Hälläpyörä 2/2019 by Hämäläis-Osakunta

VALINTA 2/2019

Valinta yhden tai useamman ottaminen vaihtoehdoista WIKISANAKIRJA

PÄÄKIRJOITUS

K NIIN KUIN VALINTA

uhtikuussa Helsingin kadut täyttyivät flaikuttajista, ilmaisista kahvitarjoiluista ja mielipiteistä. Kenties hämmentävin ilmestys, johon itse eduskuntavaalien kampanjoinnin aikana törmäsin, oli Lasipalatsin viereen sorasta rakennetut pienet hautakummut. Niiden taakse pystytetyt pahviset hautakivet oli omistettu menetetylle Suomelle. Vieressä vanhus lakaisi kiveystä parjaten kovaan ääneen tupakantumpeilla ympäristöä roskaavaa nuorisoa. Toukokuussa sama härdelli alkoi uudestaan. Tämän kevään vaalit olivat laatuaan ensimmäiset, jotka onnistuivat herättämään minussa suuria tunteita. Useita tunteja kestäneen politiikka-aiheisen väittelyn lomassa aloin jo sekoittaa, milloin keskustelussa ristiriitaan asettuvat henkilöt, milloin asiat. Pohdin erilaisia arvoja ja keinoja. Ajattelin ilmastoa, vanhustenhoitoa, turvallisuutta ja mielenterveyspalveluita. Mietin sitä, kuuluvatko vaalimainokset taloyhtiöni ilmoitustauluille, vaikka kannattaisinkin itse niiden sanomaa. Kävin marssimassa. Monta kertaa nostin käteni torjunnan merkiksi saatesanoin ”Mä äänestin jo”. Menetin monesti hermoni ja yritin kieltää itseltäni paneelit, uutiset ja googlaukset karkkilak-

kohengessä, mutta epäonnistuin. Lopulta kävelin äänestyskoppiin ja p̶ i̶ i̶ r̶ s̶ i̶ n̶ ̶ p̶ a̶ p̶ e̶ r̶ i̶ i̶ n̶ ̶ s̶ u̶ u̶ t̶ u̶ k̶ s̶ i̶ s̶ s̶ a̶ n̶ i̶ ̶ A ̶ k̶ u̶ ̶ A ̶ n̶ k̶ a̶ n̶ ̶ etsin listalta oman ehdokkaani. Ennen kaikkea kyseenalaistin omiani ja muiden ajatuksia, haastoin kuplaa ja opin uutta. Se oli näiden vaalien parasta antia itselleni. Tämä numero käsittelee erilaisia valintoja. Keräsimme toimittajien kanssa kokemuksia siitä, miksi Suomeen kannattaa muuttaa ja millaisten valintojen eteen voi ajautua ranskalaisilla viiniviljelmillä. Mietimme, miten matkakuumetta voi lääkitä kasvattamatta ilmastoahdistusta ja tarkastelimme parinvalintaa tieteen näkökulmasta. Tutustuimme

kuva: Ilkka Lehtovuori

siihen, millasia valintoja osakunnalla on tänä keväänä tehty. Ja paljon muuta – tämänkertainen lehti varmasti valistaa, viihdyttää ja koskettaa. Vaalipöly on sen sijaan lehden ilmestyessä jo päässyt laskeutumaan. Arki paljastaa meille pian valintojen seuraukset, ne tarkoitetut sekä tarkoittamattomat. Hälläpyörän kesälaitumille laskien

Ella Rantanen

SISÄLLYS

LEHDEN TIEDOT KUSTANTAJA Hämäläis-Osakunta PÄÄTOIMITTAJA Ella Rantanen

03 05 06 09 10 12 14 19 22 24 29

ELLA RANTANEN

Pääkirjoitus

MARIA ANTTILA

TOIMITTAJAT Anna Fransas Eve Ojamaa Reetta Kontiainen Vladimir Heiskanen Väinö Katajisto

Toiminnanohjaajan terveiset OIKOLUKU

OSAKUNNALLA TAPAHTUU

Anna Fransas Ella Rantanen Reetta Kontiainen Teemu Junttila TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI hallapyora@gmail.com

QMMAN KAA, KURAATTORI TOLONEN?

TAITTO JA GRAFIIKKA Juulia Jokinen Ella Rantanen

ANNA FRANSAS

Suurpedosta ihmisen parhaaksi ystäväksi

KANSIKUVA Ayano Honda PAINO

REETTA KONTIAINEN

Ympäristöystävällisempää matkailua

Picaset Oy PAINOS 750 kpl

ELLA RANTANEN

Creating art in a country of ice cream eaters and air guitar players

PRINTIN ISSN 1795-3634

VÄINÖ KATAJISTO

Kielen luonnonvalinta

EVE OJAMAA

Ranskalaisen viinin valinta

VLADIMIR HEISKANEN

Parinvalinta: tiedettä ja tuumailuja

ANONYYMI

Kaikki hyvin, aina Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan lehti ja ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

TOIMINNANOHJAAJAN TERVEISET

Hei lukijat!

älläpyörän tässä numerossa käsitellään valinta-teemaa. Ihmiset ovat päivittäin tekemisissä valintojen kanssa ja toisinaan on vaikea päättää, miten pitäisi valita. Tällä hetkellä teen paljon valintoja toiminnanohjaajana, ainakin toivoakseni, osakunnan hyväksi.

tekevänsä. Kaikissa valinnoissa toiminnanohjaajana pyrin olemaan tasapuolinen ja miettimään monipuolisesti valintojen eri puolia. Koen toiminnanohjaajan viran vastuullisena virkana, jossa voi tukea jäseniä ja virkailijoita sekä auttaa osakuntaa pysymään ajan hermolla vaikeiden valintojen viidakossa.

Vaikeimmat valinnat tehdään usein vanhan ja uuden välillä. Maailma muuttuu koko ajan ja muutoksen mukana pitäisi pysyä perässä. Kaikkea ei kuitenkaan ole syytä muuttaa ja vaihtaa uuteen, sillä on hyvä olla perinteitä, jotka jatkuvat - ehkä hieman muuttuneina - maailman muuttuessa. Osakunnalla muutos näkyy vaikkapa seuraavien kysymysten muodossa: miten saamme lisää uusia jäseniä ja aktiiveja, sopivatko osakunnan säännöt enää siihen, mitä nykyään teemme tai ovatko esimerkiksi kaksi vuotta sitten tehdyt päätökset enää hyväksi osakunnalle. Nämä ovat valintoja, jotka eivät ole helppoja. Jatkammeko samaan perinteiseen malliin vai pitäisikö jotain muuttaa? Toisaalta samojen kysymysten kanssa ovat varmasti tuskailleet myös aiemmat opiskelijapolvet.

Pidän paljon vanhasta ja perinteisestä, mutta toisaalta on mukavaa välillä saada vaihtelua. Mielestäni vaihtelussakin pitäisi jollain tapaa ottaa huomioon aikaisemmat perinteet, jotta uuden toimintatavan voi mieltää olevan samaa jatkumoa. Hämäläis-Osakunta täyttää syksyllä jo 366 vuotta ja siitä me saamme olla ylpeitä!

Moni toiminnanohjaajan valinta ei välttämättä näy ulospäin. Valintoja joutuu kaiken aikaa tekemään ilman, että edes tajuaa niitä

kuva: Ilkka Lehtovuori

Moni yksityiskohta on matkan varrella varmasti muuttunut, mutta kantava ajatus – hämäläisten ylioppilaiden “tukena ja turvana” toimiminen – on uskoakseni säilynyt muuttumattomana. Kesäloma alkaa olla jo käsillä. Kohta voimme huokaista hetkeksi ja kerätä energiaa, jotta syksyllä jaksamme taas tehdä hyviä valintoja niin osakunnalla, opinnoissa, kuin elämässä yleisestikin. Nauttikaamme siis kesästä täysillä! Hyvää kesää toivottaen Maria Anttila Hämäläis-Osakunnan toiminnanohjaaja 2019

OSAKUNNALLA TAPAHTUU

kuva: Anniliina Lassila

Herrarit 23.3.2019

Wappu 30.4.–1.5.2019

Tänä vuonna daamit järjestivät perinteiset herrarit matkailuteemalla. Rastikierroksella päästiin kokemaan muun muassa railakasta after ski -tunnelmaa, klassista ruotsinlaivadramatiikkaa sekä rentouttavia(?) parijoogahetkiä. Illan kruunasi lentoemännistön valmistama illallinen ja Hikiällä pirskeet jatkuivat kylpylätunnelmissa.

Hämiksen Wappu toi jälleen huhtikuun viimeisenä päivänä lähes tuhannen ihmisen virran sisään Hämäläisten talon ovista. Musiikkia tarjoilivat DJ:t sisäpihalla ja 4. kerroksessa, ja kolme tunnelmaa nostattavaa bändiä Osakuntabaarin lavalla. Beer pongia pelattiin kolmannessa kerroksessa, ja sauna kuumeni Hikiällä. Mahtavien vapputyöntekijöiden kanssa saatiin myös jonot kuriin ja selvittiin narikan romahtamisesta, ja monelle nakkilaisille jäi mieleen railakkaat jälkireivit, jotka jatkuivat pitkälle aamuun.

Kuraattorinvaihtokaronkka 11.5.2019 Osakunnan vaihtuvaa kuraattoria Olga Penkkilää juhlittiin pitkän kaavan kautta, ja samalla toivotettiin uusi kuraattori Topias Tolonen tervetulleeksi virkaansa. Päivällä hallitus ja päävirkailijat hemmottelivat kuraattoreita kaupunkikulttuurilla, ruualla ja kampaamokäynneillä. Iltajuhlaa vietettiin Osakuntabaarissa herkullisen illallisen, laulun, esitysten ja ennen kaikkea Olgalle suunnattujen kunnianosoitusten merkeissä, kunnes reilusti puolen yön jälkeen virallinen juhla vaihtui jatkoiksi.

HOL90-vuosijuhla 27.4.2019 Meilahden kirkossa ja ravintola Sipulissa Hämäläis-Osakunnan Laulajat, maamme vanhin akateeminen sekakuoro, saavutti tänä keväänä korkea-arvoisen 90 vuoden iän. Suorastaan spektaakkelimaisen juhlan kruunasi loistava juhlakonsertti, jonka johtivat kuoron tämänhetkinen kuoronjohtaja Chloé Dufresne sekä häntä viimeisen akateemisen vuoden korvannut George Parris. Ohjelmistossa kuultiin kuorolle sävelletty teos Maan tervehdys, jonka muheva soundi antoi koko konser-

tille raamit. Säveltäjä Antti Suomalainen laulaa HOLin riveissä ja kuvailee kappaletta seuraavin sanoin: ”Maan tervehdys on loitsu, joka lausutaan uuteen paikkaan asetuttaessa. Loitsun ja siihen liittyvien rituaalien tarkoituksena on päästä maan haltijan suosioon ja täten turvata hyvä ja terve elämä uudessa asuinpaikassa” Konserttia seurasi iltajuhla puheineen, lauluineen ja kiitoksineen ja jatkoille Hämäläisten taloon saapui myös nykyosakuntalaisia. Kiitokset erityisesti HOLin talkoolaisille, isännistölle, emännistölle ja Ainolle juhlissa avustamisesta ja juhlien mahdollistamisesta. Kiitos myös Marialle pitkämielisyydestä päästää HOL valloilleen vapun kynnyksellä.

