Hämäläis-Osakunnan
Hälläpyörä
Vain Osakuntaelämää
Huippuyliopistot?
F. E. Sillanpää
LAHJAT & LAHJAKKUUS 4/2014
teksti: samu vuorinen
PÄÄKIRJOITUS
kuva: laura kylliäinen
6+1 syytä syntyä Suomeen A
loitetaan lehti kliseellä: on lottovoitto syntyä Suomeen. Itse asiassa Suomeen syntymisen todennäköisyys on lähempänä kuusi oikein -riviä, mutta kaikki tiedämme mitä sanonta tarkoittaa: Suomeen syntyminen on lahja. Yhteiskuntamme aloittaa lahjomisen jo ennen syntymäämme. Äidit, ja isät, saavat neuvoa ja opetusta synnytykseen ja uuden ihmisen vastaanottoon. Synnyttyämme meille lahjoitetaan äitiyspakkauksen nimellä nukkumapaikka, vaatteet, saniteettihousut sekä lelu. Kasvaessamme saamme ruokarahat, lääkkeet, rokotukset, koulutuksen sekä sosiaaliturvan. On kuitenkin syitä, miksi Suomi ei vertauskuvallisestikaan ole täysi lottovoitto syntymämaaksi. Koulujen kiusatut joutuvat vaihtamaan opinahjoaan, ja kiusaajat siirtyvät työelämään. Manifestin rustaajat istuvat päivästä toiseen kotona, yksin. Poliitikot ratkovat ongelmia kielloilla – kieltämällä ongelmat. Yritykset kaventavat, supistavat, tehostavat ja ulkoistavat. Kun kvartaalielämä lopulta päättyy, odottaa eläkepommi. Laitoshoidossa Lahjamummi ja Toivo-pappa ovatkin menettäneet molemmat. Vaikka edellinen kappale maalaa synkkää kuvaa Suomesta, meillä opiskelijoilla ei ole huolen häivää. Raha ei toki riitä vuokraan ja joudumme ottamaan lainaa, mutta niinhän kaikki joutuvat, riippumatta opiskelijastatuksesta. Ainakaan yliopisto ei vielä tarkkaile opintomenestystä perioditasolla, ja terveydenhuoltomme on yksityistetty. Vaikka toistaiseksi elämmekin omassa hyvinvointikuplassamme, on opiskeluaikamme tavalla tai toisella rajattu. Astuessamme ulos oikeaan maailmaan tulemme näkemään sen ongelmat ja kokemaan sen haasteet.
2 Hälläpyörä
Useilla meistä lienee jokin näkemys siitä, miltä Suomen pitäisi näyttää viidenkymmenen vuoden päästä. Kun katsomme tulevaisuuteen, näemmekö kukoistavan hyvinvointivaltion vai rapautuneet yhteiskunnan jäänteet? Kun astumme ulos oikeaan maailmaan ja kohtaamme sen ongelmat, annammeko ongelmien vaivuttaa meidät epätoivoon vai muutammeko maailman? Lahjoitammeko jälkipolvillemme seitsemän oikein -rivin vai tuhlaammeko voittomme?
SISÄLLYSLUETTELO
2 Pääkirjoitus
4/2014
4 Luovaa lahjontaa 6 Top 10 -yliopistot 8 Osakunta 60-luvulla 10 Vain osakuntaelämää – Tavastia ry 13 Varsinaissuomalainen Osakunta 14 F.E. Sillanpää 16 Hämiksellä tapahtuu 17 Proudly Gifted 18 Lahjojen antamisen pakko 19 Emännän ruokakulma
Hämäläis-Osakunnan Hälläpyörä. Kustantaja: Hämäläis-Osakunta. Paino: Hermes Oy. Painos: 680 kpl. ISSN: 17953634. Toimituksen sähköposti: hallapyora@hamalais-osakunta.fi. Päätoimittaja: Samu Vuorinen. Toimitussihteerit: Anna Valjakka, Lotta Broms, Amanda Peltomaa. Toimittajat: Hanna Leino, Anna Pöyhönen, Santtu Vekkeli, Amanda Peltomaa, Janne Siipola, Veera Tarmo, Jani Kaipainen. Taitto: Eva-Riitta Antikainen, Samu Vuorinen. Valokuvaajat: Sonia Lehto, Jani Kaipainen, Anna-Stiina Koivula, Vladimir Heiskanen. Avustajat: Liisa Lähteenmäki, Taina Vuokko. Etukansi: Gordon Joly. Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan jäsenlehti. Hälläpyörä ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Hälläpyörä 3 Hälläpyörä 3
teksti: veera tarmo
kuva: steve dunleavy
Luovaa lahjontaa Alatko jo marraskuussa tuntea kummallisen piinaavan paineen takaraivossasi? Mitä ojennan seuraavassa kuussa läheisilleni? Mikä on tarpeeksi, mikä ehkä liikaa? Onkohan hänellä jo tuo ja tämä?
