Hälläpyörä 2/2014

Hämäläis-Osakunnan

Hälläpyörä

E-kirja kainaloon

Mullistava 3D-tulostus?

Designed to be replaced

TEKNOLOGIA 2/2014

teksti: samu vuorinen

PÄÄKIRJOITUS

kuva: laura kylliäinen

Uljas uusi maailma “Unless there are slaves to do the ugly, horrible, uninteresting work, culture and contemplation become almost impossible. Human slavery is wrong, insecure, and demoralizing. On mechanical slavery, on the slavery of the machine, the future of the world depends.”

O

scar Wilde kirjoitti oheisen lainauksen lähes 125 vuotta sitten. Kun lainaus kirjoitettiin, mekaaniset laitteet olivat alkaneet korvata tehdastyöläisiä, ja maatalouskoneet tekivät raskaat työt ihmisten ja eläinten sijasta. Kun lainaus kirjoitettiin, uskottiin, että oltiin siirtymässä maailmaan, jossa ihmisten ei enää tarvitsisi tehdä raskaita töitä. Uskottiin, että 125 vuotta myöhemmin orjuutta ei enää esiintyisi.

Kun 50-luvulla rakennettiin tyhjiöputkista laskentakoneita, kuka olisi uskonut että puhetunnistusohjelma Sirin kaltaiset palvelut, henkilökohtaiset “tekoälyt”, kulkisivat jokaisen taskussa? Olisiko uskottu, että autonomiset helikopterit lentäisivät taivaalla? Jos nämä asiat olisivat olleet tuolloin tiedossa, olisiko uskottu, että robotit eivät tekisi kaikkea työtä?

Ihmisten tehtäväksihän jäisi vain elämästä ja robottien työn hedelmistä nauttiminen.

On kenties ironista, että niiden laitteiden valmistukseen, joita ihmiset käyttävät helpottaakseen oman elämänsä taakkaa, käytetään orjatyövoimaa. Niin ikään lienee ironista se, että laitteet, joiden pitäisi helpottaa ihmisten elämää, ovatkin orjuuttaneet niiden käyttäjät.

Teknologisen kehityksen ajateltiin johtavan utopiaan, jossa kaikki voisivat elää tyydyttynein tarpein, ilman työtä. Onkin ironista, että teknologisen kehityksen ja automaation myötä ihmiset päätyvät toki elämään ilman työtä, mutta ajautuvat sen seurauksena kurjuuteen.

Teknologia ei ole päättänyt orjuutta tai pakkotyötä – eivätkä ihmiset ole orjuuttaneet koneita. Pikemminkin koneet ovat syrjäyttäneet ihmiset. Mitähän Oscar Wilde sanoisi?

“Progress is the realisation of Utopias.”

Lainaukset on otettu Wilden esseestä The Soul of Man under Socialism.

2 Hälläpyörä

SISÄLLYS

2 Pääkirjoitus 4 Toimarin palsta

2/2014

5 Helposti ymmärrettävää teknologiaa?

6 Kuuluisia osakuntalaisia 8 Satakuntalainen Osakunta pähkinänkuoressa 10 Käymälä – sivistyksen talo 12 E-kirja kainaloon 14 Hämis 60-luvulla 16 Omakotitalon lämmitys 19 Koivuniemen karkotin 20 Omakotitalon hoito 21 Mitä on big data?

22 Materiaa tyhjästä: 3D-tulostimet 24 Osakunnalla tapahtuu 25 Designed to be replaced 26 Emännän ruokakulma 27 Isännän juomanurkka

Hämäläis-Osakunnan Hälläpyörä. Kustantaja: Hämäläis-Osakunta. Paino: Hermes Oy. Painos: 1000 kpl. ISSN: 1795-3634. Toimituksen sähköposti: hallapyora@hamalais-osakunta.fi. Päätoimittaja: Samu Vuorinen. Toimitussihteerit: Anna Valjakka, Lotta Broms, Amanda Peltomaa. Toimittajat: Hanna Leino, Anna Pöyhönen, Santtu Vekkeli, Amanda Peltomaa, Janne Siipola, Matias Halonen, Jani Kaipainen. Taitto: Eva-Riitta Antikainen, Tuuli Talvinko, Samu Vuorinen. Avustajat: Teemu Laakso, Juhani Takkunen, Sanna-Mari Latvio, Eeva Häkkinen. Valokuvaajat: Sonia Lehto, Jani Kaipainen, Anna-Stiina Koivula, Vladimir Heiskanen, Maria Saraste. Etukansi: Wikimedia Commons (PD). Takakansi: Argonne National Laboratory. Toimitusneuvosto: Pekka Hassinen, Jaana Keto, Olga Penkkilä, Sofia Seittenranta-Vekkeli, Laura Kylliäinen. Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan jäsenlehti.

Hälläpyörä ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Hälläpyörä 3 Hälläpyörä 3

kuva: hämäläis-osakunnan galleria

TOIMARIN PALSTA

KOLUMNI

teksti: hanna leino

Osakunnan toiminnanohjaajan syksy on ymmärrettävästi kiireinen. Julkaisemmekin poikkeuksellisesti vain kuvan toimaristamme Teemusta edustustehtävissä. Kommentoi kuvaa Twitterissä, @hamis1653!

#hämis #osakunta

Wikimedia Commons

Syksyn kiireet vievät miehen mennessään Helposti ymmärrettävää teknologiaa?

S

ociety and marketing. Nimi kuulosti lupaavalta, joten päätin katsastaa, millaisesta kurssista oikein oli kysymys. Jokainen vaihdossa ollut kuitenkin tietää, että ensimmäiset viikot saattavat olla mutkikkaita. Se, mikä tuntuu Suomessa helpolta ja itsestään selvältä, ei aina ole sitä muualla.

Tarkistin papereistani rakennuksen nimen ja luokkatilan, ja suuntasin kurssin ensimmäiselle tunnille. Kaksiosainen rakennus löytyi helposti, mutta huoneen numero johdatti minut siivouskomeroon. Uusi yritys toisessa rakennuksessa, ja päädyin vessaan. Vahtimestari johdatti minut kolmanteen rakennukseen ja lopulta jouduin laboratorioon. Tunnin etsinnän, lukuisten puhelinsoittojen, useiden vahtimestareiden ja erinäisten harha-askelten jälkeen löysin oikeaan luokkaan 45 minuuttia myöhässä.

Ei siinä mitään, mutta kurssilla oli vain yksi toinen oppilas. Hieman nolotti, mutta enää en voinut perääntyä ja suunnata kotia kohti.

Alussa kurssi vaikutti hyvin mielenkiintoiselta, ja kurssin lopputyönä oli tarkoitus suunnitella jokin tuote sekä laajamittainen markkinointistrategia sille. Erinomaista, aivan kuin minulle luotu kurssi. Mielipiteeni

4 Hälläpyörä

LAITTEITA TULI JA MENI, JA PUOLET MENI MINULTA OHI. kuitenkin muuttui, kun aloimme käydä läpi höyrymoottorin toimintaa. Ja sen jälkeen sähkömoottorin. Ja tietokoneen. Ja kirjapainokoneen. Ja ties minkä härpäkkeen toimintaa. Laitteita tuli ja meni, ja sanastovaikeuksien takia puolet (tai lähes kaikki) meni minulta ohi. Kun opettaja kysyi, ymmärränkö, pudistin päätäni. Opettaja suorastaan huusi vastauksen: ”Jos et ymmärrä, kysy!”

Olisiko pitänyt kysyä tarkennusta jokaisen laitteen kohdalla, kun teknologia on minulle täyttä utopiaa? Suomalaisena ajattelin vaikenemisen olevan kultaa…

Tunnin jälkeen opettaja kiitteli, että hänen tunneillaan on harvoin niin positiivisia ja kiinnostuneita oppilaita. En voinut kuin hymyillä ja jättää kurssin siihen. Ehkä kotitalousopettaja pärjää jotenkuten urallaan, vaikka ei tietäisikään, miten mustavalko- ja väripainotekniikka eroavat toisistaan...

Hälläpyörä 5

teksti: amanda peltomaa

KUULUISIA OSAKUNTALAISIA

kuva: olavi borgin galleria

Olavi Borg Tampereen yliopiston valtio-opin emeritusprofessori Olavi Borgin ura on kulkenut politiikan tutkimuksen kautta muun muassa Liberaalisen kansanpuolueen perustamiseen ja Tampereen kaupunginvaltuustoon. “Huomasin, että poliitikan tutkijan ja sen tekijän roolit saattoi yhdistää”, Borg kertoo haastattelussa.