Puhdas ja heleä HOL toipuu kevään sumasta laulamalla muutamissa juhlatilaisuuksissa toukokuussa ja suuntaamalla myös kanta-alueelle.

Vaalipaneeli 14.5.2019 Juristikerhon vuosijuhlaviikon asiaohjelma oli tänä vuonna eurovaalipaneeli, joka järjestettiin Osakuntabaarissa. Panelisteina tapahtumaan osallistuivat Alviina Alametsä (vihr), Eija-Riitta Korhola (kok), Arto Luukkanen (ps), Silvia Modig (vas), Pekka Puska (kesk) ja Pekka Shemeikka (sd).

kuva: Pekko Korvuo

kuva: Anniliina Lassila

Paneelin keskusteluaiheet pyörivät muun muassa ilmastonmuutoksen ja EU:n jäsenmaiden demokratiakehityksen ympärillä. Itse keskustelu sujui hyvässä hengessä, ja panelistien argumentointi oli tasokasta. Kuuntelijoita tapahtumalla oli noin 50 henkeä.

Juristikerhon vuosijuhla eli “Kristot” 18.-19.5.2019 Juristrikerho juhlisti 84-vuotiasta taivaltaan sekä 577-vuotiasta Kristofferin maanlakia osakunnan tiloissa. Juhla alkoi kuohuviinilasillisella cocktailtilaisuudessa, jonne kerhon emännistö oli myös loihtinut erinomaisen hyvää naposteltavaa. Itse iltajuhlassa nautittiin kolmen ruokalajin illallinen puheiden ja muun ohjelman lomassa.

Juhlapuheen piti tänä vuonna Sydänliiton pääsihteeri Tuija Brax, joka puheessaan analysoi Kristofferin maanlakia sekä yleistä oikeustajua. Kerhon lautamieheksi lyötiin Jonna Rinne. Iltajuhla sai osallistujilta paljon kehuja ja moni jäikin vielä jatkoilemaan pikkutunneille saakka. Seuraavana päivänä juhlat jatkuivat vielä silliksen muodossa.

Separaatiositsit 29.5.2019 Hämis sitsasi yhdessä KSO:n kanssa helatorstaita edeltävänä iltana keskisuomalaisten tiloissa. Hämistä oli ilahduttavasti edustamassa erityisesti reippaita fukseja! Pienen porukan sitseiltä jatkettiin puolen yön aikaan Hämikselle, missä seuraan liittyi myös muiden

osakuntien väkeä, kuten satakuntalaisia ja viipurilaisia. Väki viihtyi juhlissa aamuneljään ja sen yli.

kuva: Julia Liu

Qmman kaa, kuraattori Tolonen? Osakunnan kuraattorin, eli Q:n, tehtävänä on valvoa ja johtaa osakunnan toimintaa, sekä toimia hallituksen puheenjohtajana. Hämäläis-osakunnalla tehtiin tänä keväänä tärkeä valinta, kun ihanan Olga Penkkilän seuraajaksi valittiin sanavalmis ja veikeä Topias Tolonen. Kaikki rakastavat tutustumisleikkejä, joten päästetään osakunnan uusi viranhaltija kertomaan itsestään suomalaisen klassikkosarjan hengessä.

salmiakki – suklaa? Suklaa. Mustista panttereista kunniamaininta, mutta suklaa täyttää makeampana syötävänä makeanhimoa kivemmin.

Aulanko – Hikiä? Hikiä. Hikiällä on sauna ja nojatuolit, jotka kestävät suurimmatkin vastoinkäymiset ja hämäläiset ylioppilaat.

kandi – gradu? Vaikea valinta, mutta kandi. Vertailun vuoksi: kandissani röntgenkuvasin parsaa ja simuloin näiden 180 röntgenkuvan pohjalta uuden parsakuvan. Gradussani ei ollut yhtään kuvaa.

Tempparit – Bachelor? Tempparit, koska #tisuomi-skene Twitterissä on vertaansa vailla. Pidän myös ajatuksen tasolla temppareiden mahdollistamasta eskapismista.

täyteisen selkärangan, muuttaa Wappu osakunnan luonteen yhdeksi päiväksi – myös eräänlaista eskapismia. Vaikka hämiksen muuttaminen täysiveriseksi vappubileördelliksi ei olekaan kaikkien aktiivien mieleen, ovat ne genressään kerrassaan loistokkaat juhlat!

Kaisa-kirjasto – Oodi? Hämiksen kirjasto? Mieleni tekisi valita Kaisa, sillä krooninen abit kaisassa -diskurssi on huvittavaa. Valitsen kuitenkin Oodin, koska näyttävät kulttuurihankkeet ja uusiin kirjastoihin investointi on sellaista, mitä Suomi tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan.

sininen – vihreä? Vihreä, lempivärini lapsesta asti. Erityisesti liitutaulujen vihreä. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että joskus sanon vahingossa ’vihreä’, vaikka tarkoitankin sinistä. En tiedä mistä tässä on kyse.

teeilta – Wappu? Wappu. Vaikka teeillat jokatiistaisena ilopallona muodostavatkin Hämiksen viikolle ruoankuva: Ilkka Lehtovuori

koti-ilta – kokous? Koti-illat ovat katoava luonnonvara ja niukka resurssi. Viihdyn kokouksissa, mutta niillä ei elä. Kauan eläköön koti-illat!

Hälläpyörä – Hesari? Hälläpyörä, koska Hesarin stabiili ja muuttumaton brändi ei pärjää aina yllättävän ja muutoskykyisen Hälliksen rinnalla.

Suurpedosta ihmisen parhaaksi ystäväksi teksti&kuvat: Anna Fransas

iten susi on valinnut tuhansia vuosia sitten ihmisen ystäväkseen ja kehittynyt koiraksi, jonka tänä päivänä tunnemme ihmisen parhaana ystävänä? Vai onko kehitys tapahtunut niin päin, että ihminen on valinnut suden? Mitään näin suoraviivaista valintaa ei varmastikaan ole tapahtunut eikä suden evolutionää-

rinen kehitys koiraksi ole täysin selvää tänäkään päivänä. Koiran taustan tieteellinen tutkiminen ei ole aina kiinnostanutkaan tiedeyhteisöä. Koiraa on pidetty vain ihmisen luomana, ei-luonnollisena eläimenä, mutta viime vuosina tutkimuksesta on innostuttu ennennäkemättömällä tavalla ja koiran historiaa ihmisen kanssa on pystytty jäljittämään aiempaa

kauemmas menneisyyteen. Koiraa kutsutaan usein ihmisen parhaaksi ystäväksi ja tämänhetkisen tiedon valossa se näyttäisi olevan ainakin vanhin ystävämme. Koiran jäänteitä haudattuna ihmisen kanssa on löydetty ainakin noin 14 000 vuoden takaa. Paljon vanhempiakin viitteitä yhteiselosta on löytynyt, lähes 40 000 vuoden takaa, mut-

ta todistusaineisto vanhemmista löydöksistä ei ole kiistatonta. Muiden eläinten, esimerkiksi lampaiden ja vuohien, yhteiselosta ihmisen kanssa on viitteitä 11 000 vuoden takaa. Yhtä mieltä ollaan siitä että kesykoiran, Canis lupus familiaris, kantaisä on harmaasusi, Canis lupus. Koiraeläimet ovat yhä geneettisesti erittäin läheistä sukua toisilleen ja pystyvät yhdessä tuottamaan lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä. Esimerkiksi hevonen ja aasi pystyvät myös lisääntymään keskenään, mutta jälkeläiset, muulit, ovat lisääntymiskyvyttömiä. Susien jäänteitä on löytynyt ihmisasutusten läheltä jopa 400 000 vuoden takaa, eli jo varhain ihmisten ja susien metsästysmaat ovat olleet samoilla alueilla. Ihmisten ryhtyessä perustamaan pysyvämpiä asutuksia rohkeimmat, ihmisiä pelkäämättömät sudet ovat löytäneet ihmisasutusten läheltä metsästystä helpommat ruoka-apajat, ja tämän myötä populaatio on muuttunut pitkän ajan saatossa kesymmäksi. Venäläinen biologi Dmitri Beljajev on tutkinut koiraeläinten kesyyntymistä kettukokeiden avulla. Beljajev on valinnut tarhaketuista kaikkein ihmisystävällisimmät jalostukseen ja ketuista on tullut kesyjä, leikkisämpiä ja ulkomuodoltaan koiramaisempia jo kuudennessa sukupolvessa. Koiran kesyyntymisen maantieteellisestä alkuperästä ei ole täyttä selvyyttä. Todennäköisimmät teoriat liittävät tapahtuman joko läntiseen Eurooppaan, Keski- tai Itä-Aasiaan. Geneettisen tutkimuksen perusteella on esitetty mahdollisuutta myös maantieteellisesti erillisiin, mutta kohtalaisen samanaikaisiin kesyyntymistapahtumiin. Yksi tapahtuma olisi luonteeltaan sat-

tumaa, mutta useampi tapahtuma maailman eri kolkissa viittaisi siihen, että kesyyntymiseen liittyi myös jokin muu suden ja ihmisen elinolosuhteissa tapahtunut muutos. Ihmisen puuttuessa jalostustyöhön kesyyntyminen voi tapahtua todella nopeasti, kuten Beljajevin kettukokeet osoittavat. Suden kesyyntyminen ja kesykoiran synty on kuitenkin ollut luonnonvalintaa ja huomattavasti hitaampi prosessi. Ihmisen jalostustyö koiran käyttämiseen erilaisissa avustus- ja työtehtä-

kinta-automaatin ominaisuus? Yhdysvaltalainen neurotieteen professori Gregory Berns on lähtenyt selvittämään kysymystä aivokuvantamisen avulla, ja onkin ensimmäisenä pystynyt magneettikuvaamaan elävän, hereillä olevan koiran aivoja. Berns kollegoineen on kouluttanut koiria pysymään täysin paikallaan magneettikuvauksen aikana, ja tutkinut mitä koirien aivoissa tapahtuu reaktiona herkullisiin makupaloihin sekä tuttuun ihmiseen. Reaktiot ovat olleet samankaltaisia, aivojen mielihyväkeskus

vissä sekä lemmikkinä on alkanut myöhemmin. Varhaisimpia viitteitä mahdolliseen vetokoirien jalostukseen on löydetty Siperiasta noin 9000 vuoden takaa. Nykypäivänä näemme, että ihminen on jalostanut koiran lukemattomiksi roduiksi, erilaisiin työtehtäviin sekä lemmikiksi, parhaaksi ystäväksi, ainakin monen koiranomistajan mielestä. Myös koiran omaa mielipidettä suhteessa ihmiseen on yritetty selvittää. Se lienee hyvin selvää, että koira hyötyy ihmisestä ravinnon saannin näkökulmasta, mutta kiinnostaako karvaisia ystäviämme ihmisessä muukin kuin ruo-

on aktivoitunut sekä makupaloja saadessa että reaktiona tutun ihmisen kehuihin. Ihmisen ja koiran yhteiselo on kenties alkanut yhden resurssin, ravinnon, tarjoamisen avulla, mutta varsinkin koiranomistajat näkevät nykypäivänä suhteen laajempana kumppanuutena ja ystävyytenä. Myös Bernsin tutkimukset tukevat tätä olettamusta. Sekä ihminen että koira ovat sosiaalisia eläimiä ja tarvitsevat ravinnon lisäksi elämässään muun muassa sosiaalisia suhteita. On rikkautta, että sosiaaliset suhteet ovat mahdollisia myös eri eläinlajien välillä.

