Hämäläis-Osakunnan
Hälläpyörä
Osakunta 50 vuotta sitten
Erasmus 2.0
Viihtyisyyskyselyn tulokset HISTORIALLINEN OSAKUNTA 1/2014
teksti: samu vuorinen
kuva: laura kylliäinen
PÄÄKIRJOITUS
Historiaa läheltä ja kaukaa E
lämme alati muuttuvassa maailmassa. Kuten talvi on muuttunut kesäksi, myös Hälläpyörän toimitus on käynyt läpi muutoksen. Onkin iloni tervehtiä lukijoita uuden toimituksen puolesta. Ensimmäisen lehden teema sivuaa myös muutosta – käännämme katseemme menneisyyteen, ja pohdimme historian merkitystä. Hämäläis-Osakunta itsessään on historiallinen laitos, ja Hälläpyöräkin on Suomen vanhimpia edelleen ilmestyviä järjestölehtiä. Olemme siis kaikki osa jatkumoa, joka ulottuu vuosisatojen päähän. Historian vaikutusta ei voikaan vähätellä – kaikki, mitä on ikinä tapahtunut, on saattanut meidät tähän hetkeen ja paikkaan. Historia kuitenkin näyttäytyy meille usein kaukaisena ja mustavalkoisena paikkana. Koulussa opimme, että ennen vanhaan oli kurjaa: sodittiin, elettiin ja kuoltiin nälässä eikä erilaisuutta suvaittu. Oli kansanmurhia, orjuutta ja diktatuureja. Ennen kaikki oli kurjempaa. Vai oliko sittenkään? Kun asiaa tarkemmin ajattelee, historia ei enää vaikutakaan niin kaukaiselta. Pikemminkin se näyttää jatkuvasti toistavan itseään: on kansanmurhia, orjuutta ja diktatuureja. Erilaisuudesta rangaistaan, ja joka kahdeksas elää nälässä. Vaikka samat ongelmat piinaavat meitä sukupolvesta toiseen, koemme oppivamme historiasta jotain. Nostamme yksittäisiä tapahtumia käännekohdiksi ja yhdistelemme niitä kokonaisuuksiksi. Menneisyydessä tehtyjä valintoja on helppo kritisoida, mutta kyse on jälkiviisauden harhasta: jo oma arkikokemuksemme on pimeässä eteenpäin hapuilua, vailla tietoa huomisesta. Jos tarkastelee menneisyyttä mus-
2 Hälläpyörä
tavalkoisesti, se vaikuttaa helposti todellisuutta synkemmältä. Lieneekin aiheellista kysyä, miten itse kestämme jälkipolvien tarkastelua: olisiko meidän aika ottaa oppia historiasta?
SISÄLLYSLUETTELO
2 Pääkirjoitus
1/2014
4 Toimarin palsta 5 Valkolakkeja, haalareita ja valvottuja öitä 6 Suku puussa – sukututkimus harrastuksena 8 On aika muutoksen 10 Erilaisuus on rikkautta 12 Maakuntanaapurien osakuntia 13 Kuuluisia osakuntalaisia: Jouko Skinnari 14 Historiaa kirjoittamassa 16 Opiskelijan tuki, kodin jatke 18 Vierivä filmi 20 Museot – tulevaisuuden voimavara? 22 Osakunnalla tapahtunutta 23 Making (Up) History 24 Viihdytkö osiksella? 26 Emännän ruokakulma 27 Isännän juomanurkka
Korjaus lehteen 3/2013: Toimittajiin kuuluu mainittujen lisäksi Laura Valkea, ja taittajiin Suvi Leskinen sekä Tuuli Talvinko.
Hämäläis-Osakunnan Hälläpyörä. Kustantaja: Hämäläis-Osakunta. Paino: Hermes Oy. Painos: 840 kpl. ISSN: 17953634. Toimituksen sähköposti: hallapyora@hamalais-osakunta.fi. Päätoimittaja: Samu Vuorinen. Toimitussihteerit: Anna Valjakka, Lotta Broms, Amanda Peltomaa. Toimittajat: Hanna Leino, Anna Pöyhönen, Santtu Vekkeli, Amanda Peltomaa, Janne Siipola, Matias Halonen, Laura Valkea, Jani Kaipainen. Taitto: Eva-Riitta Antikainen, Tuuli Talvinko, Samu Vuorinen. Avustajat: Tuuli Orasmaa, Teemu Laakso. Valokuvaajat: Sonia Lehto, Jani Kaipainen, Anna-Stiina Koivula, Vladimir Heiskanen, Maria Saraste. Etukansi: Samu Vuorinen. Takakansi: Hämäläis-Osakunnan kuvagalleria. Toimitusneuvosto: Pekka Hassinen, Jaana Keto, Olga Penkkilä, Sofia Seittenranta-Vekkeli, Laura Kylliäinen. Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan jäsenlehti. Hälläpyörä ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Hälläpyörä 3 Hälläpyörä 3
TOIMARIN PALSTA
Koivuniemen kesä K
esän lähestyessä monen ajatukset palaavat Koivuniemeen – tuohon satumaiseen huvilaan Pursijärven rannalla. Mökkiin, joka hankittiin tietoisesti juuri niin kaukaa, ettei sinne lähdetä taksilla Hämiksen edestä (siis kovinkaan usein). Parhaiten sen merkitystä monille osakuntalaisille kuvaa fukseille usein kerrottu neuvo: ”Tutustu Koivuniemeen heti kun vain pystyt”. Itse kävin siellä vasta muutaman vuoden opiskeltuani enkä ole katunut hetkeäkään Koivuniemessä viettämästäni ajasta. Ei ole sattumaa, että löydät hieman kokeneempia osakuntalaisia juhlimassa nuotion äärellä auringon nousuun asti (milloin tarinoita kertoen, milloin kitaraa soittaen). Seuraavana aamuna havaitset samankaltaisen kiireettömän joukon laiturilla nauttimassa auringonpaisteesta. Nuotiopaikalla ruokaa laittaessa näet mitä erikoisempia ruoka- ja juomaviritelmiä, joiden suunnitteluun on käytetty luvattoman paljon aikaa. Kaiken tämän keskellä joku on ehtinyt
taas lämmittämään saunan ja onkin aika käväistä järvessä. Koivuniemen kesä on elämys. Sen muistot lämmittävät pimeinäkin talven öinä. Ja se tulee taas. Tulevana kesänä Koivuniemen hitaasta ja varmasta kehityksestä vastaa kesäpaikkavastaavamme Emil Artjoki. Koivuniemeä on tarkoitus uudistaa muun muassa talon sisäpintojen osittaisella remontilla sekä uuden veneen hankinnalla. Osakuntalaisten viihtyvyyden takaa energinen naiskolmikko Eeva Häkkinen (kesäkuu), Maija Häkkinen (heinäkuu) ja Maria Saraste (elokuu). Etupihalta saatat myös löytää joukon reippaita telttailijoita, mutta onneksi heitäkään ei tarvitse pelätä. Balaillaan, Teemu Laakso Toiminnanohjaaja
Teemu on siirtynyt ansaitusti kesälaitumille.
