Hamalais-Osakunnan
HÄLLÄPYÖRÄ Jo vuodesta 1866
haastattelussa osakunnan Hyy-edustaja
Kasperi Pastila Kuuluisia osakuntalaisia:
Esko Rekola
Civiksen terveiset Berliinistä
2015/1
pääkirjoitus
Sanoja ja tekoja
H
ulluja ideoita ja uhoamista. Niistä yleensä moni juttu lähtee liikkeelle. Syystäkin: ilman syvältä alitajunnasta kumpuavia ideoita meillä tuskin olisi juuri mitään: GPS-paikanninta, piilolinssejä, pyörää tai tulentekotaitoa. Tai osakuntaa. Entä sitten se toteuttaminen? Paraskin idea jää neokorteksiin pyörimään ympyrää, jos toteutus uupuu. Joskus toteuttamisessa tulee käytännön mutka matkaan. Joskus iskee itsekriittisyys. Idea unohtuu ja jää pölyttymään kuin se purkamaton muuttolaatikko, joka kulkee koskemattomana kodista seuraavaan. Siksi olen sitä mieltä, asiat pitäisikin toteuttaa heti. Heti kun ne tulevat mieleen. Omien ideoiden toteuttamisesta tulee hyvä mieli. Aina tosin ei. Mutta silloinkin on parempi, kuin jos asia olisi jäänyt kokonaan tekemättä, koska onpahan silloinkin oppinut jotakin. Tästä aiheesta pääsee jokseenkin laulunjohtajamaisella aasinsillalla vuoden ensimmäisen Hälläpyörän teemoihin. Tämänkin numeron teemoissa näkyy toteutus, jonka taustalla on joskus ollut vain aavistuksenomainen idea. Osakunta joutaa suureen remonttiin, jossa toteutuu monta kivaa juttua (s. 4). Kumpulassa on villiinnytty uusista oppimisen sovelluksista ja pöytiin piirtelystä (s. 8). Toteuttamiseen voi joskus liittyä ensikertalaisuuden aiheuttamia paineita, joita Veera pohtii kolumnissaan (s. ��). Ota siis tänään orastavaa ideaasi kädestä kiinni ja vie se perille saakka, oli se sitten puoleen väliin kudottu patalappu keittiön alimmassa vetolaatikossa tai postileimaa vaille valmis rakkausruno. Kiitollisuus ja hyvä mieli seuraavat perästä. Heikki Kontio
2
Hälläpyörä
Anna Valjakka Päätoimittaja
hälläpyörä 2015/1 Sisällys 2 Pääkirjoitus 4 Toimarin palsta 5 Osakunnalla tapahtuu 6 Päivä kirjastolla 8 Mobiilisovelluksia ja kisällioppimista 10 Luonnontuntemusta hankkimaan Haastattelussa Kasperi 12 Pastila 14 Kuuluisia osakuntalaisia: Esko Rekola 16 Terveisiä Berliinistä! osakunnat: 18 Muut PPO 20 Asuntoloiden keitaat: Musta Härkä 22 Kolumni: Se erityinen eka kerta
Toimitus Päätoimittaja
ANNA VALJAKKA
Toimitussihteerit
LOTTA BROMS, AMANDA PELTOMAA
Toimittajat
JULIA JEGANOVA, JANI KAIPAINEN, VÄINÖ KATAJISTO, AMANDA PELTOMAA, MARTTI RAJAMÄKI, ELINA SIIVOLA, VEERA TARMO, JAANA VILKMAN, SAMU VUORINEN, LAURA WECKSTRÖM
Graafikko
EMILY SHARRAT
Taitto
JANI KAIPAINEN, MARTTI RAJAMÄKI, ANNA VALJAKKA, LAURA WECKSTRÖM
Etukannen kirsikankukkakuva: JANI KAIPAINEN
Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan jäsenlehti. Hälläpyörä ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kustantaja
HÄMÄLÄIS-OSAKUNTA
Paino
PICASET OY
Painos 888 KPL ISSN 1795-3634. Toimituksen sähköposti HALLAPYORA@ GMAIL.COM Hälläpyörä
3
TOIMARIN PALSTA toimarin palsta
Terveisiä Hämeestä!
K
Saara Leino
ävin Ilveshiihdossa ensimmäistä kertaa. Kokemus oli värikäs: nostalgiaan ja kaikenlaiseen maalaisromantiikkaan erehtyvänä tyyppinä ostin itselleni Hakaniemen markkinoilta perinteiset, pitkävartisiin kumisaappaisiin kiinnitettävät, karhunkaatajan eräsukset. Matkaan tuli varattua lisäksi villapaita, akseli koskelan viimeksi pitämä karvalakki sekä ystävällisen civiksen tarjoama tonkallinen hiihtosahtia. Näine varusteineni yritin sitten hullun lailla läähättäen sivakoida osakunnan kokeneiden hiihtäjien perässä. Menestykseni huoltotiimin palveluksessa oli taattu: monet etapit kuljin suksien sijaan huoltotiimin pakettiautossa, kun pinna ja kunto eivät kestäneet kaikkea lykkimistä, mäissä nurin muksahtelua ja suksieni karhennetuista pohjista lähtenyttä suhinaa, joka muutti kaiken järkevän latukeskustelun seniilien juttelua muistuttavaksi ”MITÄÄÄH!?” -huuteluksi. Onneksi hiihtoletkan ihanat peränpitäjät pitivät keskustelun katkeilevasta tasosta huolimatta huolta motivaatiosta ja hiihtovauhdista kepillä ja porkkanalla: suksisauvalla ja rommilla. Parasta kaikessa oli se, että neljän päivän aikana ei ollut hetkeäkään tylsää; ei pienintäkään
4
Hälläpyörä
kurjaa tilannetta tai syytä epätoivoon. Hiihto tapahtui hyvässä seurassa elämää hauskempien juttujen ryydittämänä. Kun huoltotiimi avosylin kutsui, siirryttiin taukopisteille vitsailemaan ja valittelemaan hiihtäjille, kuinka mehutonkan kahvat viilenevät ulkoilmassa ikävästi. Koko tapahtuma oli järjestetty osaavassa, hilpeässä ja hauskanpitoa ylläpitävässä hengessä. Hämäläisessä hengessä. Hiihdon lisäksi lumia sulattava kevät toi muitakin tapahtumia osakunnalle ja useita on vielä tulossa, ennen kuin pakenemme kesäksi Koivuniemeen – jossa aion muuten yhä toteuttaa itseäni ja kaipuutani maalais(rappio)romantiikkaan. Onneksi voimme järjestää tämänkin kevään tapahtumat hämäläisittäin eli loistokkaasti ja paremmin kuin hyvin. Työtä järjestelyissä on paljon, ja toivon että meillä osakuntalaisilla riittää tarmoa ja vapaaehtoisuutta työn tekemiseen. On ollut ilo toimaroida tällaista osakuntaa jo vain tämä alkuvuosi. Muistakaa myös tulla kertomaan, miten tekisin sen vielä hämäläisemmin. Mukana voitte mainittuja peränpitäjiä mukaillen tuoda keppiä ja rommia. Taneli Laine Toiminnanohjaaja
Taneli
Väisty
oikaisu Viime numeron (4/�014) jutun Vain osakuntaelämää kirjoittajiksi oli merkitty Taina Vuokko ja Liisa Lähteenmäki. Tosiasiassa jutulla oli vain yksi kirjoittaja: Taina Vuokko. Vuoden �014 toimitus pahoittelee virhettä. Taneli Laine
osakunnalla tapahtuu
Tapsa kuraattoriksi
O
sakunnan uudeksi kuraattoriksi valittiin maaliskuun yleiskokouksessa seuraaviksi kahdeksi vuodeksi Tapio ”Tapsa” Hatakka. Tapio astui Pekka Hassisen jättämiin saappaisiin huhtikuun alussa. Tapsa, miten kuraattorikauden alkutaival on sujunut? – Ensimmäiset viikot ovat menneet täydellä tohinalla. Onko jotain, mitä haluaisit sanoa osakuntalaisille? – Lisää rock ’n’ rollia osakuntaan. Hälläpyörän toimitus onnittelee uutta kuraattoria! Väistyvä kuraattori katselee vieressä, kun uusi saa käädyt ylleen
Anna Valjakka
Osakunta remonttiin!
