Groteski 2/2017 by Groteski

2 LiiKe LiiKe LiiKe

Helsingin yliopiston viestinnĂ¤n opiskelijoiden lehti 2/2017

JULKAIS IJA Media ry Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijat

PÄÄTO IMITUS Roosa Savo Instagram: @roosamainen Twitter: @Roosa_Savo roosa.savo@helsinki.fi Anni Taskinen Instagram: @annimariiia Twitter: @annimariiia anni.taskinen@helsinki.fi Roosa Kontiokari Instagram: @burgeri Twitter: @roosakontiokari roosa.kontiokari@helsinki.fi Saana Lehtinen Instagram: @saanaminerva Twitter: @Saanaminerva saana.lehtinen@helsinki.fi Martta Kallionpää Instagram: @marttamirjami Twitter: @marttamirjami martta.kallionpaa@helsinki.fi

AR T DIR ECTOR Tuomas Heikkilä Instagram: @tuohmas Twitter: @tuohmas tuomas.k.heikkila@helsinki.fi

YHT EYST IEDOT groteski.lehti@gmail.com Twitter: @groteski Instagram: @groteskilehti Snapchat: @groteski-mag

gg’❜4 4

K IR JO IT TAJAT Marissa Rämänen, Roosa Kontiokari, Helena Vuorijärvi, Vilma Ikola, Emma Viitanen, Roosa Savo, Martta Kallionpää, Saana Lehtinen, Erik Räsänen, Pilvi Nikarmaa, Vivi Säiläkivi, Ripsa Niemi, Heidi Puomisto, Anna Jaakonaho

KUV AAJAT JA KUV IT TAJAT Tuomas Heikkilä, Ronya Hirsma, Martta Kallionpää, Roosa Kontiokari, Ripsa Niemi, Iisa Pappi, Heidi Puomisto, Erik Räsänen, Roosa Savo, Aura Vilkuna

K IITOKS E T Adoben ohjelmistolisenssien säilyttämisen puolesta taistelleet (tämäkin lehti lehtiin #Photoshop, #Illustrator ja #Indesign), Inka Lehtolainen, Alvi Pakarinen, Ylioppilaskamerat ry, kahvi, Wappu 2017, Vauhtihirmu-Viivi

PAINO Origos Oy Paperi: 250g Edixion, 100g Scandia 2000 natural Groteski saa HYY:n järjestölehtitukea vuonna 2017

Pä ä k i r j o i t u s

MIKSI EMME VOI VAIN PYSÄHTYÄ? TEKSTI » Roosa SAVO KUVA » Martta KALLIONPÄÄ ELÄMÄ TUNTUU joskus olevan jatkuvaa opiskelua, työntekoa ja uutta projektia. Yhden kurssin jälkeen tulee aina toinen ja vapun jälkeen seuraa aina... no, vappuhan ei ikinä lopu. Polttoaineena toimivat Unicafen ruoka ja Kanniston Leipomon kohukahvit. Miksi jaksamme puurtaa, miksi emme vain pysähdy ja lysähdä sohvalle makaamaan? Koska haluamme huutaa maailmalle: katsokaa, tässä kiitää ei-laiska, tavoitteellinen superihminen! Työ on kuin energiaa – se ei ikinä katoa, vaan ainoastaan muuttaa muotoaan. Ihmiset seuraavat yhteisönsä sääntöjä jatkuvasta kehittymisestä ja työnteosta, ja fysiikan lakien mukaan paikallaan olokin on oikeasti tasaista liikettä. Sivulla 24 Emma Viitanen ja Vilma Ikola haastattelevat avaruustähtitieteen professoria Esko Valtaojaa ja pohtivat mitä tapahtuisi, jos kaikki vain pysähtyisi.

Mutta mitä se jokin on? Kenties liike onkin kaikille eri tunnetila ja sen määrittely on mahdotonta. Mysteeristä löytyy uusia puolia sivulla 38, jossa Vivi Säiläkivi kirjoittaa henkisen ja fyysisen liikkeen yhdistävästä eurytmiasta. Liike aiheuttaa myös ristiriitoja, koska ihmiset eivät malta pysyä paikoillaan, eivätkä toisaalta tiedä minne ovat menossa. He muuttavat ajatusmaailmasta, lajista, puolueesta ja paikasta toiseen kuin mehiläiset kukasta kukkaan (sivulla 22 Marissa Rämänen kertoo enemmän eläinten liikkeistä). Mihinkään ei ole vahvaa sitoutumista, eikä mikään ole myöskään mahdotonta. Siirtymävaihe luo törmäyksiä virtojen välille ja herättää kysymyksen siitä, kuka saa tavoitella unelmiaan paremmasta elämästä. Rautatientorin laidalla seisovat vastakkaiset leirit muistuttavat ohikulkijoita päivittäin siitä, ettei liikkuminen ole ongelmatonta.

ITSELLENI LIIKKUMINEN ON AINA OLLUT JOTAIN, minkä puoleen käännyn, kun kaikki muu menee suoraan sanottuna päin persettä. Tavat liikkua ovat muuttuneet, mutta tunne on pysynyt samana. Mikä meidät oikein saa liikkumaan? Yleisen käsityksen mukaan meitä houkuttavat ulkoisesti näkyvät asiat, kuten lihakset ja laihuus, joiden ajatellaan kertovan ihmisen tavoitteellisuudesta ja itsehillinnästä. Liikkumalla myös muokkaamme identiteettiämme, rentoudumme, haemme ehkä jotain, mitä emme saa millään muulla toiminnalla aikaiseksi.

TÄTÄ LEHTEÄ TEHDESSÄ tuli selväksi, ettei liikettä voi sulkea ideologian tai fysiikan käsitteisiin, vaan se on myös jotain, mitä ei päältä päin pysty näkemään. Kun liikutaan paikasta toiseen, saadaan jotain uutta, mutta se pakottaa myös jättämään jotain taakse. Groteski siirtyy tämän lehden myötä uuteen aikakauteen: seuraava lehti julkaistaan syksyllä, kun uusi politiikan ja viestinnän koulutusohjelma on startannut, ja viestinnän opiskelijoiden joukko on moninaistunut. Vauhdikkaan kevään jälkeen on aika hidastaa – mutta vain hetkeksi ennen kuin vauhti kiihtyy uudelleen. 

g’5

S i s ä l l y s

LIIKUNNAN ILOSTA LIIKETOIMINTAA

KUKA LUULET OLEVASI, PEKKA POUTA?