O

lavi Allan Borg syntyi Janakkalassa 30. maaliskuuta 1935. Varhaislapsuutensa hän vietti maalla Saloisten kylässä, mutta opiskeli oppikoulusta ylioppilaaksi asti Hämeenlinnan yhteiskoulussa.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Borg kirjoittautui Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan syksyllä 1956. Hän oli jo suorittanut pakollisia kieliopintoja ja lainopin peruskursseja etukäteen vasta perustetussa Tampereen kesäyliopistossa, mutta ei ollut varma, mihin suuntautua: suoritetut kurssit kelpasivat sekä oikeus- että valtiotieteelliseen. Lopulta hän valitsi jälkimmäisen ystävänsä rohkaisusta, ja pääaineeksi valikoitui valtio-oppi. Sivuaineita hän opiskeli

BORG SAI OSAKUNNAN MYÖNTÄMÄN VIIKON VIRKEÄ HÄMÄLÄINEN -MITALIN. laaja-alaisesti: sosiologiaa, kansantaloutta, käytännöllistä filosofiaa ja taloushistoriaa.

Hämäläis-Osakuntaan Borg liittyi vasta loppuvuodesta 1956, ja kävi aluksi lukemassa lehtiä ja tapaamassa osakunnan asuntolassa asuvia ystäviään. Osakunnan toimintaan hän ajautui tiedekuntajärjestö Kannunvalajien pääsihteerin tehtävänsä kautta, kandidaatiksi valmistumisensa jälkeen.

- Etsimme toimitilaa Tiedekuntajärjestöjen Keskustoimistolle, jonka pienet tilat Uu-

6 Hälläpyörä

della ylioppilastalolla oli vallannut Jallu-lehti. Joku keksi silloin, että voisimme perustaa eri osakuntiin yhteiskunnallisia keskustelukerhoja: saamme ilmaiset kokoontumistilat ja vielä teen ja pullat päälle, Borg kertoo.

Niin sai alkunsa Hämäläis-Osakunnan yhteiskunnallinen keskustelukerho vuonna 1959. Kerhon toiminta käynnistyi vauhdikkaasti: kevään aikana pidettiin kuusi keskustelutilaisuutta ja teeilta. Tämän ansiosta Borg sai osakunnan myöntämän Viikon virkeä hämäläinen -mitalin. Häntä pyydettiin myöhemmin osakunnan kuraattoriksi, mutta kieltäytyi perheenisän velvollisuuksien ja tekeillä olleen väitöskirjan vuoksi.

Olavi Borg valmistui valtiotieteen kandidaatiksi 1958, ja päätyi jatkamaan opintojaan innostavan ilmapiirin innoittamana.

Työskentely kesäyliopistoissa, väitöskirjaa varten saatu apuraha ja tiedekunnan stipendiaatiksi pääseminen mahdollistivat sekä epävarman tutkijanuran että nuoren perheen toimeentulon. Vuodesta 1964, väiteltyään tohtoriksi puolueohjelmista ja -ideologioista, Borg toimi kouluttajana monissa elinkeinoelämän järjestöissä sekä apulaisprofessorina Jyväskylän yliopistossa.

Borg muutti perheineen Tampereelle 1966, mutta tarkoituksena oli palata Helsinkiin sopivan yliopistoviran auettua. Tampereelta sellainen löytyi kuitenkin ensin: hänet valittiin Tampereen yliopiston metodologian professoriksi 1969, sitten valtio-opin professoriksi 1973. Borg toimi virassa vuoteen 1998 ja asuu paikkakunnalla edelleen.

“MINUSTA OLI TULLUT PAITSI POLITIIKAN TUTKIJA, MYÖS SEN TEKIJÄ”

Borg liittyi Suomen Kansanpuolueen jäseneksi vuonna 1964. Hän oli puolueen keskeisiä puuhamiehiä toimien muun muassa kansanedustajana 19721975 sekä puolueen varapuheenjohtajana kymmenkunta vuotta.

- Ryhdyin vetämään Kansanpuolueen vireillä olevaa ohjelmanuudistusta ikään kuin käytännön sovelluksena teoreettisille töille. Tämä muuttui pian uuden puolueen, Liberaalisen kansanpuolueen, perustamiseksi, Borg kertoo.

- Kun vielä tulin valituksi puoluehallituksen jäseneksi ja sen edustajaksi eduskuntaryhmään ulkojäsenenä, oli minusta tullut paitsi politiikan tutkija, myös sen tekijä. Tätä en olisi mitenkään voinut pitää mahdollisena vain muutamaa vuotta aikaisemmin, jolloin pidin tiukasti kiinni tutkijan puolueettomuudesta. Huomasin kuitenkin pian, että nämä roolit saattoi yhdistää, ja opin politiikasta samalla paljon sellaista, mitä ei kerrota oppikirjoissa. Kaikkea ei tosin ehkä ole tarpeen kertoakaan!

Jyväskylän yliopiston valtio-opin oppiaineen perustaminen, ideologia- ja ohjelmatutkimuksen käynnistäminen, soveltavien järjestötutkimusten tekeminen sekä alan tohtorinkoulutuksen edistäminen ovat kaikki Borgin yliopistouran tuotoksia. Hän on toiminut politiikassa myös Liberaalisen Kansanpuolueen jälkeen: Borg tuli tunnetuksi television vaalivalvojaisten asiantuntijakommentaattorina 1960- 90-luvuilla, ja toimi 32 vuotta Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenenä. Lisäksi hän on julkaissut tieteellistä kirjallisuutta ja viime vuosina useita muistelmateoksia.

Hälläpyörä 7

kuva: markus koljonen,CC

NAAPURIOSAKUNNAT

teksti: santtu vekkeli

Satakuntalainen Osakunta pähkinänkuoressa Porilaiset, raumalaiset ja muut satakuntalaiset löytyvät ihan Hämäläis-Osakunnan lähistöltä noin 500 metrin kävelymatkan päästä.

V

uonna 1654 perustettu Satakuntalainen Osakunta eli SatO aloitti toimintansa Turun Akatemian aikoina. Yliopiston muutettua Helsinkiin osakunta yhdistyi Turkulaiseen osakuntaan Boreaalisen eli Aurajoen pohjoispuolisten pitäjien osakunnan kanssa 1846. Uudelleen Satakuntalainen Osakunta syntyi vuonna 1904 Länsisuomalaisen Osakunnan jakautuessa useampiin osakuntiin.

Osakunnan toiminnan keskus on Helsingin Kampissa sijaitseva Satakuntatalo, jossa sijaitsevat myös osakunnan toimintaa tukevan Satalinnan Säätiön toimitilat ja opiskelija-asuntola. Samasta osoitteesta (Lapinrinne 1) löytyvät siis kaikki osakunnan palvelut, toisin kuin meillä. Yleiskäytössä oleva noin 300 neliön osakuntahuoneisto löytyy viidennestä kerroksesta ja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Tästä tilasta löytyy myös keittiö sekä kirjasto. Osakunnalla on myös sauna.

Kuten Hämiksellä, myös SatOlla on oma kesämökki. Kokemäen Kauvatsalla sijaitseva mökki on järven rannalla. Siellä ei ole sähköjä tai juoksevaa vettä, mutta kaasuhella löytyy. Mökillä on myös kuntopyörä,

8 Hälläpyörä

jolla voidaan polkea esimerkiksi television tarvitsema sähkö.

Osakunnan jäseneksi voi liittyä kuka tahansa korkeakouluopiskelija pääkaupunkiseudulla mukaan lukien ammattikorkeakoulujen jäsenet. Maakuntakontaktiakaan ei tarvita. Jäseniä on noin 200; asuntolassa on noin 70 asuntoa ja nykyään ne ovat opiskelijoiden käytössä ympäri vuoden. Aikaisemmin ne piti vapauttaa kesän ajaksi.

OSAKUNTAAN KANNATTAA KÄYDÄ TUTUSTUMASSA KESKIVIIKKOISIN. Osakunta julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Karhunkierros-nimistä lehteä, joka löytyy esimerkiksi Hämäläis-Osakunnan lehtihyllystä.

Osakuntaan kannattaa käydä tutustumassa keskiviikkoisin, jolloin Satakuntatalolla on osakuntailta. Kirjoittaja suosittelee lämpimästi.

