PÄÄKIRJOITUS
Meiltä loppui rahat.
S
iksi tämä Hälläpyörä näyttää vähän erilaiselta kuin aikaisemmat, mutta onneksi rajalliset resurssit just ruokkii luovuutta.
tettiin oman alansa piinapenkkiin. Ja Anna kirjoitti taas niistä sen ihanista koirista. Vladimir se tykkää lauleskella, nyt hän kertoo meille kaiken oleellisen laulutekniikasta.
Lue vaikka Tanelin jouluinen pa- Toimituksella olikin tällä kertaa kina. Hän halusi tästä lehdestä jou- täysi vapaus tehdä ihan mitä huvitluextran ja toteutti näin oman toi- taa. Minua itseäni huvitti perseillä, veensa. Ja jos Väinön askartelema mikä saattaa näkyä lopputuloksesNologrammi viime numerossa oli sa. liian helppo, niin kokeilepa KanerHÄLLÄPYÖRÄ van sudokua. Tuleva toimari pisMutta klassikot säilyy. Tässä nu4/2019 merossa kerrataan myös osakunnan tapahtumia: laiskasti kuvien muodossa. Minua väsyttää, enkä jaksa enää kirjoittaa. Se johtuu varmaan tästä loputtomasta pimeydestä. Ei se mitään, koska tekään ette varmaan jaksa lukea. Voin laittaa isommalla fontilla. Kiitos tästä vuodesta Hälläpyörän lukijoille! :* Ella Rantanen Kuvassa on siilin muotoinen syntymäpäiväkakku.
H채ll채 v채li채 luottamus rakkaus onni yhteinen tulevaisuus SAMI KURONEN
PÄÄKIRJOITUS
Meiltä loppui rahat.
S
iksi tämä Hälläpyörä näyttää vähän erilaiselta kuin aikaisemmat, mutta onneksi rajalliset resurssit just ruokkii luovuutta.
tettiin oman alansa piinapenkkiin. Ja Anna kirjoitti taas niistä sen ihanista koirista. Vladimir se tykkää lauleskella, nyt hän kertoo meille kaiken oleellisen laulutekniikasta.
Lue vaikka Tanelin jouluinen pakina. Hän halusi tästä lehdestä jouluextran ja toteutti näin oman toiveensa. Ja jos Väinön askartelema Nologrammi viime numerossa oli liian helppo, niin kokeilepa Kanervan sudokua. Tuleva toimari pis-
Toimituksella olikin tällä kertaa täysi vapaus tehdä ihan mitä huvittaa. Minua itseäni huvitti perseillä, mikä saattaa näkyä lopputuloksessa. Mutta klassikot säilyy. Tässä numerossa kerrataan myös osakunnan tapahtumia: laiskasti kuvien muodossa. Minua väsyttää, enkä jaksa enää kirjoittaa. Se johtuu varmaan tästä loputtomasta pimeydestä. Ei se mitään, koska tekään ette varmaan jaksa lukea. Voin laittaa isommalla fontilla. Kiitos tästä vuodesta Hälläpyörän lukijoille! :* Ella Rantanen
Kuvassa on siilin muotoinen syntymäpäiväkakku.
SISÄLLYS
LEHDEN TIEDOT KUSTANTAJA Hämäläis-Osakunta
03 05 90
LENNART ALENA
Pääkirjoitus
MAATILAN RITA
Toiminnanohjaajan terveiset
Osakunnalla tapahtuu
PÄÄTOIMITTAJA Ella Rantanen
TOIMITTAJAT Anna Fransas Kanerva Matveinen Vladimir Heiskanen Taneli Laine
TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI hallapyora@gmail.com
-2 xx 57 o ERROR
RADIKALISMIN VENHE
Laulaminen ja sen tekniikka
TAITTO JA GRAFIIKKA Ella Rantanen
MERVI KAVENNETAAN
Hälläväliä Sudoku
FRASAN SANNA
Täydelliset koirat ja niiden täydelliset omistajat
ELINAN TELIA
Rauhallista joulua
PAINO Picaset Oy
PAINOS 500 kpl
PRINTIN ISSN 1795-3634
KIRJOITTAJA
Juttu
ERROR
KIRJOITTAJA
Juttu
ERROR
KIRJOITTAJA
Juttu
ERROR
KIRJOITTAJA
Juttu
psssst. Missä jallu luuraa? ;))))
Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan lehti ja ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
TOIMINNANOHJAAJAN TERVEISET
Heippa joululomalla olevat osakuntalaiset!