4 Hälläpyörä
KOLUMNI
teksti: janne siipola
kuva: hämäläis-osakunnan galleria
Valkolakkeja, haalareita ja valvottuja öitä Y
lioppilaiden kiinnostuksen kohteet ja tavat ovat muuttuneet historian saatossa monin tavoin. Muutoksia voidaan nähdä niin vaatteissa, harrastuksissa kuin politiikassakin. Viime vuosisadan vaihteessa ylioppilaat olivat kiinnostuneita kansan sivistämisestä. Tällöin kierrettiin maakunnissa luennoimassa ja tuettiin kansanopistojen perustamista. Muita poliittisia hegemonioita osakunnalla – ja muutenkin yliopistolla – ovat olleet Akateemisen Karjala-Seuran aika 1920- ja 30-luvuilla sekä vasemmisto-ideologiat 1970-luvulla. Ensiksi mainitusta on muistona osakuntapakon poistuminen ja jälkimmäisestä Pohjois-Haagan tyhjät solut. Kansansivistyksen ihanteistakin luovuttiin, kun koettiin, ettei kansa mitään oppinut. Joskus politiikka on saanut jäädä sivuun, ja ylioppilaat ovat kiinnostuneet juhlimisesta. Opiskelijapiireissä on osattu juhlia, eikä sotaaikakaan sitä estänyt. Juhlimisessa opiskelijat ovat aina joutuneet tasapainoilemaan arvokkuuden ja puhtaan rellestämisen välillä. Arvokkaina pidettyihin juhliin on pukeuduttu asianmukaisesti, ja mukaan on tietysti otettu mahdolliset nauhat sekä virka-, ansio- ja kunniamerkit. Toisaalta monien opiskelijatapahtumien todelliset syyt ovat johtaneet siihen, että haalarit ovat paljon käytännöllisempi asu. Haalareita näkeekin nykyään katukuvassa enemmän kuin ylioppilaslakkeja. Aikaa on vietetty myös erilaisten kerhojen ja harrastusten parissa. Osakunnalla on ollut jäsenmäärältään suuria maakuntakerhoja, ja 1930-luvun tienoilla perustettiin vieläkin toimivat HOS ja HOL. Osakunnalla on ollut tasokas shakkikerho, ja näytelmäkerho on esiintynyt televisiossa. Kerhotoiminta aaltoilee siinä missä muutkin ihanteet ja tavat. Näin ollen monia vanhoja kerhoja ei enää ole. Minkä kerhon sinä perustaisit?
HAALARIT OVAT JUHLAPUKUJA KÄYTÄNNÖLLISEMPI ASU.
Juhlimisessa opiskelijat joutuvat tasapainoilemaan arvokkuuden ja rellestämisen välillä. Hälläpyörä 5
teksti: laura valkea
kuva: nigel chadwick
ARTIKKELI
Suku puussa –
sukututkimus harrastuksena Sukututkimus eli genealogia on historian aputiede, jossa selvitetään ihmisten välisiä sukulaissuhteita ja sukuun kuuluneiden henkilöiden historiaa. Eritoten hallitsijat ovat selvitelleet sukulaissuhteitaan. Sukututkimusta on myös pidetty eläkeläisten harrastuksena, mutta sitä voi harjoittaa kuka tahansa.
S
ukututkimuksen perusteet on helppo oppia. Kaikista sukulaisista on hyvä koota perustiedot: nimen lisäksi syntymä-, vihkimä- ja kuolinaika, asuinpaikat sekä ammatit. Sukututkimuksen voi aloittaa haastattelemalla sukulaisia, esimerkiksi isovanhempia, tai kotona tietokoneen ääressä, tutustumalla internetin kautta löytyvään aineistoon. Perusteellinen sukututkija hakeutuu myös alkuperäisen aineiston pariin. Apuna on suuri määrä sukututkimuksia sekä internetin kautta saatavia lähteitä. Vaikka suullinen perimätieto antaa kimmokkeita tiedonhaulle, sukututkimusta tehdään pääasiassa kirkonkirjoja ja muita virallisia asiakirjoja ja aineistoja tutkimalla. Lähteen luotettavuuden arviointi on oleellinen osa sukututkimusta. Turhan työn välttämiseksi on hyvä tarkistaa Suomen Sukututkimusseuran kirjastosta onko suvusta jo tehty sukukirjoja. Sukututkimuksen peruslähteitä ovat kirkonkirjat, joista uusimmat sijaitsevat paikkakuntien kirkkoherranvirastoissa. Vanhoja kirkonkirjoja voi löytää maakuntaarkistoista ja Helsingin Kansallisarkistosta, joka on tärkein sukututkimuksen arkistokokonaisuus Suomessa. Arkistoissa on yleensä sukututkijoiden käytössä mikrofilmatut kopiot alueen seurakuntien kirkonkirjoista. Kirkonkirjojen digitointi tulee tosin vähen-
6 Hälläpyörä
tämään mikrofilmattujen kirkonkirjojen käyttöä. Korvausta vastaan voi myös tilata haluamansa selvityksen seurakunnan virkailijoilta. Kirkkoon kuulumattomien tietoja on siviilirekisterissä. Muita tietolähteitä ovat muun muassa paikallishistoriat, martikkelit, väestörekisterit, hautakivet ja siirtolaisuusinstituutin siirtolaisuusrekisteri. Tietoa voi löytyä myös vanhoista sanomalehdistä ja yhdistysten jäsenluetteloista. Veroluetteloista puolestaan saa tietoa suvun omaisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta.
Sukututkimuksessa selvitetyt tiedot talletetaan tietokoneella sukututkimusohjelmiston avulla. Ohjelmistot pitävät yllä tietokantaa tiedoista ja lähteistä. Internetissä on tarjolla ilmaisia sukututkimusohjelmia. Sukututkimuksessa kannattaa myös kääntyä sukuseurojen puoleen. Suomessa toimii lukematon määrä erilaisia sukuseuroja ja sukuyhdistyksiä. Niiden kantavana voimana voi olla esimerkiksi yhteinen esivanhempi. Seurojen toiminta vaihtelee yhteisistä tapaamisista seuralehtien julkaisemiseen. Pidemmälle vietynä sukututkimus vaatii huolellista paneutumista. Sukututkija ei selviä pelkällä suomen kielellä. Vanhojen asiakirjojen käsiala voi olla hankalalukuista ja kieli vanhaa virkamiesruotsia, latinaa, saksaa tai jopa venäjää. Suvun perinpohjaiseen tutkimiseen voi kulua useita vuosia, sillä suku voi olla laaja. Myös eri asiakirjojen metsästäminen arkistoista vaatii kärsivällisyyttä. Sukututkimuskursseja järjestää kansalais- ja työväenopistot sekä sukututkimusyhdistykset. Myös erilaisia opaskirjoja on saatavilla. Emme elä enää maatalousyhteiskunnassa, ja perheen ja suvun merkitys on muuttunut, mutta ihmisten suvun selvitys on tullut uudelleen tärkeäksi. Nykyisin lääketiede voi pitää pitkälle ulottuvia kirjallisia rekistereitä aineistonaan perinnöllisiä sairauksia tutkittaessa. Sukututkimus tuo myös uusia näkökulmia historiantutkimukseen, sillä sen avulla saadaan tietoa yhteisöissä tapahtuneista muutoksista. Sukutausta selittää esimerkiksi sen, miten ja miksi ihmiset toimivat eri tilanteissa siten kuin toimivat. Sukututkimus on harrastuksena antoisa. Samalla tulee perehtyneeksi sekä paikallishistoriaan että yleiseen historiaan. Sukututkimus on aikamatka Suomen historiaan, mutta samalla se voi paljastaa sukulaisia, joiden olemassaolosta ei tiennytkään.
SUKUTUTKIJA EI SELVIÄ PELKÄLLÄ SUOMEN KIELELLÄ. Kuva: Sukupuu / Iso puu
Hälläpyörä 7
teksti: tuuli orasmaa kuva: tuuli orasmaa
VIERASKYNÄ
On aika muutoksen Hälläpyörän epävirallinen ulkomaantoimittaja pohtii, mikä vaihtoopiskelussa mättää ja miltä näyttäisi nykyisen vaihto-ohjelman päivitetty versio.
