Hälläpyörä 1/2013

Tulevaisuuden osakunta

Hämäläis-Osakunnan

Hälläpyörä

Yhteistyötä ja kumppaneita

YHTEISÖT JA SIDOSRYHMÄT 1/2013

PÄÄKIRJOITUS

Yhdessä, erikseen vai sekä että?

R

akas lukijani hämäläinen ylioppilas. Olen hillerimäisen onnellinen siitä, että johtamani toimitus on saanut käsissä pitelemäsi lehden tuotetuksi. Kun Hälläpyörän toimituskin on tavallaan yhteisö yhteisön sisällä, pääsen tällä aasinsillalla ensimmäisen numeron teemaan yhteisöt, sidosryhmät ja järjestötoiminta.

2 Hälläpyörä

Sonia Lehto

Yleinen opiskelijatoiminta tarjoaa monia mahdollisuuksia tuhlata aikaa ja parhaimmillaan tai pahimmillaan johtaa lopulta vaikkapa omien urasuunnitelmien täydelliseen muutokseen.

Esimerkiksi minulla ei ollut aavistustakaan vielä osakuntafuksisyksynäni 2011, että minulla tulisi olemaan missään muodossa alaisia. Päinvastoin olisin saattanut pitää sitä täysin typeränä ajatuksena.

Myöhemmin päädyin järjestövirkaputkeen, jonka varrella on ollut yllättäviäkin käänteitä... Järjestöelämässä tulee helposti löydettyä uusia, jänniä toimintamuotoja.

Päättävissä asemissa olevat sedät ja tädit ovat viime vuosina yrittäneet kovasti saada opiskelijoita valmistumaan nopeammin erilaisilla yhä kiristyvillä rajoituksilla, joiden järkevyyttä varmasti itse kukin joutuu jossakin vaiheessa miettimään. Tässäkin on se vaiettu toinen puoli: lisääntynyt opiskelu vie aikaa kaikelta muulta kivalta ja kehittävältä. Kokemuksilla on taipumusta kasaantua ja muita itsestäänselviä kliseitä. Voi olla hyvin vaikeaa ennustaa, miten jonkun osakunnan sohville liimaantuneen olennon työelämäkykyisyyteen vaikuttavat hänen lukuisat valmistumisen viivästymisen tekosyinä toimivat osakuntavirkansa.

Ja jotta tämä ei jäisi pessimistis-yhteiskuntakriittiseksi nillitykseksi: ylioppilas, muista hankkia opintojesi ohelle elämä! Sen voi löytää yllättävästäkin paikasta. Passiivijäsen: tule osakunnalle edes kerran!

Jos sen jälkeen et halua enää tulla toista kertaa, se on henkilökohtainen valintasi, jota toki kunnioitan.

Hukassa oleva sosiaalisia kokemuksia janoava: katso niillekin kotikampuksesi ilmoitustauluille, joissa on muuta kuin suoraan opintoihisi liittyvää sisältöä.

Mari Teinilä Päätoimittaja

Hälläpyörä 1/2013 2

Pääkirjoitus

4

Sokeria lainaamassa

5

Toimarin palsta

6

Osakunnalla tapahtuu

8

Hypoteettinen Nyyti

10

Hämäläisten ylioppilassäätiö kumppaninamme Kuuluisia osakuntalaisia: Otto Wille Kuusinen

13

Missä on saunamajuri? s. 7

kolumni

14

Hyy ja Hämis

16

Kehitysvammaisten mahdollisuudet yhteisölliseen elämään

17

Nimi on enne?

22

Everywhere at Once kolumni

23 Osakuntalaitokselle 24 Virkailijalista

Mikä lohduttaisi Nyytiä? s. 8

Korruptio ja vastaava toiminta

20 osakunnalla ja maailmassa

Hämäläis-Osakunnan Hälläpyörä. Kustantaja: Hämäläis-Osakunta. Paino: Hermes Oy. Painos: 820 kpl. ISSN: 17953634. Toimituksen sähköposti: hallapyora@gmail.com. Päätoimittaja: Mari Teinilä. Toimitussihteeri: Anna Valjakka. Kuvatoimittaja: Laura Valkea. Toimittajat: Eva-Riitta Antikainen, Oona Laakkonen, Hanna Leino, Anna Pöyhönen, Katja Sergejeff, Mari Teinilä, Anne Vanhala, Santtu Vekkeli. Avustajat: Niilo Kalakoski, Juhani Takkunen.

Taitto: Eva-Riitta Antikainen, Suvi Leskinen. Valokuvaajat: Oona Fromholdt, Katariina Hirvonen, Sonia Lehto, Anna Pöyhönen, Henrik Vesterinen. Etukansi: Wikimedia Commons. Toimitusneuvosto: Valtteri Aaltonen, Teo Gebhard, Markus Korpinen, Jussi Ranta, Sofia Seittenranta-Vekkeli, Paula Talonen. Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan jäsenlehti. Hälläpyörä ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Hälläpyörä 3 Hälläpyörä 3

KOLUMNI teksti hanna leino kuva wstryder

Sokeria lainaamassa M

uistatko vielä ajat, kun saatoit kesken leivontatuokion juosta viilikipon kanssa naapuriin hakemaan lisää sokeria, kun oma pussi tyhjeni yllättäen? Tunsit naapurin ja tiesit hänen auttavan sinua hädässä. Tuohon aikaan naapureille juteltiin, heidän taloaan vahdittiin naapureiden ollessa lomamatkalla ja heidät saattoi jopa kutsua kylään silloin tällöin.

Toisin on nykypäivänä. Saatat tietää naapurisi sukunimen postilaatikossa olevasta tarrasta, mutta et välttämättä ole edes koskaan nähnyt naapureitasi.

Joissain taloissa toki edelleen moikataan naapureita, mutta pieni juttuhetki ei silti tule kuuloonkaan. Jos naapureihin otetaan enemmän kontaktia, se johtuu yleensä jostain epäkohdasta, joka halutaan korjata.

Olin aikanaan vuoden Luxemburgissa ja siellä olisi ollut tavatonta, ellen olisi tuntenut naapureitani. Heidän kanssaan vaihdettiin lähes päivittäin muutama sana ja he olivat myös tavallinen näky sukujuhlissa. He olivat osa ystäväpiiriä siinä missä muutkin kaverit. Helsinkiin muuttaessani en halunnut olla vain anonyymi asukas talossamme, joten kutsuin kämppäkaverini kanssa ennestään meille tuntemattomia naapureita kylään. Ha-

NAAPURIT VOIVAT OLLA OSA YSTÄVÄPIIRIÄ.

4 Hälläpyörä

lusimme nähdä, keiden kanssa asuimme samassa rapussa. Aluksi mietin, kuinka moni viitsisi tulla paikalle, mutta yllättävän moni oli iloinen kutsusta ja tuli uteliaana tutustumaan meihin.