V
uosi on hyvin pian ohi ja tämä on viimeinen kirjoitukseni Hälläpyörään toiminnanohjaajana. On haikea olo. Olen omasta mielestäni tarmokas ja tartun toimeen nopeasti. Kuluva syksy on kuitenkin ollut toisinaan melko rankka ja minulle on tullut välillä sellainen olo, että olkoot niin kuin on, hällä väliä. Toiminnanohjaajan virka on kuitenkin vastuullinen virka ja se vaatii kaikista tuntemuksista huolimatta melkeinpä jokapäiväistä tarkkuutta osakuntaan liittyvistä asioissa. Vuosi on ollut antoisa ja opettavainen ja olen kiitollinen siitä. Kiitos siitä kuuluu teille jäsenille ja virkailijoille, jotka luette tätä lehteä. On haikeaa luopua vuoden vaihteessa virastani ja antaa seuraajani kokeilla siipiään. Tämä vuosi on kulunut todella nopeasti ja pieni osa minusta haaveili jatkokaudesta. Ensi vuonna voin kuitenkin taas keskittyä pienempiin osa-alueisiin ja niihin asioihin, jotka saavat minut erityisesti innostumaan! Odotankin ensi vuoden virkojani ja sitä, että pääsen osallistumaan moniin osakunnalla järjestettäviin mielenkiintoisiin excursioihin. Joten vielä kerran: kiitos teille ja nähdään ensi vuonnakin! Maria Anttila Hämäläis-Osakunnan toiminnanohjaaja 2019
JOULUINEN PAKINA
Rauhallista joulua Kirjoitus perustuu historiallisiin tositapahtumiin, mutta kaikki niistä johdetut tulkinnat ovat kirjoittajan omaa sepitettä. Taneli Laine
1875
ilmestyneessä, vuosikymmeniä alempien koululuokkien lukukirjana palvelleessa Maamme kirjassaan Zacharias Topelius kauniisti kirjoittaa: Mitä vakaata, hiljaista ja karkeata on kansassamme, se on etupäässä hämäläisiltä perittyä. Kansan mieliin tieto hämäläisten hitaudesta lienee sementoitunut jo varhain, mutta viimeistään Maamme kirjan myötä siitä tuli osa koulujen opetussuunnitelmaa. Alkavan uuden vuosisadan itsenäistyminen, jälleenrakennuskaudet ja protestanttinen työetiikka eivät kuitenkaan kannustaneet oppilaita omaksumaan koulussa opetettua hämäläistä elämänasennetta. Heimomme ajoissa omaksuman slow-ajattelun nousua kansainväliseksi trendiksi saatiin odottaa 2000-luvulle. 2000-luvun downshiftaustrendin myötä hitaampaa elämää ja rauhallista joulua etsiville muun heimoisille sopii kuitenkin muistuttaa, ettei hämäläisten rauhallinen elämäntapa syntynyt tyhjästä. Myös Hämeessä on hätäilty. Hitaus ei ehkä olekaan synnynnäinen ominaisuutemme historian alkuajoilta, vaan satoja vuosia vaikuttaneen darwinistisen kehityksen tulos. Tuona aikana turhasta hätäilevät sielut karsittiin pois Hämeen geenipoolista.