O
sakunta suljetaan remontin vuoksi koko kesäksi 10.5. alkaen. Remontin on tarkoitus valmistua kesän loppuun mennessä, eli uudistuneita osakuntatiloja päästään ihailemaan syksyn alkaessa. Remonttiin kuuluu laaja pintaremontti. Valaistusta parannetaan lisäämällä ja uusimalla valaisimia. Joidenkin tilojen, kuten esimerkiksi Sillanpään, kalusteita uusitaan. Pintaremontin lisäksi osakunnalla toteutetaan muutamia suurempia hankkeita: osakuntabaariin rakennetaan uusi ruokalinjasto ja salin ilmettä parannetaan uusilla pöydillä ja värimaailmalla. Myös vanha tavarahissin purkaminen tuo hieman lisätilaa. Kolmannen kerroksen käytävään rakennetaan uusi ”minikeittiö” vesipisteineen kahvinkeittoa varten. Mämmilässä toteutetaan laajempi keittiöremontti: keittiöön asennetaan uudet kaapit ja tasot, sekä keittiölaitteet uusitaan vastaamaan osakuntalaisten ja emännistön tarpeita. Remontin jälkeen keittiössä on mahdollista valmistaa ruokaa esimerkiksi sitseille. Osakunnan saunatiloissa Hikiällä remontoidaan suihkutilat ja sauna. Lisäksi Hikiälle kauan odotetun lasitetun terassin rakentaminen on varmistunut! Remontti koskee vain osakuntarappua eikä vaikuta osakunnan muihin tiloihin. Kirjasto säilyy osakuntalais-
ten käytössä ja kesäksi toiminta siirtyy tuttuun tapaan kesäpaikalle Koivuniemeen. Olga Penkkilä
Remontin yhteydessä osakunta saa viidenteen kerrokseen terassin. Kuvan terassi ei liity juttuun.
Hälläpyörä
5
Päivä kirjastolla Millaista on suorittaa päivän mittainen kirjastomaraton? Klo 8.59
Klo 9.35
Klo 9.10
KLO 10.05
Jos olet ensimmäisenä odottamassa kirjaston aukeamista, olet todennäköisesti erittäin lähellä deadlinea. Valitsit kuitenkin yhden mukavimmista paikoista viettää opiskelupäiväsi – tervetuloa Hämäläis-Osakunnan kirjastoon. Etsin kirjaston 8000 niteen kurssikirjavalikoimasta sen oikean. Tarjolla olisi myös 1000 kaunokirjallista teosta, mutta tänne ei tultu pelleilemään. Kaunokirjallisuutta voi lukea kotona villasukat jalassa, viinilasi kädessä.
6
Hälläpyörä
Kaivan kaapistani villasukat. Ei ole mitään syytä kärsiä ulkokengissä koko päivää, kun voi heittäytyä kotoisaksi. Kirjastoon pääsee kuitenkin pääasiallisesti vain Hämiksen jäsentarralla varustautuneita opiskelijoita. Lehtisalin pyöreillä pöydillä ei ole vieläkään ketään. Hiljainen lukusali vetää puoleensa, mutta ilmastoinnin unelias humina on liian vaarallista ilman kahvia. Lukusalien 65 paikasta vain yksi on varattu – joku työskentelee läppärillä. Se tulee
Sara Rintamo
ntamo
TIETOKONELUOKASTA KUULUU HILJAISTA NAPUTUSTA JA VIELÄKIN HILJAISEMPAA SISÄISTÄ HUUTOA
pitämään koko salin tyhjillään tuollaisella enterin moukaroinnilla.
huomioitua kaikkea kirjastossa esillä olevaa taidetta. Kannattaa joskus pysähtyä ihmettelemään.
Klo 12.15
Klo 20.56
Lounas. Muistan jopa paluumatkalla uusia kaappivaraukseni. Vaikka varattavia kaappeja on 60 kappaletta, ei tule ottaa harkitsemattomia riskejä. Saatan joutua ryhmätyötilaan kaappeineni ja villasukkineni. Ryhmätyötila on no man’s land: siellä olevista vain 50 % on oltava Hämiksen jäseniä. Klo 14.29
Tietokoneluokasta kuuluu hiljaista naputusta ja vielä hiljaisempaa sisäistä huutoa. Yleisin määräaika täällä istuville on huomenna ja motivaatio on sen mukainen. Silti vapaita koneita on aina saatavilla, eikä tulostimessa näy kengänpohjakuvioita tai lommoja. Keinovalon valaisemat kasvot työskentelevät ripeästi ja määrätietoisesti mutta mitään rikkomatta tai riehumatta. Klo 15.45
Ei sitä koko aikaa jaksa raataa. On luettava uusimmat lööpit teekupin äärellä lehtisalin sohvalla. Joku ihana ihminen on tuonut tänne viltin ja tyynynkin, hmm… Klo 16.10
Heräät supinaan ja naurunremakkaan. Saniaisten takana kurkistelee 5 juristipäätä, kuudes lähestyy sinua joogakepin kanssa ja seitsemäs ottaa kuvia. Aina sillä on todistusmateriaalia kaikesta.