V
iitisen kuukautta kuuluisaa Erasmuselämää viettäneenä mieleen nousee aika ajoin aatoksia tämän elämänmuodon kehittämisestä. Kuten kaikki vaihdon kokeneet tietävät, samat ongelmat piinaavat opiskelijoita vuodesta toiseen, joten parannettavaa riittää. Vaikka lehden teemana onkin tällä kertaa historia, katsokaamme siis vaihtelun vuoksi eteenpäin: vaihto-opiskelun tulevaisuuteen. Miltä näyttäisi Erasmus 2.0? Nykytilanne – ongelma 1: Menet vaihtoon oppiaksesi paikallista kieltä. Tulet takaisin puhuen lähinnä saippuasarjaenglantia. Ratkaisu: Oikea seura on kaiken A ja O, ja opiskelija-asuntolat kaiken pahan
ERASMUS 2.0 -MERKINTÄ CV:SSÄ HÄIKÄISEE TYÖNANTAJAT JA TAKAA MENESTYKSEKKÄÄN TULEVAISUUDEN. alku ja juuri. Vaihto-opiskelijoista täyttyvät kerrostalokompleksit jäävät nyt historiaan, ja vaihtarit sijoitetaan sen sijaan lämminhenkisesti paikallisiin perheisiin. Vaihtoon sisältyy osallistuminen vaivaannuttaviin perhejuhliin ja ajanviettoa vain paikallista kieltä puhuvien isovanhempien kanssa. Täs-
8 Hälläpyörä
tä vaihdosta selviävät vain sinnikkäimmät ja urhoollisimmat, mikä nostaa samalla vaihdon suorittamisen arvostusta. Erasmus 2.0 -merkintä CV:ssäsi häikäisee työnantajat ja takaa sinulle menestyksekkään tulevaisuuden – huikaisevan kielitaidon lisäksi. Ongelma 2: Halusit lähinnä pitää hauskaa, mutta yllätykseksesi vaihdossa pitää myös opiskella. Aika ei riitä molempiin. Ratkaisu: learning agreementin lisäksi Eramus 2.0 -hakemukseen kuuluu leaving agreement. Viimeksi mainittu on yksityiskohtainen suunnitelma vaihtarin viikonloppureissuista ja kirkkopyhälomamatkoista. Tiedekunnan kv-vastaava tarkistaa matka-aikataulun realistisuuden sekä mätsäävyyden kurssisuunnitelman kanssa ennen vaihtoa. Prosedyyri tehostaa opiskelijan (vapaa-) ajankäyttöä ja näin maksimoi onnellisuutta. Sveitsiin hakijoille suositellaan myös earning agreementia hintatason aiheuttaman depression ja vakavan opintolainakierteen välttämiseksi. Ongelma 3: Parisuhteesi kärsii välimatkasta. Kieriskelet ikävässä muiden vaihtareiden pariutuessa keskenään tai jätät kumppanisi Suomessa oman vaihtarirakkautesi vuoksi. Ratkaisu: Uuden ajan Erasmus-stipendiin sisältyy rakkausapuraha, joka kattaa lomamatkat kumppanin luo. Heikkolaatuinen Skype-yhteys oikeuttaa erilliseen kaukosuhdeterapiaan. Koska korrelaatio parisuhteen laadun ja opintomenestyksen välillä on suora
VAIHDON PERIMMÄINEN TARKOITUS ON OSOITTAA OPISKELIJALLE, ETTEI KANNATA KARATA UKOMAILLE. ja kiistämätön, saavutettu onnentäyteisyys saa intelligenttiyden kukoistamaan ja arvosanat korkeuksiin. Ongelma 4: Hukut yliopistobyrokratiaan. Tämä tapahtuu vaihtopaikkahakua tehdessä, paikan päällä sekä opintopisteitä hyväksyttäessä. Ratkaisu: Erasmus 2.0:ssa jokainen hakija saa henkilökohtaisen sijaiskärsijän. Yliopistolla vetelehtivät gradua vaille valmiit ja itseään etsivät kaivetaan motivaatiokuopastaan hoitamaan vaihtareiden paperityöt, jolloin vaihdokki voi keskittää kaiken – nyt entistäkin runsaamman – energiansa opintopisteiden sekä elämysten haalimiseen. Byrokratiakärsijät voivat hakea luottamus-
toimestaan opintosuorituksen tiedekunnan ohjeiden mukaisesti. Kaikki osapuolet voittavat! Ongelma 5: Vaihtomaassa ei juhlita vappua! Eikä siellä ole edes sitsejä! Yliopistoliikunnassa ei tarjota BodyCombatia, lempeää Yin-joogaa tai permantoakrobatiaa eikä opiskelijaravintolassa ole soijamaitoa! Ratkaisu: Ei ratkaisua. Ongelmaa ei haluta ratkaista. Vaihdon perimmäinen tarkoitus on osoittaa opiskelijalle, että gradu kannattaa sittenkin jättää Helsinkiin eikä karata ulkomaille. Oman yliopiston arvostus kohoaa, ja maistereiden tasainen virta Porthaniasta työelämään on näin taattu. Eläköön Erasmus 2.0!
Opiskelija-asuntolat ovat kirjoittajan mukaan kaiken pahan alku ja juuri. Hälläpyörä 9
Erilaisuus on rikkautta M
onen mielestä on rohkeaa lähteä vaihtoon ulkomaille, vieläpä täysin erilaiseen kulttuuriin. Pelätään kulttuurishokkia, torakoita, koti-ikävää ja ties mitä. Itse päätin lähteä Maltalle vaihtoon vuosi sitten, eikä mikään edellä mainituista asioista pelottanut minua. Miksi pitäisi aina pelätä pahinta? Toisaalta paikalliset tavat saivat minut ärsyyntymään jo ennen tänne muuttoa, sillä lopullista vahvistusta vaihtopaikastani ei meinannut kuulua. Lopulta se kuitenkin tuli, ja onneksi tulikin.
Jos olisin pelännyt lähteä, olisin menettänyt ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua maltalaiseen elämäntyyliin. Kuitenkaan lähteminen ja etenkään sopeutuminen ei aina ole helppoa, kuten muutama muu suomalainen vaihto-oppilas on saanut kokea. Heillä on ollut valtava koti-ikävä alusta asti, he stressaavat asioista suotta ja kiinnittävät liikaa huomiota häiritseviin yksityiskohtiin. “Maassa maan tavalla” pitää enemmän kuin paikkansa täällä. Kun menin lähes tunnin myöhässä luennolle juostuani kaikki kampukset läpi etsien oikeaa luokkaa, ymmärsin, että ei se ole niin justiinsa. Pääasia oli, että yhden oppilaan sijaan kurssilla olikin jo kaksi opiskelijaa! Hanna Leino
Leena Tarjamo
Heti alusta asti olen tuntenut paikan omakseni, sillä Malta on pieni mutta kiinnostava maa. Pikkukatuja kävellessä olo on kuin Lähi-Idässä, kun taas rantabulevardilla kohoavat modernit ja hyvin eurooppalaiset rakennukset. Lähikaupassa saa hyvää palvelua, sää on suotuisa, ja asunto ylitti odotukset. Toisaalta jokaisessa maassa on myös huonot puolensa, kuten täällä maltalaisten kaoottinen liikenne ja välillä hieman liian-
kin rento asenne elämään. Kaikkeen kuitenkin tottuu, ja parissa päivässä en enää pelännyt henkeni puolesta, vaan hyppäsin suosiolla autojen sekaan katujen ollessa liian kapeita kävelemiseen.