8 10 18

”Yhdysvaltalainen Forbes-lehti arvioi Crossfitin 4 miljardin dollarin arvoiseksi liiketoiminnaksi, joka on iskenyt toimintamallillaan kultasuoneen”

KUVAREPORTAASI: VAPAUS PYÖRIEN PÄÄLLÄ

”Liian myöhäistä on vasta sitten, kun maapallo on kuin Venus”

”Haluamme nähdä, miten vähällä tavaralla yhden kesän pärjää”

g❜6

S i s ä l l y s

VAHVANA USKOSSA

IKUISTA ON VAIN LIIKE

30 38 ”Kukaan vanhempi tuskin haluaa nähdä lapsensa kuolevan huumeiden yliannostukseen, eikä sitä halua nähdä Jumalakaan”

”Jos iso koura kohdistaisi maapalloon voimansa hidastaen sen liikettä universumissa, lentäisimme kaikki ulos avaruuteen”

g’7

HENGELLISTÄ VOIMISTELUA

”Steiner näki maailman koostuvan muun muassa astraalimaailmasta ja ylemmästä ja alemmasta henkimaailmasta”

teksti ja kuvat ∞ R o o s a S av o

uoden 2015 Reebok Crossfit Games kilpailuissa eli Crossfitin epävirallisissa MMkisoissa urheilijat kokivat yllätyksen, kun heitä kiellettiin käyttämästä urheiluvaatemerkki Niken kenkiä. Kielto johtui siitä, että kisojen virallinen sponsori Reebok halusi pitää itsellään kunnian Crossfitin harrastajille suunnattujen kenkien valmistajana. Nike ei kuitenkaan luovuttanut ilman taistelua. Toinen urheilujätti alkoi markkinoida kenkiään sloganilla Don't ban our shoe, beat our shoe, haastaen Reebokin Crossfit-kenkien kuninkaana. Crossfit perustuu ajatukseen hyvästä fyysisestä yleiskunnosta, ja lajin taustalla vaikuttaa tavaramerkki Crossfit Inc. Vuonna 2015 yhdysvaltalainen Forbes-lehti arvioi Crossfitin 4 miljardin dollarin arvoiseksi liiketoiminnaksi, joka on iskenyt toimintamallillaan kultasuoneen. Vertailun vuoksi

vuonna 2014 työ- ja elinkeinoministeriön selvityksessä Suomen koko liikuntatoimialan liikevaihto arvioitiin 5,5 miljardin euron arvoiseksi. Suomessa on 63 virallisesti rekisteröitynyttä Crossfit-salia eli boxia, jotka maksavat vuosittain lisenssimaksuja Yhdysvalloissa sijaitsevaan Crossfit Inc.:in päämajaan saadakseen käyttää tavaramerkkiä. Elokuussa 2016 Helsinkiin Crossfit Härkä -salin perustanut Alina Kangasluoma uskoo nimen voimaan. ”Lisenssi vain takaa, että saat käyttää nimeä Crossfit. Mitään muuta sillä ei saa – maksat 3000 dollaria vuodessa, että saat käyttää nimeä.”

avaramerkki erottaa yrityksen tuottamat tuotteet tai palvelut muista, esimerkiksi Reebokin treenikengät Niken vastaavista. Liikuntalaji ei kuitenkaan ole tuote, eikä tavallaan palvelukaan. Miten sen oikein voi omistaa?

g❜8

Kysymys ei olekaan yksinkertainen, minkä vuoksi nimen käytöstä on herännyt maailmalla ristiriitoja. Käytännössä itse lajin liikkeet, eli Crossfitissa eri lajeihin perustuvat toiminnalliset liikkeet, eivät ole kenenkään omistamia. Tavaramerkin haltija kuitenkin omistaa oikeudet käyttää nimeä esimerkiksi mainoksissa tai nettisivun webdomainissa. Kuka tahansa saa siis tehdä crossfit-treenejä, mutta jos lajia tarjotaan esimerkiksi kuntokeskuksessa asiakkaille, nimeä ei saa käyttää ilman lupaa. Vaikutusvaltainen tavaramerkki voi valvoa merkin käyttöä, lähettää väärinkäyttäjille vaatimuksen lopettaa nimen käytön tai pahimmassa tapauksessa haastaa heidät oikeuteen. Suomessa taistelu nimen käytöstä eteni markkinaoikeuteen vuonna 2006, kun helsinkiläisyrittäjä rekisteröi crossfit-tavaramerkin Suomeen ennen kuin yhdysvaltalainen miljardiyritys ehti näin tehdä. Crossfit Inc. vaati yrittäjää olemaan käyttämättä nimeä 100 000 dollarin sakon uhalla, mutta lopulta markkinaoikeus päätti tilanteen yrittäjän hyväksi. ”Lähestulkoon jokainen brändi on tavaramerkkisuojattu”, kertoo Aalto-yliopiston kauppatieteiden tohtorikoulutettava Emma Mäenpää markkinoinnin laitokselta. ”Crossfitin tapauksessa brändi vain edustaa tiettyä urheilumuotoa.” Tunnettu brändi toimii yrityksen rahasampona: tavaramerkin käytöstä voidaan laskuttaa, ja hyvämaineinen brändi edistää yrityksen liiketoimintaa. Esimerkkejä muista lisenssimaksuihin perustuvista liikuntabrändeistä löytyy joka puolelta, kuten harjoittelumuoto Training For Warriors, hatha-joogaan perustuva Bikram-Jooga ja suositut Les Mills -tunnit. Liikuntalajeja syntyy jatkuvasti, ja ne voivat kehittyä menestyviksi liikeideoiksi ja vahvoiksi brändeiksi, jos ne onnistuvat vetoamaan sen ajan liikuntakulttuuriin. Tavaramerkityt hittilajit ovat syntyneet ihmisten muuttuneista odotuksista liikuntaa kohtaan, koska yhä useampi etsii liikunnasta äärikokemuksia, oman identiteetin määrittelyä ja yhteisöllisyyttä. ”Menestyneimmät brändit ymmärtävät kuluttajakulttuuria, jossa heidän palveluitaan käytetään”, korostaa Mäenpää.