Kuva: Ville Timonen
Hätäilevät heimoveljet ovat nimittäin useamman kerran saaneet suksia kuuseen ainakin Hämeen linnasta, joka on tyynen rauhallisesti antautunut taisteluitta jokaiselle valloitukselle Tanskan ja Ruotsin kahinoista 1523 Suureen Pohjan sotaan 1700 ja Hattujen sotaan 1742. Suomen sodassa 1808 hätääntyneet linnan puolustajat eivät ainoastaan lähteneet paikalta hyvissä ajoin, vaan joidenkin lähteiden mukaan myös upottivat linnan tykit Vanajaveteen ennen lähtöään. Hämeen hallinnollinen keskus jäi rauhallisempien
edustajien hallintaa. Tuon toistaiseksi viimeiseksi jääneen vuoden 1808 valtauksen jälkeen linna vieläpä muutettiin vankilaksi – laitokseksi, jossa kenelläkään ei ole kiire mihinkään. 1808 mennessä vauhkoimmat jäsenet oltiin saatu hätistettyä heimon joukosta, mutta vielä 1813 hätäily nosti päätään Hämeessä. Lammilainen Maria Juhontytär oleskeli täyteen pakatussa jouluaamun jumalanpalveluksessa Lammin vanhassa kivikirkossa, kun hän näki 18-vuotiaan Heta Mikontyttären pudottaman kynttilän kirkon lehterin lattian raossa. Heta oli epähuomiossa pudottanut kynttilänsä ja esimerkillisen, rauhallisen hämäläisen tavoin yritti nyt sammuttaa lattianrakoon pudonnutta kynttilää heittämällä sitä ulkoa hakemallaan lumipallolla. Lumipallon mentyä ohi oli talollisenpoika Kaarlo tullut Hetan avuksi ja sammuttanut kynttilän. Historia ei kerro, mikä Maria Juhontyttäreen meni kun hän tätä hämäläisen rauhallista kriisinhallintaa seurattuaan alkoi huutaa tulen olevan irti ja ovelle juosten kehotti ihmisiä pelastautumaan palavasta kirkosta. Seurasi Lammin häsyjouluna tunnettu joukkopaniikki. Ihmiset huusivat ja pyrkivät kohti uloskäyntejä. Sisäänpäin aukeavilla kirkonovilla pakkaantunut ihmismassa ruhjoi ja talloi hätäisimmät jalkoihinsa. Kun tilanne viimein raukesi, oli uhriluku karu: kymmenen ihmistä kuoli Lammin häsyjoulussa saamiinsa vammoihin. Kuolleiden joukossa oli Maria Juhontytär – viimeinen hätäilevä hämäläinen. Sittemmin joulua on vietetty paljon rauhallisemmissa merkeissä. Lammin jouluaamun kirkonmenotkin jatkettiin kaikessa rauhassa loppuun.
Laulaminen
ja sen tekniikka – harrastajan näkökulmia Vladimir Heiskanen
Moni ihminen uskoo lauluäänen olevan siten muuttumaton, ettei kehnolta kuulostava tulkinta voisi muuttua ratkaisevasti paremman kuuloiseksi harjoittelun avulla. Todellisuudessa suuretkin muutokset ovat mahdollisia tekniikkaharjoittelulla. Laulutekniikan kehittäminen johtaa usein merkittävään vireen paranemiseen, äänialan laajenemiseen ja parempaan kykyyn säädellä omaa äänenväriä ja ilmaisua.