10 Hälläpyörä
Hälläpyörä 11
NAAPURIOSAKUNNAT
Maakuntanaapurien osakuntia Kymenlaakson Osakunta – hyppäävän lohen osakunta
V
uonna 1933 perustettu Kymenlaakson Osakunta on nuorin kaikista Helsingin yliopiston osakunnista. Ennen sen perustamista Kymenlaakson kunnat kuuluivat Hämäläis-Osakunnan ja Wiipurilaisen Osakunnan kanta-alueeseen. Jäseniä osakunnalla on noin 100 ja toisin kuin Hämis, se hyväksyy kaikkien pääkaupunkiseudun korkeakoulujen opiskelijat - myös AMKopiskelijat - jäsenikseen sekä virkailijoiksi. Kymenlaakson Osakunta löytyy Leppäsuolta Domus Gaudeamuksen alimmasta kerroksesta, samoista tiloista yhdessä Wiipurilaisen ja Karjalaisen Osakunnan kanssa. Ennen osakunnan tilat olivat Uudessa ylioppilastalossa, kunnes 1970-luvun alussa se osti yhdessä Karjalaisen ja Wiipurilaisen osakunnan kanssa oman huoneiston entisestä Karjalaisen osakunnan talosta. Osakunta toimi osoitteessa Liisankatu 17 sijainneissa tiloissa vuoteen 2008 ennen muuttoaan nykyisiin tiloihin. Osakunnan tilat koostuvat muutamasta viihtyisästä huoneesta ja keittiöstä, jotka ovat myös kahden muun nimetyn osakunnan käytössä. Tiloissa on usein mukavia ihmisiä, joten kannattaa käydä tarkastamassa. Osakunnan juhlat ja tapahtumat ovat erityisen hyvä tilaisuus tutustua osakuntalaisiin ja tiloihin. Osakunta tarjoaa seuran ja maakuntahengen lisäksi myös stipendejä, ja Patolan asuntolan valmistuttua heillä on myös tarjota viisi vuokra-asuntoa jäsenilleen. Aiemmin osakunnalla oli vain yksi HOASin fuksiasuntopaikka Domus Academicalla. Osakunta on siis selvästi kehittämässä palveluitaan. : spirit-animals.com 12kuvaHälläpyörä
Santtu Vekkeli
teksti: amanda peltomaa kuva: joukoskinnari.com
KUULUISIA OSAKUNTALAISIA
Jouko Skinnari
Kymenlaakso Kymenlaakso on pieni, noin 180 000 asukkaan maakunta, jossa sijaitsevat mm. Kouvolan, Kotkan ja Haminan kaupungit. Meren lisäksi maakunnan luontoa sekä maisemia hallitsee Kymijoki. Sillä on myös rooli usean eri kunnan vaakunassa lohena. Maakunnan erikoisuutena on varuskuntien suuri määrä, ja sieltä löytyykin helsinkiläisille erityisen tutun - ja Suomen suurimman – varuskunnan, Vekaranjärven lisäksi Reserviupseerikoulu ja Utin Jääkärirykmentti. Maakunnassa ei ole omaa yliopistoa, ja lähimmän yleisyliopiston sijaitessa Helsingissä ei ole ihme, että suuri osa tulee opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Googlettamalla kanta-alueesta saa synkähkön kuvan. Kymenlaaksolla on ollut monta vaikeaa vuotta takanaan ja alueella on useita tilastoissa näkyviä rasitteita. Työja elinkeinoministeriön julkaisemien tilastojen mukaan maakunnan työttömyys on noin 14 %, ja Kotkassa se on jopa yli 19 %. Vertailukohtana Uudellamaalla työttömänä on noin 9 %, ja Pirkanmaalla luku on sama 14 %. Henkirikoksia tapahtui ylivoimaisesti eniten kaikista maakunnista Kymenlaaksossa vuonna 2012: väkilukuun suhteutettuna 0,049 henkirikosta tuhatta asukasta kohden. Esimerkiksi Helsingissä vastaava suhdeluku on 0,025. Erityisen isoa tuhoa alueella ovat aiheuttaneet tehtaiden sulkemiset lähimenneisyydessä sekä Kouvolan keskustan arkkitehtuuri. Tarina ei tietenkään ole niin synkkä kuin Google ja Internet antavat ymmärtää, onhan kirjoittajakin muuttamassa vaimoineen kyseiseen maakuntaan, savolaisten New Yorkiin eli Kotkaan!
Jouko Skinnari syntyi Lahdessa vuonna 1946. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Lahden lyseosta 1965 ja pääsi samana vuonna Helsingin yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä.
O
sakuntaan Skinnari löysi asuntojen ja monipuolisen toiminnan houkuttamana. Hän asui koko opiskeluaikansa Hämäläis-Osakunnan asunnoissa ja toimi useissa luottamustehtävissä: ensin PäijätHämeen kerhon ja myöhemmin osakunnan tiedotussihteerinä sekä toiminnanohjaajana lukuvuonna 1968–1969. Vuosi oli monella tapaa merkittävä: syksyllä hän oli osakunnan edustajana mukana Vanhan valtauksessa ja keväällä järjestämässä ensimmäistä Hämäläisten viikkoa, jota juhlistettiin hämäläisten taiteilijoiden näyttelyllä sekä kansanedustajien keskustelutilaisuudella neljännen kerroksen salissa. Skinnarin ensimmäinen poliittinen meriitti oli tulla valituksi osakunnan toiminnanohjaajaksi sosiaalidemokraattina. Valmistumistuttuaan 1969 politiikka alkoi kiinnostaa yhä enemmän, ja hänet valittiin 1972 Paasion hallituksen poliittiseksi sihteeriksi 25-vuotiaana. Siitä hän päätyi Valtioneuvoston kautta talous- ja sosiaalivaliokunnan sihteeriksi 1974 ja toimi pestissä kuusi vuotta. Kansanedustajia avustaessaan hän totesi olevansa aivan yhtä pätevä virkaan ja asettui itsekin ehdolle. Skinnari pääsi ensin varamieheksi, josta nousi SDP:n kansan-
edustajaksi Hämeen vaalipiiristä vuonna 1980. Politiikka vei Skinnarin mennessään; hän on Lahden kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1977, kansanedustaja vuodesta 1980 ja on toiminut muun muassa sosiaali- ja terveys-, laki- ja talousvaliokuntien tehtävissä sekä valtiovarainministeriön ministerinä. Lisäksi hän on useiden kansainvälisten ystävyysseurojen ja Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän valtuuston puheenjohtaja sekä Varusmiesliiton ja Lahden Runomaraton ry:n kunniapuheenjohtaja, monien muiden luottamustehtävien ohella. Onpa hän julkaissut neljä teostakin yhteistyössä muiden kirjoittajien kanssa. Jouko Skinnari asuu edelleen Lahdessa, eikä omien sanojensa mukaan voisi koskaan pysyvästi Helsinkiin muuttaakaan. ”Lahti on kotikaupunkini, ja sen alueella sukuni on elänyt 1500-luvulta asti. Minusta on hyvä, että ihminen on jostain kotoisin.”
SKINNARI VALITTIIN TOIMARIKSI SOSIAALIDEMOKRAATTINA.
Juttua varten on haastateltu Jouko Skinnaria ja luettu S. Kuusiston Kansallishenkeen uskoen. Hämäläis-Osakunnan historia, osa 2 (1918–1970).
Hälläpyörä 13
teksti: samu vuorinen
kuva: hämäläis-osakunnan galleria
HAASTATTELU
Historiaa kirjoittamassa Osakunta päätti vuonna 2013 aloittaa historiankirjoitusprojektin. Historiankirjoituksen on määrä olla jatkoa edelliselle historiateokselle Kansallishenkeen uskoen alkaen 1970-luvulta ja jatkuen 2000-luvulle saakka. Osakuntatoiminnan tiivistämiseen tältä reilun 30 vuoden ajalta valittiin Lari Ahokas, joka on itsekin Osakunnan jäsen. Kysyimme Larilta, miltä oman osakunnan historiankirjoitus tuntuu. Larin katse läpäisee Osakunnan historian kerrokset.
Mikä on opiskelutaustasi, Osakunnan historiankirjoittaja Lari Ahokas? – Olen opiskellut sekä yleistä että Suomen ja Pohjoismaiden historiaa humanistisessa tiedekunnassa. Lisäksi olen suorittanut toista tutkintoa kasvatustieteestä käyttäytymistieteellisen puolella. Opintoja on tullut suoritettua myös muun muassa yhteiskuntatieteiden puolelta. Olet myös itse Osakunnan jäsen: mikä on osakuntataustasi ja mieleenpainuvin muistosi? – Liityin Hämiksen jäseneksi vuosituhannen vaihteessa. Toimin aikanani aktiivisesti erityisesti tiedotusvaliokunnassa ja Hälläpyörässä. Pääsin osallistumaan myös osakunnan 350-vuotisjuhlakirjan ja kirjaston 70-vuotishistoriikin toimitustyöhön. Mieleenpainuvia muistoja on tietysti monia aina fuksiaisista alkaen, mutta ehkä henkilökohtaisesti eräs vaikuttavimmista oli juhlakirjan aineistonhakumatka oman tieteenalani suurmiehen, akateemikko Eino Jutikkalan sukukartanoon. Mikä sai sinut hakemaan historiateoksen kirjoittajaksi? – Osakunnan historiankirjoituksesta minut sai kiinnostumaan historiatoimikunnan puheenjohtaja Jyrki Eriksson, joka alun perin kysyi minua melkein tasan vuosi sitten mukaan toimikuntaan. Sen kautta päädyin viime kesänä järjestämään arkistoa historiankirjoitusprojektia varten. Oikeastaan vasta tutustuessani lähemmin arkistoon sitä järjestäessäni kiinnostuin historiaprojektista siinä määrin, että päätin hakea myös historiankirjoittajaksi, ja olinkin varsin otettu, kun Osakunta katsoi hyväksi valita minut tehtävään. Kenelle historiateos on suunnattu? – Historiateos on suunnattu ennen kaikkea Osakunnan vanhoille, nykyisille ja tuleville jäsenille sekä tietysti sen eri sidosryhmille. Toivottavaa toki olisi, että Osakunnan historiasta olisi laajempaakin mielenkiintoa esimerkiksi opiskelija- ja yliopistohistorian tutkijoille. Teos pyrkii siis yhtäältä yleista-
14 Hälläpyörä
juisuuteen, toisaalta akateemisuuteen, toivottavasti kuitenkaan ensin mainittua laiminlyömättä. Mikä tulee olemaan historiateoksen pääpaino? – Tarkasteltavien teemojen puolesta teoksen on tarkoitus seurailla Seppo Kuusiston kirjoittamia Osakunnan historian kahta edellistä osaa, jotka kattavat osakunnan historian 1970-luvun alkuun saakka. Tarkastelun kohteena ovat siis Osakunnan koko toiminta ja teemoista erityisesti perinteisen historiankirjoituksen painoalat eli poliittinen ja aatteellinen historia, unohtamatta toki osakunnan toiminnan muutakaan kirjoa.
