Hälläpyörä 2/2013

Kuraattori kokkaa

Hämäläis-Osakunnan

Hälläpyörä

Pakko harrastaa?

HARRASTUKSET JA ELÄMÄNTAVAT 2/2013

PÄÄKIRJOITUS

Rakas lukijani hämäläinen ylioppilas!

T

ässä numerossa lehtemme olisi ainakin tarkoitus käsitellä harrastuksia ja elämäntapoja.

Kummastakin aiheesta löytyy esimerkkejä niin osakunnalta kuin muualtakin. Osakunnan voi myös katsoa olevan joko harrastus tai parhaimmillaan elämäntapa. Enkä suinkaan aio tunnustaa, että tässä pohdinnassa olisi mitään henkilökohtaista...

”

Harrastuksista voi pahimmillaan seurata elämänmuutoksia tai onnellisuutta. Voi myös huoma-

ta jotenkin ajautuneensa paimentamaan ikiomaa alaisten laumaa. Ja haukkuakseni taas vallitsevaa opintopoliittista ilmapiiriä, tällä kertaa voisin olla huolissani siitä, jääkö sinulle, lukijani, aikaa harrastuksiin. Joudut varmasti leikkimään uuvuttavaa hippaa opintosuoritustesi ja mahdollisten töittesi kanssa. Toivon omalla toiminnallani pystyväni kehittelemään jotakin sinunkin aikatauluihisi sopivaa osakuntapuuhastelua.

Toivon omalla toiminnallani pystyväni kehittelemään sinunkin aikatauluihisi sopivaa puuhastelua.

Kuten moni muukin tarina, tämäkin alkoi osakunnan kolmoskerroksen nahkasohvilta. Hälläpyörän toimitukseen päädyin, koska tuutori-Sofian ja muunkin sohvanpeitteen mielestä se oli fuksille sopiva virka. Koska viran hankkiminen oli minulle tärkeämpää kuin ensivirkojeni sisältö, pystyin yllättymään vain positiivisesti. Minulla on taipumusta välillä elää turhankin intensiiviseti, joten ajauduin toimittelemaan muuallekin, kirjoitin valtavan paljon monenlaista julkaisuun asti mennyttä tekstiä lyhyessä ajassa ja kehityin tällä alueella nopeasti. Sen yhteiskunnallisen aasinsillan voisin askarrella vaikka sellaiseksi, että nyt olen saavuttanut taidon kirjoittaa ainakin suunnilleen lukukelpoista tekstiä paljon ja nopeasti. Näin olen tunkeutunut ulos perusluonnontieteellisestä kuorestani, mikä voi vielä johtaa johonkin hyödylliseen...

Jani Kaipainen

2 Hälläpyörä

Mari Teinilä Päätoimittaja

Hälläpyörä 2/2013

2

Pääkirjoitus

4

Osakunnalla tapahtuu

5

Toimarin palsta

6

Vaihtoehtona downshiftaus

8

Fanifiktio – luovaa fanittamista vai romanttista hömppää?

10

Virkistävä pakokeino

12

Toimitus harrastaa

18

13

Kuuluisia osakuntalaisia: Tuija Brax

20

14

Ilveshiihto

17

Harrastaa, ei harrasta, harrastaa

22 Kuraattorin keittiössä

kolumni

23

Opiskelijaelämää meillä ja maailmalla Harrastuksena elektroninen elämä Outlets create balance kolumni

Hämäläis-Osakunnan Hälläpyörä. Kustantaja: Hämäläis-Osakunta. Paino: Hermes Oy. Painos: 820 kpl. ISSN: 17953634. Toimituksen sähköposti: hallapyora@gmail.com. Päätoimittaja: Mari Teinilä. Toimitussihteeri: Anna Valjakka. Kuvatoimittaja: Mari Teinilä. Toimittajat: Eva-Riitta Antikainen, Oona Laakkonen, Hanna Leino, Anna Pöyhönen, Katja Sergejeff, Mari Teinilä, Santtu Vekkeli. Avustajat: Niilo Kalakoski, Juhani Takkunen, Nora Berg. Taitto: Eva-Riitta Antikainen, Anna Valjakka. Valokuvaajat: Oona Fromholdt, Katariina Hirvonen, Jani Kaipainen. Sonia Lehto, Anna Pöyhönen, Henrik Vesterinen. Kannet: Juhani Takkunen. Toimitusneuvosto: Pekka Hassinen, Teo Gebhard, Markus Korpinen, Jussi Ranta, Sofia Seittenranta-Vekkeli, Paula Talonen. Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan jäsenlehti. Hälläpyörä ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Hälläpyörä 3 Hälläpyörä 3

OSAKUNNALLA TAPAHTUU OSAKUNNALLATAPAHTUU TAPAHTUU OSAKUNNALLA

Vappu sujui iloisesti

H

ämiksen Wappua juhlittiin hilpeässä ja tiiviissä tunnelmassa. Osakunnalla juhli yön aikana lähes 800 opiskelijaa. Jonoista huolimatta vappukansan hymyt olivat herkässä ja tanssiminen jatkui aamuun. Vappupäivää vietettiin Ullanlinnanmäellä silliksen ja kuohuviinin merkeissä – kevätauringon polttaessa nenänpäitä.

Olga Penkkilä

OSAKUNNA TAPAHTUU

Arkkitehtitoimisto Stefan Ahlman Arkitektbyrå Oy

Patolaan uusia asuntoja!

H

ämäläisen ylioppilassäätiön uudet opiskelijaasunnot valmistuvat loppusyksystä. Patolaan Maapadontielle rakennettuun taloon valmistuu hämisläisten käyttöön 35 yksiötä ja 16 kaksiota. Uusiin asuntoihin järjestetään erillishaku syksyn alussa: seuraile siis säätiön nettisivuja (www.hys.net), jos uusi asuinpaikka houkuttaa!

Tältä näyttää Patolassa loppusyksystä.

Sonia Lehto

Olga Penkkilä

Olga Penkkilä

Laulukirja laulettiin läpi

O

sakunnan uuden laulukirjan läpilaulanta suoritettiin onnistuneesti 8.3.-9.3. Suoritus kesti muhkeat kuusi tuntia viisitoista minuuttia. Laulaville kurkuille oli tarjolla myös ruokaa, joka oli vähintäänkin hyvää, ja mahdollisuus tutustua laulukirjan harvemmin laulettuun tarjontaan. Kansanlauluosion päätyttyä joku totesi Tradin olevan huono säveltäjä, mutta muuten pahemmilta tuskilta ilmeisesti vältyttiin.

Mari Teinilä

4 Hälläpyörä

Innokkaita esilaulajia veisutunnelmissa.

ALLA U

TOIMARIN TERVEISET

Toimintaa osakunnalla O

sakunta on yhä virkeä ja elinvoimainen, vaikka tänä vuonna mittariin pamahtaa kunnioitettavat 360 vuotta!