Ympäristöystävällisempää matkailua teksti: Reetta Kontiainen kuvitus: Juulia Jokinen

esätyöpaikkani uusinta tuntilistaa lukiessani huomaan, että minulle on suotu kesäkuussa kahdeksan päivän yhtäjaksoinen vapaaputki. Ensimmäinen, vaistonvarainen reaktioni on lähteä googlaamaan halpoja lentoja kyseisille päivämäärille. Halpayhtiöt lennättäisivät minut Lontooseen tai Berliiniin noin kuudella kymmenellä eurolla. Yhtäkkiä omaatuntoani alkaa kuitenkin kolkuttaa. Haluanko tätä todella? Lentomatkustaminen on nykyään yksi merkittävimpiä hiilidioksidipäästöjen tuottajia, ja aihe on syystäkin ollut mediassa entistä enemmän esillä. Suljen hakusivuston syyllisyyttä tuntien. Usein kuulee kritisoitavan kirpputoreilta vaatteensa ostavia, luomuviljeltyä vegaaniruokaa syöviä, maailmanparantajahenkisiä ”travellereja”, jotka kuitenkin tekevät usein ulkomaanmatkoja lentäen. Mielestäni tähän liittyy eräänlainen paradoksaalinen kehä; ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita esimerkiksi luonnon-

suojelusta ja ihmisoikeuksista, ovat usein kiinnostuneita myös näkemään maailmaa ja tutustumaan erilaisiin kulttuureihin matkustelun kautta. Matkailu on myös monilla tavoin opettavaista ja maailmankuvaa avartavaa. Jos matkustelua ei halua kokonaan lopettaa, miten siitä voisi tehdä ympäristöystävällisempää? (Paino sanalla ympäristöystävällisempää, sillä ainoa täysin ympäristöystävällinen vaihtoehto on pysyä kotona.)

Vähennä lentämistä Lentomatkustus on suurin yksittäisten ihmisten tuottama ympäristöhaitta, ja yleistyy jatkuvasti lentojen halvetessa kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Lennot Berliiniin saattavat tulla jopa halvemmiksi kuin baari-ilta koto-Suomessa. Vaihtoehtoja kuitenkin on. Tallinnan ja Tukholman risteilyjä harrastavien ei silti kannata leuhkia ympäristöteoillaan, sillä laivat saastuttavat lähes yhtä paljon kuin suihkumoottorikoneet. Potkurikoneet taas ovat

edellä mainittuja ympäristöystävällisempiä, joten ne ovat melko hyvä tapa matkustaa naapurimaihin. Baltiasta on mahdollista jatkaa bussireiteillä eri puolille Eurooppaa, ja hinnatkin ovat verrattain edullisia. Ehdottomasti ympäristöystävällisin matkustusväline (omien jalkojen lisäksi) on juna. Euroopan lisäksi junailu onnistuu kätevästi myös monissa Aasian maissa. Junat kulkevat Helsingistä Venäjän perukoille ja Mongolian kautta Kiinaan asti. Sitkeimmät sissit voivat teoriassa matkustaa junalla jopa Singaporeen asti. Hitaassa matkanteossa on puolensa, sillä se voi viedä sinut yllättäviin pysähdyspaikkoihin ja pääset eläytymään entisajan tutkimusmatkailijoiden seikkailuihin. Junalla tai bussilla liikkuessa näkee erilaisia maisemia, ja saa mahdollisuuden tutustua mielenkiintoisiin kanssamatkustajiin. Yön yli matkustaessa säästät myös yhden yön majoituksen hinnan.

Laatu korvaa määrän

Valitse suorat lennot

Nojatuolimatkaile

Mitä jos parin viikonloppureissun sijaan säästäisit useamman viikon tai kuukauden pituiseen matkaan, puolen vuoden irtiottoon tai vaihto-opiskeluun? Näin yksittäisiä lentoja kertyy vähemmän, ja saat tilaisuuden vierailla useammassa maassa samalla kerralla, tai tutustua pintaa syvemmältä tietyn maan kulttuuriin.

Lentokoneet tuottavat päästöjä etenkin nousussa ja laskussa, joten välilaskut tietävät entistä enemmän vahinkoa ympäristölle. Tämä on hyvä syy maksaa enemmän suorasta lennosta, ja matkustaa samalla mukavammin. Myös lentopäästöjen rahallinen kompensointi on hyvä tapa, vaikka se ei suoraan korvaa jo tehtyä vahinkoa.

Joskus tämäkin on aivan riittävä tapa irtautua arjesta. Asettaudu tuoliisi mukavasti viltin ja mangolassin kanssa, ja suunnittele unelmiesi matka blogien, vlogien ja matkakirjallisuuden avulla. Lue afrikkalaisten kirjailijoiden teoksia ja katso japanilaisia elokuvia. Opettele tekemään meksikolaista ruokaa ja puhumaan indonesiaa. Tutustu ulkomaalaisiin esimerkiksi vaihto-oppilastoiminnan tai kielikahviloiden kautta, tai esittele Helsinkiä turisteille.

Suosi kotimaan matkailua Kotimaan matkailu on helppo ja usein ekologisempi vaihtoehto. Kiinnostaako sinua Lapin luonto, kuvankaunis Porvoo tai mainettaan parempi Turku? Miten olisi kaupunkiekskursio tutkimaan Lahden tai Kouvolan elämänmenoa? Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan; jo Helsingissä on paljon kiinnostavaa nähtävää, jota ei arkielämässä tule ajatelleeksi. Kokeile katsoa kotikaupunkiasi turistin silmin: syö uudessa ravintolassa ja vieraile museoissa ja kaupoissa, joissa et ole aiemmin käynyt.

Elä reissussa kestävästi Vaikka mäkkärit ja Starbucksit saattavat saattavatkin toimia reissussa kotoisina turvapaikkoina, on parempi tukea paikallisia yrittäjiä ja maistella mitä erikoisuuksia kohdemaalla on tarjottavanaan. Itsestään selvästi vältä roskaamista, veden tuhlaamista, turhaa muovin kulutusta sekä uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien vahingoittamista ja niistä valmistettujen tuotteiden ostamista.

Matkailusta ei missään nimessä kannata kokonaan luopua, sillä hauskuuden lisäksi se kehittää omatoimisuutta, kieli- ja selviytymistaitoja, auttaa ymmärtämään paremmin globalisoituvaa maailmaa ja sen eri puolilla eläviä ihmisiä. Matkustustottumuksiaan on kuitenkin hyvä arvioida kriittisesti, ja miettiä mistä voisi ehkä sittenkin luopua. Vastuu ympäristön hyvinvoinnista ja maapallon tulevaisuudesta on kuitenkin meillä kaikilla, ja tämä koskee myös sinua ja minua.

Creating art in a country of ice cream eaters and air guitar players text: Ella Rantanen illustration: Ayano Honda

Ayano Honda, 23, was born and raised in Nerima, Tokyo. One and a half years ago she got an opportunity to start studying art in Finland. What kind of experience was that and what made the young artist decide to return to the dark north?

onda’s hometown in Japan is known for agriculture, in particular for the production of white radish and cabbage. There is a river running around the neighborhood, and the cherry trees alongside the river bloom every spring. Honda thinks it is lovely to see them. Honda’s father is an architect. Even though he designs more structural parts than visual designs, he draws very well and Honda has inherited that skill. Therefore Honda has spent her childhood embracing her love towards drawing and making things by herself. It was when she was a high school student that she decided to go to an art college. The reason why Honda chose Japanese painting was that she was fascinated by Japanese art passed down for over 1000 years, remaining an unchanged part of the culture despite the elapse of time. It is not only the visible factors such as techniques or customs that have remained, but also aesthetics and ways of paying attention to something invisible. – Now I am making various kinds of artworks from painting, illustrations and books. And I want to continue trying to create what I have never done, but what I have always thought is what I want –– to make something that can make somebody feel warm.

Traditional art… with a twist! Honda studied Japanese painting at Tama Art University where she received a BA degree this March. Tama Art University is known for using traditional materials common in East Asian art, such

as powdered pigment (made out of minerals, seashell, plants…), paper and glue that are all made of natural ingredients. The materials are stable only when used through certain processes and techniques which require years of practice. When everything is done right, the color and texture are beautiful. According to Honda, Japan has a culture that admires the transition of seasons more than anything else, so classic subjects frequently chosen are, for example, flowers, plants, animals, birds and landscapes. Personally Honda admires cute, playful and whimsical elements, so she has included those kinds of characteristics in her works. Honda’s art also mixes traditional Japanese art culture with more contemporary art style and graphic design. – For example, my graduation work was a series of angels. The angel works don’t look ”typical Japanese” at first glance but the texture is very particular. Fortunately, my work got chosen as one of the finest graduation works at my university, and there is a design company that’s interested in using the images. However, Honda is not only interested in painting and illustrations themselves but also artworks that tell more. Her personal favourite of her own work is Pikkuvalo, a storybook with illustrations. Honda wanted to get the book completed as fast as possible, so the illustrations consist of digital drawings that are quicker to make.

Finnish (and Japanese) nightmares While studying in Tama Art Uni-

versity, Honda got an opportunity to study as a semester student at Aalto University in Finland. Since seeing and experiencing life outside of Japan had been one of her dreams, she decided to take the opportunity. Her university offered student exchange programmes in Finland, Germany, the Netherlands and Taiwan, and she ended up choosing Finland through intuition. – Over and over again I got to hear about the similarities between Finland and Japan, and that definitely intrigued me. Indeed, it was very soon after my arrival that I got convinced that my decision was right! To be honest I loved the dark winter too. During her stay in Finland, Honda got to discover the similarities she had heard about. According to her, the Japanese have a shyness and awkwardness when communicating with others that is similar to that of the Finnish. The Japanese language has even developed a great variety of euphemistic expressions to avoid straightforward conversations as much as possible. Business cards are exchanged instead of hugs and people find themselves bowing even when talking on the phone. – The comic ”Finnish Nightmares” made huge sales in Japan because everyone who read it thought ”Hmmm, the protagonist must be Japanese!”. Honda says that in Japan they don’t have similar jokes representing the stereotype of Japaneseness, while there are many addressing the Finnish mentality. She often got to hear the people around her explaining Finnish characteristics enthusiastically yet sarcastically. It was more likely for her to hear about Finnish

16 ice cream and candy consuming habits and air guitar contests than anything else. Honda found this amusing since Finland is a country that produces great design works, provides the best education and social-welfare, achieves one of the highest levels of transparency, and is ranked as the happiest country in the world. Those things were however rarely mentioned. – Finland is full of unique things that make the country more distinct. I remember somebody has called the uniqueness ”contrasty”: sometimes it looks monotone at one moment but vivid at the next. For me this is why the culture is attractive and interesting. There were some differences in the art studies between countries. Honda feels that in Japan, it is seen as highly valuable to develop craftsmanship and expertise in a specific field rather than doing interdisciplinary work. In contrast, Aalto Univer-

sity encourages students to work more freely and flexibly beyond boundaries. Students with various different talents are working together and influencing each other. Honda respects both styles, but thinks it would be nice if Japanese schools could offer more varied styles.