rändien kehittymiseen ei kuitenkaan vaikuta vain liikunnan ilon leviäminen mantereelta toiselle. Crossfit Inc.:in tapauksessa tärkeässä osassa on ollut lajin yhteistyö vaatejätti Reebokin kanssa, joka omistaa oikeudet käyttää nimeä Crossfit tuotteissaan. Reebok on saanut yhteistyön seurauksena yksinoikeuden kohdistaa tuotteitaan lajin harrastajille, kun taas Crossfit Inc. on saanut valtavasti julkisuutta, mikä on auttanut lajia leviämään. Ei siis ole yllättävää, jos kävelet minkä tahansa boxin sisään, on kuin kävelisit Reebokin showroomiin: painonnostosukkia, trikoita, vesipulloja ja treenikenkiä, joissa yhteistyö on selvää. Vuoden 2015 Niken kenkäkohun jälkeen muutkin urheiluvaateyritykset ovat uskaltautuneet mukaan markkinoille, vaikka Reebok edelleen hyötyy tavaramerkkioikeudestaan. Menestyneet yritykset haastavat toisiaan saadakseen vallan liikuntamarkkinoista, vaikka se tarkoittaisi suurien summien varaamista oikeuskuluihin. Aivan kuten vaatemerkit, liikuntalajit tavaramerkin takana tekevät paljon työtä profiloituakseen omaksi lajikseen, jonka harrastamisesta kannattaa maksaa. Toiminta ei ole vain liikunnan iloa, vaan myös todella hyvää bisnestä. Voittajia ovat niin lajin tavaramerkkioikeuksien haltijat kuin isoja summia tahkoavat liikuntavälineitä ja -vaatteita valmistavat yritykset. Toisaalta häviäjiksi voidaan ajatella lisenssistä maksavia yrittäjiä ja itse lajin harrastajia, jotka maksavat enemmän, koska osa yritysten tuotoista menee tavaramerkin omistajille. Suuret liikuntayhteisöt perustuvat erilaisiin lisenssimaksuihin ja koulutuksiin, jolloin perimmäinen sanoma – terveys – jää kenties vähemmälle huomiolle. Toisaalta yhteisöt ja yritykset houkuttelevat ihmisiä kokeilemaan uusia lajeja ja haastamaan itseään, mikä lisää kansanterveyttä ja innostaa liikkumaan. Kuitenkin uusia boxeja syntyy ja harrastajamäärät jatkavat nousuaan, joten Crossfit Inc. on tehnyt jotain oikein. Mutta eikö ole ärsyttävää maksaa siitä, että saa käyttää nimeä, joka on muutenkin kielessä niin vakiintunut? Kangasluoma kertoo, mistä viime kädessä on kyse. ”Se nimihän on valuuttaa. Jos emme olisi Crossfit-sali, olisimme ‘toiminnallisen harjoittelun’ sali, jonka markkina-arvo ei varmasti olisi yhtä suuri.” 

g’9

KUKA LUULET OLEVASI, PEKKA POUTA? TEKSTI JA KUVAT » Ripsa NIEMI

g❜10

Kuka luulet olevasi? Olen flussainen telkkumetku, joka lähenee viittäkymppiä ja taistelee painonsa kanssa. Olet työskennellyt meteorologina 25 vuotta. Mikä sääilmiö on ollut urasi mieleenpainuvin? Mieleenpainuvin tapaus oli varmaankin noin 20 vuotta sitten yhtenä aamuyönä lähetyksen aikana tullut ukkonen, joka kuului studiossa asti, vaikka kaikki studion ovet olivat kiinni. Se kuulosti siltä, että jotain räjäytellään. Myös mökillä tulleet ukkoskuurot ovat painuneet mieleen, vaikka ne eivät olekaan olleet työtilanteissa. Sää puhuttaa ihmisiä päivästä toiseen. Yllättääkö sinua Suomen säässä enää mikään ja päivitteletkö itse säätä työn ulkopuolella? En jaksa kauheasti työn ulkopuolella päivitellä ja ihmetellä säätä. Töissä tulee kyllä jatkuvasti yllätyksiä, koska sää on sen verran monimutkainen kuvio. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa. Jos katsoo vain menneitä tilastoja, ei pysty päättelemään, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Miksi säästä sitten puhutaan niin paljon arkikontekstissa? Veikkaan, että se on turvallinen ja hyvä keskustelunaihe. Säästä voi raivota ilman, että kukaan ottaa nokkiinsa. Suosittelenkin sääraivoa muun someraivon sijaan. Sää kyllä kestää joka kerta rankemmankin manauksen. Sääennustukset menevät välillä pieleen ja sää saattaa muuttua nopeasti aivan päinvastaiseksi kuin mitä oli luultu. Miksi ennustuksia silti tehdään ja kuinka pitkälle ajanjaksolle säätä voi luotettavasti ennustaa? Ennusteista on yleisesti ottaen hyötyä. Yleensä ennustetaan niin pitkälle, kun säästä pystytään sanomaan jotain. Nykyään ennustetaan paljon myös viihdemielessä, ja pidemmät ennusteet ovat enemmän tai vähemmän sään viihdekäyttöä. Kuukausiennusteet ovat syys- ja talvipuolella joskus ihan kelvollisia. Vuodenaikaennusteet taas saattavat toteutua suhteellisen hyvin tropiikissa, mutta täällä pohjoisessa ne ovat aikalailla puhtaasti viihdekäyttöä. Kyse ei ole varsinaisesta sään en-

nustamista, vaan pikemminkin yritetään kuvailla säätyyppiä. Kuukausiennusteissa yritetään tyypillisesti seurata vyöhykkeitä. Seurataan, missä kohtaa kulkevat pohjoinen kylmä massa, lämpöisempi eurooppalainen ilmamassa ja niiden välissä kulkevat voimakkaat sadealueet. Kuukausiennusteissa käytännössä mietitään, olemmeko sadealueen reitillä vai sen kylmällä tai lämpimällä puolella. Jos olemme lähellä sadealueen reittiä, saattaa sään ennustaminen edes pariksi päivää olla mahdotonta. Liikkuvien matalapaineiden ajoitus voi välillä olla hyvinkin hankalaa ennustaa. Jos ajoitus heittää vaikka kuusikin tuntia, voi päivä olla hyvinkin erinäköinen kuin mitä ennustettiin. Vaikeimpia ovat sadekuurot, enkä usko, että yksittäistä kuuroa saadaan koskaan ennustettua. Sellaisen elinkaarikin voi olla vain puoli tuntia paikallista kaatosadetta. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös Suomen ilmastoon ja säähän. Onko muutos näkynyt urasi aikana? Kyllä se on näkynyt. Parhaiten sitä summaa jää- ja lumitilanne, joista jäätilanne varsinkin selittää koko talven lämpötilakehityksen. Käytännössä 2000-luvun tai edes 90-luvun aikana ei ole ollut yhtään tilastollisesti keskimääräistä jäätalvea. Vaikka olisi kuinka kova talvi ja pakkanen, ei päästä lähelle mitattujen aikojen jäätilanteiden keskiarvoja. Kun aloittelin uraani ja katselin enemmän tilastoja, oli vielä sellaisia talvia, joina käytännössä koko Itämeren eteläosatkin olivat jäässä. Nykyään Pohjanlahti ja Suomenlahti jäätyvät juuri niukin naukin kokonaan, vaikka talvi saattaisi tuntua mielestämme ankaralta. Tajuavatko ihmiset ilmastonmuutoksen seuraukset vai saako vasta radikaalisti muuttunut ilmasto ihmiset muuttamaan toimintaansa? Onko silloin jo liian myöhäistä? Kyllä ihmiset tajuavat ja ymmärtävät. Vastassa on kuitenkin joidenkin yritysten tai valtioiden lyhytnäköinen ahneus. Positiivisia merkkejä ilmastonmuutosta vastaan alkoi näkyä vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat ymmärtää ilmiötä ja lähtivät liikenteeseen. Meteorologiyhteisö hukkasi ensimmäiset vuosikymmenet yrittäessään vakuuttaa päättäjät ja poliitikot siitä, että jotain pitäisi alkaa tehdä ilmaston eteen. Olisi pitänyt mennä suoraan puhumaan ihmisille, koska eiväthän poliitikot tee yhtään mitään, elleivät äänestäjät pakota. Ei voi mielestäni koskaan sanoa, että olisi koko-