70-LUVUN POLIITTISTEN KERHOJEN TOIMINNASTA ON SÄILYNYT VARSIN VAIHTELEVASTI TIETOJA. Onko tiedossasi erityisiä haasteita, joihin saatat kirjoitustyössä törmätä? – Aukot alkuperäisessä lähdemateriaalissa saattavat aiheuttaa paikka paikoin haasteita. Esimerkiksi 70-luvun poliittisten kerhojen toiminnasta on säilynyt varsin vaihtelevasti tietoja. Osin näitäkin voi paikata esimerkiksi haastatteluilla. Miten koet oman osakuntataustasi vaikuttavan kirjoitustyöhön? – Pidän Hämis-taustaani yhtäältä vahvuutena, toisaalta myös haasteena. Tutkijan läheisyys kohteeseensa helpottaa kirjoittamista mutta edellyttää aina kriittisyyttä. Toisaalta jokaisella tutkijalla on aina oma näkökulmansa, joka täytyy tiedostaa voidakseen pyrkiä objektiivisuuteen. Omalta osaltani tilannetta helpottaa, etten ole toiminut Osakunnalla kaikkein vastuullisimmissa viroissa. Toisaalta Kuusistokin joutui viittaamaan itseensä muutaman kerran. Milloin valmis työ on luettavissa? – Teoksen olisi tarkoitus olla valmis Osakunnan vuoden 2015 vuosijuhlaan mennessä. Tuolloinhan on kulunut paitsi 375 vuotta Helsingin yliopiston perustamisesta, myös 150 vuotta Hämäläis-Osakunnan toiminnan uudelleen käynnistymisestä.
Hälläpyörä 15
HÄMÄLÄIS-OSAKUNNAN ARKEA 1960-LUVULLA
Opiskelijan tuki, kodin jatke 1960-luku oli osakuntien kulta-aikaa sekä jäsenmäärien että toiminnan puolesta. Yliopisto-opiskelijoiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti 1950-luvulta lähtien, opintotukea alettiin kehitellä nykyisen kaltaiseksi, ja opiskelijaelämän politisoituminen vaani vielä nurkan takana. Millaista oli elämä hämäläisosakuntalaisena tähän aikaan?
1950-luvulla alkoi Helsingin yliopistoon virrata yhä suurempia määriä tiedonjanoisia nuoria. Kun vuonna 1957 läsnäolevien ylioppilaiden määrä oli 10 000 henkilöä, vuonna 1963 se oli jo 15 000. Ilmiö vaikutti suoraan Hämäläis-Osakunnan jäsenmäärään. 1950-luvulla luku oli 1250 jäsentä, mutta syksyllä 1968 se saavutti huippunsa: 3564 opiskelijaa! Tällöin Hämäläis-osakunnan osuus kaikista yliopiston opiskelijoista oli 17,4 prosenttia, mikä teki siitä toiseksi suurimman osakunnan. Myöhemmin luvut laskivat Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen synnyttyä sekä osakuntien alkaessa kerätä omaa jäsenmaksua, mutta tässä sarjassa keskitymme 60-luvun kukoistukseen. 1960-luvulla Osakunta keräsi jäsenistönsä lähes yksinomaan hämäläisistä ylioppilaista ja sillä oli vahvat yhteydet Hämeeseen erityisesti maakuntakerhojensa kautta. Niinpä syksyllä 1957 opintonsa aloittaneen oikeustieteen kandidaatin ja varatuomari Olli Puntilankin oli helppo liittyä Osakuntaan. - Muutto Sääksmäeltä Helsinkiin opiskelemaan oli uutta ja ihmeellistä. Luokkani pojista kukaan ei aloittanut opintoja Helsingin yliopistossa samaan aikaan, eikä opiskelutovereissani ollut kuin pari tuttua. Osakunta tarjosi ‘kodin’, jossa oli opiskelijaravintola, harrastuspiirejä sekä mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, jotka olivat lähtöisin hyvin samanlaisista oloista ja Hämeestä. Samanlaisia muistoja on myös valtiotieteen maisteri Esa Peltosella, joka liittyi Osakuntaan 1959.
16 Hälläpyörä
- Kodikkuus leimasi osakunnan ilmapiiriä. Osakunnalta sai ruokaa ja seuraa, ja asuessani Porras-Tavastiassa oli helppo tulla katsomaan iltaisin televisiota - se oli kodin jatke monessa mielessä. Hämäläisten talo oli osalle jäsenistä myös koti: sekä Puntila että Peltonen asuivat Porras-Tavastiaksi nimetyssä asuntolassa. Käytävän varrella oli yhden ja kahden hengen huoneita, ja sen päässä sijaitsi yhteinen kylpyhuone, toisessa jääkaappi ja puhelin. Tytöt ja pojat asuivat eri kerroksissa, ja asuntolan siisteydestä ja moraalista piti huolen emännöitsijä Hilja Pynnönen, joka asui asuntolan portaitten yläpäässä. - Emäntää arvostettiin ja toteltiin. Hän neuvoi tarvittaessa, tervehti kotiin saapuvaa Osakuntalaista ja ajoi asiaankuulumattomat pois portaikosta, Peltonen muistelee. Joulukuussa 1972 Porras-Tavastia päätettiin vuokrata työeläkekassoille Osakuntalaisten vastustuksesta huolimatta. Myös A- ja B-rapuissa oli tarjolla soluasuntoja.
mainen asunto oli tuntuva etu opiskelijan budjetissa. Osakunta tarjosi jäsenilleen myös muita etuja: osakuntabaarin edullinen ruoka, kirjasto, lukuisat ajanviettomahdollisuudet sekä yhteisöllisyyden tunne kannattelivat köyhempääkin opiskelijaa. Peltonen huomauttaa myös akateemisiin perinteisiin ja juhlakulttuuriin perehdyttämisen osakunnan ansioiksi. Kaikki nämä saivat monet liittymään aktiivien joukkoon, niin myös molemmat haastateltavani. Puntila ehti osakuntauransa aikana toimia muun muassa sihteerinä, Kanta-Hämeen maakuntakerhossa sekä lopulta kuraattorina vuosina 1968- 1970, Peltonen Hämäläis-Osakunnan näyttelijöissä ja laulajissa, kurinpitolautakunnassa sekä toiminnanohjaajana.