O
ma lauluharrastukseni alkoi 12 vuotta sitten, ja toisinaan vanhoja äänitteitä kuunnellessa ihmettelen, kuinka radikaalisti omakin ääneni on muuttunut harjoittelun myötä. Ihmisäänen muodostuminen Ääni muodostuu äänihuulten värähdellessä korkealla taajuudella ääniraon (glottis) vastaisen ilmanpaineen (subglottaalinen paine) purkautuessa ääniraon läpi. Tämä tapahtuma on tieteelliseltä nimeltään fonaatio. Äänihuulten tasolla ääni ei ole vielä ihmismäinen, vaan rakentuakseen sen tulee matkustaa myös ääntöväylän läpi. Kun äänihuulissa syntyvä ääni kulkeutuu ensin alanieluun, sitten suunieluun ja lopulta suuontelon kautta ulos suusta noin 15 senttimetrin kokonaismatkan, näiden matkan varrella olevien tilojen muoto muovaa ääntä merkittävästi synnyttäen ihmiselle ominaisen äänenvärin. Vaikka kullakin ihmisellä on luonnostaan tietyn muotoinen nielu ja suuontelo ja täten tiettyyn pisteeseen saakka yksilöllinen ääni, laulutekniikalla on mahdollista vaikuttaa nielun muotoon kuten myös alaleuan, kielen ja huulten asentoihin. Tämän vuoksi äänenväriä voidaan muuttaa merkittävästikin haluttuun suuntaan.
Äänityypit Ihmisillä on tapana luokitella itsensä ja toisensa eri ryhmiin lauluäänen korkeuden perusteella. Miesäänet matalasta korkeaan ovat basso, bassobaritoni, baritoni ja tenori. Naisäänet ovat puolestaan altto, mezzosopraano ja sopraano. Klassisessa musiikissa puhutaan äänialojen lisäksi usein myös fakeista eli äänityypeistä kuten leggiero-tenoreista, dramaattisista altoista ja lyyrisistä sopraanoista. Näissä luokituksissa kuunnellaan äänen korkeuden lisäksi myös muita äänen piirteitä kuten laulajan ominaista äänenväriä. Dramaattisille äänille tyypillistä on raskas, tumma ja terävähkö äänenväri, kun taas lyyrisiä laulajia määrittää äänenvärin pehmeys ja usein myös äänen suurempi liikkuvuus eli kyky laulaa nopeita melodiakuvioita. Klassinen ja kevyt laulu Laulutekniikoiden karkein jaottelu on klassinen-kevyt, jossa klassisen laulun tunnuspiirteitä ovat laulumelodian sävelien sitominen yhteen (legato), vokaalien ylikorostaminen konsonantteihin nähden, vokaalien yhtenäistäminen sekä hieman voimakkaampi äänentuottotapa, jossa laulajan äänen yläsävelsarja usein ‘sirisee’ kuulijan korvissa. Kevyessä musiikissa laulu muistuttaa puolestaan enemmän pu-
hetta ja esimerkiksi vibraton käyttöä rajoitetaan.
Laulutekniikan harjoittelussa esiintyviä haasteita
Tämä yleinen jako klassiseen tai kevyeeseen musiikkiin on kuitenkin riittämätön, sillä myös klassisen musiikin sisällä äänentuotanto on vaihdellut aikakausien ja tyylien mukaan, ja kevyessä musiikissa äänentuotannon ja ilmaisutavan ihanteet vaihtelevat huomattavasti. Uusien musiikkityylien opettelu vertautuu helposti uusien kielien opiskeluun, sillä sujuvaksi voi olla vaikeaa oppia näkemättä vaivaa.
Laulutekniikka voidaan jakaa karkeasti äänenmuodostukseen ja ilmaisuun. Äänenmuodostukseen liittyviä äänen piirteitä ovat esimerkiksi lauluäänessä esiintyvä epätasaisuus, kirkkaus, tummuus, huokoisuus, kireys, nasaalius, huojuvuus sekä hankaluudet esimerkiksi korkeiden nuottien muodostamisessa.
