Hälläpyörä 3/2020

AIKA 3/2020

Aika on olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa ilmeisesti peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta.

WIKIPEDIA

PÄÄKIRJOITUS

JOS AIKAA EI OLE Ajan käsite on kiehtova ja toisaalta niin abstrakti, että sitä voi olla vaikea käsittää tai tavoittaa. Aikaa, jossa tällä hetkellä elämme, voidaan nimittää esimerkiksi korona-ajaksi ja saatamme pohtia millaista on aika koronan jälkeen, onko sellaista ylipäänsä, palaammeko takaisin normaaliin arkeemme, jota elimme ennen koronaa vai on seuraavaksi koittava aika uusi normaali. Maailmanhistoriassa korona-aika, joka tuntuu nyt niin kovin pitkältä, ei luultavasti tule olemaan merkittävä pitkällä aikavälillä. Jos mietimme aikaa vertaamalla esimerkiksi elinikäämme universumin tämän hetken tiedon mukaiseen ikään (13,73 miljardia vuotta) hyvin moni asia saattaa menettää merkityksensä.

Uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström kirjoittaa kirjassa Kuoleman kulttuurit Suomessa: ”Muutaman sukupolven kuluttua useim-

mat meistä on täysin unohdettu, ja viimeistään muutamien miljoonien vuosien kuluttua kaikki ihmiset ovat jälkeä jättämättä kadonneet maailmasta.” Tässä kontekstissa voi pohtia, onko uhkaavasti lähestyvä essee-deadline niin suuri asia, kuin se joskus tuntuu olevan. Itse yritän ajatella kaiken päättymisen empiiristä faktaa, elämän lyhyyttä, positiivisen kautta: turha stressata liikoja.

opintosi. Lehden vinkit ohjeistavat myös menneisyyteen kurkistavalle kävelyretkellä Helsingissä. Lisäksi kurkistamme kellojen historiaan ja pohdimme ajan eri merkityksiä sekä muun muassa sitä, onko jokin tässä maailmassa sittenkin ikuista.

Se ei aivan toteutunut Hälläpyörän toteutuksessa tällä kertaa. Allekirjoittaneesta johtuen Hälläpyörän vuoden kolmannen numeron valmistuminen on antanut odottaa itseään, mutta viimein on tullut aika saatella lehti painoon ja hyvin pian seuraa aika, jolloin pääsette nauttimaan lehden tämänkertaisesta sisällöstä.

Löydät lehdestä hyödyllisiä ohjeita, varsinkin jos olet juuri aloittamassa

Tampereella marraskuun kymmenentenä päivänä, vuonna 2020 jälkeen ajanlaskun alun.

Kuka muistaa peliklassikko Koronan?

Toivotan hyviä aikoja lehden parissa!

Anna Jarske-Fransas

3

SISÄLLYS

LEHDEN TIEDOT KUSTANTAJA Hämäläis-Osakunta PÄÄTOIMITTAJA

03 05 06 09 10 10 12 14 20

Anna Jarske-Fransas

ANNA JARSKE-FRANSAS

Pääkirjoitus

AINO LEHTINEN

Toiminnanohjaajan terveiset

TOIMITTAJAT Seija Dippa Sari Eestilä Vladimir Heiskanen Väinö Katajisto Kanerva Matveinen Antonina Peltola Ella Rantanen Jukka Solehmainen Eero Taipale OIKOLUKU

Osakunnalla tapahtuu

ANNA JARSKE-FRANSAS

Hämäläis-Osakunta historiankirjoissa

Sari Eestilä Anna Jarske-Fransas Ella Rantanen TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI hallapyora@gmail.com TAITTO Anna Jarske-Fransas

SARI EESTILÄ

Ohjeita nuorelle itselleni

ULKOASU Ella Rantanen

ANTONINA PELTOLA

Uusia lenkkipolkuja

PAINO Picaset Oy PAINOS 450 kpl

SARI EESTILÄ

Kenelle kellot soivat

PRINTIN ISSN 1795-3634

JUKKA SOLEHMAINEN

Atlantis - paikka joka katosi aikaan

EERO TAIPALE

Ajan aika monet merkitykset

Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan lehti ja ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

TOIMINNANOHJAAJAN TERVEISET

OPISKELUAIKA ON ARVOKASTA VALUUTTAA

O

sakunnan kolmannessa kerroksessa raikuu nauru ja puheensorina, kun Aulangon pöytien ääressä lounastetaan päivittäiseen tapaan, joskus useita tunteja kerrallaan. Pöydällä on tarjolla monta pulloa käsidesiä, mutta muuten poikkeusaika ei näy asetelmassa. Samaan aikaan monissa muissa opiskelijajärjestöjen tiloissa tila ammottaa tyhjyyttään. Ulkotapahtumiakin on peruttu vastuullisen imagon säilyttämiseksi, ja jotta oltaisiin askel edellä pandemian kulkua. Opiskelijoilla on tartuntoja ympäri maata, ja sitä kohutaan lehdistössä. Opiskelijoiden sanotaan olevan välinpitämättömiä, ehkä jopa pilanneen joulun. Miksi Hämäläis-Osakunta ei siltikään ole teljennyt ovia kiinni vaan ottaa riskin riitä, että tartuntoja voi, ja todennäköisesti tuleekin esiintymään talven mittaan myös meillä?

Asia ei ole yksiselitteinen. Osakunnan hallitus pohtii jatkuvasti todellista tartuntariskiä, koettua turvallisuutta osakunnalla, vastuullisen mielikuvan ylläpitämisen tärkeyttä, osakuntalaisten hyvinvointia, mahdollisimman tarkoituksenmukaisia varotoimia ja terveysviranomaisten suositusten puitteissa järjestettävissä olevaa toimintaa. Henkilökohtaisesta näkökulmastani on olemassa myös hyvät argumentit sen puolesta, että emme saa keulia suositusten edelle:

sille on syynsä, miksi maan hallitus on suositellut kokoontumisten rajoittamista 20:een eikä esimerkiksi kieltänyt niitä kokonaan. Se on ikään kuin köyden antamista, pientä saumaa, joka mahdollistaa tunteen siitä että jotain saa vielä tehdä, kaikkea hauskaa ei ole kielletty, jokin maailmassa on vielä normaalisti. Itse tulevana mielenterveyden ammattilaisena olen toki myös huolissani tikittävästä mielenterveyspommista, joka paisuu eristäytymisen ja etäännyttämisen myötä ja jonka purkamisessa saan todennäköisesti olla mukana urani ensimmäiset vuodet.

Osakunnalla kuulee kommentteja siitä, miten tärkeää on, että esimerkiksi saunomaan ja lounastamaan saa yhä tulla, kun muuten on niin yksinäistä tai masentavaa.

Eräs aihe, mikä pyörii opiskelijatoiminnan järjestäjänä jatkuvasti mielessäni, ovat niin sanotusti elämässä ainutlaatuiset, aikaan sidotut kokemukset. Opiskelijaelämä on useimmille merkityksellinen, koko tulevaisuutta muovaava kokemus, joka varsinkin opinto-oikeuden rajoittamisen myötä on hyvin vahvasti aikarajoitteinen. Tavoiteaika tutkinnon suorittamiselle on useimmilla viisi vuotta. Fuksivuoden voi elää vain kerran (no, osakunnan myötä ehkä kahdesti), valmistumisen vain kerran (jos on jo löytänyt itselleen oikean

alan). Hämiksen isoissa viroissa saa pääsääntöisesti toimia yhden vuoden, eikä uutta tilaisuutta luultavasti koskaan tule.

Tämä on asia, jonka toivoisin myös tasaista, vakiintunutta elämää elävien keski-ikäisten myös ymmärtävän.

Koronapandemia on lohkaissut opiskelijoilta pian vuoden mittaisen osan valtavan merkityksellisestä ajasta, ja sitä osaa ei luultavasti koskaan saa takaisin. Se on vienyt meiltä tilaisuuksia hankkia joitakin elämämme parhaista muistoista, kehittää itseämme ammatillisesti, luoda verkostoja, löytää elinikäisiä ystäviä ja tuntea yhteenkuuluvuutta toisten opiskelijoiden kanssa. Toki yritämme pitää tartuntaketjut lyhyinä ja noudatamme suosituksia arjessa. Samalla kuitenkin pyydämme ymmärrystä sille, että opiskelijaelämä ja opiskeluaika ovat todella kovia hintoja maksettavaksi pitkittyvästä koronapandemiasta.

Aino Lehtinen Hämäläis-Osakunnan toiminnanohjaaja 2020

5

6

OSAKUNNALLA TAPAHTUU: JÄLLEENNÄKEMISTEN KESÄ & FUKSIRIKAS SYKSY

1. Hämiksen Juhannus 19.6. Koivuniemessä.

2. Virkailijaviikonloppu 26.-28.6.

Koivuniemessä.

3. Yhteisosakuntalainen viikonloppu 17.-19.7. Koivuniemessä Osakuntien Yhteisvaltuuskunnan järjestämänä.

7

4. Kes채retki 1.8. Asikkalan V채채ksyss채 ja Kalkkisissa.

5. Fuksien tervetuloiltama 20.8. osakunnalla.

6. Fuksipiknik 23.8. Lastenlehdon puistossa.

7. Fuksipuisto 5.9. Hesperian puistossa.

8

8. Fuksiaiset 12.9. teemalla Dystopia.

9. Syyskuun osakunnan kokous 21.9.

10. FuksimÜkki 9.-11.10. Koivuniemessä.

9

HÄMÄLÄIS-OSAKUNTA HISTORIANKIRJOISSA Hämäläis-Osakunnan kolmas historiateos ”Aatteita ja osakuntahenkeä” on julkaistu. Kirja kattaa osakunnan historian 70-luvulta aivan näihin hetkiin asti eli vuodet 1970-2020.