M
iksi lahjoista on tullut meille suoritusta? Tärkeintä pitäisi kuitenkin olla läheisten ilahduttaminen, eikä lahjojen vertaileminen ja punnitseminen rahassa, uutuudessa, koossa tai teknisissä ominaisuuksissa. Mitä olisi joulu ilman pakettikasoja? Harvat taloudet ovat sitä kokeilleet, mutta veikkaan, että juhlatunnelma parantuisi entisestään; ei pelkoa näyttelijän taitojen joutumisesta koetukselle, kun lahjapaperien alta paljastuvat vääränkokoiset alusvaatteet tai juuri se ei-toivottu puhelinmalli. Voisimme ehkä välttää monet perheriidat ja pettymykset, jos unohtaisimme nykyisen lahjojenantokulttuurin ja keskittyisimme oikeasti toisiimme. Tai keksisimme vaihtoehtoisia lahjamuotoja. Ymmärtääkseni lahjojen antamisessa on päämääränä tärkeän ihmisen muistaminen ja hänelle ilon tuottaminen. Toisen hymyilemään saaminen ja siitä itselle syntyvä hyvä olo ovat korvaamattomia ja unohtumatto-
VOISIMME EHKÄ VÄLTTÄÄ MONET PERHERIIDAT JA PETTYMYKSET, JOS KESKITTYISIMME OIKEASTI TOISIIMME mia asioita. Tarvitaanko välikädeksi konkreettisia hankkimalla hankittuja ”yllätyksiä”, vai voisiko juhlapyhien lahjoiksi ajatella yhdessäolon, hyvän ruuan, perinteet sekä ne iänikuiset, mutta silti pakolliset joululaulut ja joulupukin kuumat linjat. Eivätkö nämä ole asioita, jotka ensimmäisenä mainitsemme ja muistamme kaikista viettämistämme jouluista? Luulen niin. Ilman lahjahärdelliä, kaaosmaista juoksemista kaupoissa ja lahjojen kiireellä paketointia vapauttaisimme
Villasukat ovat joka joulun kestohitti
Luovimista..
4 Hälläpyörä
Elämysmatka?
Elämyslahjat voivat olla tyyriitä, mutta ikimuistoisia itsellemme ja toisillemme lisää nautittavaa aikaa noina vuoden muutamana seesteisimpänä päivänä. Jos täysi lahjattomuus tuntuu kuitenkin liian radikaalilta ratkaisulta – ja haluttaisi hieman ehkä itsekin saada jotain – vaihtoehtona voisivat toimia elämyslahjat. Elämyslahjoilla tarkoitan sananmukaisesti elämysten antamista lahjaksi. Täysin ilmainen tämä lahjamuoto ei tietenkään ole, mutta varmasti ikimuistoisempi kuin vuodesta toiseen nenän alle ilmestyvät villasukat ja kirjat. Anna veljellesi, siskollesi, kaverillesi, poikaystävällesi, tyttöystävällesi, mummollesi tai vaikka naapurin Marjatalle lahjaksi omaa seuraasi. Saattaa kuulostaa itsekeskeiseltä, mutta uskallan väittää, että jäisit heidän mieliinsä joulun kaikkein lahjakkaimpana lahjanantajana. Kuinka kutkuttavaa olisikaan saada mystinen kirjekuori, josta paljastuisi vain kortti tekstillä ”Ole valmiina ulko-ovellasi ulkovaatteissa 29.12. klo
12. Tulen noutamaan sinut” tai ”Pue jotain nättiä päällesi ja tule luokseni neljän päivän päästä illalla kello seitsemän aikaan”. Se kuuluisa ”joulun taika” saisi tällä tavalla paljon lisäaikaa. Muista silti kohdistaa tietty elämys oikealle ihmiselle. Älä vie mummoasi katsomaan kauhuelokuvaa, äläkä veljeäsi manikyyriin. Toisaalta elämyslahjoilla on hyvä vaihto- ja palautusoikeus. Jos alkuperäinen suunnitelma ei näytä sytyttävän lahjan saajaa, on toteutusta helppo varioida matkan varrella! Samaa ei voi sanoa niistä vääränkokoisista alusvaatteista. Vaikka sinulla ei olisikaan ilmeistä käskyä tai intohimoa kokeilla tällaisia erilaisia lahjoja – toisin kuin minulla, sillä toinen etunimeni Lahja jo melkein velvoittaa minut toimimaan itse lahjana – suosittelen kokeilemaan elämyslahjakortin antamista ainakin yhdelle tärkeälle ihmiselle. Voi olla, että tässäkin pienistä teoista seuraa jotain suurta.
Hälläpyörä 5
teksti: santtu vekkeli
Yliopistorankingit ja huippuyliopistot Mitä ovat yliopistorankingit ja miksi niissä pitäisi pärjätä?
H
uippuyliopisto ei ole käsitteenä tarkkarajainen, vaan sillä viitataan erilaisiin asioihin. Yliopisto voi tarjota huippuluokan opetusta tietyissä aineissa mutta heikkoa toisissa. Se saattaa kerätä huipputason opiskelijamateriaalia mutta epäonnistua kehittämään sitä opintojen aikana. Usein käsitteellä viitataan myös rahoitukseen ja arvostukseen. Usein huippuyliopistoina pidetään alun perin Shanghain Jiao Tong yliopiston ylläpitämän ARWU:n (Academic Ranking of World Universities, ns. Shanghain lista) ja Times Higher Education -lehden ylläpitämän Times Higher Education World University Rankings -listojen kärkikouluja. Muista listoista voi mainita esimerkiksi QS:n (Quacquarelli Symonds) ja tutkimusta
6 Hälläpyörä
All Souls College, Oxfordin yliopisto
painottavan HEEACT:in* (Higher Education Evaluation and Accreditation Council of Taiwan). Helsingin yliopisto ei pääse top 50:een yhdessäkään mainituista listoista. Mainittuja yliopistorankingeja on syytetty varsinkin luonnontieteiden ja englanninkielisten koulujen suosimisesta, mutta ne ovat säilyttäneet asemansa suosituimpina listoina parempien puutteessa. On hyvä huomata, että ne listaavat yliopistot myös aiheittain aina lääketieteen opetuksesta ja tutkimuksesta työelämän arvostukseen. Erikoistuneet yliopistot eivät välttämättä pärjää yleisissä rankingeissa, mutta voivat sijoittua hyvin oman erikoisalansa listoilla. Esimerkiksi Karoliininen instituutti on ARWU:n yleislistalla vain sijalla 47, vaikka on lääketieteen listalla sijalla 12.
