Hälläpyörä 4/2020 by Hämäläis-Osakunta

JUHLA 4/2020

Juhla sosiaalinen tapahtuma jonkin asian tai tapauksen juhlistamiseksi WIKISANAKIRJA

PÄÄKIRJOITUS

HEI HEI 2020 K

äsissäsi on nyt vuoden 2020 viimeinen Hälläpyörä. Vuoden vaihde on ehkäpä aika katsoa menneeseen vuoteen, hiukan seuraavaankin ja tehdä muutama uudenvuodenlupaus. No, ainakaan lupauksiin en tässä vaiheessa ryhdy, mutta vuoden 2020 loppu tuntuu tietyllä tavalla helpotukselta, päätepisteeltä monella tavalla rankalle vuodelle. Vuodessa 2021 näkyy jo jonkinlaista toivoa paremmista päivistä. Mietin uskaltaako tätä sanoa, mitä jos kaikki meneekin pieleen ensi vuonna? Oikeasti sitä on turha miettiä. Mauno Koiviston sanoin:

”

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin Vuoden viimeisen lehtemme teemaksi valikoitui ”juhla”. Loppuvuosi on perinteisesti monenlaisten juhlien aikaa, mutta tänä vuonna monet näistä juhlista näyttävät erilaisilta, kuin aikaisempina vuosina. Poikkeusajoista huolimatta on mielestäni tärkeää muistaa juhlia ja nähdä läheisiään, rajoitukset huomioon ottaen. Unohdetaan harmit hetkeksi ja nostetaan malja esimerkiksi Suomen itsenäisyydelle, uudelle

vuodelle tai koirani syntymäpäivälle. Juhlan aiheita varmasti löytyy, vaikka juhlimisen muotoa voi joutua miettimään uudestaan. Tämän numeron myötä voit hetkeksi hypätä erilaisiin juhlatunnelmiin. Palataan asiaan ensi vuonna uudella innolla ja uusin aihein. Haluan kiittää tämän vuoden toimittajia ja vierailijakynäilijöitä. Suuret kiitokset mielenkiintoisista kirjoituksistanne ja kaikesta muusta avusta lehden teossa! Kii-

tokset myös lukijoillemme, toivottavasti olette nauttineet tämän vuoden julkaisuista. Vinkkinä sanottakoon myös, että ensi vuoden toimituksessa on vielä tilaa kirjoittajille, kuvittajille ja taittajille. Jokainen osakuntalainen on tervetullut mukaan tekemään entistä parempaa osakuntalehteä. Nautinnollista juhlanaikaa! Tampereella 12.12.2020 Anna Jarske-Fransas

SISÄLLYS

LEHDEN TIEDOT KUSTANTAJA Hämäläis-Osakunta PÄÄTOIMITTAJA

03 05 07 10

Anna Jarske-Fransas

ANNA JARSKE-FRANSAS

Pääkirjoitus

AINO LEHTINEN

Toiminnanohjaajan terveiset

TOIMITTAJAT Seija Dippa Sari Eestilä Vladimir Heiskanen Väinö Katajisto Kanerva Matveinen Antonina Peltola Ella Rantanen Jukka Solehmainen Eero Taipale OIKOLUKU

ANTONINA PELTOLA

Akateemista juhlaa yliopistoelämän alusta lähtien

Anna Jarske-Fransas Kanerva Matveinen Ella Rantanen TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI

KANERVA MATVEINEN

Inspehtorin Tiina Paunion haastattelu

hallapyora@gmail.com TAITTO Anna Jarske-Fransas

12 13

SARI EESTILÄ

Sattuu paremmissakin piireissä

ULKOASU Ella Rantanen PAINO

JUKKA SOLEHMAINEN

In party we part

Picaset Oy PAINOS 450 kpl

16 18 20

ANNA JARSKE-FRANSAS

Koirani 2-vuotissyntymäpäivä

PRINTIN ISSN 1795-3634

EERO TAIPALE

Korona jäädytti juhlat

ANNA JARSKE-FRANSAS

Hyvää... !

Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan lehti ja ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

TOIMINNANOHJAAJAN TERVEISET

EI PELKKÄÄ JUHLAA

oulukuu on saapunut ja vuosi 2020 lähenee loppuaan. Vuosi sitten suunnittelin intoa puhkuen virkailijavaihdon ohjelmaa, mietin jo etukäteen vappubändejä, pohdin mihin Kesäretki suuntaisi ja kuinka vuoden päästä järjestäisin Virkailijapuuron, jossa olisi notkuvien ruokapöytien lisäksi koko illan kestävää spektaakkelimaista ohjelmaa. Toisin kävi, kuten nyt tiedämme. Tämä on viimeinen kirjoitukseni Hälläpyörään, ainakin näin toiminnanohjaajan näkövinkkelistä. Minua on pyydetty monta kertaa tänä vuonna kirjoittamaan osakuntalaisille innostava, tsemppaava tai lohdullinen teksti, ja olen myös lukenut monta vastaavaa kirjoitusta erinäisistä lehdistä ja blogeista. Todellisuudessa jos nyt kirjoittaisin toivoa ja uuteen vuoteen suuntautuvaa intoa täynnä olevan sepustuksen, luulen, että lopputulos olisi vähintäänkin teennäinen. Tämä vuosi, kuten moni muukin vuosi osakunnan toiminnanohjaajana, ei ole ollut pelkkää juhlaa. Yksi tärkeimmistä tavoitteistani tänä vuonna, jota edes maailmanlaajuinen pandemia ei ole pystynyt perumaan, on ollut toimia tässä virassa sillä tavalla, että

seuraajillani olisi paremmat oltavat. Olen kirjoittanut yli 40-sivuisen testamentin auttamaan epävarmoissa tilanteissa, hyväksyttänyt avainten päivittämistä helpottavan dokumentin osakunnan kokouksella, ja työskennellyt osakunnan virkailijarakenteen muuttamiseksi niin, että vähempi osa työstä kaatuisi yksin toiminnanohjaajan niskoille. Yksi asia, joka on tuottanut minulle pitkin vuotta paljon pahaa oloa, mutta johon en ole kokenut pystyväni puuttumaan, on osakunnan palautteenantokulttuuri. Siispä yhtenä viimeisistä teoistani toimarina esitän listan siitä, miten toivoisin seuraajieni saavan palautetta osakunnalla niin, että se tuntuisi vähemmän murskaavalta. Tässä siis eräänlainen joululahjalistani teille: 1. Mieti, kenelle annat palautetta. Mielestäni osakunnalla palautetta annettaessa unohtuu helposti, että järjestetyn toiminnan tai minkä tahansa viestittävän asian taustalla on ihan tavallisia opiskelijoita, joista suurin osa työskentelee täysin vapaaehtoisesti. Vaikka palautetta pyritään antamaan ”yleisellä” tasolla, se