”5 minuuttia sulkemiseen” – varoitusteksti on taas jäänyt kaikkien välilehtien/avoimien ikkunoiden taakse ja iskee paniikki. Painat Wordin tallennusnappia varmuuden vuoksi kolmesti. Klo 21.01
Harppoessasi lehtisalin läpi katse maahan suunnattuna (ettei se vaan osu kirjastonhoitajaan) vannot itsellesi, että ensi kerralla aloitat työt aikaisemmin. Julia Jeganova
Mikä Hämäläis-osakunnan kirjasto Missä Urho Kekkosen katu 4–6 A (8. krs) 00100 HELSINKI Milloin ma–pe klo 9–21, la 10–18
Tietoa kirjaston historiasta saa Harri Hypénin kirjasta Hämäläis-osakunnan kirjasto – klubitoiminnasta täyden palvelun opiskelijakirjastoksi ����–����, joka löytyy kirjastonhoitajaa vastapäätä olevasta vitriinistä.
Klo 18.50
Seilatessa käytävää edestakaisin tulee harvoin Hälläpyörä
7
Veikk
Mobiilisovelluksia ja kisällioppimista Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen laitoksen opetusta on pyritty viime vuosina kehittämään erityisesti peruskurssien osalta. Tuntiopettajat Lotta Oinonen ja Johanna Rämö kertovat muutoksista.
-
K
OI-
umpulan kampuksen Exactum-rakennuksessa sijaitseva Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan matematiikan ja tilastotieteen laitos kouluttaa niin tulevia matemaatikoita kuin sivuaineopiskelijoita. Viime vuosina opetusta on pyritty kehittämään uudenlaisilla oppimismenetelmillä.
A
Innostavampaa ilmapiiriä kohti Matematiikan luennoista saattaa tulla monille mieleen kaavoja ja muita matemaattisia symboleita täynnä olevat liitutaulut, joita säestää luennoitsijan ääni. Perinteisessä mallissa opiskelijan rooliksi on jäänyt muistiinpanojen tekeminen ja ehkä muutaman kysymyksen esittäminen luennon aikana. Nyt luentoja on pyritty kehittämään opiskelijoita aktivoivampaan suuntaan. Luennoitsijan ehkä yksitoikkoista yksinpuhelua katkaistaan kysymyksillä, joita pohditaan esimerkiksi pareittain tai pienryhmissä. Joskus kysymys esitetään vastausvaihtoehtojen kanssa, ja opiskelijat ja ryhmät voivat vastata mobiililaitteilla verkossa olevien palvelujen, kuten Socrativen, avulla, jotka keräävät vastaukset ja näyttävät miten vastaukset jakautuivat eri vaihtoehtojen kesken. Eräillä luennoilla on käytössä Presemo-sovellus. Perinteisissä laskuharjoituksissa eli laskareissa jokaiselle viikolle annetaan noin viidestä kymmeneen tehtävää, joita on aikaa ratkoa noin viikko.
8
Hälläpyörä
Yleensä tehtävät käsitellään kurssiassistentin pitämässä laskuharjoitustilaisuudessa, jossa tehdyt tehtävät kirjataan paperiin ja assistentti voi pyytää jonkun opiskelijoista esittämään ratkaisunsa luokan edessä. Apua tehtäviin saa ehkä kurssiassistentilta tai vanhemmilta opiskelijoilta. Opetuksen kehitys on tuonut muutoksia tähän käytäntöön. – Viime vuosien suurimpia muutoksia ovat olleet niin sanotun kisällioppimisen käyttöönotto useilla isoilla peruskursseilla (esimerkiksi lineaarialgebran, algebran ja todennäköisyyslaskennan kursseilla), luentojen kehittäminen interaktiivisemmaksi Presemon avulla sekä Exactumin kolmannen kerroksen käytävän muuttaminen opiskelutilaksi valkotaulupintaisten pöytien ja liitutaulujen avulla, kertovat tuntiopettajat Lotta Oinonen ja Johanna Rämö. Kisällioppimisessa yleensä jo kurssin suorittaneet vanhemmat opiskelijat toimivat ohjaajina, jotka auttavat kurssin laskuharjoitustehtävien tekemisessä. Joskus ohjaajana voi bongata kurssin luennoitsijan tai muuta matematiikan ja tilastotieteen laitoksen opettajia. Ohjaajat kiertelevät värillisiin huomioliiveihin pukeutuneina opiskelijoiden seassa sekä erityisessä ohjausluokassa että käytävällä. – Muutoksilla on pyritty kannustamaan opiskelijoita aktiiviseen työskentelyyn, vuorovaikutukseen henkilökunnan ja toisten opiskelijoiden kanssa
Veikko Somerpuro
sekä luomaan innostavaa ilmapiiriä matematiikan opiskeluun, mainitsevat Oinonen ja Rämö. Vaikutuksia tutkitaan Opetuksen kehityksen kannalta on tietenkin tärkeää tietää, minkälaisia vaikutuksia muutoksilla on ollut. Oinosen ja Rämön mukaan tutkimuksissa on havaittu, että uudistukset ovat parantaneet opiskelijoiden aktiivisuutta ja sitoutumista kursseihin. Entistä suurempi osa opiskelijoista tekee harjoituksia kurssin aikana ja lisäksi opiskelijat jatkavat harjoitusten tekemistä pidempään kuin perinteisessä opetuksessa. Lisäksi joidenkin opettajien havaintojen mukaan on myös viitteitä siitä, että opiskelijat selviytyvät myöhemmistä kursseista entistä paremmin, mutta tämä vaatii vielä tarkempaa tutkimusta. Oinosen ja Rämön mielestä myös vanhassa mallissa on jotain hyvää. – Perinteisistä luennoista ja laskuharjoituksista
ei ole tarkoitus luopua kokonaan, vaan tavoitteena on tarjota opiskelijoille kokemuksia monista erilaisista opetus- ja oppimistavoista. Vanhojen menetelmien hyviä puolia kuten esimerkiksi perinteisiin laskuharjoituksiin liittyvää esiintymisen harjoittelua pyritään toteuttamaan jatkossakin, tosin ehkä hiukan erilaisessa muodossa. Opetuksen kehitys lienee jatkuvaa. Oinonen ja Rämö kertovat tulevasta seuraavaa: – Tulevaisuudessa tarkoituksena on kehittää edelleen muun muassa kandivaiheen lopun ja maisterivaiheen kursseja ja monipuolistaa laskuharjoitusten käytäntöjä entisestään. Lisäksi opinnäyte- ja harjoitustöiden tekemistä pyritään sujuvoittamaan parantamalla opiskelijoille tarjottavaa tukea ja selkeyttämällä ohjeita. Tämä työ on jo aloitettu ja sen tulokset näkyvät opiskelijoille toivottavasti jo ensi lukuvuoden aikana. Väinö Katajisto
Hälläpyörä
9
Luonnontuntemusta
hankkimaan
Biologian opetusta vaivaa käytännönläheisten kurssien puute. Käytännön kokemusta löytää, kun osaa etsiä sitä oikeasta paikasta.