Fulfilling dreams All in all, Honda thinks Finland is a country full of friendly and lighthearted people. Even though both Finland and Japan are homogeneous societies consisting almost entirely of a single ethnic group, she found Finnish society much more open-minded and neutral. – My friends let me meet their friends and I was able to get to know many wonderful people faster than I do in my home country. The way people looked at me was not merely as a Japanese student but simply how I am; this always made me wish to see

others that way too. After returning back to Japan, Honda experienced a reverse culture shock. In Japan, almost all third year university students start writing job applications and prepare for interviews, forcing them to stop studying. – After seeing people in Finland deciding their own life plans, I felt upset having to put myself in Japanese culture again. Fortunately Honda got accepted to start her master’s studies at Aalto University beginning in Autumn 2019. Her major is going to be Visual Communication Design. – After completing the graduate school, it will be nice if I could work close to the Finnish culture... that is my dream.

Ayano Honda 1995 Born in Tokyo 1998-2003 Loved insects and made a lot of illustrations of them 2005 Wanted to become an artist 2008 Joined a running team 2011 Entered high school 2013 Decided to apply to an art college 2015 Entered university 2017 Came to Finland for the first time and visited HĂ¤mĂ¤lĂ¤is-Osakunta a couple of times 2018 Interning at an NGO (ongoing) 2019 Graduated and enrolled in graduate school

Kielen luonnonvalinta teksti: Väinö Katajisto kuvitus: Juulia Jokinen

harles Darwin määritteli teoksessaan The Origin of Species käsitteen natural selection. Tämä käsite suomennetaan yleensä luonnonvalintana. Jos käännöstä katselee tarkemmin, voi ehkä ihmetellä eroavaisuutta alkuperäisen ja käännöstermin välillä: alkuperäinen englanninkielinen käsite on tavallaan passiivissa ilman tekijää, mutta suomeksi luonto voidaan ehkä katsoa jonkinlaiseksi tekijäksi. Suomeksi tekijätön käännös voisi kuulua luonnollinen valinta. Menemättä sen enempää mahdollisiin tulkintoihin siitä, miksi luonto esitetään tekijänä, voidaan myös huomata, että luonto häärää tekijänä muuallakin luonnontieteissä, etenkin eksakteissa. Fysiikassa ja kemiassa luonto etsii itselleen istumapaikan siellä, missä järjestelmän energia on pienin. Tai puhkuu ja puhisee, kunnes entropia on suurimmillaan. Kun luonto leikkii valolla, niin kuljettu matka on aina pienin. Luontoa haukotuttaa, sillä oikeasti se on todella laiska. Laiskempi kuin kielenpuhuja, joka rikkoo kielioppia jättämällä lauseestaan possessiivisuffiksit pois. Mutta onko kielen kehitys verrattavissa kehitykseen luonnon-

valinnan kautta? Entä voidaanko määrittää yksikäsitteisesti, mitä kielen käyttäjä oikeastaan tarkoitti viestillään?

myös kirjakielen käyttäjät ja ainakin sanaston laajeneminen pitivät yllä jatkuvaa kehitystä näiden kahden version välillä.

Kielen kehitys

Tämä tavallaan muistuttaa eläinten kesyttämistä ja jalostusta. Ovatko kirjoitettu kieli ja siihen mahdollisesti kytköksissä oleva puhuttu yleiskieli jonkinlaisia jalostettuja kotieläimiä puhuttujen kielien kirmatessa vapaana? Kirjakieliä ei ehkä voi jalostaa pilalle, vaikka eräät kirjoitusjärjestelmät voisivatkin viestiä muuta. Kotieläimiltä voi oppia jotain niiden villien serkkujen käyttäytymisestä.

Muutamia kertoja historiassa on keksitty laiskuuden uusi muoto: muistia ja vaivaa säästyy, jos asioita merkitsee muistiin. Ensiksi tämä oli kai vain yksinkertaista kirjanpitoa, mutta ennen pitkää runot ja muut suulliset perimätiedot joutuivat saman kohtelun kohteeksi. Aluksi kirjoitus oli melko monimutkaista kuvien piirtämistä, mutta ajan myötä tämä kehittyi ainakin jollain tavalla yksinkertaisemmaksi tai muulla tavalla järjestelmällisemmäksi. Käsitellyt asiat muuttuivat monimutkaisemmaksi, mutta käytetty tekniikka yksinkertaistui. Kirjoitetun kielen syntyessä luotiin luultavasti pysäytyskuva puhutusta kielestä tuolla hetkellä. Puhuttu kieli kuitenkin jatkoi luonnollista kehitystään samalla, kun kirjoitettu kieli jatkoi omaa elämäänsä. Kirjoitetun kielen rakennetta piti ylläpitää samanlaisena, jotta siitä olisi hyötyä. Toisaalta tämä säilytti kielen, samalla puhuttujen kielien ja murteiden muuttuessa toisiksi tai sammuessaan täysin. Kuitenkin

Samaan tapaan kirjakieltä osaamalla voi mahdollisesti saada jonkinlaisen käsityksen puhutusta

versiosta ja joskus kirjakieli voi toimia tulkkina eri murteiden tai kielien välillä. Eli voidaan väittää, ettei kieli ole täysin luonnonvalinnan armoilla, vaan ihminen voi vaikuttaa siihen halutessaan. Hypoteettinen metakieli Kielen luultavasti ensisijainen tehtävä on välittää informaatiota. Kuitenkin jo viestin välittämiseen samalla kielellä sisältyy väärinymmärryksen tai muun virheen vaara. Kielen kääntäminen toiselle lienee siis vaativampi tehtävä. Jos viestin haluaa välittää yksikäsitteisesti, pitää olla tiedossa viestin lähettäjän mahdollisesti käyttämät kielikuvat tai sävyt. Yksi tapa tämän ongelman ratkaisuun on väistää se ja käyttää yksinkertaista selkokieltä. Yksinkertaiset rakenteet ja sanat ovat helpompia kääntää virheettömästi. Tosin tällöin kielen ilmaisuvoima voi kärsiä yksinkertaistuksesta ja pahimmillaan viestin välitykseen käytetty aika tai tila voi kasvaa niin suureksi, että selkokielen käyttö ei ole järkevää, vaikka se välittäisikin viestin oikein. Tehdään siis oletus, että mikä tahansa kieli olisi mahdollista kuvata hypoteettisen keinotekoisen metakielen avulla, joka koodaisi rakenteisiinsa viestin oikean merkityksen täsmällisesti. Oletetaan myös, että mikä tahansa viesti millä tahansa kielellä voidaan rakentaa tästä metakielen muodosta täsmällisesti takaisin. Konekäännökset olisi nyt nopea tehdä tämän esitysmuodon kautta.

Metakieli kehittyy Onko edes mahdollista muodos-

taa jopa erilaiseen ajatteluun perustuvista kielistä yksi-yhteen kuvaukset – tai tämän ollessa melko mahdotonta – edes järkevät ja toimivat approksimoinnit? Olettaen, että tämä olisi mahdollista, se luultavasti perustuisi jonkinlaiseen tilastolliseen oppimiseen. Mutta pysyäkseen yksi-yhteen kuvauksena olisi sen luultavasti pidettävää yllä jatkuvaa ylläpitoa ja kehitystä. Metakielenhuoltoa ympärivuorokautisesti. Tieteen metakielen pitäisi mahdollistaa erittäin abstraktien käsitteiden kääntäminen kieliin, joissa niitä ei mahdollisesti vielä edes ole olemassa. Toisaalta monet tieteenalat sisältävät käsitteitä, jotka eivät muuta olekaan kuin abstrakteja. Haaste lienee vielä vaikeampi, sillä ehkä tärkeimmät näistä käsitteistä eivät ole vielä olemassa muualla kuin keksijänsä mielessä. Ja nämä uudet ajatuksensa keksijä yrittää kuvata tuntemallaan kielellä, jotta muutkin ne ymmärtäisivät. Ja sitten nuo aivoitukset pitäisi osata kääntää toisille kielille metakielen kautta. Vaikuttaa melko mahdottomalta tehtävältä. Onneksi on jo olemassa eräs kieli, joka on harjaantunut abstraktien asioiden viestinnässä ja onnistuu voittamaan ainakin eräät näistä haasteista.

Matematiikka metakielenä Matematiikka on jo eräänlainen metakieli, mutta se ei sovellu oikeastaan kuin eksakteihin tieteisiin. Toisaalta matematiikka metakielen mallina tuo ehkä toivoa, että sellainen voisi voisi olla

olemassa ja toimia käytännössä, sillä matematiikka on melko takaisinpäin yhteensopivaa ja yleisesti ymmärrettävää. Muinaisten sivilisaatioiden kirjoituksien käännöstyössä tästä on ollut jopa apua. Toisaalta matematiikka metakielenä on myös kehittynyt ajan kuluessa. Matriisiesitys on korvannut monimutkaisten yhtälöryhmien kirjoittamisen auki, tai että algebrallinen merkintätapa on korvannut geometrisen. Ehkä nytkin merkintöjen muuttuminen yksinkertaisemmiksi on mahdollistanut monimutkaisempien asioiden käsittelyn.

Tekstin määrästä Matematiikka myös antaa toisen hyvän opetuksen informaation välittämisestä. Jos haluaa välittää tietynlaisen viestin oikein, pitää sen kaltaisia olla riittävästi. Yksi ynnälasku egyptiläisessä papyruksessa ei kertoisi mitään, mutta monet toistuvat laskut antavat mahdollisuuden päätellä, mikä osa tekstistä on matematiikkaa ja mikä osa ei. Yksinkertaisen lelukielen muuttaminen metakielelle lienee lasten leikkiä. Monimutkaisen rikkaan kielen muuntaminen vaatii lukemattomia esimerkkejä, jotta voidaan käyttää esimerkiksi tilastollisia menetelmiä oikean käännöksen löytämiseen. Tämä taas vaatii monia erilaisia teksti- ja puhenäytteitä niin tieteen kuin taiteenkin saralta, tavallista arkipäiväistä kielenkäyttöä unohtamatta. Arkipäiväistä kyökkisuomea puhuvat melkein kaikki.

Taidetta tekevät määritelmästä riippuen useat. Ehkä vähäisintä ja kenties jopa vaikeinta lienee tieteellisen tekstin tuottaminen. Mahdollisen elävän metakielen kehitys ja huolto vaatisi uutta ja ajan mukana elävää tuoretta tekstiä ja puhetta eri kielenkäytön osa-alueilta.