epätasaisuus, kirkkaus, tummuus, huokoisuus, kireys, nasaalius, huojuvuus
Esitän seuraavaksi muutaman esimerkin laulamisessa ilmenevistä yleisimmistä haasteista, joihin myös kuluu laulutunneilla huomattavan paljon aikaa. Lauluäänen epätasaisuus. Kun laulaja laulaa pitkään esimerkiksi a-vokaalia (“aaaa...”), osalla laulajista voidaan havaita ettei ääni pysy samana vaan saattaa huojua ja muuttaa väriään. Tällöin on syytä pohtia syitä äänen epätasaisuudelle. Yksi yleinen tekijä tämänlaisessa tilanteessa on äänihuulten läpi virtaavan ilman määrän liiallinen vaihtelu, jota voidaan lähteä korjaamaan opettamalla laulajalle keinoja säädellä laulamisen aikana tapahtuvaa uloshengitystä vatsa- ja kylkivälilihasten avulla. Tämä niin sanottu hengitystuki on laulunopetuksessa yleensä yksi ensimmäisenä opetettavia käsitteitä. Lauluääni voi olla epätasainen myös hengitykseen liittymättömistä syistä. Esimerkiksi leuan edestakainen liike laulettavan fraasin aikana johtaa häiritseviin äänenvärin muutoksiin. Lisäksi kun laulumelodiassa mennään selvästi alas tai ylöspäin, tällöin pelkkä laulukorkeuden muutos muuttaa äänenväriä. Yksi keskeinen pitkäaikaistavoite lauluharjoittelussa onkin oppia pitämään äänenväri samanlaisena
ns. laulajan ilme, jossa aktivoidaan hieman sierainten ympäristön lihaksia
niin matalissa kuin korkeissakin nuoteissa. Aloittelijoilla toki yksinkertaisesti laulurutiinin puute voi aiheuttaa vaikeuksia äänen hallintaan, sillä laulaminen on kuitenkin pohjimmiltaan kurkunpään alueen lihastyötä jossa toistomäärät parantavat hallintaa. Siksi aloittelijoille toimii hyvänä neuvona myös laulaa mahdollisimman paljon alkuun pääsemiseksi, jos on vaikkapa juuri aloittanut laulutunnit. Lauluäänen huokoisuus ja kireys. Mitä paksummin äänihuulet koskettavat toisiaan värähdellessään, sen tiivimpi lauluääni muodostuu. Voimakas äänihuulikontakti muodostaa kireän äänen. Heikko äänihuulikontakti muodostaa huokoisan äänen, jonka mukana hengitetään ulos ylimääräistä ilmaa. Laulajan tulee kyetä säätelemään tätä äänen tiiviyttä tilanteen mukaan sopivalle tasolle. Tämä on usein hankalaa ja vaatii erikoisia keinoja. Esimerkiksi klassiset laulajat tekevät usein ns. laulajan ilmeen, jossa aktivoidaan hieman sierainten ympäristön lihaksia. Tämä saa aikaan toistaiseksi tuntemattomalla mekanismilla usein hieman kevyemmän äänihuulikontaktin. Äänen kantavuus. Monen aloittelevan laulajan ääni kuulostaa himmeältä, jolloin laulun teksti ei kantaudu tarpeeksi kirkkaana kuulijan korvaan. Lauluäänen kirkastamiseen on useita erilaisia tekniikoita äänenvoimakkuuden lisäämisestä kurkunpään kannurustojen asennon muokkaamiseen. Erityisesti alaleuan ja kielen asentoa muokkaamalla voidaan usein muokata ääntä kirkkaammaksi. Osalla laulajista erityisesti kieli jää suussa hieman liian taakse ja alas himmentäen ääntä.