Lähteet: www.shanghairanking.com, www.timeshighereducation.co.uk/, http://http://nturanking.lis.ntu.edu.tw/, http://www.topuniversities.com
kuva: bill tynes
sija ARWU, 2014
TIMES, 2014
HEEACT, 2011*
QS, 2014
1
Harvard University
California Institute of Technology
Harvard University
MIT
2
Stanford University
Harvard University
John Hopkins University
University of Cambridge
3
MIT
University of Oxford
Stanford University
Imperial College London
4
University of Califor- Stanford University nia, Berkeley
University of Washington
Harvard University
5
University of Cambridge
University of Califor- University of Oxford nia, Los Angeles
University of Cambridge
Tunnetuimpien yliopistorankingien kärkiä hallitsee yhdysvaltalaiset yliopistot. Tilastoharha vai totuus?
RANKINGISSA MENESTYMINEN HELPOTTAA MENESTYMISTÄ SIELLÄ MYÖS JATKOSSA. Rankingit merkitsevät yliopistoille paljon useasta syystä. Listalla pärjääminen auttaa yliopistoa rekrytoimaan parhaat opiskelijat ja tutkijat. Se auttaa myös rahoituksen keräämisessä. Rankingissa menestyminen siis helpottaa menestymistä siellä myös jatkossa. Listamenestys on usein myös toimintaa ohjaava tavoite, kuten on Helsingin yliopistossa. Sijoituksen tavoittelu taas rohkaisee jopa sokeasti painottamaan rankingeihin vaikuttavia tekijöitä kuten ulkomaalaisten määrää opiskelijoissa ja henkilökunnassa. Myös Nobel-voittajan palkkaaminen voi parantaa sijoitusta. Mainituilla listoilla parhaiten pärjäävät yliopistot ovat lähes poikkeuksetta vanhoja, varakkaita, maksullisia ja englanninkielisessä maassa sijaitsevia. Niitä kaikkia yhdistää myös vahva panostus tutkimukseen. Kaikki top 10 -yliopistot ovat yli 120 vuotta vanhoja. Niiden budjetit ovat miljardiluokkaa: esimerkiksi Stanfordin
yliopiston vuosibudjetti on 17,3 miljardia euroa verrattuna Helsingin 624 miljoonaan (opiskelijoita on Stanfordissa 44000 ja HY:ssä 35000). Ne kaikki ovat myös olleet 30 parhaan yliopiston joukossa jo pitkään. Nopeat muutokset listoilla tapahtuvat lähinnä Aasiassa, jonka eliittikoulut ovat nousseet nopeasti. On mahdollista, että ne haastavat jopa top 10 -kouluja ennen vuotta 2030. Tämän on mahdollistanut niiden moninkertaistuneet budjetit. Voisiko oma koulumme Helsingin yliopisto olla lähitulevaisuudessa kymmenen parhaan yliopiston joukossa? Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä. HY:ltä puuttuu kaikki top 10 -yliopistoja yhdistävät tekijät vanhaa ikää lukuunottamatta. Ehkä sen kannattaa pyrkiä kehittymään laadukasta ja Suomeen sopivaa opetusta sekä tutkimusta tarjoavana top 100 -yliopistona? *) HEEACT on lopettanut listojen julkaisun vuonna 2012.
Hälläpyörä 7
HÄMÄLÄIS-OSAKUNNAN ARKEA 1960-LUVULLA
Elämänpituisia ystävyyksiä ja akateemisia perinteitä
Tuomas Puikkonen, CC 2.0
teksti: amanda peltomaa
Osakunnan entinen kuraattori, varatuomari Olli Puntila ja entinen toiminnanohjaaja, valtiotieteiden maisteri Esa Peltonen ovat jakaneet osakuntamuistojaan 1960-luvulta jo kolmen osan verran. Tutuksi ovat tulleet niin asuntolaelämä, ilmapiiri kuin silloinen toimintakin. Viimeisessä osassa he pääsevät vielä muistelemaan osakunta-aikojensa sattumuksia ja kertomaan ajan vaikutuksesta omiin elämiinsä.
