna). Japani taas on erikoistunut esteettisiin termeihin: Iki (粋), tarkkaan harkittu yksinkertaisuus39; Shibui (渋), yksinkertaisuuden ja monimutkaisuuden toimiva tasapaino; Mono no aware (物の哀れ), asioiden melankolinen katoavaisuus; wabi-sabi (侘寂), epätäydellisen yksityiskohdan täydellistävä vaikutus; yūgen (幽玄), tunne tai ajatus, jota ei voi sanoin kuvata; ma (間), tyhjän tilan arvo ja kauneus. Jos hypätään meren yli Kiinaan, pidetään viihdyttävyyden huipentumana ré nao -ilmapiiriä (热闹). Siis kuumaa ja meluisaa. Suomalaiselle tämä kääntyisi sanalla “helvetti”, missä on paikka kulttuuriselle ymmärrykselle ja sen hjarjoittamiselle. Ja bisnesten kehittämisen asemesta Kiinassa tulee kehittää yhteyksiä, guanxi (关系). Siis jokaista tuttua, epävirallista tai jopa laitonta yhteyttä ja (vasta)palvelusta, jonka avulla asiat onnistuvat, vaikka ne menisivätkin pieleen! Nykyaika taas on tuonut kieleen esim. sanan Chindōgu (珍道具), joka tarkoittaa vehjettä, joka vaikuttaa hyödylliseltä muttei oikeasti ole. Kaikkein kertovin on kuitenkin Shō ga nai (仕様が無い), joka tarkoittaa “mitään ei ole tehtävissä” ja tuo mieleen välittömästi käsiään heiluttelevan, tuskissaan kumartelevan salarymanin mokan tultua tietoonsa. Usein ongelma on syntynyt siitä, että asia on mendōkusai (面倒臭), eli sitä ei vain jaksa tehdä, edes mañana40 (espanja, tarkoittaen ”tuskin koskaan, ehkä jos jaksan”). Tällainen henkilö on usein ozappa (大雑把), sellainen joka ei piittaa yksityiskohdista. Elämän tarkoituksestakin puhutaan nykyään

Klassisena esimerkkinä saksa tarjoilee runsaasti (yhdys) sanoja, joista moni on löytänyt tiensä suomeen (esim. näppituntuma tulee sanasta Fingerspitzengefühl, hätäselitys on Erklärungsnot, korvamato taas Ohrwurm ja myötähäpeä Fremdschämen). Mutta joitakin saisi lainata lisää, vaikkapa Neidbau, varta vasten naapureita ärsyttämään rakennettu talo. Tai Backpfeifengesicht — naama joka kaipaa nyrkkiä (syystä tai toisesta). Oma suosikkini on kuitenkin jein: Kyllä (ja) ja ei (nein) samassa sanassa. Myös jiddish on lahjoittanut aimo annoksen hyödyllisiä sanoja koskien ihmistyyppejä. Me kaikki tunnemme jonkun Shvitzerin (runsaasti hikoileva, syystä), Schlemielin (kömpelys), Schlimazelin (epäonninen), Shlemazlin (joku joka on väärässä paikassa väärään aikaan), mutta tunnetko Nuchshlepperin (stalkkaaja, seuraaja), Kibitzerin (hän joka neuvoo tai höpöttää koko ajan sivusta) tai jopa jonkun, jolla on Chutzpahia, eli törkeää röyhkeyttä42. Mutta joka voi olla myös Mensch, suoraselkäinen rehti kaveri, joka tuntee Firgunia eli puhdasta iloa toisten menestyksestä. Vaikka joskus tilanne saattaakin olla Farpotshket, eli täysin ei-pelastettavissa, siis FUBAR43. Itä-Euroopan kielissä on paljon melankoliaa. Tsekissä on lítost, tarkoittaen kärsimystä joka seuraa, kun tajuaa oman kärsimyksensä, eräänlasita itsesääliä siis. Tsekeistä tulee myös ptydepe44, kafkamaista byrokratiaa kuvaava termi. Puolassa taas termi tumiwisizm kuvaa kommunismin toista oiretta, totaalista kiinnostumattomuutta tehtävään työhön. Tämän vastapainona on zalatwic, etujen ja palvelusten hankkiminen epävirallisia teitä pitkin ja tuttujen kautta. Venäjässä taas on poshlost’ (пошлость), yhdistelmä pikkusieluisuutta, huonoa makua, räävittömyyttä ja vulgaariutta. Se on kovin sukua sanalle avos’ (авось), merkiten (kuulemma tyypillisesti venäläistä) asennetta jossa viis veisataan riskeistä ja seuraamuksista, ajatellen että kaikki on kuitenkin onnesta kiinni joten antaa mennä vaan. Kaikki tämä johtaa lopulta tuskan ja tylsistymisen moniin sävyihin, toskaan (тоска). Ja kir-