Voit ostaa oman kirjasi osakunnalta päivystysaikoina, jotka löydät osakunnan internet-sivujen kalenterista.

Kirjaa voi ostaa myös osakunnan kirjastolta tai tilata kotiin suoraan kustantajalta (Suomen Kirjallisuuden Seura). Hämäläis-Osakunnan historiatoimikunnan puheenjohtaja Jyrki Eriksson vastasi Hälläpyörän toimituksen kysymyksiin kirjantekoprosessista ja siitä, miksi jokaisen kannattaa tutustua osakunnan historiaan.

Minkälainen kirjan valmistumisen matka on ollut? Onko matkan varrella koettu ylä/alamäkiä? ”Kirjaprojektin matka on ollut pitkä ja monia vaiheita sisältänyt prosessi, jotka melkein ansaitsivat oman kirjansa. Kirjan teko on oikeastaan ollut hyvin tyypillinen hämäläinen suoritus, sillä olemme luottaneet alusta asti sloganiimme: ”hitaasti hyvä tulee”.

Osakunnan aiemmat suuret hankkeet on toteutettu myös samalla kaavalla.

Esimerkiksi edellinen 1970-luvun historiakirjaprojekti kesti kahdeksan

vuotta, joten pääsimme vielä niukasti sen edelle. Voi siis todella sanoa, että tämä historiakirjaprojekti on ollut kuin viini, joka on parantunut vanhetessaan. Jokainen kirjan sivu, kuva, kuvateksti ja liiteosa on käynyt läpi tarkan seurannan ja viimeistelyn.

Kirjan aikatauluihin tulleet jatkuvat muutokset ovat toki olleet niitä projektin vaikeimpia asioita, mutta se on motivoinut eteenpäin, kun on tiennyt, miten ainutlaatuisesta projektista on ollut kyse.”

Mitkä ovat olleet parhaita hetkiä, tai parhaita asioita kirjan tekoon liittyen? ”Kirjan tekeminen on ollut asti todella hauskaa! On ollut todella antoisaa perehtyä osakunnan historiaan ja keskustella intohimoisesti osakunnan eri vuosikymmenten aktiivien kanssa toiminnan eri vaiheista. Parhaimpia hetkiä ovat olleet kirjan valmistelusta vastanneen historiatoimikunnan kokoukset, joiden aikana olemme päässeet konkreettisesti luomaan historiaa. Ja kyllähän se kirjan saapuminen osakunnalla painovalmiina oli mahtava hetki. Mieli teki huudahtaa Rocky-elokuvan kakkososan loppua mukaillen: ”Yo hämis, we did it!”

Tästä suuri kiitos kuuluu kirjoittaja Lari Ahokkaalle, uutteralle kirjan historiatoimikunnalle sekä kaikille osakuntalaisille, jotka ovat vaikuttaneet kirjan sisältöön. Myös kustantajamme (Suomen Kirjallisuuden seura) ja hankkeen rahoittajana toiminut Hämäläisten ylioppilassäätiö ansait-

sevat erityiskiitokset kärsivällisestä ja kannustavasta suhtautumisesta kirjaprojektiimme.”

Miksi on tärkeää saada osakunnan historiaa koottua kirjan muotoon? ”Hämäläis-Osakunnan virkailijana on mukana pitkässä jatkumossa, jonka toiminnan ensivaiheet ulottuvat vuosisatojen taakse. Jokaiselle osakuntalaiselle on hyödyllistä ymmärtää tämän jatkumon tuomaa mittavaa perintöä. Oletko koskaan miettinyt, miten vappubileet ovat saaneet alkunsa? Miten pöytäjuhlakulttuuri on kehittynyt vuosikymmenten saatossa? Miten puoluepolitiikka on vaikuttanut osakuntatoimintaan tai miten osakunnan lukuisat ulkomaansuhteet ovat muodostuneet? Hämäläis-Osakunnan historiaan tutustumalla ymmärrät paremmin sitä, miksi osakunta on tänään sellainen kuin on. Isaac Newton totesi aikoinaan hyvin osuvasti, että hänen mittavat tieteelliset tulokset ovat sen ansiota, että hän sai seistä ”jättiläisen hartioilla”. Tällä Newton viittasi edellisten vuosisatojen työhön fysiikan alalla. Jokainen osakuntalainen voi näin kuvitella seisovansa vuosisatojen mittaisen viisauden harteilla ja myös itse luomaan omalla toiminnallaan historiaa tulevia sukupolvia varten.

Oman järjestön historiaan on myös todella hauskaa tutustua! Se on aina mieletön nostalgiapläjäys ja sukellus osakunnan historian lisäksi myös kyseisen ajan yhteiskunnalliseen tilanteeseen, joka asettaa osakunnan toiminnan laajempaan yhteiskunnalliseen viitekehykseen. Osakuntatoiminnan parissa on rakastettu, itketty, laulettu, naurettu ja vietetty ikimuistoisia hetkiä vuosikymmen toisensa jälkeen!”

10

TEKSTI: SARI EESTILÄ • KUVA: PEXELS

A

loitin opiskelun vuosia sitten ja olen pian valmistumassa.

Jos vuonna 2020 saisin neuvoa fuksia, sanoisin ainakin nämä asiat: 1. OPISKELE OIKEINKIRJOITUSTA. Se on taito jota et tule ikinä katumaan. Olipa kirjoituksesi sitten esseevastaus, työhakemus tai Twitter-päivitys, vakuutat ihmiset helpommin, kun osaat kirjoittaa. Kirjoituksen järkevä jäsennöinti on tärkeämpi kuin pilkkusäännöt. Käy heti yliopiston aluksi äidinkielen kurssi.

2. PYYDÄ PALAUTETTA. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta pyydä palautetta aina kun mahdollista, koskipa se sitten koulutehtävää, esiintymistä tai työhaastattelua. Luetuta esseitäsi muilla, vaikka se tuntuu aluksi haastavalta.

3. ANNA HYVÄÄ PALAUTETTA. Muista, että palautteen pyytäminen ei ole helppoa, ja se on luottamuksenosoitus. Pelkkä virheiden osoittaminen ei ole älykkyyttä. Älykkyyttä on se, että löytää ratkaisuja, parantaa ja kannustaa. Opi tunnistamaan, milloin on tärkeämpää saada tsemppausta kuin rehellistä palautetta. Älä anna kritiikkiä toisen työstä, jos sitä ei ole pyydetty. Aina on joku, joka tekee sen puolestasi.

4. OPI TYKKÄÄMÄÄN VERKOSTOITUMISESTA. Todennäköisesti kaikki kertovat sinulle inhoavansa verkostoitumista ja ajatusta

”itsensä myymisestä”. Asennoidu niin, ettei verkostoituminen tarkoita väkisin luotuja esittelytilanteita vaan sitä, että uskallat joskus aloittaa keskustelun uuden ihmisen kanssa ja olet pääsääntöisesti kiva kaikille. Et koskaan tiedä, kenen kanssa joudut tekemään yhteistyötä tulevaisuudessa.

5. KYSY TYHMIÄ KYSYMYKSIÄ. Jos sinä et ymmärrä, on todennäköisesti joku muukin, joka ei ymmärrä. Jos vastaanottaja antaa ymmärtää, että kysymyksesi on tyhmä, se kertoo hänen heikoista sosiaalisista taidoistaan, ei sinusta.

6. KIRJOITA ESSEET JA OPINNÄYTETYÖT AIHEISTA, JOISTA OLET AIDOSTI KIINNOSTUNUT. Minä sain parhaat arvosanani esseistä, joiden aiheina olivat Dowton Abbey ja Roope Ankka.

7. LUE JOHDANTO JA JOHTOPÄÄTÖKSET. Kaikkia tieteellisiä tekstejä ei tarvitse lukea kokonaan.

Jos joudut lukemaan saman kappaleen kolmesti, se on todennäköisesti huonosti kirjoitettu. Tärkeimmät pointit löytyvät artikkelin alusta ja lopusta.

8. MUISTA, ETTÄ SIVISTYSSANOJEN KÄYTTÖ EI KERRO ÄLYKKYYDESTÄ. Älykkyydestä kertoo se, että tietää kenelle puhuu ja osaa kohdistaa viestinsä oikein.

9. ÄLÄ MENE SIELTÄ, MISTÄ AITA ON MATALIN. Mene sieltä, missä opit eniten. Älä välttele taloushistorian kursseja siksi, että et ymmärrä mitään taloudesta tai ruotsin kurssia siksi, että et osaa ruotsia.

10. ÄLÄ JÄÄ ODOTTAMAAN MOTIVAATIOTA. Motivaatio harvoin syntyy itsestään. Tee aikataulu ja mieti, mitä haluat oppia. Aloita aikataulutus deadlinesta ja etene nykyhetkeä kohti.

11. KÄYTÄ PALVELUJA JA PYYDÄ APUA. Yliopistolla on kuraattoreita, psykologeja ja muita ohjaajia. Varaa aika, jos yhtään mietityttää. Joskus yksikin käynti voi auttaa.

11

UUSIA LENKKIPOLKUJA TEKSTI JA KUVAT: ANTONINA PELTOLA

O

vatko korona-ajan lenkkipolkusi loppuun kulutetut?

Helsingin taidemuseo on rakentanut valmiita kävelykierroksia, joilla pääset tutustumaan kaupungin kulttuurikohteisiin – turvallisesti ulkotiloissa. Nämä kierrokset voit toteuttaa korona-ajan hengessä turvavälit huomioiden. Mobiililaitteille suunnitellusta sivustosta löydät kartat kierrokselle sekä matkan varrelta jokaisen kohteen lyhyen esittelyn.