K
Talvisesta uintireissusta akateeminen perinne? 8 Hälläpyörä
uten juttusarjan aiemmissakin osissa on jo käynyt ilmi, osakunnalla on sattunut ja tapahtunut läpi vuosien. Juhlavien perinteiden ja arkisen aherruksen lisäksi haastateltavien mieliin on jäänyt useita hauskoja tapauksia vuosien varrelta – sekä osakunnalla tapahtuneita että osakuntalaisten toteuttamia. Porras Tavastian asuntola oli omiaan luomaan yhteisöllisyyttä siellä asuville osakuntalaisille, ja tiiviissä asuinoloissa ja kaveriporukoissa keksittiin kaikenlaisia tempauksia. – Asuntolaportaan toisessa kerroksessa asui emäntä, joka siivosi ja muutenkin piti tiloja kunnossa. Tiesimme, että hänellä on syntymäpäivä ja päätimme hankkia hänelle kukkia. Oli syksy, ajoimme Tapiolan Leimuniitylle ja otimme sieltä nipun puiston kukkia, sidoimme ne kauniiksi kimpuksi ja kiinnitimme onnen toivotuksin hänen oveensa. Aamulla emäntä tuli luokseni ja sanoi: ”Kiitos Olli, mutta ei sinun olisi pitänyt huomauttaa iästäni tuomalla kuivuneita kukkia”, Olli Puntila muistelee. Osakunnan inspehtorit ovat myös saaneet osansa erilaisista akateemisista edesottamuksista – tai jopa olleet itse mukana. – Huhtikuussa 1962 juhlittiin inspehtorin vaihtumista. Eronnut inspehtori L.A. Puntila vedettiin suurella joukolla hyvin myöhään yöl-
Laskiaisrieha on kauan jatkunut perinne lä vaimoineen vaunuissa osakunnalta yliopistolle laulaen ylioppilaslauluja. Aleksanterinkatu kaikui komeasti. Minusta siinä oli vanhaa akateemista perinnettä, Puntila toteaa. Kun Juhani Paatela valittiin uudeksi inspehtoriksi, hänkin pääsi pian tempausten makuun. – Osakuntalaiset olivat laskiaisena aina käyneet laskemassa peffamäkeä jossakin mukavassa lumisessa paikassa, mutta tuli eräs laskiainen, jolloin lunta ei ollut missään. Päätimme sitten mennä Hietarannassa mereen uimaan pienellä porukalla ja Ilta-Sanomat teki siitä jutunkin. Seuraavana vuonna olosuhteet eivät olleet sen lumisemmat, joten päätimme toteuttaa pulahduksen uudestaan. Sillä kertaa myös inspehtori Paatela innostui kanssamme uimaan jääkylmään veteen, Esa Peltonen muistelee. Vaikka osakunta ja säätiö tarjosivat – ja tarjoavat edelleen – lukuisia mahdollisuuksia esimerkiksi virkojen muassaan tuomien kokemusten sekä stipendien ja muiden etuuksien myötä, nostavat molemmat haastateltavat osakuntaelämän tärkeimmäksi anniksi muut osakuntalaiset. 1960-luvulla vain pieni osa ikäluokasta oli ylioppilaita, ja nykyajan näkökulmasta katsottuna akateemiset piirit olivat
hyvin suljettuja; ylioppilaat tapasivat oikeastaan vain muita ylioppilaita omissa akateemisissa riennoissaan. Vuosien saatossa osakunnalla hankitut tuttavuudet saattoivat kuitenkin muuttua kollegoiksi, ystäviksi tai puolisoiksi ja vaikuttaa suuresti koko loppuelämään. – Tutustuminen hämäläisiin professoreihin, inspehtoreihin ja muihin osakuntalaisiin jo nuorena opiskelijana oli hieno mahdollisuus. En tiedä, missä muualla olisin voinut vaihtaa ajatuksia niin monenlaisten ihmisten kanssa. Osakunnasta tosiaan muodostui kodin jatke, ja vielä valmistuttuani ja naimisiin mentyänikin olin hetken mukana esimerkiksi soihtukulkueessa, Peltonen kertoo. – Pidän osakuntatoimintaa tärkeänä eri tieteenaloja ja erilaisia näkemyksiä edustavien opiskelijoiden kohtaamispaikkana, mutta myös opiskelijoiden tukena. Siksi osakunnan tarjoama harrastustoiminta ja säätiön suomat etuudet tulee säilyttää vastakin. Kuten aikanaan päättäessäni kuraattorikauteni, toivon, että osakunnassa vallitsisi avoin ilmapiiri erilaisille keskusteluille. Osakunnan tulee tarjota myös viihtyisiä hetkiä opiskelun oheen ja mahdollisuuksia elämän kestäviin ystävyyksiin, Olli Puntila toivoo.
Hälläpyörä 9
teksti: liisa lähteenmäki, taina vuokko
kuvat: hämäläis-osakunnan kuvagalleria
TAVASTIAN TERVEHDYS
Vain osakuntaelämää Joskus käy niin, että ihminen lähtee osakunnalta, mutta osakunta ei ihmisestä. Sitä varten on olemassa Hämäläis-Osakunnan seniorijärjestö Tavastia ry. Liisa Lähteenmäelle osakuntalaisuus ei päättynyt valmistumiseen.
S
uomen kielen oppiaineesta maisteriksi valmistunut Liisa Lähteenmäki toimi opiskeluaikanaan aktiivisesti HämäläisOsakunnalla. Sen jälkeen hän liittyi Tavastia ry:n jäseneksi. - Kuulin Tavastiasta ensimmäisen kerran joskus vuonna 2006 tai 2007, kun olin mukana Hälläpyörän toimituskunnassa ja siitä tehtiin lehteen juttua. Silloin Tavastia ei muutoin juuri näkynyt osakunnan arjessa, Lähteenmäki sanoo. Tavastia ry on Hämäläis-Osakunnan seniorijärjestö, joka kokoaa yhteen osakunnan entisiä jäseniä. Yhdistys on perustettu 1930ja 1940-lukujen vaihteessa. Alusta alkaen on ollut selvää, että sen tarkoitus on pitää entiset osakuntalaiset kosketuksissa osakunnan elämään.