Satakunta Satakunta sijaitsee Suomen länsirannikolla ja siellä asuu noin 225 000 ihmistä. Asutus keskittyy Kokemäenjoen ja kakkostien läheisyyteen. Suurimpia kaupunkeja ovat Pori ja Rauma. Maakunta on kaikkein teollistunein Suomessa ja siellä sijaitsevat mm. Olkiluodon valmiit ja keskeneräinen ydinvoimala sekä Rauman telakka. Väestö on nopeahkossa laskussa; vielä

1980-luvulla maakunnassa asui 244 000 asukasta.

Omaa yliopistoa ei maakunnassa ole, vaan yliopistokoulutusta hoitaa Porin yliopistokeskus.

Yliopistokeskuksessa on toimintoja yhteistyössä Aalto-yliopiston sekä Turun ja Tampereen yliopistojen kanssa ja opiskelijoita on neljä tuhatta.

Hälläpyörä 9

Sivistyksen talossa Suomessa harmittelemme kannettavien tietokoneiden akkujen olematonta kestoa, mutta lähes puolet maailman asukkaista kärsivät jopa puutteellisen sanitaation tuomista ongelmista. Nykyteknologia ulottuu silti kaikkialle, eikä akkukestokaan ole vain hyvinvointivaltion ongelma.

K

Peter van der Sluijs, via Wikimedia Commons

annettava tietokone on monelle tarpeellinen väline. Tänä vuonna löysin itsekin syitä sellaisen hankkimiseen. Asetin laitteelle tietyt vaatimukset, ja menin tietokoneliikkeeseen. Kiertelin myymälässä, mutta en löytänyt haluamaani. Etsin myyjän, ja kerroin millaista läppäriä kaipasin.

– Meillä ei ole sellaisia, totesi hän.

Alensin kriteereitäni ja annoin myyjän vielä esitellä liikkeen kannettavia. Pettymys

Sivistyksen talo erottaa maailman köyhät elintasojättiläisistä.

10 Hälläpyörä

oli kuitenkin niin suuri, ettei kauppoja syntynyt.

Etsimääni, vuorokauden akkukestolla varustettua kannettavaa, tuskin nähdään vielä pariin vuoteen. Tietokoneiden suorituskyky kasvaa vinhasti, mutta akkukeston kehitys tuntuu tuskallisen hitaalta. Suorituskyvyn kasvaminen merkitsee usein virrankulutuksen lisääntymistä.

Tekniikan kehitykselle asetetut odotukset ovat pettäneet ennenkin. 1900-luvulla vuosi 2000 väikkyi mielikuvitusta villinneenä visioiden kiinnekohtana. Riihimäen kaupunginmuseon vasta päättyneessä Toteutumaton Riihimäki -näyttelyssä oli esillä koululaisten aineita vuodelta 1958. Mikäli otsikolla Riihimäki vuonna 2000 kirjoitetut tekstit Lahden kokoiseksi paisuneesta kaupungista lentävine lautasineen olivat muutakin kuin mielikuvituksen satunnaista lentoa, on pettymys ajan täytyttyä ollut karvas.

Kun harmittelee tekniikan kehityksen tuskaista hitautta, voi unohtua, että maailmassa on ihmisiä, joiden näkökulmasta tämän hetken Suomi näyttää tulevaisuuden kaukaiselta utopialta. Miljardeilta kehittyvien maiden asukkailta puuttuu aidosti tarpeellista, hyvinvoinnin kannalta oleellista teknologiaa.

Arabiankielinen ilmaisu beit al-adab merkitsee suorana käännöksenä sivistyksen tai kirjallisuuden taloa. Se ei viittaa koulutukseen, kirjastoon, eikä parlamenttiin. Beit aladab, tai sen puute, kuitenkin erottaa maail-

man köyhät elintasojättiläisistä. Sivistyksen talon sijaan suomalainen saattaa puhua mukavuuslaitoksesta. Sellainen kielenkäyttö tuntuu ehkä kuitenkin turhantärkeältä, on kuin puhuisi toiletista tai eriöstä. Vessa on vessa (arabiaksi mirḥāḍ), eli käymälä.

Monella on vessakirjastossaan maailmankirjallisuuden suurnimiä Carl Barksista Platoniin. Kirjallisuuden talo -termille tekevät oikeutta myös julkiset vessat, joissa kirjallisuutta sanan laveassa merkityksessä luodaan vessakirjoitusten muodossa. Jotta sivistyksestä voisi näiden vessojen yhteydessä vakuuttavammin puhua, voisi joku vielä sitoa niiden tuotteet - kirjalliset -vertauskuvallisemman tieteen talon osaksi opinnäytteen tai tutkimuksen kautta.

Tällaisille vessaleikeille ei kehitysmaissa ole tilaa. Ulkoministeriön ylläpitämän kehitysviestintäsivusto global.finlandin mukaan kolme miljardia ihmistä, lähes puolet maailman asukkaista, kärsii puutteellisen sanitaation tuomista suorista ja välillisistä ongelmista. Juoksevan veden, viemäröinnin ja kunnollisten käymälöiden puute lisäävät vesivälitteisten sairauksien leviämistä. Opiskelu- ja työkykyä välillisesti heikentävien sanitaatio-ongelmien arvioidaan vähentävän Saharan eteläpuolisten maiden kansantuloa viidellä prosentilla. Useimmat puutteellisen sanitaation piirissä asuvat ihmiset elävät Etelä- ja Itä-Aasiassa sekä Tyynenmeren alueella.

Tristanb

ARTIKKELI

rikkaita teollisuusmaita sanitaatio-ongelmat eivät kuitenkaan välittömästi kosketa. Täällä on helppo suistua suremaan läppäreiden akkukestoa.

Oikeastaan akkukesto on myös kehittyvien maiden asia. Harvassa ovat ne paikat, joita nykyteknologia ei ole koskettanut lainkaan. Monessa tönössä Saharan syrjällä on lautasantenni, ja eräillä Afrikan seuduilla on astuttu matkapuhelinaikaan – lankaverkkoa ei välttämättä rakennettu milloinkaan.

Kehittyvien maiden ongelmiin haetaan ratkaisuja aurinkopaneelien kaltaisesta huipputeknologiasta. Ehkä muutaman vuoden päästä valoisimmilla seuduilla käytetään mobiililaitteita, joita ei tarvitse ladata lainkaan.

KEHITTYVÄSSÄ MAASSA VESSA ON SIVISTYKSEN TALO JA TULEVAISUUDEN AIRUT. Kehittyvässä maassa vessa saattaa olla sivistyksen talo ja tulevaisuuden airut. Kunnolliset käymälät tukevat terveyttä, työtä ja koulunkäyntiä. Kuivikekäymälä toimii sielläkin, missä vettä ei riitä tuhlattavaksi. Ripuli tappaa viisituhatta lasta päivässä, mutta

Tom Sponheim

teksti: matias halonen

Ghanalainen nainen kuumentaa vettä aurinkopaneelilla toimivassa keittimessä.

Hälläpyörä 11

ARTIKKELI

teksti: anna pöyhönen

E-kirja kainaloon E-kirjat ovat olleet jännittävä uutuus jo kymmenen vuoden ajan, siitä lähtien, kun Google alkoi levittää digitaalisia kirjoja vuonna 2004. Uutuuden leima niillä on yhä, mutta kiehtovuus on kadonnut. Sähkökirjoista toivottiin pelastusta painoalan luonnonvarojen käyttöä ja kirjojen vaikeaa levittämistä koskeviin ongelmiin.

Y

hteiskuntamme on digitalisoinut viimeisenä parina vuosikymmenenä kaikenlaisia kulttuurituotteita. Elokuvien, musiikin ja lehdistön muassa kirjojenkin ajateltiin sopivan helposti digitaaliseen muotoon. Digitaalisuus mahdollistaa lukemattomien täyslaatuisten kopioiden tekemisen alkuperäisestä digitaaliseen muotoon muutetusta tuotteesta. Kopiointi on kustannustehokasta, käytännössä virheetöntä ja nopeaa.

Internetin kautta kulttuurituotteiden jakaminen on myös helpottunut, koska samaa tuotetta voidaan katsella eri paikoissa samaan aikaan ja kopioiden siirtäminen on helppoa. Eikö lopputulos loogisesti olekin se, että voimme pian kaikki hyödyntää edullista kirjallisuutta, saavuttaa sen helposti ja nauttia siitä missä ja milloin vain?