Kokeile yksi tai kierrä vaikka jokainen! Kävimme kokeilemassa kolme eri reittiä kolmeen tarkoitukseen.

mien juhlavuoden kunniaksi Tove Janssonin jalanjäljille. Reitti alkaa Katajannokalta ja päättyy Lapinlahteen Janssonien sukuhaudalle. Matkaa tälle reitille tulee viisi kilometriä.

Mikäli haluat, voit poiketa reitin varrella sisätiloihin Desingnmuseoon, Ateneumiin tai tutustumaan Janssonin Juhlat kaupungissa -teokseen, joka löytyy HAMin näyttelystä. Älä myöskään unohda Kansallismuseon Muumi-näyttelyä!

Kaikki kierrokset löydät osoitteesta: HAM – Omatoimiset veistoskierrokset, https://reitit.hamhelsinki.fi/ Aikakone – Helsingin kaupunginmuseo, Aleksanterinkatu 16 • ma–pe 11–19, la–su 11–17 • Vapaa pääsy

Julkiset veistokset: Juokse taidenäyttelyn läpi Tämä reitti on sinulle, joka kaipaat vaihtelua tavallisiin juoksureitteihisi ja haluat hien pintaan. Reitille mahtuu kymmenen kohdetta ja kymmenen veistosta. Reitti alkaa Eiranrannasta ja kuljettaa sinut läpi Tähtitorninmäen, Kauppatorin kautta Kaisaniemen puistoon ja edelleen Baanaa pitkin kohti Hietalahtea. Ympyrä sulkeutuu Telakkakatua pitkin takaisin Eiranrantaan. Kymmenen etapin reitille pituutta kertyy reilu kahdeksan kilometriä. Onneksi happea pystyi haukkaamaan jokaisen etapin kohdalla: Nappaa kuva ja lue lyhyt esittely jokaisessa kohteessa.

Toven elämänpolku Kaipaatko rattoisaa iltalenkkiä keskustan lähettyvillä? Suuntaa Muu-

pohtimaan, tulisiko makuasioista kiistellä. Matkaa tälle reitille kertyy neljä kilometriä. Lopuksi voitte poiketa reitiltä ja pistäytyä tutustumassa Helsingin kaupungin museon Aikakone -näyttelyssä Helsingin menneisyyden maisemiin. Tämä pysyväisnäyttely herättää Signe Branderin sadan vuoden takaiset kuvat eloon äänen, animoinnin ja 3D-virtuaaliteknologian avulla.

Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75 – Kansallismuseo • Mannerheimintie 34 • 14.8.2020 — 28.2.2021

Elämän kysymykset Vai haluaisitko viettää vapaapäivää ulkoilmassa pohtien elämän suuria kysymyksiä? Valitse aurinkoinen syyspäivä, ota ystäväsi mukaan, ja suunnatkaa tälle kierrokselle aikaa säästelemättä. Pääsette keskustelemaan nyky-Suomesta, intohimosta, tämän päivän suurista naisista tai

12

KENELLE KELLOT SOIVAT TEKSTI: SARI EESTILÄ • KUVAT: PEXELS

2020-luvulla kelloja on kaikkialla. Älypuhelin mahdollistaa ajan tarkastamisen joka hetki, ja elämme kanssaihmisten kanssa samassa ajassa. Tämä ei ole aina ollut mahdollista. Selvitimme, miten ajasta ajateltiin keskiajalla.

13 KESKIAJALLA LUONTO MÄÄRITTI AIKATAULUT

N

ykyajan ja keskiajan ajan mittaamista on vaikea verrata. Keskiajalla ihmiset olivat riippuvaisia maanviljelyksestä, ja luonto määritti käsitystä ajasta.

Helsingin yliopiston tutkijan Jesse Keskiahon mukaan vuodenkierto, kuten kasvu- ja lepokausien vuorottelu, ohjasivat ajan hahmottamista. ”Keskiajalla aika hahmotettiin syklisesti - samanlaisina toistuvien tapahtumien kehänä. Päivät määritettiin yleisesti pyhimysjuhlien mukaan.

Tämä näkyy siinä, miten asiakirjat usein päivättiin N päivää ennen tai jälkeen jonkin juhlapäivän”, Keskiaho selittää.

Lisäksi kirkon aika oli syklistä: kirkolliset juhlat toistuivat vuodesta toiseen, vaikka vaihtoehtoisiakin tapoja ajatella oli. ”Kristinusko ja sen ympärille kehittynyt oppineisuuden perinne pitivät esillä myös toisenlaista tapaa hahmottaa aika: ajalla oli alku - maailman luominen - ja kerran myös loppu - viimeinen tuomio”, hän jatkaa.

Keskiajalla ajattelua hallitsivat uskomukset, jotka nykyihmisen korvaan kuulostavat taikauskoisilta: ”Keskiajalla saatettiin ajatella, että tapahtumat oli ennustettu muinoin tai että esimerkiksi jokin pyhissä teksteissä kuvattu tapahtuma vertauskuvallisesti ennakoi jotakin myöhempää tapahtumaa.”

MEKAANISET KELLOT SYNTYIVÄT MYÖHÄISKESKIAJALLA Keskiajan luostareissa oli kova kuri, ja yhteiset rukoushetket edellyttivät vuorokauden kulun tarkkailua. Täsmällisyys oli yksi luostarihyveistä, joten ajan kulumista seurattiin. ”Kuten jo antiikissa, ajan kulumista mitattiin tiimalasin tai vesikellon avulla, päivällä myös aurinkokellon avulla. Aamuyöllä piti herätä yhteiseen rukoukseen, ja tätä varten yön kulkua pyrittiin seuraamaan esimerkiksi tähdistä. Luonnollisesti ajan mittaus tällaisin metodein riippui esimerkiksi päivän pituudesta, ja oli pikemminkin suhteellista kuin absoluuttista”, Keskiaho sanoo.

Mekaanisen kellon syntyaika ajoittuu vuosien 1280 - 1300 välille. Kellot olivat suuria ja epäkäytännöllisiä ja sijaitsivat useimmiten kirkoissa tai muissa julkisissa rakennuksissa, joista ajan saattoi tarkastaa. Kovin tarkkaa tapaamisaikaa kirkonkellon perusteella ei kuitenkaan voinut sopia.

Kellot olivat nykystandardeilla epätarkkoja, ja ne saattoivat heittää jopa viidellätoista minuutilla. Lisäksi ne olivat usein rikki, sillä jokainen hammaspyörä kellossa tehtiin käsityönä.

Kuinka keskiajan ihmiset sitten sopivat tapaamisista? Myöhästymisestä tuskin saattoi valittaa.

Keskiahon mukaan keskiajalla tapaamiset sovittiin kirjeitse tai suullisesti. ”Tarkimman ajankohdan sai kirkollisesta käytännöstä: tapaamisen saattoi sopia vaikkapa kirkon läheisyyteen messun jälkeen tai suuremman

kirkon lähelle jonkin hetkipalveluksen mukaan”, Keskiaho sanoo.

KELLOT MUUTTIVAT YHTEISKUNTAA 1400-luvulla alkoivat yleistyä tasku- ja rannekellot, tosin nekin vain varakkailla. Kellot olivat pitkään yläluokan oikeus, eivät sosiaalinen välttämättömyys. Moni piti tikittäviä kelloja jopa vaarallisina. Euroopan varhaisimpia mainintoja mukana kannettavasta kellosta on kultainen ”kellon sisältävä” hajusterasia, jonka kuningas Henrik VIII lahjoitti viidennelle puolisolleen Katariina Howardille vuonna 1540.

Mukana kannettavat kellot muuttivat yhteiskuntaa: ne muistuttivat jatkuvasta ajan kulusta. ”Mekaaniset kellot konkreettisella tavalla yleistivät ajatusta, että aika on jaettu ja mitattava suure”, Keskiaho sanoo.

Lisäksi tärkeä seuraus mekaanisten kellojen yleistymisestä oli se, että suuressa osassa Länsi-Eurooppaa omaksuttiin yhtenäinen 60 minuuttiin jaettu tunti.

Lopulta kellojen yleistyminen vaikutti siihen, että työtä alettiin ajastaa.

Artikkelissa on käytetty lähteenä myös G. J. Whitrown teosta Ajan historia. Ruotsi 1988

14

ATLANTIS - PAIKKA JOKA KATOSI AIKAAN TEKSTI: JUKKA SOLEHMAINEN

“Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta;joka hallitsee tulevaisuutta, valloittaa menneisyyden.”

- George Orwell Tee valinta! Jos nyt otat sinisen pillerin, käännät sivuja seuraavaan artikkeliin ja pysyt onnellisesti kiinni totutussa totuudessa. Jos puolestaan valitset punaisen pillerin, et enää koskaan katso maailmaa rauhallisen levollisin silmin, vaan totuus tulee vainoamaan sinua hautaan saakka….