39 Vain italia yltää tähän samaan sanalla sprezzatura, joka on taito saada kaikki suunnitelmat näyttämään täysin spontaanilta ja hetkessä improvisoiduilta, etenkin naisten edessä. 40 Vitsin mukaan sana on erityisen vaikea kääntää irlanniksi, sillä heillä ei tunetta mitään näin kiireellistä... 41 Hollannissa filosofia on taas aivan päinvastainen. Epibreren kuvaa “sitä että näyttäisi tekevän tärkeää työtä, vaikkei oikeasti tee mitään”. Rehellisyyden nimissä, tätä löytyy kyllä Japanissakin varsin runsaasti. Ei siellä muuten olisi puhetta siitä mistä puutetta! 42 Tarina kertoo nuoresta, joka murhasi äitinsä ja isänsä ja sitten vaati oikeudelta lievennettyä tuomiota, sillä oli nyt orpo... 43 F*cked Up Beyond All Recognition. 44 Sana itse tulee tosin Václav Havelin teoksesta.

jailija ovat sitten potšemutškia (почемучка), ihmisiä jotka kyselevät (liikaa) “miksi”... Parasta on kuitenkin sanapari da njet (да нет), sananmukaisesti “juu ei”, merkitykseltään “todellakaan ei”. Venäjän kielessä on kaksoisnegaatio käytössä, mutta tämän sanaparin yhteispeli menee siitäkin yli45. Ranska, tunteilijoiden kieli, kertoo mm. tuskasta, kun haluaa sitä mitä ei voi saada (la douleur exquise). Joskus taas tulee niin pahasti loukatuksi, ettei osaa vastata (avaler des couleuvres), tai keksii vastauksen vasta kun on liian myöhäistä (l’esprit d’escalier). Kiivetessään Eiffel-torniin voi kokea vastustamatonta halua hypätä alas (l’appel du vide), käyskentelijä (flâneur) taas kävellessään Pariisin katuja iltahämärässä päämäärättömästi (dérive) voi haluta samaan aikaan haluta sekä laulaa että itkeä (chantpleure). Ja jos pysähtyykin vain katselemaan rakennustyömaata ajankulukseen, onkin italiaksi umarell. Mikäli taas törmää vanhaan tuttuun, jota ei ole nähnyt aikoihin ja uppoutuu vaihtamaan kuulumisia, on päässyt baskin kielen aspaldikon ytimeen46. Mutta vain mikäli toiminta ei shokeeraa keskiluokkaa (épater les bourgeois). Sitä ei enää tee ainakaan naisen hameen kahina (froufrou), joten jotain radikaalimpaa on keksittävä! Myös Afrikassa on omat ilmaisunsa. Tunnetuin on ubuntu — se meidän kaikkien jakama, joka tekee ihmisestä ihmisen. Mutta onko se vaatteiden poisviskaamista tanssiakseen (mbuki-mvuki)? Vai onko se oman omaisuutensa tuhoamista vihassaan (dii-koyna)? Vai olisiko se sittenkin paljaalle lattialle nukahtamista kännissä ja alasti (rhwe)? Ehkä se on kuitenkin hyvän, jopa täydellisen unen näkeminen (bilita mpash). Ehkäpä se kaikkein universaalein ihmisten erikoispiirre on kuitenkin rakkaus. Japanissa saattaa jo ensitapaamisella tulla aavistus, että myöhemmin (mutta ei nyt) sitä tulee rakastumaan (koi no yokan 恋の予感). Sitten kun juuri on rakastumaisillaan, se tunne on forelsket. Tämän jälkeen aina kun on tapaamassa rakastaan, tai luvassa on mitä tahansa muuta kivaa tekemistä/asiaa, saattaa kokea suunnatonta esi-iloa (voorpret). Joskus rakkaus saattaa kuitenkin sekoittaa pään, ja silloin tulee lähteä ulos ja

