Issuu

Hämäläis-Osakunnan

HÄLLÄPYÖRÄ Jo vuodesta 1866

Teema: Ruoka

Kolme tarinaa leipäjonosta s. 22 Joulun lukupaketti: lyhyt Hämeen historia s. 16 MiFu, Härkis, nyhtis – ruokatrendit testissä s. 7

2016/2

pääkirjoitus

hälläpyörä 2016/2

LAUTANEN TYHJÄKSI

uoka. Polttoaine, välttämättömyys, nautintoaine. Liian harvoin ymmärtää, kuinka hurjan etuoikeutettuja olemmekaan. Suurella osalla meistä on saatavilla ravitsevaa ruokaa monta kertaa päivässä ‒ jopa pois heitettäväksi. Kuitenkaan edes demokratiaa ja hyvinvointia kaikille ajavassa Suomessamme tasa-arvo toimeentulon ja ravinnon suhteen ei toteudu; kun osa meistä voi valikoida parhaat palat, osa seisoo leipäjonossa. Useimmat meistä, hyvinvointivaltion kasvateista, varmaan muistavat lapsuudestaan toteamukset kaukaisten maiden nälkäisistä lapsista ja lautasen syömisestä tyhjäksi. Väitteet ovat toki hyvällä asialla: syömäkelpoista ruokaa on niin taloudellisuuden, ekologisuuden kuin vastuullisuudenkin näkökulmista suorastaan rikollista heittää roskiin. Oikeasti katsetta ei kuitenkaan tarvitse kääntää edes kotikaupunkiaan kauemmas, sillä avun ja ruoan tarvitsijoita löytyy yllättävänkin läheltä. Etuoikeus hyvään ja riittävään ruokaan nostaa rimaa myös ruokailijoita kohtaan, ja asenne kääntyy helposti marttyyrimaiseksi: kaikkea on sitten syötävä vaikka silmät ummessa ja lopun elämäänsä kiitollisuutta osoittaen. Tällöin unohdetaan ruoan kolmas aspekti: nautinto. Erityisesti näin joulun ja muiden juhlien aikaan ruoka on paitsi ravintoa, myös osaltaan luomassa tunnelmaa, kokoamassa ihmisiä yhteen ja tuottamassa uusia muistoja. Se kuitenkin onnistuu vasta, kun ei tarvitse pelätä seuraavan leivän puolesta. Kunpa tämäkin puoli ruoasta pääsisi tulevana vuonna yhä useammassa pöydässä esille. Rentouttavaa ja nautinnollista lomaa – sopivassa suhteessa herkkujen äärellä – toivottaen, Amanda Päätoimittaja

Sisällys

Toimitus

Pääkirjoitus

Päätoimittaja AMANDA PELTOMAA

Toimarin palsta

Osakunnalla tapahtuu

Toimitussihteerit LOTTA BROMS, AMANDA PELTOMAA

Toimittaja testaa: Kasvisruokatrendit

10 Ruoka ravintona 12 Hämäläisen musiikin historiaa, osa 2

14 Emännän palsta 16 Ravintola-arvostelu: Tapulin Mestari

Toimittajat EMILIA AIKIO, VLADIMIR HEISKANEN, RIA IIKKANEN, SINI ILVES, JANI KAIPAINEN, VÄINÖ KATAJISTO, ELENA KUKKONEN, PYRY KUUSELA, LEO STARCK, JUKKA TOLONEN, JANETTE VÄLIMÄKI Kuvatoimittaja RIA IIKKANEN Taitto EMILIA AIKIO, RIA IIKKANEN, JANI KAIPAINEN

18 Lyhyt katsaus Hämeen

Avustajat FANNY LAAKSONEN, JAAKKO SIIVONEN, JOHANNES VAINIO, SAMU VUORINEN

20 Mitä on masennus?

Etukansi RIA IIKKANEN

historiaan

22 Tarinoita leipäjonosta 24 Elenan treffipalsta 25 Surviving in the Finnish society 26 Osakunnan vuosi 2016 kuvina Hälläpyörän toimitus 2016 toivottaa koko HämäläisOsakunnalle iloista joulua ja riemukasta uutta vuotta 2017!

Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan lehti. Hälläpyörä ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kustantaja HÄMÄLÄIS-OSAKUNTA Paino PICASET OY Painos 710 kpl ISSN 1795-3634 Toimituksen sähköposti HALLAPYORA@GMAIL.COM

toimarin palsta

Loppuvuoden tervehdys!

alenterivuoden loppu merkitsee osakuntalaiselle muutamaa oleellista asiaa. Ensinnäkin virkailijakaudet loppuvat ja tammikuussa osakunnan arkea ja juhlaa alkavat pyörittää monet uudet aktiivit - loistavaa! Toiseksi ja myös useimpien iloksi, syksyn kurssit päättyvät ja ansaittu joululoma voi alkaa. Kolmanneksi ja kaikkein tärkeimmin, jouluruokasesonki alkaa! Osakunnan vuosijuhlien alkuun aina yhtä viisas kuraattorimme piti tervetulopuheessaan lyhyen, mutta tärkeän puheenvuoron osakuntalaisten jaksamisesta. Ei ole itsestäänselvyys, että raskaiden kurssien ja mahdollisten työpaikkojen lisäksi opiskelijat haluavat vielä kaiken lisäksi järjestää kerhotoimintaa, ekskursioita, illanviettoja ja juhlia omaksi ja muiden iloksi. Osakunnalle tyypillistä on, että se vetää puoleensa ihmisiä, jotka haluavat antaa itsestään enemmän kuin he ehkä pystyvät. Onneksi Hämiksellä on paljon hyviä tyyppejä, jotka auttavat pyydettäessä ja edesauttavat toistensa jaksamista. Minulle kerrottiin Hälläpyörän tämän lehden teemana olevan ruoka, joten haluaisinkin esittää kiitokset omaa jaksamistani tänä vuonna eniten auttaneelle taholle. Kiitos ruoka. Kiitos Osakuntabaari siitä, että tarjoat joka päivä herkullista ja ravitsevaa lounasta. On joskus jopa ihan mukavaa nousta aamulla luennolle, kun tietää saavansa lempiruokaansa (kookoskana) sen jälkeen. Kiitos Osakunnan kerhot ja valiokunnat siitä, että kokouksissanne ja tapahtumissanne on aina ruokatarjoilu. En tiedä mitä tekisin ilman teitä. Ja ennen kaikkea, kiitos MasterChef Australia. Olet pilkahdus

valoa illoissani, pakoni todellisuudesta, joka on tyhjä jääkaappini, ja rakas ystäväni jo vuosien ajan. Tätä palstaa kirjoittaessani tiedän tänä iltana televisiosta tulevan MasterChef Australia 2016 finaalijakso. Tänä katkeransuloisena hetkenä tunnen haikeutta tämän vuotisen matkamme päättymisestä, mutta myös iloa kaikista niistä unelmista, jotka olet australialaisille kotikokeille tuonut toteen. Oli kyseessä sitten täydellisesti kypsennetty ankanrinta tai juuri ajoissa jähmettynyt panna cotta, tunnen kokevani nämä onnistumisen hetket kanssasi ja joskus saavani rohkeutta yrittää vaativia koitoksiasi jopa omassa keittiössäni. Hyvää joulua osakuntalaiset! Jättäkää arkeenne aikaa myös itsellenne, vaikka se olisikin vain australialaisen tosi-tv-ohjelman katseleminen.