Loppu Kotieläinvertaukseen palatakseni, Suomessa on meneillään epäluonnollinen kehitys, jossa yritetään valita kotimaisen kielieläimen tilalle englantilainen, koska muillakin on sellainen. Toinen kotimainen on hämillään, miksi hänestä ei pidetä, vaikka on melkein samannäköinen kuin tuo engelsmanni. Ja kohta on maatiaiskieliä ikävä! Koulutuksesta on leikattu ja sen sisältämien aihealueiden ja tavoitteiden sisältö on myllerryksessä. Humanististen aineiden merkitystä kyseenalaistetaan. Kielitaidossa arvostetaan oikeastaan vain englantia. Eräät tahot haluaisivat pistää toisen kotimaisen lihoiksi. Matemaattiset aineet ja luonnontieteet eivät nekään oikeastaan ole arvossaan. Vaikuttaa siltä, että perustaitojen osaamisen sijaan arvostetaan monitieteistä käsienheiluttelua ja esiintymistaitoja. Ei jälkimmäisissä mitään haittaa ole, mutta ensiksi mainitut olisi hyvä saada myös kuntoon. Ohjelmointikielet, tai siis koodaus, haluttaisiin saada suurempaan osaan kouluopintoja. Ehkä ne voisi sijoittaa prosenttilaskuoppituntien tilalle, eihän niitä kukaan muutenkaan osaa. Tosiaikaiset konekäännök-

set ovat mahdollisesti arkipäivää ennen kuin nyt koulussa aloittavat lapset aloittavat työelämässä tai korkeakouluopintonsa. Ruotsi voi osoittautua arvoon arvaamattomaan sen saadessa suomea suurempana kielialueena konekäännökset laajasti käyttöön luultavasti aikaisemmin. Suomen konekäännöksen kehittäminen nyt ja tulevaisuudessa tarvitsee laajempaa kielitaitoa kuin pelkkä englanti. Se myös tarvinnee suuren määrän tieteellistä ja taiteellista tekstiä, jotta mahdolliset käännökset voidaan tehdä oikein. Englannin valinta suomen edelle tieteen kielenä voi olla suurin virhe mitä kielelle voi tehdä. Väitettä siitä, että kansainvälistä yleisöä kiinnostavan suomenkielisen tekstin lukijamäärä on pieni, voidaan ehkä viitata kintaalla muutaman vuoden päästä, jos ja kun konekäännös kehittyy. Mutta väitän, että suomalaisen konekäännöksen kehitys on mahdollista, jos ja vain jos nyt pidetään kiinni suomalaisen tieteellisen tekstin määrästä, arvosta, asemasta ja asusta.

Luova tiedettä tekevä tekoäly on on vielä utopia- tai dystopiakertomusten aihe. Toivottavasti suomalaisilla ei ole päässään sellaista letaalimeemiä, jonka takia suomi sivuutetaan tieteessä turhan laiskuuden tai vieraskoreuden takia. Luonto ei voi laiskuudelleen mitään, mutta ihminen voi valita yrityksen korjata haitallista kehitystä.

Ranskalaisen viinin valinta teksti: Eve Ojamaa kuvitus: Kanerva Matveinen

huomioita matkalta. Ehdimme kiertää yhteensä kuudella eri viinialueella ja käsittelen näitä alueita vierailujärjestyksessä.

Ranska on maailman toiseksi suurin viinintuottajamaa, joka on Suomessa tunnettu erityisesti samppanjasta ja laadukkaista punaviineistä. Viini on olennainen osa ranskalaista kulttuuria ja sitä nautitaankin lähes jokaisella aterialla ranskalaisen keittiön herkkujen kanssa. Sain mahdollisuuden matkustella kymmenen päivää Ranskan eri viinialueilla ja olenkin kerännyt tähän juttuun

Olin vaihdossa Lyonissa, joten oli loogista aloittaa matka Rhônen viinialueelta. Rhône on Ranskan ja Sveitsin läpi virtaava joki, joka on Välimeren toiseksi merkittävin joki, Niilin jälkeen. Maisemat alueella ovat todella upeita, sillä luonto on vehreää ja alueella on paljon roomalaisia jäänteitä. Eteläisessä Ranskassa sijaitseva viinialue on läpimitaltaan 200 kilometrin kokoinen ja se ulottuu Lyonin eteläpuolelta Provenceen asti. Rhônen jokilaaksossa on valmistettu viiniä jo Rooman ajoista, ja se on tunnettu tummista, hyvärakenteisista ja yrttisistä punaviineistä. Erityisesti pohjois-Rhônessa syntyy Ranskan loisteliaimpina viineinä pidettyä syrah-viiniä. Etelä-Rhône tunnetaan sen sijaan erityisesti laadukkaista valko- ja roséviineistä.

lin opiskelijavaihdossa Ranskassa vain viiden kuukauden ajan, mutta siirtyminen kyykkyviineistä ylähyllyn laadukkaampiin viineihin tapahtui yllättävän nopeasti. Viini on Ranskassa instituutio ja olennainen osa ruokavaliota, joten halusin oppia ranskalaisesta viinistä lisää ja tutustua Ranskan eri viinialueisiin ja niiden erityispiirteisiin.

Rhône

Beaujolais Beaujolais on varsin pieni viinialue Lyonista pohjoiseen Rhônen ja Burgundyn välissä, mutta sen viinejä pidetään silti omana viinialueenaan. Alueen punaviineillä on omintakeinen tyyli ja maku, sillä ne ovat hyvin hentoja ja kevyitä, ja ne suositellaan nautittavaksi kolmen vuoden kuluessa vuosikerrasta. Alueen viinit eivät ole yleisesti kovin arvostettuja, mutta myöhään syksyllä tuleva Beaujolais Nouveau -viini on lähialueella hyvin suosittua, sillä se säilyy vain muutaman kuukauden ajan ja on siis nautittava nopeasti. Beaujolais Nouveau -punaviini on siitä harvinaista, että sitä suositellaan käyttämään valkoviinien tapaan.

Bourgogne Jatkoimme matkaa keski-Ranskaan Bourgogneen, jolla on runsas historia keskiajalta ja renessanssista. Nykyään Bourgogne on tunnettu yksistä maailman arvostetuimmista puna- ja valkoviineistä. Alueella tuotetaan erityisesti maailmankuuluja pinot noir- ja chardonnay-viinejä. Ranskalaista viiniä koskee yksi maailman tiukimmista laadunvalvontajär-

23 jestelmistä, joka juontaa juurensa keskiaikaisesta Bourgognesta. Bourgognessa on enemmän AOC-merkintäisiä viinejä kuin muilla Ranskan viinialueilla yhteensä. AOC eli viinin suojattu alkuperämerkintä on lyhenne sanoista Appellation d’Origine Contrôlée ja se tarkoittaa, että viini on peräisin tietyltä alueelta ja sen valmistustavan tulee vastata alkuperän suojauksen yhteydessä sovittuja ehtoja. Bourgognen ja Alsacen parhaat AOC-merkinnän viinit saavat Grand Cru-luokituksen, jonka jälkeen toisiksi parhain luokitus on Premier Cru.

Champagne Matka jatkui koillis-Ranskaan Champagneen, joka on luultavasti tunnetuin Ranskan viinialueista, sillä sieltä tulee luksusviininäkin pidettyä samppanjaa. Samppanjan valmistusmenetelmä on suojattu muiden ranskalaisten viinien tapaan AOC-merkinnällä, joten ainoastaan Champagnen alueella kasvatetuista rypäleistä valmistettua kuohuviiniä saa kutsua samppanjaksi, vaikka usealla muullakin alueella Ranskassa valmistetaan kuohuviinejä. Näitä muita ranskalaisia samppanjan kanssa samalla valmistusmenetelmällä valmistettuja viinejä kutsutaan yleisesti crémanteiksi. Samppanja valmistetaan pääasiassa Pinot Noir, Pinot Meunier ja Chardonnay-rypäleistä. Champagnessa sijaitsevissa Epernayssa ja Reimsissä on mahdollista vierailla tunnettujen samppanja-valmistajien viinikellareissa ja tastingeissä. Viinikellarit ovat maan alle kaivettuja hiekkakiviluolia, jotka sijaitsevat noin kymmenen metrin syvyydessä maanpinnasta. Luolat ovat syvällä maan alla, jotta luolan ilmasto ja olosuhteet pysyisivät

samanlaisina vuoden ympäri. Kaiken kaikkiaan Champagnessa on yhteensä kymmenien tai satojen kilometrien verran luolastoa, joissa samppanjaa kypsytetään useiden vuosien ajan. Itselleni tuli ainakin uutena asiana tieto samppanjan poikkeavasta valmistusmenetelmästä muihin viineihin verrattuna.

Alsace Alsace on satumaa Ranskan ja Saksan rajalla, joka on tunnettu Ranskan kauneimmista puutalokylistä. Alueelta tulevat Ranskan tunnetuimmat valkoviinit, jotka on valmistettu pääasiassa Saksassa paljon käytetyistä Riesling- ja Gewürztraminer-rypäleistä. Alueella on omintakeinen viinikulttuuri, koska se on vuosisatojen kuluessa kuulunut välillä Ranskaan ja välillä Saksaan, ja se onkin saanut paljon vaikutteita molemmista maista. Alueen kielessä ja kulttuurissa on edelleen paljon saksalaisia piirteitä ja etenkin alueen ruokakulttuuri hapankaaleineen ja makkaroineen on hyvin saksalaista.

Jura Jura on varsin pieni ja vähän tunnettu viinialue, jonka viineistä ei ole laajaa valikoimaa tarjolla Suomessa. Jura on vuoristoista seutua Alppien pohjoispuolella, ja se sijaitsee Bourgognen ja Sveitsin rajan välissä. Alueen viinit ovat hyvin omintakeisia, joista tunnetuin on vin jaune. Vin jaune (”keltainen viini”) valmistetaan Savag-

nin-rypäleestä samalla menetelmällä kuin sherry. Viinitynnyriin jätetään hieman ilmaa, joka auttaa muodostamaan viinin pinnalle hiivakerroksen, josta viinin omintakeinen maku syntyy. Kymmenen päivän viinimatka minulle, joka on ennen aina valinnut viinin etiketin, hinnan, nimen tai alkoholiprosentin mukaan oli sivistävää. Ranskassa ei ole tarjolla ravintoloissa tai supermarketeissa oikeastaan muita kuin ranskalaisia viinejä, joten viini onkin tapana valita aluemerkinnän, viinitilan ja rypälelajin perusteella. Mikään viiniasiantuntija en vieläkään ole, mutta eri viineistä tuli opittua runsaasti. Etenkin se, kuinka paljon alueen maaperä eli ranskaksi ’terroir’ vaikuttaa viinin laatuun ja makuun. Jokainen Ranskan viinialueista on niin omanlaisensa, etten pysty valitsemaan niistä parasta tai itselleni mieluisinta.

Parinvalinta: tiedettä ja tuumailuja teksti: Vladimir Heiskanen

1. Johdanto Pariutuminen on kenties helpoin mahdollinen keskustelunaihe sosiaalisiin tilanteisiin, sillä se koskettaa tavalla tai toisella useimpia ihmisiä ja aiheeseen liittyy lukematon määrä erilaisia aspekteja: seuran etsiminen, ihastuminen, treffit, suhde-elämä, perhe-elämä, draamat ja ero. Romanttiset ihmissuhteet ja niihin liittyvät hyödyt kuten läheisyys, henkinen yhteys ja yhteinen välittäminen ovat monelle suorastaan elämän suola ja ne tahdotaan tavallisesti kokea tunteen ja intuition kautta. Täten harva pohtii suhde-elämäänsä analyyttisella tasolla tai laskelmoidusti samaan tapaan kuin vaikkapa omaa rahatalouttaan. Tästä huolimatta aiheesta löytyy kuitenkin runsaasti tiede- ja opaskirjallisuutta, joissa romantiikka paloitellaan erikseen tarkasteltaviksi osasiksi, ja joissa siitä tehdään jopa opeteltava taitolaji. Tässä artikkelissa otetaan tarkasteluun tällainen aihetta koskeva kirjallisuus, pohjautuen kirjoittajan pitkäaikaiseen mielenkiintoon ihmissuhdekirjallisuutta kohtaan.