Hyvä, onnittelut valinnasta. On kuulemma älykkyyttä kyetä ajattelemaan asiaa sitä hyväksymättä. Mielestäni viisautta puolestaan on se, että voi hyväksyä asian sitä ajattelematta. Voi toki olla myös typeryyttä, mutta sehän riippuu vain asiasta…

Kuten kaikki tiedämme, kaikki mitä on tietämisen arvoista yleensä löytyy Platonilta. Niin myös Atlantiksen myytti, joka hänen mukaan tuli kaukaa aina egyptiläisiltä Solonille1, ja oli jo hänen aikanaan melkoista muinaisuutta2. Platonin omin sanoin (Kritiaan suusta) taru kuuluu jotakuinkin näin3: [24 e] … Sillä kirjoitettu on, että teidän valtionne pysäytti kerran mahtavan sotajoukon, joka oli lähtenyt

kaukaa Atlantin valtamereltä ja röyhkeästi hyökännyt koko Euroopan ja Aasian kimppuun. Tuon mainitun valtameren yli saattoi näet siihen aikaan purjehtia. Sen salmen edessä, joita te kutsutte Herakleen pylväiksi, oli näet saari, yhtä suuri kuin Libya ja Aasia yhteensä4, ja sen ajan matkustajat saattoivat mennä siitä toisille saarille ja niiltä edelleen mannermaalle, joka ympäröi tuota varsinaista valtamerta. Sillä koko mainitun [25 a] salmen tämänpuoleinen alue on kuin satama, johon johtaa ahdas tuloväylä. Sen toisella puolella on tuo valtameri, ja maata sen ympärillä kehässä voi varsinaisessa mielessä kutsua mannermaaksi. Tällä Atlantis-saarella hallitsi suuri ja ihmeellinen kuninkaiden liittokunta, joka piti vallassaan koko saarta ja lisäksi monia muita saaria ja osaa manner[25 b] maasta. Sen lisäksi he hallitsivat vielä Libyan alueita salmen tällä puolen aina Egyptin rajoille saakka ja Eurooppaa Etruriaan asti. Tämä voimavaransa yhteen liittänyt valtakunta yritti nyt yhdellä ainoalla suurhyökkäyksellä orjuuttaa sekä teidän maanne että meidän ja lisäksi kaiken salmen tällä puolen sijaitsevan maan. [...]

[25 d] … Mutta sitten myöhemmin, yhden ainoan hirvittävän päivän ja yön kuluessa, syntyi tavattoman ankaria maanjäristyksiä ja puhkesi vedenpaisumus; maa nieli yhtäkkiä koko teidän sotajoukkonne, ja samalla Atlantis-saari vajosi meren syvyy-

teen ja katosi näkyvistä. Sen vuoksi meri on vielä nytkin tuolla kohtaa purjehduskelvoton ja mahdoton tutkittavaksi, sillä lieju, jonka saari vajotessaan jätti jälkeensä, on esteenä.

Tavanomainen tiede on esittänyt, että todennäköisimmin myytti koski Santorinin saarta ja sitä asuttanutta korkeakulttuuria, joka aikoinaan muodosti suuren saarten yhteenliittymän, ja jonka katastrofaalinen tulivuorenpurkaus tuhosi liki täydellisesti (muodostaen nyk. kykladien saariston ja Santorinin turistikohteen). On kuitenkin joukko seikkoja, jotka tuovat asiaan hieman outoa valoa…

Ensimmäisenä on pohdittava omituisia arkeologisia löydöksiä, jotka eivät nykyhistorian valossa juuri käy järkeen. Michiganissa, Yläjärven alueella on löydetty erittäin rikas kupariesiintymä, josta on arkeologisten kaivausten perusteella kaivettu kuparia jopa 6000 vuotta sitten5.

Alueen järvien pohjasedimenteissä on metallipitoisuuksia, jotka ylittävät reippaasti normaalit arvot, lisäksi on löydetty (kupari)esineitä aluetta asuttaneilta intiaaneilta. Se että Pohjois-Amerikassa on ollut menestyksekäs pronssikulttuuri nyt ei ole mitenkään kovin mullistavaa, mutta se ettei siitä ole juuri jälkeä muualla Amerikassa on! Suurin kysymys onkin: minne kaikki kaivettu kupari meni? Huomioiden löydetyn kaivoksen koon, ei Pohjois-Amerikassa ole juuri jälkeäkään kaivetusta kuparista...

Tässä kohtaa alamme tutkia Euroo-

1 Solon (Σόλων, n. 638 eaa. – 558 eaa.) oli se mies, joka sääti Ateenaan demokratian, mistä jälkipolvet hänet muistavat ⸺ hyvässä ja huonossa.

2 Myöhemmin. Platonin ohella Atlantiksesta tarinoivat myös mm. Claudius Aelianus, Teofrastus, Strabo, Pomponius Mela, Khios Theopompos, Amelius, Numenius, Proklus, edellisen oppi-isä Syrianus Arnobius, Kosmos Indikopleustes, Ammianus Marcellianus, Porpyriys, Iamblikus, Arnobius, Origenes, Filon, Plinius vanhempi ja Diodorus Sisilialainen...

3 Platon: Kritias. Teoksessa Teokset V. Toinen painos. Suomentanut A. M. Anttila. Helsinki: Otava, 1999.

4 Todennäköisesti, jos tarina on tullut Egyptistä, on käännösvaiheessa unohdettu muuttaa kokoyksiköt; Egyptissä perusmitta alueelle khet (n. 28 m²) ei ihan vastannut kreikkalaisten arouraa (n. 240 m²).

5 https://link.springer.com/referenceworkentry/10.1007%2F978-1-4020-4425-0_8531, https://journals.sagepub.com/doi/ abs/10.1177/0959683614557574.

15 pan pronssikautta6. Tiedetään, että Santorinillakin vaikutti minoalainen korkeakulttuuri, jotka merellisenä kansana harrastivat kauppaa aina Brittein saarille asti. Mikäli vertaamme heidän jättämiään esineitä ja niitä, joita on löydetty Yläjärven kaivoksilta, havaitaan häiritseviä yhdennäköisyyksiä7. Mutta tuomitsevin todiste löytyy puhtaasta pronssiraaka-aineesta, jota on löydetty Euroopasta. Sen puhtausaste ja isotoopit8 viittaavat vain yhteen alkuperään: Michiganin pronssiin9. Toivatko minoalaiset michiganilaista raaka-ainetta Eurooppaan? Mitenkään muuten ei voida selittää sitä, että Euroopasta löydetty pronssi voi olla vain Michiganista lähtöisin. Globalisaatiota 4000 eKr.!

Ei tietenkään ole lainkaan mahdotonta, että minoalaiset ovat pyörittäneet suurtakin meri-imperiumia aikoinaan, tai etteivätkö heidän laivansa olisi kyenneet ylittämään Atlanttia.

Kykeniväthän roomalaisetkin10! Tunnetaan myös mystinen Antikytheran mekanismi11, mekaaninen kone, jolla voitiin ennustaa taivaankappaleiden positioita. Käytännössä siis alkeellinen tietokone. Made in Ancient Greece. Koodattu ilmeisesti muinaiskreikalla, talk about legacy code!

Teknologiset edellytykset olivatkin antiikin kansoilla selvästikin edellä siitä, mitä meille on jäänyt. Ja olisivat varmasti riittäneet Atlantin ylitykseen. Mutta olivatko nuo tekniset edistysaskeleet heidän omiaan? Vaiko jäänteitä Atlantiksen pakolaisilta?

Mutta odottakaa, juttu paranee tästä vielä! Platonhan sanoi, että Atlantis

oli Herkuleen pilareiden (= Gibraltar) “takana”, siis Atlantilla. Jos katsotaan merenpohjaa, nähdään helposti, että Atlantin keskiselänne on yllättävän pinnassa (kts. kuvituskuva). Olisiko voinut olla niin, että aikoinaan saariketju on yhdistänyt Amerikan ja Euraasian mantereet toisiinsa? Miten tämän todistaisi?

meren ylitys ollut hieman… uskottavampaa. Puhumattakaan, jos kyseinen haplotyyppi olisikin alun perin levinnyt keskellä Atlanttia olleelta saarivaltiolta käsin...

Mutta siirtykäämme pikaleikkauksella arkeologisiin todisteisiin. Vuonna 2001 tehtiin Kuuban länsikärjen tuntumasta erikoinen löytö, joka näytti olleen kokonainen kaupunki veden alla16, ja näitä raunioita arveltiin jopa/ainakin 6000 vuotta vanhoiksi.

Muinoin (n. 13 000 v. sitten) Amerikan mantereella kukoisti paleoottinen clovis-kulttuuri. Huomioiden, että kyseiset tyypit valmistivat samanlaisia kivityökaluja kuin etelä-eurooppalaiset solutrean kulttuurin edustajat, olisi mahdollista että nämä muinaiset intiaanit olisivat alun perin tulleet Euroopasta (vaiko toisinpäin?).

Vaikka jääkausi olikin kovassa vedenalainen kartta. NASA/CNES at: http://topex.ucsd.edu/ vauhdissa, niin Atlantin marine_topo/jpg_images/topo8.jpg olisiko jäätä riittänyt? Teoriaa tukee myös geneettinen Olisiko tämä jäänne atlantislaisten data. Jos kerta Amerikka asutettiin imperiumista17? Mikä parempaa, Siperian kautta kuten vakiintunut kaupungista löytyi pyramidi, joka on teoria sanoo, miksi sitten (äitilin- aina hyvä merkki atlantislaisten läsjan12) haplotyyppi X on löydettävissä näolosta. ennen kaikkea 1) koillisen Amerikan intiaaneilta ja 2) Euroopasta ja Ana- Mutta jotta Atlantiksen legenda vastolian turkkilaisilta13? huomioitavaa taisi todellisuutta, pitäisi Atlantin itäon, ettei tätä haplotyyppiä esiinny osistakin löytyä jotain rakennettua. lainkaan Aasiassa14 tai Siperiassa, Ja kuinkas ollakaan, löytyihän sitä. jota kautta he kuitenkin muka tuli- Merenalainen pyramidi Azoreilla18! vat15. Sen sijaan, ja etenkin jos At- Vieläpä sopivasta 12 000-20 000 lantin valtamerellä on aikoinaan ollut vuotta vanha sellainen. Tässä vaijonkinlainen saarimuodostelma, olisi heessa meillä on siis kasassa suurin jäänmuodostuminen ja sitä seurannut piirtein mitat Atlantiksen impe-

6 On syytä muistaa pronssin (= kuparin ja tinan seos) ohella myös mystinen orichalcum-metalliseos, joka Platonin mukaan tuli Atlantiksesta ja jota arvostettiin läpi kreikkalaisen maailman. Sen koostumusta ei enää tunneta, mutta se oli ilmeisesti sinkki-kupari-seos. Onneksi Sisilian rannikolta löytyi hylky, joka ilmeisesti kuljetti tätä muinaista aarretta: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000860226.html 7 Toki vasara on aina vasara, mutta vasara Minoksen logolla onkin jo merkkituote...