Fanny Toiminnanohjaaja

Osakunnalla tapahtuu Uusi vuosi, uudet virkailijat Marraskuun yleiskokouksessa tiistaina 15.11. valittiin valtaisa joukko virkailijoita toimimaan osakunnan ytimessä ensi vuodeksi. Ensi vuonna toimistoa asuttavat toiminnanohjaaja Topias Tolonen, sihteeri Laura Weckström ja taloudenhoitaja Juhana Järviö. Hälläpyörän toimitus onnittelee valinnoista!

Lista vuoden 2017 kaikista virkailijoista päivittyy vuodenvaihteessa osoitteeseen www.hamalais-osakunta.fi/yhteystiedot/virkailijat. Edelleen avoimeksi jääneitä virkoja voi hakea kuukausittain järjestettävissä yleiskokouksissa.

Juhlahumussa kohti uutta vuotta Hämäläis-Osakunta vietti 363. vuosijuhlaansa lauantaina 19. marraskuuta perinteisen juhlavin menoin. Vuosijuhlapäivän alku, seppeleenlasku entisen kuraattorin ja kunniajäsen J. K. Paasikiven haudalle Hietaniemen hautausmaalla, keräsi runsaasti kiinnostuneita osakuntalaisia ja Osakunnan ulkomaisia vieraita huolimatta aikaisesta ajankohdasta. Kello 16 alkaneen päiväjuhlan sekä siellä jaettujen harrastusmerkkien ja ystävyysjärjestöjen tervehdysten jälkeen päästiin iltajuhliin Vanhalle ylioppilastalolle. Juhlavat puitteet ja parhaimpiinsa pukeutuneet juhlavieraat loivat arvokasta tunnelmaa, mutta juhlamestareiden, Olga Penkkilän ja Laura Kylliäisen, järjestämät vuosijuhlat etenivät rennoin ja hyväntuulisin tunnelmin. Vuosijuhlapäivän täydensivät vielä Hämäläisten talossa tanssitut jatkot sekä emännistön loihtima sunnuntaiaamun silliaamiainen. Katso lisää kuvia juhlapäivästä Hämäläis-Osakunnan kuvagalleriasta. kuvat: Ria Iikkanen

Toimittaja testaa

Kotimaisen kasviskulinarismin aallonharjalla Lihaton lokakuu tuli ja meni, mutta kasvisruoka- ja vegaanivillitykselle ei näy loppua. Kuluva vuosi onkin ollut yhtä kasviskulinarismin juhlaa, kun lihaa ovat tulleet haastamaan kotimaiset uutuushitit nyhtis, Härkis ja Mifú. Mutta ovatko nämä trendituotteet kokeilun arvoisia? Entä kestääkö opiskelijabudjetti?

Toimiko? Tämä resepti ainakin osui nappiin. Lisäksi nyhtiksen suutuntuma, maku ja ulkonäkö ovat tähän mennessä kokeilemistani lihankorvikkeista todellakin lihamaisimpia. Kylmänä en kuitenkaan tuotetta itse käyttäisi, mutta poikaystävälle meni sekin. Valmiit mausteet olivat hyvin miedot ja nyhtis pelkiltään on kuivahkoa, joten se imee ruoanlaitossa hyvin nestettä ja makuja – niinpä se kaipaakin joko runsaasti öljyä paistettaessa tai kastikkeen. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin hyvin tyytyväinen, ja sain tästä uuden lempparin lihaa korvaamaan.

Kuva: Jaakko Siivonen

Mitä?

Gold&Greenin nyhtökaura, ”nyhtis” tai ”pulled oats” eli suomalaisesta kaurasta, härkäpavuista ja herneistä valmistettu vegaaninen ja kotimainen vaihtoehto nyhtölihalle.

Makuvaihtoehdot?

Nude, kafferilimetti-seesami-inkivääri sekä tomaatti-savupaprika-lehtipersilja

Hinta?

Vajaat 4 € (Prisma) – reilu 5 € (Ruohonjuuri) per 250g

Saatavuus?

Tuotanto on kysyntään nähden vielä niukkaa, joten kannattaa tiedustella kaupoista etukäteen erien saapumisesta, ja olla silloin heti kärppänä paikalla. Itseänikin onnisti vasta viidennellä kauppareissulla Kampin Ruohonjuuressa, jonne saapuu erä joka perjantai viimeistään viideltä. Myyjän mukaan se voi mennä helposti parissa tunnissa.

Mitä kokkasin?

Nyhtis-pitaleipiä (pakkauksen ohjeen mukaan) tomaattisesta makuvaihtoehdosta.

Mitä?

Valio MiFú, eli maitopohjainen, paistettava proteiinirae. Kotimainen, ei vegaaninen mutta kuitenkin laktoositon, gluteeniton, soijaton ja kananmunaton.

Makuvaihtoehdot?

Original, Välimeren tomaatti ja Meksikon pippuri

Hinta?

3,40 € per 330g (Prisma)

Saatavuus?

Pitäisi löytyä hyvin ainakin K- ja S-ryhmän kaupoista.

Mitä kokkasin?

Chili con MiFúa, makuvaihtoehdosta Original (resepti: Valio.fi)

Toimittaja testaa Toimiko? Mifú on nimensäkin mukaisesti vähän kuin maitopohjainen tofu, tai ennemmin kuumennusta kestävä raejuusto. Itse rakastuin välittömästi sen suutuntumaan, joka oli jotain leipäjuuston ja raejuuston väliltä. MiFú maistui kylmiltäänkin, mutta on parhaimmillaan vähän pannulla väriä pintaan saaneena tai tomaattisen kastikkeen kaverina. Maultaan Mifú on kylläkin hyvin mieto, ja erottui chili con MiFún seassakin lähinnä suutuntumansa puolesta. Lihaa MiFú ei maitopohjaisuutensa vuoksi muistuta lainkaan, mutta rakeiden kiinteys lämmitettynäkin toi kaipaamaani purutuntumaa.

Toimiko? Toimi hyvänä perusarkiruokana, mutta suutuntuman puolesta jäin kaipaamaan lihamaisuutta: härkis muistutti pehmeytensä vuoksi paljolti kypsennettyä soijarouhetta. Bolognese kylläkin näytti houkuttelevasti vastaavalta lihaversiolta. Aiemmin olen kokeillut myös härkislasagnea, joka toimi mielestäni paremmin. Pidän kuitenkin kovasti pavuista, ja härkiksen muodossa ne ovat tervetullutta vaihtelua tavalliseen. Myös härkiksen oma maku oli kiva, vaikkakin mieto.

Kuva: Jaakko Siivonen

Mitä testistä jäi käteen? Kokeiluideni jälkeen olen yhä vakuuttuneempi siitä, ettei kasvisruokailijan lautasen tarvitse todellakaan olla yksipuolinen. Tuotteiden monikäyttöisyys ja kotimaisuus ovat erityistä plussaa, mutta ruokien ekologisuudessa, makujen voimakkuudessa ja hinnoissa olisi toivomisen varaa. Säilyvyys on kuitenkin huippuluokkaa – nyhtis säilyy jääkaapissa avaamattomana jopa muutamia kuukausia! Tuotteissa yllätti myös niiden täyttävyys, mikä lienee pitkälti Mitä?

Verso Foodin Härkis eli härkäpavuista ja muun muassa herneproteiinista valmistettu vegaaninen ja kotimainen jauhelihan korvike.

Hinta?

Noin 4 € per 250g (hieman alle Alepassa, hieman yli K-Supermarketissa)

Saatavuus?

Ainakin tähän mennessä hyvin saatavilla käytännössä kaikkialla.

korkeiden proteiinipitoisuuksien ansiota. Tiukimpiin opiskelijabudjettipäiviin tuotteet eivät niin hyvin istu, eikä nyhtiksen löytäminen ole itsestäänselvyys, mutta suosittelen tuotteita ehdottomasti edes kokeiltavaksi, arkea tai juhlaa piristämään. Janette Välimäki

Mitä kokkasin?