g’11

naan liian myöhäistä tehdä jotain. Muutokset ovat kuitenkin käynnissä ja niitä on aina vain vaikeampi pysäyttää. Vaikka nyt lopetettaisiin hiilidioksidipäästöt, ilmasto lämpenisi silti vielä jonkin aikaa. Tai jos peruuttamaton sulaminen esimerkiksi Grönlannissa käynnistyisi, eikä sitä saisi enää pysäytettyä, voitaisiin silti ehkä estää Etelämantereen sulaminen tai metaanivarastojen vapautuminen merenpohjasta. Liian myöhäistä on vasta sitten, kun maapallo on kuin Venus. Käytännössä maan muuttuminen Venuksen kaltaiseksi ei kai kuitenkaan ole mahdollista, joten aina on aikaa estää vielä pahempi. Myös media-ala on ollut urasi aikana murroksessa. Miten se on vaikuttanut työhösi tv-kasvona? Isoin muutos tulee tietotekniikan kautta. Kun aloitin, käytössä oli vielä sähkökirjoituskoneet ja menimme Ilmatieteen laitoksen kautta töihin. Silloin seurattiin teksti-tv:tä ja saatiin fakseja tuoreimmista ennusteista. Vuodesta 2000 alkaen työasemat ovat olleet käytettävissä kotonakin ja säätä voi seurata missä vaan, kun aikoinaan se onnistui pelkästään Ilmatieteen laitoksella. Ennen grafiikkapuolella piirrettiin asioita kartoille käsin, kun taas nykyään voidaan avata valmiiksi määritelty grafiikka, jossa on valmis materiaali. Symbolien ja rintamien parissa vaaditaan vähän käsityötä, mutta periaatteessa näitä grafiikoita voisi esittää suoraan ja ihmiset saisivat niistä tolkkua. Tekniikan nopeus on muuttunut – nyt pystytään laittamaan suuri pino valmiiksi määriteltyä animaatiota prosessoitumaan valmiiksi ja näyttämään sitä ruudussa livenä. Ennen kesti kokonainen päivä, jotta tietokone sai laskettua yhden sellaisen. Siinä maapallossa, jota me pyörittelemme säälähetyksissä, on koko maapallon säädata viikon ajalta ja sitä pystyy käyttämään grafiikkakortin voimalla reaaliaikaisesti. Tämäkin tekniikka alkaa tosin pikkuhiljaa olla vanhentunutta. Nykyään pitää myös saada enemmän tavaraa tehtyä lyhyemmässä ajassa ja sosiaalinen media tuottaa lisätöitä. Murros näkyy myös siinä, että toimitusympäristö muuttuu nopeasti ja porukka vaihtuu.

ja kivaa hommaa. Illalla työ on enemmän esittämistä ja selittämistä, ja olennaista on löytää kaiken tiedon keskeltä tarpeeksi varmat ja kiinnostavat pointit säästä. Käytännössä kaadetaan ja sulatetaan kauhea määrä tavaraa päähän lyhyessä ajassa ja jatkojalostetaan se mahdollisimman nopeasti. Ei varsinaisesti enää mietitä ja ennusteta perinteisesti yksittäisen sadealueen ja sateen paikkoja, vaan sitä mikä tässä on varmaa ja tärkeää. Työ lähentyy toimittajan työtä. Joka päivä sama kuva Pekka Poudasta moshpitissä oli suuri somehitti. Miltä tuntuu liike moshpitissä? Riippuu millainen bändi soittaa. Jos juostaan pyörivässä kehässä, niin extraa voi hakea juoksemalla vastavirtaan. Mutta sitä ei kyllä voi tehdä, koska yleensä mukana on myös pieniä, joille sattuu helposti vahinkoa. Silloin kun juoksin paljon piteissä, se oli verrattavissa erittäin kovatehoiseen juoksulenkkiin. Syke nousi ihan tappiin ja sai hyvin terveellistä teholiikuntaa.

Automatisoituuko sinunkin työsi kokonaan tulevaisuudessa?

Winter is coming, sääkoira-Sini ja lukuisat Youtubeen päätyneet kepposet uutisja säälähetyksissä. Tykkäät hullutella työssäsi. Mitä hauskaa aiot seuraavaksi keksiä?

Työ on jo nyt aika automatisoitunutta. Iltavuoroissa pystyy korjaamaan ennusteita ja tekemään varsinaista perusennustustyötä enää vain vähän. Aamulla taas havainnot koskevat alkavaa päivää, joten niistä pystyy korjaamaan ennustemalleja vielä sille päivälle. Sen takia aamulla tuntee tekevänsä mielekästä

Ei sitä tiedä. Tänään esittelin Sami Hedbergin kevätpörriäisenä Huomenta Suomi -ohjelman puffissa. Haastattelin kevätpörriäistä ja kyselin miltä kevät tuntuu. Siinä kohtaa tulee aina tehtyä jotain outoa, sillä tarkoitus ei olekaan sanoa puffissa mitään asiaa. 