8 https://www.researchgate.net/publication/313449411_The_potential_of_stable_Cu_isotopes_for_the_identification_of_Bronze_Age_ore_mineral_ sources_from_Cyprus_and_Faynan_results_from_Uluburun_and_Khirbat_Hamra_Ifdan 9 https://rocksandrows.com/wp/rocks-and-rows-sample-chapter-michigan-copper-in-the-mediterranean-page-1/ 10 https://www.techtimes.com/articles/118953/20151224/historians-claim-romans-discovered-america-before-christopher-columbus.htm. Ongelma on, että löydös on Kanadan puolella, ja onhan se nyt aika noloa jenkeille, että jo muinaiset roomalaiset päättivät mennä Kanadaan USA:n sijaan!

11 https://en.wikipedia.org/wiki/Antikythera_mechanism 12 Äitilinjaa jäljitetään mitokondrioiden DNAn kautta. Mielenkiintoista on tosiaan, että ihmisen solujen energiatehtaat, mitokondriot, koodautuvat kokonaan oman DNA-perimän mukaan, joka tulee äidin kautta...

13 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1377656/ 14 Tässä vaiheessa ei saa unohtaa mahtavaa Tsingis-kaania. Yksistään Mongoliassa 8 % miehistä on suoraan hänen perillisiään: https://www.discovermagazine.com/the-sciences/1-in-200-men-direct-descendants-of-genghis-khan 15 Tässä kohtaa on syytä huomata, ettei alkuperäisiä eurooppalaisiakaan juuri enää ole, paitsi Baskimaalla ja Sardiniassa (ja Suomessa, tietenkin).

Millainen heidän kulttuurinsa olikaan ennen indoeurooppalaisten valloittajakansojen saapumista jään vetäytyessä? https://eurooppalaisuus.wordpress. com/2016/11/26/nuraghit-sardinialaisten-omaperaiset-kivilinnat-kertovat-euroopan-menneisyydesta/ 16 http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/1697038.stm, https://en.wikipedia.org/wiki/Cuban_underwater_formation 17 Sivumennen samanlainen mystinen vedenalainen “kaupunki” on löydetty myös Tyyneltä valtamereltä, läheltä Japanin saariston eteläkärkeä. monien mielestä muodostelmat ovat luonnollisia, mutta tarkasta itse toki kuvat: https://en.wikipedia.org/wiki/Yonaguni_Monument.

18 https://curiosmos.com/is-there-a-20000-year-old-underwater-pyramid-in-the-atlantic-ocean/

16

Haplotyypin X ja R levinneisyydet. Kuvat: Maulucioni, Wikipedia.

riumille. Mutta keitä nämä muinaiset oikeastaan olivat, ja minne he menivät? Ja milloin he lähtivät?

Tässä vaiheessa genetiikka antaa meille taas kivan oikotien historiaan.

Mikäli vertailemme isälinjoja, on yksi luokka, joka omituisesti esiintyy sekä vanhassa että uudessa maailmassa: Y-DNA haplotyyppi R119.

Erityisesti R1b on hyvin laajalle levinnyt Amerikan alkuperäisasukkailla. Tämä haploryhmä on entistä kiehtovampi, kun tiedetään sen olevan eniten edustettuna Pohjois-Afrikan berberien joukossa. Ja itse asiassa koko berberikansa onkin mielenkiintoinen anomalia. Heidän geneettinen perustansa on vahvasti kytköksissä eurooppalaisiin, vaikka kieli on afroasiaattinen20. Myös berbereille tyypillinen äitilinja U asettaa heidät sukulaisuussuhteeseen mm. saamelaisten kanssa21. Kolmas sukulaisuus löytyykin sitten baskeihin.

Ja yllättäen, tässä törmäämme taas Euroopan alkuperäisiin kansoihin, heihin, jotka rakensivat suuret megaliitit22. Mutta rakensivatko he vastaavat megaliitit myös esim. Turkin Göpekli Tepeen (joka on sattumoisin ajoitettu myös n. 12 000 vuotta vanhaksi). Kuka kaikki nämä mui

naiset ja mahtavat kivirakennelmat rakensi23, elleivät atlantislaiset!

Mutta se riittäköön genetiikasta. Spekuloidaan muilla aiheilla. Voisiko olla, että Euroopan alkuperäiskansat eivät olleetkaan Euroopasta, vaan Atlantiksen tuhosta selvinneitä kansoja, jotka luonnollisesti hajaantuivat pitkin Eurooppaa ja Amerikkaa. Jatkaen, jos näin olisi, olisi myös tuon tuhon pitänyt tapahtua viimeistään 12 000 vuotta sitten. Ja kuinka sattuikaan, meillä olisi sopiva katastrofi aivan käden ulottuvilla…

meteoriittikraatteri jään alta26. Kolmentoista kilometrin kokoinen kraatteri, tarkennuksena. Laskelmien mukaan meteoriitti olisi osunut sopivasti 12 000 vuotta sitten voimalla, joka olisi aiheuttanut melkoisen tulvan, jota olisi seurannut valtaisat metsäpalot, erikoisia ainesosia maakerrok-

Viime jääkauden lopulla, yllättäen noin 12 000 vuotta sitten tapahtui yllättävä muutos. Jään ollessa jo mukavasti Huomaa nuoremman dryaskauden miellyttävä vapaapudotus. matkalla takaisin meriin Kuva: United States Geological Survey. ilmasto viilenikin yhtäk27 kiä. Tätä kautta kutsutaan nimellä sissa ja suurristan kuoleminen pois. nuorempi dryaskausi. Tällainen äkil- Ja sattumoisin, läpi maailman pylinen viileneminen24 on vaikea selit- histä kirjoituksista löytyy kertomus tää. Mutta yksi mahdollinen teoria on tulvasta: Nooan arkki, Gilgamesh, olemassa. Vanha kunnon klassinen Gun-Yu -tulva Kiinassa, Prayala hindulaisuudessa, mayakansan28 ja muimeteoriitti-isku25. den Amerikan intiaanien legendat29, Vuonna 2016 löydettiin Grönlannista afrikkalaiset tarut... Mutta tulvan

19 https://haplomaps.com/haplogroup-r/. On tärkeää ymmärtää, etteivät Euroopan nykyiset asukkaat todellakaan ole alkuperäisiä eurooppalaisia, vaan valloittajakansa idästä (kulkee yleisesti nimellä yamna tai jamna: https://en.wikipedia.org/wiki/Genetic_history_of_Europe).

20 Vrt. unkarilaiset, joilla on kieli- vaan ei geenisukulaisuutta suomalaisiin.

21 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1199377/ 22 Ympäri Eurooppaa on jäänteitä kansoista, jotka hallitsivat ennen indoeurooppalaisia valloittajia. Heidän kulttuuristaan ei tiedetä juurikaan, mutta joitain jäänteitä on yhä esim. paikannimistöissä (https://en.wikipedia.org/wiki/Old_European_hydronymy) ja ennen kaikkea niissä massiivisissa kivirakennelmissa, joita tapaamme ympäri Eurooppaa, esim. Stonehenge 23 Tai kaivoi: https://en.wikipedia.org/wiki/Derinkuyu_underground_city.

24 Jos kuitenkin yritetään, voidaan sanoa, että valtaisa määrä pölyä (*metsäpaloista) ilmakehään heijastamaan valoa poispäin. https://earthsky.org/earth/ asteroid-comet-younger-dryas-abrupt-cooling 25 https://en.wikipedia.org/wiki/Younger_Dryas_impact_hypothesis 26 https://www.sciencemag.org/news/2018/11/massive-crater-under-greenland-s-ice-points-climate-altering-impact-time-humans 27 Platinaa alkaa ilmetä arvellun törmäysajan jälkeen suhteellisesti enemmän kuin luonnollinen vaihtelu edellyttäisi. Puhumattakaan muista ainesosista, joita syntyy vain korkeassa lämpötilassa, esimerkiksi kun 13-kilometrinen meteoriitti.

28 Mayojen pyhä kirja Popol Vuh muuten mainitsee, että mayojen esi-isät tulivat “idästä yli suuren meren (Atlantin)”, ja kuinka sattuikaan, nahuatlin kielellä “atl” tarkoittaa vettä. Lisää mayojen ja Atlantiksen yhteyksistä: http://www.jasoncolavito.com/atlantis-mu-and-the-maya.html 29 Puhumattakaan jälleen niistä jättimäisistä kivirakennelmista, joiden rakentamiselle ei löydy järkevää selitystä, esim. Puma Punkun taikakaupunki: https://en.wikipedia.org/wiki/Pumapunku, https://www.amusingplanet.com/2015/05/the-mystery-of-puma-punkus-precise.html

17 lisäksi voisi olla, etenkin jos isku tapahtui Grönlantiin, että jäämassojen nopea hajoaminen aiheutti suuren paineentasautumisen maankuorelle, mikä vapautti mm. keski-Atlantilla ilmennyttä astenosfäärin30 painetta ja näin ollen aiheutti maankuoren äkillistä vajoamista siellä. Tämä yhdistettynä tulvaan johtaisi helposti yhden pikkusaariston katoamiseen...

Mutta olisiko pelkkä tulva riittänyt upottamaan Atlantiksen? Vai olisiko tuo isku voinut aiheuttaa vielä mittavamman muutoksen maapallolla.