A
ikoinaan yliopistoon päästessäni ajattelin, että täällähän oppii hitsi vieköön vaikka mitä hyödyllistä. Opiskelen bio- ja ympäristötieteitä, ja itselleni on ollut oikeastaan melkoinen pettymys, mitä olen oppinut käytännön puolelta: se on ollut todella vähäistä. Käsittääkseni muualla tilanne on hieman valoisampi - Helsingin yliopiston biologian opiskelijat tunnetaan hieman siitä, että heistä suuri osa alkaa tutkimaan esimerkiksi lajistoa eikä niinkään päädy esimer-
KENTTÄKURSSEILLA MUODOSTUU USEIN TIIVIS JA HYVÄ PORUKKA, MIKÄ ON TÄRKEÄÄ OPPIMISEN KANNALTA kiksi ELY–keskuksiin tekemään käytännönläheisempiä töitä. Käytännönläheiset kurssit maksavat helposti enemmän, mutta mielestäni niiden tarve on todella suuri. On hyvä tiedostaa, että kursseja voi myös pyytää erikoisosaajilta, ja opiskelijat voivat tehdä itse töitä kurssien järjestämiseksi tai jopa järjestää niitä itse, jos heillä on jotain erikoisosaamista.
10
Hälläpyörä
Käytäntöä olen onneksi oppinut paljon luonnonsuojelujärjestöistä, kuten Birdlifesta, Suomen Luonnonsuojeluliitosta ja Luonto-Liitosta. Niissä toimimisesta voi saada myös opintopisteitä. Kannattaa tutustua myös Helsinki Think Companyn tapahtumiin. Viime syksynä olin Viikissä aivoriihessä, jossa pohdittiin rehu- ja elintarvikeyhtiö Raisioagrolle tulevaisuutta. Vaikka tapahtuma oli vain kahtena päivänä, siellä oppi yhtä paljon kuin joillakin parhaista kursseista. ONNEkSI järjestetään kenttäkursseja, joilla oppii sisäistämään todella paljon asioita varsinkin, jos ei juuri asiasta tiedä. Myös Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisellä puolella on sangen hyvä tarjonta. Tutkimusasemia on Lammilla, Kilpisjärvellä ja Hangossa. Helsingin yliopistossa kenttäkursseja järjestetään ainakin maa- ja metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa sekä bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa sekä geo– ja maantieteen laitoksella. Ensi kesää ajatellen kannattaa katsoa muidenkin yliopistojen kenttäkursseja, sillä niillekin saattaa päästä. Kenttäkursseilla muodostuu usein tiivis ja hyvä porukka, mikä on tärkeää oppimisen kannalta. Lisäksi kenttäkursseilla luonto on läsnä, ja varsinkin jos ei koskaan ole päässyt kunnolla maastoon, niin sekin voi olla jo kokemus. Toki kaikille kursseille ei pääse varsinkaan toisen alan opiskelija, mutta peruskenttäkursseille päässee melko helposti. Lisäksi hyvät perustelut ainakin jollakin kursseilla huomioidaan.
ITSELLENI rakkaimpia ovat olleet lajistokurssit. Lajistotuntemushan on tunnetusti katoavaa tässä yhteiskunnassa. Näille kursseille kannustan kaikkia tulemaan, niille peräti yleensä pääsee helposti ja onpa joitakin peruutettukin liian vähäisen osanottajamäärän takia. Lajistokursseista ja työpajoista olen käynyt Konneveden tutkimusaseman sienityöpajoissa sekä sienien syventävällä lajintuntemuskurssilla, joka järjestetään joka toinen vuosi. Muitakin lajistokursseja järjestetään, mutta niitäkin nykyisin valitettavasti yhä vähemmän. Kannattaa tutustua näissäkin muiden yliopistojen tarjontaan.
Sienikursseilla olen päässyt tutustumaan Rovaniemen läheisen Tervolan sekä Jyväskylän alueen luontoon. Yleisen paikka- ja lajistotuntemuksen kasvun lisäksi näillä kursseilla on myös muita hyviä puolia: kursseilla on todella hyvä ilmapiiri, yhteisöllinen ja rento tunnelma. Lisäksi paikalla on huippuja sekä vasta-alkajia, joten tulee eräänlainen perhetunnelma. Sienituntemuksen hyvä puoli on myös se, että oppii keräämään ruokasieniä. Martti Rajamäki
Sienikurssi Pisavaaran luonnonpuistossa
Oskari Härmä
Hälläpyörä
11
Haastattelussa
Kasperi Pastila Kasperi Pastila valittiin viime syksynä HYY:n edustajiston jäseneksi Hämäläis-Osakunnan ehdokkaista ainoana. Vaaleista on vierähtänyt hyvä tovi, joten on aika päästä kuulemaan, mitä Kasperille kuuluu nykyään.