Mistä tämä vältteleväisyys ja epäluuloisuus naapureita kohtaan johtuu? Voisin väittää, että se johtuu aloitekyvyttömyydestä ja suomalaisten jurosta luonteesta. Vieraille ei puhuta ja piste. Mutta miksi et joku kerta ottaisi sitä riskiä, että vaihtaisit kuulumiset naapurisi kanssa ihan vain uteliaisuudesta?

Pahimmallaan voit saada torjunnan jutusteluyrityksellesi, mutta parhaimmillaan voit saada naapuristasi elinikäisen ystävän. Ja ystäviähän ei voi koskaan olla liikaa.

Bert Kaufmann

Yksin saa olla, jos haluaa.

Olga Penkkilä

Hälläpyörä 5

OSAKUNNALLA TAPAHTUU OSAKUNNALLA TAPAHTUU

Polttavalle kysymykselle päätös

K

uumana käynyt tupakkadebatti sai viimein päätöksensä viime marraskuun yleiskokouksessa, jossa päätettiin, että tupakointi osakunnan sisätiloissa kielletään isojen bileiden aikaan ja muuna aikana se on sallittua vain toiminnanohjaajan luvalla. Muutos on tullut voimaan tämän vuoden alusta.

Kokouksessa vaihtoehtoisia malleja oli kolme: joko tupakointi kiellettäisiin sisätiloissa kokonaan, se kiellettäisiin isojen bileiden aikaan tai säilytettäisiin vallitseva käytäntö, jonka mukaan tupakointi on sallittua vain isoissa bileissä toiminnanohjaajan suostumuksella. Äänestyksessä järjestettiin kaksi kierrosta, joissa ensin äänestettiin ääripäiden eli mallien 1 ja 3 välillä.

Näistä malli 1 voitti äänin 36-25. Toisella kierroksella äänestettiin mallien 1 ja 2 välillä, joista malli 2 eli “kompromissi” voitti äänin 34-29.

Anna Valjakka

6 Hälläpyörä

Saunamajuriksi ei tunkua

M

arraskuun virkailijayleiskokouksessa 2012 ei valittu saunamajuria. Tätä kirjoittaessani kyseinen virka edelleenkin odottaa täyttäjäänsä.

Sohvilla ja saunassa käytyjen keskustelujen mukaan saunamajurin virka on sieltä epämiellyttävämmästä päästä. Fuksina minulle painotettiin, että sellaiseksi ei ainakaan kannata ruveta.

Mitenkään kummallista ei ole, että ajatus valtavien pyyhevuorien pesemisestä ja saunan puhtaaksi hinkkaamisesta yksin ei houkuta.

Sohvilla ja saunatiloissa on jo ansiokkaasti saatu pohdittua, josko saunamajureita voisi olla useampi.

Samoin on puhuttu saunan pesuvälineistön uudistamisesta. Älkäämme siksi vaipuko murheeseen. Uskon, että saunamajuriongelma ratkeaa vielä jollain tavalla. Tavallaan suurten arvoitusten ja ongelmien ilmaantuminen kasvattaa myös yhteisöä henkisesti... Ja aika moni virka on saanut tekijänsä vasta marraskuun jälkeisinä aikoina.

Mari Teinilä

Uusi kuraattori valittu

M

Toimitus onnittelee uutta kuraattoria ja toivoo hänellä olevan jatkossakin aikaa kirjoitella juttuja Hälläpyörään.

Aiheesta lisää seuraavassa numerossa.

Anna Valjakka

ja

Mari Teinilä

Henrik Vesterinen

aaliskuun yleiskokouksessa kuraattorin virasta kamppailivat pitkän linjan osakuntalaiset Pekka Hassinen ja KaiVerneri Kaksonen. Suljetussa lippuäänestyksessä Hassinen voitti äänin 22-14. Hylättyjä ääniä oli 8.

Hälläpyörä 7

Hypoteettinen Nyyti Anna Pöyhönen

Kuka tahansa opiskelija voi olla kuin Nyyti T. tai kuin Nyyti H.

N

yyti Tavallinen on opiskelija, jonka arkeen kuuluu luentoja, kirjastossa opiskelua ja kuntopiiriä kerran viikossa. Viikonloppuisin Nyyti T. työskentelee siivoojana maksaakseen ylihintaisen soluhuoneen vuokran Ala-Kulomäessä. Nyyti T:n elämä on rutiinia ja itsenäistä pakertamista. Osakuntiin hän ei ole eksynyt.

Nyyti Hämäläinen sen sijaan on kehittyvä asiantuntija, joka on koko ajan menossa.

Nyyti H. on toiminut Hämäläis-Osakunnan viroissa jo kolmatta vuotta ja nyt hän unelmoi toiminnanohjaajan tehtävästä.

Nyyti H. löysi tiensä osakunnan rientoihin jo fuksina, kun etsi uutta harrastusta opiskelun oheen. Nyyti H:n asunto on edullinen

Jos jokin painaa, Nyyti saa tukea. kaksio Vallilassa, jossa hän asuu osakunnalla kohtaamansa mukavan matemaatikon kanssa.

Nyyti T:n ystäväpiiri koostuu kahdesta lukiokaverista, joilla on harvoin aikaa ja muutamasta opiskelijasta, joihin hän on tutustunut pakollisissa ryhmätehtöissä. Arki-iltana Nyyti T. lukee Kaisa-talon 4. kerroksessa suuren ikkunan edessä ja havahtuu usein tuijottamasta ihmisiä kadulla. Ennen hän luki iltansa hiljaisessa lukusalissa, mutta siellä alkoi tulla hulluksi. Arvosanoissa näkyy työpanos, mutta niissä alkaa näkyä myös hupeneva motivaatio.

Nyyti H:lla on sata kaveria. Sen lisäksi, että hän on tulevaisuutta varten hyvin verkostoitunut, osakunnalla on parikymmentä ihmistä, joihin hän voi luottaa ja joiden

8 Hälläpyörä

kanssa hän näkee ohimennen jatkuvasti. Luennon jälkeen Nyyti H. suuntaa osakunnan kirjastolle lukemaan kunnes siirtyy viettämään iltaa osakunnalle.

Hän tykkää kokoustaa osakuntalaisten kanssa ja käy mielellään sekä maanantaijumpassa että HOT:in tanssikursseilla. Jos opinnoissa tai elämässä jokin painaa, Nyyti päästää asian suustaan nahkasohvilla ja saa välitöntä tukea ja apua.

Nyyti T. hakee kesäksi töitä. Hän haluaisi päästä harjoittelijaksi lakitoimistoon tai ministeriöön. Siivoaminen kun ei ole oman alan kokemusta. Tutkinto lähestyy loppuaan, mutta työelämä näyttää lähinnä pelottavalta. Hän ei ole itse koskaan laatinut yhtään asiakirjaa tai ollut mistään vastuussa paitsi mopista ja lainakirjoistaan.