Tulkinta. Lauluesitystä valmistellessa on syytä myös miettiä, mikä on sopiva tapa välittää kyseisen laulun sanoma. Esimerkiksi kevyessä musiikissa voi joutua miettimään, pyrkiikö enemmän puhemaiseen vai laululliseen ilmaisutyyliin. Tunteiden ilmaisemisen ja sanapainojen kohdalla toimivan tyylin löytyminen voi vaatia useita kokeiluja äänittäen omaa laulua mikrofonilla. Ulkomaisissa musiikkikappaleissa tulee eteen myös ääntämisen harjoittelu - esimerkiksi englannin kielessä aspiraatiot ja t-äänteet ovat suomalaisille usein haasteellisia. Lopuksi Laulaminen voi vaikuttaa päälle päin suoraviivaiselta harrastukselta, mutta sen tekninen puoli on kuitenkin huomattavan monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä. Aloittelijan on siinä määrin vaikea oppia tekniikkaa itsenäisesti, että harvemmin nähdään suosituksia aloittaa tätä harrastusta ilman laulupedagogin ohjausta.
Rorschachin testi Vuoden 2020 Hämäläis-osakunnan toiminnanohjaaja on Aino Lehtinen. Teimme Lehtiselle Rorschachin musteläiskätestin. Tulevana psykologina Lehtinen varmasti tietää, miten näihin kuuluu vastata herättämättä epäluottamusta – vai??
Auttakee
nihcahcsroR itset -iot nannukaso-siälämäH 0202 nedouV emmieT .nenitheL oniA no ajaajhonannim .nitsetäksiäletsum nihcahcsroR ellesitheL itsamrav nenitheL anigolokysp anaveluT -täreh atatsav uuluuk nihiän netim ,ääteit ??iav – atsumattouläpe ättämät
eekattuA
Täydelliset koirat
ja niiden täydelliset omistajat Anna Fransas
Sosiaalisen median kiiltokuvamaailma näyttäytyy usein jopa ahdistusta aiheuttavan täydellisenä, eikä koirasome juuri eroa tästä. Täydellinen koiran omistaja ei tee virheitä: hän harrastaa ja lenkkeilee tuntikausia sekä metsästää itse tuoretta luomuraakaruokaa koiralleen. Mahdottomiin kriteereihin yltämätön, tavallinen koiranomistaja tuntee jatkuvaa syyllisyyttä näiden kuvien edessä ja riittämättömyyttä karvapallon vanhemmuudessa. Voisiko jonkinasteisen hällä väliä -asenteen opettelu olla pelastus meille kaikille ei-niin-täydellisille, virheitä tekeville ihmisille?
S
osiaalisen median maailma esittäytyy selailijalleen täydellisenä. Elämä, jota eri sosiaalisen median palveluihin jaetaan, on usein yhtä kiiltokuvaa. Ainaista juhlaa, matkustelua, ylennyksiä, uusia unelmatyö- ja opiskelupaikkoja. Tämä ilmiö näkyy hyvin myös koiramaailman sosiaalisessa mediassa. Oman Instagram-tilin perustaminen perheen koiralle, koirille tai muille eläimille on hyvin suosittua Facebookin omistamassa kuvapalvelussa. Myös esimerkiksi Jodelin @koira-kanavalla käydään usein kiivasta keskustelua siitä, millainen on riittävän hyvä koiranomistaja. Sellainenhan on toki vain täydellinen koiranomistaja, joka ei koskaan tee virheitä. Täydellinen koiranomistaja harrastaa koiran kanssa mieluiten useita kertoja viikossa ja erilaisia lajeja, muun muassa koiranäyttelyitä, agilitya, tokoa, rally-tokoa, noseworkia, canicrossia, pelastuskoiratoimintaa ja koiratanssia. Harrastus on tavoitteellista, ja koira sekä omistaja kisaavaat eri lajeissa tavoitellen menestystä. Täydellinen omistaja treenaa koiran kanssa päivittäin perustaitoja, tottelevaisuutta ja kaikenlaisia temppuja. Tämän
lisäksi omistaja ulkoilee koiransa kanssa useamman tunnin päivässä eikä koskaan jätä koiraa yksin kuin korkeintaan neljäksi tunniksi. Ruokinnan osalta täydellinen omistaja luottaa korkealaatuiseen raakaruokaan ja huolehtii koiralle kaikki markkinoilta löytyvät lisäravinteet. Todellisuus lienee kuitenkin se, että harva, jos kukaan, meistä on täydellinen. Kaikille sattuu joskus virheitä. Säännölliset ruoka-ajat saattavat jonkin päivän kiireessä unohtua. Sairauden tai sateisen talven yllättäessä saattaa tulla eteen satunnaisia päiviä, jolloin ulkoilu ei ole kovin pitkäkestoista. Harvalla on arjessaan aikaa harrastaa koiran kanssa useita kertoja viikossa, eivätkä ajalliset tai rahalliset resurssit aina riitä siihen kaikkein parhaimpaan ruokaa. Toisaalta mielipiteitä siitä, mikä on parasta, on niin runsaasti, että oikeaa vaihtoehtoa pohtiessa saa itselleen päänsäryn. Jokainen koiranomistaja toivottavasti haluaa eläinystävälleen parhaan mahdollisen elämän ja usein kuuleekin, että koiran hyvinvoinnista huolehditaan huomattavasti tarkemmin (ja kalliimmin) kuin omasta hyvinvoinnista, yltämättä silti täydellisyyteen.