M
iten edustajistovaalit menivät, kasperi? – Osakuntalaisilla olisi voinut mennä paremminkin. Hämiksen osalta minimitavoite saavutettiin, kun saimme yhden edustajan läpi. Äänestysprosentti ei ollut korkea (�1,68 %), eikä tästä olla ylioppilaskunnassa ylpeitä. Itse tein vaalityötä vaalipäivinä Viikissä. Olin kertonut myös kavereille ja tutuille ihmisille, että olen ehdolla. kuinka paljon tiesit HYY:stä ennen vaaleja? Entä niiden jälkeen? – Ennen ehdokkaaksi astumista en tiennyt kovinkaan paljoa. Ehdokkaaksi astumisen jälkeen saimme koulutusta HYY:stä Osakuntalaisen Unionin puolesta. Vaalien jälkeen HYY on järjestänyt meille edustajille monenlaista koulutusta. Aiheita ovat olleet muun muassa HYY:n talous ja esiintymistaidot, ja nyt viimeisimpänä Laura kolbe piti edustajiston jäsenille luennon ylioppilaskunnan historiasta. Mitä HYY:n edustajistossa on tapahtunut sitten vaalien jälkeen? – Vaalituloksia ei ehtinyt kauaa sulatella. Olimme jo seuraavana iltana Osakuntalaisen edustajistoryhmän kanssa koolla pohtimassa tulevia hallitusneuvotteluita. Siinä touhussa menikin illat noin viikon ajalta. Saimme kuitenkin olla iloisia, sillä pääsimme hallitukseen! Saimme kolme paik-
12
Hälläpyörä
”HYY:N VALIOKUNNAT OVAT AVOIMIA KAIKILLE HYY:N JÄSENILLE”
kaa hallitukseen: nämä paikat ottivat Ella keskiPanula Pohjois-pohjalaisesta Osakunnasta, Pasi Pykälistö Kymenlaakson Osakunnasta ja Otso Heiskanen Wiipurilaisesta Osakunnasta. – Joulukuussa edustajisto hyväksyi vuoden �015 budjetin. Helmikuun kokouksessa käsiteltiin viime vuoden toimintakertomus ja vuoden �015 toimintasuunnitelma. Vaalien jälkeen on nähty paljon virkaanastumisia: esimerkiksi Osakuntalaisen edustajistoryhmän puheenjohtajaksi valittiin Jasmina Zagai Eteläsuomalaisesta Osakunnasta. Vuoden alussa jaettiin HYY-yhtymän talouspaikat. Mitä ne talouspaikat ovat? – HYY-yhtymällä ja siihen kuuluvilla tytäryhtiöillä on hallitukset. Näiden oikeiden yhtiöiden hallitukset koostuvat pääosin opiskelijoista. Hallituspaikat täytetään vaalituloksen mukaisesti. Itse en
hakenut talouspaikkaa opiskelukiireideni vuoksi. Tapahtuuko tänä vuonna jotakin erityistä? – Kyllä vaan. Yliopistomme täyttää �75 vuotta. Yliopiston juhlavuosi on asetettu vastuualueeksi muun muassa hallituksen jäsenelle Pasi Pykälistölle. Uudeksi pääsihteeriksi valittiin huhtikuussa Jannica aalto, se on tärkeä kolmen vuoden pesti. Keväällä käytiin myös eduskuntavaalit. HYY:ssä ja SYL:ssä eduskuntavaalit koetaan tärkeäksi opiskelijoihin ja yliopistoon vaikuttavana asiana. Niille, joita asia enemmän kiinnostaa, voisin mainita yhteiskunnallisen vaikuttamisen valiokunnasta. Se on avoin kaikille HYY:n jäsenille, kuten kaikki muutkin valiokunnat ovat.
Tänä vuonna tullaan päivittämään myös HYY:n ympäristöohjelma. Syksyllä käydään Halloped-vaalit eli yliopiston tiedekuntaneuvostojen ja laitosneuvostojen opiskelijajäsenten vaalit. Ja toivottavasti pääsemme tänä vuonna eteenpäin Uuden ylioppilastalon putkiremontin suhteen. Putket ovat sata vuotta vanhat eivätkä kestä enää. Onko ehdolle lähteminen kaduttanut? – Ei missään nimessä. Olen tavannut paljon uusia ihmisiä, joita en kai olisi muuten tavannut. Ja olen oppinut paljon uusia asioita. Janne Siipola
Janne Siipola
– Vaalituloksia ei ehtinyt kauaa sulatella, Kasperi kertoo.
Hälläpyörä
13
kuuluisia osakuntalaisia
Esko Rekola Juristi ja moninkertainen ministeri Esko Rekola toimi pitkän ja moninaisen uransa aikana korkeimmissa viroissa niin osakunnalla kuin yhteiskunnassakin. �5-vuotiaana menehtynyt Rekola vaikutti juristina, opettajana ja ministerinä sekä presidentti Mauno Koiviston luottohenkilönä. Eduskunta
14
Hälläpyörä
SOSIAALIDEMOKRAATIT JA KESKUSTA TARVITSIVAT REKOLAA HALLITUKSEN TASAPAINOTTAJANA
E
sko Johannes Rekola syntyi Tampereella 10. kesäkuuta 1�1�. Hänen vanhempansa olivat lähtöisin vaatimattomista oloista, mutta ensimmäisen polven suomenkielisinä akateemisesti koulutettuina tarjosivat lapsilleen perinteisen porvariskodin. Rekola kävi koulunsa Tampereen lyseossa ja menestyi erityisesti matematiikassa. Samoihin aikoihin hän innostui juristin opinnoista isänsä esimerkistä. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1��7 hän siirtyi opiskelemaan Helsingin yliopistoon oikeustiedettä. Rekola oli saanut opintojaan varten lykkäystä sotapalveluksesta, mutta tammikuussa 1�40 kävi käsky talvisodan rintamalle. Rekola osallistui opintojensa aikana myös jatkosotaan, mutta selvisi sodissa vammoitta. Palattuaan palveluksesta hän aktivoitui Hämäläis-Osakunnassa: Rekola valittiin osakunnan sihteeriksi lukuvuodeksi 1�44–1�45. Hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1�45, mutta se ei tarkoittanut osakuntaelämän hiipumista. Hän toimi taloudenhoitajana 1�46–1�47, kuraattori Eino E. Suolahden sijaisena lukuvuoden 1�47–1�48 sekä varsinaisena kuraattorina 1�48–1�4�. Hämäläis-Osakunnan lisäksi hän ehti opiskeluvuosinaan vaikuttaa Suomen ylioppilaskuntien liiton sekä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksissa sekä jälkimmäisen talousvaliokunnan puheenjohtajana. Valmistuttuaan hän sai nopeasti töitä Maalaiskuntien liitosta lakimiehenä. Viisi vuotta kestäneestä pestistä alkoi Rekolan viisikymmenvuotinen ura eduskunnan valiokuntien lausuntojen antajana. Liitosta Rekola siirtyi Yhteiskunnallisen korkeakoulun yliopettajaksi ja oli mukana vaikuttamassa sen muuttumisessa Tampereen yliopistoksi. Vuonna 1�57 Rekola siirtyi valtiovarainministeriön vero-osaston päälliköksi, ja siitä eteenpäin
hän toimi monissa korkeissa viroissa, kuten rautatiehallituksen pääjohtajana sekä liikenneministeriön kansliapäällikkönä. Noina aikoina hänet tunnettiin virkamiespiireissä tosikkona, sillä hän oli poikkeuksetta rehellinen, asiallinen ja raitis. Leima kuitenkin sopi Rekolalle itselleen, sillä etäinen työimago esti korruption mahdollisuudet. Rekola toimi sitoutumattomana ministerinä peräti viidessä hallituksessa, ensin vuosina 1�6�–1�64 valtiovarainministerinä sekä vuodet 1�76–1�8� valtiovarainministerinä, toisena valtiovarainministerinä ja ulkomaankauppaministerinä. Rekolaa tarvittiin hallituksen tasapainottajana, sillä keskenään kilpailevat sosiaalidemokraatit ja keskusta eivät halunneet luovuttaa salkkujen enemmistöä vastapuolelle. Tiukimpaan paikkaan Rekola päätyi vuonna 1�81, kun keskusta yritti kaataa koiviston hallituksen. Rekolaa houkuteltiin mukaan hankkeeseen jopa tarjoamalla hänelle paikkaa seuraavan hallituksen pääministerinä, mutta mies totesi tukensa Koivistolle ja myötävaikutti vahvasti hallituksen koossapysymiseen. Koivisto palkitsi Rekolan ministerin arvonimellä 1�8�, ja he tekivät yhteistyötä vielä myöhemmissäkin vaiheissa. Eläkkeelle Rekola jäi 1�8� Kalevi Sorsan kolmannesta hallituksesta, mutta hän toimi vielä muun muassa Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kanslerina vuodet 1�87–1��6 ja julkaisi elämäkerran Viran puolesta vuonna 1��8. Hämäläis-Osakuntakaan ei jäänyt unholaan työvuosien melskeissä, sillä Rekola valittiin Hämäläisten ylioppilassäätiön ensimmäiseen hallitukseen ja hän oli sen hallituksen ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Rekola kuoli Tampereella 7. lokakuuta �014. Amanda Peltomaa
Hälläpyörä
15
Terveisiä Berliinistä! Berliini on ihmeiden kaupunki. Civis jakaa kokemuksiaan vaihtovuodestaan.