2. Pariutumisen teorioita Sosiaalisen kontekstin teoriat tarkastelevat pariutumista prosessina, johon vaikuttavat kussakin kulttuurissa vallitsevat pariutumista ja romanttista kiinnostusta

koskevat normit ja kaavat. Vastapainona toimiva evoluutioteoria kohdistaa huomion biologisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat ympäröivästä kulttuuristaan itsenäisinä. Tässä evoluutioon perustuvassa ajattelussa esimerkiksi ulkonäkö voidaan nähdä viehätystekijänä, joka signaloi yksilön terveyttä, kelpoisuutta tai lisääntymiskykyä (1). Pariutumista on kuvailtu myös markkinatalouden käsitteistön kautta. Sosiaalisen vaihdon teoriassa (social exchange theory) ihmissuhteet ja vuorovaikutustilanteet nähdään tietynlaisena vaihtokauppana, jossa ihmisten välillä vaihtuu erilaisia sosiaalisia hyödykkeitä, ja ihmiset valitsevat ihmissuhteensa tavoitteenaan tehdä voittoa. Maailman siteeratuimpiin tutkijoihin lukeutuva psykologi Roy Baumeister on valjastanut tämän ajattelun myös romanttisiin suhteisiin, ja Suomessa suorastaan pahamaineinen sosiologi Henry Laasanen on niittänyt ristiriitaista huomiota kirjoittamalla parisuhteiden markkina-arvoteoriasta, jossa kullekin ihmiselle voitaisiin laskea ominaisuuksiensa perusteella yksilöllinen arvo ns. pariutumismarkkinoilla (2).

3. Ketkä päätyvät keskenään yhteen? Ihmisten parinvalinnassa on havaittu tietynlaisia kaavoja tai lai-

nalaisuuksia, joiden perusteella ihmisten pariutumiskäyttäytymistä on mahdollista ennustaa (assortative mating). Selkeimpiä havaintoja on se, että ihmisillä on tapana päätyä yhteen sellaisten ihmisten kanssa, joilla on itsensä kanssa vastaavanlaisiksi luettavia piirteitä kuten fyysinen viehättävyys, sosiaalinen asema, koulutus, älykkyys, ikä, arvomaailma, poliittinen suuntaus ja/ tai etnisyys (homogamy). Samoin pariutuminen tapahtuu useimmissa tapauksissa oman sosiaalisen ryhmän sisällä (endogamy). Vaikka ihmisten keskuudessa kulkeekin sanonta ‘vastakohdat vetävät puoleensa’, tieteellisesti ei ole juurikaan saatu näyttöä siitä, että ihmiset yleisesti hakisivat kumppaniltaan erilaisuutta esimerkiksi täydentämään itseään (3). Koska ihmisten on todettu usein pariutuvan viehättävyydeltään ‘samantasoisina’ pidettyjen ihmisten kanssa, on pohdittu perustuuko tämä siihen, että ihmiset tunnistaisivat ‘oman tasonsa’ ja kiinnostuisivat muista sen mukaisesti (matching hypothesis). Vaihtoehtoisen selityksen mukaan ihmiset haluavat pariutua mahdollisimman viehättävien henkilöiden kanssa, mutta pariutuvat lopulta ‘omantasoisensa’ kanssa, koska haluttavimmat ihmiset eivät ole heille saatavilla (realistic choices). Asiaa koskeva tutkimusnäyttö ei toistaiseksi ole selkeää - molemmille vaihtoehdoille näyttää olevan osittaista

25 tukea (4).

4. Ulkonäöllä on väliä Tutkija Gordon Patzer on lukuisissa kirjoissaan (mm. Looks: Why they matter more than you ever imagined) nostanut esille ihmisten ulkonäkökeskeisyyden kautta aikain. Niin Raamattu kuin myöskin tunnetut lastensadut luovat narratiivia siitä, kuinka kauneus oikeuttaa rikkauksiin, ja kuinka tarinoiden hyvät päähenkilöt ovat kauniita tai komeita, kun taas rumuus liittyy luonteen pahuuteen. “Joosef oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan. Niinpä jonkin ajan kuluttua isännän vaimo iski silmänsä Joosefiin ja sanoi: ‘Makaa minun kanssani.’ (...) Ja vaikka nainen päivästä toiseen houkutteli Joosefia, Joosef ei suostunut makaamaan eikä olemaan hänen kanssaan. Eräänä päivänä, kun Joosef taas tuli taloon tekemään työtään eikä ketään talonväkeen kuuluvaa ollut paikalla, nainen tarttui Joosefin vaatteeseen ja sanoi: ”Tule makaamaan kanssani.” Silloin Joosef pakeni ulos, mutta hänen pukunsa jäi naisen käsiin.” (1. Moos. 39) Patzer nostaa kirjallisessa tuotannossaan esille tutkimustuloksia, joiden mukaan viehättävämpi fyysinen ulkonäkö yhdistyy parempaan menestykseen muun muassa pariutumismarkkinoilla, työmarkkinoilla ja jopa kouluympäristössä opettajien suosiessa hienovaraisilla tavoilla fyysisesti edustavampia oppilaita. Patzer myös huomauttaa, että ulkoisen viehättävyyden parantamiseen keskittyvät teollisuudenalat kuten kosmetiikka, plastiikkakirurgia, muotiteollisuus ja hajusteet muodostavat maailmalla 160 miljardin dollarin vuosittaisen myynnin.

Kun ihmisiltä kysytään mitä asioita he pitävät viehättävänä toisessa ihmisessä, fyysinen viehättävyys tulee ensimmäisten asioiden joukossa esille. Fyysisen viehätyksen kokemus yhdistyy myös halukkuuteen edetä toisen kanssa ei-platoniseen suhteeseen. Tämä ulkonäön arvostaminen liitetään yleensä miehiin, jotka seksuaalisesta suuntauksestaan riippumatta kertovat priorisoivansa toisen ulkonäön korkealle parinvalinnassaan. Mielenkiintoisesti naiset kertovat antavansa enemmän painoarvoa muille piirteille, mutta osa viehättävyystutkijoista nostaa provokatiivisesti esille, että todellisuudessa naisten parinvalinta määräytyy ulkonäön perusteella yhtä suuresti kuin miehilläkin (5). Kokeellisten treffi- ja pikadeittitutkimusten tulokset viittaavat huomattavaan ulkonäkökeskeisyyteen. Koehenkilöiden halukkuutta tavata treffikumppaninsa toistamiseen ennustaa kaikkein parhaiten toisen osapuolen fyysinen viehättävyys. Toisen ihmisen luonteella, yhteisillä kiinnostuksilla tai taustoilla ei ole säännönmukaisesti ollut havaittavaa merkitystä jatkotreffien kannalta (5). Näissä treffitutkimuksissa saattaa olla kuitenkin yleistettävyyttä koskevia rajoitteita. Esimerkiksi pikadeitin aikana ulkonäköseikat saattavat ylikorostua, sillä luonteeseen liittyvät seikat vaatinevat runsaasti aikaa herättääkseen mielenkiintoa toisessa. Lisäksi treffitutkimusten koehenkilöt eivät useinkaan jaa samaa tuttava- tai harrastusverkostoa, kun taas arkitodellisuudessa toisen ihmisen asema jaetussa tuttavapiirissä vaikuttaa usein tämän koettuun kiinnostavuuteen. Tieteessä on erillinen käsite havainnolle siitä, että kaikissa tapauksissa fyysisen

viehättävyyden merkitys pariutumisessa ei ole määräävä, vaan muillakin tekijöillä voi hyvinkin olla keskeinen rooli (complex dating).

5. Ulkoisia viehättävyystekijöitä Millaiset ihmiskehon ulkoiset piirteet koetaan tyypillisesti viehättävinä? Näitä ovat muun muassa nuorekkuus, kasvojen symmetria, leveä hymy, kohtalainen rusketus, terveet hampaat ja hyvä tuoksu. Miehillä viehättävyyttä lisää tavanomaisesti pituus, hartioiden leveys ja lihaksikkuus. Naisilla viehättävyyttä lisää matala lantio-vyötärösuhde (0.7), ulkonevat poskiluut, kapeat posket, erottuvat rinnat ja pitkähiuksisuus. Näissä tekijöissä on jonkin verran kulttuurista vaihtelua: esimerkiksi tietyissä kulttuureissa ylipaino on yhteydessä taloudelliseen menestykseen ja koetaan myös viehättävämpänä. Toisaalta esimerkiksi naisten matala lantio-vyötärösuhde on miellyttävä jopa sokeille miehille, joten sitä voitaneen pitää jossain määrin luontaisena mieltymyksenä (610). Eräässä tutkimuksessa itsestä huolehtimiseen liittyvät “self care” -ulkonäköpiirteet olivat viehättävyyden kannalta selkeästi merkityksellisempiä kuin sukupuoleen liittyvät piirteet. Näitä itsestä huolehtimiseen liittyviä piirteitä olivat muun muassa yleinen huolittelu, vaatteiden ja hiusten siisteys, vatsan ulkonemattomuus, kelpo ryhti sekä vaatteiden istuvuus ja formaalius (11). Kenties hyvä ulkonäkö tai tuoksu ei ole aina parinvalinnassa merkittävä tekijä esteettisistä syistä, vaan signaloimalla potentiaaliselle kumppanille

26 muun muassa elämänhallintaa, fyysistä suorituskapasiteettia sekä yleistä pärjäämistä omassa elämässä. Silloin edustavat ulkoiset piirteet olisivat enemmänkin “laatusertifikaatti”, eikä niinkään asia johon itsessään viehätytään. Tiedeyhteisössä on myös puhuttu vuosikausia siitä, että punainen väri esimerkiksi t-paidassa tekisi miehen viehättävämmäksi, kenties signaloimalla korkeaa sosiaalista statusta. Psykologian replikaatiokriisin myötä aiheesta toteutettiin alkuperäisten havaintojen jälkeen useita jatkotutkimuksia, joissa tätä havaintoa punaisen värin vaikutuksesta viehätykseen ei onnistuttu enää toistamaan (12).