g❜12

Vuorikatu 6, Helsinki

t S tuden nt discou -10%

“natural & od” guilt-free fo

citypie.fi | Coffee | Lunch | Take-away | Free Wi-Fi

g’13

T i e d e t t ä

g❜14

MUSIIKKI ON LOPULTA VAIN LIIKETTÄ, ääniaaltoja, jotka havaitsemme korvilla, ja joista aivot ja sisäkorva tekevät yhdessä tulkintatyön. Maallikollekin on selvää, että ihmisääni ja sanoituksiin sisältyvät merkitykset herättävät tunnereaktion. Mitä järkeä on siinä, että pianonsoitto herkistää? Durhamin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen professori Tuomas Eerola on tutkinut musiikin ja tunteiden yhteyttä lukuisissa tutkimuksissa. Vastaus riippuu hänen mukaansa siitä, minkälaisen roolin musiikille antaa evoluutiossa: ”Jos musiikilla ei ole mitään annettavaa evoluutiossa, voisi sanoa vain, että musiikki käyttää puheessa käytettäviä piirteitä tehokkaasti.” Juuri abstrakti luonne saattaa tehdä musiikista taidemuotona niin puhuttelevan. Kielen kyky ilmaista tunteita on aina rajallinen, kun taas äänillä on merkityksiä jo ennen sanojen muodostumista. Eräässä tutkimuksessa selvitettiin, että jo ennen äidinkielen tiedostamista saksalaiset ja ranskalaiset vauvat itkevät eri intonaatioilla, mikä voi kertoa äänen sanattomien ulottuvuuksien, siis myös musiikin, merkityksestä ihmiselle. ”Sanattomia tunnepiirteitä on ollut hyödyllistä tunnistaa, sillä toisen tunnereaktioiden lukeminen on ollut erityisen tärkeää sosiaalisissa ryhmissä”, Eerola kertoo. Musiikilla voi myös olettaa olleen itsenäinen rooli evoluutiossa. Oletusta voisi perustella esimerkiksi siten, että äidin laululla on tutkittu olevan merkitystä tunneyhteyden muodostamisessa lapsen ja äidin välille. ”Niillä äideillä, jotka piristivät lasta laulamalla, on ollut suurempi todennäköisyys selvitä”, Eerola selittää. JOTKUT PITÄVÄT MUSIIKKIA VAIN KULTTUURIN TUOTTEENA , mutta Eerolan mielestä kyse on sekoituksesta synnynnäistä ja opittua. Eerola kertoo Petri Laukan kanssa tekemästään tutkimuksesta, jossa muusikot neljästä eri kulttuurista soittivat näytteitä eri painotuksilla, joita kuulijat analysoivat. Kävi ilmi, että kuuntelijat ymmärsivät painotuksia yli kulttuurirajojen. ”Vaikka semanttinen sisältö eli sanojen merkitys on vieraan kulttuurin kuulijalle tuntematon, prosodia eli äänen paino, korkeus ja sävy kertovat tunnesisällöstä.” Ihmisillä on siis eräänlainen universaali koodisto äänessä välittyvien tunteiden tunnistamiseen. Tätä selittävät tunteiden aiheuttamat muutokset kehossamme. Ne heijastuvat suoraan äänen tuottamiseen: miellyttävä ääni saadaan kurkunpään ollessa rennosti matalassa asennossa. Kun kiihdymme, kurkunpää on kireämpi ja äänikin erilainen. Näitä eroja olemme oppineet kuulemaan musiikista empatian avulla: ymmärrämme muutokset äänessä peilaamalla sitä, miten oma kehomme toimii. Erikseen ovat kulttuurisesti sovitut merkit, kuten molli ja suru länsimaisessa musiikissa. AIVAN PERIMMÄISTÄ SYYTÄ MUSIIKIN HERÄTTÄMILLE tunteille ei oikeastaan edes tiedetä, ja aiheen tutkimuksessa on viime aikoina vasta päästy asettamaan täsmällisiä kysymyksiä sen sijaan, että niihin olisi löydetty vastauksia. Paljon on vielä tutkimatta – voimme siis toistaiseksi vain tyytyä ihmettelemään, miksi liikutumme molekyylien aaltoliikkeestä. 

Palstalla kurkistamme tieteen maailmaan ja raportoimme löydöksistämme

g’15

Ota rennosti ja anna meidĂ¤n painaa.

www.origos.fi Validation Print Creation | 29987

Origos Oy I

facebook.com/origosfi

instagram.com/origos.fi SinimĂ¤entie 10 A

02630 Espoo

p. 010 526 3850

Origos Oy myynti@origos.fi

B e e f

H o n e y s

BEEF AND HONEYS

Koonnut• Vi l m a I ko l a Miksi aina on oltava päällä ”saatanallinen ralli”? Kirsi Piha, viestinnän tekijä, viestintätoimisto Ellun Kanat Koska rytmihäiriön maailma vaatii meiltä paitsi rallia (nopeutta) myös ylipäätään halua muutokseen. Ongelmien edessä ei itketä vaan muutetaan asiat paremmiksi. Rytmihäiriön maailmassa ei edes aina tiedä, minne pitäisi suunnata, mutta on tärkeää, ettei jumiudu paikalleen vaan kokeilee asioita ja sitä kautta muuttuu paremmaksi ja muuttaa asioita."

Miksi koit tärkeäksi laittaa 10 000 euroa viestinnän professuurin tukemiseen, kun rahalla olisi saanut esimerkiksi Vespa GTS 300 SuperSportin ABS-jarruilla ja etelänmatkan? Mikael Jugner, toimitusjohtaja, viestintätoimisto Kreab Impulsiivinen päähänpisto kanslerin varainkeruulounaalla. Ärsytti tärkeän hankkeen hidas eteneminen. Viestintä ratkaisee jatkossa Suomen pärjäämisen. Vuorovaikutus on uusi musta. 

Tällä palstalla viestinnän asiantuntijat vastaavat kiperiin kysymyksiin

g’17

TEKSTI JA KUVAT» Martta KALLIONPÄÄ

g❜18

gâ&#x20AC;&#x2122;19

OLLI, NIINI & ÖYKKÄRI, FORD TRANSIT 2000

Kun Olli osti auton, sen seinillä oli rumat vanerit ja lattia oli niin huonossa kunnossa, että se piti purkaa täysin. Kaiken nykyisen sisustuksen olemme rakentaneet itse. Ääntä ja lämpöä eristämään laitettiin retkipatjaa, bitumimattoa ja huopakangasta. Öykkärin nimi on johdettu sen rekisterikilven kirjaimista. Auto oli ollut aiemmin käytössä

moottoriteiden huoltotöissä. Kirkkaankeltainen maali on ollut siis työauton huomioväri. Tähän mennessä pisin matkamme Öykkärillä oli kahdeksan kuukauden kiipeilyreissu Etelä- ja Keski-Euroopassa. Käytämme pakua lähinnä kiipeilymatkoilla, mutta siitä on ollut apua myös kavereiden muuttokuormien kuljettamisessa.

g❜20

ROOSA, REIJO & VOLKSWAGEN CARAVELLE 1998 Roosa osti pakun jo nelisen vuotta sitten, ja oli myymässä autoa pois, koska se oli ollut vähällä käytöllä. Sitten tapasimme toisemme ja päätimme että haluamme tehdä yhteisen pakureissun Norjaan ensi elokuussa. Sitä ennen aiomme asua autossa tulevan kesän ajan täällä Suomessa. Asuntopakussa eläminen säästää rahaa, mutta se on varmasti myös elämänkokemuksena hieno.