Huhtikuussa 2014 uutisoitiin, että sähkökirjojen myynnin kasvu on Suomessa lähes pysähtynyt. Kirjallisuutta lainataan yhä kirjastosta ja ostetaan kirjakaupoista fyysisinä sidottuina kopioina. Sähkökirjallisuuden suurimpana hidasteena on yhä kuluttajien rakkaus fyysisiin tuotteisiin. Peli-, musiikki- ja elokuva-alat ovat törmänneet samaan ongelmaan.

Toinen valtava tekijä on tekijänoikeudet. Kirjan tekijänoikeuspalkkiot ja kustantajan osuus maksetaan edelleen kopioiden määrän mukaan, jolloin kopioiden tekeminen on rajoitettu. Luulisi, että sähkökirjan hinta voisi olla paino- ja kuljetuskustannusten verran edullisempi kuin printtituote,

12 Hälläpyörä

mutta e-teokset ovat kuitenkin melko samaa hintaluokkaa kuin fyysiset kopiot, ensisijaisesti verotussyistä. EU:n lainsäädännön mukaan sähköisesti levitettäviä e-kirjoja tulee verottaa printtituotteita kovemmin, ja siksi Suomessakin on sähkökirjoille 24 prosentin arvonlisävero. Printtituotteen alv on vain 10 prosenttia.

Hintatasosta huolimatta kirjoja kulutetaan koko ajan enemmän myös sähköisessä muodossa, etenkin tablettitietokoneiden yleistyessä. E-kirjan ostaminen tai lainaaminen on lopulta yksinkertaista, kunhan kokeilee. E-kirjoja levitetään kahdella tavalla: PDF-muodossa ja erityismuodoissa.

PDF-muotoiset kirjat ovat helppokäyttöisiä, koska niitä luetaan Adoben Digital Editions ilmaisohjelmistolla, josta on omat versionsa Mac ja Windows -käyttöjärjestelmille.

Yhteensopivuutta esimerkiksi Android tai Linux -käyttöjärjestelmien kanssa ei ole tarjolla.

Erityismuotoja sen sijaan on lukuisia, mutta ohjeet tarvittavan lukuohjelman hankintaan saa aina sieltä mistä kirjan ostaa tai lainaa. Laitteella on siis oltava ohjelma, jolla sähkökirjoja avataan. Kindlen kaltaisissa sähkökirjojen lukulaitteissa ohjelmisto on valmiina, jolloin kirjoja voi yleensä ostaa vain tietystä nettikaupasta, mutta muille laitteille ohjelmisto tulee ladata ja asentaa itse. Kirjoja levittävien yritysten tuotteiden vaatimat ohjelmistot ovat onneksi erittäin luotettavia, ja ohjeet kauppojen sivuilla ovat hyvin kattavia.

Tämän jälkeen koneelle ladataan tiedosto, joka sisältää kirjan. Tiedoston saa auki

vain tarkoituksenmukaisella ohjelmalla.

Tiedostot on suojattu, joten kirjaa voi vain lukea, eikä tiedostoa voi muokata.

Ostetuissa e-kirjoissa on yleensä mahdollisuus muistiinpanojen tekemiseen eli virtuaalisella korostustussilla voi merkitä tekstiä muistiin ja kommenttitoiminnolla voi lisätä ajatuksensa johonkin kohtaan tekstiä. Ekirjoja myyvät mm. kansainväliset yritykset, kuten Google ja Amazon, mutta myös kotimaiset Elisa Kirja, Adlibris ja Suomalainen kirjakauppa.

Koska kirjat ovat etenkin opiskelijan budjettiin melko tyyriitä, turvaudumme mielellämme kirjastojen sähkökirjapalveluihin. Pääkaupunkiseudun julkisilla HelMetkirjastoilla on kaksi nettipalvelua, joista löytyy lainattavaksi suuri kokoelma teoksia.

Teosten valikoimaa ja saatavuutta voi selata kirjautumatta mihinkään. Tekijänoikeuksien takia teoksiin on ostettu vain tietty määrä lainattavia kopioita, joiden ollessa lainassa muut käyttäjät joutuvat odottamaan. Osaa teoksista voi halutessaan varata. Teoksessa on laina-aika, jonka umpeuduttua teos poistuu lukuohjelmasta ja laitteen muistista itsekseen. Teoksen voi palauttaa halutessaan aiemminkin.

E-kirja on kätevä ja jopa ilmainen tapa lukea kirjallisuuteen tietokoneen, tabletin tai lukulaitteen ruudulta. Jokainen voi aloittaa matkansa sähkökirjojen ihmeelliseen maailmaan hankkimalla ilmaisen kirjastokortin lähimmässä kirjaston toimipisteessä.

Tarvitset vain itsesi, henkilöllisyystodistuksesi ja innostuksesi.

LISÄÄ E-KIRJOISTA: www.sahkoinenkirja.fi www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto/Kirjat

Hälläpyörä 13

teksti: amanda peltomaa

kuvat: hämäläis-osakunnan galleria

HÄMÄLÄIS-OSAKUNNAN ARKEA 1960-LUVULLA

Sielun ja ruumiin ravintoa 1960-lukua osakunnalla luonnehditaan Hämäläis-Osakunnan vuoden 1970 vuosikirjassa ”viihteen ja hupailun vuosikymmeneksi”.

Uutta toimintaa syntyi erityisesti kulttuurin, urheilun ja yhteiskunnallisen keskustelun ympärille.

Osakunnan teeillat ovat säilyneet perinteenä jo 125 vuotta

14 Hälläpyörä

T

eeillat nauttivat suurta suosiota 1960-luvun osakuntalaisten keskuudessa: joka tiistai sadat opiskelijat kansoittivat Hämäläis-Osakunnan hyvän seuran, ohjelman ja tarjoilujen toivossa.

– Illan lopuksi pidetyt tanssit eivät suinkaan olleet pienin syy niiden suosioon, arvelee oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari, osakunnan kuraattorinakin toiminut Olli Puntila.

Järjestelyistä huolehtivat vuorollaan osakunnan kerhot, joille teeillat olivat myös tärkeä mahdollisuus esitellä toimintaansa.

Huolimatta teeiltojen suosiosta nuoremmat osakuntalaiset eivät olleet löytäneet kerhotoiminnan pariin. Niinpä iltojen ohjelmaan panostettiin uusien jäsenten houkuttamiseksi. Vuosikymmenen puolivälissä talkoohenki kuitenkin hupeni, ja ohjelmaa alettiin tilata ammattiesiintyjiltä.

Osakunnat vierailivat ahkerasti toistensa teeilloissa, ja silloin tällöin kyläilijät toivat yllätyksiä mukanaan.

– Eräänä iltana Kymenlaakson osakunta toi teeiltaan metrisen juustokiekon, jota leikattiin teräslangalla. Sinä iltana tarjottiin teen kanssa pullaa, ja varsinkin juustoa. Siitä riitti lohkare vielä Porras Tavastian asuntolan yhteiseen jääkaappiinkin, muistelee valtiotieteen maisteri Esa Peltonen.

Helsinkiä alettiin pitää 1950- ja 60-lukujen vaihteessa Suomen virallisena kulttuurikeskuksena, ja maakunta-intoilijatkin unohtivat kaupunkikielteiset asenteensa laajentuneen kulttuuritarjonnan edessä.

Taide oli muotia koko ylioppilaskunnassa, ja Hämäläis-Osakuntaankin perustettiin kulttuurivaliokunta. Se järjesti vilkkaimpina aikoinaan viikottaisia näyttely- ja teatterikäyntejä. Kaikkia käänne ei miellyttänyt: monet riennot olivat maksullisia, eivätkä

Hämäläis-Osakunnan Laulajat täyttää tänä vuonna 85 vuotta osakunnan ”kulttuurisielujen” näkemykset aina osuneet yksiin suuren yleisön kanssa.

Vastapainoksi Hälläpyörässä pidettiin esillä hämäläistä kulttuuria ja julkaistiin ahkerasti arvioita maakunnan näyttelyistä. Osakunta sai edustuksen myös Hämeen kulttuurirahaston hallitukseen vuonna 1960, sillä se oli aloitteellinen koko rahaston perustamisessa.

Tällä toiminnalla Osakunta pyrki nostamaan profiiliaan maakunnassa.

Kulttuurivaliokunnan lisäksi perustettiin – tai käynnistettiin uudelleen – useita kulttuurikerhoja. Osakunnan soittajien (HOS) toiminta oli lopahtanut sodan vuoksi, mutta sitä heräteltiin uudestaan 1960-luvulla.

Myös HON:n eli Hämäläis-Osakunnan näyttelijöiden toiminta virkistyi samoihin aikoihin, ja siitä tuli pian revyineen ja näytelmineen osakuntalaisten suosikki.