Esimerkiksi akselin muutoksen? Tiedetään, ettei maapallon akseli ole aina ollut sama 23,5 astetta mitä se nyt on. Mutta kuinka paljon se onkaan vaihdellut? Tiedetään esimerkiksi, että Saharan autiomaa oli ennen vehreyden keidas, eikä se vaatinut kuin hassun asteen veroisen muutoksen31.

Samoin, mammuttien olemassaolo Siperiassa ei ole nykyisellä akselikulmalla mahdollista, mutta oli ennen32.

Ja tuo mystinen yksikin kulma-aste on voinut merkitä myös elämää ja kuolemaa esimerkiksi… Antarktiksella! Ajatella, mitä jos Atlantis ei koskaan mennytkään minnekään.

Mitä jos se hautautuikin veden sijaan jäähän ja lumeen. Selittäisikö tämä Antarktikselta löytyneet pyramidit33?

Puhumattakaan kaikesta muusta, josta ei puhuta. Miksi natsit halusivat tukikohdan Antarktikselle34? Miksi amiraali Byrd johti yli 4000 miehen sotilasretkikunnan alueelle 19461947? Miksi Antarktis on tiukasti suljettu, eikä sinne pääse ilman asianmukaista lupaa, mutta tärkeät maailman johtohenkilöt ovat viime aikoina ravanneet siellä35?

Vuonna 1513 Piri Reis, osmannival-

takunnan amiraali, piirsi mielenkiintoisen merikartan. Hämmästyttävän tarkan sellaisen. Ja vieläpä mielenkiintoisesta osasta maailmaa, Antarktiksesta. Joka kartassa ilmoitettiin lämpimänä paikkana. Tiesikö Piri jotain, mitä me emme? Ja mikä muukaan selittäisi sen, että Egyptin kuuluisa sfinksi vaikuttaisi olevan paljon vanhempi kuin mitä sen ajatellaan olevan36, ja kantavan merkkejä tulvaveden aiheuttamasta eroosiosta37.

Ehkäpä se jäi jälkeen vartioimaan atlantislaisten siirtokuntaa?

Totuus on tuolla jossain, varmasti.

Mutta ennen kuin se meidät vapauttaa, on hyvä kysellä avoimin mielin, onko kaikki niin kuin kerrotaan? Ja päättyykö tarinamme tähän? Ei suinkaan, sillä emmehän ole edes päässeet aloittamaan ihmiskunnan todellisesta alusta, annunakeista ja apkalluista…

Mitä tästä kaikesta oikeastaan pitäisi edes ajatella? Tietenkin tässä vaiheessa sinä lukijana olet vakuuttunut siitä, että muinainen Atlantis oli olemassa, kukoisti jo 12 000 vuotta sitten ja muodosti liki maailmanlaajuisen sivilisaation, jonka rippeet säilyttivät sen perinnön Egyptissä ja Etelä-Amerikassa38. Tämä ei kuitenkaan mielestäni ole myytin ydin.

Myytit pyrkivät aina kertomaan ikuisia totuuksia elämästä ja maailmasta.

Ja Atlantiksen myytti kertoo meille varsin hienosti ajan rakenteesta, kuolevaisuudesta ja kuolemattomuudesta. Meillä kaikilla on aikoja ja muistoja, joihin haluaisimme palata.

Kultainen nuoruus, joka ei palaa.

Tämä menetyksen tunne on valtaisa jokaiselle, tieto siitä, että jotain on peruuttamattomasti kadonnut ajan kitaan. Ja suojellaksemme itseämme

olemme kulttuurin avulla luoneet myytin, joka kertoo tämän olevan meidän kaikkien jakama kärsimys.

Ja jaettu kärsimys on puolitettu kärsimys…

Niinpä, suojautuaksemme elämän katkeralta totuudelta eli entropian kylmältä lailta39, joudumme itse vähentämään kulttuurista entropiaa ja luomaan ajatuksen ajan syklisyydestä, ikuisesta paluusta40. Mikä lohduttava ajatus: elämässä voi sittenkin olla jotain ajatonta, vastaus, joka kestää ja pätee ikuisuuden näkökulmasta, filosofisesti41 sub specie aeternitatis, ajan ja olemisen tuolle puolen.

Emmekö me ihmiset juuri tätä halua: kuolemattomuutta, asioiden pysymistä niin kuin ne ovat? Rakkaamme pysymistä vierellämme ikuisesti.

Ja Atlantis mahdollistaa tämän kahdella tavalla. Ensinnäkin, se kertoo meille maineen pysyvyydestä. Kreikkalaiset tunsivat tämän ikuisuuden sanalla kleos (κλέος). Se tarkoittaa mainetta, joka elää yli sukupolvien.

Kuten Horatius summasi oodissaan (Carmen III.XXX.1-2): Exegi monumentem aere perennius, regalique situ pyramidum altius. quod non imber edax, non Aquilo inpotens possit diruere42 Mutta sitäkin tärkeämmin, kun vertaamme itseämme Atlantikseen, näemme kuinka sama tarina toistaa itseään ajasta ikuisuuteen. Tämän historiallisen perspektiivin saa helposti, kunhan lukee historiaa. Atlantis on kuin luentotiivistelmä historian opetuksista. Atlantis on se ikuinen laki, joka jokaista imperiumia ja valtakuntaa odottaa…

30 https://fi.wikipedia.org/wiki/Astenosf%C3%A4%C3%A4ri: Maan litosfäärin alla sijaitseva suuren viskositeetin kivikerros.

31 https://www.livescience.com/will-sahara-desert-turn-green.html 32 https://www.scielo.br/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0001-37652007000200001 33 https://en.wikipedia.org/wiki/The_Pyramid_(Antarctica) 34 https://en.wikipedia.org/wiki/New_Swabia 35 https://steemit.com/science/@flurin/what-is-going-on-in-the-antarctica 36 http://www.davidpbillington.net/sphinx1.html 37 https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/1475-4754.00009 38 https://en.wikipedia.org/wiki/Pre-Columbian_trans-oceanic_contact_theories 39 Termodynamiikan II pääsääntö toteaa: entropia (epäjärjestys) kasvaa vääjäämättä. Siis: ΔS = QT/T 40 Ikuinen paluu (Die ewige Wiederkunft) on ajatus ajan (kr. kronos, xρόνος) syklisyydestä. Se löytyy mm. monista maailman uskonnoista (buddhalaisuus, hindulaisuus), lisäksi se on ollut melkoisen suurenkin filosofisen mielenkiinnon kohde kautta aikojen (stoalaisten ekpyrosis ja Friedrich Nietzsche).

41 “Nunc fluens facit tempus, nunc stans facit aeternitatum (nyt joka karkaa on aika, nyt joka jää on ikuisuus). Anicius Manlius Severinus Boëthius (480–524/525 jaa).

42 “Vahvemman teoksen loin minä pronssia, // ylväämmän Egyptin faaraohautoja: // syövyttää sade ei, hillitön myrskykään // raastaa sitä ei voi, ei lukemattomat // sarjat vuosien tai aikojen vaihtelut”. Suom. Teivas Oksala.

18 Mark Twain kuuluu muka sanoneen, ettei historia toista itseään, mutta se rimmaa43 (ei sillä tavalla, tai ehkä sittenkin; en tiedä, en tiedä edes toivoisinko). Rimmasi tai ei, historian opiskelusta on ainakin se hyöty, että sitä kautta näkökenttämme laajenee, saamme mahdollisuuden tarkastella itseämme kuin ulkopuolelta, viileän puolueettomasti ja opimme asettamaan itsemme oikeaan perspektiiviin44. Koronaviruksen myötä osaamme ehkä asettaa yhteiskuntammekin oikeaan perspektiiviin. Olemme eläneet yli kultaisen huippumme. Edessä on enää lasku/romahdus (vai jopa… paluu!), riippuen siitä kuinka annamme tilaa seuraaville45. Kun katsomme vielä kauempaa, näemme ehkä, että tämä on toistunut jo lukuisia kertoja (jo muinaiset mesopotamialaiset)46.

Suomi on ollut kasvussa. Hyvä vai huono, sen kertoo tuotto47. Mutta nyt rappion merkit ovat ilmassa. Voittajien piiri pienenee, tiivistyy, muuttuen sisäpiiriksi. Sosiaaliset kerrostumat stagnaatioituvat. Luokkahissi jumiutuu. Yhteiskunta polarisoituu.

Osattomuus kasvaa ja jakautuu yhä selvemmin. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät48. Kiukku kasvaa.

Sitten... niin, mitä sitten? Pakenetko, taisteletko49?

Oli epäonnea syntyä näihin aikoihin, mutta eihän meiltä kysytty; oli epäonnea syntyä ihmiseksi, mutta eihän minulta kysytty. Joka tapauksessa, epäonni on ihmiselämän välttämätön ehto. Vain tällaisten aikojen kautta voimme saavuttaa merkitystä elämällemme. On eittämättä epämiellyttävä totuus myöntää ihmisen määrittelevän onnellisuutensa lähinnä voittamiensa esteiden kautta. Mutta mitä enemmän maailmaa tarkkailee, sitä oikeammalta tuo päätelmä tuntuu. Ja

sitäkin oikeammalta, kun havaitsee että tämähän on vain ikuista paluuta, näinhän asian kuuluukin olla. Ja varmasti siis myös hyvät ajat palaavat.

Aivan kuten mekin nousimme Atlantiksen raunioista.

Oikeasti onnellisuutta lisäävää on kuitenkin oppia näkemään tämän ikuisen paluun tematiikan toistuvan jo oman elämämme sisällä! On älykkyyttä kyetä johtamaan yksittäisestä yleinen; on viisautta kyetä tajuamaan yleisestä yksittäinen.