Nyyti H. on toiminut niin monessa valiokunnassa ja kerhossa, ettei hän pysty niitä enää listaamaan. Eikä sillä ole väliä. Juhlavaliokunnan kokoukseen tarvitaan pikaisesti sihteeriä ja Nyyti H. hyppää helposti kehiin.

Kokouksessa suunnitellaan hänen lempitapahtumaansa Hämiksen vappua. Nyyti H. ilmoittautuu vapaaehtoiseksi koordinoimaan esiintyjiä ja virvokkeidenhankintaan isännistön avuksi. Nyyti on elementissään

Tästähän voisi tehdä vaikka ammatin. järjestellessään tapahtumaa ja nauttii joka hetkestä. Tästähän voisi tehdä vaikka ammatin.

Vappu menee vähän sinne päin. Nyyti T. eksyy joihinkin kotibileisiin, joissa hän kadottaa kaverinsa. Kukaan ei vastaa pu-

helimeen. Nyyti T. juo lisää ja istuu nurkkaan kiroamaan revennyttä takkiaan. Hän sammuu siihen ja herätessä puhelinta eikä lompakkoa ole missään. Jättivät avaimet sentään. Ei olisi yhtään niin rankkaa, jos olisi joku johon luottaa.

Nyyti H. myy Hämiksen vapussa lippuja ovella alkuillasta. Aamuyöllä hän tekee toisen vuoron narikassa. Koko ajan on mukavaa ja koska itse ei ole liian kännissä, voi auttaa kaveria joka on. Se yksi jätkä, jolla aina menee liian lujaa, on jo talutettu turvaan nukkumaan. Elämä tuntuu hyvältä vaikka tentit painaa päälle.

Näiden ihmisten ja kokemusten kanssa Nyyti Hämäläinen tulee menestymään.

Jonathan

Hälläpyörä 9

Millainen kumppani Hämäläisten ylioppilassäätiö on meille?

Säätiön hallituksen puheenjohtaja Anna Kulju valottaa säätiön ja osakunnan suhdetta.

H

älläpyörää lukevat myös passiivisemmat osakuntalaiset.

Kuvailisitko HYS:n ja osakunnan välistä suhdetta lyhyesti?

– Hämäläisten ylioppilassäätiö eli HYS on olemassa osakuntaa ja osakuntalaisia varten. Säätiö perustettiin vuonna 1962, jolloin osakunta luovutti omistamansa Hämäläisten talon säätiön hallintaan.

– Nykyään HYS on Hämäläis-Osakunnan taustasäätiö, joka rahoittaa osakunnan toiminnan ja tarjoaa osakunnan jäsenille kattavia opintososiaalisia palveluja: opiskelija-asuntoja, stipendejä opiskelua varten, opiskelijakirjaston ja opiskelijaruokalan.

Joni Lankilta, tässä hänen vastauksensa:

Kirjastohan on uusittu hiljattain.

Onko säätiöllä uusia projekteja tiedossa lähiaikoina?

– Säätiöllä on periaattena pitää Hämäläisten talo hyvässä kunnossa. Pienempiä ja suurempiakin remontteja tiloihin teetetään säännöllisesti. Tällä hetkellä säätiötä työllistää eniten uuden opiskelija-asuntokerrostalon rakennuttaminen Patolaan. Hämäläisten talon osalta ei ole tiedossa suurempia korjaushankkeita.

Millä tavalla hämäläisen ylioppilaan asuminen on muuttunut aikojen saatossa?

– Opiskelijoiden asuntopulan helpottaminen on ollut yksi säätiön päätehtävistä sen toiminnan alkuajoista saakka. Ensimmäiset hämäläisten opiskelija-asunnot sijaitsivat Porras Tavastiassa Hämäläisten talossa. Nykyiset opiskelija-asunnot on hankittu säätiölle 1960–70-luvuilla ja säätiön n. 750 opiskelija-asuntopaikkaa riittää vastaamaan nykyiseen asuntojen kysyntään hyvin. Aiemmin opiskelija-asunnot olivat pääasiassa solu- ja perheasuntoja. Nykyään kysyntää olisi ennenkaikkea yksiöille ja kaksioille.

Millainen on kirjaston tyypillinen käyttäjä?

– Tähän kysyimme Markun [Tiensuu] kanssa vastausta kirjastonhoitaja

10 Hälläpyörä

”Selkeästi suurin osa kuuluu oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Tämän jälkeen eniten käyttäjiä tulee matemaattisluonnontieteellisestä, humanistisesta ja valtiotieteellisestä tiedekunnasta.

On paljon sellaisia, jotka käyvät vain lainaamassa ja palauttamassa kirjoja, ja silloin tällöin tulevat atk-luokkaan työskentelemään. Mutta kyllä aktiivisimmat lainaajat ovat myös niitä, jotka käyvät kirjastolla viikoittain tai päivittäinkin, istuvat välillä jossain hiljaisessa nurkassa lukemassa ja sitten taas lehtisalissa.”

Anna Pöyhönen

Onko asuntohistorian aikana tapahtunut mainitsemisen arvoisia sattumuksia?

– Asuntojen historiasta on kerrottu laajalti säätiön historiateoksessa Kampinkadun isäntä, joka on luettavissa ilmaiseksi HYS:in nettisivuilta (www. hys.net -> Säätiö -> Historia).

– Omalta opiskeluajalta muistan, että Palovartijantiellä asuvat näytelmäkerholaiset tekivät silloin suositusta tvsarjasta Melrose Placesta parodiaa PVT Place. Ja välillä kyllä tuntuikin, että asunnoissa meno oli kuin saippuaopperasta, kun parisuhteet särkyivät ja uusia muodostui ja tavaroita kannettiin perheasunnosta toiseen...

Millainen on tyypillinen säätiön kämppä?

– Säätiön asuntopaikkajakauma tulee olemaan uuden Patolan asuntokohteen valmistumisten jälkeen 289 kpl soluhuoneita, 113 yksiötä, 132 kaksiota ja 46 kolmiota.

Voiko riviosakuntalainen vaikuttaa säätiöön jollain tavalla?

– Säätiön ylin päättävä elin on säätiön valtuuskunta, jonka jäsenistä puolet valitsee osakunta ja puolet ovat maakunnan edustajia. Osakunnan inspehtori on säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja. Säätiöllä on hallitus, joka huolehtii siitä, että säätiön varallisuut-

Hälläpyörä 11

Onko Säätiö goes Osakunta-illan tapaisia tapahtumia tiedossa tulevaisuudessakin?

– Säätiö goes Osakunta oli säätiön 50-vuotisjuhlavuoteen liittyvä tapahtuma ja se oli tarkoitettu kertaluonteiseksi. Sen sijaan olemme käynnistämässä uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen vuoden alussa järjestettävää tapaamista, jossa säätiön hallituksen jäsenet ja osakunnan uudet virkailijat voivat tutustua toisiinsa ja vaihtaa ajatuksia.