Elämä osakunnalla onkin hyvällä mallilla. Uusia innostuneita virkailijoita on paljon ja vilskettä ja vilinää on riittänyt koko kevään ajan. Uusi kuraattorikin saatiin valittua! (Ks. uudesta kuraattorista lisää s. 22.) Eri valiokunnat ja kerhot järjestivät monenlaisia tapahtumia aina bileistä maanantailenkkeihin ja ompelusta ilveshiihtoon.

Kesällä osakuntalaisten viihdyttämisestä huolehtivat innokkaat kesäisännät kesäpaikallamme Koivuniemessä.

Hämiksellä siis toimintaa riittää!

Osakuntavuodet ovatkin sitä aikaa elämässäsi, kun uusien juttujen ja erilaisten harrastusten kokeileminen on helpompaa ja hauskempaa kuin koskaan.

Mikä olisikaan parempi tapa kokea uusia seikkailuja kuin samanhenkisessä opiskelijaporukassa?

Osakunta on uskomattoman monipuolinen paikka erilaisille harrastajille. Joka viikko, lähes joka päivä jokin kerho tai ryhmä kokoontuu osakunnalla. Monille osakunta itsessään on harrastus ja paikka toteuttaa itseään. Osakunta, kuten harrastukset, innostaa, tuo elämään iloa ja ystäviä, vaatii tekijältään paljon, mutta myös antaa paljon takaisin. Ja yksinkertaisesti vie mukanaan.

I

tselleni osakunta kaikkine toimintoineen on muodostunut mitä tärkeimmäksi harrastukseksi ja osaksi elämää, ehkä jopa elämäntavaksi. Osakunta on tarjonnut opiskelijaelämääni paljon mahtavia kokemuksia.

Olen päässyt vierailuille Viroon ja oopperan

permannolle, järjestänyt bileitä, tanhunnut kansallispuvussa Hämäläisissä pidoissa ja ihaillut auringonnousua Koivuniemen laiturilla mitä parhaimmassa seurassa.

Näin syksyn alkaessa jo vähän vanhemmankin hämisläisen on helppoa lähteä mukaan toimintaan. Tule viettämään aikaa osakunnalle, lähde tanssikurssille ja osallistu syksyn suuriin vuosijuhliin. Osakunta tarvitsee toimiakseen myös rivijäseniään aktiivien rinnalle, tule siis rohkeasti mukaan ja etsi oma tapasi olla osakuntalainen! Harrastuksilla tai ilman.

Nähdään osakunnalla!

Kesäisin terkuin, toiminnanohjaajanne Olga Penkkilä

Hälläpyörä 5

Joskus joutuu pohtimaan, mistä hyvinvointi todella rakentuu.

Vaihtoehtona downshiftau s Opiskelujen ajatellaan yleisesti olevan vapaata ja stressitöntä aikaa, vaikka liian moni opiskelija suorittaa opintojaan uupumisen partaalla. Omia elämäntapoja voi kuitenkin muuttaa monella tapaa.

Y

THS:n teettämän opiskelijoiden terveystutkimuksen (2012) mukaan 30 % opiskelijoista koki suurta stressiä. Opiskelijoiden psyykkiset ongelmat ovat myös lisääntyneet vuodesta 2000 alkaen.

Tutkimuksen mukaan yleisemmin stressiä aiheutti esiintymisen pelko ja kokemus siitä, että opiskelusta ei saa otetta. Noin viidennes koki mielialansa, tulevaisuuden suunnittelemisen ja omat voimansa ja ky-

6 Hälläpyörä

kynsä negatiivisiksi, samoin noin viidennes vastanneista murehti opiskeluasioita vapaaajallaan. Joka kymmenes vastannut opiskelija oli merkittävässä uupumusriskissä.

Stressi kuuluu elämään ja parantaa suorituskykyä, mutta kroonistuneena se saattaa johtaa työuupumukseen ja masennukseen.

Siksi onkin hälyttävää huomata, miten moni opiskelija kärsii voimakkaasta stressistä. Mikä meitä vaivaa? Opiskelujen yleensä

ajatellaan olevan ihmisen elämän vapainta aikaa vailla työelämän vaatimuksia. Jos näin suuri osa opiskelijoista kokee jo nyt voimakasta stressiä, mitä tapahtuu kun siirrymme työelämään? Päädymmekö burn outin kautta suoraan sairaslomalle ennen kuin uramme alkaakaan?

Kun stressistä on tullut osa jokapäiväistä elämää, tarvitsevat elämäntavat remonttia.

Stressinhallinnasta kertovat kirjat vaikuttavat ainakin ensisilmäykseltä painottavan muutamia perusasioita: riittävää lepoa, liikuntaa, sosiaalisia suhteita ja oman elämänasenteen muutosta. Elämäntavan muuttaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Opiskelijoiden hyvinvointia ja elämänhallintaa tukeva Nyyti ry on koonnut joitakin vinkkejä stressinhallintaan. Joskus stressiä voi lieventää rentoutumisharjoituksilla, ulkoilulla, erilaisen puuhastelun avulla sekä tapaamalla ystäviä. Stressin hallinta kannattaakin aloittaa pienistä ja helpoista

KYSE ON TYÖN MÄÄRÄN SUHTEUTTAMISESTA OMAAN JAKSAMISEEN. asioista: pitämällä huolta unen ja aterioiden säännöllisyydestä ja lisäämällä valaistusta.

Toisinaan kuitenkin stressin poistaminen vaatii järeämpiä keinoja: on vaihdettava asuntoa, työpaikkaa tai opiskelualaa. Joskus on tarpeen myös omien tavoitteiden uudelleenarviointi. Yliopisto ei ehkä ole samaa mieltä, mutta voi olla aiheellista kyseenalaistaa valmistumisen tavoiteajat, mikäli ne nakertavat olennaisesti omaa hyvinvointia.

Stressaavan elämäntavan muuttamiseksi on myös kokonaisvaltaisempia ratkaisuja, esimerkiksi elämän leppoistaminen eli downshifting.

Downshiftaamisessa on kyse tietoisesta elintason laskusta ja työnteon vähentämisestä, jotta voidaan saada aikaa aidosti tärkeäksi koetuille asioille, kuten mietiskelylle tai ystäville ja perheelle. Tavoitteet ovat yksilöllisiä. Työn ja kulutuksen vähentämisellä py-

Hyödyllisiä linkkejä stressaajille http://www.nyyti.fi http://www.yths.fi/terveystieto_ja_tutkimus/ terveystietopankki/112/stressi ritään nostamaan omaa elämänlaatua, mikä voi auttaa jaksamisongelmien kanssa painivaa. Kun tavoitteena on uraputken ja hyvien arvosanojen sijaan henkinen tasapaino, saattaa downshiftingin ideasta olla apua. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa opiskeluista luopumista ja toimettomaksi heittäytymistä vaan työn määrän suhteuttamista omaan jaksamiseen.