Haluamme nähdä, miten vähällä tavaralla yhden kesän pärjää. Rakentamisen aloittaminen lykkääntyi takatalven takia, mutta olemme nyt pääsemässä vauhtiin. Otamme rakenteisiin mallia netistä ja kavereiden asuntopakuista. Haluamme tehdä autosta sellaisen, että siellä olisi nukkumisen lisäksi mahdollisimman kiva ihan vaan hengailla. 

g’21

Ko l u m n i

Mitä yhteistä meillä on lintujen kanssa? TEKSTI » Marissa RÄMÄNEN » KUVITUS »Aura VILKUNA

g❜22

SEISON KURVISSA odottamassa bussia ja seuraan katseellani puluparven lentoonlähtöä tien toisella puolella kohoavan kerrostalon katolta. Parvi tekee ilmassa silmukoita, ikään kuin kunniakierroksena, ja laskeutuu sitten takaisin saman talon katolle. Pulujen kierros tuo mieleeni aamuratikassa suorittamani tyhjän istuinpaikan metsästysrituaalin, jonka aikana kierrän koko kulkuneuvon vain todetakseni etupäässä heti ensimmäisenä näkemäni paikan olleen vaunun ainoa vapaa. Lintujen parvikäyttäytyminen ja liikehdintä joukoissa muistuttavat minua monilta osin ihmisten vastaavista. Linnut elävät parvissa, joissa ne saavat tovereiltaan turvaa pedoilta. Hieman samaan tapaan tuore fuksilauma kuljeksii pitkin kampusta syksyn alussa toisiinsa tukeutuen ja pelokkaasti vanhempia ja itsevarmempia opiskelijoita silmäillen. Linnuille parvista on hyötyä myös silloin, kun ne etsivät joukolla ravintoa – yhden löytäessä ruokaa se ilmoittaa loppujengille löydöksestään, ja kaikki saavat vatsaansa täytettä. Saman ilmiön voi huomata pilkun aikaan Rautatieasemalla yöbussiaan etsiskelevässä kaveriporukassa. Kun yksi löytää oikean kulkuvälineen, ohjeistaa hän ystävällisesti sammaltaen loppujoukon perille: ”Hei kaverit hei! Täällä!” Toisissa tapauksissa lintujen johdonmukainen ja rationaalinen käytös parvissa herättää minussa outoa, kunnioituksensekaista kateutta. Lintuparvissa saattaa liidellä jopa tuhansia yksilöitä, ja niiden synkronoidut liikkeet ovat kuin toisesta maailmasta. Kuinka ne eivät törmää? Tutkijoiden mukaan syynä ovat lintujen loistavat viestintä- ja havainnointitaidot. Linnut välttävät törmäämisen sillä, että ne eivät tarkkaile ainoastaan edessään ja vieressään olevia vaan kiinnittävät huomiota jopa seitsemän toverinsa liikkeisiin parvessa. Ruuhka-aikaan junasta purkautuvasta epämääräisestä ihmisjoukosta en voi sanoa samaa. Massana eteenpäin vellovan rykelmän jäsenet keskittyvät tasan edellään kulkevaan, joten edemmällä tapahtuvat äkkiliikkeet aiheuttavat koko ryhmän törmäyksen, joka tuo mieleen Ranskan ympäriajojen vastaavat. KUN SUURET LINNUT taittavat satojen kilometrien paluumuuttomatkaansa takaisin Pohjolaan, ne lentävät aerodynaamisissa auroissa, joissa takana lentävä hyötyy edellään lentävän aiheuttamasta nosteesta ja vähentää näin energiankulutustaan. Samanlaista käytöstä voi havaita aleruuhkassa ihmisjoukon edetessä yhden etujoukoissa kulkevan tienraivaajan perässä. Auramuodostelmassa lentävät siivekkäät ovat varsin demokraattisia johtajanvalinnassaan, sillä ne vuorottelevat johtajana. Kärjessä lentävälle muodostelma on huomattavasti raskaampi kuin muille. Vaihtamalla johtajaa jokainen linnuista hyötyy muodostelmasta suurimman osan ajasta. Sen sijaan yliopiston kurssilla ryhmätyötapaamisen ensimmäisellä kerralla ryhmää johtavaksi erehtyvä on usein pestissään kurssin loppuun saakka. Vaihtelulla olisi suurempi hyöty kaikille – kohtaloonsa tyytymätön ryhmätyön johtaja kyllästyy jakson loppupuolella, ja koko ryhmä on hukassa. KURVISSA SEURAAMANI PULUPARVI on taas noussut lentoon ja suorittaa kerrostalojen välissä silmukkaista kunniakierrostaan ennen paluutaan pörhistelemään paikkaan, josta ne nousivatkin. Noustuani bussiini seuraan ikkunasta samaan kulkupeliin nousevia kanssamatkustajiani ja saan osoituksen siitä, miksi lintujen havainnointikyvyt olisivat tarpeen ihmisillekin. Jonon puolivaiheilla oleva jää nostamaan pudonnutta bussikorttiaan ja aiheuttaa tahattomasti ketjukolarin, kun takana kulkevat eivät huomaa pysähdystä ajoissa. Paremmilla havainnointitaidoilla tältäkin olisi ehkä vältytty. 