usein personoituu siihen henkilöön, joka kritiikin kohteesta on vastuussa. Muista siis, että osakuntatoiminnassa yleensä on aina joku, johon kommenttisi kolahtaa henkilökohtaisella tasolla. Jos tarkoituksenasi on antaa henkilökohtaista palautetta, tee se mieluummin suoraan piiloutumatta somen kasvottomuuden taakse, ja jos suoran palautteen antaminen tuntuu huonolta idealta, on syytä harkita, kannattaako se silloin jättää antamatta kokonaan. 2. Mieti, missä annat palautetta. Osakunnan viralliset palautteenantokanavat ovat nettisivuilta löytyvät palaute- ja häirintäyhteyslomakkeet, ja palautetta pyydetään myös jäsen- ja virkailijakyselyissä. Näiden kanavien lisäksi palautetta tulee reilusti myös erinäisissä sosiaalisissa medioissa. Tässä kohtaa toivoisin palautteen antajien miettivän seuraavaa asiaa: onko tarkoituksesi ”julkisesti lynkata” henkilö, jonka postausta kommentoit, esimerkiksi Facebook-ryhmässä 1.3 tuhannen seuraajan nähden? Kommentoidessasi julkiselle sivulle haluatko, että palautteesi näkyy esimerkiksi kaikille potentiaalisille fukseille, jotka saavat

6 ehkäpä ensikosketuksensa osakunnan ilmapiiriin kommenttiesi kautta? Tarkoitukseni ei ole tukahduttaa kommentointia, vaan muistuttaa niistä seurauksista, joita somekommentoinnilla on. Neutraalimpia palautekanavia on olemassa, ja niiden käyttöön kannustetaan ehdottomasti. Mikäli tahdot antaa nimenomaan julkista palautetta, parempi paikka sille on osakunnan kokous. 3. Mieti omaa positiotasi suhteessa palautteen annon kohteeseen. Olen itse kokenut, että osa kommentoinnista tulee osakunnalla tahoilta, jotka eivät laisinkaan tiedä, mitkä ovat syyt tehtyjen asioiden taustalla. Joskus kovinta kritiikkiä antavat jopa sellaiset henkilöt, jotka eivät tunne nykyopiskelijakulttuuria tai Hämistä juuri lainkaan. Pyytäisin siis miettimään jälleen muutamaa kysymystä: onko tämä viestintä tai toiminta kohdennettu minulle? Tiedänkö oikeastaan, mistä on kyse? 4. Muista positiivinen. Aasinsiltana edellisestä pääsen viimeiseen pointtiini. Kommentointi on sallittua, niin osakunnan ydintoimijoilta kuin kaukaisemmiltakin katsojilta, mutta toivoisin ennen kaikkea sen painottuvan hyvään. Osakunnan toimijana kuulee aivan liian harvoin, miten mahtavaa on, että toiminta on yhä aktiivista ja kiinnostusta herättävää. Nyt loppuvuonna olen melkein yllättynyt, kun olen kuullut muutamaan kertaan, että ihmiset ovat tyytyväisiä siihen, että osakunta on selviytynyt vaikeista ajoita. Kadehdin suuresti myös esimerkiksi oman ainejärjestöni kulttuuria, jossa aiemmat toimijat

osaavat kannustaa ja rohkaista nykytoimijoita näiden ponnistuksissa sen sijaan, että kritisoivat ja vertailevat aiempiin vuosiin. Ja jotta tämä ei olisi helpommin sanottu kuin tehty, tässä kommenttini tämän vuoden toimijoille: osakuntatoiminta tänä vuonna on ollut erilaista, siihen on liittynyt paljon epävarmuutta, se ei ole ollut helppoa eikä ollenkaan aina palkitsevaa. Mutta ainakin omasta puolestani olen valtavan kiitollinen kaikille niille, jotka ovat olleet mukana ja jatkaneet yrittämistä myös vaikeina aikoina. Lopuksi, vaikka lupasin että tässä kirjoituksessa ei paljon positiivisia pilkahduksia nähtäisikään, on yksi asia, josta en voi olla kuin onnellinen: osakuntafuksit vuosimallia 2020. Ette arvaakaan,

miten paljon iloa olette mukananne tuoneet. Valtavan suuri kiitos jokaiselle uudelle, joka on tänä vuonna ilahduttanut meitä osallistumisellaan ja kiinnostuksellaan osakuntatoimintaa kohtaan. Olette herättäneet Hämäläisten talon henkiin (siltä osin kuin se on ollut auki), ja se jos jokin on juhlimisen arvoista. Aino Lehtinen Hämäläis-Osakunnan toiminnanohjaaja 2020

AKATEEMISTA JUHLAA YLIOPISTOELÄMÄN ALUSTA LÄHTIEN TEKSTI: ANTONINA PELTOLA • KUVAT: ANTONINA PELTOLA, HÄMÄLÄIS-OSAKUNTA

kateemiset juhlat saattavat ensikertalaisesta tuntua etikettiviidakolta. Aloittelevalle juhlijalle etiketin noudattamiseen tuo oman haasteensa se, että niin eri yliopistoilla, ainejärjestöillä kuin osakunnilla on omia tapoja ja perinteitä. Vaikka akateemisilla juhlilla on pitkät perinteet, niin nykyisin monien juhlien etiketti joustaa ja muuttuu ajan kuluessa.

SITSIT JA VUOSIJUHLAT Akateemiset pöytäjuhlat, eli sitsit, tulevat monille opiskelijoille ensimmäisenä tutuksi. Laulut, ruoka ja juoma, skoolaus ja puheet kuuluvat olennaisina osina juhlaperinteisiin. Pöytäjuhlien kautta luodaan niin yhteisöllisyyttä kuin siirretään yliopistoperinteitä eteenpäin. Illan ohjelma alkaa yleensä alkumaljoilla, pöydässä nautitaan alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Näiden välillä lauletaan ja pidetään puheita. Sitseillä on tyypillisesti laulunjohtaja, joka johtaa laulua. Myös muut juhlijat voivat pitää puheita ja esittää laulutoiveita, usein lasia kilistämällä. Vuosijuhlat ovat sitsejä juhlallisempi ja muodollisempi ta-

pahtuma. Vuosijuhlat pitävät tyypillisesti sisällään tervehdykset cocktail-tilaisuuden merkeissä, varsinaisen pöytäjuhlan,

tanssit sekä jatkot. Aamuisin tarjoillaan yleensä silliaamiainen eli sillis väsyneille juhlijoille.

PROMOOTIO Promootio on valmistujaisjuhla, jossa juhlitaan yliopistollisen työn päätöstä. Helsingin yliopistolla (turun akatemia) ensimmäiset ylioppilaat promovoitiin maistereiksi vuonna 1943 ja perinne jatkuu vielä nykyisin. Viime vuosina promootio on jopa kerännyt kasvavia osallistujamääriä. Promootiota ei järjestetä vuosittain, vaan yliopistosta ja tiedekunnasta riippuen kahden, jopa kymmenen vuoden välein.

ronkan nimi juontuu kruunusta ja juhlallisuutta voidaan pitää ikään kuin kruunajaisina uudelle tohtorille. Vastaväittäjän ohella juhlallisuudella kiitetään myös muita prosessissa mukana olleita henkilöitä ja kollegoita. Lisäksi väitöskaronkkaan voidaan kutsua ystäviä ja sukulaisia.