Härkis-bolognese (oma resepti)

Ruoka ravintona Tarjoan ruokateemaan muutaman napakan ja yksinkertaistetun huomion ravinnosta. Liikuntaharrastus ja lääketieteellinen koulutukseni vaikuttavat näkökulmaani ja luovat tämän artikkelin viitekehyksen. Ruoka on monia asioita: ajankulua ja sosiaalisuutta, mielihyvää ja valintoja, ravintoa ja kemiaa. Ihminen tarvitsee energiaravintoaineita – proteiinia, rasvaa ja hiilihydraatteja – sekä vitamiineja ja hivenaineita pysyäkseen hengissä. Näiden määrä ja laatu vaikuttavat suuresti koettuun hyvään oloon ja ruumin ja hengen jaksamiseen.

linen dieetti, olisi ihmiskunta joskus tuhansien vuosien kuluessa jo sellaiseen törmännyt. Jos tavoittelet tai joku tuttusi tavoittelee laihtumista, terveellisempää elämää, enemmän virtaa tai muuta kivaa, hurahtaminen johonkin yksittäiseen dieettiin ei ole avain onneen. Mikä tahansa dieettija elämäntapahurahtaminen luonnollisesti auttaa, mikäli lähtötilanteessa

ainoa tuntemani ruokavalio, joka ei rakennu rajoitteisiin, on Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus.

Kylläisyys Ravinnon laadulla on merkittävä osuus kylläisyyden kokemukseen. Pidempikestoisen kylläisyyden tunteen tuovat proteiini ja rasvat, siinä missä erilaiset hiilihydraatit pitävät kylläisenä vaihtelevan ajan. Hiilihydraateista kannattaa suosia pitkäketjuisia – siis kuitua ja tärkkelystä, joita saa esimerkiksi porkkanasta, ruisleivästä ja perunasta, kun taas lyhytketjuiset hiilihydraatit (vaikkapa sokeri ja pasta) tuovat vain hetkellistä iloa.

Tuhannet dieetit Mitä ihmeellisimpiä muotidieettejä on keksitty vuosien varrella. En tunne kaikkia, mutta joihinkin olen perehtyny – ja uskallan väittää, että valtaosa eri dieeteistä on joko humpuukia, vaarallisia tai rahastusta. Mikäli olisi olemassa jokin oikeasti ihmeel-

elämäntapa ja dieetti ovat huonot, mutta tällöin dieetti ei ole ratkaiseva tekijä, vaan yleinen muutos terveellisempään suuntaan. Valtaosa muotidieeteistä perustuu johonkin rajoitteeseen. Pitkällä aikavälillä en pidä tätä suositeltavana enkä hyvänä. Huomionarvoista on, että

Päivittäisenä energiaravintoaineiden saantina muutama liikuntaan, lihavuuteen tai ravintoon perehtynyt lääkäri suosittelee proteiininsaantina noin 1,2–2 g/kg/vrk. Rasvojen tulisi kattaa noin 30% energiansaannista, joista monityydyttymättömien, kertatyydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvojen osuudet ovat noin 10-10-10 % ja loput hiilihydraateista. Allekirjoittanut on itsekin kokenut tämän hyväksi. Leo Starck

Energiaravintoaineiden ylimäärään elimistö reagoi hieman eri tavoin. Hiilihydraatti toimii nopeana ja keskinopeana energialähteenä, ja käyttämätön hiilihydraatti varastoituu ensin lihaksiin ja maksaan glykogeeniksi, ja näiden varastojen täyttyessä se varastoituu rasvaksi. Elimistö polttaa rasvoja ”hitaana energialähteenä” ja käyttää niitä rakennusaineena. Rasvaylimäärä varastoituu rasvana. Proteiini on tärkeä rakennusaine. Proteiiniylimäärä muuttuu keskimäärin ensin sokeriksi, ja siitä eteenpäin jatkaa elimistössä sokerin kiertokulkua.

Hämäläisen musiikin historiaa 1800-luvulla (osa 2) 1800-luvulla suomalaisessa taiteessa vilisi suurnimiä, ja musiikissa yksi oli esimerkiksi hämeenlinnalaissyntyinen Jean Sibelius. Hämeen alueella oli kaikkiaan tuolloin yllättävän monipuolista musiikkielämää, vaikka kulttuurin painopiste olikin pääkaupungissa Helsingissä. Tämä sarja on katsaus toissavuosisadan Hämeeseen ja Hämeessä Sibeliuksen ohella kyseisellä ajanjaksolla vaikuttaneisiin henkilöihin. Ensimmäisessä osassa tutustuimme muuhun Hämeeseen, mutta tämä osa valottaa Tampereen monipuolista musiikkielämää.

TAMPERE 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tamperelaisia ilahdutti Euroopasta opittu tilauskonsertti-traditio. Ihmiset kirjoittivat nimensä esiintymispaikan listaan, ja siten ilmaisivat halukkuutensa maksaa konsertista. Jos tilauksia tuli riittävästi, konsertti järjestettiin. Järjestettiin myös niin sanottuja markansoittajaisia ja kansankonsertteja ‒ ensimmäiset (joissa hinta yhden markan verran) paremmalle väelle, jälkimmäiset (joissa hinta 50 penniä) rahvaalle. Kansankonserteissa oli sama ohjelmisto halpoina uusintoina, mutta ne eivät houkutelletkaan tarpeeksi rahvasta: niiden yleisössä kävivät säästösyistä myös ne ylemmän luokan ihmiset, jotka eivät olleet tavattoman varakkaita. Saadakseen rahvaat tarkoituksenmukaisesti konsertteihin, järjestäjät aloittivat vuonna 1878 samassa yhteydessä myös tanssien järjestämisen. Tämän seurauksena kansankonserttien suosio karkasi käsistä, mikä johti siihen, että niihin löysivät tiensä myös epätoivottu käytös, ryypiskely ja rellestys. Lopulta kansantanssit kiellettiin. Tampereen musiikkitapahtumiin kuului myös lasten konsertteja, naamiaisia ja tansseja. Tampereella järjestettiin myös ‒ usein vierailevien taiteilijoiden kanssa ‒ hengellisiä konsertteja sekä kesäisin puisto- ja ulkoilmakonsertteja. KAKSI TAMPERELAISTA MUSIIKKISUKUA YHDISTYY Tampere oli jo 1800-luvulla Suomen suurimpia kaupunkeja, joka houkutteli teollistumisen myötä muuttoliikettä 1860-luvulta alkaen. Väkiluku kohosi 5 200:sta 20 000 henkilöön 30 vuodessa (1860‒1890). Väestönkasvu synnytti yhdistystoimintaa, joka tuki musiikkielämää tarjoten uutta yleisöä ja esimerkiksi jäseniä