Amanda Peltomaa
Asuminen osakunnassa oli hyvin yhteisöllistä. Olli Puntila muisteleekin ajan olleen sosiaalisesti vilkasta. - Asuin Porras-Tavastiassa kaksi ja puoli vuotta, syksystä 1959. Lähes kaikkien asukkaiden ollessa Osakunta-aktiiveja monista asioista päätettiin käytännössä jonkun asukkaan asunnossa kahvia juoden, joskus ehkä väkevämpääkin. Tiiviissä asuinoloissa harrastettiin myös käytännön piloja. - Kerran tullessamme yöllä kotiin siirsimme erään toverimme auton pihalta porraskäytävään. Esa Peltonen muutti Riihimäeltä PorrasTavastiaan 1961 jakaen huoneen toisen opiskelijan kanssa. Mieleen on jäänyt erityisesti yhteisen puhelimen käyttö: - Kun puhelin soi, ensimmäinen kiirehti vastaamaan ja meni sitten koputtelemaan kaivatun henkilön ovelle. Päästyään toiminnanohjaajaksi 1961 hän sai stipendin yhden hengen huoneeseen. Il-
Hälläpyörä 17
teksti: matias halonen kuva: joonas ranta
HENKILÖKUVA
Vierivä filmi Anssi Mänttäri kiihdyttää. Sodankylän elokuvajuhlien keksijän tuotanto kattaa yli kaksikymmentä pitkää elokuvaa sekä joukon lyhytelokuvia, televisiosarjoja ja dokumentteja. Anssi Mänttäri on Sodankylän elokuvajuhlien keksijä ja budjettitehokkaan elokuvan taitaja. Huhtikuussa ensi-iltaan tulleen Romanssin myötä ohjaaja on paennut määritelmiä kahdenkymmenen neljän pitkän elokuvan verran. Ne ovat elämäntyön alku. – Ei vuosissa vaan filmien määrässä. Täytyy vähän kiihdyttää, veistelee Anssi Mänttäri. 72-vuotias elokuvaohjaaja sanoo olevansa uransa puolivälissä. Odottavia elokuvasuunnitelmia on yli kahdenkymmenen mapin pino. Mänttärille kiihdyttäminen on vain harvoin ollut ongelma. Nopeus on ollut välttämätön sopeutumiskeino rahoituksen vastatuulessa, jota päin ohjaaja on puskenut nelikymmenvuotisen ohjaajantaipaleensa ajan. Anssi Mänttärin ensimmäinen pitkä elokuva Pyhä perhe (1976) perustuu Claes Anderssonin näytelmään. Lasse Pöystin tähdittämä ja Jörn Donnerin tuottama alkoholistikuvaus huomioitiin Italiassa asti, missä se palkittiin parhaana esikoisohjauksena San Remon elokuvajuhlilla. Elokuvan saama tunnustus ei kuitenkaan merkinnyt suuria katsojalukuja. Ilmestymisvuotensa kotimaisista näytelmäelokuvista sen katsojamäärä oli pienin. Tunnustukset eivät myöskään taanneet toivottua rahoitusta seuraaville elokuville. – Aika monet lähtee siitä, että ilman Elokuvasäätiön rahoitusta elokuvan tekeminen
18 Hälläpyörä
ei ole Suomessa edes mahdollista, Mänttäri selvittää. Syyt nuivaan linjaan saattavat löytyä niin rahan jakajien elokuvamieltymyksistä kuin poliittisista kahnauksistakin. YYA-Suomessa poliittinen kahtiajako ulottui Elokuvasäätiön hallitukseen, johon Mänttäri itsekin 1970- ja 80-lukujen vaihteessa kuului. Mänttäri ärsytti oikeistoa avoimella vasemmistolaisuudellaan, hänet kun valittiin elokuva-alan työntekijöiden ammattiliiton puheenjohtajaksi. Toisaalta äärivasemmistolle hän oli tuottajana työnantajan edustaja. Olivatpa syyt rahoitusongelmiin mitkä tahansa, asia vaati luovia ratkaisuja. Mänttärin kehittämää tapaa tehdä elokuvaa voi kuvailla budjettitehokkaaksi. Budjetti on tekemisen lähtökohta käsikirjoituksesta alkaen. Tunnuspiirre on etenkin kuvaamisen nopeus. Pyhä perhe kuvattiin alle kahdessakymmenessä päivässä, ja kolmas pitkä elokuva, Regina ja miehet (1983), kuvattiin viidessä päivässä. Kolmessakymmenessä tunnissa kuvattu Kello (1984) pääsi kuvausvauhtinsa ansiosta vuoden 1989 Guinnesin ennätysten kirjan kotimaiseen laitokseen. – Vaikka elämä olisi surullista, niin kyllä se naurattaa, Anssi Mänttäri hahmottelee genrejä pakoilevien elokuviensa ytimen. Mänttärimäinen draamakomedia jakaa mielipiteitä. Nopea työ ei välttämättä tarkoita hutilointia. Muuttolinnun ajan (1991) käsikirjoituksesta Mänttäri sai Jussi-patsaan. Alan vaikuttajista varsinkin Mänttärin elokuvissa näytellyt Aki Kaurismäki on ylistänyt miehen töitä. Toisaalta turpaankin on tullut. Rahoitusvaikeuksien vuoksi Mänttärin elokuvien markkinointiin on harvoin riittänyt varoja, mikä on pitänyt katsomot vajaina. Mies oli saada nyrkistä päädyttyään
Anssi Mänttäri suunnitellee jo seuraavaa elokuvaansa
1980-luvulla elokuvateatterien omistajien kesäpäiville. Häntä syytettiin liiketoiminnan tuhoajaksi. Mänttäri onnistui väistämään, mutta onni ei ole aina ollut myötäinen. Vuonna 2012 Ilta-Sanomat kertoi huumorimiehenä tunnetun Spede Pasasen lyöneen Mänttäriä kasvoihin Elokuvasäätiön toimintaan liittyneen kiistan päätteeksi. Vaikka Anssi Mänttärin tuotanto on mo-
ILTA-SANOMAT KERTOI SPEDE PASASEN LYÖNEEN MÄNTTÄRIÄ KASVOIHIN. nelle nykykatsojalle vieras, hänen merkitystään kotimaiselle elokuvakulttuurille ei kannata aliarvioida. Sodankylän elokuvajuhlat on kaikille elokuvan ystäville vähintään käsitteenä tuttu.
– No, nehän on mun idea. Olin puhumassa kaikkien Suomen kulttuurisihteerien kanssa Joutsassa, ja jäätiin juttelemaan kahdestaan Sodankylän kulttuurisihteerin kanssa. Sitten meiltä loppu viina, taustoittaa Mänttäri elokuvajuhlien syntyyn johtaneita tapahtumia 1980-luvun puolessa välissä. Tilanteesta inspiroitunut Mänttäri sai idean Sodankylässä järjestettävistä elokuvajuhlista. Viikon kuluttua mies kutsuttiin Sodankylään perustamaan tapahtumaa. Huhtikuussa elokuvateattereihin tullut Romanssi nähtiin Sodankylässä viime kesänä. Idean saamisessa Eerikin Kulman terassilta elokuvajuhlien näytökseen kului alle kymmenen kuukautta. Vauhdista huolimatta aika riitti jälkitöihin. Teknisen toteutuksen vuoksi kammottavaksikin mainittua Saunavierasta (2012) on vaikea uskoa saman tekijän työksi.
Hälläpyörä 19
teksti: laura valkea
kuva: serlachius-museot
KOLUMNI
Museot – tulevaisuuden voimavara? Suomessa on lähes tuhat museota, ja uusia on jatkuvasti suunnitteilla. Mitä museot ovat, ja mitä hyötyä niistä on?
V
iime aikoina on puhuttu museoiden kävijämääristä, museoihin kohdistuvista säästöistä ja siitä, pitäisikö Helsinkiin rakentaa Guggenheim-museo. MTV3:n kyselyn mukaan suomalaisista peräti kolme neljäsosaa vastustaa Guggenheimia. Valtaosan mielestä hanke olisi liian kallis veronmaksajille, eikä valtion pitäisi osallistua kustannuksiin. Se, rakennetaanko Helsinkiin uusi museo vai ei, on oma kysymyksensä. Paljon tärkeämpi kysymys on se, miten jo olemassa oleviin museoihin saadaan uusia kävijöitä, ja miten museot vaikuttavat ympäristöönsä. Kansainvälisen museoneuvoston ICOM:n mukaan museo on ”pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle”. ICOM:n määritelmän mukaan museoiden tehtävänä on myös edistää tutkimusta ja opetusta sekä tuottaa mielihyvää. Sana ’museo’ tulee antiikin kreikan sanasta ’museion’, jolla tarkoitetaan muusille pyhitettyä paikkaa. Kreikkalaisessa mytologiassa muusat ovat tieteiden ja taiteiden jumalattaria. Nykyaikaisen museon juuret ovat kuitenkin renessanssin ajalla. Museon tyyppejä on erilaisia, esimerkiksi meri-, maakunta-, taide- tai luonnontieteellinen museo. Yksittäisen museon tyyppiä voi olla kuitenkin vaikea määritellä. Kaikista museotyypeistä tunnetuin on taidemuseo. Taidemuseot tutkivat ja esittelevät taideteoksia, ja niiden tehtävänä on taiteen tuntemuksen lisääminen. Taidemuseot voivat esitellä eri aikakausien taideteoksia tai järjestää yksittäisten taiteilijoiden taidenäyttelyitä. Erona taidegalleriaan on se, että taidemuseoilla on myös tutkimustoimintaa.