Millä eri tavoilla säätiö ja osakunta ovat yhteydessä toisiinsa? Onko jotain ulospäin näkymätöntä?

– Säätiön ja osakunnan yhteydenpito tapahtuu ennen kaikkea edellä kuvattujen päättävien elinten puitteissa. Käytännössä tärkein linkki säätiön hallituksen ja osakunnan välillä on osakunnan kuraattori, joka itsekin hallituksen jäsenenä osallistuu säätiön päätöksentekoon.

Tietyt asiat, kuten säätiön vuokralaisiin liittyvät yksityiskohtaiset tiedot tai säätiön työntekijoiden työsuhteisiin liittyvä tiedot, ovat luonteensa vuoksi sellaisia, ettei niistä voi tiedottaa kovin laajalle joukolle. Muuten säätiön toiminta on läpinäkyvää ja esimerkiksi säätiön vuosikertomus on kaikkien osakuntalaisten saatavilla.

12 Hälläpyörä

Säätiö täytti hiljattain 50 vuotta. Millaiseksi arvelet hämäläisen ylioppilaan elämän muuttuneen säätiön täyttäessä 100 vuotta?

– Hauska kysymys. Uskoisin, että Helsingin yliopisto on vielä voimissaan ja osakuntalaitoskin varmasti voi hyvin, koska se tarjoaa sellaisia palveluita, joiden tarve opiskelijoille on pysyvä. Säätiö on toivon mukaan kasvattanut varallisuuttaan onnistuneiden sijoitusten kautta ja pystyy tarjoamaan opiskelijoille entistä laajemman palveluvalikoiman.

Kirjaston toiminta on saattanut muuttaa muotoaan melkoisesti, sillä opiskelumateriaalit ovat luultavasti kokonaan sähköisessä muodossa, joten ehkäpä kirjaston tilat on silloin jo otettu muuhun käyttöön.

– Mutta Hämäläisten talo seisoo edelleen Kampintorin laidalla ja sinne opiskelijat kokoontuvat viettämään aikaansa kuten ennenkin.

Mari Teinilä

Hämäläisten ylioppilassäätiön arkisto

ta käytetään sääntöjen mukaiseen tarkoitukseen ja vastaa varallisuuden hoitamisesta ja kasvattamisesta. Hallituksen jäsenet valitsee valtuuskunta, ja lisäksi osakunnan kuraattori on virkansa puolesta hallituksen jäsen.

Säätiöllä on myös asiamies, joka pyörittää säätiön käytännön toimintaa.

– Tavallisen osakuntalaisen on mahdollista vaikuttaa säätiön toimintaan näiden elinten kautta.

teksti niina iisakkila kuva Årvasbåo

KUULUISIA OSAKUNTALAISIA

Otto Wille Kuusinen O

tto Wille Kuusinen syntyi Laukaassa 1881 räätälin poikana. Helsingin yliopistoon hän saapui 1900 opiskelemaan filosofiaa, estetiikkaa ja taidehistoriaa. Opiskeluvuosinaan hän toimi Hämäläis-Osakunnassa, jossa hän sai vaikutteita myöhempään poliittiseen toimintaansa. Hän esimerkiksi edusti osakuntaamme yleislakon aikaan 1905 ylioppilaiden lakkokomiteassa, jonka edustajien tuli valvoa, että opintoja yliopistossa ei lakon aikana suoritettaisi. Kuusinen alkoi osallistua vasemmistolaiseen toimintaan, ja hänet valittiin eduskuntaan 1908 SDP:n edustajaksi ja kyseisen puolueen puheenjohtajaksi 1911.

Kuusinen alkoi kannattaa työväen vallankumousta, ja vuoden 1918 sodan aikaan hän istui punaisten kansanvaltuuskunnassa. Sodan käännyttyä tappiolliseksi hän pakeni Neuvosto-Venäjälle, hylkäsi maltillisen sosiaalidemokratian ja kääntyi bolševikiksi. Hän perusti muiden kapinanjohtajien kanssa Moskovassa Suomen Kommunistisen Puolueen, jonka tarkoituksena oli uusi aseellinen vallankumous Suomessa. 1930-luvun lopulla Neuvostoliittoa koettelivat ankarat Stalinin vainot, jotka koituivat myös monien suomalaiskommunistien kohtaloksi. Kuusinen oli yksi ainoita hengissä säilyneitä, mutta vainot ja vankileirit johtivat suomalaiskommunismin näivettymiseen.

Talvisodan puhjettua Suomen ja Neuvostoliiton välille diktaattori Josif Stalin yritti hajottaa suomalaisten rivejä nimittämällä Kuusisen ns. Terijoen hallituksen pää- ja ulkoministeriksi.

Yritys syöstä Suomi uuteen sisällissotaan nukkehallituksen avulla epäonnistui totaalisesti; kuvaavaa oli se, että ”hallitukseen” oli vaikeaa löytää suomalaistaustaisia ”ministereitä”, valtaosa vaikutusvaltaisista SKP:n jäsenistä kun oli tapettu vainoissa paria vuotta aiemmin.

Kuusisen poliittinen ura Neuvostoliitossa jatkui hänen kuolemaansa asti. Hän toimi muun muassa NKP:n sihteeristössä ja oli todistamassa lähietäisyydeltä monia kyseistä suurvaltaa ravisuttaneita tapauksia, kuten Lev Trotskin erottamista 1927 ja Stalinin kuolemaa 1953. Kuusinen kuoli 1964 maksasyöpään, ja hänet on haudattu Kremlin muuriin ainoana suomalaisena.

Hälläpyörä 13

ja Hämis: mitä tekemistä niillä on keskenään?

Osaatko sanoa paljoa HYY:n ja osakuntamme yhteistyöstä? En minäkään, ja siksi päätin ottaa asiasta selvää!

H

elsingin yliopiston ylioppilaskunta on yksi Hämäläis-osakunnan sidosryhmistä. HYY:n ja Hämäläis-osakunnan side on myös historiallinen. Osakuntamme perusti yhdessä muiden osakuntien kanssa Suomen ylioppilaskunnan, sittemmin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan eli HYY:n yhteiseksi toimielimekseen vuonna 1868, samana vuonna kun osakuntatoiminta sallittiin uudestaan yli kymmenen vuotta kestäneen kiellon jälkeen.

Tällöin myös osakunnat muuttuivat yliopiston virallisiksi elimiksi ja niistä tuli Mikko Virta

14 Hälläpyörä

”pakkoyhteisöjä”, joiden jäsenyys määräytyi enimmäkseen maantieteellisillä perusteilla.

Osakuntien tehtävä oli ensisijaisesti kurinpidollinen: katsottiin, että osakunnissa opiskelijoiden valvominen ja kurissa pitäminen onnistuisi.