Järjestöstä toiseen Liisa Lähteenmäki liittyi osakuntaan silloisen kämppiksensä houkuttelemana 2000-luvun alussa. Vuosien mittaan hän osallistui niin taidekerhoon kuin Mimmikerhon edeltäjän Nasun saunailtoihin, kävi maanantailenkeillä, toimitti Hälläpyörää ja vaikutti osakunnan hallituksessa. - Aloitin gradun teon vuonna 2005, mutta projektista tulikin ennakoitua pidempi. Menin kokoaikatöihin ja ehdin olla viisi vuotta gradua vaille valmis. Töiden lisäksi graduni viivästyi sen vuoksi, etten ollut vielä
valmis jättämään opiskelijaelämää. Lähteenmäen gradu valmistui vuonna 2012. Hän liittyi saman tien Tavastia ry:n jäseneksi ja meni samalla mukaan Tavastian hallitukseen. Liisa toimi kaksi vuotta Tavastian tiedottajana, ja tänä vuonna hänestä tuli yhdistyksen puheenjohtaja.
Koskaan ei ole liian vanha toogabileisiin Osakuntalaiset voivat bongata tavastialaisia niin vuosijuhlista, sitseiltä kuin kesäretkeltäkin. Lisäksi Tavastia ry järjestää omia tapahtumiaan, kuten teatterikäyntejä, taidenäyttelyitä, juhlia ja keskustelutilaisuuksia.
TAVASTIA RY:N TAVOITE ON LÄHIVUOSINA LISÄTÄ NÄKYVYYTTÄÄN OSAKUNNALLA - Aloitimme pari vuotta sitten uuden perinteen kutsumalla erityisesti vastavalmistuneita osakuntalaisia yhtenä elokuun viikonloppuna Koivuniemeen. Valmistuneita juhlitaan asiaan sopivalla tavalla toogissa. Päivällä järjestetään perheellisille sopivaa
ohjelmaa, jonne lapsetkin ovat tervetulleita. Tavastia ry:n tavoite on lähivuosina lisätä näkyvyyttään osakunnalla. Yhteistyötä on jo viritelty osakunnan kerhojen kanssa, ja keväällä ainakin ompelu- ja pelikerho avaavat ovensa myös tavastialaisille.
Opiskelijaelämän parhaita puolia Liisa Lähteenmäen mukaan parasta Tavastiassa on se, että valmistumisen jälkeen voi pitää elämässään osakuntalaisuuden parhaat puolet. - On kivaa, kun seniorinakin voi osallistua juhliin ja pistäytyä silloin tällöin osakunnalla, eikä tarvitse enää potea gradusta huonoa omatuntoa. Menoa on hauska tarkkailla jo vähän ulkopuolelta. Osakunta kehittyy entistä parempaan suuntaan, ja nykyaktiivit ovat mahtavia tyyppejä.
Mikä Tavastia ry? Hämäläis-Osakunnan seniorijärjestö Tavastia ry kokoaa yhteen yli 250 hämäläismielistä. Yhdistykseen voivat liittyä kaikki Hämäläis-Osakunnan entiset jäsenet. Myös muissa korkeakouluissa opiskelleet hämäläiset voidaan hallituksen päätöksellä hyväksyä yhdistyksen jäseniksi. Yhdistyksen tarkoitus on pitää Hämäläis-Osakunnan entiset jäsenet kosketuksissa osakuntaan. Tavastialaiset ottavat osaa osakunnan juhliin ja tilaisuuksiin sekä järjestävät omaa toimintaa. Tavastia ry on perustettu 1940. Jäsenistöön kuuluu entisiä osakuntalaisia eri vuosikymmeniltä. Nuorimmat jäsenet ovat parikymppisiä, kun vanhimmat ovat tuntuvasti eläkeiän ylittäneitä. Tavastia ry:n jäseneksi voi liittyä lähettämällä sähköpostia yhdistyksen jäsensihteerille osoitteeseen jasensihteeri@tavastiary.fi. Ensimmäisen vuoden jäsenmaksu on kymmenen euroa.
Jatkuu seuraavalla sivulla
10 Hälläpyörä
Hälläpyörä 11
NAAPURIOSAKUNNAT Tavastian toimintaan osallistumalla Lähteenmäki on tavannut myös uusia ihmisiä. Erityisen mukavaa on ollut tutustua kaiken ikäisiin entisiin hämisläisiin ja kuulla, minkälaista osakuntaelämä oli heidän aikanaan. - Järjestimme viime keväänä Simo Pietiläisen kuraattoripäivälliset, jonne kutsuttiin 80-luvun alun osakunta-aktiiveja. Kyselin, haluaako Simo perinteiset kolmen ruokalajin pöytäjuhlat plaseerauksineen. Simo ja
kumppanit olivat äimänä moisesta jäykistelystä, sillä 80-luvulla pääosassa olivat rento meno ja jakolinjalta haetut kiusaus ja nakit, Lähteenmäki kertoo esimerkin eri vuosikymmenten eroista.