20 Hälläpyörä
Museon toiminta perustuukin tutkimukseen. Museoiden tekemä tutkimus kohdistuu sekä museon kokoelmiin että ympäröivän alueen kulttuuri- ja taideperintöön, visuaaliseen ympäristöön ja luontoon. Museoiden tekemän tutkimuksen avulla dokumentoidaan ympäröivää maailmaa ja tuotetaan uutta tietoa. Huomionarvoista on myös se, että monella paikkakunnalla museot ovat ainoita tutkimuslaitoksia. Kirjastojen ja arkistojen ohella museot ovat kansakunnan muistiorganisaatioita. Niiden tehtävänä on kuvata inhimillistä elämää ja tallentaa ja hoitaa siitä kertovaa aineistoa. Museot ovat monipuolisia toimijoita, sillä niiden tehtävänä on kulttuuriperinnön säilyttäminen sekä siihen liittyvän tiedon välittäminen yleisölle. Pitäisikö sitten Helsinkiin rakentaa Guggenheim-museo siitä huolimatta, että
Helsinki hakee samaan aikaan kovia säästöjä? Guggenheimia on perusteltu muun muassa turismin kasvulla ja sen tuomilla tuloilla. Jos Guggenheimin rakentamista perustellaan potentiaalisella turistien määrällä, ehkä museo kannattaisi sijoittaa muualle kuin Helsinkiin. Kannattaisi myös kysyä: eikö Helsingistä tai Suomesta itsestään löydy omaperäisyyttä? Maahamme saapuvat matkailijat tulevat Suomen takia. Ulkomailta johdettu kulttuurikeskus Helsingissä ei vahvista kaupungin eikä maan kulttuurin omaleimaisuutta. Myös taloudelliset asiat tulisi ottaa huomioon, sillä Guggenheimmuseon kansainvälistymispolku on kulkenut kaikissa maissa samanlaisella kaavalla. Guggenheim-säätiö kerää tulot sekä lahjoitukset, kun muut maksavat rakennukset ja ylläpidon.
EIKÖ HELSINGISTÄ TAI SUOMESTA ITSESTÄÄN LÖYDY OMAPERÄISYYTTÄ? Miksi sitten suomalaisten kannattaisi pitää huolta kulttuuristaan ja jo olemassa olevista museoista? Museot vaalivat kansakunnan muistia, ja museot voisivat myös herättää keskustelua tärkeistä yhteiskunnallisista teemoista, kuten ympäristökriisistä ja syrjäytymisestä. Jos ajatellaan luonnon resursseja ja tulevia sukupolvia, olisi suotavaa, että kulutus suuntautuisi taiteen kaltaisiin aineettomiin tuotteisiin aineellisen kulutuksen sijaan.
Mänttään on noussut uusi Serlachius-museo.
Hälläpyörä 21
teksti: samu vuorinen
kuvat: hämäläis-osakunnan galleria
OSAKUNNALLA TAPAHTUNUTTA
KOLUMNI
teksti: anna pöyhönen
kuva: katariina hirvonen
Making (Up) History W
Osakunnan hallitus oli tänä vuonna valmistautunut perinteiseen tanhuesitykseensä erityisen hyvin. Osakunnalla on kevään mittaan sattunut ja tapahtunut. Tässä muutama poiminto, jotka kannattaa ensi vuonnakin kokea.
Osakunta sai uudet ylväät istuimet. 22 Hälläpyörä
24.1. Koneinsinöörikillan ja Hämäläis-Osakunnan yhteissitsit. 31.1. Kaudenavajaisten risteilyteemalla kruisailtiin lukukauden alkuun. 1.2. Osakunnan 3. kerroksen Ratina sai uudet sohvat. Oletko jo käynyt kokeilemassa? 14.-16.2. Perinteinen Ilveshiihto suoritettiin onnistuneesti, lumenpuutteesta huolimatta. 12.3. Hämäläiset sitsit naamioteemalla. 15.3. Hämäläiset Pidot Jokelan kartanossa Hämeenkoskella. 29.3. Dammarit - Osakunnan herrat järjestivät Osakunnan daameille ikimuistoisen illan. Ensi vuonna toisinpäin! 4.-6.4. Juristikerhon perinteinen Tarton reissu. 12.-13.4. Hämäläis-Osakunnan reserviläisten kevätleiri Nuuksiossa. 16.4. Osakuntien yhteiset aktiivipäivälliset järjestettiin tänä vuonna Hämiksellä. 17-21.4. Hämäläis-Osakunnan bittikerhon pääsiäis-LANit. 24.4. Koulutusvaliokunnan järjestämä hätäensiapukurssi. 26.4. Hämäläis-Osakunnan Laulajien 85-vuotisjuhlakonsertti. 26.-27.4. Pre-Wappu Osakunnan kesäpaikalla Oitin Koivuniemessä. 30.4-1.5. Hämiksen Wappu
henever there is an event or a phenomenon that seems too essential for future generations to never hear about it gets recorded. History is the recording that's been deemed the right one. When looking closely at any recent or current events, there seem to be too many factors involved to make any written description conclusive and holistic. Any recording would lack something: if nothing else, the mood of the experience. Why do we trust these official histories, if any records we made now would be inadequate? Was the world a simpler place, or recording techniques more adaptive and comprehensive? Were the writers of history objective and impartial? No. All matters recorded at their own time are chosen subjectively and are therefore biased accounts. All matters recorded after their time are based on limited evidence that might have been selectively preserved. Official accounts of history might tell more about the time and culture of writing than the time and culture being described. Social memory is fallible and it needs records to keep human civilization on top of what’s been thought and done before, so we can learn from it, and improve ourselves and our time with that knowledge. To achieve this we need to keep documenting social events and natural phenomena. We can never know which flap of a butterfly's wings will cause a disaster or a revolution. The importance of events can only be seen in hindsight.
History is useful, but never 100% accurate. It's a good tool in seeing what was deemed important at each point in time. How we record events and write history tells an awful lot about us and our values. We should definitely keep this in mind. We are students today, but some of us will be scientists and scholars soon enough. Already we write history by recording our reality with every research paper we produce. Being aware of the consequences of our choices of perspective and topic will help us record the essential – not only for the current society but also for future generations.
Hälläpyörä 23
VIIHTYISYYSKYSELYN TULOKSET
teksti: samu vuorinen
Toiminnan löytyminen
Viihdytkö osiksella? Osakunnalla järjestettiin viime syksynä jäsenkysely, jonka tarkoitus oli kartoittaa Osakunnan viihtyisyyttä ja sen merkitystä jäsenistölle. Kysely jaettiin toista vuotta tai kauemmin jäseninä olleille, ja se tavoitti noin neljänneksen Osakunnan jäsenistä. Vastaukset osoittautuivat yllätyksettömiksi, ja olivat lopulta kenties yllättävänkin samankaltaisia eri sidosryhmien välillä.
S
uurin osa vastaajista on liittynyt Osakuntaan asunnon tai kirjaston takia, mutta myös harrastusmahdollisuudet ja muiden suositus on saanut ihmisiä liittymään. Suurin osa on myös löytänyt mielekästä tekemistä, ja Osakunnalla käydään joitakin kertoja kuussa. Käyntien syiksi lueteltiin lähinnä kerhojen ja valiokuntien tapahtumat sekä juhlat, mutta myös saunomismahdollisuus ja yksinkertaisesti muiden seura saa ihmisiä liikkeelle. Kyselyssä kävi kuitenkin ilmi, että noin puolet vastaajista ei käy Osakunnalla lähes koskaan, eikä hyö-
Paljon Jonkin verran
dynnä jäsenetujaan lainkaan. Vaikka vastaukset eivät juuri hätkähdyttäneet, kysely valotti Osakunnan jäsenistöä jonkin verran. Vastaajista noin puolet oli miehiä ja noin puolet naisia, ja erot sukupuolten välillä olivat pieniä. Naiset olivat pääasiassa 21–23-vuotiaita, kun taas miehet olivat pääasiassa 24–26-vuotiaita. Naiset kokevat Osakunnan epämiellyttävämpänä paikkana kuin miehet, ja miehet käyvätkin Osakunnalla hieman naisia useammin.