Konkreettisten tekojen lisäksi elämäntavan muutos vaatii myös elämänasenteen muutosta, monilla kroonisesti stressaantuneilla ihmisillä liiasta suorittamisesta luopumista. Kun haluaa muuttaa elämänsä pysyvästi hiukan stressittömämmäksi, joutuu monesti pohtimaan, mistä hyvinvointi todella rakentuu ja mistä stressi oikeastaan tulee. On opeteltava hyväksymään itsensä ja omien voimavarojensa rajallisuus maailmassa, jonka vaatimukset saattavat tuntua loputtomilta.

Yleispätevää reseptiä tuskin löytyy, mutta jokainen stressaaja voi pohtia syitä stressille ja tapoja lieventää paineita. Joskus se johtaa koko elämäntavan uudelleenarviointiin ja kokonaisvaltaiseen muutokseen, mutta joskus riittää valaistuksen lisääminen kotiin.

Katja Sergejeff

Kunttu, K. ja T. Pesonen (2013). Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012. Julkaisija: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Paino: Multiprint Oy.

Hälläpyörä 7

Fanifiktio – luovaa fanittamista vai romanttista hömppää?

F

anfiction, fanfic, fikki tai fic…

Rakkaalla lapsella on monta nimenä. Fanifiktio eli englanniksi fanfiction on jatkokertomusten kirjoittamista jonkin populaarikulttuurin tuotteen, esimerkiksi fantasiakirjan tai televisiosarjan pohjalta. Fanifiktiota esiintyy tosin Raamatun henkilöistä japanilaisten anime-hahmojen seikkailuihin.

Elokuvan, televisiosarjan, kirjan tai videopelin tosifanittamiseen liittyy usein fanifiktion luominen fandomissa eli faniyhteisössä. Internet on tarjonnut helpon väylän fanifiktion julkaisuun.

Fanfiktiota on kuitenkin kirjoitettu 1960-luvulta lähtien, jolloin scifitelevisiosarja Star Trekin fanit alkoivat kierrättää sarjan jatkokertomuksia keskuudessaan.

Itse olen harrastanut fanifiktion lukemista ja kirjoittamista useita vuosia.

Fanifiktion kautta olen saanut harjoitusta englannin kielessä ja kirjoittami-

8 Hälläpyörä

sessa. Sen kautta sain myös kipinän lukea kirjallisuutta pääaineena.

Fanifiktiossa on useita tyylilajeja ja uusia syntyy koko ajan. Kestoaiheena on rakkaus, minkä vuoksi ihmissuhdekeskeinen fanifiktio saatetaan leimata romanttiseksi hömpäksi. Syitä fanifiktion kirjoittamiseen on kuitenkin monia. Kirjoittamisen avulla fanit esimerkiksi luovat omia tulkintojaan ja rakentavat identiteettiä. Kuolemaa tai tosielämän eettisiä ongelmia saattaa olla myös helpompi lähestyä tuttujen hahmojen kautta.

Fanien tarinoiden kautta fiktiiviset henkilöhahmot alkavat elää omaa elämäänsä.

Fanifiktio voi siis poiketa alkuperäisen tarinan juonesta tai luonnekuvauksista. Jotkut kirjoittajat luovat myös uusia henkilöhahmoja.

Fanifiktiossa palautteen antaminen on tärkeää. Tekstejä kommentoidaan esimerkiksi internet-keskustelupalstoilla. Tekstin

SUURIN OSA FANEISTA KUNNIOITTAA SEKÄ TEOSTA ETTÄ TEKIJÄÄ.

tyylilaji ja ikäraja ilmoitetaan usein vakiintuneilla lyhenteillä niin sanotussa headerissa, tarinan alussa olevassa koosteessa.

Viime vuosina mediassa on ollut jonkin verran keskustelua tekijänoikeuksista ja muista fanifiktioon liitetyistä ongelmista.

Jotkut kirjailijat eivät ole pitäneet siitä, että heidän luomiaan henkilöhahmoja käytetään toisten kirjoittamissa tarinoissa. Oikeudenkäyntejä fanifiktion kirjoittajia vastaan ei kuitenkaan tiettävästi ole käyty. Fanifiktion kirjoittajat eivät hyödy tarinoistaan rahallisesti. Fanifiktio on hyvä esimerkki fanikulttuurista, joka on markkinataloudesta irrallaan. Toisaalta fanifiktio voidaan myös nähdä ilmaisena mainoksena jollekin teokselle.

Jostain syystä fanifiktion ongelmiin liittyvä keskustelu on usein tekijänoikeuksiin ja rahaan liittyvää. Voitaisiin myös kysyä, miksi voittoa tavoittelemattoman luovuuden tulisi olla rajoitettua tai laitonta. Kuinka pitkälle kulttuuria voidaan edes määritellä omaisuudeksi? Sitä paitsi kaikki maailman kirjailijat ovat lainanneet muiden kirjailijoiden teoksista. On myös olemassa tapauksia, joissa alkuperäisen teoksen tekijää ei tiedetä. Onko esimerkiksi Kalevala Lönnrotin kirjoittama vai fanifiktiota muinaisten suomalaisten runonlaulajien sepittämistä kertomuksista ja näin ollen osa tarinoiden jatkumoa?

Toki alkuperäisen teoksen kirjoittajaa ja toiveita tulee myös kunnioittaa. Jos kirjailija ei halua, että hänen teoksistaan kirjoitetaan fanifiktiota, suurin osa faneista noudattaa kirjailijan toivetta. Fanifiktiotarinoihin tulee myös aina liittää disclaimer eli vastuuvapaus, jossa ilmoitetaan esimerkiksi alkuperäisen teoksen tekijä ja korostetaan, ettei fani hyödy kirjoittamisesta rahallisesti.

jista ja lukijoista tuntee aiheensa hyvin, ja useimmat asian harrastajat pyrkivät siihen, etteivät tuottaisi pahaa mieltä alkuperäisen teoksen omistajalle. Suurin osa faneista kunnioittaa sekä teosta että tekijää. Fanifiktion kirjoittamisessa on paljon hyviä puolia, sillä fanifiktion kautta voi tutustua uusin teoksiin. Fanit saattavat myös purkaa omia tunteitaan esimerkiksi lempihahmon kuolemasta.

Ennen kaikkea fanifiktio auttaa kirjoittamisen harjoittamisessa. Parhaimmillaan fanifiktio kehittää luovuutta ja mielikuvitusta.

Fanifiktion kirjoittajista voi myös itse tulla kirjailijoita tulevaisuudessa.

Laura Valkea

Fanfiktio voi syntyä fantasiakirjan pohjalta.

Mielestäni fanifiktio on korkein imartelun muoto. Suurin osa fanifiktion kirjoitta-

Hälläpyörä 9

Virkistävä pakokeino Eskapistiset harrastukset mielletään liian usein hyödyttömiksi paheiksi. Kuitenkin monet ihmiset harrastavat esimerkiksi kirjallisuutta, roolipelaamista, elokuvia ja videopelejä, kuten neljä haastateltavaani. Ajoittainen “pakeneminen” virkistää.