kuoroille. Suuri osa tamperelaisista oli tuohon aikaan naisia, sillä Tampereelle keskittyi puuvillatehtaiden ja tekstiiliteollisuuden vuoksi naispuolista työväestöä. Etenkin he aktivoituivat kuoroissa. Etenkin 1800-luvun loppupuolella luokkaerot musiikin harrastuneisuudessa vähenivät, sillä kasvava aktiviteetti kaikissa yhteiskuntakerroksissa alkoi nostaa työväenluokastakin esiin isoja nimiä. Yksi sellainen oli Frederik Lundelin, joka liittyi 1860-luvulla puuvillatehtaan kuoroon, jota silloin johti Antti Tervo. Johtaja huomasi pian oppilaansa huomattavat kyvyt, ja Lundelin sai Tervolta ohjausta musiikin teoriassa, laulussa ja soitossa. Lundelin perustikin oman työläiskuoronsa, jonka harjoituksia varten hän hankki itselleen saksalaisen urkuharmonin. Kuoro esiintyi ensi kertaa Tampereen kaupungin 100-vuotisjuhlilla vuonna 1879, ja kun se voitti palkinnon vuoden 1884 Jyväskylän laulujuhlilla, siitä tuli viimeistään tunnettu. Lundelinin tasokas kuoro koostui lähes pelkästään työläisistä, ja Lundelinista tulikin eräänlainen työväensankari. Ajan ihanteisiin kuului ajatus siitä, että työväenluokan sivistystä ja sosiaalisen aseman nousua tuli tukea. Sittemmin Lundelinin tytär, Maria Elisabeth Lunden avioitui Ernst Edvard Lindrothin kanssa. Lindroth on niin ikään tärkeä henkilö Tampereen ja Suomen musiikille. Hän oli Nuorisoseuran kuoron pitkäaikainen johtaja, ja järjesti Tampereelle ensimmäiset oopperaesitykset 1890-luvulla. Pari Lundelin-Lindroth oli kuin unelma: kahden tamperelaisen musiikkisuvun sulauma, ja suvusta on sittemmin kohonnutkin monia muusikoita. Vuodesta 1906 alkaen Lindrothin suku on tunnettu nimellä Linko. Parin lapsista säveltäjä Ernst Linko nuorempi ja Radion sinfoniaorkesterin perustaja Erkki Linko päätyivät musiikkialalle.

ORKESTERITOIMINTA VAKIINTUU TAMPEREELLE Tampereella ei nykyisin ole vaikeuksia päästä kuulemaan hyvää orkesteria, mutta tie oli ensin kivikkoinen. K. A. Kaleva pyrki muodostamaan pysyvää soittokuntatoimintaa Tampereella vuodesta 1854 alkaen, mutta vuoteen 1860 mennessä nämä tilapäiset ryhmät lakkasivat olemasta. Jeremias Scharlinin orkesteritoiminta syntyi onnellisempien tähtien alla: hänellä oli veljiä, jotka hallitsivat niin puupuhaltimia kuin jousisoittimia, ja veljesten musikaalisen sädekehän ympärille kehkeytyi lupaava kokoonpano. Scharlinin johdolla orkesteritoiminta jatkui pidempään, mutta 1870-luvulla sekin alkoi himmetä. Tampereen orkesterielämän elvyttäjäksi tuli Ernst Bernhard Schnéevoigt. Saksassa 1835 syntynyt sekä Helsingissä, Mikkelissä, Tukholmassa ja Viipurissa ennen Tampereelle tuloaan musisoinut Schnéevoigt oli kunnianhimoinen mies, jonka vaimo oli musikaalinen Rosa Willandt. Kaupunginvaltuusto vaati Schnéevoigtille rahoitusta Tampereen Soitannollisen Seuran perustamiseksi. Motiivina tälle toimivat muun muassa ajan raittiusliike ja valistusaate. Valtuutetut ja valistuneet tehtaajanjohtajat tahtoivat nähdä Tampereen työväestön kehittävien harrastusten parissa, ja siksi he tukivat työläisten kuorolaulua ja torvisoittokuntia. Myös se, että konserttielämään oli jäänyt paha tyhjiö, koettiin hankalaksi. Rahoitus saatiin, ja Ernst ryhtyi johtamaan orkesteriaan 9 000 markan vuosipalkalla. Schnéevoight kohotti vaatimukset uudelle tasolle. Ohjelmistoon kuului eniten saksalaista, skandinaavista, suomalaista ja ranskalaista musiikkia. Germaanisen kielialueen musiikki (mm. Haydn, Mozart) dominoi, sillä ajan kustantamot sijaitsivat Saksassa. Suomalaistakin musiikkiakin kuitenkin löytyi ohjelmistosta hieman yli kymmenen prosentin verran. Musiikkielämää tarkasti seuraavan kapellimestarin ansiosta jopa 17-vuotiaan Oskar

Merikannon sävellys kantaesitettiin ‒ ylipäätään konsertit olivat erittäin ajankohtaisia. Vähitellen orkesteri- ja instrumentaalimusiikista tuli Tampereella suosituinta, kun aiemmin kuorot olivat olleet pääasia. Myös konserttien määrässä tapahtui käänne: vuosina 1866‒1878 Tampereella järjestettiin 326 konserttia, mutta välillä 1878‒87 jopa 1447 konserttia. Schnéevoigtin kontolle jäi melkoinen vastuu, sillä hänen tuli järjestää sekä taidemusiikkiesityksiä että huvitansseja. Myös ajan kielikiista – juopa ruotsinkielisen eliitin ja fennomaanien välillä – kiihtyi. Ernst joutuikin kuin puun ja kuoren väliin: hän järjesti ruotsin kieleen ja korkeakulttuuriohjelmistoon tyytymättömälle väelle valsseja ja polkkia, mutta niitä puolestaan paheksuivat toiminnan lisärahoituksesta päättävät ruotsinkieliset piirit, joita miellytti vakava säveltaide. Lopulta kapellimestari pakkasi laukkunsa muuttaakseen Helsinkiin vuonna 1887. Myöhemmin hän palasi kaupunkiin, ja piti ennen kuolemaansa (1905) Tampereella omaa musiikkiliikettä. Ernst Schnéevoigtin ja Rosa Willandtin pojasta, Georg Schnéevoigtista (joka syntyi Tampereella, mutta varttui Helsingissä) tuli maailmanluokan kapellimestari. Lähteet: Elina Sajakorven artikkeli julkaisussa Tampere - tutkimuksia ja kuvauksia 9, kaupunginhistoriat, Suomen säveltäjiä, tutkija Seija Lappalainen, Kansallisarkisto- ja kirjasto

Jukka Tolonen

emännän palsta

Makeat, vegaaniset pinaattiletut

Heipä hei osakuntalaiset! Tiesittekö, että pinaattiletuista saa myös jälkiruoan? Tavastia-sitseillä käyneet varmaan tietävät – jos vain muistavat. Resepti on vegaaninen ja sen voi luultavasti soveltaa myös gluteenittomaksi vaihtamalla vehnän tattariksi, jos kauratuotteet eivät haittaa.

Johannes Vainio, emäntä Papu-pinaattiletut (kolmelle)

Kinuski

1,5 dl kauramaitoa 0,4 dl lientä papujen purkista (jos sattuu olemaan; voi myös korvata kauramaidolla) 0,75 dl vehnäjauhoja 50 g pakastepinaattia 0,6 dl härkäpapurouhetta 0,6 rkl juoksevaa (vegaanista) margariinia 0,3 tl suolaa Ripaus sokeria ja rouhittua mustapippuria Paistamiseen (juoksevaa) vegaanista margariinia

0,5 dl kaurakermaa 0,5 dl fariinisokeria 0,25 rkl vegaanista margariinia

Sekoita kulhossa paputölkin liemi (jos saatavilla), kauramaito ja vehnäjauhot tasaiseksi seokseksi. Sulata pinaatti mikrossa ja lisää taikinaan papurouheen kanssa. Lisää margariini ja mausteet. Anna taikinan turvota viileässä puolisen tuntia. Kuumenna rasvaa lettupannulla ja paista pannulla pieniä, ohuita lettuja. Mitä enemmän rasvaa, sen mehevämpi ja jälkiruokamaisempi lettu.

Sekoita kattilassa kaurakerma ja fariinisokeri. Anna kiehua, kunnes kastike sakenee. Ota pois liedeltä ja sekoita joukkoon margariini. Tämäkin tehtiin sitseillä kymmenkertaisena, mutta sitä jäi lopulta puolet yli. Sopiva annostus per syöjä on varmaankin 15-30 grammaa makeannälästä riippuen, joten määrää voi pienentää, jos siltä tuntuu. Tarjoile letut lämpiminä puolukoiden ja kuuman kinuskin kanssa.