teksti: santtu vekkeli
Varsinaissuomalainen Osakunta U
uden ylioppilastalon A-rapun kuudennessa kerroksessa sijaitseva Varsinaissuomalainen osakunta on noin 150 jäsenellään yksi pienimmistä osakunnista, vaikka sen jäsenet tuntuvatkin olevan esillä ainakin Hämiksellä. Mielenkiintoisena erona mainittakoon, että myös tämä osakunta hyväksyy jäsenikseen myös ammattikorkeakouluopiskelijat, jotka muodostavatkin merkittävän osan sen jäsenmäärästä. Jos haluat nähdä Suomen turkulaisia, mutta et halua/uskalla/kehtaa mennä fyysisesti kaupunkiin, niin paras hetki tutustua heihin (TPS:n pelin vessan lisäksi) on joka keskiviikkona noin kello kahdeksalta illalla, jolloin järjestetään osakunnan tiloissa kuntailtoja eli kuntiksia. Huhujen mukaan tilaisuuksissa on turkulaisten ja muiden varsinaissuomaisten lisäksi ruokaa ja ohjelmaa. Osakunta on perustettu 1.7.1906, mutta se viettää vuosipäiväänsä maaliskuun 26. päivänä. He pitävät perustamishetkenään myös vuotta 1640, jolloin Turun Akatemian perustamiskirja annettiin. Outoa.
Tavastia-sitseillä uudet ja vanhat jäsenet kohtaavat.
VARSINAIS-SUOMI
12 Hälläpyörä
Varsinais-Suomen maakunnassa asuu noin 472 000 ihmistä, ja se on kolmanneksi väkirikkain maakunnista. Sen väestötiheys on toiseksi suurin heti Uudenmaan jälkeen. Sen väestömäärä kasvaa, ja se on lisääntynyt vuosien 1980 ja 2010 välillä noin 59 000 ihmisellä. Osakunnan kanta-alue noudattaa maakunnan 28 kunnan rajoja ilman poikkeuksia.
Alueen kulttuuriin ovat vaikuttaneet vahva ruotsalaisvaikutus sekä Suomen kaikista pisimpään jatkunut kaupunkiasumisen perinne. Ympäristöä hallitsevat viljelysalueet sekä Suomen suurin saaristo. Saaristo selittää myös Suomen maakunnista suurimman kesämökkien määrän (49 000).
Alueen suurin kaupunki ja samalla sen koulutuksen keskus on Turku. 183 000 asukkaan kaupungissa on kolme yliopistoa (Turun yliopisto, Åbo Akademi ja Turun kauppakorkeakoulu) ja neljä ammattikorkeakoulua. Kaupungissa asuukin peräti 31 500 opiskelijaa.
Hälläpyörä 13
teksti: amanda peltomaa
KUULUISIA OSAKUNTALAISIA
Frans Emil Sillanpää Frans Emil Sillanpää on ainoa suomalainen Nobel-palkittu kirjailija. Sillanpää vakiinnutti asemansa jo elinaikanaan teoksillaan Nuorena nukkunut ja Ihmiset suviyössä. Kirjailijana hänet muistetaan luonnonfilosofisista ajatuksistaan ihmisen ja luonnon yhteydestä sekä yhteiskunnan puolueettomana kuvaajana.
K
irjailija Frans Emil Sillanpää syntyi Hämeenkyrössä 16. syyskuuta vuonna 1888. Vaatimattomat perheolot eivät estäneet lahjakkaan pojan opintoja: käytyään ensin kirkkokoulun ja kansakoulun Hämeenkyrössä, hänen vanhempansa päättivät lähettää Frans Emilin oppikouluun Tampereelle. Vanhemmat pystyivät tukemaan poikansa opintoja vuoteen 1905 asti, mutta Sillanpää toimi kotiopettajana ja yhden kesän ajan Aamulehden toimittajana rahoittaakseen opiskeluaan. Hän valmistuikin ylioppilaaksi Tampereen Suomalaisesta Reaalilyseosta hyvin arvosanoin vuonna 1908. Sillanpää muutti Helsinkiin syksyllä 1908 aloittaessaan opinnot Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysismatemaattisella osastolla ja liittyi HämäläisOsakuntaan. Hän aikoi alun perin lääkäriksi, mutta tutustuttuaan opiskelutoverinsa Heikki Järnefeltin taiteilijaperheeseen hän tuli toisiin aatoksiin. Sillanpää vietti paljon aikaa Järnefeltien Tuusulan kodissa ja tutustui toverinsa isään Eero Järnefeltiin sekä heidän vaikutusvaltaisiin ystäviinsä, kuten säveltäjä Jean Sibeliukseen ja kirjailija Juhani Ahoon. Seurustelu kulttuurieliitin kanssa johti inspiraation lisäksi myös alkoholiongelmaan, ja opinnot yliopistossa keskeytyivät terveydellisistä syistä. Sillanpää joutui palaamaan vanhempiensa mökkiin Hämeenkyröön jouluna 1913.