Perinteen mukaisesti ainoastaan promootioon osallistumalla maisterit saavat käyttää arvonsa mukaisesti maisterisormusta ja -seppelettä sekä tohtorit tohtorinhattua ja -miekkaa. Seremonia on moniosainen ja noudattaa tarkkoja sääntöjä esimerkiksi pukeutumisen osalta. Juhlallisuudet kestävät kolme päivää, jonka aikana järjestetään seppeleensitojaiset ja miekanhiojaiset, itse promootioakti ja promootiopäivälliset, retki sekä tanssiaiset. Juhlallisuudet huipentuvat yökulkueeseen, joka päättyy puheeseen nousevalle auringolle.

VÄITÖSKARONKKA Perinteen mukaisesti vastaväitellyt tohtori järjestää väitöskaronkan vastaväittäjän kunniaksi. Ka-

Karonkka pidetään illalla väitöstilaisuuden jälkeen tavallisimmin ravintolassa tai muussa juhlatilassa. Illan kulku seuraa pöytäjuhlien kaavaa ja alkumaljan jälkeen tarjoillaan kolmen ruokalajin illallinen. Puheet ovat vahva osa väitöskaronkkaa. Tyypillisesti vastaväitellyt kiittää puheessaan ensin vastaväittäjää sekä kustosta, joka väitöstilaisuudessa on toiminut valvojana, ja vasta tämän jälkeen muita väitösprosessissa mukana olleita ja vasta viimeisenä sukulaisia

ja perhettä. Nämä vastaavat puheeseen omilla puheenvuoroillaan vastaväittelijän puheessa mainitsemassa järjestyksessä.

INSPEHTORI TIINA PAUNIO HAASTATTELU: KANERVA MATVEINEN • KUVA: TIINA PAUNIO Kuka olet ja mitä teet? Olen Tiina, työelämässä psykiatrian erikoislääkäri ja professori, kotona (muun muassa) kolmen nuoren miehen äiti. Lempivärisi? Lempivärini vaatteissa ja sisutuksessa vaihtelee, mutta muuten sininen on kestosuosikki. Lempiruokasi? Tällä hetkellä olen innostunut japanilaisesta ruoasta. Lempivuodenaikasi? Loppukevät. Silloin on raikkaan vihreää. Tiesitkö jo lapsena, että sinusta tulee aikuisena professori? En tiennyt. Haaveenani oli päätyä neljännesmaileriksi olympiamitaleille. Täydennä lauseet: Olen hyvä... keksimään asioita. Toivoisin olevani parempi... lomakkeiden täytössä. Olet pian ollut vuoden inspehtorina. Mitä olet tykännyt? Vaikka aika on ollut poikkeuksellinen, siitä huolimatta on ollut mukavaa ja maanläheistä. Uusia asioita ja ihmisiä on tullut tavattua paljon, mutta samalla asiat ovat jollain tasol-

la tuntuneet tutuilta. Vaikka nykyiset opiskelijat ovat kanssani eri sukupolvea, ero oman sukupolveni ja nykyisten opiskelijoiden välillä ei ole niin suuri kuin mitä voisi odottaa. Onko vuoden aikana käsityksesi siitä, kuka inspehtori on ja mitä hän tekee muuttunut? Käsitys inspehtorin tehtävistä ei ole muuttunut. Tiesin aloittaessani, mitä inspehtorin toimenkuvaan kuuluu, sillä keskustelin edeltäjieni Pellikan ja Tuorilan kanssa. Miltä opiskelijaelämä on näyttänyt vuoden aikana? Opiskelijaelämä itsessään on monelle tärkeä osa elämää, johon palataan mielessä vielä vuosienkin päästä. Se on ajallisesti rajallinen pätkä mutta elämässä merkityksellinen siirtymävaihe iästä riippumatta. Covid-19-aika on ollut meille kaikille, erityisesti opiskelijoille, poikkeuksellista aikaa, ja asioita on jouduttu tekemään uudella tapaa. Opiskelijaelämän peruselementit ovat kuitenkin samat kuin 30 vuotta sitten. Miten poikkeuksellinen vuosi on vaikuttanut sinuun ja työhösi? Koen olevani etuoikeutetussa asemassa, sillä olen saanut jatkettua töitäni lähes samalla tavalla kuin ennen. Ainoastaan tapaamiset ja kokoukset ovat tällä hetkellä kaikki etänä, muuten työnkuva ei poikkeusolosuhteiden vuoksi ole muuttunut. Töitä on tietenkin enemmän, sillä varadekaanina on ollut paljon erilaisia opetuk-

seen liittyvien asioiden ratkomista ja suunnittelua. Tähän on mennyt viikoittain paljon aikaa. Samalla on tietenkin pitänyt koko ajan huomioida ratkaisujen vaikutuksia opiskelijoihin sekä opettajiin. Uskon, että tämä aika on kuitenkin ollut opiskelijoille rankempaa kuin itselleni. Opiskelijoista osalle etäopinnot luonnistuvat, mutta monet kaipaavat lähiopetusta. Toisaalta lähiopetus voi myös huolestuttaa osaa opiskelijoista muun muassa infektioriskin kasvun myötä. Myös osalle yliopiston henkilökuntaakin covid-aika on ollut rankkaa. Varadekaanina olen ollut ajan hermolla ja kartalla siitä mitä tapahtuu, mikä on helpottanut omaa tilannettani. Pääsääntöisesti vaikuttaa siltä, että covidin osalta tilanne on kohtalaisen hyvinnhallussa ja yliopistolla osattu tehdä asianmukaisia toimia. Viestiä olisi kyllä pitänyt osata paremmin: enemmän ja nopeammin. Jos jotain hyvää pitää löytää, niin etätyön vuoksi ei tarvitse hyppiä yhtä paljon paikasta toiseen. Samalla etätyö on ollut henkisesti raskaampaa, sillä kontaktien määrä ja ihmisten tapaaminen kasvotusten on vähentynyt, ja työn sopiva tauottaminen on ollut haasteellisempaa. Nykyinen tilanne on myös pakottanut yliopiston tekemään muutoksia opetukseen ja sen eri muotoihin, osa myös sellaisia oppimisen ja opiskelijoiden kannalta hyviä muutoksia, joiden toteuttamisessa olisi muuten kestänyt pitkään. Lopputulemana tästä on toivottavasti lisää erilaisia opetusmuotoja ja joustavuutta, mikä on opiskelijan kannalta hyvä asia.