B
erliinistä löytyy jokaiselle jotakin. Musiikkia, klubeja, baareja, museoita, näyttelyitä, isoja ja pieniä kauppoja, puistoja, lisää musiikkia... Berliinissä asustaa noin �.5 miljoonaa ihmistä, joista seitsemänosa on ulkomaalaisia. Ei siis mikään ihme, että erilaisuutta ja kansainvälisyyttä löytyy. Itse olen löytänyt kotini Friedrichshainista. Se on minun Kiez, niinkuin berliiniläiset sanovat kau-
16
Hälläpyörä
punginosista. Omasta kiezistään ollaan ylpeitä ja yhteishenki on todella voimakas. Täällä kadulla törmää paljon erilaiseen väkeen: on hipstereitä (paljon hipstereitä), nuoria pareja lastenvaunujen kanssa, punkkareita, turkkilaisia ja nistejä. Myös hevareita kuljeskelee paljon täällä minun kadullani, kun kahdensadan metrin päässä kotiovelta on yksi Berliinin suurimmista (ja todennäköisesti kämäisimmistä) klubeista, K17. Friedrichshainissa
Maria Saraste
Graffiteja urheilupuistossa. on parhaat klubit, kivoimmat kahvilat ja näteimmät talot. Täällä pohjoispuolella, jossa asustelen, löytyy myös Berliinin viimeisiä vallattuja taloja, jotka ovat komeita graffiteineen ja bannereineen. Saksalaisissa on paljon samaa kuin suomalaisissa. Julkisissa ihmiset eivät hymyile ja ovat naama kiinni älypuhelimissaan. Kaupassa liukuhihna loppuu kassalle, joten parhaillaan ostokset alkavat tippumaan lattialle, jos ei pysy kassatädin vauhdissa mukana. Myös lähi-Dönerin omistaja puhuu ja toimii niin nopeasti, ettei millään pysy perässä. Saksalaiset näyttävät tunteensa, ja olenkin saanut päivittäisessä asioinnissa paljon pahoja katseita ja tyytymättömiä hymähdyksiä. Mutta mieluummin ovat rehellisiä: suomalaista hiljaisuutta ja kiertelyä ei ole tullut ikävä. Tehokkuus loppuu sillä hetkellä, kun aletaan puhumaan julkisesta liikenteestä. En usko, että missään maassa ollaan varsinaisesti tyytyväisiä omaan julkiseen liikenteeseen, mutta täällä tuntuu, että Berliinin junankuljettajat ovat joko koko ajan pilvessä tai jokin ei vain oikeasti toimi. Liikkumiseen pitääkin varata paljon aikaa - täällä etäisyydetkin ovat suuremmat kuin pikku-Helsingissä. Puolen tunnin matka on lyhyt, sille lähtee milloin vaan. Tunnin matkat (kuten kotiovelta yliopistolle tällä hetkellä) ovat normaaleja. Nopeasti oppii nauttimaan siitä, että on ”aikaa” liikkuessa: saa luettua tai kuunneltua musiikkia. Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin istua ja ihmetellä ikkunasta nä-
kyviä maisemia. Graffiteja, hylättyjä rakennuksia, värikkäitä taloja ja suuria puistoja. Olemme siskoni kanssa ihmetelleet hintaeroa Suomeen paljonkin. Sen sijaan, että kertoisi, mikä täällä on halvempaa, olemme keskittyneet miettimään, mikä täällä on kalliimpaa. Yliopistolla ruokailu on sikamaisen kallista (lämmin ruoka + juoma 4-6 euroa). Toisekseen sähköstä maksan kämppiksen kanssa yhteensä 70 euroa kuussa. Energiareformi tulee kalliiksi tavallisille kansalaisille, mutta toivoa on, että uusiutuvan energian kehityksessä todellakin tehdään suuria harppauksia lähitulevaisuudessa, sillä siihen ollaan pakotettuja. Vaikka tekemistä löytyy tässä suurkaupungissa loputtomiin, jää vaihdon aikana paljon aikaa itsekseen viettämiseen. Ystäviä ja tuttuja on löytynyt helposti, mutta kuitenkin jää paljon aikaa myös itselle. Olen alkanut nauttimaan siitä, että elämä on rauhallisempaa ja on paljon aikaa filosofoida, millainen ihminen haluaa olla ja mitä asioita elämässä oikeasti haluaa. Tuntuu, että alkaa kunnolla hahmottamaan, mihin suuntaan sitä on elämässään menossa. Vaihtoa voi suositella oikeastaan kaikille. Näkee vähän maailmaa, tapaa uusia ja erilaisia ihmisiä. Vaihto toimii myös sinä viimeisenä tapana irtaantua tutusta ja turvallisesta ja itsenäistyä kunnolla. Maria Saraste
Hälläpyörä
17
muut osakunnat
Pohjois-Pohjalainen Osakunta
– pohjalaista yhteyttä Töölössä
P
ohjois-Pohjalainen osakunta on yksi osa entisestä Pohjalaisesta Osakunnasta, joka perustettiin 164�. Vuonna 1�07 osakunta jakautui Etelä- ja Pohjois-Pohjalaisiin osakuntiin sekä ruotsinkieliseen Vasa Nationiin. Yhteys osakuntien välillä ei kuitenkaan kadonnut, vaan kolme osakuntaa toimii edelleen Ostrobotnia-talossa eduskuntatalon kupeessa Töölössä. Osakunnan jäsenillä on yhteyksiä Oulun ja Lapin lääneihin. Osakunta tarjoaa Hämiksen tapaan muun muassa mahdollisuuden asuntoon sekä stipendejä opintoihin ja osakunta-aktiiveille. Ravintola Manalasta voi PPO:hon kuuluva saada opiskelijahintaisen lounaan. Valitettavasti lounas on alennettu ainoastaan pohjalaisten osakuntien jäsenille. Osakuntatalosta löytyy myös juhlasali sitseille sekä muille juhlille, kerhotilat, teatterihuone videotykkeineen, kurssikirjoja lainaava kirjasto sekä kellarikerroksen Möykkä-sauna. Viikoittain toimivat kanta-alueen kolmen maakunnan – Pohjois-Pohjanmaan, Lapin ja Kainuun – omat kerhot. Lisäksi vuoden mittaan järjestetään monenlaisia juhlia joko perinteisesti tai erilaisilla teemoilla. Juhlat tai niiden jatkot voivat olla oiva tapa tutustua jopa kolmeen osakuntaan kerralla. Osakunnat julkaisevat myös yhteispohjalaista Ostrobotnia-lehteä. Kun pyysin erästä osakuntalaista kuvailemaan PPO:ta kolmella sanalla, kuului vastaus seuraavasti: ”Lämmin vastaanotto, hulvattoman hauska sekä ajatuksia herättelevä”. Ehkä joku uskaltautuukin katsastamaan, kuuluuko osakunnalla