Sitseillä tämä ohje tehtiin kymmenkertaisena, ja lettuja tuli noin sata. Tästä voinee siis odottaa noin kymmentä lettua.

tampere

Ravintola-arvostelu

Tapulin torilla on päivisin vilinää

Mainos ei petä.

Tapulin Mestari on Hämäläis-Osakunnan Puistolan, tarkemmin Helsingin Tapulikaupungin, kantamenopaikka. Nykyiselle loistosijainnilleen torin laitaan 2013 muuttanut Mestari on tarjonnut osakuntalaisille viihdettä jo ties kuinka kauan. Tapulin Mestari on oman luonnehdintansa mukaan “moderni ja vanhan ajan tyylinen baari”. Vanhan ajan hämyisessä luolassa onkin mahdollisuudet seurata urheilua, pelata kolikkopelejä sekä harrastaa nykypäivän kidutusta, karaokea. Juomavalikoima Mestarissa on laaja – tilattua saa niin eksoottisia cocktaileja, omituisesti nimettyjä shotteja kuin Karjalaa tai Lapin Kultaakin.

Baarin sisustus on optimoitu istuinpaikkojen maksimointia silmälläpitäen. Symmetrinen ruudukko päistään avoimia looseja hallitsee suurinta osaa tilasta, ja pitkä tiski mahdollistaa seisaaltaan nuokkumisen. Tikkataulut ja pelikoneet on sijoitettu sopivas-

ti pois kulkureiteiltä, ja karaokesekä dj-nurkkaus on siellä, mistä sitä osaa väentungoksessa etsiä. Pakollinen biljardipöytä on ainoa, joka on selvästi tiellä. Tapulin Mestarissa oli aiemmin ravintolatoimintaa, joka lienee sittemmin todettu kannattamattomaksi. Nykyisin tarjolla on vain valmispanineja ja kolmioleipiä. Ravintolatoiminnan puute aiheutti myös tämän arvostelun luonteen muuttumisen. Kana-pekonipanini oli joka tapauksessa lämmitetty sopivaksi. Naapuripöydässä lounaan puute ei vaikuttanut kuitenkaan estävän iltapäiväistä oluennauttimista, joka sujui kuin vettä vain.

Ymmärrettävistä syistä, joita en tässä mainitse, kaljakuppiloiden anniskelukilpailu alueella on kova. Tapulin Mestari onkin erikoistunut viikonloppuisin yökerhomaisempaan toimintaan narikkamaksuineen ja tiskijukkineen. Muulloin Tapulin helmi haalii asiakkaita tiloissa toimivan tikkakerhon kisailuihin, bingoon (niin ikään tikkakerholaisten järjestämänä), sekä muita ajankohtaisia tapahtumia järjestämällä – esimerkkinä tästä toimivat elokuiset “Elviksen muistobileet”. Kaikkia Tapulin Mestarin viimeaikainen modernisointi ei ole miellyttänyt. Mestaria syytetään aitouden menettämisestä ja narikalla rahastamisesta. Myös aiemmin tarjolla olleen maksuttoman keittoaamiaisen lopettaminen on aiheuttanut luonnollisesti närää. Vaikka yökerhotoiminta on syönyt Tapulin Mestarin uskottavuutta, on varmasti kaikin puolin toivottavaa, että Puistolan alueen kovimmat yökerhodiggaajat myös pysyvät Puistolan suunnassa. Vaikka Tapulin Mestarissa onkin tapahtunut entisöintiä ja ra-

vintolatoiminta päättynyt, on se säilyttänyt otteensa Tapulin asukkaisiin. Strategisesti juna-aseman kupeessa sijaitseva Mestari tarjoaa alueelle erilaista yöelämää ja puitteet vahvaan perussuorittamiseen. Kesäisin 60 neliömetrin terassi mahdollistaa auringosta nauttimisen multitasking-toimenpiteenä. Etenkin alueen opiskelijoilla on Mestaria kiittäminen useasta myöhäisestä illasta. Vaikka viimeaikainen erikoistuminen on aiheuttanut vastalauseita, omintakeinen yhdistelmä diskohenkeä ja kulmakuppilaa kantaa vielä pitkälle: Tapulin Mestari tulee varmasti olemaan tapulilaisten suosiossa vielä tulevaisuudessakin.

LYHYESTI: Ei tarjoa ruokaa Kulmadisko Näköala torille

samu vuorinen

Lyhyt katsaus Hämeen historiaan Oletko aina halunnut tutustua paremmin kanta-alueemme historiaan, mutta pölyisten kirjojen selailu on tuntunut liian vaivalloiselta? Ei hätää! Toimittajamme koosti Hämeen historian joulun välipäivien lukemistoksi sopivaan muotoon. Hämeen kirjoitetun historian katsotaan usein alkaneen 1200-luvulla, jolloin ruotsalainen Birgerjaarli teki ristiretken Hämeeseen. Kristinusko oli luultavasti levinnyt Hämeeseen jo ennen ristiretkeä katolisen kirkon käännytystyön ansiosta, mutta paavin kirjoittaman kirjeen mukaan hämäläiset kuitenkin vastustivat uutta uskontoa ja halusivat palata takaisin vanhoihin oppeihinsa. Kirjeeseen perustuvan tulkinnan mukaan Birger lähti kukistamaan Hämeessä alkanutta kapinaa tavoitteenaan käännyttää hämäläiset takaisin kristinuskoon. Uudemman näkemyksen mukaan puhe kapinasta oli todennäköisesti liioiteltua, ja Birgerin ristiretki kohdistui oikeasti nykyisen Venäjän alueella sijainnutta, Hämeeseen ja Karjalaan sotaretkiä tehnyttä, Novgorodia vastaan. Olipa teoria hämäläiskapinasta totta tai ei, hämäläiset olivat vastahakoisia taipumaan kirkon valtaan, ja erityisesti kirkkoverojen maksaminen oli monelle vastenmielinen velvollisuus. Paavi joutui jopa julistamaan hämäläisiä kirkonkiroukseen, kun nämä eivät suostuneet maksamaan verojaan. Vielä 1300-luvun lopulta on säilynyt asiakirjoja, joissa hämäläisten on valitettu käyneen ”uhkauksin ja pelotuksin” kirkonmiesten kimppuun. Ristiretki oli ruotsalaisten näkökulmasta lopulta menestys. Retken seurauksena Birger-jaarli otti haltuunsa Hämeen vanhat linnavuoret ja

vahvisti näitä uusilla linnoituksilla. Myös Hämeen linnan rakentaminen rajalinnaksi Novgorodia vastaan aloitettiin, ja Häme liitettiin osaksi Ruotsin valtakuntaa. Hämeen linnan merkitys rajalinnana väheni kuitenkin pian; 1200-luvun lopulla ruotsalaiset tekivät Suomeen niin kutsutun kolmannen ristiretken, jossa Ruotsi valtasi lisää alueita idästä, ja samalla Viipurin linnan rakentaminen uudeksi rajalinnaksi aloitettiin. Hämeen linnasta tulikin pääasiassa hallinnollinen keskus Hämeen linnaläänille. Keskiajan lopulla kehitys Hämeessä oli hidasta, sillä sitä koettelivat paitsi Ruotsin käymät jatkuvat sodat, myös kadot ja nälänhädät. Ilmasto huononi nopeasti 1600-luvulla, ja halla tuhosi useita viljasatoja. Katoalue ylsi Hämeestä aina Ruotsiin saakka, joten edes lähialueilta ei ollut mahdollista saada ruoka-apua. Ihmiset söivät nälissään jopa olkia ja homeista viljaa, mikä altisti lukuisille sairauksille. Suurin osa nälänhädän aiheuttamista kuolonuhreista menehtyikin lopulta kulkutauteihin. Suurina kuolonvuosina tunnetun ajanjakson aikana jopa neljännes Suomen väestöstä menehtyi. Lähes heti nälänhädän loputtua, 1700-luvun alussa, puhkesi Suuri Pohjan sota, jonka seurauksena Venäjä miehitti Suomen kahdesti. Ensimmäinen, Isovihana tunnettu miehityskausi kesti vuodesta 1713 vuoteen 1721. Erityisesti Isonvihan alussa monet alueet Suomessa kärsivät venäläisten terrorista. Häme selvisi miehityksestä kuitenkin suhteellisen hyvin. Koska Hämeessä ei