antaa tuulen tuulettaa ajatuksia (uitwaaien). Rakkaansa usein näkee täydellisenä, vaikka hänellä saattaa esim olla ikävästi pystyssä sojottavaa nöyhtää paidalla (foozle) tai sitkeästi pystyssä sojottavia hiuksia (giri-giri). Kenties hänellä on jopa ekstramaha jälkiruuille (Betsubara 別腹).Tai hän on hyvännäköinen vain kaukaa (layogenic). Joka tapauksessa rakastaan kohtaan ei rakastunut juuri kykene kätkemään tosi ajatuksiaan ja aikeitaan (honne 本音), vaan ne ovat samat kuin julkisesti esitetyt aatokset ja mielipiteet (tatemae 建前). Mistä saattaa tosin joskus seurata karhunpalvelus, arigata meiwaku (有難迷惑. Mutta ei huolta, vanhoja suhteita voi aina uudelleenlämmittää, niin kuin vanhoja kaaleja (cavoli riscaldati). Myös muilla maailman alkuperäiskansoilla tuntuisi olevan jotain jäljellä ihmiskunnan kultaisesta aamuhämärästä, eritoten mitä tulee tunnemaailmaan. Inuiitti poistuu lämpimästä iglusta vain katsoakseen, onko ystävä jo tullut, niin paljon hän häntä odottaa (iktsuarpok)! Sitten kun kaveri vihdoin saapuu, sitä istutaan hiljaa pimeässä iglussa ja odotetaan ettäkö jotain tapahtuisi (Qarrtsiluni). Mutta joskus voi näiden kahden välillä hiljaisuuden yllä leijua yhteinen, mutta sanomaton himo, sitä kutsutaan yaganin kielessä sanalla mamihlapinatapei. Toisaalta taas tämä sama katse, jossa molemmat tietävät haluavansa sitä samaa, mutta kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta, on nimeltään yagan Tulimaan alkuperäisasukkaiden kielessä. Tämän tunteen olemassaolo on totuus jonka kaikki tietävät, mutta kukaan ei uskalla sanoa ääneen (mokita). Jos mies ei millään tajua, on naisen vain oltava miehen asunnossa niin kauan, että tämä menee naimisiin naisen kanssa (baling). Joku saattaa kuitenkin kokea vastustamatonta halua nipistää hieman ihastustaan, ihan vain ihastuksestaan (gigil). Ja jossei niin tee, saa kokea katumusta siitä ettei toiminut silloin kun oli mahdollisuus (nakakahinayang). Mutta ennen kuin lausuu ne maagiset sanat, pitää huulet kostuttaa kielellä puhetta varten (vovohe tahtsenaotse). Uudessa Guineassa on puolestaan maailman rauhanomaisin tapa ratkoa konfliktit: vertailemalla kummalla on enemmän jamssia (biritululo). Vertailun lomassa sitä

Kolmen keinokielen nimi omilla kirjoitustavoillaan (vasemmalta oikealle ithkuil, tengwar ja toki pona) 45 Vitsin mukaan kaksoiskonfirmaatiota ei kuulemma missään kielessä ole, mihin tyypillinen jenkki vastaa “Yeah, right!” 46 Sivumennen sanoen, baskin kieli on yksi omituisimpia mitä kirjoittaja tuntee. Sehän on Euroopan alkuperäiskieli, sellainen jota puhuttiin ennen indo-eurooppalaisia valloittakansoja. Tarinan mukaan eräs tunnettu lingvisti totesikin, että eli baskimaassa parisenkymmentä vuotta, eikä oppinut sanomaan kuin “kadulla on punainen auto”.