N

imimerkki “Turistina Keski-Maassa” harrastaa lukumatkailua aktiivisesti.

Hän löysi lukemisen uteliaisuuttaan, kun halusi tietää, mitä hyllyn kirjoissa sanottiin.

Myöhemmin harrastus on jatkunut samaan malliin tutustuen uusiin elämiin, maailmoihin ja kokemuksiin. Turisti kokee saaneensa kirjallisuudesta paljon ideoita, hyviä vertailukohtia ja ajoittain jopa lohtua: “Kirjallisuus on antanut minulle paljon, mukaan lukien suunnan opinnoilleni”. Kirjallisuus kehittää kielellisiä taitoja ja ilmaisun keinoja. Välillä pahaa oloa voi karata kansien väliin, ja toisinaan esimerkiksi hyvä dekkari on tervetullut välipala akateemiseen työntekoon ja auttaa jaksamaan.

“Kirjallisuus ei saastuta, ei kuluta sähköä, eikä kirjaston kautta annosteltuna kevennä lompakkoaan.

Voin varauksetta suositella kaikille!”

“Luolastohipsteri” innostui roolipeleistä varhaisteininä luettuaan niistä lehdestä. Fantasiakirjojen rohkaisemana kokeileminen oli luontevaa. Hänestä tärkeintä roolipelaamisessa on yhteinen kanssakäyminen: “tärkeintä on olla luomassa hyvää ja

10 Hälläpyörä

mielenkiintoista tarinaa ystävien kanssa”.

Arkeen palaaminen on välillä ankeaa, koska roolipelit ovat niin mielekästä tekemistä.

Harrastuksena roolipelaaminen tarjoaa väylän purkaa luovuutta: saa kehitellä ja esittää hahmoja tai pelin vetäjänä jopa kokonaisia maailmoja! Luolastohipsteri on onnistunut sovittamaan roolipelit opiskeluiden-

AJANTAJU HÄLVENEE JA AIKOO LOPETTAA ”IHAN KOHTA”. sa kanssa: “Vaikka välillä opiskelut vievät kaiken huomion, saan yleensä järjestettyä vähintään yhden pelin kuukaudessa”. Hän suosittelee harrastusta kenelle tahansa, sillä erilaisia roolipelejä löytyy nykyään niin valtava kirjo, että vaikkei perinteisestä miekka ja magia -fantasiasta pitäisikään, sopiva löytyy varmasti.

Leffafani “Mr. Arkadin” alkoi yläasteella katsoa elokuvia laajalla skaalalla. Häntä innoitti ystävä, joka tiesi elokuvista kadehdittavan paljon. Arkadin alkoi tutustua elokuviin eri aikakausilta ja ympäri maailmaa. Joskus elokuva on vain ajanvietettä, jos elokuvan keskinkertaisuuden on nähnyt ennenkin. Joitakin elokuvia kuitenkin katsoo kyllästymättä vuosittain. Etenkin miljööt vetoavat häneen, koska ne vaikuttavat ratkaisevasti elokuvan tunnelmaan. Elokuvat irrottavat arjesta, mutta ovat myös matka toiseen maailmaan, aikakauteen ja uuteen

mielenkiintoiseen tunnelmaan. Elementit tai kokonaisuudet jäävät mieleen taideteoksina. Toisaalta elokuva voi toimia vertaistukena, ovathan hahmot todellisia elokuvan maailmassa. Elokuvien katselu ei ole sidottu aikatauluihin, joten opiskelukaan ei häiriinny. Arkadin katsoo, kun on aikaa.

“Kolmas Mario-veli” aloitti videopelit kavereiden kanssa pelejä lainailemalla jo pienenä. Itsensä haastaminen ja tilanteiden hallitseminen viehätti. Pelit vaativat omanlaistaan ajattelua ja reagointikykyä. Sosiaalisena alkanut harrastus oli alusta alkaen yhteistä opettelua peli kerrallaan. Marioveljen mukaan parhaat videopelit haastavat ja palkitsevat. Pelit ovat myös tarinoita, joissa päähenkilöön samastutaan tehokkaasti ja ongelmat ratkaistaan itse. Joskus pelin maailmaan uppoutuu niin, että ajantaju hälvenee ja aikoo lopettaa ”ihan kohta”. Pelit ovat tavallaan turhia, mutta se on osa niiden viehätystä. “On mukavaa voida uhrata hetki turhalle.” Ajatukset saa pois päivittäisestä stressistä ja pelatessa saa kokea onnistumisen tunteita.

Eskapismi on usein vastaanottamista, jolloin mieli lepää mediatuotteiden tarjoillessa maailman, jota seurata vierestä. Toisaalta kirjallisuudesta, elokuvista ja peleistä riippuen eskapismi voi olla ajattelua ja vaikkapa koordinaatiota haastavaa, ja siksi palkitsevaa ja virkistävää. Eskapismiharrastuksissa on myös se hyvä puoli, että jokaiselle on olemassa sopiva lajityyppi, josta voi nauttia. Jo pelkkä keskittyminen on nautinnollista.

Anna Pöyhönen

”ON MUKAVAA VOIDA UHRATA HETKI TURHALLE.”

Hälläpyörä 11

Toimitus harrastaa Teemme vapaa-ajallamme muutakin kuin Hälläpyörää. Tässä joitakin paljastuksia.

Oona soittaa klarinettia ja urheilee, enimmäkseen ryhmäliikuntatunneilla. Aloitti myös hiljattain Unisportissa Hip hop- tanssikurssin.

Eva-Riitta harrastaa capoeiraa ja monenlaista muuta hikistä aktiviteettia.

Hän on myös mukana Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnassa.

Santtu matkustelee ja kuntoilee.

Mari harrastaa käsitöitä, monimuotoista järjestötoimintaa ja satunnaisesti myös konsolipelaamista.

Henrik Vesterinen

Vladimir Heiskanen

12 Hälläpyörä

Anna V. harrastaa klassista laulua (myös Jone’sista saattaa bongata...) ja haluaisi elvyttää vanhan pianonsoittoharrastuksen.

KUULUISIA OSAKUNTALAISIA

teksti niina iisakkila kuva Årvasbåo

Tuija Brax uija Brax o.s. Karvonen syntyi vuonna 1965 Helsingissä, mutta kouluiässä hän muutti perheensä mukana osakuntamme kanta-alueelle Pirkkalaan. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Pirkkalan yhteislukiosta hän saapui Helsinkiin opiskelemaan oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Opiskeluaikoina nuori juristikokelas oli omien sanojensa mukaan tyypillinen osakuntalainen: aamulla kirjastoon, illansuussa juristikerhoon ja loppuillaksi Tavastialle.