g’23

teksti Ώ E m m a Vi i ta n e n & Vi l m a I ko l a kuvitus ∂ T u o m a s H e i k k i l ä & NA S A

g❜24

∂

eadlinet painavat päälle, aika juoksee kovaa vauhtia. Ihmisillä on kiire ja kaikki ovat jatkuvasti menossa. Ruuhkaan juuttuminen ahdistaa, pitäisi päästä eteenpäin. Voisipa joskus vain pysähtyä. Liikettä on kaikkialla – liikumme luennoille, harrastuksiin ja töihin, tiedostot liikkuvat verkossa, autot, raitiovaunut ja bussit liikkuvat liikenteessä. Liike on läsnä myös retoriikassamme: menemme internetiin, matkaamme Höyhensaarille ja hyppäämme pois oravanpyörästä. Ilmiönä liike on niin arkinen ja luonnollinen, ettei sitä edes pysähdy ajattelemaan. Samasta syystä aiheen selittäminen osoittautuu yllättävän vaikeaksi – arkipäiväisyydestään huolimatta liike tuntuu kovin abstraktilta. Pyydetään apuun siis avaruustähtitieteen professori ja tunnettu tieteen kansantajuistaja Esko Valtaoja. Heti alkuun hän toteaa, että valtiotieteilijät tarvitsisivat opintoihinsa lisää pakkofysiikkaa. Samaa mieltä, myönnetään. Valtiotieteilijöinä ajattelemme usein oppivamme ymmärtämään maailmaa opintojemme kautta. Tiedämme, mistä yhteiskunta koostuu ja miten se toimii. Ymmärrämme valtaa ja julkisuutta, poliittiset liikkeet ovat tuttuja. Kuitenkin perusasiat, kuten esimerkiksi juuri fyysinen liike, jäävät pimentoon. Miten poliittiset liikkeet oikeasti liikkuvat eteen- tai taaksepäin? Otetaan asiasta nyt selvää.

Valtiotieteilijöillekin selvällä kielellä siis: voima on massa kertaa kiihtyvyys. Siinä kaikki. Kuulostaa järkeenkäyvältä. Voiman merkityksen ymmärsi aikoinaan myös Galileo Galilei, jonka mukaan kappaleen liikuttamiseen ei tarvita voimaa – sitä tarvitaan ainoastaan liikkeen muuttamiseen. Tähtitieteen ja fysiikan isäksi tituleerattu Galilei päätteli kappaleiden nopeuden pysyvän vakiona, jos mikään voima ei hidasta niitä. Aiemman aristoteelisen näkemyksen mukaan oltiin ajateltu vauhdin hidastuvan, ellei mikään voima kiihdyttäisi sitä.

ikäli halutaan käsitellä liikettä fysiikan näkökulmasta, on syytä ottaa esiin jo peruskoulun oppitunneilta tuttu Isaac Newton. ”Ihmiskunnan historian kenties suurin nero ja elämäämme eniten vaikuttanut yksilö, Newton, oivalsi tasaisen liikkeen olevan paikallaan pysymisen sijaan olemassaolon perustila. Myös paikallaan olo on kuitenkin fysiikan kannalta tasaista liikettä, tosin nopeudella nolla”, Valtaoja kertoo. Nopeudella tarkoitetaan sitä, kuinka pitkä matka edetään tietyssä ajassa ja suunnassa. Koska nopeus ilmoittaa vain sen, missä ajassa tämä matka edetään, on paikallaan pysyminenkin liikettä. Toisin sanoen nopeus ei kerro liikkeestä vielä mitään. Liikumme siis aina – jopa silloin, kun haluaisimme olla paikoillamme. Newtonin lain mukaan liiketilan muuttamiseen tarvitaan voimaa: mikäli haluamme liikkua nopeammin, kiihdytämme, lisäämme samansuuntaista voimaa. Jos taas haluamme hidastaa, tarvitsemme vastakkaista voimaa. Arkisen liikkumisen ytimessä on siis voima, jolla esimerkiksi sekä lähdemme liikkeelle että pysähdymme. Vain voima voi muuttaa tasaista liiketilaa, jossa jatkuvasti olemme. Valtaoja antaa yhden kaavan, jolla tästä liikkuvuudesta pitäisi saada selko: F=ma.

g’25

utta miten tämä on käytännössä mahdollista? Kun potkaisen jalkapalloa, sen vauhti hidastuu varsin nopeasti. Samoin kun lopetan pyörän polkemisen, vauhti hiljenee aikanaan. Vastaus löytyy läheltä. Maan pinnalla on monenlaisia esteitä, esimerkiksi kitka, jotka jarruttavat pallon tai pyörän liikettä. Tämä tekee myös jatkuvan liikkeen ymmärtämisestä hankalaa. Suunnataan katse siis avaruuteen, jossa vastaavia esteitä ei ole. ”Jos mikään voima ei vaikuta, liike jatkuu tasaisena ja suorana loputtomiin. Esimerkin tarjoavat vaikkapa Pioneer ja Voyager -luotaimet, jotka matkaavat miljoonia vuosia tasaista vauhtia eteenpäin tyhjässä avaruudessa.” Liikettä tuntuu todellakin olevan kaikkialla. Sen lisäksi, että me liikumme, myös maailma ympärillämme on jatkuvassa liikkeessä. Valo on fotonien, sähkövirta elektronien ja lämpö taas molekyylien liikehdintää. Maa pyörii akselinsa ympäri ja kiertää Aurinkoa, Aurinko kiertää Linnunrataa ja Linnunrata taas liikkuu törmäyskurssilla kohti Andromedan galaksia. ”Kaikki on liikkeessä, koska liike on luonnollinen olotila ja paikallaan olo vain sen yksi harvinainen erikoistapaus.” Aikamoista. Emme huomaa ympärillämme tapahtuvaa liikettä, koska se on lähes aina tasaista. Valtaoja havainnollistaa, että jos iso koura kohdistaisi maapalloon voimansa hidastaen sen liikettä universumissa, lentäisimme kaikki ulos avaruuteen. Siis hieman samalla tavalla kuin autokolarissa ilman turvavöitä, joskin tavallisen auton nopeuden sijaan kulkuneuvo kaahaisi 600 kilometrin sekuntinopeudella. Huh! Sekä törmäyskurssi kohti Andromedaa että 600 kilometrin sekuntinopeus kuulostavat melko hurjilta. Vauhti saattaa alkaa huimaamaan päätä. Pysähtyminen voisi tehdä hyvää, meille kaikille. Valtaoja huomauttaa kuitenkin, että täydellinen pysähtyminen pienimpiäkin hiukkasia myöten tarkoittaisi sitä, että lämpötila tipahtaisi reippaasti pakkasen puolelle – tarkkaan ottaen -273,15 celsiusasteeseen, eli absoluuttiseen nollapisteeseen. Termodynamiikan lakien mukaan tätä -273,15 asteen lukemaa ei voi saavuttaa, ja kvanttimekaniikka-