14 Hälläpyörä
Sillanpään kirjailijanura lähti liikkeelle 1915, kun Uusi Suometar -lehti alkoi julkaista salanimellä E. Syväri kirjoitettuja novelleja. WSOY kiinnostui kirjoittajasta, ja Sillanpään kehuttu esikoisromaani, Elämä ja aurinko, julkaistiin jo vuonna 1916. Samana vuonna hän meni naimisiin itseään kymmenen vuotta nuoremman Sigrid ”Siikri” Salomäen kanssa, ja he saivat yhteensä kahdeksan lasta. Suomen sisällissodan aikana Sillanpää pysyi puolueettomana, mikä oli harvinaista selvästi punaisiin ja valkoisiin jakautuneessa Suomessa. Hän arvosteli molempien joukkojen toimintaa ja sai myös itse kritiikkiä osakseen. Vuonna 1919 julkaistiin Sillanpään sotakokemuksiin perustuva Hurskas kurjuus, jonka päähenkilö Juha teloitetaan syyttömänä murhasta. Kustantaja jätti romaanista osia pois, mutta kirja julkaistiin, pian myös muissa Pohjoismaissa. 1920-luvulle Sillanpään ura oli ollut vahvassa nosteessa, ja siitä intoutuneena hän alkoi rakennuttaa Saavutus-nimeä kantavaa kirjailijakotia kotiseudulleen Hämeenkyröön. Sen rakennuttaminen osoittautui kuitenkin taloudelliseksi virheeksi, ja Sillanpää perheineen pystyi asumaan residenssissä vain joitakin vuosia velkaantumisen vuoksi. Lisäksi Sillanpää joutui ottamaan vastaan työn kustannustoimittajana tasapainottaakseen talouttaan. Ongelmat eivät kuitenkaan
hävinneet, ja Saavutus joutui WSOY:n haltuun velkojen pantiksi. Sillanpää perheineen muutti Helsinkiin vuonna 1929, ja samana vuonna kustannusyhtiö Otava halusi Sillanpään listoilleen. Hän myi tekijänoikeutensa Otavalle, ja vastineeksi Otava lunasti Saavutus-huvilan ja maksoi WSOY:lle kertyneet velat. Sillanpää pääsi hyvään kirjoitusvireeseen ja julkaisi useita keskeisimpiä teoksiaan, kuten Nuorena nukkunut (1931) ja Ihmiset suviyössä (1934). Häntä alettiin povata Nobel-ehdokkaaksi, ja ehdokkuus vaihtuikin voitoksi syksyllä 1939. Hän oleskeli voittonsa jälkeen melko pitkään Ruotsissa, mutta palasi Suomeen juuri ennen talvisodan päättymistä keväällä 1940. 1930-luvulla Sillanpää aktivoitui myös Suomen akateemisissa piireissä ja sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvonimen 1936.
Vaikka 1930-luku oli Sillanpään kirjailijanuran kannalta menestyksekäs, hänen rahan- ja alkoholinkäyttönsä muuttuivat yhä holtittomammiksi. Lisäksi Siikri kuoli keuhkokuumeeseen 1939. Sillanpää avioitui nopeasti sihteerinsä kanssa, mutta liitto oli riitaisa ja päättyi jo vuoden kuluttua. Vastoinkäymiset veivät Sillanpään terveyden, ja hän oli pakkohoidossa alkoholismin ja hermoromahduksen vuoksi syksystä 1940 vuoteen 1943. Sen jälkeen hän asui holhottavana tytärtensä sekä holhoojaksi ryhtyneen ystävänsä Kustaa Vilkunan hoteissa. Vuodesta 1945 Sillanpää teki uuden tulemisen harmaapartaisena ”Taatana”, ja muisteli suosituissa radiopakinoissaan lapsuuttaan Hämeenkyrössä. Sillanpää kuoli Helsingissä kesäkuussa 1964, ja hänet haudattiin Hämeenkyröön.
Hälläpyörä 15
teksti: samu vuorinen
kuva: hämäläis-osakunnan kuvagalleria
HÄMIKSELLÄ TAPAHTUU
Uusi vuosi, uudet virkailijat Hämiksen vuoden 2015 virkailijat valittiin marraskuun yleiskokouksessa. Mitä intoa puhkuvat tekijät tälle vuodelle keksivätkään?
K
evään suuriin tapahtumiin lukeutuu Ilveshiihto, Hämäläiset Pidot sekä tietenkin vappu. Lisäksi keväällä on luvassa fukseille suunnattu pikkuilvesbileet, ja tänä vuonna on osakunnan daamien vuoro järjestää miehille herrarit. Myös kerhot ja valiokunnat järjestävät omia tapahtumiaan, joiden sisältöä ja ajankohtaa voi tarkkailla sähköpostilistalta sekä Osakunnan nettisivujen kalenterista.