Juristiksi Brax valmistui vuonna 1990, mutta jo ennen virallista valmistumistaan Brax aloitti työskentelyn vihreässä eduskuntaryhmässä, ja vuonna 1995 hän nousi ensimmäistä kertaa kansanedustajaksi Helsingin vaalipiiristä. Vihreiden puheenjohtajana Tuija toimi yhden kaksivuotiskauden vuosina 1995–1997. Myös hallitustyöskentelystä Tuija Braxilla on kokemusta, sillä hän toimi oikeusministerinä Vanhasen toisessa hallituksessa, ja Vanhasen erottua pesti jatkui vielä Mari Kiviniemen noustua pääministeriksi. Poliittisessa toiminnassaan Tuija Braxin vahvinta alaa on ihmisoikeus- ja ympäristöjuridiikka. Eduskuntatyön lisäksi Tuija Brax on nähty myös Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Opiskeluaikoinaan Brax hankki lisätienestejä aerobicohjaajana, ja hän on myöhemminkin toiminut useissa liikunta-alan luottamustoimissa. Ei välttämättä olekaan siis suuri ihme, että merkittävimpänä osakuntameriittinään Brax pitää Hämeen Nuorten Naisten Ruumiin Notkeus ja Norjuus Kerhon perustamista. Vaikka kerho virallisesti lakkautettiinkin vuonna 2012, on osakunnassamme yhä mahdollista osallistua maanantaisin jumppaan Tuija Braxin jalanjäljillä.

HÄMEEN NUORTEN NAISTEN RUUMIIN NOTKEUSJA NORJUUSKERHO KUULUU BRAXIN ANSIOIHIN.

Leena Tarjamo

T

Hälläpyörä 13

Ilveshiihtoa Onko hyvin suunniteltu aina puoliksi tehty? Hiihdonjohtaja piti päiväkirjaa Ilveshiihdon valmisteluista.

I

lveshiihto on osakunnan vuosittain hiihdettävä laturetki. Tämänvuotinen hiihto hiihdettiin reittiä Ruovesi-MänttäVilppula-Juupajoki-Kuhmoinen-Padasjoki-Asikkala-Lahti ja hiihtokilometrejä nelikymmenpäiselle joukolle kertyi viikonlopun aikana noin 140.

Lokakuu 2012 Osallistun ensimmäistä kertaa HämäläisOsakunnan yleiskokoukseen. Ennen kuin kuraattori on päättänyt kokouksen minut on valittu hiihdonjohtajaksi historian ensimmäisenä Åbo Nationin edustajana. Se, miksi rantaruotsinkielinen purjehtija lähtee johtamaan hiihtoa on kysymys, jonka joudun esittämään itselleni useasti projektin aikana.

Aloitan järjestelyt heti, koska ymmärrän, ettei aikaa ole hukattavaksi. Onnekseni huoltopäällikkö ilmoittautuu nopeasti ja muukin toimikunta muotoutuu ilman suurempaa ylipuhumista. Tutkin mahdollisia reittejä kartalta ja valitsen uhrikseni 7 kuntaa, joille luonnostelen mahdollisimman ympäripyöreän suostuttelukirjeen.

Marraskuu 2012 Vain kaksi kuntaa seitsemästä vastaa pyyntööni toivotussa ajassa ja alkaa soittokierros. Hion ääneni mahdollisimman

14 Hälläpyörä

siirappiseksi ja pommitan puhelimella kunnanjohtajia ympäri maakuntaa. Nyt 3/7 kuntaa on suostunut vienoon pyyntööni edistää nuorten reippaiden opiskelijoiden hiihtoharrastusta. Huokaisen syvään ja luonnostelen Ilvesviestin ensimmäisen version ja kehittelen iskulauseita siitä, miten järjestötoiminta ehkäisee nuorten syrjäytymistä. Viestiin valikoituu aihe, jonka päättelen olevan kuntien vaikutusmahdollisuuksien rajoissa.

Joulukuun 6. 2012 Muiden avatessa ääntään itsenäisyyspäivän sitseillä tai tuijottaessaan Linnanjuhlia telkkarista suuntaan ensilumille keskuspuistoon hiomaan hiihtokuntoa- ja tekniikkaa.

Päättelen, että hiihdonjohtajan on hyvä olla valmistautunut myös hiihtämään. Viimeinenkin kunta vahvistaa osallistumisensa joulukuun puoliväliin mennessä ja uskallan vihdoin julkaista tapahtuman Facebookissa ja osakunnan sähköpostilistalla.

“HION ÄÄNENI MAHDOLLISIMMAN SIIRAPPISEKSI JA POMMITAN PUHELIMELLA KUNNANJOHTAJIA YMPÄRI MAAKUNTAA.”

Tammikuu 2013 Ilvesviesti lähtee hallitukselle lausuntokierrokselle ja minua jännittää. Hallitus hyväksyy viestin, joten olen helpottunut.

Hiihtokilometrit kauden alusta tammikuun lopussa 399 km.

Helmikuun 1. 2013 Saan viestin huoltoauton kuljettajalta, että autolla on ajettu kolari eikä sillä voi ajaa.

Henkilövahingoilta on onneksi vältytty.

Ennen kuin huomaankaan, keskustelen aamukahvin ääressä sujuvasti maastoautojen ajo-ominaisuuksista ja vertailen eri vuokraamoiden valikoimia off road- autojen saralla.

Klik ja uusi huoltoauto on vuokrattu.

mitilanne on erinomainen. Hiihtointo nousee ja samoin hiihdonjohtajan verenpaine, koska paljon on vielä tekemistä.

Helmikuun 12. 2013 Edustan jälleen yleiskokouksessa, tällä kertaa esittelemässä valmista Ilvesviestiä. Viestin kohdassa “me hämäläiset ylioppilaat” en voi olla hymyilemättä, mutta kokoan itseni itse hiihdossa. Oletan, että tilanteen koomisuus ei aukea taustaani tuntemattomille, joten pokka pitää ilman ongelmia. Samana iltana yleiskokouksen kanssa pidetään vielä voiteluinfo osallistujille ja Hikiä täyttyy parafiinin kärystä. Haju on tuttu ja kotoisa, onhan tulossa jo viides hiihtokertani.

“KESKUSTELEN AAMUKAHVIN ÄÄRESSÄ SUJUVASTI MAASTOAUTOJEN AJO-OMINAISUUKSISTA” Helmikuun 14. 2013

Helmikuun 6-7. 2013 Hämeen kuntia on kierretty viimeisten 54 vuoden aikana ahkerasti ja kunta- ja palvelurakenneuudistus on tuottanut kasapäin kuntaliitoksia. Kohtalomme on siis pitää perinteinen toimikunnan kuntakierros, jossa paikkoihin tutustutaan etukäteen, yksipäiväisen kierroksen sijasta kahtena päivänä.