Osakuntien ulkopuolisten jäsenten määrä alkoi tasaisesti kasvaa 1930–luvun lopussa pakollisen jäsenyyden poistumisen myötä ja sota-aikana. Sota myös haittasi yliopiston toimintaa ja vähensi osaltaan jäsenmaksujen määrää, mikä johti osakuntien taloudellisiin ongelmiin.

Yliopistojohtajien ja yliopiston rehtori Rolf Nevanlinnan neuvotteluissa päätettiinkin, että osakunnat luopuvat oman jäsenmaksun keräämisestä.

Sen keräsi siitä lähin ylioppilaskunta, joka osoitti siitä osuudet osakunnille. Näin myöskään osakuntien ulkopuolelle jäämisestä ei ollut enää taloudellista hyötyä.

Osakuntien suosio pysyi melko vakaana vuosikymmeniä, kunnes ne alkoivat menettää jäseniä vuonna 1970 alettuaan taas itse

HYYn 144. vuosijuhlasta 26.11.2012 Vanhalla ylioppilastalolla.

kantaa jäsenmaksua. Hämäläis-Osakunnan kohdalla jäsenmäärän lasku ei kuitenkaan jäänyt pysyväksi, vaan se menestyi 70 -luvun muutoksesta parhaiten.

Osakuntien rinnalle oli jo 40- luvulla alkanut syntyä tiedekuntajärjestöjä. Niillä ei kuitenkaan ollut näinä vuosina vielä edellytyksiä haastaa osakuntien suosiota opiskelijoiden keskuudessa. Osakuntien arvovalta oli ylioppilaskunnassa edelleen suuri, kun 1947 perustettiin Tiedekuntajärjestöjen Keskustoimikunta, josta käsin tiedekuntajärjestöt pyrkivät haastamaan osakuntien valtaa. Vuonna 1949 pidetyissä edustajistovaaleissa tiedekuntajärjestöt saivat yhdeksän paikkaa, ja seuraavina vuosina tiedekuntajärjestöt vain vahvistivat asemiaan. Seppo Kuusisto huomauttaa kirjassaan, että osakuntien ja tiedekuntajärjestöjen vastakkainasettelu toi myös toivottua dramatiikkaa vaaleihin, pönkittäen itse järjestelmää.

HYY on siis historian saatossa erkaantunut pitkälle pelkästä osakuntien toimielimestä.

Sen piirissä on paljon myös muita järjestöjä, joskin osakunnilla on HYY:ssä edelleen edustus. HYY:ssä toimii Osakuntien edustajistoryhmä, jonka taustajärjestö on Osakuntalainen Unioni ry. Osakuntalainen unioni määrittää tehtäväkseen toimia ”linkkinä suomenkielisten osakuntien ja ylioppilaskunnan välillä ja välittää osakunnille tietoa ylioppilaskunnan ajankohtaisista asioista.

Unioni kokoaa eri puolilla ylioppilaskuntaa toimivat osakuntalaiset yhteen ja toimii myös yhdyssiteenä osakuntien edustajistoryhmän ja osakuntien välillä.”

HYY:n edustajistossa näkyy nykyäänkin vastakkainasettelua ainejärjestöjen ja osakuntien välillä, mutta edustajistossa on toki myös muita ryhmiä, esimerkiksi poliittiset ryhmittymät. HYY tukee osakuntia erilaisilla taloudellisilla avustuksilla vuosittain noin 16 000 eurolla. Monet osakunnat toimivat HYY:n omistamissa tiloissa ja/tai saavat siltä toiminta-avustusta, esimerkiksi tukea

oman lehden tekemiseen. Myös HämäläisOsakunta vastaanottaa lehtitukea, mutta ei muunlaista rahallista avustusta. Muut osakunnat voivat kuitenkin olla huomattavasti riippuvaisempia HYY:n tuesta.

HYY:llä ja osakunnilla on edustajistotoiminnan lisäksi myös muuta yhteistä toimintaa. Esimerkiksi tästä käy yliopiston avajaiskarvevaalit, joissa jokaisella HYY:n järjestöllä on mahdollista esittäytyä uusille ja vanhoille opiskelijoille ja näin saada piiriinsä uusia jäseniä. HYY osallistuu myös vuosittaiseen laskiaisriehaan, jossa pääkaupunkiseudun ylioppilaat laskevat pulkalla pitkin Ullanlinnanmäkeä.

Katja Sergejeff

Lähteitä: http://www.hyy.fi http://www.osakuntalainenunioni.fi/ Kuusisto, Seppo (1978): Kansallishenkeen uskoen. Hämäläis-Osakunnan historia 1. ja 2.

Hälläpyörä 15

Nimi on enne?

Oona Laakkonen

Hälläpyörä raportoi Juristikerhon kokouksesta käsin, onko kerho lempinimensä veroinen.

O

dotan suurella mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Matkaan kohti erään osakunnan kerhon kokousta, jonka tuttavallisempi nimi tuo mieleen lähinnä anonyymit alkoholistit. Tarkoitan tietenkin vuonna 1935 perustettua Juristikerhoa. Näinköhän kokoukseen osallistuvilla oikeustieteen opiskelijoilla on tiistai-iltana mielessä jurri eikä juridiikka.

“Juristikerhosta eli kavereiden kesken ‘Jurrikerhosta’ saa kyllä todennäköisimmin välittömimmän kuvan meidän bileissä”, huomauttaa Juristikerhon tämänhetkinen puheenjohtaja Tuomas Koskinen, kun kerroin aikeestani kirjoittaa kerhosta kokouksen pohjalta. Jouduin kuitenkin pitäytymään alkuperäisessä suunnitelmassani, sillä artikkelini täytyy olla valmis ennen 16.2. pidettäviä hallituksenvaihtokaronkka-sitsejä.

Kokouksen tulisi olla jo alkanut. Puheenjohtaja on myöhässä. Tämä ei kuitenkaan erityisesti häiritse ketään ja miksipä sen pitäisi, kun porukka viihtyy näin hyvin yhdessä. Jokaista kokoukseen tulijaa tervehditään innokkaasti ja juttu luistaa. Emännät ovat tuoneet kokoukseen pakastepitsaa, joka menee hyvin kaupaksi. Juomapuolesta vastaa kukin itse. Halukkaat ovatkin ottaneet mukaansa kokousjuomia, joten kuivin suinkaan

ei tarvitse odotella. Yllätyksekseni kuitenkin vain muutama on päättänyt nauttia alkoholia.

Kaikista herkkänahkaisimmille en juristikerhoa suosittelisi, sillä kokouksen alkamisen odotusta leimaa hyväntahtoinen piikittely. Vaikuttaisi siltä, että salaisuuksia ei juristikerholaisten kesken ole. Seksi ei ole tabu, vaan useasti esille nostettu aihe, mistä kertoo muun muassa juristikerhon pornoylipäällikön virka.

Puheenjohtaja saapuu akateemisen vartin lisäksi jurrikerhon vartin verran myöhässä ja kokous julistetaan alkaneeksi klo 19.02.