esiintynyt kansannousuja, venäläiset suhtautuivat hämäläisiin verraten suopeasti. Lisäksi Venäjällä oli aikomus liittää Kaakkois- ja Itä-Suomi alueeseensa, joten venäläiset eivät hävittäneet Hämettä samalla tavoin kuin esimerkiksi Pohjanmaata, jonne muodostettiin puskurivyöhyke Ruotsia vastaan. Hämeessä käytiin kuitenkin toinen Suuren Pohjan sodan merkittävimmistä maataisteluista. Arvioiden mukaan jopa viidesosa Hämeen väestöstä kuoli Suuressa Pohjan sodassa. Aluetta rasittivat myös ryöstelevät venäläiset sotilaat ja Venäjän armeijan pakko-otot. Sotien ja ilmasto-olojen lisäksi Hämeen kehitystä haittasivat huonot kulkuyhteydet. Etelään ei johtanut lainkaan vesireittejä, ja länteen johtavat joet olivat liian koskisia tavaroiden kuljetukseen. Hämäläisille ainoa tapa saada tuotteita kaupaksi rannikkokaupunkeihin olivat vaivalloiset rekimatkat, joten lähes ainoaksi merkittäväksi vientituotteeksi jäi pellava. Vielä 1800-luvun alussa Häme olikin köyhimpiä alueita Suomessa. Hämeen asema muuttui kuitenkin merkittävästi, kun 1860-luvulla rakennettiin Suomen ensimmäinen rautatie Helsingin ja Hämeenlinnan välille. Samaan aikaan puutavaran kysyntä kasvoi, ja rautatie mahdollisti puun helpon ja halvan kuljetuksen, joten Hämeen ennen lähes arvottomat metsät muuttuivat nopeasti läänin arvokkaimmaksi luonnonvaraksi. Puutavaraa alettiin myös jalostaa, ja Hämeeseen perustettiin useita sahoja. Samaan aikaan erityisesti Tampereelle alkoi syntyä suurteollisuutta tekstiilitehtaista sulattamoihin halvan vesivoiman houkuttelemana. Teollistumisen myötä Häme kehittyi vajaassa sadassa vuodessa huomattavasti, ja oli jo 1900-luvun alussa Suomen teollistunein alue. Teollistumisen seurauksena varsinkin Tampereen seutu kaupungistui nopeasti. Nopeasti kasvavassa kaupungissa työväestön elinolot olivat

kuitenkin heikot, ja työväen aseman parantamista vaatinut sosialismi sai Tampereelta vahvan jalansijan. Kun punaisten kansanvaltuuskunta julisti sisällisodan alkaneen, Tampere ja suuri osa Hämeestä jäi heti punaisten valtaan. Sisällissodan aluksi punakaartit lähtivät hyökkäykseen, mutta muun muassa sotilallisen koulutuksen puutteen takia voitot jäivät vaatimattomiksi, ja pian aloite sodassa siirtyi valkoisille. Sodassa rautateillä oli suuri merkitys, sillä rautatiet olivat tehokkaimpia väyliä kuljettaa joukkoja ja aseita. Näin ollen Tampereesta ‒ joka oli paitsi suuri asutuskeskus, myös rautateiden solmukohta ‒ tuli strategisesti tärkeimpiä alueita sodassa. Tampereella käytyä punaisten ja valkoisten välistä taistelua pidetään käännekohtana, joka lopullisesti ratkaisi sodan valkoisten voitoksi. Tampereen taistelussa, joka oli pohjoismaiden siihenastisen sotahistorian suurin, kuoli arvioiden mukaan lähes 3000 ihmistä. Kaupunkisodassa tuhoutui kokonaisia kaupunginosia lähes täysin, ja useissa säilyneissä rakennuksissa voi vielä nykyäänkin nähdä ammusten jättämiä jälkiä. Sisällissodan tuhojen seurauksena Tampere ja muu Häme menettivät merkitystään rannikkokaupunkien, kuten Vaasan ja Helsingin, merkityksen kasvaessa. Toisen maailmansodan aikainen sotateollisuus ja sotakorvaustuotteiden valmistus nostivat alueen kuitenkin pian takaisin Suomen teollisuuden kannalta tärkeimpien alueiden joukkoon. Nykyään erityisesti Tampere‒Hämeenlinna -väylä onkin pääkaupunkiseudun ohella Suomen taloudellisesti merkittävimpiä alueita, johon varsinkin akateemisesti koulutetun väestön ennustetaan muuttavan yhä enenevissä määrin tulevaisuudessa. Pyry Kuusela

Mitä on masennus biologisia näkökulmia Noin viisi prosenttia suomalaisista kärsii masennuksesta. Tämä pitkäaikainen ja elämänlaatuun ikävästi vaikuttava vaiva on yleinen, mutta missä määrin sitä ymmärretään biologisella tasolla? Seuraava lyhyt kooste pohjautuu alan tuoreeseen tiedekatsaukseen (1), ja pyrkii tarjoamaan hieman kansantajuista näkökulmaa alan tutkimukseen. Näkökulma on puhtaan biologinen, eikä psykologiaa oteta tällä erää mukaan. Monoamiinit (serotoniini, dopamiini, noradrenaliini) Kansan keskuudessa yleinen selitysmalli masennukselle koskee välittäjäainetta nimeltä serotoniini, jonka puutteellisella vaikutuksella on uskottu olevan yhteys masentuneisuuteen. Masennuksen hoidossa käytetyt SSRI-lääkkeet tunnetusti tehostavat serotoniinin vaikutusta. Tutkimuskirjallisuudessa serotoniinia ei aina käsitellä yksin, vaan samassa yhteydessä puhutaan usein serotoniinin lisäksi myös dopamiinin ja noradrenaliinin merkityksestä. Niin sanottu monoaminerginen hypoteesi pitää sisällään idean siitä, että näiden yhdisteiden puutos hermosolujen liitoksissa (synapseissa) selittäisi masennukseen liittyviä oireita.

Tälle hypoteesille löytyy kokeellista tukea, mutta selitysmalli ei ole kuitenkaan aukoton, ja sitä on haastettu monelta suunnalta. Esimerkiksi keinot vähentää näiden välittäjäaineiden tasoja kokeellisesti eivät ole johtaneet säännönmukaisesti masennusoireiluun. Lisäksi on saatu myös ristiriitaisia tuloksia, joiden mukaan masennuksessa serotoniinin vaikutus ei olisi vähentynyt, vaan jopa päinvastoin lisääntynyt. Tämä sopii muun muassa havaintoon siitä, että lyhyellä aikavälillä SSRI-lääkkeet voivat pahentaa masennusoireita (2).

Nämä ristiriitaiset havainnot ovat ohjanneet tutkijoita selvittämään myös mahdollisia muita mekanismeja, jotka voisivat selittää masennuksen oireita.