Koska olen tammikuussa sopinut hiihtotreenit Helsinkiin 6.2. illalla, ajoa kertyy kahden päivän aikana noin 1000 kilometriä. Viikkoa ennen suunnitelmat vaikuttavat olevan kunnissa hyvällä mallilla ja myös lu-

Aamulla herään levottomana ja epäuskoisena siitä, että neljän kuukauden suunnittelu on vihdoin saamassa muotonsa. Käymme huoltopäällikön kanssa tukussa, josta riennämme osakunnalle pakkaamaan. Kun kaikki osallistujat ovat saapuneet, alkaa matka kohti Ruovettä ja siellä odottavaa kunnan edustajaa.

Helmikuun 15. 2013 Levottomasti nukutun yön jälkeen hiihtäjät heräävät Cheekin “Herätys”-räppiin.

Itse olen pyörinyt patjallani jo useamman tunnin valvomassa muiden unta ja nähnyt levottomia unia siitä, miten kevät on tullut ja sulattanut yön aikana kaiken lumen

Hälläpyörä 15

ja Ilveshiihto joudutaan hiihtämisen sijaan juoksemaan. Onneksi uneni ei ole enne ja päivä menee kuin siivillä. Hiihtäjien miettiessä seuraavan työnnön pituutta tai ihaillessa maisemia minä mietin lakkaamatta aikataulua ja seuraavan huoltopisteen sijaintia.

Kuuma puhelinlinja huoltopäällikön kanssa on jatkuvasti auki ja pohdin, että sujuu se hiihto yhdelläkin sauvalla kun toisessa kädessä on puhelin.

Illalla päädymme hiihtämään junaradan vartta pimeyden jo laskeuduttua. Juuri kun ehdin ajatella, että eeppisestä taipaleesta kapealla uralla puuttuisi vielä juna, ajatukseni keskeytyy siihen, että radioista kuuluu peräpään terävä huuto “JUNA, VÄISTÄKÄÄ!”. Hyppäämme sivuun ja ohitse pyyhältää loputtoman pitkä tavarajuna, joka vastaa vilkutukseemme kilistämällä kelloa.

Sydämestäni toivon, että veturinkuljettajan lääkitys on kohdallaan ja että 40 hiihtäjää radan varressa on hänelle tuttu näky.

Helmikuun 16. 2013 Arvoimme suunnistajien kanssa matkan turhan optimistisesti ja yksi huoltoväli venyy pitkäksi. Tämän seurauksena saavumme yöpymispaikalle Padasjoelle pari tuntia aikataulusta myöhässä. Tiedustelen kunnanjohtajalta heti myöhästymispahoitteluiden jälkeen, mikä on suorin tie lähimpään baariin. Kuunnellessani iloisten hiihtäjien ker-

16 Hälläpyörä

tomuksia epäuskoisille paikallisille tuopin ääressä ja katsellessani ulkoilusta hehkuvia hiihtäjien poskia olen iloinen.

Helmikuun 17. 2013 Saavumme monen nauruntäytteisen ja hiihtorikkaan hetken jälkeen Lahden hiihtostadionille. Kiitokseksi uurastuksesta hiihdonjohtajana kuraattori Valtteri Aaltonen ojentaa minulle Osakunnan nauhan, josta suuri kiitos! Totean, että enpähän ole ennen osakuntanauhassa hiihtänyt. Viimeinen lasku hiihtostadionille sujuu rennosti ja helpottuneena. En muista pelätä viimeistä kuuluisaa shikaania, sillä niin moni asia on viikonlopun aikana jännittänyt enemmän.

Nora Berg

KOLUMNI Hanna Leino

Harrastaa, ei harrasta, HARRASTAA H

yvä jos kerkeät vaippaiästä päästä, kun sinulta aletaan jo kysellä harrastuksia. ”Meidän pikku-Pekka pelaa koripalloa joka ilta”, äidit kerskuvat. Vanhempana päätät toki itse, mitä harrastat, mutta yksi asia on varma: sinun on pakko harrastaa. Sinulla täytyy olla ainakin yksi säännöllinen ja mielellään vielä ohjattu harrastus. Muuten olet se tylsä tapaus, joka ei harrasta. Ainoa

MIKÄ LASKETAAN HARRASTUKSEKSI? koko kaveriporukasta. Mutta onko asia todella näin?

Mikä edes lasketaan harrastukseksi? Voiko ruoka olla harrastus, ellei ole ruokahifistelijä tai ravintoloiden vakioasiakas?

Entä onko biljardin pelaaminen harrastus, jos se tapahtuu vain silloin tällöin hämyisessä kapakassa? Täytyykö harrastuksen olla säännöllistä?

Moni listaa harrastuksikseen vain asiat, joita he lähtevät tekemään kodin ulkopuolelle tiettynä viikonpäivänä ja tiettyyn aikaan. Entäs vuorotyöläiset, joilla ei ole säännöllisiä työaikoja, eikä siten mahdollisuutta harrastaa esimerkiksi jalkapalloa joka keskiviikko?

Ovatko he automaattisesti Teppo-tylsimyksiä, jotka elävät harmaata arkea muiden huvitellessa uimalla tai käymällä lavatansseissa?

Mielestäni harrastuksen käsite on liian suppea, sillä kaikilla ihmisillä on mieliasioita, joita he tekevät usein ja

joista he todella nauttivat. Sen ei silti tarvitse olla jotain hienoa ja extremeä, vaan yhtä lailla voi vaikka nyplätä pitsiä tai pelata korttia perheenjäsenten kanssa.

Nykymaailmassa, jossa on pakko olla kiireinen ja harrastaa monia asioita, myös eläimiltä vaaditaan samaa. Kun kuulin naapurin Pluton lasketteluharrastuksesta, näin sieluni silmin koiran seisovan lumilaudan päällä ja laskevan mäkeä alas korvat hulmuten. Kun omistaja sitten tarkensi Pluton vasta totuttelevan uuteen harrastukseensa seuraamalla ohilaskevia ihmisiä laskettelurinteessä, minua alkoi huvittaa. Siinä tapauksessa minäkin harrastan skeittaamista ja parkouria. Oli niin tai näin, nautitaan harrastuksistamme ilman sosiaalista painetta!

Hälläpyörä 17

Opiskelijaelämää meillä ja maailmalla Maailmalla kaikki on paremmin! Vai onko? Olen päässyt vertailemaan korkeakouluopiskelijoiden elämään vaikuttavia tekijöitä neljässä maassa.

K

Maslow’n tarvehierarkiassa ja täten myös opiskelijan prioriteeteissa. Suomi on vertailemistani maista ainoa, jossa opiskelijaruokaa subventoidaan verovaroin. Karoliinisella opiskelijaruoka maksaa noin 9 euroa. McPöperö ja kebab ovat siis suosittua yhdessä mikroruokien kanssa (yliopisto tarjoaa ruokailutilan ja mikrot). Singaporessa kampuksella oli lukemattomia hawker centereitä, jotka tarjosivat hintatasoon nähden erittäin halpaa ruokaa. Yliopisto osallistuu hintojen hallintaan tarjoamalla myyjille halpoja myyntipaikkoja. Yhdysvalloissa saattoi ostaa ruokailut meal plan -ratkaisuna, jolloin kaikki tai osa ruoista sisältyi lukukauden pakettiin. Ruoat saattoi ostaa myös erikseen. Molemmat tavat olivat suhteellisen kalliita verrattuna muun ruoan hintaan ravintoloissa (4,5 kuukauden meal plan maksoi noin 2000 euroa). Suomen 2,6 euron unicaferuoka on kilpailukykyinen verrattaessa kaikkiin edellä mainittuihin.