Minkä vinkin antaisit opiskeluaikaiselle itsellesi? Entä uusille opiskelijoille? Vinkki, jonka annoin itselleni, ja jota sitten noudatinkin, oli: “Muista, että opiskeluaikana tärkeää on opiskelun lisäksi myös kaikki siinä ympärillä oleva: ystävät, lomat ja yhteisöt. Elämä ei ole pelkästään opiskelua, vaikka sekin on tärkeää.” Opintojeni alkuvaiheessa ajattelin, että yliopistossa pitää pärjätä yhtä hyvin kuin koulussa, tavoitella parhaita arvosanoja ja pisteitä. Onnekseni tajusin pian, että se oli väärä tarkastelukulma, sillä arvosanat itsessään eivät ole merkityksellisiä. Uusia opiskelijoita kannustaisin hakemaan itselleen kiinnostavia sisältöjä opinnoista haastaen sisältöjen ja oman oppimisen rajoja ja jopa niitä ylittäen. Lisäksi vinkkaan, että opiskeluelämään kuuluu paljon muutakin kuin opiskelu. On hienoa, jos opis-

kelijaporukoissa otetaan huomioon myös hiljaisemmat kaverit; otetaan kaikki mukaan toimintaan. Näin voi löytää muista ja itsestäänkin uusia puolia opiskelun aikana. Vapaa sana: On hienoa, kuinka tällainen perinteinen osakunta, joka on toiminut pitkään, jatkaa tälläkin vuosituhannella aktiivisena - toki muotoaan muuttaen, mutta yhteisöllisyytensä säilyttäen ja toivottaen eri taustoista tulevat ihmiset tervetulleiksi. Se, että jatkossa toiminnassa olisi aktiivisesti mukana vielä enemmän erilaisia osakuntalaisia, on jotain, mitä toivon näkeväni. Että löytyy mekanismeja ja tapoja, joilla Hämis voi avata rajojaan mahdollisimman monenlaisille osakuntalaisille, esimerkiksi vaihto-opiskelijoille tai kansainvälisille opiskelijoille, joilla ei hämäläistä taustaa olisikaan. Osakunnilla on tärkeä institutionaalinen merkitys, ja

ne ovat sinällään säilyttämisen arvoisia, mutta samalla on tärkeää, että ne elävät ja kasvavat muuttuvassa Suomessa. Bonuskysymys: Jos sinun pitäisi pelastaa koko ihmiskunta, mutta tuhota muu universumi tai pelastaa muu universumi mutta tuhota ihmiskunta, kumman valitsisit? Vaikea kysymys, toivottavasti en koskaan joudu tekemään kyseistä valintaa! Valinta on erittäin hankala siitäkin syystä, että molemmilla tavoilla ihmiskunta tuhoutuisi. Ihmiskuntaa ei voi olla ilman universumia. (Haastattelija myöntää katsoneensa haastattelua edeltävänä päivänä liian monta Marvel-elokuvauniversumiin sijoittuvaa elokuvaa.)

SATTUU PAREMMISSAKIN PIIREISSÄ TEKSTI: SARI EESTILÄ • KUVITUS: ELLA RANTANEN

oitko liikaa sitseillä? Soititko eksälle videopuhelun Alina-salista? Repesikö housut tanssilattialla? Ei hätää, niitä sattuu - paremmissakin piireissä.

saapumalla Linnan juhliin ystävänsä Siiri Nordinin kanssa. Euroviisuvoittaja Tomi Putaansuu ei saapunut juhliin lainkaan - hänen vaimonsa sen sijaan saapui.

Itsenäisyyspäivän vastaanotolla syntyy kohuja joka vuosi. Suurin osa tilanteista ei tallennu kameroille, mutta keskusteltavaa syntyy aina. Linnassa on juotu liikaa boolia, rikottu etikettiä ja riidelty. Juhlista on saatettu taksiin niin Olli Immonen kuin Teuvo Hakkarainenkin. Vuonna 1992 runoilija Arto Melleri poltti kannabista miesten vessassa ja sai häädön linnasta kovan päihtymyksen vuoksi.

Lisäksi vieraita on syytetty mauttomuudesta useaan otteeseen. Vuonna 2008 Laura Voutilainen poseerasi kättelyn jälkeen kameroille kuin ensi-iltaan saapuva tähti. Veltto Virtanen ei luopunut baskeristaan edes iltapukujuhlissa. Anni Sinnemäki juhli bändipaidassa, ja Martti Ahtisaaren kunniamerkkinauhat olivat miten sattuu. Mutta kuka näitä muistaa?

Feikkipariskuntia on muuallakin kuin temppareissa: vuonna 2001 Lauri Ylönen rikkoi etikettiä

Moni sen sijaan muistaa, että vuonna 1986 nuori toimittaja Jari Tervo kätteli presidenttiparin, vaikka oli juhlissa töissä.

Vuosikymmeniä myöhemmin nuoruuden porttikielto Linnan juhliin on toisaalta hauska tarina kerrottavaksi. Lisäksi kameroille on tallentunut lukemattomia hameenhelmoille astumisia, epäsovinnaisia pukuja ja erikoisia kommentteja (”Linnassa Jennin ja Salen kaa”). Linnan juhlien etikettivirheet kertovat myös yhteiskunnan muuttumisesta. Vuonna 2020 kukaan tuskin syyttäisi samaa sukupuolta olevia pareja juhlien häpäisystä, kuten kävi Tove Janssonille ja Tuulikki Pietilälle aikanaan. Nännien vilahtaminen puvun kaula-aukosta aiheuttaa tosin osalle katsojista edelleen shokkireaktion. Kännimoka voi myös aloittaa uuden pikkujouluperinteen, kuten teki Juice Leskinen sitoessaan solmion otsalleen vuonna 1986. Rohkeasti siis uusia juhlamokia kohti!

IN PARTY WE PART TEKSTI: JUKKA SOLEHMAINEN • KUVA: WIKIPEDIA

Marraskuun 28. vuonna 2020 laskettiin haudan lepoon viimeinen Mannerheim-ristin ritareista, Tuomas Gerdt. Miehen saavutukset, niin taistelukentällä1 kuin siviilissäkin2, mutta ennen kaikkea hänen nöyrä asenteensa kaikkea kohtaan, tulevat toivottavasti olemaan esikuvia ikuisuuteen saakka.

Kielihistoriallisesti sana juhla on germaaninen laina4, kuten niin moni muukin. Se lainautui vielä myöhemmin uudestaan joulun muodossa. Alun perin sanan

Mutta mietitäänpä tarkemmin. Kirkollisen kalenterivuoden tärkein juhla on pääsiäinen, siis Jeesuksen kuolema. Ja šiiamuslimeiltakin löytyy Ašura-juhla, jos-

Häntä kunnioitettiinkin, ansaitusti, suruliputuksella kautta maan, ja hautajaisilla, joihin itse tasavallan presidentti (ja hänen kauttaan koko kansa) osallistui. Kiehtovinta tässä tapauksessa on kuitenkin se, miten kuolema saadaan muutettua juhlaksi. Miten menetys voi kääntyä voitoksi, kuin antipyrrhisesti3? Oliko kyseessä edes juhla? Mikä tekee juhlan?