Useimmille meistä aika on hyvin yksinkertainen asia. Kouluttauduttuamme se muuttuukin monimutkaiseksi, kunnes se taas vanhuuden myötä on niin kovin helppo käsite. Palaamme ja toistamme samoja asioita läpi elämämme. Olemme tap(p)ojemme vankeja.

Nuorena minäkin olin vahva ja vanttera, huippuluokan atleetti. Mutta vuosien myötä maha vain kasvaa (parta ei), ja kultainen hetki on ohi.

Nuoret ylioppilaat, nauttikaa kauneudestanne ja energiasta. Mutta tietäkää, kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja mennyt aika ei enää palaa koskaan.

Tilaisuutenne on nyt, ei huomenna.

Huomenna tulevat väsymys, työt, huolet, rypyt ja kolotukset… Ja ne todellakin tulevat huomenna, kuin varas yössä ja kaula kellotta!

Moni on varmasti törmännyt siihen ilmiöön, että vaikka (ikuiseksi tarkoitettuja) ihmissuhteita kertyy yhä enemmän, ne näyttävät toistavan samaa kaavaa. Jotkut sitten ajattelevat, että tämä on se minun tyyppini, tästä pidän. Harvempi kuitenkaan tajuaa, kuinka rikkumaton ja ikuinen itse kaava onkaan! Eli ensitapaaminen, jälleennäkeminen, yhdessäolo ja ero50.

Me juoksemme ihmissuhteesta toiseen, toivoen jokaisen olevan se viimeinen, ikuinen. Tunnistamme kyllä yleisesti, että juuri hän on se oikea, hänellä on kaikki tärkeät piirteet.

Mutta syvin totuus, jota kuitenkin palavasti välttelemme, on kaiken tämän päättymisen vääjäämättömyys.

Aikaa emme voi paeta, le temps détruit tout51.

Ja psykologinen vinouma nimeltään tappioiden välttely (loss aversion) iskee tässä vaiheessa päälle, vapinan ja tutinan kera52. Ikuisia emme siis ole, mutta muuttuviksi emme halua. Sitäkö on olla ihminen? Emmekö voi löytää pysyvyyttä (ja onnea)? Ehkä elämämme olisi hieman onnellisempaa, jos oppisimme nauttimaan siitä mikä nyt on, emmekä niinkään stressaamaan, koska se menee pois. Koska, ikuisen paluun mukaisesti, mikään ei näyttäisi koskaan oikeasti katoavan. ”Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä

43 “History doesn’t repeat itself, but it rhymes.”

44 Esimerkiksi osakuntaa tälläkin hetkellä kuohuttava poliittinen ristiveto kuulostaa historian silmin mutatis mutandis oiekastaan melko samankaltaiselta kuin mitä 60-luvun kädenvääntö taistolaisten ja oikeistomielisten välissä. Toistaako historia itseään?

45 https://www.deagel.com/forecast -sivustolla ylläpidetään hieman kryptistä ennustetta maailman tulevaisuudesta, jossa Suomikaan ei selviä naarmuitta. Suosittelen tutustumaan etenkin lopussa esitettyyn perusteluihin.

46 Etenkin geologisessa historiassa me vasta odotamme 1) suurta aurinkominimiä (https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/23328940.2020.17 96243), 2) nuoremman dryaskauden kaltaista koko maapalloo vaikuttavaa meteoriittia (https://www.nature.com/articles/s41598-020-60867-w) tai 3) Yellowstonenn supertulivuoren purkautumista. Puhumattakaan ydinsodasta, joka koitui jo Marsin kohtaloksi (https://www.hou.usra.edu/meetings/ lpsc2015/eposter/2660.pdf) 47 DJ Polarsoul feat. Asa, Paperi T & Jodarok: Ei kompromisseja. WMG 2013.

48 (Matt. 13:12).

49 Itse suosittelisin seuraamaan Jujun erinomaista ohjetta kappaleessa Savuaa (albumilta Matkalla kadotukseen, 2013): No kaikkeen tottuu // Lopulta kaikki loppuu // Uus alku on väistämätön, mitä täs enää minimoimaan haittoja // Voidaan huoletta ruveta jo rikkomaan paikkoja.

50 Itä-Aasiassa katsotaan asioilla olevan aristoteelisen alun, keskikohdan ja lopun sijaan neljä päävaihetta: alku, jatko, muutos ja loppu) 51 Suosittelen katsomaan upean ranskalaisen taide-elokuvan Irréversible (2002), etenkin jos tykkäät räjäyttää pääsi.

52 Søren Kierkegaard käsitteli aihetta teoksessaan Pelko ja vavistus (1843). Kysymys oli, kuinka Aabraham on valmis uhraamaan (menettämään, loss) oman poikansa Herralle? Koska hän oli tehnyt uskon hypyn, ja pystyi siten elämään uskostaan onnellisena menetyksenkin keskellä.

19 enemmän ne pysyvät samoina! (Plus ça change, plus c’est la même chose)”53 Katsopa asiaa siis toisella tavalla: kuin siniaalto sinä aina palaat takaisin huipulle. Me ihmiset yritämme jäädä paikoillemme makaamaan pelosta, että olemme menettämässä jotakin. Mutta et voi menettää mitään.

Muistosi eivät katoa, ja ne ovat osa sinua iäti. Mitä siis menetät, jos ne yhä vielä säilyvät kaikesta huolimatta? Ja jos nyt koet huonojen aikojen olevan käsillä, muistanet myös että hyvät ajat palaavat vielä, ikuisen paluun kautta. Ja voit vielä kokea niin monta huippua…

Otetaan vielä avuksi muinaiskreikka.

Siinä on hieno sana, kairos (καιρός).

Pohjimmiltaan tämä myös tarkoittaa aikaa, mutta tällä kertaa aikaa ei janana, vaan pisteenä. Kairos on se yksittäinen hetki, jonka varassa onnistuminen ja epäonnistuminen riippuvat.

Kairos on muutoksen muutos. Kairos on muutos määrästä laatuun.

Tehkäämme siis ajalle kairos-muunnos!

Alkuperäinen positiomme on olla yksin heitettyjä maailmaan54, elämämme origoon, ja me vain peitämme sen suuressa elämänahdistuksessamme, joka meitä niin piinaa että kätkemme tämän alkuperäisen luonteemme epäaitoon, muiden ihmisten keskellä olemiseen55, muihin, toisiimme luottaen, tai syvimmillään vain yhteen toiseen ihmiseen. Lopultakin kaikki meistä ovat siis tätä, yksin56!

Mutta aivan kuten matemaattisen koordinaatiston keskipiste, origo, on samalla nolla-arvojen leikkauskohta että maaginen aloitus, on tuo yksinäisyyden ydin - leskipiste - ihmisillekin se maaginen keskipiste, jonka ympäri koko elämämme pyörii kuin planeetat tanssivat tähtensä ympärillä. Tämä

ei kuitenkaan tarkoita, ettäkö se olisi se ainoa piste koko universumissa, joka olemassaoloamme määrittää.

Päinvastoin, aivan kuten kuvaajat syöksyvät tuon pisteen ympärillä eri funktioissa, on meidänkin ihmisten elämä aina jossain suhteessa tuon pisteen takana ja edessä, yllä ja alla; vanhempamme, lapsemme, onnemme ja epäonnemme, muiden muassa, määrittelevät elämämme kaavaa, mutta aina suhteessa tuohon maagiseen pisteeseen — leskipisteeseen!

Leskipiste on se piste, jossa muuttuvaan aikaan vangitulla yksilöllä on mahdollisuus nähdä ikuisuus. Eli se piste, jossa me näemme, että huolimatta kaikesta muuttuvaisuudesta, kaikki yhä säilyy samana, toistaen itseään. Tässä pisteessä me näemme maailman kuin fraktaalina. Siinä vihdoin ymmärtää raamatun lauseen (Saarn. 1:1-11): Ei mitään uutta auringon alla!

Saman havainnon sisäistäminen auttaa myös käsittelemään menetyksiä ja epäonnistumisia. Kun me menetämme jotain, esimerkiksi rakkaan, ei se ole niinkään että meiltä on ryöstetty, vaan että olemme palanneet siihen mikä meidän oikeastaan on.

Eli oma itsemme. Muu ei ole vallassamme eikä meillä ole siihen mitään oikeutta. Kiitollisuutta kyllä saisimme enemmänkin esittää siitä, mitä Kohtalo meille joskus antaa. Mutta ymmärrän tämän ajatuksen pelottavuuden, monet näkevät peilin edessä vain oman itsensä, ja se voi olla heille yllättävän laiha ja tyhjä asia, pelkkiä osia ilman kokonaisuutta. He hokevat hiljaa peloissaan ”olen kaksi kättä, pää, hiukset ja torso, kaksi jalkaa ja se mitä niiden sisällä on. Enkä muuta!”

vastuineen. Niin, vastuineen. Aika ei onneksi ole niin kuin ihmiset57. Aika tulee kyllä takaisin, aina!

Ei leskeys ole elämän pääte, ei alku, vaan hyvin voi elämäsi kulkea koskaan tuota pistettä koskematta. Ja silti juuri tuo piste määrittää koko elämääsi, sillä sen suhteen sinua verrataan. Ja kun ymmärrät, ettei nolla olekaan kauhistus, vaan vain arbitraari sopimus siitä, mikä on meissä kaikissa yhteistä ja siten verrannollisuutta tuottavaa, et enää pelkää sitä.

Sillä jana voi kulkea nollan kautta ja päätyä silti taivaisiin — tai helvettiin, jos niikseen tulee!