Ted S. Warren

aikissa maailman maissa on opiskelijoita, jopa Pohjois-Koreassa. Näitä itsensä kehittäjiä löytyi jopa punakhmerien aikaisesta Kambodzasta. Opiskelijoiden elämä ja asema poikkeavat kuitenkin suuresti toisistaan sekä maiden välillä että sisällä. Itselleni ovat tulleet tutuksi korkeakouluopiskelijan elämäntyylit Singaporen Nanyangin teknisessa yliopistossa, Yhdysvalloissa sijaitsevassa Cornellin yliopistossa, Tukholman Karoliinisessa instituutissa sekä lukijoille tutuimmassa Helsingin yliopistossa.

Ravinto on perustavassa asemassa

18 Hälläpyörä

Kaikissa testatuissa maissa opiskelijat asuvat pääasiassa erilaisissa opiskelija-asunnoissa, vaikkakin iso osa on järjestänyt asuntonsa itse. Singaporessa huoneet eivät yleensä sisällä vessaa eikä ruuanvalmistusmahdollisuutta.

Tukholmassa opiskelija-asunnon saatavuus on ehdottomasti heikoin ja hinnat ovat kovimmat. Kahden vuoden odotusaika opiskelija-asuntoon ei ole harvinaista. Samaan aikaan yksityisen sektorin tarjoamat huoneet ja asunnot ovat Helsinkiäkin kalliimpia. Tilanne onneksi vaihtelee eri ruotsalaisten kau-

Suomessa opiskelurasite on verraten alhainen, ja opintojen venyttäminenkin mahdollista. punkien välillä. Ithacassa (60000 asukasta), jossa Cornell sijaitsee, oli Helsinkiä noin 30 prosenttia halvempi vuokrataso, ja asuntojen laatu suunnilleen samaa tasoa.

Suomessa ja Ruotsissa saa tunnetusti opiskella ilmaiseksi. Singaporessa kandivaiheen opinnot olivat kansalaisille vuodessa noin 5000–25 000 euron hintaisia pääaineesta riippuen. Ulkomaalaisille hinnat ovat noin kaksinkertaisia. Cornellissa lukukausimaksut olivat 10 000 ja 30 000 euron väliltä. Paras opintotuki on maista Suomessa ja sitten Ruotsissa. Kahdessa muussa ei opintotukea ole. Stipendejä saa vaihtelevasti, esimerkiksi parhaat stidendit Cornellissa takaisivat lähes 2000 euron kuukausitulot ja terveysvakuutuksen (lisäksi olivat minimissään nejän vuoden asepalveluksen suorittaneet, joiden lukukausimaksu ja terveysvakuutuksen maksaa valtio). Opiskelijoiden velkataakka vaihtelee siis huomattavasti.

Opintojen rasittavuus riippuu tietenkin

opiskelijan taidoista, tavoitteista ja motivaatiosta. Omien kokemuksieni perusteella sanoisin, että Helsingin yliopistossa on yhdessä Karoliinisen instituutin kanssa paljon kevyempi opiskelurasite kuin kahdessa muussa vertailukoulussa. Opiskelijoiden sosiaalinen toiminta osakuntineen ja järjestöineen on hyvin samankaltaista muissa kohteissa kuin Singaporessa, jossa opiskelijatoiminta vaikutti olevan hyvinkin laimeaa ja opintotahti hurja. Opintoajat olivat erittäin kiinteitä sekä Cornellissa että Singaporessa ja opintojen venyttäminen Suomen tai Ruotsin malliin oli lähes ennenkuulumatonta.

Yhteenvetona voi sanoa, että omien kokemuksieni perusteella suomalaisten opiskelijoiden taloudellinen asema on hyvä ja opintojen rasittavuus kohtuullista.

Santtu Vekkeli

Hälläpyörä 19

Harrastuksena elektroninen elämä Sosiaalinen media koskettaa jollakin tavoin jokaisen ihmisen elämää. Toiselle se on ajanvietettä, joka on korvannut television, joku käyttää sitä ahkerasti työssään esimerkiksi yrityksensä markkinointiin. Monet ovat sitä kautta yhteydessä tuttaviinsa, kun taas jollekin sosiaalinen media voi olla jopa harrastus, vai voiko?

”H

arrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastaminen voi johtaa jonkin hyödyllisen tiedon, taidon tai kokemuksen hankkimiseen ja karttumiseen. Päämääränä on kuitenkin itsensä toteuttaminen.” Tällaisen harrastuksen määritelmän antaa maailman yksi käytetyimmistä tiedonlähteistä, Wikipedia. Eräitä suosituimpia harrastuksia ovat erilaiset urheilulajit, musiikki ja piirtäminen, jotka istuvatkin hyvin edellä esitettyyn määritelmään.

Television katselua ei useinkaan pidetä harrastusluonteisena toimintana, vaikka monet saattavat viettää useita tunteja päivässä sen parissa. Television katselu saattaa hyvinkin johtaa hyödyllisen tiedon karttumiseen, mutta ehdottomasti se rentouttaa ja tuottaa myös mielihyvää. Harvemmin päämääränä kuitenkaan on itsensä toteuttaminen. Sosiaalisen median käyttöä kuulee verrattavan usein television katseluun. Etenkin vanhemmat saattavat asettaa lapsilleen aikarajoja, kuinka monta tuntia päivässä

20 Hälläpyörä

lapsi saa viettää aikaa television tai sosiaalisen median parissa. Sosiaalisen median käyttö poikkeaa kuitenkin television katselusta ainakin siinä, että sosiaalinen media edellyttää enemmän käyttäjän aktiivisuutta. Palveluiden käyttäjät julkaisevat kuvia ja tekstejä elämästään, jakavat tunteitaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Sosiaalinen media on eräs tapa päästä toteuttamaan itseään. Näin ollen ainakin Wikipedian määritelmä täyttyy ja sosiaalisen median käyttö voitaisiin näillä perusteilla luokitella harrastukseksi.

Tapasin henkilön, joka käyttää sosiaalista mediaa ahkerasti: puhelimella ja tietokoneella, luennoilla sekä kotona. Monet hänen käyttämistään yhteisöpalveluista olivat sellaisia, joista en ollut kuullutkaan ja sanasto sellaista, joka täytyy minulle suomentaa. Eri asioiden harrastajia yhdistää usein juuri oma termistö. Se luo harrastajien välille hyvää ryhmähenkeä. Ei ole merkitystä, missä päin maailmaa lajin harrastajat toisensa kohtaavat, kun aina löytyy yhteinen puheenaihe.