Juristikerho kokoontuu yleensä joka toinen tiistai. Toiminta on niin monipuolista, että jokaiselle jurrikerholaiselle löytyy varmasti jotakin kiinnostavaa. Erilaisten ekskursioiden ja bileiden lisäksi tarjontaan kuuluu leffa- ja teeiltoja sekä kulttuuri- että urheilutapahtumia.

Kokouksessa otetaan ideoita avoimesti vastaan, ja näistä toiset saavat enemmän kannatusta kuin toiset. Leffailtaa varten pohditaan erilaisia vaihtoehtoja Barbeista Saw-kauhuelokuviin. Ekskursioehdotuksista mielenkiintoisin tehtäisiin K18-baariin, jonne jokaisen olisi lähdettävä ilman henkilöllisyystodistusta pukeutumalla teiniikäisen vaatteisiin. Mukaan pääsisivät kaikki

Kuvassa esimerkkijuristikerholainen Saara Leino.

16 Hälläpyörä

halukkaat, mutta lopulta ne, jotka onnistuvat tavalla tai toisella keplottelemaan itsensä ovimiehen ohi. Sinebrychoffin museossa näytteillä oleviin Michelangelon teoksiin tutustuminen ei jostain syystä näytä olevan jurristien mieleen.

Nimestään huolimatta juristikerho on avoin jokaiselle osakuntalaiselle. Suurin osa aktiivijäsenistä opiskelee kuitenkin oikeustieteellisessä tiedekunnassa eivätkä opinnot ole kokonaan poissuljettu puheenaihe. Kokouksessa pintaan pyrkivä keskustelu itsekriminalisointisuojasta ohitetaan silti pikaisesti toteamuksella ”liikaa juridisia termejä”.

Kokous etenee nopeasti kepeissä tunnelmissa. Nauraminen saa yhden osallistujista

jopa kyyneliin, mutta tämän jälkeen rauhoitutaan ja kokouksen esityslista saadaan käytyä läpi. Kokous päättyy eikä jurrikerho ole niin jurrissa kuin alun perin olin odottanut.

Kerhon jäsenten viihdyttävä seura on saanut aikaan sen, että olen tullut lisänneeksi nimeni osallistujalistaan seuraavia bileitä varten.

Jurrikerho jatkaa kokoustaan usein siirtymällä viereiseen baariin. Tälläkin kertaa jatkoille siirtyy 12 kerholaista. Huumori jatkaa samalla linjalla jättämättä ketään kylmäksi.

Vitsailusta tulee turhankin helppoa, kun eräs jäsenistä saapuu paikalle kainalossaan erikoinen yhtälö: sählymaila ja silitysrauta.

Jurrikerho ei ole pelkkää alkoholia ja juridiikkaa. Se on monipuolista toimintaa, rentoa fiilistä ja yhteisöllisyyttä.

Oona Fromholdt

Hälläpyörä 17

Korruptio ja vastaava toiminta osakunnalla ja maailmassa M

aailman vähiten korruptoituneena maana pidetty Suomi on herännyt viime vuosina faktaan, että myös meiltä, puhtoisesta pohjolasta, löytyy niin sanottuja ison maailman ilmiöitä. Meilläkin on korruptiota, kähmintää, pimittelyä, suojelua - ja tietenkin maan tapoja. Kun asia on tunnustettu, olisi hyvä miettiä mistä kierot käytännöt oikein johtuvat. Ainakaan siitä ei ole kurssia Valtiotieteellisen tiedekunnan opinto-oppaassa.

Itse olen tavannut kolme eri tapaa, joilla epädemokraattiset ja epäreilut tavat sekä syntyvät että jäävät käytännöiksi.

Ensimmäinen ja ehkä helpoiten ymmärrettävä malli on niin sanottu “maan tapa”: jokin asia on historiallisesti tehty jollakin tavalla ja siinä ei ole tällöin ole ollut moraalisesti tai laillisesti mitään väärää. Ajat ovat muuttuneet, ja käytännöstä on tullut paheksuttava tai laiton. Samaan aikaan käytäntö on opetettu aina uusille ihmisille, jotka pitävät perehdyttäjiään auktoriteettina. Mikään ei muutu elleivät uudet toimijat tai ulkopuoliset haasta tapaa. Osakunnalla puuttuminen näkyy muun muassa lisääntyneinä vaatimuksina avoimuuden lisäämisestä. Esimerkiksi osakunnan ”jääkiekkokerho” Lyn-

18 Hälläpyörä

Hämäläis-Osakunnan galleria

Vaarallisin korruption syntymekanismi on tietynlainen ihmisten ryhmittyminen.

Kuva ei liity juttuun.

ces Academici saa rahoitusta osakunnalta, mutta siihen voi liittyä vain kutsuttuna (ja se myös jakaa saamansa hyödyt keskenään).

Vanha käytäntö ei vastaa osakunnan muuta toiminnan ja rahankäytön käsittelyä, jossa virkailijat äänestetään ja kokoukset ovat avoimia osakunnan jäsenille.

Toinen tyypillinen vilpillisen toimintatavan lähtöasetelma on sellainen, jossa joku huomaa päässeensä asemaan, jossa saa hyötyä itselleen ja samalla auttaa muita saamaan huomattavasti suuremman määrän hyötyä.

Tällaisen tilanteen syntymistä helpottaa erityisesti, jos kukaan ympärillä olevista ei ota mahdollisuutta korruption syntymiseen tosissaan. Tällöin voidaan esimerkiksi myöntää helpommin rakennuslupia tai estää muita äänestämästä vaaleissa uskottelemalla, että tämä on kaikkien sääntöjen mukaista.

Osakunnalla on varmasti sattunut tapauksia, joissa kokemattomia on hämätty vahingossa tai tahallaan muka olemassa olevilla

kokouskäytännöillä tai säännöillä. Useimmiten ketään ei ole kiinnostanut selvittää, miten asia pitäisi oikeasti tehdä.

Viimeinen ja kaikkein vaarallisin syntymekanismi on sellaisten ihmisten ryhmittyminen, jotka ovat hankkineet hyötyä itselleen pelaamalla yhteen epäreilusti muiden kustannuksella. Ryhmä huolehtii, että heidät mahdollisesti haastamaan kykenevät ihmiset ovat heidän valitsemiaan ja myötämielisiä heidän touhuilleen. Jos samaan toimintaan pääsee vahingossa osallistumaan joku ulkopuolinen ja puhdas (tai vain omaan pussiinsa pelaava) henkilö, he savustavat tämän ulos välittömästi. Tämä toimintatapa on riippuvainen myös kahdesta ensimmäisestä ilmiöstä ja ei voi toimia, jos asiasta kiinnostuneet kykenevät hankkimaan siitä tietoa.

Onko tällaista ryhmää osakunnalla? Tai onko sitä missään? Ideahan on juuri siinä, että se ei saa paljastua.