28 helposti voi sattua puraisemaan palan, jolloin jäljellejäänyt osin syöty ruoka on nimeltään engili. Mikäli tämä napostelu kuitenkin annetaan ensimmäisellä kerralla anteeksi, ja sitä siedetään toinenkin kerta, mutta kolmannen kerran sattuessa jamssit rasahtelevat ja ihmiset lentävät, on kyseessä henkilötyyppi nimeltään ilunga. Hauskaahan moinen ei olisi, mutta jos sen vitsinä kertoisi ja huonoudestaan huolimatta sille vitsille naurettaisiin, olisi taas kyseessä ayus. Joillakin ihmisilllä sitä on vaan paha tapa sanoa mitä hävettävimpiä asioita (latah). Tällaisesta huonosta vitsistä ei tosin käy sekaisin ja poissa tolaltaan oleva luontomme, koyaanisqatsi47 hopin kielellä. Palataksemme jamsseihin, jos moisen kalleuden toiselle vastalahjaksi antaa, saattaa aiheuttaa toiselle paljonkin harmistusta (sankocha), joka johtuu siitä tiedosta, että on saanut liian arvokkaan vastalahjan, ja seuraavaksi on annettava uusi lahja tään korvikkeeksi48. Mikäli ei ole varaa lahjaan, opn pakko lainata. Joskus sitä lainailee (muka vahingossa) niin paljon naapurilta, että naapuri joutuu puille paljaille. Tätä kutsutaan Pääsiäissaarilla tingoksi. Siinä jääin naapuri raapimaan päätään muistellessaan (pana po’o), että mitäs sitä on tullutkaan lainattua ja jäänyt palauttamatta.

toivuttuaan sauraidesta (mahj). Ja jossei kauneus maistu, niin josko edes ruoka, siinä määrin että ainakin Georgiassa sitä syö tultuaan kylläiseksikin (shemomedjamo). Edes teepannun vihellys (ghiqq) ei saata siitä transsista herättää. Mikäli taas ainoastaan mielessä on turistien naaraaminen saaliksi hiekkarannalta, ei kannata yllättyä jos sinua kutsutaan kamakiksi (καμάκι) eli harppuunaksi. Kannattaa ehkä sittenkin nauttia sielukkaasta taiteesta, ja sen ainakin espanjalaiset osaavat. Mitä enemmän teoksella (tai tanssilla) on tulista sielua, mitä enemmän se liikuttaa, sitä enemmän sillä on taiteen Henkeä, duendea. Joskus nautinto tulee kuitenkin siitä, kun tunnistaa esim. jonkin maalauksen kohteen tai huomaa olevansa keskellä sen maisemaa (feest der herkenning)49. Maanläheisempiä nautintoja varten ei mikään voita sitä tuoksua, mikä sateen jälkeen nousee maasta (petrichor). Vaikka mitäpä väliä silläkään on, kaikki on lopulta buddhalaisittain illusorista harhaa, ja vain harhainen mielemme saa meidät luulemaan, ettäkö maailma olisi totta (maya). Mutta väliäkö tuolla. It’s not what you say, it’s how you say it. Niinpä bulgaari voi tehdä asiat tyylikkään rauhallisesti kiirehtimättä ja nauttien (ailyak), siis jäykällä ylähuulella, hakuna matana, tai dolce far niente.

Mutta osataan sitä länsimaissakin. Roope on skotti ja perso rahalle, mutta kovin usein hän teeskentelee olevansa täysin epäkiinnostunut kustakin ahneutensa kohteesta; tällainen teeskentely on skotin kielessä moit. Ja jos joku tulee ruoka-aikaan keskeyttämään ja juttelemaan, se on sgiomlaireachd. Pahaksi tilanne äityy, jos ei muistakaan tämän muka tuntemansa henkilön nimeä, ja joutuu epämiellyttävästi kiertelemään asiaa (tartle). Tämän pahan mielen saa pois vain sillä upealla tunteella, joka tulee pulahtamisesta kylmään veteen (curglaff). Tai silloin, kun Brasiliassa hiljalleen haroo rakkaansa hiuksia sormillaan (cafuné). Ja rakkaita on niin monenlaisia, toisinaan jopa kauniita viiksekkäitä italialaisia naisia (baffona). Italiassa naiselle kauneuden lisäksi on etu, jos häntä ei kiinnosta politiikka millään tasolla (qualunquismo), niin ei joudu Berlusconin kynsiin. Jotkut naiset tosin ovat kauniita vain takaapäin katsottuna (bakku-shan). Persiassa, siis nyk. Iranissa taas naiset ovat eri kauniita