Kun vihdoin hyväksymme, että kaikki mikä on oleva, on jo sitä, ja kaikki mikä on ollut, on yhä, poistuu meistä kaikki suru ja pelko. Sielun valtaa auvo ja ilo, emmekä enää kärsi.

Olemme yhtä kaikkeuden kanssa! https://www.youtube.com/watch?v=XGK84Poeynk Ό κόσμος αλλοίωσις, ʹο βίος ʹυπόληπσις — Maailma on muutoksessa, elämä asennoitumisessa (Marcus Aurelius).

Sen sijaan on löydettävä Dasein, Heideggerin käsitys aidosta olemisesta, kokonaan itsensä tunteva inhimillinen olemassaolo. Puutteineen,

53 Sitaatti on Jean-Baptiste Alphonse Karrilta, lehdestä Les Guêpes (1849).

54 In die Welt geworfen, kts. Heidegger 1927 55 Kts. mauvaise foi, huono usko.

56 V.A. Koskenniemi (1918): Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. // Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, // mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi, // hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet // ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin! [...] // yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot, // yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket. // Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.

57 Jopa kun sanot tulevasi, // et ehkä tule. // Nyt sanot tulevasi. // En aio odottaa sinua— // En kun tarkoitat, ettet tule!” — Ōtomo Sakanoue, n.728-746 jaa.

20

AJAN AIKA MONET MERKITYKSET TEKSTI: EERO TAIPALE • KUVA: PEXELS

Aika itsessään on jotain hyvin abstraktia – mutta samalla se nivoutuu konkreettisiin asioihin, joita on helppo ymmärtää ja käsitellä.

K

aikki tietävät, mitä aika on, mutta harva sen osaa muotoilla sanoiksi. Kokeile vaikka: jos kysyt ohikulkijalta, mitä aika on, hän luultavasti kummastelee sanavalintaa ja kertoo sinulle kellonajan. Jos tarkennat kysymystäsi ajan määritelmästä, toteaa tämä ohikulkija, että hänellä on kiire (ja sivumennen sanoen, jos kysyt mitä kiire on, niin luultavasti sitä, ettei hänellä ole aikaa).

Filosofit Platonista Kantiin ovat pohtineet ajan olemusta läpi historian ja löytäneet sille varsin erilaisia merkityksiä. Kaikeksi onneksi fyysikot ovat nykytiedon valossa osanneet muotoilla ajan määritelmän osana SI-järjestelmää. Arkielämässä ajan merkitys jäsentyy parhaiten sen avulla luotujen käsitteiden kautta, joita löytyy esimerkiksi Wikisanakirjan yhdyssanalistasta lähemmäs 400.

Kolutaanpa tätä listaa ja katsotaan, millaisia merkityksiä ajalla voi olla.

Mutta niin – otetaan ensin kuitenkin se fyysikoiden käsitys.

aika fysiikassa Wikipedia kertoo, että ”aika” (lat. tempus, tunnus t) määritellään tapahtumien välisenä etäisyytenä aika-avaruuden neljännellä akselilla.” Aika on siis itsessään se neljäs ulottuvuus kolmen avaruudellisen ulottuvuutemme lisäksi. Ne kaikki nivoutuvat somasti yhteen aika-avaruudeksi, jonka läpi kuljemme. Klassisen termodynamiikan mukaan eristetyssä systeemissä entropia kasvaa, mistä voidaan päätellä ajan suunta. Särky-

nyt lasi ei korjaudu itsestään, joskin statistinen mekaniikka ei puolestaan pidä tätä varsinaisena luonnonlakina, vaan pikemmin ”äärimmäisen todennäköisenä”*. Jätetään ajan varsinaisen olemuksen pohtiminen tähän, jottei Kumpulassa laiteta Hämäläis-Osakuntaa mustalle listalle enemmästä epätieteellisyydestä. *Toimittajan huomio (varoitus): Wikipedian artikkelit liittyen aikaan, sen filosofiaan ja fysiikkaan vievät todella helposti mukanaan yön pikkutunneilla.

työaika – vapaa-aika Nämä kaksi käsitettä osoittavat hyvinkin käytännöllisesti, että ajalla on muun muassa kulttuurishistoriallinen, poliittinen ja ihmisiä jakava merkitys. Teollisen vallankumouksen jälkeisessä historiassa ei ihmisillä ole keskimäärin ollut koskaan niin paljon vapaa-aikaa kuin nyt, vaikka paradoksaalisesti sanotaankin ihmisten olevan kiireisempiä kuin koskaan ennen. Politiikan kentällä Suomen 2010-luvun pääministerit ovat herkästi ottaneet kantaa omaan ja muiden aikaan: pääministeri S on kertonut kansalle omasta 8+8+8 -mallistaan, toinen pääministeri S olisi mielellään lisännyt enemmänkin muiden työaikaa kiky-tunneillaan, ja pääministeri M puolestaan on sitä haaveiluissaan vähentämässä vain kuuteen tuntiin päivässä!

Vapaa-ajan määrä on historiassa kertonut yhteiskunnallisesta asemasta ja varallisuudesta: rikkaat aatelisethan

ne ovat monet vapaa-ajanvietteet keksineet, kun ovat olleet niin kovin tylsistyneitä. Toisaalta nykyään monet rikastuvat työnteollaan, ja hyvätuloisilla työt tulevat usein myös vapaa-ajalle. Tämä lienee kuitenkin muuttumassa, kun uudet nuoret huippuosaajat vaativat työelämän ja vapaa-ajan tasapainoa, eivätkä hyväksy pelkkää aamusta iltaan puurtamista toimistolla.

kesäaika – talviaika Kysymys pysyvästi toiseen siirtymisestä on jokseenkin unohtunut koronakriisin keskellä: vielä 2019 alkupuolella todettiin tomerasti, että ”kyllä se kellojen siirtely loppuu 2021!” Toisissa aihe herättää suuria tunteita, ja toisia se ei voisi vähempää kiinnostaa; kunhan nyt jotain päätettäisiin. Koko prosessin jämähtäminen ei ole ollut omiaan herättämään luottamusta EU:n päätöksentekokykyyn. Mitä aikaa sinä eläisit mieluiten?

aikavyöhykkeet Koronan aikana ei juuri kukaan ole joutunut kärsimään jet lagista. Mutta mitä jos aikavyöhykkeitä ei edes olisi? Koko maailmassa olisi vain yksi kellonaika – Maan aika. Aikavyöhykkeethän ovat vain ihmisten keksimiä järjestelmiä, jotta kaikkialla olisi kello 12 päivällä Aurinko jotakuinkin korkeimmillaan. Mutta mitä jos tuo valoisin hetki olisikin vaikkapa kello 19? Kuulostaa hyvin hassulta, mutta kysehän olisi vain tottumiskysy-

21

myksestä. Muutos varmaankin veisi yhteiskuntaa enemmän kohti 24/7 elämäntyyliä, vaikka auringonvalo ja pimeys edelleen pääsääntöisesti rytmittäisivät ihmisten päivärytmiä.

Mutta ainakaan ei tarvitsisi enää erikseen pohtia, mitä kello on lomakohteessasi, kun lentosi sinne saapuu!

ajanhallinta Nykyaikana opiskelun, töiden ja vapaa-ajan rytmittäminen vaatii ajan hallinnan taitoja, ja aiheen ympärille on ilmaantunut self-help -kirjailijoita ja muita ”guruja” kuin sieniä sateella. Välillä vaikuttaa siltä, kuin ajanhallinnan mestareilla olisi enemmän tunteja päivässä. Varsinaisesta aika-avaruuden taivuttamisesta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan näillä ihmisillä tapahtumien välinen etäisyys on ennalta tiukasti määritelty, ja siinä pysytään. Periaatteessa hyvin yksinkertaista, mutta toisaalta käytännössä niin kovin vaikeasti toteutettavissa.

ajattomuus Esimerkiksi tietyt esineet, ajanviet-

teet ja tyylit kestävät aikaa paremmin kuin toiset – ne ovat siis ajattomia.

Ajan virrassa kulkevat tyylisuunnat tai trendit eivät vaikuta näihin ajan ulkopuolella oleviin klassikoihin.

Ajattomuus ei kuitenkaan tarkoita ikuista, sillä milloin tahansa aika voi tarttua näihin, tempaista mukaansa, ja jättää ne pelkäksi muistoksi menneisyydestä.

oma aika Antiikin vähemmän tunnettuihin filosofeihin kuuluva Seneca (joka toimi muun muassa keisari Neron opettajana) kirjoittaa tutkielmassaan Elämän lyhyydestä ihmisten suurimmasta rikkaudesta: ajasta. Aikaa ei voi saada lisää, sitä ei voi hidastaa eikä sen ulkopuolelle voi paeta.

Siksi ihmisten tulee tarkoin harkita, mihin he tämän kalleimman aarteensa käyttävät, ja olla jakelematta sitä auliisti ylt’ympäriinsä. Kiire on ihmisen elämän ohjautumista ulospäin, ja tavoiteltava joutilaisuus on oman ajan herrana olemista. Seneca piti yleisesti arvokkaimpana mietiskelyä ja henkisen pääoman kasvattamista,

samalla halveksuen ihmisten hedonismia. Mutta tässä hän mielestäni erehtyy: on jokaisen oma päätös, mitä elämässä pitää merkityksellisenä. Ei Seneca eikä kukaan muukaan voi kertoa, mitä ihmisen täytyy elämällään tehdä. Tärkeintä on huomata oma rajallinen aika ja löytää ne merkitykselliset asiat, joiden parissa uskoo sen parhaiten viettävänsä.

22

Aloittelavan valokuvaajan otoksia, vuosi 1989. Kuva: Anna Jarske-Fransas

”Allakassa on päiviä ja vanhasta lisää, jos uudesta loppuu.”

HÄMÄLÄINEN SANANLASKU