Santtu Vekkeli

Hälläpyörä 19

Kehitysvammaisten mahdollisuudet yhteisölliseen elämään Kehitysvammaisten oikeudet ovat parantuneet merkittävästi viimeisten parinkymmenen vuoden aikana Suomessa ja maailmalla.

K

ehitysvammaisuus on ollut viime aikoina Suomessa mediassa esillä muun muassa Kovasikajuttu-dokumentin tiimoilta, jossa seurattiin kehitysvammaisten punk-bändin elämää ilman holhoavaa asennetta. Lehdissä on kirjoiteltu myös kehitysvammaisten huonosta kohtelusta työelämässä sekä puutteista heille suunnatuissa palveluissa.

Laitoshuollosta avohuoltoon 1970-luvulta alkaen on alettu purkaa kehitysvammaisten keskitettyä laitoshuoltoa ja -asumista. Kehitysvammaisille on haluttu tarjota mahdollisuuksia yhteisöllisempään asumiseen. Ajattelu on laajentunut laitoskeskeisyydestä asumisen ja hoidon hajauttamiseen sekä yksilöiden oikeuksien suosimiseen.

YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Euroopan neuvoston vammaispoliittisen ohjelman mukaan kehitysvammaisille tulisi antaa samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin muillekin ihmisille. Heille tulisi järjestää tilaisuus elää tavalla, joka muistuttaisi mahdollisimman paljon yhteis-

20 Hälläpyörä

kunnassa vallitsevia tavanomaisia oloja. Tavoitteena on ollut edistää integroitumista yhteiskuntaan.

Vammaisten asuminen asutuskeskuksissa muiden ihmisten keskuudessa edesauttanee ennakkoluulojen vähenemistä ja rakenteellisten esteiden purkamista.

Uusimmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että lähiyhteisö on laitosta monipuolisempi ja virikkeellisempi paikka elää. Sekä vuorovaikutusmahdollisuudet että hoidon laatu on ollut parempaa, jos asukkaat ovat olleet pienemmissä, enintään 4–5 hengen yksiköissä.

Yksiköissä on kuitenkin muita eroja palvelujen laadusta, yksilöiden ominaisuuksista sekä ryhmien koosta riippuen. Eräässä brittitutkimuksessa saatiin selville, että henkilökunta palvelukodeissa hyväksyy vammaispolitiikassa olevat myönteiset arvot, mutta näkevät niiden soveltamisen vaikeaksi. Haasteita on joka tapauksessa, kun vastassa on toisaalta kehitysvammaisen ihmisen itsemääräämisoikeus ja toisaalta se, että vammainen on avustajien tuesta riippuvainen sekä usein institutionaalisen määräysvallan alla.

Suomessa valtioneuvoston vuonna 2010 tekemän periaatepäätöksen laitoksissa asuvien kehitysvammais-

Faktaa: Kehitysvammaiset Suomessa Kehitysvammaisuus tarkoittaa vaikeutta ymmärtää ja oppia uusia asioita. Suomessa on noin 40 000 kehitysvammaista, joista kaikilla ei ole diagnoosia. Erityispalvelujen käyttäjiä on noin 30 000.

Suurin osa kehitysvammaisista asuu vanhempiensa luona. Ryhmä- ja palveluasunnoissa asuu runsaat 9000 sekä tukiasunnoissa tai itsenäisesti noin 3000 henkilöä. Laitoksissa kehitysvammaisia on noin 2000 ja perhehoitokodeissa 1200.

ten määrää tulisi vähentää 2000 henkilöstä 500:an.

Tavoitteena on ollut purkaa laitokset asumispalveluyksiköiksi. Käytännössä palveluja on kuitenkin hajautettu eikä laitoksia ole kokonaan purettu.

Työ ja yksilökeskeinen elämänsuunnittelu Kehitysvammaiset eivät välttämättä pysty esittämään omia vaatimuksiaan tai toiveitaan työn suhteen, eikä tuetusta työstä välttämättä makseta paljon. Työtä tehdään monesti työkeskuksissa, joissa haittana on yksitoikkoisuus ja melu. Tutkimusten mukaan työllisyys- ja työttömyysasteella mitattuna vammaisten työllisyystilanne on heikentynyt 1990-luvun puolivälistä lähtien, vaikka työllistymismahdollisuuksia on parannettu erilaisin tukitoimin 2000-luvulta. Keskeisimipiä syitä tälle on valtaväestöä heikompi koulutustaso sekä työnantajien asenteet. Vain noin 20 % kehitysvammaisista käy vakituisessa työssä. Tavoitteena olisikin saada kehitysvammaisia henkilöitä lisää normaaliin palkkatyöhön, mikä voisi lisätä heidän itsemääräämiskykyään ja omanarvontuntoaan työkeskeisessä yhteiskunnassa.

Yhtenä mahdollisuutena kehitysvammaisen henkilön elämänlaadun parantamiseksi on esitetty yksilökeskeistä elämänsuunnittelua, jossa tavoitteita asete-

taan henkilön omien tarpeiden ja oman motivaation pohjalta. Tällöin perheenjäsenillä ja ystävillä on tärkeä rooli, ja tavoitteena olisi saada henkilö tuntemaan itsensä osaksi lähiyhteisöä.

Jussi Ranta

Kirjallisuutta: Eriksson, Susan (2008). Erot, erilaisuus ja elinolot.

Vammaisten arkielämä ja itsemäärääminen. Kehitysvammaliitto ry., Helsinki.

Teittinen, Antti (toim.) (2006). Vammaisuuden tutkimus. Yliopistopaino Kustannus, Helsinki.

Verdonschot, M. Et al. (2009). Community participation of people with an intellectual disability: a review of empirical findings. Journal of Intellectual Disability Research, 53, s. 303-318.

Hälläpyörä 21

teksti anna pöyhönen kuva katariina hirvonen

Everywhere at once I

have been on the Internet. I don’t mean I’m somewhere physically, but it still seems like an actual place. I travel in the blink of an eye from my own mailbox to anywhere in the cyberspace and back again. I do not encounter trolls or goblins but people.

At least I think they are people. With these people I find things in common and things to argue about.

Every morning I take a tour around my usual route

in the web and make sure everyhting is fine with my virtual friends. Every time I have half a minute at a computer I go observe and interact. And before I go to sleep I go tell my virtual neighbourhood what I thought of today.

Finland is one of the countries that are rapidly transforming from traditional local communities into a network society. We are incorporating the applications of the information society so fast that it’s managed to entangle us and our lives into a net of communication devices and physically distant communities without us noticing. We are using it to our advantage, you might say. It’s so convenient that it physically hurts to think you’ve lost your smart phone.

These networks of people and messages are a major part of our interaction with our world. I might belong to a fan club, an environmental organization, an online gaming platform, the blogosphere or simply the book of faces. I have almost as many friends outside this state than in it. I met this person on a trip to another continent and that person in that festival just out of town. I am becoming a node of a global system of communities.