Pääsiäinen vs ašura-juhla. Différance ei ole merkittävä...

kanta on kuitenkin tarkoittanut leikkimistä. Aika kaukana ollaan siitä, että jonkun kuolemaa juhlistetaan!

sa muistellaan (juhlistetaan) Husain Ibn Alin5 marttyyrikuolemaan Karbalan taistelussa. Molemmat koostuvat kärsimysnäytelmistä, suremisesta ja lopulta katarsises-

1 Ote ylipäällikkö Mannerheimin virallisista nimitysperusteluista 8. syyskuuta 1942: “Monissa muissa kiperissä tilanteissa on hän kylmäverisesti ja itseään säästämättä suorittanut tekoja, joiden arvon tuntee vain sellainen, joka on joutunut johtamaan joukkoja tilanteissa, milloin kaikki muut yhteydet ovat poikki ja milloin vain miehinen kunto ja urhoollisuus voivat toimittaa perille annetut käskyt ja ilmoitukset. [...] Ensimmäisenä miehenä syöksyi hän eteenpäin tuhoten konepistoolillaan ja käsikranaateilla kymmeniä vihollisia pyrkien aina pahimpaan ja ratkaisevimpaan paikkaan. Vihollisen erittäin ankarasta tulesta välittämättä kantoi hän kuolettavasti haavoittuneen kapteeni Tofferin suojaan jatkaen sitten taistelua reippaana ja rohkeana aina haavoittumiseensa saakka.” 2 Pitkä ura konttoripäällikkönä, pesäpalloilijana ja kuolemaan asti aviomiehenä sekä kahden lapsen isänä. 3 Pyrrhinen voitto merkitsee voittoa, jossa lopulta hävittiin enemmän. Epiruksen kuningas Pyrrhus voitti roomalaiset v. 279 eaa. taistelussa, jossa hän menetti valtavasti joukkoja. Tämä johti hänet tokaisemaan, että vielä yksikin tällainen taistelu, ja hän häviäisi sodan. Sata vuotta myöhemmin Rooma likvidoi Epiruksen itsenäisyyden. 4 Oletettavasti merkitykseltään epävarmasta proto-germaanisesta juuresta *jehwlą5 Ali ibn Abi Talib (Husainin isä) oli profeetta Muhammadin ottopoika, ensimmäinen imaami ja neljäs koko islamilaisen valtion kalifi. Hän on šhiialaisuudessa tärkeä hahmo, oikeastaan koko islamin šiialainen haara perustuu uskoon siitä, että juuri Ali (jä hänen sukunsa) ovat Muhammadin ainoat oikeat henkisen ja maallisen vallan perilliset.

14 ta ilosta6. Miten jonkun kuolema voikaan olla syy lopulta iloon? Itse asiassa vaikuttaisi siltä, että meille tärkeimmät juhlinnan hetket syntyvätkin menetysten äärellä. Suomalainenhan rakastaa hopeasijaa. Yhtäältä asiaa voisi selittää sillä, että vain sillä on arvoa, jonka menetyksellä on hinta; se laulaen menköön, mikä viheltäen tulee. Mutta itse näkisin juhlan oikean ytimen olevan erossa. Ja juurikin siinä erossa, kun jokin ajallinen muuttuu ikuiseksi tai ikuinen ajalliseksi. Juhliessamme juhlimmekin sitten tätä eroa. Jopa haudatessamme viimeisen ritarimme me muistutamme toisiamme kollektiivisesti, kuinka II maailmansota on mennyttä, ja jätämme yhteiset jäähyväiset sen kauheuksille. Mutta samalla muistaen mitä se meille antoi, vaalien kallista perintöämme, toivottavasti kiitollisina.

Juhla7 on siis historiallinen tapahtuma, jossa teemme eroa. Kasteessa toivotamme tervetulleeksi uuden ihmisen ikuisuudesta ai-

kaan, hautajaisissa saattelemme vainajan ajasta ikuisuuteen. Mutta ennen kaikkea vahvistamme käsitystämme ajasta. Syntymäpäivinäkin me symbolisesti hylkäämme menneen ikävuoden. Kuin käärme, joka luo nahkansa. Jokainen juhla onkin ajan rakenteen ja käsitteen jäsentämistä mielissämme, niin hyvästit kuin pahastitkin. Aika on muutosta, ja pirullisesti vain yhteen suuntaan. Niinpä muutos, ero, tuo aina myös mieleemme ajan. Useimmat juhlat ovat tosiaan kollektiivisia, ja täten niiden psykologia on ymmärrettävissä helpoiten joukkopsykologian kautta. Tässä tapauksessa juhlassa kollektiivisesti ymmärrämme jotain, kuin Volksgeist8 eläisi kauttamme. Mutta tietenkin on olemassa myös yksilöllisiä juhlia. Ja joskus voi jopa olla niin, että yksilön juhla on yhteisön kauhu (ja toisinpäin). Kansa hurrasi, kun Robespierre9 vihdoin mestattiin, oman lapsensa Vallankumouksen toimesta. Eikö tämä ollut (ikuinen) ero veriseen hirmuvaltaansa? Kokonaisuus saattaa toisinaan olla jopa hämmentävän monimutkainen, esimerkiksi lastensaanti. Henkilökohtaisesti en tiedä suurempaa riemua kuin saada jälkikasvua, ja valtiokin sitä hyvänä asiana pitää. Mutta maailman tasolla tämä on vain kontribuutio kollektiiviseen ankeuteen. Mitä useampia suita maan päällä on

pottia jakamassa, sitä vähemmän per suu. Lopulta päädymme siihen malthusilaiseen10 painajaiseen, että lapsemme joutuvat syömään toisiaan nälkäänsä. Juhlistaako siis oman aikamme jatkumista vai surrako yhteisen aikamme (ja resurssiemme) hupenemista? Maailmalla on kuitenkin mitä erikoisimpia juhlia, mutta jokaisessa niissä näyttäisi taustalla kummittelevan tämä ajallisuuden ja ajattomuuden skitsofreeninen jakauma. Toki jotkut juhlat ovat toistuvampia kuin toiset, ja kasteet tai hautajaiset kannattaakin yrittää saada kerralla oikein11. Mutta entäpä miten on asia, kun arkea ja juhlaa ei enää voi erottaa? Onhan ensinnäkin selvää, että normaalin länsimaalaisen hemmoteltu elämä olisi juhlaa suuressa osassa muuta maailmaa. Se ei kuitenkaan estä meitä masentumasta tylsyyteemme12. Vaikuttaisi siis siltä, ettei kyseessä ole absoluuttinen vaan suhteellinen taso, joka ratkaisee juhlan. Ja ennen kaikkea erot tuon tason sisällä. Kuvitellaanpa vaikka ökyrikasta, jolle mikään ei enää tunnu miltään. Ja se mikä tuntuisi, olisikin olla vain hetken tuntematon nobody13. Ja nyt, kun arkemme on niin mullistunut, että se mikä ennen oli itsestäänselvyys, onkin nyt ylellisyyttä, huomaamme menetetyn