18
Hälläpyörä
JUHLAT TAI NIIDEN JATKOT OVAT OIVA TAPA TUTUSTUA JOPA KOLMEEN OSAKUNTAAN KERRALLA
Juuso
leppoista pohjoispohjalaista murretta, löytyykö mielenkiintoisia keskusteluja ja yllätyksellisiä perinteitä tai mitä syksyisessä kekri-juhlassa oikein tapahtuu. kanta-alue Pohjois-Pohjanmaan jäseniä yhdistää kytkökset entisiin Lapin ja Oulun lääneihin (nyk. PohjoisPohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnat). Pohjois-Pohjanmaa on Suomen neljänneksi suurin ja Uudenmaan ja Pirkanmaan ohella nopeimmin kasvava maakunta. Väkiluvultaan 400 000 asukkaan maakunta ulottuu maantieteellisesti koko Suomen halki länsirannikolta itärajalle. Maisemat ovat siis varsin vaihtelevia rannikon alavuudesta itärajan vaaroihin. Suurin kaupunki ja keskus on Oulu, jossa sijaitsee myös maakunnan yliopisto. Oulussa järjestetään muun muassa
Tero Matero
tunnettu musiikkifestari Qstock. Lapin maakunta kattaa koko Suomen Pohjois-Pohjanmaasta ylöspäin. Maakunnan suurimmassa kaupungissa Rovaniemellä sijaitsevat Lapin yliopisto sekä Lapin ammattikorkeakoulu. Alue on kuitenkin luultavammin tunnettu tuntureistaan ja poroistaan – maisemista, joista Suomi varmasti monen ulkomaalaisen silmissä koostuu. Kainuun maakunta on kuin Lapin ”esiaste”
kauniine vaaroineen. Maakunnasta ei löydy omaa yliopistoa, mutta Kajaanissa, alueen suurimmassa kaupungissa, sijaitsevat Oulun yliopiston koordinoima Kajaanin yliopistokeskus sekä oma ammattikorkeakoulu. Kainuun Kuhmossa järjestetään vuosittain myös kansainväliset kamarimusiikkijuhlat. Laura Weckström
Juuso Koivisto
Hälläpyörä
19
asuntoloiden keitaat Juttusarjassa tutustutaan osakunnan asuntoloiden lähikuppiloihin.
Vallilan Musta Härkä Onko Rautalammintie 5:n asukkaiden kantis, ravintola Musta Härkä maineensa veroinen?
V
allilassa sijaitsevan Rautalammintie vitosen lähikapakka on Musta Härkä. Pahamaineiseksi tituleerattu kuppila on perustettu 60- ja 70-lukujen taitteessa, eli se on ollut osa Rautalammintien asukkaiden illanviettoa yhtä kauan kuin Rautiksella on asukkaita ollut. Vuonna �01� kittauskapakka remontoitiin, ja tilalle syntyi päivisin trendikäs lounasravintola, joka muuttuu öisin Städärin pahimmaksi kilpailijaksi. Lounasta, jota ravintola tarjoilee arkisin 10.�0 –15.00, kuvataan Mustan Härän nettisivuilla seuraavasti: “7 ruokalajin buffet sisältää 5 Intialaista ruokalajia sekä suomalaisen ruokalajin”. Päätimme ottaa selvää mikä ylimääräinen ruokalaji on, ja onko ruoka nimensä mukaisesti intialaista isolla i:llä. aSTUESSaMME kahdelta torstai-iltapäivänä Härän kynnyksen yli emme tienneet mitä odottaa. Pelkomme aamusta asti seisoneista pataruoista kuitenkin hälvenivät, kun meidät ohjattiin ystävällisesti pöytään ja näimme seisovan pöydän antimet. Netissä olleesta ruokalistasta poiketen tarjolla oli voikanaa, inkiväärilammasta sekä kasvisvaihtoehtoina linssi-, papu- ja “sekakasvis”muhennokset. Suomalaiseksi ruokalajiksi oli tällä kertaa valikoitunut keitetyt perunat ja kasslerpihvi. Inkiväärilampaan maistuessa epäilyttävästi naudalta, lounaan tähdeksi osoittautui voikana sekä tuore naan-leipä. Vaikka suomalaisena esitelty ruokalaji oli verrattain köyhän näköinen
20
Hälläpyörä
PELKOMME AAMUSTA ASTI SEISONEISTA PATARUOISTA HÄLVENIVÄT, KUN NÄIMME SEISOVAN PÖYDÄN ANTIMET muihin annoksiin nähden, oli se vastoin kaikkia odotuksia mehevä, päihittäen monen muun lounasravintolan vastaavat tekeleet. Netissä luvattu yllätysruokalaji jäi lopulta mysteeriksi, kuten myös tarjolla ollut feta-sipulimunakas. Ruokalajit oli maustettu intialaisittain, ja lisäpotkua kaipaaville on asiaankuuluvat tahnat asetettu esille. Oman lisänsä lounaaseen tuo sisustus, joka halkaisee ravintolan selkeästi kahtia. Yökerhon hämyisät nurkat ja tumma värimaailma luovat selkeän kontrastin vaaleaan diner-tyyliseen lounaspuoleen. Jakomielisyyttä korostavat buffet-pöydän vieressä seisova biljardipöytä sekä seinällä vilkkuva darts-taulu. Kaiken kaikkiaan ravintolan lounas oli suositeltava. Ruoka oli hintaansa nähden korkeatasoisempaa kuin monissa muissa lounasbuffeteissa, ja yökerhoksi ravintola oli viihtyisä. Henkilökunta oli ystävällistä eivätkä kanta-asiakkaatkaan olleet vielä heränneet. Lounasaika onkin turvallinen
Olga Pe