– Näyttelijät ja HOL eli osakunnan laulajat tekivät kiertueen vuosittain ja esiintyivät myös valtamedioissa, kuten Yleisradiossa, HON:n puheenjohtajana toiminut ja kuoron riveissä laulanut Peltonen kertoo.

Kerhotoiminta oli muutenkin vilkasta ja

valinnanvaraa jopa niin, ettei kaikkeen riittänyt osallistujia. Kerhoja perustettiin sekä lopetettiin tiuhaan tahtiin. 60-luvulla toimineista kerhoista osa (muun muassa Juristikerho) toimii edelleen, mutta monet eivät löytäneet jatkajia – tai kävijöitä – useammaksi vuodeksi, esimerkkeinä jazz-kerho, musiikkikerho, yhteiskunnallinen keskustelukerho, kirjallisuuskerho ja kristillinen keskustelukerho. Virallisten kerhojen lisäksi toimi useita järjestäytymättömiä ”toveripiirejä”, kuten Kollikerho (HOL:n bassot ja tenorit) ja Tavastian Tähti (Porras-Tavastian miesasukkaat). Osakunnalla toimivat myös useiden urheilulajien joukkueet, esimerkiksi koripallo- ja pesäpallojoukkueet sekä maakuntasuhteita hoitaneet maakuntakerhot.

Aktiivinen kerhotoiminta johti jopa hetkelliseen vieraantumiseen osakunnan yleistoiminnasta. Useista kerhoista muodostui eristäytyneitä porukoita, joiden jäsenet eivät välttämättä osallistuneet lainkaan muuhun toimintaan. Vastakkainasettelu päättyi ajan myötä aktiivisimpien civisten toimiessa sekä kerhojen että koko osakunnan hyväksi.

Hälläpyörä 15

ARTIKKELI

Omakotitalon lämmitys Valtaosa Hämäläis-Osakunnan asukkaista asuu kaukolämpöverkkoon liitetyissä kerrostaloissa pääkaupunkiseudulla. Niin kirjoittajakin asui, kunnes tuli aika muuttaa maakuntaan. Oman kodin lämmityksestä piti päättää ensimmäistä kertaa.

L

ämmityksen tarkoitus on pitää talo lämpimänä ja kuivana, joten lämpötila ei saisi koskaan laskea liian alas. Lämmitys on yksi omistajan suurimmista juoksevista kuluista: 130 neliön omakotitalon lämmityskustannukset ovat kuukaudessa noin 100 ja 350 euron väliltä. Hintaan vaikuttavat asunnon lämpöeristys, lämmitysjärjestelmät, ulkolämpötila, sisälämpötila (huonelämpötilan laskeminen asteella säästää 5 %

lämmityskuluissa) ja lämmityksen tasapainottaminen.

Asuinkiinteistöjen lämmitystä arvioidaan pakollisella energiatodistuksella. Suomen ympäristökeskusta lainaten: ”Energiatodistus on työkalu rakennusten energiatehokkuuden vertailuun ja parantamiseen myynti- ja vuokraustilanteessa. Todistus antaa tärkeää ja luotettavaa tietoa ostopäätöksessä, joka on useimmille meistä elämän suurin

hankinta. Lisäksi energiatodistus sisältää ammattilaisten laatimia säästösuosituksia, joiden avulla voi parantaa energiatehokkuutta”.

Todellisuudessa todistuksella on yllättävän vähän tekemistä kiinteistön energian kulutuksen tai lämmityksen ympäristövaikutusten kanssa. Esimerkiksi öljylämmitykselle on päätetty poliittisesti parempi kerroin kuin suoralle sähkölämmitykselle, vaikka enemmistö Suomen sähköstä tuotetaan vesi-, ydin- ja tuulivoimalla. Ennen vuotta 1980 rakennetuille pientaloille tarvitaan myynnin ja vuokrauksen yhteydessä energiatodistus 1.7.2017 alkaen, muut asuinkiinteistöt vaativat todistuksen jo nyt. Ruotsissa energiatodistus ilmoittaa todellisen energiankulutuksen viime vuosilta, mutta Suomessa sillä ei ole merkitystä.

Lämpöeristys Yksi suurimmista lämmityksen tarpeeseen vaikuttavista asioista on lämpöeristys. Vanhojen rintamamiestalojen lämmityskuluja voidaan vähentää kolmasosalla lisäämällä eristeitä seiniin ja kattorakenteisiin. Lämpöeristys on edullinen tapa vähentää energiankulutusta, mutta sen toteuttaminen tehokkaasti on haastavaa. Lämpö pakenee pienimmistäkin väleistä. Vanhoja rakennuksia ei myöskään voi tehdä liian tiiviiksi, koska niiden ilmanvaihto perustuu ilmavirtaan ikkunoiden ja seinien raoista.

Uusien talojen pieni lämmityksen tarve on saatu aikaan - paksujen eristeiden ja eristävien ikkunoiden lisäksi - tekemällä niistä hyvin ilmatiiviitä muovirakenteiden avulla.

Ilma kierrätetään talossa pumpun avulla. Samalla osa ulos menevästä lämmöstä otetaan talteen.

Avotakan lämmitysteho on heikko, mutta tunnelman luonnissa se on haastamaton. lämmitysteho on heikko, mutta tunnelman luonnissa se on haastamaton. Valtaosa lämpöenergiasta poistuu savupiipusta ns. harakoille. Varaava takka sen sijaan on varteenotettava moderni lämmitysjärjestelmä.

Varaava takka aiheuttaa usein myös huomattavasti vähemmän pienhiukkaspäästöjä, jotka kuuluvatkin puulämmityksen haitallisimpiin ominaisuuksiin.

VANHOJEN RAKENNUSTEN ILMANVAIHTO PERUSTUU ILMAVIRTAAN IKKUNOIDEN JA SEINIEN RAOISTA. Hyvä varaava takka laskee muun lämmityksen tarvetta selkeästi. Varaava takka (tai leivinuuni) painaa 400 kilosta useisiin tonneihin, ja lämmin ilma kiertää sen rakenteissa ennen poistumistaan hormin kautta. Suurimassainen varaava takka säilyy lämpimänä 24-48 tuntia ja kykenee lämmittämään kokonaisen kerroksen. Tulisijoja ei normaalisti käytetä ainoana lämmitysjärjestelmänä. Niiden pääasiallinen rooli on laskea lämmityskustannuksia.

pixabay

Tulisijat Asunnon lämmitykseen käytettävät tulisijat jaetaan avo- ja varaaviin takkoihin sekä kamiinoihin. Avotakka on nimensä mukaisesti avoin tila, jossa poltetaan puita. Sen

klaus mueller

teksti: santtu vekkeli

16 Hälläpyörä

Hälläpyörä 17

ARVIO

Vesikiertoiset järjestelmät Veden lämmittämiseen voidaan käyttää öljyä, pellettejä, puuta, turvetta, kaasua ja maalämpöä. Lämmintä vettä kierrätetään vesiputkista pattereihin, joilla talo lämpiää.

Vesikiertoista järjestelmää pidetään tehokkaana vaikkakin huoltoa vaativana järjestelmänä. Se saattaa nostaa kotivakuutuksen hintaa vuotoriskin takia. Lämpökattiloiden hyvä puoli on riippumattomuus sähköverkosta. Usein samassa kattilassa voi polttaa useita eri raaka-aineita, joka mahdollistaa halvimman vaihtoehdon käyttämisen. Öljylämmitys on tällä hetkellä huomattavasti halvempaa kuin sähkölämmitys.

Kaukolämpö on vesikiertoinen järjestelmä, jossa lämmin vesi tulee lämmityslaitoksesta. Vettä käytetään talon oman, pattereissa kiertävän veden lämmittämiseen. Kaukolämpö on mahdollinen useilla kaupunkialueilla ja on usein taloudellinen vaihtoehto.

Suoran sähkön menetelmät Kotien sähkönkäytöstä 2/3 kuluu lämmitykseen. Suoraa sähkölämmitystä käytetään joko pattereiden, ilmalämpöpumpun tai näiden yhdistelmän avulla. Suoran sähkön rakentamiseen tarvitaan vain patterit, joten se on lämmitysvaihtoehdoista kaikkein halvin sekä rakentaa että korjata. Ilmalämpöpumppu on tehokkaampi tapa lämmittää suoralla sähköllä, yksi yksikkö maksaa asennettuna yleensä noin 2000 euroa. Sähkölämmitys on täysin riippuvainen sähköverkosta, ja sen heikkoutena ovat sähkökatkot.