Before cellphones and inexpensive wireless we used to be just people to one another. Now we have personally created a virtual strain of ourselves for others to connect. Now we are perpetually connected and always there – everywhere at once. This mass self-communication sounds exhausting. Try getting to know your neighbours and you might rediscover how lovely a local community can be. Refreshing.

22 Hälläpyörä

Osakuntalaitokselle O

sakunta laitoksena ja ilmiönä, täytät tänä vuonna arvokkaat 370 vuotta.

Näihin vuosiin liittyy ylä- ja alamäkiä, joista olet selvinnyt. Osakunnat ovat kestäneet kieltoaikansa ja osakuntapakon poistumisen. Onkin aika kohdistaa katse nykyisiin haasteisiin ja luoda suunnitelmia tulevaan.

vietettyä aikaa ja voi osaltaan vaikuttaa jatkuvuuteen osakunnalla (heikentäen sitä).

Toisaalta hyvä asia on se, että (ulko)jäseniksi hyväksyttäviltä ammattikorkeakoulujen opiskelijoilta edellytetään joissakin osakunnissa (lähinnä meillä) kiinteää yhteyttä kanta-alueeseen, mikä taas vahvistaa osakunnan maakuntayhteyttä.

Esitän nyt henkilökohtaisen huoleni koskien erästä (ehkä jopa yleistyvää) ilmiötä.

Monet osakunnat hyväksyvät ulko- tai varHaastan osakunnat käsittelemään ulkojäsinaisiksi jäsenikseen myös ammattikorkeasenkysymystä. Mikään aihe ei saa olla tabu, koulujen opiskelijoita. Kuitenkin Helsingin varsinkaan jos sillä on merkitystä osakuntien yliopiston osakunnat, jotka on alistettu yhteisen tulevaisuuden kannalta. Yksittäisten inspehtorin (yliopisosakuntien tekemät ton professorin) ratkaisut vaikuttaKyse on osakuntien alaisuuteen, elävät vat meihin kaikkiin. aseman säilyttämisestä. yliopistoyhteydestä.

Järkevintä olisi saada Heikkenevä yliopisosakunnilta yhteinen toyhteys on uhka osakuntien ja näin koko kannanotto ja arvio osakuntalaitoksen tuleosakuntalaitoksen tulevaisuudelle. vaisuudesta.

Tietenkin itsekin ammattikorkeakoulun käyneenä osaan arvostaa siellä saamaani Toivon hartaasti, että osakunnat ottavat koulutusta. Kyse ei olekaan eri oppilaitosten tämän haasteen tosissaan ja ryhtyvät välttäasettamisesta eriarvoiseen asemaan. Kyse on mättömiin toimenpiteisiin. Yhteistä historiosakuntien roolista ja erityisasemasta yliaa ei sovi unohtaa ja hylätä kevein perustein. opistolaissa määriteltyinä organisaatioina ja Muussa tapauksessa on hyväksyttävä, että tämän aseman säilyttämisestä. osakuntien rooli ja asema tulevat radikaalisti muuttumaan, ja osakuntien on määriteltävä Lisäksi yksittäisen osakunnan kannalta itsensä uudestaan. Toivon, että osakunnat voi olla merkitystä ammattikorkeakoulujen voivat yhdessä seistä tehtävien päätösten tayleensä lyhyemmillä tutkintoajoilla. Nopekana ja tukea toisiaan, oli päätös millainen ampi valmistuminen lyhentää osakunnalla hyvänsä.

Ikuisesti eläkööt ja kukoistakoot osakunnat!

Sofia Seittenranta-Vekkeli

Hälläpyörä 23

VUODEN 2013 VIRKALIJAT TOIMINNANOHJAAJA Olga Penkkilä SIHTEERI Emilia Aikio TALOUDENHOITAJA Paula Talonen EMÄNTÄ Iina Jokilaakso

ISÄNTÄ Ville Auvinen

HUONEISTOMESTARI Jouni Saukkonen

JÄSENSIHTEERI Anna Zitting

HALLITUS Samu Vuorinen Jyrki Eriksson Juhani Takkunen Claudia Mariottini Niina Iisakkila Jukka Heliö Lotta Broms

JUHLA- JA OHJELMAVALIOKUNNAN pj Maria Saraste OHJELMASIHTEERI Essi Holopainen KOULUTUSVALIOKUNNAN pj Anna-Stiina Koivula KOULUTUSSIHTEERI Senja Korkkula

KULTTUURIVALIOKUNNAN pj Anna Valjakka KULTTUURISIHTEERI Johanna Hyytiäinen LIIKUNTAVALIOKUNNAN pj Annamari Valkjärvi LIIKUNTASIHTEERI Janne Siipola

TIEDOTTAJA Sofia SeittenrantaVekkeli TIEDOTUSSIHTEERI Jussi Ranta

ULKOASIAINVALIOKUNNAN pj Sanna Mattila ULKOASIAINSIHTEERI Susanna Palkkimäki YLEISVALIOKUNNAN pj Maija Häkkinen YLEISVALIOKUNNAN SIHTEERI Andreas Hauptmann APUEMÄNNÄT Veikko Lähteenmäki Silja Hakala Anna Eronen Teemu Laakso Miia Suniharju Tuuli Orasmaa Anniina Paavilainen

Laura Kaivola Petteri Lehti Anna Westerlund

APUISÄNNÄT Antti Airola Taru Toivanen Katja Sergejeff Eeva Häkkinen Anniina Uski Anna-Stiina Koivula Antti Artjoki Jenni Rönkkö Sanna Mattila

ARKISTONHOITAJA Jussi Ranta

AV- JA ATK-VASTAAVA Jari Rinta-aho GALLERISTI Kai Kaksonen HISTORIOITSIJA Sonia Lehto YMPÄRISTÖVASTAAVA Sofia Seittenranta-Vekkeli HIIHDONJOHTAJA Nora Berg

JUHLAMESTARIT Jarna Hyvönen Susanna Heino

LIPUNKANTAJAT Johanna Väyrynen Kaisa Kekki Teemu Lahtinen Sanna Lassila Essi Holopainen Maija Häkkinen MAINOSMESTARI Jutta Kastinen SAUNAMAJURI VALITAAN???

HÄLLÄPYÖRÄN PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä TOIMITTAJAT Eva-Riitta Antikainen Katja Sergejeff Suvi Leskinen Laura Valkea Oona Laakkonen Hanna Leino Anna Pöyhönen Anna Valjakka Santtu Vekkeli VALOKUVAAJAT Sonia Lehto Vladimir Heiskanen Juuso Lehtinen WEBMASTER Juuso Lehtinen

KESÄPAIKKAVASTAAVA Miika Kujala LAULUNJOHTAJA Emil Artjoki Listasta puuttuu kerhojen virkailijat.