6 Antiikin Kreikassa katharsis (κάθαρσις) oli se puhdistava ja vapauttava tunne, jonka katsoja saa, kun näytelmä ratkeaa ja kaikki sääli ja ahdistus laukeaa kliimaksissa. 7 Sosiologiassa puhutaan usein riiteistä, jotka ovat jaettavissa kolmeen luokkaan: kalendaari-, siirtymä- ja kriisiriitit. 8 Hegelin käsite, joka edusti tietyn ihmisryhmän jaettua, jopa osittain heitä erillistä joukko- tai kansantahtoa. 9 Ranskan Suuren Vallankumouksen johtaja ja eräänlainen Stalinin esikuva, joka teloitutti tuhansia ihmisiä “yhteisen hyvän” ja “Kansan tahdon” nimissä. 10 Malthus oli englantilainen taloustieteilijä 1700- ja 1800-lukujen taitteissa. Hän huomasi, että populaatio kasvaa eksponentiaalisesti, mutta ruuantuotanto vain lineaarisesti. Tämä johtaa lopulta romahdukseen: https://www.utne.com/community/ecologistsaysuncheckedpopulationgrowthcouldbringmisery 11 Hautaustoimistoilla harvemmin on kanta-asiakkuustilejä. 12 USAssa n. 20 % väestöstä kärsii ainakin kerran elämässään kliinisestä masennuksesta. Suomessa elämänsä aikana masennuksesta kärsii n. 13 %. 13 Lappi, Suomen ainoa siirtomaa, onkin maailmanlaajuisesti otollinen tähän. Lukuisat julkkikset ovat käyneet Lapissa (esim. Messi, Kardashianit, Beckham, Madonna), sillä vain siellä he saavat hetken olla tavallisia (varakkaita) ihmisiä, vapaina paparazzeista ja kyselijöistä. Koska eihän normaalilla ihmisellä ole varaa elää Lapissa! https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lapissa-pyorii-bisnes-salaisia-lomamatkoja-suomeen-tekevien-superjulkkisten-ymparilla-suomen-suosio-kovassa-kasvussa-sehan-on-heille-luksusta-kun-saa-olla-rauhassa/7573410 https://yle.fi/uutiset/osasto/news/celebrity-spotting_in_snow-capped_lapland/10603614

15 arvon (aivan kuten happeakin alkaa arvostaa vasta kun se puuttuu). Tässä suhteessa uskoisin, että katsoessamme näitä aikoja vuosien päästä tullaan järjestämään oikeita koronajuhlia. Fuksiaiset vm. 2100 teemalla korona, miksipä ei. Tarvitaan vain hieman etäisyyttä nykypäivään niin nähdään, että koronan myötä yhteiskunnassamme tapahtui peruuttamattomia muutoksia, joista monet saattavat vielä osoittautua jopa hyödyllisiksi. Ja saivathan kaikki jotakin: persut rajat kiinni, vihreät lentokoneet maahan, keskusta muuttoaallon maaseudulle, kristilliset baarit kiinni, demarit rikkaita yrittäjiä kortistoon, kokkarit kalliita työntekijöitä kortistoon ja molemmat saivat pk-yrittäjät yhdessä kortistoon…

Mutta ehkäpä vuonna 2100 koronaa juhlitaan pikemminkin siinä, että se pakotti yhteiskunnan valtavaan uudistukseen14, joka päivitti maailman 2000-luvulle. Etätyö, turhan työn järkeistäminen, terveydenhuoltoon huomion kiinnittäminen, massaturismin loppu, yhteisöllisyyden arvon uudelleenlöytyminen, asioiden itse tekeminen, tieteen tärkeyden ja arvostuksen nousu, USA:n sisällissota ja Kiinan valtavien maailmanvalloituslonkeroiden paljastuminen15 yhdessä tulevan depopulaation16 kanssa.

Tämä ei tarkoita, että unohtaisimme kaikki ne uhrit, jotka korona vaati. Aivan kuten tuskin kukaan on unohtanut Mannerheim-ristin vaatineen verta hinnakseen. Mutta kuten Schopenhauer totesi, yksilön elämä on aina tragedia (joskin yksityiskohdissaan siinä voi piillä komiikkaa). Juhlan kautta voimme kuitenkin valaista tätä tragediaa myös ajoittaisella ilon valolla. Kiinalaisilla on sananlasku: Setä Sai hukkaa hevosen. Sananlasku kuulostaa kyllä lastenlorulta, mutta siihen kätkeytyy tarina. Aikoinaan setä Sai käyskenteli luonnossa (ennen Kiinan teollistumista), jossa hän törmäsi upeaan valkeaan villihevoseen (oli sumuista). Hän otti sen kiinni (grand theft horse) ja vei kotiinsa. Kaikki onnittelivat häntä sanoen “Oletpa onnekas, kun sait noin komean hevosen”. Mutta setä Sai toppuutteli ihmisiä: “Ei tiedä vielä, ei tiedä vielä…”

ihmiset riensivät onnittelemaan Saita sanoen “Sinä onnekas, poikasi ei kuole tai palaa kädettömänä!” Tässä vaiheessa setä Saikin uskalsi jo vastata pilke silmäkulmassa “Voipi olla, voipi olla…”17 Tarinan opetus on, ettemme aina tiedä mikä on juhlan paikka. Siksi pitää pitää kahvipannu valmiina koko ajan18! Ajasta ikuisuuteen on yllättävän lyhyt matka, etenkin jos kulkee peruuttaen! Ja ikuisuudesta aikaan päätyy vain vahingossa ja onnenkaupalla…

Myöhemmin setä Sain poika lähti ratsastamaan hevosella. Hepo pillastui ja heitti pojan selästään, ja samalla meni pojan jalka peruuttamattomasti rikki. Ihmiset sanoivat Saille “Voi voi, kun sinulla olikin huono onni. Tee metvurstia kurjasta konista!” Mutta Sai toppuutteli jälleen, sanoen “Ei tiedä vielä, ei tiedä vielä…” Lopulta ja vähemmän yllättäen syttyi sota. Tämä liki vuosittainen perinneharrastus vaati jokaisen pojan lähettämistä armeijaan. Setä Sain poika tietenkin vapautettiin, koska ei kyennyt kävelemään, eikä (nojatuoli) kenraalien virkoja ollut tuolloin auki. Taas

14 Tästä on myös käytetty termiä “suuri nollaus” tai “The Great Reset” https://en.wikipedia.org/wiki/Great_Reset 15 Juuri vuodetun listan mukaan Kiinalla on ulkomailla ainakin kaksi miljoonaa puolueen jäsentä (vuodossa oli ainoastaan Shanghain osastosta lähetetyt kaksi miljoonaa) soluttautuneena eri organisaatioihin, yrityksiin ja valtionhallintoon. https://www.skynews.com.au/details/_6215946537001. Vuodettu tiedosto löytyy https://gitlab.com/shanghai-ccp-member-db/shanghai-ccp-member-db 16 https://clarionindia.net/henry-kissinger-world-to-change-irrevocably-post-covid-19/ 17 Onhan se julmaa, kun kakara vaan syö kotona tekemättä töitä. 18 1Tess. 5:2 Sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niin kuin varas yöllä.