Tulevaisuus Tällä hetkellä noin 18 prosenttia kasvihuonepäästöistä muodostuu ei-teollisuus-

18 Hälläpyörä

kiinteistöjen lämmityksestä. Käyttöveden lämmitys vie noin 20 prosenttia lämmityskuluista. Tulevaisuudessa julkinen valta oletettavasti puuttuu tähän kasvihuonepäästöjen luokkaan, ja erilaiset lämmitykseen liittyvät maksut ja verot kasvavat. Samalla energiatehokkuuden kasvattaminen tulee taloudellisesti järkevämmäksi, ja heikon energiatehokkuuden omaavan talon myyminen vaikeaksi.

TÄLLÄ HETKELLÄ KOTIEN SÄHKÖNKÄYTÖSTÄ 2/3 KULUU LÄMMITYKSEEN On myös oletettavaa, että auringon säteilyyn ja maalämpöön perustuvat järjestelmät kehittyvät halvemmiksi sekä tehokkaammiksi sekä yleistyvät. Samalla tulemme varmasti näkemään automaattisten, älykkäiden lämmönsäätelyjärjestelmien yleistymisen.

Ennustuspallo olisi kätevä, sillä lämmitysjärjestelmään investointi tehdään usein 15–40 vuoden aikaskaalalla. Jokainen voi itse päätellä, mikä järjestelmä on tulevaisuudessa kannattavin. Argumenttina voi olla hinta tai ympäristövaikutukset. Hinnat riippuvat vahvasti poliittisista päätöksistä, joten pelkkä raaka-aineiden hintojen ennustaminen ei riitä.

Mikä olisi sinun ratkaisusi? Minun itse piti valita valmiista taloista, ja valinta oli suoran sähkön ja varaavien takkojen yhdistelmä.

teksti: juhani takkunen

Koivuniemen karkotin Kesäpaikallamme kokeiltiin Mosquito Magnet Independence -hyttysansan toimivuutta.

K

esäpaikallamme on kokeiltu vuosien mittaan erilaisia hyttysratkaisuja, mistä todisteena on nurkissa pölyttyviä ansalaitteita. Olimme nähneet naapurillamme Mosquito Magnet -hyttysansan. Naapuri oli kehunut laitetta, joten sain idean ottaa yhteyttä maahantuojaan, josko HämäläisOsakunta voisi saada vastaavan laitteen testikäyttöön. Kävijät näkisivät laitteen tositoimissa ja voisivat arvioida, haluavatko he myöhemmin hankkia hyttysansan omaan kotiinsa. Lupasin maahantuojalle kirjoittaa Hälläpyörään arvion laitteen toiminnasta.

Ansan toimintaperiaate ja kustannukset Hyttysansa tuottaa nestekaasusta hiilidioksidia, lämpöä ja vettä, mikä maahantuojan mukaan houkuttelee hyönteiset laitteen ympärille. Laitteessa on hajupatruuna, jonka tarkoituksena on ohjata hyttyset edelleen imutorven juurelle, josta tuuletin imaisee hyttyset laitteen sisälle. Laitteen sisällä on hyttysverkko, johon hyttyset kerätään ja jossa ne kuolevat 1-3 päivässä.

Hyttysansa maksaa maahantuojan verkkokaupassa 1099€. Lisäksi laite tarvitsee toimiakseen neljä C-paristoa (4€), nestekaasupullon (valmiin 11kg:n pullon täyttö noin 22€, uusi pullo maksaa erikseen) sekä Octenol -tehosteainetta. Yhteishintaa käytölle tulee tällöin noin 40€ / 21 päivää.

Käyttökokemus Koivuniemessä Muoviosista rakennettu hyttysansa on kohtalaisen kevyt siirtää, mutta vastaavasti vaikuttaa hieman epävakaalta. Mitään erityisiä ongelmia rakenteen heppoisuudesta ei ole kuitenkaan kahden kesän testikäytön aikana ollut. Siirrettäessä nestekaasupullo kannat-

taa kuitenkin irrottaa ja kuljettaa erillään.

Paras tulos on kuulemma taattu, jos laitetta käytetään pitkään ja yhtäjaksoisesti.

Tällöin lisääntyvien hyttysten tuhoaminen pienentää seuraavan sukupolven kokoa. Ansasta on löytynyt testikäytön aikana usein kohtalaisen suuria hyttysmääriä. Vertailevaa tutkimusta edellisiin vuosiin on kuitenkin vaikea tehdä, sillä alueen hyttysten määrän luonnollinen vaihtelu on suurta ja määrän arvioiminen on vaikeaa. Moni takapihan terassilla tupakoinut on kuitenkin arvioinut, että laitteesta olisi ollut apua.

Osakunnalle toimitettu takuukorjattu laite on toisinaan lakannut toimimasta ja vilkuttanut erikoista vikavaloa. Laite on kuitenkin alkanut toimia muutaman uudelleenkäynnistyksen jälkeen. Erityistä huoltoa laitteelle ei ole tarvinnut tehdä.

Yhteenveto Hyttysansa maksaa. Laite voi kuitenkin olla rahansa arvoinen, mikäli tulot ylittävät opintotuen suuruuden ja hyttysistä on asuinalueella merkittävää haittaa. Halvemmalla kuitenkin pääsisi käyttämällä OFFkarkoitetta, kunnes vastustuskyky hyttysenpuremia vastaan syntyy.

Hälläpyörä 19

ARTIKKELI

teksti: santtu vekkeli

Osaatko huoltaa omakotitaloa vuodenaikojen vaatimusten mukaan?

Huoltotoimenpiteet ja niihin käytettävät työkalut ovat nykyisin pitkälti samoja kuin jo 1950-luvulla.

Kevät: katon huolto

Syksy: salaojituksen huolto

Katto on hyvä huoltaa talven jälkeen: talvi on saattanut liikutella rakenteita tai löystyttää tiivisteitä. Samalla tarkistetaan myös piipun kunto. Katon tarkastukseen ei tarvitse työkaluja. Sulavat lumet tulee siirtää pois talon seinustalta, jotta niiden sulamisvedet eivät jää talon rakenteisiin kiinni.

Lumien sulettua on aika laittaa puutarha kuntoon (Kokoomus ja Kanerva pilasivat tämänkin sanonnan). Kuokka käteen ja leikkimään keskiaikaista maaorjaa. Leiki vaikka, että pankki on tilanomistaja. Haravoi lehdet ja istuta koristekasvit.

Tulihan tilattua polttopuuta? Varmista, ettei sadevesi pääse kostuttamaan alarakenteita.

Huolla salaojitus ja muokkaa pihan vedenvirtaumat niin, että vesi ei päädy talon seinustalle.

Kesällä on oikea hetki tarkistaa talon pintojen kunto. Onko maali harsoillut jossakin?

Maalaukseen käytetään samoja välineitä kuin 60 vuotta sitten. Pensselille ja telalle ei ole tullut haastajaa. Kesä on myös otollinen hetki kaikille muille suuremmille remonteille, kun ulkona on lämmintä ja muilla ihmisillä lomaa. Huolehdi, että ukkossuojaus on kunnossa. Ukkosenjohdatin on kaikkein tarpeellisimmillaan juhannuksesta heinäkuun loppuun.

20 Hälläpyörä

teksti: utelias civis

Mitä on big data?

Omakotitalon hoito

Kesä: ulkopintojen kunto

KOLUMNI

Talvi: lumenluontia Lumi pitää poistaa omalla tontilla olevilta kulkureiteiltä, jotta liikkuminen onnistuu.

Tähän käytetään yleensä lumikolaa tai lapiota. Isolle pihalle voi olla hyvä ostaa lumilinko tai lumiaurallinen traktori. Myöskään katolle ei saa päästää liian paljon lunta, ettei pääse muodostumaan liikaa painoa. Lumen pudotus voidaan hoitaa kiipeämällä katolle (en suosittele) tai käyttämällä nerokasta virolaista innovaatiota, snowcutteria, jonka voi 30 eurolla nikkaroida itse. Tällöin koko toimituksen voi hoitaa maasta käsin, ellei sitten talo ole todella korkea tai sen katto tasainen.

Matematiikkaa pääaineenaan opiskeleva civis törmäsi ruotsin kurssilla käsitteeseen big data ja päätti selvittää, mistä on kyse.