6. Muita viehättävyystekijöitä Luonne: Kumppanilta toivotut luonteenpiirteet ovat osittain sukupuolispesifejä. Naisilla priorisoituu useammin kumppanin ystävällisyys, välittävyys sekä tietyissä tilanteissa dominoivuus, kun taas miehillä nousee usein esille kumppanin seksuaalinen uskollisuus (13,14). Luonnetoiveet vaihtelevat myös suhdemuodon mukaan: lyhytaikaisissa suhteissa voidaan esimerkiksi joustaa kumppanin ystävällisyydestä (15). Ihmiset usein hakevat kumppanistaan omanlaistaan persoonallisuutta, mutta suosivat hieman itseään tunnollisempaa, ekstrovertimpaa, sovinnollisempaa ja vähemmän neuroottista kumppania (16). Kommunikointitaidot: Ihmisten kommunikointitaidot ovat yhteydessä heidän ihmissuhteidensa laatuun. Sosiaalisesti taitavammilla ihmisillä on enemmän myönteisiä kokemuksia myös romanttisista suhteista (17). Varakkuus (miehet): Lähes kaikissa kulttuureissa naiset

pitävät miesten tienaamispotentiaalia tärkeämpänä tekijänä kuin toisin päin, mutta Euroopassa asia ei ole yhtä merkityksellinen kuin esimerkiksi tietyissä Aasian tai Afrikan maissa (18). Miehen todennäköisyys saada naisen puhelinnumero kadulla kasvaa moninkertaisesti, kun tämä nousee kadulle kalliista autosta halvan sijaan (19). Naissuosio (miehet): Psykologiassa on tutkittu ilmiötä, jossa haluttuja miehiä pidetään myös haluttavampina (mate choice copying). Tutkimuksissa on saatu viitettä siitä, että kun epäviehättäväksi arvioitu mies nähdään hyvin viehättävän naisen kanssa, tämän arvio paranee huomattavasti. Toisaalta kun viehättäväksi arvioitu mies nähdään epäviehättäväksi arvioidun naisen seurassa, tämän viehättävyysarvio huononee huomattavasti (20). Harrastustaidot (miehet): Ranskalaistutkimuksessa kitaralaukun kantaminen lisäsi miehen todennäköisyyttä saada kadulla vieraan naisen puhelinnumero (31% vs. 14%), ja israelilaistutkimuksessa mies onnistui saamaan enemmän vieraita naisia FB-kaverikseen, kun hänen profiilikuvassaan oli kitara (28% vs. 10%). Kilpaurheilua harrastavilla miehillä on muita enemmän kumppaneita, ja korkeampi suoritustaso on yhteydessä suurempaan kumppanien määrään (2123). Lähestyttävyyden osoitukset (naiset): Eräiden tutkimusten mukaan esimerkiksi hymyily tai tatuoinnit voivat lisätä miehen halukkuutta lähestyä naista. Osittain nämä vaikutukset näyttävät liittyvän siihen, että miehet voivat kokea näiden tekijöiden signaloivan lähestyttävyyttä tai vastaanottavaisuutta miehen aloitetta kohtaan (24,25).

7. Pariutumistaitojen kehittäminen 7.1. Tieteellisiä lähestymistapoja Philosophy for Everyone -sarjan flirttailukirjassa tutkijat H. Naar ja A. Masala ehdottavat, että pariutumispsykologian sekä siihen liittyvien taitojen ja strategioiden kehittäminen olisi miehille hyväksi, ja sen sivutuotteena saattaa kehittyä muitakin olennaisia elämäntaitoja (26). Muun muassa akateemisesta Handbook of Communication and Social Interaction Skills -kirjasta löytyy kokonainen pariutumistaitoja käsittelevä 30-sivuinen kappale (27). Kansasilaistutkija Jeffrey Hall on tutkinut ihmisten flirttailutyylejä ja kirjoittanut työhönsä liittyen myös populaarikirjan Five Flirting Styles. Hän on erottanut ihmisten flirttailussa viisi erilaista aspektia: (1) fyysisyys, (2) perinteisyys, (3) avoimuus, (4) kohteliaisuus, (5) leikkisyys. Sekä miehillä että naisilla flirttailun onnistumista ennusti näistä tekijöistä parhaiten ‘fyysisyys’, jossa keskeinen piirre oli yksilön kyky tuoda oma seksuaalinen kiinnostus ilmi oman kiinnostuksen kohteelle. Myös flirttailun avoimuus ja leikkisyys yhdistyivät jossakin määrin flirttailun onnistumiseen (28). Danu Stinsonin ja kumppanien tutkimuksessa havaittiin, että ihmisten oletukset sosiaalisesta hyväksynnästä toimivat itseään toteuttavina ennustuksina. Mikäli ihmiset odottavat tulevansa torjutuksi, he usein käyttäytyvät itsekin varovaisemmin, ja tämä voi johtaa huonompiin ihmissuhteisiin (29). Apulaisprofessori Paul Eastwick on pureutunut tutkimuksessaan kysymykseen siitä, kannattaako leikkiä vaikeasti ta-

27 voiteltavaa herättääkseen muissa enemmän kiinnostusta. Hänen klassikkotutkimuksensa johtopäätös oli, että yleinen vaikeasti saatavuus ei tee kiinnostavammaksi, mutta valikoivuus saattaa lisätä viehättävyyttä (30). Erin Whitchurch puolestaan sai viitettä siitä, että olisi strategisempaa signaloida toiselle olevansa ‘mahdollisesti hyvin kiinnostunut’ kuin ‘hyvin kiinnostunut’ (31). Tietynlaisen maltin osoittaminen oman kiinnostuksen näyttämisessä muita kohtaan saattaa olla siis järkevää. 7.2. Maallikkokirjoja ja YouTube-videoita Kansan keskuudessa on lukuisia erilaisia mielipiteitä siitä, voiko omaan pariutumismenestykseen vaikuttaa. Esimerkiksi Antti Holma esittää tunnetussa Auta Antti! -podcastissaan pariinkin otteeseen näkökulman, jonka mukaan vetovoimaa ei voisi selittää eikä oppia, eikä pariutumiseen tulisi muutenkaan suhtautua lajina, jossa voisi mitenkään kehittää omia taitojaan. Toisaalta nykyisin on tarjolla lukematon määrä blogiartikkeleita, kirjoja ja videoita, jotka opettavat erinäisiä pariutumistaitoja sillä ajatuksella, että niitä opettelemalla voisi saada haluamaansa seuraa. Miesten pariutumiskirjallisuudessa suurimman näkyvyyden on saanut niin sanottu pelimieskirjallisuus (PUA), jossa painopiste on usein katu- ja baaritutustumisissa ja enemmän seksin saamisessa kuin varsinaisessa hyvien suhteiden vaalimisessa. Sosiologiantutkija Rachel O’Neill toteaa Seduction: Men, Masculinity and Mediated Intimacy -kirjassaan pokaajayhteisön pimeänä puolena olevan se, että sen opetuksissa on havaittu usein haitallista kyynisyyttä, laskelmoivuutta ja epärehellisyyttä naisia kohtaan.

Tästä eräs erityisen räikeä tapausesimerkki on Roosh Valizadehin kirja Bang (“pano”), jonka muun muassa suomalaisbloggaaja Sami Eerola on arvioinut Spektaakkeliyhteiskunta-blogissaan (32). Useat tuttavamieheni ovat kertoneet hyötyneensä kirjailija Mark Mansonin kirjasta Models, joka pyrkii olemaan ihmismyönteisempi vastapaino pokaamisoppaille. Harris O’Malleyn nörteille suunnatut vinkit Paging Dr. NerdLove -sivustolla ovat nekin suosittuja ja luonteeltaan kohtuullisen feministisiä, korostaen toisten ihmisten rajojen kunnioittamista, empaattisuutta ja sensitiivisyyttä. Myös eräät naispuoliset miesten deittivalmentajat kuten Marni Kinrys ja Hayley Quinn ovat haalineet valtavan suosion erityisesti YouTubessa. Naisille suunnatun pariutumiskirjallisuuden kirjo on sekin mittava. Ellen Feinin ja Sherrie Schneiderin tapailun “sääntöjä” opettava klassikkoteos The Rules on saanut runsaan suosionsa lisäksi osakseen myös kritiikkiä laskelmoivan käytöksen opettamisesta ihmissuhteissa (33). Sherry Argovin kirja Why Men Marry Bitches esittää ajatuksen siitä, että naisen tulisi tapailun aikana osoittaa itsekunnioitusta ja välttää liiallista miellyttämistä tai epätoivoisuuden osoittamista, koska kunnioituksen menetys voi estää suhteen etenemisen avioliittoon asti. YouTubessa naisten pariutumisvinkeille on ollut runsaasti kysyntää, sillä esimerkiksi miespuolisten deittivalmentajien Matthew Husseyn ja Mathew Boggsin kanavilla on yhteenlaskettuna yli kaksi miljoonaa seuraajaa. 7.3. Toimittajan valinnat: avoimuutta & ihmissuhdeanarkiaa Muutamia vuosia sitten eräs arvostamani persoonallisuuspsy-

kologian blogi suositti parinvalinnasta kiinnostuneille lukijoille Alan Roger Currien kirjoja. Tämän kirjailijan mukaan tavallinen flirttailu on viestinnällisesti liian monitulkintaista ja epätarkkaa, jolloin ihmisille kehittyy helposti virheellisiä odotuksia ja epäluottamusta toisiaan kohtaan. Currie ehdottaa tilalle keskustelutyyliä, jossa tuodaan varhain ja suorasanaisesti toisen tietoisuuteen omat romanttiset tai seksuaaliset tarkoitusperät. Olen pyrkinyt soveltamaan samansuuntaista suorapuheisuuden periaatetta omassa elämässäni ja havainnut ihmisten olleen siitä yleensä kiitollisia ja huojentuneita. Oma vilpittömämpi ilmaisu ruokkii toisessa usein vastavuoroista luottamusta ja vapautuneisuutta, mikä on eduksi ystävystymisessä. Myöhemmin törmäsin itsensä ihmissuhdeanarkisteiksi määritteleviin ihmisiin, joilta kuulin mielenkiintoisesta työkalusta nimeltä relationship smorgasbord. Kyseessä on google-haulla löytyvä taulukko, jossa listataan erilaisia ihmissuhteen osa-alueita kuten vaikkapa juttelu, hauskanpito, kosketus, halailu, pussailu, seksi, henkinen läheisyys, henkinen tuki, suhteesta kertominen muille ja pitkäaikaisuus. Tavallisesti ihmiset määrittelevät tuttavinsa ennalta määritellyillä kategorioilla kuten ‘ystävä’ tai ‘seurustelukumppani’, mutta tätä taulukkoa hyödyntäen ihmiset voivat pohtia keskenään tapauskohtaisemmin, minkälaisia osa-alueita he toivoisivat sisältyvän heidän väliseensä ihmissuhteeseen (34).