Neurotrofiinit (ja aivojen plastisuus) Masennuspotilailla on havaittu kuvantamistutkimuksissa aivokuoren ja hippokampuksen osittaista surkastumista sekä aivojen muovautuvuuden (plastisuus) vähenemistä. Aivot tuottavat hermokasvutekijää nimeltä BDNF, jonka ajatellaan olevan keskeinen tekijä aivojen muovautuvuudessa, hermosolujen synnyssä ja synaptisten yhteyksien muodostumisessa. Tämän BDNF:n on myös havaittu suojaavan koe-eläimiä masennukselta, ja toisaalta masennuslääkkeiden on havaittu lisäävän sen tuotantoa aivoissa. Tämän vuoksi osa masennustutkijoista keskittyy BDNF:ään sekä muihin samalla tavoin vaikuttaviin yhdisteisiin.

Stressijärjestelmät Biologi Hans Selye määritteli stressin kuvaamaan elimistön epäspesifiä vastetta mille tahansa vaatimukselle, joka siihen kohdistuu. Elimistö reagoi merkittäviin stressitekijöihin vasteella, johon kuuluu keskeisenä osana tiettyjen stressihormonien vapautuminen. Tähän osallistuvat erityisesti

aivojen hypotalamus, aivolisäke ja lisämunuaiset eli HPA-akseli. Stressihormonien (glukokortikoidit) on havaittu vaikuttavan muun elimistön lisäksi myös aivojen toimintaan. Masennuspotilailla on havaittu kohonneita stressihormonipitoisuuksia, minkä vuoksi stressijärjestelmien hyperaktivaatiota on pohdittu yhdeksi masennuksen osasyyksi.

“Vielä tähän asti uudet löydökset eivät ole tuottaneet

läpimurtoa

masennuksen hoidossa.” Tulehdus Masennuspotilailla on havaittu tutkimusaineistoissa lievään tulehdukseen viittavia merkkejä ja muutoksia muun muassa T-solujen toiminnassa. Infektioiden yhteydessä tulehdusta ylläpitävien viestimolekyylien (sytokiinit) tiedetään johtavan suurina pitoisuuksina sairausoireisiin (ruokahalun puute, väsymys), joten on pohdittu voisiko myös kroonisen masennuksen oireissa olla samoja syitä kuin infektioihin liittyvän väsymyksen taustalla.

Energia-aineenvaihdunta Masentuneiden aivoissa on havaittu muutoksia liittyen solujen energiaaineenvaihduntaan ja mitokondrioiden, solujen energiatehtaiden, toimintaan. Esimerkiksi paljon energiaa käyttävissä kudoksissa esiintyvä fos-

fokreatiini (PCr) on hieman alentunut masentuneiden aivoissa. Myös solun tärkeimmän energiamolekyylin adenosiinitrifosfaatin (ATP) vähenemistä on havaittu tietyissä aivojen osissa. Siksi on ehdotettu, että hoitomuodot jotka lisäisivät tätä ATP:tä, saattaisivat olla hyödyksi masennusoireisiin.

Yhteenveto Aivot ovat elin, josta voidaan tunnistaa helposti satoja erilaisia toiminnallisia osia. Näistä monissa on havaittu muutoksia masennuspotilailla. Nämä osat kuitenkin vuorovaikuttavat monella tasolla keskenään, joten lopulta masennus tuskin selittyy yksittäisellä mekanismilla, vaan niiden muodostamalla kokonaisuudella. Masennuksen mekanismeja koskeva tutkimus etenee merkittävästi vuosi vuodelta. Lisäksi myös uusia hoitomuotoja tutkitaan aktiivisesti. Vielä tähän asti uudet löydökset eivät ole tuottaneet läpimurtoa masennuksen hoidossa, mutta on syytä uskoa ja toivoa, että nopea julkaisutahti tällä alalla tulee vielä aikanaan tuomaan merkittävän avun masennuspotilaille. Vladimir Heiskanen

Kirjallisuutta 1. Ferrari F, Villa RF. The Neurobiology of Depression: an Integrated Overview from Biological Theories to Clinical Evidence. Mol Neurobiol 2016 2. Andrews PW, Bharwani A, Lee KR, Fox M, Thomson JA Jr. Is serotonin an upper or a downer? The evolution of the serotonergic system and its role in depression and the antidepressant response. Neurosci Biobehav Rev 2015;51:164-88.

Köyhyys, ruokajonot ja elintarvikehävikki – mikä neuvoksi? Kun toimeentulo on uhattuna, viimeisenä oljenkortena toimivat kolmas sektori ja leipäjonot. Kuitenkin samaan aikaan ravintoloiden, kauppojen ja kotitalouksien jäljiltä jää valtavia määriä hävikkiruokaa. Toimittajamme kävi tutustumassa Hurstin leipäjonon asiakkaisiin ja esittelee, millaisia keinoja tilanteen tasaamiseksi voisi käyttää. Suomessa leipäjonoja ei ole aina ollut, mutta 1990-luvun lamassa niitä tauon jälkeen taas syntyi ‒ ja tämän jälkeen ne ovat jääneet pysyviksi. Köyhyyden torjumisen voi katsoa epäonnistuneen, kun ruokajonot pitenevät. Köyhyys äärimmillään on sitä, että ihminen turvautuu kolmanteen sektoriin, kerjäämiseen tai jätteisiin hankkiakseen ravintonsa. Viime vuosina Suomen kutistuva kansantalous on alentanut ihmisten ostovoimaa, ja moni on tippunut viimesijaisen sosiaaliturvan varaan. Lahja ja Veikko Hurstin laupeudentyö -yhdistyksen johtaja Heikki Hursti kertoo Ylen verkkosivuilla 2.3.2016 julkaistussa haastattelussaan, että vuosien varrella kävijöiden joukossa on tapahtunut tietty muutos: avunhakijoissa on aiempaa enemmän muita kuin päihdeongelmaisia, joiden rahat ovat kuluneet viinaan tai huumeisiin. ”Vanhempani lähtivät tekemään tätä työtä alkoholistien ja narkomaanien parissa. Nyt apua hakevat ovat suurelta osin eläkeläisiä, pitkäaikaistyöttömiä ja perheellisiä. Nämä ihmiset ovat raittiita, mutta vähävaraisia”. Ruokajonoille on jatkuva tarve, mutta niitä ei olisi ilman kolmatta sektoria ja hyväntekeväisyyttä, saati ilman parantuneita edellytyksiä jakaa ruokaa. Jaettavan ruoan määrä on kasvanut, kun elintarvikeyritysten yhteiskuntavastuu ja tietoisuus jakamisesta ovat nousseet. Myös EU:n puskurirahastojen

elintarviketuki hyödyttää osaltaan vähävaraisia, mutta tärkeintä on vapaaehtoisten hyväntekijöiden työ. Kävin Kalliossa Heikki Hurstin ruokajonossa juttelemassa kolmen palvelua säännöllisesti käyttävän kanssa. Kysyin kultakin kaksi kysymystä. Haastatellut toivoivat voivansa pysyä anonyymeina, ja heidän nimensä on muutettu. Miksi joudut käymään Hurstin ruoka-avussa? Eikö Suomessa saa töistä tai kunnallisesta sosiaalitoimesta tarpeeksi tuloja? Riina: Olen perheenäiti, yksinhuoltaja. Minulla ei ole töitä tällä hetkellä. Saan tukia, mutta lapsiin menee niin paljon rahaa, ja kaikki on kamalan kallista. Jos en kävisi leipäjonossa, perheemme pitäisi tinkiä jostain muusta. Asumiseenkin saan tukea, mutta se syö ison osan meidän rahasta täällä Helsingissä. Etsin töitä, mutta käyn täällä viikottain hakemassa ruokaa, kun lapset on koulussa. Eero: Minulla on velkaa ja muita taloudellisia syitä käydä ruokajonossa. Arto: Olen pienellä kansaneläkkeellä, ja se ei riitä mihinkään. Täältä saa hyvää, samanlaista ruokaa mitä kaupassa ostaisi kalliilla: juustoa, leipää, kinkkua. Minulla on hyvin aikaa täällä joutua jonottamassa.