KOIRANI 2-VUOTISSYNTYMÄPÄIVÄ TEKSTI JA KUVA: ANNA JARSKE-FRANSAS

Tai muutama sana siitä, kuinka koirasta on tullut tärkeä perheenjäsen, jonka hyvinvointiin satsataan lompakkoon katsomatta. Hyvinvointiin panostaessa karvainen perheenjäsen saattaa olla kaksijalkaisten edellä. Rakas nelijalkainen lapseni Oona täytti hiljattain kaksi vuotta ja päivää juhlistettiin ystävien kanssa, lahjojen, kakun ja muiden herkkujen sekä rapsutusten kera. En liene ainoa, joka tänä päivänä tekee ison numeron lemmikkikoiransa syntymäpäivästä. Ihmisen parhaasta ystävästä on nykypäivänä tullut myös tärkeä perheenjäsen, johon käytetään yhä enemmän ja enemmän rahaa. Olen kuullut useamman koiranomistajan kertovan, kuinka koira viedään pienimmistäkin syistä eläinlääkärille kuluja miettimättä ja on erityisen tärkeää, että ruuan laatu on erinomaista. Ihmisen terveys ja ravinto jää ehkäpä useinkin toiselle sijalle. Tämä taitaa olla tärkeysjärjestys myös meidän koiraperheessämme. Koiran maailmanhistoriassa kerrotaan, että uteliaimmat ja rohkeimmat sudet ovat löytäneet ihmisen tarjoamille ruoka-apajille tuhansia (tai kymmeniä tuhansia) vuosia sitten ja hiljalleen kesyyntyneet ja kehittyneet omaksi lajikseen, koiraksi, ihmisen

huomatessa suhteesta olleen molemminpuolista hyötyä. Sittemmin koiraa onkin hyödynnetty kaikenlaisissa työtehtävissä ja jo satojen vuosien ajan myös seurakoirana. Nykypäivän lemmikkikoiralle on lääkärin palveluiden ohella tarjolla monenlaisia koiran hyvinvointiin tähtääviä palveluita, esimerkiksi turkinhoitoa, hierontaa tai ravitsemusneuvontaa. Ihmisen työpäivän ajaksi koira voidaan viedä päivähoitoon, jotta se ei joudu viettämään aikaa yksin. Koirille on tarjolla myös leikkitreffejä lajitovereiden kanssa tai omaa puistotilaa vapaana touhuamiseen. Lukuisat koiraharrastukset ovat olleet suosittuja jo pitkään. Näitä ovat esimerkiksi agility, tottelevaisuuskoulutus eli toko ja nosework. Koiran kanssa voi harrastaa myös vaikkapa tanssia tai lähteä jumppapallo-jumppaan. Nykypäivänä myös ymmärretään, ja uskalletaan myöntää, kuinka vaikeaa koiran, tai muun lemmikin, rakkaan perheenjäsenen menetys voi olla. Eri puolella

Suomea on mahdollista osallistua sururyhmään saadakseen vertaistukea lemmikin menettämisen jälkeen. Koiran hyvinvointiin panostaminen kertoo tarinaa siitä, kuinka tärkeitä koirat ja muutkin lemmikit ovat, osana perhettä samoin, kuin perheen ihmisetkin. Hyvinvointiin panostetaan varmasti senkin takia, että koira ei osaa kertoa jos se on sairas, tai mitä se muutoin tarvitsee. Monen koiranomistajan toive lieneekin mahdollisuus kysyä ystävältään, miten voisi tehdä tämän elämästä mahdollisimman onnellisen.

KORONA JÄÄDYTTI JUHLAT TEKSTI: EERO TAIPALE • KUVAT: LARI TUOMINEN

Vuonna 2020 normaali juhliminen on pääasiassa saanut väistyä kasvomaskien, käsidesin ja turvavälien tieltä. Vaikka rokotteet mahdollistaisivat ensi vuonna isommatkin pirskeet, voi opiskelijakulttuurissa olla tapahtunut muutosta pienempien tapahtumien suuntaan myös pysyvästi. Ei liene kahden käden sormilla (ja tuskin edes varpaiden avulla) laskettavissa ne kaikki juhlat, jotka ovat koronakriisin vuoksi itseltäni jääneet väliin tänä vuonna. Fuksivappu jäi rellestämättä, muutamat vujut juhlistamatta sekä iso kasa sitsejä ja muita ilonpitoja viettämättä. Enemmän toki harmittaa niiden puolesta, joiden yo-juhlat, valmistujaiset tai esimerkiksi häät ovat latistuneet pandemian alla pienen piirin kahvitteluiksi tai etäyhteyden välityksellä tapahtuviksi valjuiksi kokemuksiksi siitä, minkä on pitänyt olla yksi elämän merkkipäivistä.

Kesällä tautitilanteen helpotuttua Suomessa alkoivat ihmiset taas tapaamaan toisiaan ja juhlimaan. Puhdas ilo siitä, että sosiaalinen eristäytyminen oli hetkeksi pois päiväjärjestyksestä lisäsi ihmis-

ten juhlamieltä – vaikkei mitään erityisempää juhlallisuutta edes olisi ollutkaan. Hetkeksi palattiin taas ainakin tietyiltä osin normaaliin, vaikka varovaisuutta edelleen jossain määrin noudatettiin, ja esimerkiksi Suomen kesän festarit loistivat pitkälti poissaolollaan. Hetken aikaa ehdittiin jo olla toiveikkaita syksyn osalta, jonka varaan oli kevään aikana laskettu paljon odotuksia. Toisin kuitenkin kävi. Mitä pidemmälle syksyä on edetty, sitä selkeämmäksi on käynyt, ettei vuotta 2020 tulla muistamaan ainakaan perinteisestä juhlimisesta. Pandemian kourissa ihmiset ovat joutuneet kehittämään uusia tapoja niin työnteolle, kokoustamiselle kuin myös juhlimisellekin. Jutun kirjoittamisen hetkellä perinteinen itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa on korvattu jonkinlaisella ”televisioitavalla juhlatilaisuudella”, joka ilmeisesti pitää sisällään ainakin musiikkia, teatteria ja tanssia, sekä välähdyksiä, joissa vieraillaan eri puolilla maata. Kalenterivuoden muista merkittävistä juhlista vapun lisäksi joulu joudutaan viettämään selkeästi poikkeusolojen vallitessa. Monis-

sa perheissä omien jouluperinteiden viettäminen herättää varmasti kysymyksiä: voiko sukulaisia mennä tapaamaan, onko kirkkoon mahdollista mennä laulamaan joululauluja, ja saako joulupukki tulla vierailulle aattona ja pitäisikö hänen käyttää kasvomaskia? Tavanomaista sulkeutuneempi joulu ei toivottavasti kuitenkaan tarkoita sitä, että jouluna esiintyvä perheväkivalta nostaisi tavallistakin vahvemmin päätään. Sellaista joululahjaa ei kukaan toivo, etenkään tänä vuonna.