vaihtoehto tutustua Härkään, jos iltaisin meneminen epäilyttää. Kuten sen pitäisikin. ILTaISIN Musta Härkä muuttuu Vallilan sulatusuuniksi. Toimistotyöntekijät, opiskelijat, juopot ja puumat istuvat iltaa, tanssivat buffet-pöydän ympärillä ja laulavat karaokea tupakkakopilta näyttävässä loosissa. Soitettava musiikki voi vaihdella välillä rajustikin. Paikka täyttyy nopeasti keskiyön paikkeilla, ja jonoakin voi ovelle kertyä. Härästä onkin kehkeytynyt kilpailija Mäkelänkadun toiselle menomestalle, Stadin Tähdelle, jonka suuret tilat vaikuttavat helposti tyhjiltä ja kolkoilta verrattuna Härän intiimimpään kokoon. Meno kiihtyy valomerkkiä lähestyessä, jonka pilkahdettua massat alkavat valua kadun toiselle puolelle koteihinsa – toiset nukkumaan, toiset jatkoille. Nähtäväksi jää, jatkuuko Härän suosio,
lyhyesti hyvä lounas keskihintainen tuoppi villi meno omintakeinen sisustus
vai onko senkin valomerkki jo pilkahtanut. Yökerhojen kilpailussa Mustan Härän on pidettävä asiakkaistaan kiinni muullakin kuin päivittäisellä herkullisella voikanalla. Samu Vuorinen
Olga Penkkilä
Hälläpyörä
21
kolumni
Se erityinen eka kerta
P
äässä lyö tyhjää. Yksikään aivosolu ei tunnu liikkuvan satasta, tuskin edes taajamanopeutta. Lihakset ovat jännittyneet. Hartiat kohoavat huomaamatta kohti korvia, ja varpaat kipristyvät. Makaat sängyllä, istut tuolilla, saavut ruokapöytään, menet turvatarkastuksen läpi, soitat tuntemattomalle. Oli tilanne mikä hyvänsä, on se ensimmäinen kerta aina ensimmäinen, epävarma – erityinen. Itselleni ensimmäinen kerta on tässä ja nyt. Kirjoitan ensimmäistä tekstiäni, joka isketään termin kolumni alle. Muuten niin rennolta ja omasta mielestään varmalta kirjoittajalta meinaa usko, toivo ja rakkaus sivun täyttämiseen kirjaimilla loppua. Mielessä poukkoilevat vain ajatukset neitseellisestä kolumnistisuudesta sekä kaikki hienot oivallukset ja ajatukset, joita muut vastaavaa titteliä kantavat kirjoittajat päivittäin lehdissä tarjoilevat. Pelko oman näppäryyden riittämisestä, omasta suorituksesta verrattuna muihin ja tuttujen odotusten täyttämisestä lukitsevat ovet mielipide- ja sanaseppokammioihini. Eka kerta on lähes poikkeuksetta kaikissa teoissa, toimissa ja tapahtumissa edes vähän jännittävä. Ensimmäistä kertaa suunnitellaan huolella, eikä ekaa kertaa haluta niin sanotusti hukata tai tuhlata turhaan. Ekaan kertaan kohdistuu paine. Onnistuuko tämä? Ensimmäinen kerta kun väistämättä määrittää asiassa kuin asiassa koko jatkon siitä eteenpäin. Ekalla kerralla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Hälläpyörä
Maija Öhman
22
Toisaalta sitä juuri vaalitaan ja arvostetaan, eikä haluta viskata noin vain menemään, mutta toisaalta eka kerta on usein hidaste tai este joidenkin itselle tärkeiden etappien saavuttamiseksi. Mietitäänpä vaikka kesätyönhakutilannetta, joka on nyt meille opiskelijoille ajankohtaista. ”Kokemusta vastaavista tehtävistä ei tarvita, tärkeintä on reipas asenne työtä kohtaan!” -tapaisia kannustavia lausahduksia komeilee monissa kesätyöilmoituksissa. Kun sitten toiveikkaana kirjoittelet tarmokkaan ja itsevarman hakemuksen korostaen, kuinka olisit juuri se reipas uutta oppimaan tuleva työmuurahainen, saattaa vastausviestissä lukea lyhyesti, että työ meni valitettavasti sopivammalle hakijalle. Anteeksi, kuka nyt on sopivampi? No, ilmeisesti kandidaatti, joka ei ole haettavassa hommassa ensikertalainen. Ensikertalaisuudesta on siis välillä vaikea päästä irti, vaikka sitä haluaisi. Joskus siitä ei toki myöskään pitäisi päästä irti, esimerkiksi huumeiden käytöstä tai kurssien reputtamisesta puhuttaessa. Ensimmäinen kerta lienee monesti myös hamuttava asia ja sen täytyttyä ei toisia kertoja kaivata. Eikö teillekin ole tullut sellainen olo esimerkiksi täyden kympin ruokailusta jossakin uudessa ravintolassa, että haluaisi jättää vierailut siihen ravintolaan siihen yhteen kertaan? Maalaat huomaamatta mielessäsi kuvan katastrofaalisesta odotusten täyteisestä uusintakierroksesta, joka päättyy pettymykseen ja samalla myös ensimmäisen kerran
Teem
kolumni
ihanuuden romuttumiseen tai ainakin pahaan naarmuuntumiseen. Eka kerta säilyy puhtaana, ihanana ja ajan sillä parhaimman mitalin metallilla päällystämänä, kun sen erityislaatuisuus perustuu myös sen viimeisyyteen. Eka kerta on siis luvallisesti hihiteltävä juttu. Se kiistämättä ihastuttaa, vihastuttaa ja hämmästyttää. Elämä on täynnä ensimmäisiä kertoja, jois-
ta suurin osa lukeutuu niihin positiivisiin. Tasaisen arjen keskeltä huomaamme ja nostamme erityisiksi juuri uudet, ensimmäiset kokemukset. Voiko siis olla mahdollista, että se kuuluisa elämän suola perustuu juuri ekoihin kertoihin? veera tarmo
Teemu-Juhani Laakso-Takkunen
Kesän toiminta siirtyy osakunnan kesäpaikalle Koivuniemeen 29.5. Tule mukaan nauttimaan kesästä hyvässä seurassa! Tervetuloa myös Koivuniemen kevättalkoisiin 21.–23.5.! Hälläpyörä
23