Onko Suomessa köyhien tilanne huonontunut elämäsi aikana? Riina: Kyllähän monesta on leikattu, ja varsinkin me lapsiperheet ollaan tiukoilla. Ei ole lapsillekaan kivaa, jos heillä on paljon vähemmän laitteita ja vempeleitä kuin kavereilla. Tai jos ei päästä samoihin harrastuksiin. Mutta kyllä tässä maassa vielä on moni asia hyvinkin. Eero: 90-luvulla tuli paljon niitä, joiden tilanne ei ole paljoa muuttunut, vaikka muulla maalla menee jo paremmin. Arto: Työttömyys kasvaa, ja se on se mistä kaikki lähtee. Työttömyydestä tulee helposti kierre. On se hyvä ja kiitollinen asia, että ihmisiä kuitenkin autetaan tällä lailla.

JAKAMISTALOUS – LEIPÄJONOJEN TUEKSI JA RUOKAHÄVIKIN RATKAISUKSI? Jakamistalous saattaa olla tulevaisuuden suuri ratkaisu moniin kysymyksiin, myös ruokahävikkiin, jota joidenkin asiantuntijoiden mukaan on jopa kolmannes tuotetusta ruoasta maailmassa. Leipä- ja soppajonot reagoivat kurjuuteen ja hätään. Jakamistaloudella voisi olla se vaikutus, että niidenkään, joiden toimeentulo on riittävä, ei tarvitsisi aina ostaa kaupasta ja siten lisätä maailman ruoantuotantoa. Sen sijaan voitaisiin yhteisöllisesti hyödyntää ylimääräistä ruokaa, jonka suhteen ollaan usein neuvottomia. Suurissa kaupungeissa voidaan kehittää hyvin pikaiseen tiedonvaihtoon perustuvia palveluita, joissa esimerkiksi ravintolan ylijääneet leivät, keitot, kakut tai maitotölkit voidaan saada heti käyttöön. Näitä palveluita on jo lanseerattukin eri puolilla maailmaa. Ruokaa voidaan myydä halvalla tai antaa pois. Oleellista on, ettei se menisi hukkaan. Lontoolaisella Olio-sovelluksella on jo yli 100 000 käyttäjää. Tulevaisuudessa kännykkäsovelluksien mahdollistama alustatalous on kenties yhä

yleisempää. Ihmiset sopivat asioista keskenään, eikä rahaa tarvitse edes vaihtaa. Hyväntekeväisyydellä on ollut se haaste, että ruokatuotteiden kuljetus ja jakelu vaativat resursseja. Pienempiä toimituksia on kuitenkin helppo hoitaa kahden ihmisen kesken, jotka voivat sopia keskenään aikataulut. Barcelonassa toimivan nolotiros.org -sivuston aktiivi Andres Pereira onkin todennut, ettei pääajatuksena tällaisessa toimintamallissa ole avustus, vaan järkevän kulutuksen edistäminen. Jukka Tolonen kuva: http://rca.asn.au/magazine/ending-food-waste/ tausta: http://thedesigninspiration.com/uncategorized/ food-background/

how to survive in finland T R E F F I V I N K K E J Ä RAKKAUDENNÄLKÄISILLE

This ongoing column is a parodic guide to Finnish way of life. The things in this guide are exaggerated and therefore should not be taken too seriously. All the things in this survival guide are based on stereotypes and prejudice foreign people have made of Finns and Finland. I leave it to you to decide by your experience, which ones are accurate and which ones aren’t.

Cargo Coffee and Kitchen

You know you have been in Finland for too long, when…

Eerikinkadulta, alle kymmenen minuutin päässä rakkaalta osakunnaltamme, löytää yhteen pinottuja rahtikontteja. Konttien sisään on perustettu kahvila ja ravintola Cargo Coffee and Kitchen, jossa on erittäin lämmin tunnelma. Eräänä keväisenä sunnuntaina sisällä soi rento jazz-musiikki, eikä sateisen harmaata säätä huomioi enää sisällä. Putiikki on aika täynnä, enkä huomaa sisustuksen pieniä yksityiskohtia ennen kuin olen istunut pöytään. Rakastun erityisesti tuoleihin, sillä erittäin harvoin kahviloissa on yhtä mukavia ja tyylikkäitä Hayn pinnatuoleja.

“Mikäli treffit menevät pieleen, täältä kestää hetki ennen kuin pääsee osakunnan suojiin.” Kasvisravintolana paikka korostaa maidottomuutta ja gluteenittomuutta ruokaa, ja käyttää runsaasti trendikkäitä aineksia keittiössään. Tilaan Pink Panther -nimisen mehun ja istun tyytyväisenä pöytään. Mehu on erittäin kauniin vaaleanpunainen, mutta väri ei pysty harhauttamaan makunystyröitäni: se maistuu laimean terveelliseltä. Tilaan kaakaon, normaalilla maidolla. Se on erinomaista. Kesäisin kontin päältä löytyy myös terassi, josta varmasti moni kaupunkilainen tykkää.

TILAA: Kahvi tai kaakao, ellet ole valmis ottamaan riskiä maun suhteen. Kaikki näyttää hyvältä ja on erittäin Instagram-kuvan arvoista, mutta maun suhteen en takaa mitään. Kahvi on puolestaan Johan Nyströmin perua, eli varmasti hyvää. MIKÄ SEURA?: Tuo tänne kasvisruokavalioinen kaveri, (hipsteri)treffikumppani tai kokeiluja ja uusia kokemuksia rakastava serkku. Älä tuo koivuallergikkoa. Huomaa, että mikäli treffit menevät pieleen, täältä kestää hetki ennen kuin pääsee osakunnan suojiin (ja lohduttautumaan isännän tarjoiluilla). MISSÄ? Ruoholahdenranta 8, avoinna vuoden jokaisena päivänä. Elena Kukkonen

You rummage through your plastic bag collection to see which ones you should keep to take to the store and which can be sacrificed to garbage. 2. It’s acceptable to eat lunch at 11.00. 3. Silence is fun. 4. You have undergone a transformation: a. you accept mustamakkara (Black-blood sausage) as food b. you accept alcohol as food c. you accept. 5. You enjoy salmiakki. 6. You’ve become lactose intolerant. 7. You accept that 80 degrees Celsius in a sauna is chilly, but 20 degrees Celsius outside is freaking hot. 8. You stand in a bus if you can’t find a vacant pair of seats. 9. Finland winning a medal at the world hockey championships is less important than beating Tre Kronor. 10. You refuse to cross a totally empty street until there is a green light. 11. You seriously consider visiting the sauna more than three times a week

12.

You’re so used to paying ridiculous amounts of money for alcohol it’s stopped bothering you. 13. You’re not surprised to run into top politicians on the street or in the bus. 14. You’ve become obsessed with Fazer chocolate. 15. The ice-bucket challenge doesn’t impress you.

Sincerely, Ria

osakunnan vuosi 2016 kuvina hämäläiset pidot 3/2016

fuksisitsit 11/2016

hämiksen wappu 4/2016

hämäläis-osakunnan 363. vuosijuhla 11/2016

juristikerhon 81v kristot 5/2016

lisää kuvia Hämiksen tapahtumista löydät osoitteesta: www.hamis.kuvat.fi