10
Virkailijat
24 Hälläpyörä
3-4 vuotta
27 +
Lähinnä bileissä
Harvemmin
5
10
15
20
%
Kokonaisviihtyisyys Osakunnan virkailijat olivat luonnollisesti yliedustettuina Osakunnalla käyntien ja toiminnan löytymisen suhteen: yli kolme neljäsosaa virkailijoista käy Osakunnalla vähintään kerran viikossa. Kuitenkin epämiellyttävää käytöstä kohdanneista lähes kaikki ovat virkailijoita – ei siis hyvää ilman jotain pahaakin.
%
Pari kertaa kuussa
21-23 24-26
0
%
Kerran viikossa
%
1-2 vuotta
Ikäjakauma
Kolmesti viikossa
70
Yli 6vuotta
45
Viidesti viikossa
55
5-6 vuotta
Osakunnalla käynti
0
40
Virkailijavuosien määrä
Suurimmat erot kyselyssä löytyivät 24–26-vuotiaiden vastauksista. Ikäryhmä on innokkain ryhtymään virkailijaksi ja kokee löytäneensä eniten tekemistä Osakunnalta. He myös käyvät Osakunnalla ahkerimmin ja ovat yliedustettuja suhteessa muihin ikäryhmiin lähes joka tapahtumassa. Ikäryhmän 27+ kohdalla huomattavaa oli ikäryhmän suhteellisen tasainen määrä jokaisella virkailijavuositasolla. Kuvaajan tasaisuus lieneekin osoitus siitä, että Osakuntaan ja sen toimintaan liitytään opiskelun jokaisessa vaiheessa.
15
25
Arvosanojen perusteella Hämiksellä menee lujaa.
50
Naiset
38
Miehet
26 14
Naiset liittyvät Osakuntaan nuorempina, mutta miehet viihtyvät pidempään.
Ei-virkailijat
Hälläpyörä 25
ISÄNNÄN JUOMANURKKA
EMÄNNÄN RUOKAKULMA
Mozzarella–parmankinkku–rucola-pizza Jotain nopeaa ja helppoa, mutta herkullista ja tyylikästä? Tällä reseptillä hurmaat seuralaisesi treffeillä ja keräät kehut kaveriporukan illanistujaisissa. Sopii myös lauantai-illan mässäilyyn telkkarin ääressä. Maukkaan kasvisversion saat esimerkiksi laittamalla kinkun sijasta pestoa. Emännistön hyväksi testaama! Valmista ensin tomaattikastike: Valuta tomaateista enin neste pois tiheäsyisessä metallisiivilässä. Laita sitten kaikki ainekset pieneen kattilaan ja anna poreilla pikkuhiljaa ilman kantta, noin 10 minuuttia. Nosta jäähtymään. Tee pohja. Sekoita keskenään jauhot, suola ja kuivahiiva. Lisää neste, sekoita käsin. Vaivaa taikina pöydällä kimmoisaksi, tähän menee jopa 10 minuuttia! Laita takaisin kulhoon ja peitä kelmulla ja liinalla ja anna kohota 15-20 minuuttia lämpimässä paikassa. Valmistele sillä aikaa täytteet. Irrottele parmankinkut toisistaan ja puolita pituussuunnassa. Irrottele mozzarellapallot toisistaan. Halkaise kirsikkatomaatit ja mausta ne ripauksella suolaa ja mustapippuria. Laita uuni kuumenemaan 275 asteeseen. Repäise uuniritilän kokoinen pala foliota, sivele sen mattapuolinen pinta oliiviöljyllä ja ripottele päälle reilusti vehnäjauhoja. Puolita taikina. Vaivaa taikinapalloa hetki ja kauli sitten hyvin ohueksi levyksi ja nosta ritilälle. Leikkaa ylimääräiset reunat pois. Levitä haaleaksi jäähtynyt kastike pohjalle. Ripottele päälle puolet juustoraastesta
26 Hälläpyörä
Inkivääri-ananasbooli
Pizzapohja:
Inkiväärisiirappi
Tomaattikastike:
Booli
5 dl vehnäjauhoja ½ tl suolaa 1/3 pussi kuivahiivaa (noin 2tl) 2 ¼ dl lämmintä vettä
½ tölkkiä paseerattuja tomaatteja 1 valkosipulin kynsi murskattuna ½ tl rouhittua mustapippuria ripaus suolaa 1 rkl oliiviöljyä 2 rkl ketsuppia ripaus sokeria 2 rkl pizzamaustetta
Lisäksi:
1 paketti parmankinkkua 1 rasiallinen kirsikkatomaatteja 1 pkt minimozzarellapalloja 150g pizzajuustoraastetta (pieni pussi) 1 ruukku rucolaa
Ainekset : 2.5 dl vettä 2.5 dl sokeria 2.5 dl tuoretta inkivääriä viipaloituna (noin 120 grammaa) Ainekset: 7 dl makeuttamatonta ananasmehua, kylmää 0.5 dl tuoretta sitruunamehua (3-5 sitruunaa) 0.5 dl tuoretta limemehua (4-6 limeä) 7 dl soodavettä, kylmää inkiväärisiirappia jäitä pitsan kaveriksi käy sirkeä booli. Tämän boolin sekoittaminen on nopeaa ja vaivatonta – kunhan on aseistaunut sitruspuristimella. Puristin helpottaa varsinkin limen mehustamista. Siirappi kannattaa valmistaa etukäteen, sillä se säilyy viikkoja kylmässä ja
sopii mausteeksi monen muunkin herkun kera. Mittaa inkiväärisiirapin ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen, kunnes seos sakenee siirapiksi. Ota kattila pois liedeltä ja anna siirapin jäähtyä vielä vartti. Siivilöi siirappi kulhoon ja nosta kulho peitettynä kylmään. Siirapin jäähtyminen vie noin kaksi tuntia. Sekoita siirappi ja hedelmien mehut keskenään maljassa. Lisää soodavesi ja jää. Halutessasi voit lisätä mausteeksi myös vodkaa, giniä tai rommia oman maun mukaan. Koristele sitruunan ja limen viipaleilla. Ohjeen mukaan tehtynä boolia tulee noin 2 litraa, eli teoriassa siitä riittää kymmenelle. Ohjeet: http://www.epicurious.com/ recipes/food/views/Ginger-PineappleSparkling-Punch-231223 http://www.dansukker.fi/fi/resepteja/inkivaarisiirappi.aspx Eeva Häkkinen Osakunnan isäntä
ja lisää raasteen päälle puolet halkaistuista tomaateista, mozzarellapalloista sekä parmankinkku viipaleista. Ripottele päälle makusi mukaan vielä pizzamaustetta. Älä laita liikaa täytteitä! Paista uunin alatasolla noin 5 minuuttia, eli kunnes pizzan reunat alkavat saamaan vähän väriä ja juusto on sulanut. Tee toinen pizza samalla tavalla. Pese rucola tarvittaessa ja kuivaa hyvin. Mausta rucola suolalla, mustapippurilla ja oliiviöljyllä. Leikkaa pizza annospaloiksi ja nosta päälle kasa rucolaa. Tarjoa heti! Resepti: http://nuuskun.vuodatus.net/ lue/2009/10/mozzarella-parmankinkkurucola-pizza Sanni-Mari Latvio Osakunnan emäntä
Kuva: Shawn Lea, Creative Commons Attribution 2.0 Generic , http://www.flickr.com/ photos/19517696@N00/2005878
Hälläpyörä 27
Osakunnan toiminta on siirtynyt kesäpaikallemme Oitin Koivuniemeen. Koe rantasauna, grilli ja kesän huuma! Lisätietoja www.hamalais-osakunta.fi.
TULE KOIVUNIEMEEN! 28 Hälläpyörä