H

eti alkuun civis pelkäsi, että kyseessä on insinöörimäinen abstraktio – muodikas sana, jonka sisällön jokainen voi itse määrittää. Civis lähti luotaamaan aihetta Liikenne- ja viestintäministeriön on teettämästä keskustelualoitteesta käsin.

Big data Suomessa -niminen selvitys on tehty yhteistyössä Ivorio Oy:n kanssa, joka mainostaa nettisivuillaan olevansa big data -asiantuntija. Kuinkas muutenkaan. Selvitys on todellista big data -suitsutusta, ja tietojenkäsittelymaalikkona civikselle ei selviä juuri mitään.

Civis ei kuitenkaan lannistu. Google on yksi maailman tunnetuimmista big data -toimijoista, joten ehkä se osaa kertoa jotain aiheesta. Ja toden totta: vietettyäni muutamia päiviä big data -maailmassa sain vastauksen. Kyse on siitä, että tietoa voidaan kerätä, tallentaa paljon, sekä jakaa maail-

Kuvan kuplat eivät liity big dataan.

manlaajuisesti lyhyellä aikaviiveellä. Tätä tietoa voidaan vielä seuloa valtavista massoista tarkasti, ja yhdistää muihin tietolähteisiin tilastollisilla menetelmillä. Toisin sanoen sitä, mitä lukuisat palvelut jo tekevät.

Mitä big data -maailmassa vietetystä ajasta siis jäi käteen? Alkuun pelätty olettama osoittautui todeksi: kyseessä ei olekaan tarkasti määritelty termi, vaan muunnelma klassikkotarinasta Keisarin uudet vaatteet, joka ei vaadi maallikolta toimenpiteitä. 31-sivuisessa Ivorio Oy:n laatimassa mainoksessa myös Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos ilmoittaa järjestävänsä koulutusta aiheesta maisterikoulutuksen erikoistumislinjoilla Algoritmit ja koneoppiminen ja Hajautetut järjestelmät ja tietoliikenne. Big data on varmasti tietojenkäsittelytieteen opiskelijoille hyödyllinen hype-sana, jolla avataan työpaikkojen ovet.

kuva: steve jurvetson,cc

Tarkkailua ympäri vuoden Yleinen kunnon tarkkailu (myös naapurin).

Mahdollinen takan lämmittäminen. Putkivauriosta stressaaminen.

Kerrostalo-osake tai huoltosopimuksellinen rivitalo saattaisi olla helpompi, jos talkkarinhommat ei kiinnosta.

kuva: ddeco,cc

Liikenne- ja viestintäministeriön teettämään selvitykseen Big data Suomessa. Keskustelualoite voi tutustua ministeriön nettisivuilla (http://www.lvm.fi/julkaisu/4156840/big-data-suomessa-keskustelualoite)

Hälläpyörä 21

teksti: samu vuorinen

KOLUMNI

Materiaa tyhjästä 3D-tulostimet ovat saaneet paljon mediahuomiota viime aikoina. Kotikäyttöisten 3D-tulostimien saatavuuden lisääntyessä tulostuksen mahdollisuuksia on puitu paljon. Mitä kaikkea 3D-tulostimilla voidaankaan saada aikaan?

H

eti alkuun todettakoon, että maailma tuskin muuttuu hetkessä 3Dtulostuksen myötä. 3D-tulostus on ollut käytössä jo pitkään, esimerkiksi autoteollisuudessa 80-luvulta saakka. Kotikäyttöisten 3D-tulostimien yleistyessä voidaan kuitenkin odottaa mittakaavan mullistusta. Esimerkiksi itse suunnitellut kännykän suojakuoret ja muut pienet muoviesineet lisääntynevät lähivuosina.

Uusi kotikäyttöinen 3D-tulostin maksaa karkeasti tuhat euroa, vaikka hinnat vaihtelevat runsaasti mallin ja ajankohdan mukaan. Tulostimilla voidaan tulostaa pääasiassa muovia, vaikka metallia ja keraamiakin tulostavia laitteita on tarjolla. Kun käytössä on mallinnusohjelma ja tulostimeen syöttää raaka-ainekasetin, joka sisältää esimerkiksi sulatettavaa muovinauhaa, voidaan periaatteessa tulostaa kaikenlaisia esineitä.

Käytännössä minkä tahansa esineen tulostaminen on kuitenkin vielä kaukana.

Vaikka mikrosirujakin voidaan tulostaa, uuden kännykän tulostaminen kaveriksi itse tulostetulle suojakuorelle on kotioloissa liki mahdotonta. Ongelmiksi muodostuu materiaalien saatavuuden ohella mallien saatavuus – joko joutuisit suunnittelemaan oman akun tai maksamaan olemassa olevan akun patentin omistajalle maksun käyttöoikeuksista.

Patentit ja immateriaalioikeudet tuovatkin 3D-tulostukseen uuden lisähaasteen.

Jos kotonaan tulostaa iPhonen näköisen

22 Hälläpyörä

kännykän, kyseessä saattaa olla patenttirikkomus. Jos taas tulostaa Minni Hiiri -patsaan työpöydälleen, saattaa rikkoa tekijänoikeuksia. Jos käyttämiään tulostusmalleja ei suunnittele itse, kannattaa selvittää miten mallit on lisensoitu.

Vaikka 3D-tulostus rajoittuukin toistaiseksi pieniin muoviesineisiin, sille on povattu suurta tulevaisuutta. 3D-tulostimilla halutaan rajoittaa kuljetuskustannuksia ja taata kaikki tarpeellinen, kaikille tarvitseville. Miten 3D-tulostus voisi parantaa maailmaa?

Yksi parhaista keinoista voisi olla ruoan tulostaminen. Vaikka gourmet-annoksia ei voikaan tulostaa, voidaan silti valmistaa suhteellisen maukasta ja kiinteää ruokaa.

3D-tulostetun ruoan täytyy kuitenkin tulla jo olemassa olevasta ruoasta, joten se ei liene vastaus esimerkiksi nälänhätään. Sillä voidaan kuitenkin helpottaa esimerkiksi iäkkäiden ja liikuntarajoitteisten arkea (vaikka ruokaa tekevä robotti olisikin ankea vaihtoehto kotiapulaiselle). 3D-tulostettua ruokaa harkitaan myös niin avaruuslennoille kuin sotateollisuuden tarpeita varten.

Ruoan lisäksi 3D-tulostimilla voitaisiin tulostaa vaatteita ja muita suojia. Esimerkiksi luonnonkatastrofin jäljiltä ihmisillä on usein vaihtelevasti vaatteita päällään.

3D-tulostimilla voidaan tuottaa nopeasti vaatteita suojaamaan auringolta tai kylmältä. Hätämajoitusta varten tulostetaan eristävät peitteet ja suojapressut, peltikatot ja käymälät. Valmiit raaka-aineet vievät vä-

hemmän tilaa kuin valmiit tuotteet, jolloin kuljetusaika- ja kustannukset pienenevät – niitä voidaan myös pitää varmuuden vuoksi valmiina enemmän. Kulkutaudit leviävät helposti luonnonkatastrofien yhteydessä – myös lääkkeitä voisi tulostaa.

Lääkkeiden mahdollinen 3D-tulostus on myös saanut tuulta alleen. Lääkkeiden kohdalla voitaisiin toki puhua ennemminkin laitteesta, joka yhdistää kemiallisia aineita.

Kuitenkin lääketeollisuudessa 3D-tulostuksella on muitakin sovelluksia. Elinten ja proteesien tulostus yksilön tarpeisiin olisi vähintäänkin mullistavaa. Tieteisfiktiosta

tutut, tulostettavat nanobotit voisivat muuttaa koko teollisuudenhaaran suunnan.

Myös jokapäiväinen elämä voisi muuttua. Jos 3D-tulostus yleistyy, ja kodeissa tulostetaan hajonneen kahvimukin tilalle uusi, ollaan pian tilanteessa, jossa olisi epäkäytännöllistä säilyttää riittävän suurta tulostinta - tai kaikkia mahdollisia raaka-aineita - omassa kodissa. Voisi syntyä uusia ostoskeskuksia, joista voi ostaa 3D-tulostinaikaa, joilla tulostaa uusi sohva tai kännykkä. Kenties kannattaisikin kesätyörahoilla ostaa 3Dtulostin – ensi kesänä voi vain myydä siihen aikaa.

kuva: subhashish panigrahi,cc

Hälläpyörä 23

teksti: samu vuorinen

kuvat: hämäläis-osakunnan galleria

OSAKUNNALLA TAPAHTUU

Muista jäsenkirjautuminen!