Pidä mielessä: 19.-22.2. Ilveshiihto 11.3. Hämäläiset sitsit 14.3. Hämäläiset pidot 17.-19.4. Juristikerhon järjestämä matka Tarttoon (alustava aikataulu) 30.4.-1.5. Hämiksen Wappu
Kuvassa vasemmalta oikealle: toiminnanohjaaja Taneli, sihteeri Maija ja taloudenhoitaja Ville
teksti: anna pöyhönen
KOLUMNI
kuva: katariina hirvonen
Proudly Gifted D
o you work well independently? Are you good with people? Are you fluent at expressing yourself? Are you a good listener? Are you strong or sensitive, or both? Do you like to take charge? Do you like to help others? Are you one to follow procedure to the letter or are you happy to get creative? These are all qualities that can be thought to hinder your capacity to do something, but also give you potential to be great at something else. Everyone has strengths. One’s weakness is another’s strength. Even if some of us have the same education, we all have our individual strengths that come naturally to us by now. Some might be innate and some acquired. We all write
IT IS NOT COCKY TO BE PROUDLY GIFTED Huomaa myös, että reserviläiskerho harjaannuttaa hiihtotaitojaan Ilveshiihtoa varten talvisissikursilla 13.2-15.2! Lisätietoja www.mpk.fi
Osakunnan toiminnanohjaajaksi 2015 valittiin Taneli Laine. Kun jokin asia huolettaa, älä epäröi vaan anna se Tanelin murehdittavaksi! 16 Hälläpyörä
in our job applications that we’re social and creative, but in reality we are all so in very much varying degrees, and that is more than fine. Generic expressions of strengths we expect someone to want from us will eventually not work in our favour. In the long run, it’s much better to find one’s strengths and lacks, accept them – and learn to sell them. We all have a unique toolkit at our possession. Why assume it relates to any imaginary standard, when it doesn’t? Learning to know one’s self will allow a person to also become more aware of the things that come easily and the things that don’t. We can then find work and other activities accordingly. Once we know what’s unnecessarily difficult
to us, we can head in a different direction. Or work on some of the lacks with which we’re not happy. It is not cocky to be proudly gifted. It is not self-centred to learn enough about yourself to be sure of your skills. Take the time to allow yourself to find the things you are and the things you aren’t. Finding your own strengths and confidently embracing them can be challenging, but it’s worth the effort to know your strengths and limitations. It will make you happier in the end.
Hälläpyörä 17
teksti: hanna leino
KOLUMNI
kuva: christmasstockimages.com
Onko pakko antaa lahjoja, jos ei tahdo? Onko pakko rumat villasukat kääriä pakettiin? Onko pakko ostaa kynttilä, vaikkei tahdo? Onko pakko työntää viimeiset pennit joululahjoihin?
J
ope Ruonansuun renkutuksen sanat osuvat suoraan asian ytimeen. Tässä yltäkylläisyyden ja tavarapaljouden äärellä usein miettii, miksi lahjoja on aina pakko antaa. Ellei keksi hyvää ja persoonallista lahjaa, voi aina antaa pehmeän paketin, mukin tai muuta yhtä epämieluisaa. Entä sitten aineettomat lahjat? Läheisen ihmisen kanssa aineettomat lahjat toimivat erinomaisesti, kun voit vaikka antaa yhteisen leffahetken, ravintolaillallisen tai hieronnan. Mielestäni lahjan idean tulisikin olla, että se yhdistäisi lahjanantajaa ja -saajaa jollain tavalla. Jos ravintolaillallisia kuitenkin intoutuu antamaan kaikille kavereille, voi lopputuloksena olla tyhjä lompakko ja väkisin täyteen ahdettu kalenteri. Niinpä aineeton lahjakaan ei ole ratkaisu lahjapulmaan.
18 Hälläpyörä
Missä edes menee raja, keille kaikille lahja tulee antaa? Voiko kummin kaiman jättää ilman pakettia? Entäpä oman serkun? Tai isoäidin? Jokainen toki tietää oman sukunsa perinteet, mutta pinttyneistä tavoista on myös vaikea irrottautua. Onko pakko antaa lahjoja, jos ei tahdo? Asiaa ratkeaa hyvinkin nopeasti, kun kääntää asian toisinpäin: voinko jättää antamatta lahjoja, vaikka muut niitä minulle antaisivat? Jokainen tietää vastauksen. Ja samalla vastauksen kysymykseen, miksi pakettiin kääritään vuodesta toiseen samoja konvehteja parempien ideoiden puutteessa. Sitten vielä Ruonansuun Pakollinen joulu soimaan, niin viimeisetkin joulunodotuksen fiilikset katoavat nopeasti...
Jos ajatus on tärkein, tarvitseeko lahjaa antaa lainkaan?
EMÄNNÄN RUOKAKULMA
teksti: sanni-mari latvio kuva:
Jack
and
Jason’s Pancakes
Pipariset pannukakut Pipariset pannukakut sopivat täydellisesti joulun tuoksua haikaleville. Makea ja jouluinen herkku on helppo valmistaa, ja siitä voi muokata kätevästi maidottoman version käyttämällä kasvirasvoja ja vegaanisen jättämällä kananmunat pois. Herkullista vuotta 2015 toivottaa Emäntä!
S
ekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita vesi, siirappi, kahvi, munat, voisula, sitruunamehu ja kuoriraaste keskenään. Lisää kuivat aineet sekoittaen joukkoon. Anna taikinan turvota noin 15 minuuttia. Paista kuumalla lettupannulla öljyssä tai voissa. Tarjoa lisäksi siirappia ja kermavaahtoa.
Ainekset, noin 10 kpl: 3 1⁄2 dl vehnäjauhoja 3⁄4 dl fariinisokeria 1⁄2 tl leivinjauhetta 1 tl ruokasoodaa 1⁄2 tl suolaa 1 tl kanelia, 1 tl inkivääriä, 1⁄2 tl neilikkaa (tai korvaa kaikki käyttämällä 21⁄2 tl piparkakkumaustetta) 1 dl vettä 1⁄2 dl (muscovado)siirappia 1 dl kahvia 2 isoa munaa 3⁄4 dl voisulaa 1 rkl sitruunamehua yhden sitruunan raastettu kuori Lisäksi öljyä tai voita paistamiseen kermavaahtoa ja siirappia lisukkeeksi
Resepti: http://www.dansukker.fi/fi/inspiroidu/ Hälläpyörä 19 sesonkiherkut/joulu/herkkuja-jalkiruoaksi.aspx
20 Hälläpyörä