Opiskelijakulttuuri monine juhlineen ei myöskään ole jäänyt paitsi juhlimisen tapojen uudistamisesta. Etäyhteydet, jotka ovat jo yliopiston opetuksen puolelta hyvinkin tuttuja, ovat löytäneet ainakin jonkinasteista jalansijaa myös juhlimisen puolella. Esi-

19 merkiksi Wiipurilainen Osakunta järjesti perinteikkään Wiipurin Pamauksen tänä vuonna Zoomin kautta, ja Hämis puolestaan juhlii itsenäisyyspäivän sitseillä niin ikään ruutujen välityksellä. Omassa ainejärjestössäni Pykälässä esimerkiksi järjestettiin vappuviikolla useana päivänä ohjelmaa etäyhteyksien välityksellä, ja meille on saatu oma Discord-kanavakin pystyyn.

Etätapahtumilla ei kuitenkaan voida korvata kaikkea sitä lisäarvoa, mitä toisten ihmisten läsnäolo samassa tilassa tuo juhliin. Varsinkin fuksien orientaatioviikon tapahtumat olisivat olleet hyvin ankeita, jos ne olisi jouduttu pitämään vain ja ainoastaan etäyhteyksien välityksellä. Siksi lähitapahtumissa on tänä syksynä ollut ainakin oman kokemukseni pohjalta trendinä piknikit, muut ulkoilmatapahtumat sekä pienemmällä porukalla pidetyt urheilu-, sauna- tai lautapeli-illat. Vanhat kerhot aktivoituivat, ja oma käsitykseni ainejärjestöni tarjoamasta toiminnasta muuttui, kun enää ei joka viikko järjestettykään bileitä tai sitsejä, vaan niiden tilalla oli muuta toi-

mintaa. Erityismainintana huomioisin USA:n presidentinvaalien vaalivalvojaiset, jotka taipuivat erittäin hyvin pienellä porukalla järjestetyksi tilaisuudeksi sen hetkisessä tautitilanteessa. Kun koronarokotteiden antaminen Suomessa toivottavasti lähtee käyntiin vuoden 2021 alusta, on valoa jälleen tunnelin päässä myös isompien juhlien järjestämisen suhteen. Onkin mielenkiintoista nähdä, millaisen jäljen opiskelijakulttuuriin ja sen tapahtumiin poikkeusolot jättävät. Kysyntää perinteiselle juhlimiselle varmasti on, mutta se, ovatko pienemmät tapahtumat vahvemmin osa opiskelijakulttuuria myös jatkossa, tai säilyvätkö jopa etätapahtumat jossain muodossaan tulevaisuudessa, jää nähtäväksi. Hakiessani ainejärjestöni hallitukseen esille nousi puheenaiheeksi se, ettei perinteinen ainejärjestön tarjoama toiminta ole tavoittanut mielekkäänä lähes-

kään kaikkia jäseniämme. Hallituskandidaatit toisensa jälkeen

peräänkuuluttivat pienempiä tapahtumia, matalampaa kynnystä ja oman paikan löytämistä ainejärjestössä. Mielenkiinnolla odotan, jäävätkö nämä lausunnot vain puheen tasolle, kun juhlia polkaistaan taas isosti käyntiin. Vaikka pienet tapahtumat eivät ole mikään jäsenistön tavoitettavuuden kannalta autuaaksi tekevä asia, voisi niillä silti olla vahvempi merkitys myös jatkossa. Monelle on helpompaa tutustua opiskelukavereihin ja olla enemmän oma itsensä pienemmässä porukassa kuin monen sadan ihmisen bileissä, vaikka molemmista nauttisikin. Tämä vuosi on antanut varmasti paljon hyvää kokemusta.

HYVÄÄ... ! TEKSTI: ANNA JARSKE-FRANSAS • KUVA: PEXELS

Joulu on juhla, jota on vietetty jo hyvin varhaisessa historiassa ja vietetään edelleen ympäri maailman. Kristityt viettävät joulua Jeesuksen syntymän muistoksi ja Suomessakin joulun viettoon liittyy useita kristillisiä perinteitä, joskin joulun pyhät saattavat monille merkitä kristillisen juhlapyhän sijaan läheisten kanssa ajan viettämistä, hyvin syömistä tai lahjojen antamista. Englannin kielessä joulua tarkoittava sana christmas tulee muinaisenglannin sanoista Cristes Maesse eli Kristuksen messu. Saksan Weihnachten tarkoittaa pyhiä öitä ja Katolisen kirkon latinankielinen nimitys joululle on Dies Natalis Domini, josta johde-

taan esimerkiksi italian ja espanjan kielen jouluun viittaavat sanat (natale ja navidad). Suomen kielen joulu-sana juontaa juurensa kristillisen sanaston sijaan muinaisskandinaaviseen perinteeseen. Ruotsin jul-sanan ohessa se juontaa juurensa muinaiseen joulun nimitykseen jól, jota yhä käytetään Islannissa. Kielentutkijoiden mukaan sana tarkoittaa käännöstä tai uudelleensyntymistä ja sitä on juhlittu kuukierron mukaan talvipäivänseisauksen aikoihin.

Uskonnollisen monimuotoistumisen ja uskonnottomien kasvavan määrän sekä poliittisen korrektiuden vuoksi on kuitenkin mietitty myös uskontoneutraaleja ilmaisuja loppuvuoden juhlapyhien toivottamiseksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa suositaan neutraalina ilmaisuna Season’s Greetings-toivotusta. Myös EU on pyrkinyt virallisessa viestinnässään neutraaleihin ilmaisuihin toivottaen esimerkiksi hyvää juhlan aikaa tai hyviä pyhiä. Sana ”pyhä” ei kuitenkaan liene myöskään täysin uskonnollisesti neutraali ilmaisu.

Nykypäivänä joulu-sana liitetään kuitenkin vahvasti kristilliseen perinteeseen ja joulu mielletään etupäässä kristilliseksi juhlaksi.

Kotimaisten kielten keskuksen mukaan suomen kielessä ei ole vakiintunutta ilmaisua jouluttomille juhlatoivotuksille, mutta

21 sellaisia on yritetty kehitellä. Mikäli hyvien pyhien toivottaminen tuo edelleen liian uskonnollisen vivahteen toivotuksiin, voidaan käyttää esimerkiksi ilmaisuja hyvää juhlakautta tai hyvää talven juhla-aikaa. Kaikkien ajatustapoihin tai perinteisiin ei kuitenkaan kuulu minkäänlainen joulunajan erityisyyden korostaminen, joten neutraaliuteen pyrkivä voi toivottaa ainoastaan hyvää uutta vuotta ja toivoa, ettei kukaan loukkaannu hyvän tulevaisuuden toivottamisesta. Tosin silloinkin täytynee ottaa huomioon se, että vuoden vaihtumista juhlitaan eri aikaan eri puolilla maailmaa. Mikä olisi sinun mielestäsi kaikki huomioonottava ja mahdollisimman neutraali toivotus juhlanaikaan, vai onko viisainta vain olla hiljaa?

”Hyvää joulua!” SUOMALAINEN JOULUNTOIVOTUS