Lähteet (1) Impett EA, Gordon AM. Attraction, Sexual. Kirjassa: Reis HT, Sprecher S. Encyclopedia of Human Relationships: Vol. 1. Sage; 2009. s. 134-137. (2) Baumeister RF, Vohs KD. Sexual economics: Sex as female resource for social exchange in heterosexual interactions. Personality and Social Psychology Review. 2004;8:339-63. (3) Schwartz CR. Trends and variation in assortative mating: Causes and consequences. Annual Review of Sociology. 2013;39:451-70. (4) Shaw Taylor L, Fiore AT, Mendelsohn GA, Cheshire C. “Out of my league”: A real-world test of the matching hypothesis. Personality and Social Psychology Bulletin. 2011;37:942-54. (5) Neff LA. Physical Attractiveness, Role in Relationships. Kirjassa: Reis HT, Sprecher S. Encyclopedia of Human Relationships: Vol. 3. Sage; 2009. s. 1242-1245.(6) Cunningham MR. Physical Attractiveness, Defining Characteristics. Kirjassa: Reis HT, Sprecher S. Encyclopedia of Human Relationships: Vol. 3. Sage; 2009. s. 1237-1245. (7) Kerr KL, Rosero SJ, Doty RL. Odors and the perception of hygiene. Perceptual and motor skills. 2005;100:135-41. (8) Broadstock M, Borland R, Gason R. Effects of Suntan on Judgements of Healthiness and Attractiveness by Adolescents 1. Journal of Applied Social Psychology. 1992;22:157-72. (9) Frederick DA, Haselton MG. Why is muscularity sexy? Tests of the fitness indicator hypothesis. Personality and Social Psychology Bulletin. 2007;33:1167-83. (10) Karremans JC, Frankenhuis WE, Arons S. Blind men prefer a low waist-to-hip ratio. Evolution and Human Behavior. 2010;31:182-6. (11) Mehrabian A, Blum JS. Physical appearance, attractiveness, and the mediating role of emotions. Current Psychology. 1997;16:20-42. (12) Wagge JR, Baciu C, Banas K, Nadler JT, Schwarz S, Weisberg Y, IJzerman H, Legate N, Grahe J. A demonstration of the collaborative replication and education project: replication attempts of the red-romance effect. (13) Impett EA, Gordon AM. Attraction, Sexual. Kirjassa: Reis HT, Sprecher S. Encyclopedia of Human Relationships: Vol. 1. Sage; 2009. s. 134-137. (14) Snyder JK, Kirkpatrick LA, Barrett HC. The dominance dilemma: Do women really prefer dominant mates?. Personal relationships. 2008;15:425-44. (15) Urbaniak GC, Kilmann PR. Niceness and dating success: A further test of the nice guy stereotype. Sex Roles. 2006;55:209-24. (16) Figueredo AJ, Sefcek JA, Jones DN. The ideal romantic partner personality. Personality and Individual Differences. 2006;41:431-41. (17) Greene JO. Communication Skills. Kirjassa: Reis HT, Sprecher S. Encyclopedia of Human Relationships: Vol. 1. Sage; 2009. s. 272-276. (18) Buss DM. Sex differences in human mate preferences: Evolutionary hypotheses tested in 37 cultures. Behavioral and brain sciences. 1989;12:1-4. (19) Guéguen N, Lamy L. Men’s social status and attractiveness. Swiss Journal of Psychology. 2012 Jun 19. (20) Waynforth D. Mate choice copying in humans. Human Nature. 2007;18:264-71. (21) Guéguen N, Meineri S, Fischer-Lokou J. Men’s music ability and attractiveness to women in a real-life courtship context. Psychology of Music. 2014;42:545-9. (22) Tifferet S, Gaziel O, Baram Y. Guitar increases male facebook attractiveness: Preliminary support for the sexual selection theory of music. Letters on Evolutionary Behavioral Science. 2012;3:4-6. (23) Faurie C, Pontier D, Raymond M. Student athletes claim to have more sexual partners than other students. Evolution and Human Behavior. 2004;25:1-8. (24) Gueguen N. The effect of a woman’s smile on men’s courtship behavior. Social Behavior and Personality: an international journal. 2008;36:1233-6. (25) Guéguen N. Effects of a tattoo on men’s behavior and attitudes towards women: An experimental field study. Archives of sexual behavior. 2013;42:151724. (26) Naar H, Masala A. Evolutionary Psychology and Seduction Strategies: Should Science Teach Men How to Attract Women?. Dating‐Philosophy for Everyone: Flirting with Big Ideas. 2010 Sep 24:195-210. (27) Dindia K, Timmerman L. Accomplishing romantic relationships. Handbook of communication and social interaction skills. 2003:685-721. (28) Hall JA, Carter S, Cody MJ, Albright JM. Individual differences in the communication of romantic interest: Development of the flirting styles inventory. Communication Quarterly. 2010;58:365-93. (29) Stinson DA, Cameron JJ, Wood JV, Gaucher D, Holmes JG. Deconstructing the “reign of error”: Interpersonal warmth explains the self-fulfilling prophecy of anticipated acceptance. Personality and Social Psychology Bulletin. 2009;35:1165-78. (30) Eastwick PW, Finkel EJ, Mochon D, Ariely D. Selective versus unselective romantic desire: Not all reciprocity is created equal. Psychological Science. 2007;18:317-9. (31) Whitchurch ER, Wilson TD, Gilbert DT. “He Loves Me, He Loves Me Not...” Uncertainty Can Increase Romantic Attraction. Psychological Science. 2011;22:172-5. (32) https://spektaakkeliyhteiskunta.com/2017/04/14/pano/ Luettu 13.5.2019 (33) Reid K, Dune T. Buy My Love: On Sex Workers, Gold Diggers, and” Rules Girls”. Kirjassa: Dating-Philosophy for Everyone: Flirting with Big Ideas 2010. Wiley-Blackwell. (34) http://openrelationshipuniversity.com/the-relationship-smorgasbord/ Luettu 13.5.2019

Kaikki hyvin, aina anonyymi

Se oli valinta.

Kävellä naama kännykässä kiinni ja kaatua niin, että nilkka vääntyneenä jouduin sairaalaan. Se oli valinta, sitä ei voi kukaan kiistää. Mutta se oli viimeinen tikki, viimeinen naula arkkuuni, ja päätin luovuttaa tämän tarinan lukemisessa. Vastoinkäymisiä on aina, ja sanonnan mukaan se mikä ei tapa, vahvistaa. Minulle vastoinkäymisiä on vaan tapahtunut paljon enemmän kuin tarpeeksi. Tai siltä se on aina tuntunut. Pienestä pitäen asiat menivät päin helee, päiväkodista lähtien kiusattuna koulussa sekä harrastuksissa ja kotonakin asiat niin, ettei siitä voi edes puhua. Kyllä, olen nähnyt lääkäriä, univaikeuksieni takia. Sain unilääkkeitä, jotka saavat oloni niin pöhnäiseksi, ettei opiskelu onnistu seuraavana päivänä. Äidin mielestä mun pitäisi syödä enemmän marjoja, saisin niistä vitamiineja ja hivenaineita. Auttaisivat suolistoa kuulemma, ja siten nukkumisessa. Ken uskoo tuota... Ketään muuta mun vointi ei kiinnosta. Kaverit ja ystävät ei kuuntele, tai jos kuuntelee, niin ne ei ymmärrä. Alkavat vähätellä ja epäillä. En jaksa sitä. Haluan olla minä: helvetin sekaisin ja yksinäinen,

mutta silti fiksu ja uskomaton. En halua olla yksin. Kerran minulta kysyttiin kadulla: ”Tiesitkö, että Jeesus rakastaa sinua?” En tiennyt. Mutta sitä voisin ehkä kysyä tältä itseltään, jos helvettiin en päädy vaan taivaaseen, jos sellaisia nyt on. Samalla voisin kysyä, miksi minun elämästäni tehtiin niin vaikea kantaa. Koska olin tarpeeksi vahva kantamaan ne kaikki tappouhkaukset ja lyönnit, kaikki ne vähättelyt ja haukut, kaikki ne ulkopuolelle jättämiset ja huhujen levitykset? En tiedä. Mutta olkoon. Ei se kuitenkaan sitä kerro, jos tavataan. Tässä vaiheessa varmaan haluat tietää miltä näytän, joten kuvaillaan. Keskimittainen, ruskeahiuksinen, entinen silmälasien käyttäjä (kävin laserleikkauksessa, koska kuvittelin sen parantavan itsetuntoani), ohuilla kulmakarvoilla varustettu kaikkien kaveri. Olen antanut anteeksi kaikille aina sen, miten minua on kohdeltu, vaikka viha olisi liennyt parempi tapa, sillä posken kääntäminen uutta lyöntiä varten on raskasta. Ja opiskelu vasta onkin posken kääntämistä, takkuilun alettua takkuilun lopettaminen on mahdotonta. Yksi kurssi keskeytyy

niin toiselle ei voi mennä, kursseista pakko saada parhaat arvosanat, että harkkapaikan saaminen olisi edes jotenkin mahdollista, työpaikasta nyt puhumattakaan. Tutkinnon arvo laskee ja keskinkertaista ei kaivata, ei vaikka keskinkertainenkin on jo loistava. Ja mikä parasta, kukaan ei koskaan ole edes kuullut koulutusalastani. Työtä hakiessa työnantajat eivät edes tiedä tarvitsevansa osaamistani, ja päätyvät palkkaamaan valtsikalaisen, sen tutun ja turvallisen. Tarpeeksi vouhotusta, takaisin asiaan. Kaikki miettii sitä, miten tarina päättyy. Olin miettinyt sitä kymmenvuotiaasta. Juoksisin ikkunaan ja lentäisin. ”Olet niin teatraalinen”, oli äidillä tapana sanoa, enkä sitä lähde kiistämäänkään. Äiti muuten: olet rakas ja isi myös. Sori, että teidän lapsi on tällainen – niin hajalla, ettei palasia saa mitenkään liimattua yhteen. En mä haluaisi jättää teitä, mutta en pysty tähän enää: heräämään joka päivä merkityksettömään huomiseen, yksinäisyyteen ja hylätyksi tulemiseen, pahojen ajatusten täyttämiin hetkiin, kun haluan vaan satuttaa itseäni ja muita, jotta kipu itsessään lähtisi pois. Lähden, jotta vihdoin saisin nukuttua rauhassa. Nukuttua pois.

Tiedän, kuinka itsekästä tämä on. Jättää teidät muut tänne miettimään mitä tapahtui, miksi vapautin itseni (tai luovutin, kuten te sanotte), ja miksi en hakenut apua. Mutta en voinut hakea apua ilman, että muut olisivat joutuneet kärsimään. Minä vain suojelen teitä itseltäni, tältä kamaluudelta, jota olen. Tämä on mun valinta. Kauhea sellainen, mutta tarpeellinen minulle. Anteeksi ja hei hei! Ei ei ei!!! Etkö sä sisko voi mun edes antaa kuolla rauhassa? Pitää tekstata koko ajan? Mitä? MITÄ?? MITÄÄÄ???? Systeri on raskaana?! Voi ei. Oikeasti, lapsi? Sen elämäntilanteessa? Voi ei. Mitäs sillä toisaalta väliä, en tule sen lapsen kasvua kuitenkaan näkemään. VOI EI!! Voi ei!! VOI EIIIII!! Se lapsi näkee kuvia minusta, ja vanhempana se alkaa kysyä, että kuka tuo on ja miksi se ei ole täällä. Voi ei, se tulee niin traumatisoitumaan, kun se kuulee, että mä lähdin vain vähän ennen kuin se tuli tänne. Siihen sattuu ja

se itkee. Ja se miettii ja miettii ja miettii, kunnes päätyy samaan. Ei helvetti, ei se niin voi mennä! Tai mitä jos se ei synnykään, koska järkytän siskoa. Ei se saa mennä niin. Ei saa! Ei, Ei, Ei! Mulla on pakkomielle toisten suojelemiseen, suojelemiseen kaikelta pahalta, ja itseltäni. Kai mä nyt sitten omistan loppuelämäni sen lapsen suojeluun, jotta se voi kasvaa hyvin ja turvassa, huolilta ja murheilta paremmassa suojassa kuin minä aikoinaan. Ja kun se tirpana joskus kysyy miten menee, en aina vastaa: ”Kaikki hyvin.” Ei hitto, päätinkö mä sittenkin lukea tätä tarinaa pidemmälle, ja vain yhden lapsen takia?

”On niitä syöty, ehk’ ei saatu, sanoi hämäläinen silakoita.” HÄMÄLÄINEN SANANLASKU