Mutta nyt tämä teksti on totaalisesti ja peruuttamattomasti loppu, khalas50 Toivottavasti olet päässyt tajunnan ja havaintojen rajatilaan, rakas lukija, pirañaksi xibipíío. Enempää en tässä herkkuja jaa, sillä liiasta hyvästä jää myrtynyt maku suuhun (empalagarse) Mutta kas, nythän sinulla rakas lukija jo sormet syyhyävät päästä keinokieleilemään. Onneksi digiaika on tehnyt senkin helpoksi, eikä minu tarvitse rustata tähän hienoa opasta. Sen sijaan, mene osoitteeseen https://www.vulgarlang.com/ ja paina nappia, jossa lukee “Generate new language”. Voilà, sinulla on uusi hieno kieli. Seuraavaksi vietä viikko wikipediassa51 tutkien, mitä kaikki nuo kielet ominaisuudet tarkoittavat. Sitten jossain vaiheessa saat toivottavasti inspiraation, jonka ympärille voit alkaa moleskin-vihkoosi raapustella ajatuksia, joista kasvaa seuraava Taru sormusten herrasta...

Vihreä muualla maailmassa ja Japanissa 47 Samanniminen on myös kulttielokuva (tehty v. 1982), jossa ei ole dialogia. Elokuva koostuu eri maisemista otetuista ajastetuista ja/tai hidastetuista nauhoituksista yhdistettynä musiikkiin. Suosittelen! 48 Polynesiassa on laajalle levinnyt ja pitkälle kehittynyt lahjakulttuuri, ja lahjojen antaminen on tärkeä sosiaalinen liima eri ryhmien välillä. Itse asiassa koko kulttuuri alueella keskittyy tähän lahjojen ja vastalahjojen verkkoon, joka ylläpitää sosiaalisia rakenteita ja paikallisia johtajia, big maneja. 49 Ilmiö on erityisen tamperelainen, jotka bongailevat Kummelista aina tuttuja paikkoja Mansesta). 50 Toinen hyvä arabian sana on tarraadhin, joka tarkoittaa loppua sekin, mutta tällä kertaa win-win -kompromissia, jossa kaikki voittavat. Toisin siis kuin arabien sodat Israelin kanssa. 51 Toinen hyvä tapa on tutkia kielten luomispaketta sivustolla https://www.zompist.com/kit.html tai lukea “Conlanging 101” opas osoitteessa https://conlang. org/26c3.pdf

Osakuntaa kuvina

Hämäläisiä pitoja vietettiin tänä vuonna Lepolan talolla Kuva:Joel Rainti

Koivuniemessä kesää vietettiin esimerkiksi lukuisten sitsien parissa Kuva:Maria Saarentola

Osakunnan taidekokoelmaa täydennettii ”kukko-Shoggothilla” Kuva: Laura Lampiselkä

Entisestä inspehtorista professori Petri Pellikasta tehty muotokuva on myös liittynyt osakunnan taidokokoelmaan. Kuva:Niko Molin

Koivuniemen hankittiin kesällä oma palju Osakunnan kokouksen päätöksen mukaisesti.

Myös kuraattorinvaihtokaronkkaa päästiin vihdoinkin viettämään. Kuvassa sekä uusi että vanha kuraattori lahjakokoelman kanssa Kuva: Anniliina Lassila

LLÄ TULEV E S K MI Ä H

* Tervetuloiltama: to 26.8 * Fuksipiknik: 29.8 * Fuksipuisto: 18.9 * Fuksipitsat: 9.9, 16.9, 30.9.14.10 * Fuksiaiset/kaudenavajaiset: 25.9 * Osakunta-appro 1.10. * HYY:n fuksiseikkailu lokakuussa * Fuksimökki: 8-10.10 * Fuksisitsit: 23.10 * Hämiksen vujut 13.11. * Yö osakunnalla/pyjamabileet: 20.11 * Fuksien pikkujouluetkot: 27.11 * Itsenäisyyspäivän sitsit 6.12

”On niitä syöty, ehk’ ei saatu, sanoi hämäläinen silakoita.” HÄMÄLÄINEN SANANLASKU