O

piskelijan syksy alkaa aina varkain.

Muistinko maksaa ylioppilaskunnan automaatiojäsenyysmaksun? Mistä voin hakea uuden lukuvuositarran? Loppuiko matkakortistani kausi elo- vai syyskuun lopulla?

Kun jokavuotinen toimistosta toiseen sinkoilu on ohi ja voi taas todistaa olevansa ylioppilaskunnan jäsen – ja bussikin ottaa kyytiin – onkin suunnaksi otettava vielä osakunnan toimisto.

Jotta osakunnan jäsenet voisivat nauttia osakunnan palveluista ja eduista, jäsenten on haettava lukuvuositarra. Tämä onnistuu Osakunnan jäsensihteerin ja päävirkailijoiden päivystysaikoina. Jos jäsenmaksu unohtui maksaa HYY-maksun yhteydessä, 12 euron käteismaksu pelastaa tilanteen.

Poikkea samalla Osakuntabaarissa lounaalla, juo kahvit hyvässä seurassa, ja hae kirjastolta kurssikirjat!

TAPAHTUMIA Osakuntatoiminta pyörähtää käyntiin syyskuussa, kun kerhot ja valiokunnat aloittavat toiminnan suunnittelun.

Käy katsomassa Osakunnan sivuilta, löytyykö mieleistäsi kerhoa, ja liity mukaan toimintaan! Kaikkien tapahtumien tiedot tulevat myös sähköpostilistalle. Tässä syksyn alustavia päivämääriä, jotka kannattaa pitää mielessä.

10.10.-12.10 Koivuniemen syystalkoot 11.10. Unionin Rengastusbileet 17.10. Fuksisitsit 24.10. Juristikerhon fuksisitsit 31.10. Virkailijasitsit 7.11. UKK 8.11. Osakunnan syystalkoot 15.11. Vuosijuhlat

Osakunnan pöydät on jo katettu.

24 Hälläpyörä

teksti: anna pöyhönen

KOLUMNI

kuva: katariina hirvonen

Designed to be REPLACED T

echnology is evolving faster than ever, but the newest technology is not in the stores. The newest innovations will be sold to consumers in a couple of years, after companies have milked older products for maximum revenue. Products are designed to break and die, all so that you would keep on buying. It’s not profitable to make one good product that lasts.

Samsung made a durable phone, but refused to give software updates. Apple designed a phone from which you can never

COMPANIES DON’T WANT YOU TO BUY THEIR PRODUCT ONLY ONCE.

change the battery. All printer cartridges are programmed to stop working after a certain number of pages, even if they still contain ink or could easily be refilled. Shirt buttons are sewn badly to make them come off soon.

Software is systematically made obsolete by ending security updates or refusing necessary minor updates without some larger software upgrade. Hardware is designed with a limited lifespan. The look of the products is updated frequently enough to make last season’s products look old and out of fashion. This applies to everything from cars to clothes, and smartphones to televisions.

Companies don’t want you to buy their product once, but to keep replacing it.

The phenomenon is called planned obsolescence. Your product is designed to become obsolete, to make you replace, upgrade or update it. This leads to useless hardware waste on a massive scale globally, and a never-ending demand for inexpensive products that are produced with the cheapest labour available. In the 21st century we are used to this and can’t imagine anything better.

We should consider what we’re buying ‘a function’. We want to cost-effectively fill a purpose for a desired time in a desired manner. What you buy to cover the function is always ‘a product’.

It’s better for the planet, our nerves and our wallets to buy appropriate quality. If you want something to last a decade, you might want to spend a while searching for the one with a long warranty and the most appropriate qualities. Eventually everything breaks and everything you buy is a product.

Sometimes the most appropriate product is worth the extra effort and money.

Hälläpyörä 25

teksti: sanni-mari latvio

EMÄNNÄN RUOKAKULMA

ISÄNNÄN JUOMANURKKA

teksti: eeva häkkinen

Parsa-halloumikääröt

Laavavirtaus

Nopeat ja helpot parsa-halloumikääröt sopivat mainiosti alkusyksyn viileneviin iltoihin pikkunaposteltavaksi. Tarjoa seurana vaikka raikasta salaattia.

Taivas koostuu kahdesta tasosta: alla kirpeän raikas mansikkadaiquiri, päällä pehmeän hedelmäinen Piña Colada. Punavalkoisen laavavirtauksen kera kelpaa muistella mennyttä kesää ja unohtaa alkava syksy. Valmistus vaatii tehosekoittimen.

Tällä ohjeella saat yhdestä voitaikinapaketillisesta puolet parsatäytteisiä ja puolet halloumitäytteisiä kääröjä. Jos haluat tehdä vain yhtä lajia, kaksinkertaista valitsemasi täytteen määrät.

Ota taikinalevyt sulamaan huoneenlämpöön. Ohenna kaulien jokaista levyä pituussuunnassa. Leikkaa levy taikinapyörällä kolmeen osaan. Leikkaa jokaisesta osasta pieni suikale käärön viimeistelyyn.

Leikkaa parsoista tyviosa pois. Kiehauta parsoja noin 5 minuuttia. Ohuiden parsojen kanssa muutama minuuttikin riittää. Leikkaa parsat kahtia.

Paksumpaa osaa voi ohentaa hieman veitsellä.

Kierittele parsat oliiviöljyssä ja rouhi joukkoon mustapippuria. Leikkaa ilmakuivatut kinkkusiivut kahteen osaan ja aseta kunkin siivun päälle kaksi parsan puolikasta. Kääri kinkku parsojen ympärille.

Leikkaa halloumijuusto ja paprika suikaleiksi. Kierittele suikaleet oliiviöljyssä ja rouhi joukkoon mustapippuria.

Laita taikinapalat pellille leivinpaperin päälle. Laita päälle täytteet ja nosta taikinakulmat ympärille. Kiedo jokaisen käärön keskiosan ympärille taikinasuikale. Voitele munalla.

Paista kääröjä 225 asteessa noin 12 minuuttia.

26 Hälläpyörä

Ohje 15 parsa-halloumikäärölle: Taikina: 500 g (5 kpl) voitaikinalevyjä pakasteesta Parsatäyte: 1 puntti vihreää tankoparsaa ½ pkt (à 100 g) ilmakuivattua kinkkua oliiviöljyä mustapippuria Halloumitäyte: 200 g halloumijuustoa 1 iso punainen suippopaprika oliiviöljyä mustapippuria Voiteluun: 1 muna

Resepti: http://www.kinuskikissa.fi/parsa-ja-halloumikaarot

Laita mansikat, molemmat rommit ja siirappi tehosekoittimeen. Jos kookossiirappia ei ole saatavilla, sen voi korvata itse tehdyllä baarisiirapilla (simple syrup) tai hunajalla. Sekoita, kunnes seos on tasalaatuista. Jos seos on kovin tahkeaa, kannattaa tehosekoitin välillä pysäyttää ja työntää silpoutumattomia mansikoita lähemmäs teriä esimerkiksi haarukalla.

Parhaan tuloksen saa käyttämällä hieman ylikypsiä, itse jäädytettyjä mansikoita, mutta myös pakastemansikat välttävät. Jos kookosrommia ei ole saatavilla, sen voi korvata vaalean rommin ja kookoskerman 1:1-sekoituksella.

Kaada mansikkadaiquiri 0,5-litraisen lasin pohjalle. Huuhtele tehosekoitin.

Murskaa jäät tehosekoittimessa. Lisää banaani, ananasmehu ja kookoskerma. Sekoita, kunnes tasaista. Kaada Piña Colada hitaasti mansikkadaiquirin päälle. Jos kaikki onnistui, mansikkadaiquirin pitäisi tihkua kauniisti lasin reunoja myöten kohti pintaa.

Ananasmehun sijaan voit käyttää myös tuoretta ananasta. Ananaksen kypsyyden voi tarkistaa helposti nykimällä kimpun sisimmäisiä lehtiä: jos lehdet irtoavat helposti, ananas on kypsä syötäväksi.

Koristele ananaslohkolla, maraschinokirsikalla ja paperisateenvarjolla.

Nauti pillillä.

Mansikkadaiquiri: 4 cl vaaleaa rommia 4 cl kookosrommia 2 cl kookossiirappia n. 100 g jäisiä mansikoita

Piña Colada: 8 cl makeuttamatonta ananasmehua 8 cl kookoskermaa pieni banaani jäitä

Resepti: http://gohawaii.about.com/od/drinks/r/lava_flow.htm

Hälläpyörä 27