Globalisaatio on saattanut muuttaa perinteisiä käsityksiä harrastuksista. Sosiaali-

sessa mediassa on käyttäjiä ympäri maailmaa. Siellä on helppo löytää ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin itse. Käyttäjät eivät keskustele sosiaalisesta mediasta vaan muista aiheista, mutta se ei tarkoita, ettei kyseessä voisi olla harrastuksenomainen toiminta. Sosiaalista mediaa voidaan pitää jopa elektronisena toisena elämänä. Sen käyttämisestä on tehty erittäin helppoa ja sosiaalinen media voi olla mukana todellisen elämän jokaisessa hetkessä.

Sosiaalinen media harrastuksena on myös hyödyllinen. Sitä käytetään paljon tuotteiden ja palveluiden markkinointiin

ja työnantajat monilla aloilla toivovatkin työntekijöiltään usein hyviä tietotekniikkataitoja. Massatuotannon jatkuvan kasvun seurauksena yritykset joutuvat käyttämään entistä enemmän resursseja toimintansa mainostamiseen. Sosiaalisen median käyttöä hyödynnetään jo eräissä markkinointialan koulutusohjelmissa. Saattaa olla vain ajan kysymys, milloin peruskouluihin saadaan uusi oppiaine, sosiaalinen media. Tämä poistaisi myös vanhempien huolen siitä, että lapset kuluttavat liikaa aikaa Facebookissa.

Harvoin kohtaa oppilaita viettämässä vapaaaikaansa kouluaineiden parissa.

Oona Laakkonen kirjoitti tämän.

Sosiaalisen median käyttäjämäärät ovat kasvaneet viime vuosina runsaasti. Syyskuussa 2012 Facebookin käyttäjämäärä kasvoi yli miljardiin, saman vuoden joulukuussa Twitter ilmoitti ylittäneensä 200 miljoonan käyttäjän rajan ja Tumblr:ssa on jo 99,6 miljoonaa blogia.

Hälläpyörä 21

Kuraattorin keittiössä Mari Teinilä

Kuten viime Hälläpyörästäkin kävi ilmi, osakunnan kuraattori vaihtui maaliskuussa oikeustieteilijä Valtteri Aaltosesta lääketieteilijä Pekka Hassiseksi. Hälläpyörä tenttasi nykyistä kuraattoria tämän edesottamuksista keittiön puolella.

T

ie kuraattoriksi ei aukea ainakaan ihan fuksille, joten pyysin toimariamme vuotamaan Valtterin ja Pekan osakuntavirat: Valtteri oli vuonna 2003 juristikerhon puheenjohtaja, 2004 hallituksen jäsen, 2005–2006 laulunjohtaja ja 1.4.2011–31.3.2013 kuraattori. Pekka puolestaan on toiminut apuemäntänä 2004–2008, kokkikerhon puheenjohtajana 2006 ja hallituksen jäsenenä 2010–2011.

Pekka, miksi perustit vuonna 2004 Kokkikerhon?

P: Ruoanlaitto on kivaa. Syöminen on kivaa. Ihmiset on kivoja. Ihmisistä saa enemmän kivaa irti kun on jotain yhteistä puuhasteltavaa – esimerkiksi kun laitetaan ruokaa tai syödään. Eikä meillä vielä ollut kokkikerhoa, vaikka sellaiselle selvästi oli tilausta.

22 Hälläpyörä

Civis X herää pitkäksi venähtäneen osakuntaillan ja hämärän kotimatkan jälkeen Tapulikaupungista fenkolin vierestä. Mitä opiskelijabudjetille sopivaa fenkolista voi kokata?

P: Fenkoli on parhaimillaan raikas, rapsakka ja kevyesti anismaisen makea. Koska pidän jännityksestä, ehdotan jotakin mitä en ole kokeillut, mutta joka saattaisi toimia: Paahdetaan aniksen siemeniä pannulla, murskataan huhmareessa ja sekoitetaan suolan, sokerin, öljyn, etikan (mielellään balsamicoa) kanssa miedon makeaksi anis-vinegretiksi. Paistetaan ohueksi viipaloitu fenkoli kuumalla pannulla nopeasti ruskistamatta, rapsakaksi jättäen.

Yhdistetään fenkoli vinegretin kanssa.

Syödään heti paistetun tai savustetun kalan kanssa.

Jos fenkolista pitäisi tehdä itsenäinen ruokalaji, se toimii kohtalaisesti grationituna: viipaloidaan, levitetään uunivuokaan, maustetaan hitusella suolaa, pippuria ja valkoviiniä.

Ripotellaan päälle juustoraastetta ja korppujauhoa, ja laitetaan (kiertoilma-)uuniin 200 °C, kunnes se näyttää kivasti ruskistuneen. Jos juusto on kuivunutta känttyä, voi sen sulattaa maitoon, suurustaa paksuksi juustokastikkeeksi ja tarjoilla fenkolien päällä kuten juustoraasteen. Hitunen valkosipulia voi myös tehdä hyvää – esimerkiksi yksi kynsi puolitettuna mukaan keittymään, minkä jälkeen se poistetaan kastikkeesta ennen gratinointia.

Bon appétit!

Hämäläis-Osakunnan valokuva-arkisto

teksti anna pöyhönen kuva katariina hirvonen

Outlets create balance I

was casually studying for the entrance exams of the uni when I got frustrated and it hit me: I want to do something. Physically, do something. I was interested in the books, but it wasn’t enough. Especially when studying arts and human sciences, the stuff in the books is so high and abstract that it’ll make you dizzy. I’m sure any theory can get so far that you have trouble reaching both the ground and the sky at the

same time. This is what hobbies are for – balance.

I had done this most of my life without realizing it: having hobbies balances out the weight of the work.

You ever wondered why people who do heavy physical labour talk a lot during the coffee break and after work? They balance it out. After over a year of designing jewellery, doing crafts and baking a lot, someone asked me why do I do it? For balance.

AT THE END OF THE DAY IT DOESN’T MATTER IF YOU RAP OR SCRAP, DANCE OR LANCE, PLAY OR STRAY. After studying relatively non-stop for a week, my brain begins stalling. It’s full. I need to blow off the steam and do something with my hands for a change. If one studies other people’s works day after day after day, they just take it all in. One also needs an outlet. There’s a need to brain vomit it all out. Then I do something that doesn’t require analytic tools, just instincts and acting on what feels right. I just do it for balance.

Creative outlet can be coding, dancing, playing chess or knitting. Some hobbies don’t even seem hobbies at all in the traditional sense. I never learned to design jewellery. I don’t go anywhere special to do it. I don’t need a social group to do it. I just need me, something to work on and time. At the end of the day it doesn’t matter if you rap or scrap, dance or lance, play or stray. It’s all good as long as it’s for balance.

Hälläpyörä 23