Koiranomistajan hällä väliä -asenteeseen voisi kuulua ainakin sen tiedostaminen, ettei kukaan ole täydellinen eikä virheiltä voi aina välttyä. Monen karvaisen ystävän vanhemman hartain toive lienee se, että voisi edes kerran keskustella lemmikkinsä kanssa ja kysyä, mitä he tarvitsevat elääkseen onnellista nelijalkaisen elämää. Sen ollessa toistaiseksi mahdotonta omistaja voi vain tehdä parhaansa sen tiedon, ja muiden resurssien, mukaan, joita hänellä kulloinkin on. Hällä väliä -asenteen myötä omistaja voisi myös hyväksyä oman epätäydellisyytensä ja ehkäpä jakaa someensa myös ei-niin-täydellisiä hetkiä rehellisyyden nimissä.
Kuvissa esiintyvät täydelliset koirat ovat 1-vuotias schipperke Oona ja 7 kuukauden ikäinen japaninpystykorva Aava, joiden sosiaalisen median presenssiä (@oona. with.aava) manageroi heidän ei-niin-täydellinen omistajansa.
missä?
missä?
missä?
missä? missä?
missä? missä? missä?
OSAKUNNALLA TAPAHTUU
sä? missä? missä?
missä?
missä? missä?
missä?
missä?
PIKKUJOULUT Kuvat: Lari Tuominen
30.11.2019
ITSARISITSIT ja niiden jatkot Kuvat: Lari Tuominen
6.12.2019
Hälläväliä Sudoku Kanerva Matveinen
Alla olevan sudokun tekemisessä oli hällä väliä -meininki ja numerot jäivät puttumaan. Osaatko täyttää tyhjän sudokun ruudut siten, että jokainen vaaka- ja pystysuora rivi sekä 3x3-ruudun laatikko sisältää numerot yhdestä yhdeksään?
Aforismi Awards 2019 Hämäläisistä sananlaskuista löytyy todellista hällä väliä -asennetta. Valitsimme parhaat.
Veli ei o veli korttipelissä. (Sysmä)
Oma syys, vainaa, mitäs kualit. (Hollola)
Nälkähiist pierettää, ja syönettä röyhlyttää. (Nastola)
Vitun suuruuvesta ja pellon laajuuvesta ei o miteä hyötyvä. (Sysmä)
Hälläväliä Sudoku Kanerva Matveinen
Alla olevan sudokun tekemisessä oli hällä väliä -meininki ja numerot jäivät puttumaan. Osaatko täyttää tyhjän sudokun ruudut siten, että jokainen vaaka- ja pystysuora rivi sekä 3x3-ruudun laatikko sisältää numerot yhdestä yhdeksään?
ÄRÖYPÄLLÄH 9102/4