E m m a Vi i t a n e n kin estää täydellisen paikallaan pysymisen. Klassiseen fysiikkaan kuuluvassa termodynamiikassa oletetaan, että aine koostuu hiukkasista ja kaikki tapahtumat ovat ennustettavissa. Kvanttimekaniikassa nämä oletukset eivät enää päde: hiukkasten sijaan puhutaan aaltoliikkeestä, ja tulevista tapahtumista voidaan sanoa vain eri vaihtoehdot ja todennäköisyydet niille. Termodynamiikan pääsääntöjen mukaan liike on lämpöä ja lämpö on energiaa, joka voi kuitenkin muuttaa muotoaan, mutta ei koskaan kadota täysin. Lisäksi lämpö siirtyy aina kuumemmasta kylmempään. Lämmön jatkuvan liikkeen takia tullaan lopulta niin mataliin lämpötiloihin ja pieniin liikkeisiin, ettei matalalämpöisempää kappaletta löydy, eikä lämpöä voida täten enää siirtää. Koska liike ei voi koskaan kadota täysin, tullaan pattitilanteeseen, eikä absoluuttista nollapistettä voida saavuttaa. Kvanttimekaniikan mukaan taas on olemassa tietty pienin mitattava yksikkö, Planckin vakio. Kvanttimekaniikassa pätee niin kutsuttu Heisenbergin epätarkkuusperiaate, jonka mukaan energiavarausten tarkkaa paikkaa hiukkasen sisällä ei voida määrittää. Toisin sanoen, hiukkasten liikettä ja sijaintia ei voida mitata tarkasti samanaikaisesti. Tämä tekee myös absoluuttisen nollapisteen saavuttamisesta mahdotonta. Vaikka täydellinen pysähtyminen onkin mahdotonta, Valtaojan mukaan inhimillisellä tasolla meidän kannattaisi pysähtyä hieman useammin. Hengähdystauot ovat siis jopa suositeltavia.

utta miten pysähtyä maailmassa, jossa kaikki näyttäisi olevan liikkeessä? Kun kaikki liikkuu ympärillä, miltä pysähtyminen tuntuu? Pysähtymistä kokeillaan eräänä tiistaiaamupäivänä Kampin kauppakeskuksessa. Keskusaukiolla ei tällä kertaa ole promoajia pöytineen, eikä kukaan yritä tyrkyttää edes kuntosalijäsenyyttä. Lattialle on asetettu laatikollinen narsissisipuleita ja pussi multaa. Istutustarvikkeiden vieressä on pieni lavantapainen rakennelma, jonka päällä on kukkapenkkiä tai ruumisarkkua muistuttava puukehikko. Kehikon reunojen yli sojottaa keltaisia narsisseja, joiden alla makaa mies. Hän on Jaakko Jänis, kuvataidekasvatuksen opiskelija Aalto-yliopistosta. Kurssin tehtävänä oli valmistella performanssi, joten Jänis päätyi makaamaan kolme tuntia keskellä Kamppia tavoitteenaan saada ihmiset jotenkin osaksi esitystä.

& Vi l m a

I ko l a

”Ajattelin, että olisi kiva tehdä jotain kasveilla ja ihmisten kanssa. Osallistavuus oli se pääajatus.” Performanssissa taiteilija makasi kukkalaatikon sisällä hievahtamatta ja puhumatta. Ohikulkijat saivat halutessaan istuttaa kukan laatikkoon tai, kuten jotkut tekivätkin, Jäniksen päälle. Hän makasi liikkumatta riippumatta siitä, mitä ympärillä tapahtui. Joku heitti kasvoille multaa, toinen tuli pyyhkimään sen pois. Ihmiset tuijottivat, aukiolla keräyslippaan kanssa seisonut alokas kävi kuvaamassa. Ylemmissä kerroksissa tuijoteltiin kaiteiden yli, kuvattiin. Jänis siis pysähtyi. Antoi ympäröivien ihmisten joko jatkaa matkaansa tai pysähtyä ottamaan osaa performanssiin. Laitapuolen kulkijoita hän pelkäsi, mutta nämä vain istuttivat kukan siinä missä muutkin. Sen sijaan esiteini-ikäiset käyttäytyivät huonoimmin. Liikkumattomana joutuu uuteen tilanteeseen, tarkkailijan ja avuttoman asemaan. Jänis kertoo miettineensä kukkia, jotka kukkivat kauniisti, kunnes joku vain tulee ja repii ne maasta. Ne voivat suojautua muilta kasveilta ja tuholaisilta myrkyillä ja ulkonäöllä, mutta ihmiseltä ne eivät pääse pakoon, elleivät opi liikkumaan. Tästä Jänis sai omakohtaisen kokemuksen, kun ylhäältä heitettiin juomatölkin avausrengas, joka ei onneksi osunut. Kolmannesta kerroksesta joku sylkäisi. Jänis katsoi sylkitipan hidasta lähestymistä ja vastusti kiusausta liikkua. Olisi ollut helppoa vain väistää, mutta se olisi pilannut koko performanssin. Liikkumattomuus teki avuttomaksi, potentiaaliseksi uhriksi. ”Se on fyysisesti ihan älyttömän raskasta. Se sattui tosi paljon selkään, käsiin, jalkoihin. Kaikkiin sellaisiin paikkoihin, jotka normaalisti ovat jossain liikkeessä. Yllättävää, kun mietitään esimerkiksi nukkumista. Siinä tuli sellainen ajatus, että miten mie pystyn nukkumaan, tämä makaaminenhan sattuu aivan älyttömästi.” Kolmen tunnin paikallaanpysyminen oli vaikeaa myös henkisesti. Laatikko alkoi ahdistaa, alun seesteisyyden jälkeen ajatukset valtasi vain kipu. ”Voisi kuvitella, että se oli henkisesti raskaampaa, ihan vaan senkin takia, että tuntemattomat ihmiset tulee lähelle. Kuitenkin se fyysinen puoli oli siinä ehkä rankempi.” Ihmiset tahtovat pysähtyä. Katsomaan lintuja, haistelemaan liimaa tai meri-ilmaa, syömään jäätelöä ja miettimään elämäänsä. Nauttimaan hetkestä, carpe diem. Meillä on vain yksi elämä, eletään se täysillä!

g❜26

I K U I S TA O N VA I N L I I K E Voisi olettaa, että olemalla jatkuvasti liikkeessä, ehtii elää mahdollisimman paljon. Slow-alkuisten trendien puolestapuhujat kuitenkin uskottelevat, että pysähtymällä hetkeen on enemmän läsnä – laatu tavallaan korvaa määrän tekemisessä. Ihmisten jatkuvaa kiirettä kritisoidaan, päättömän oloisesti paikasta toiseen juoksevia säälitään, lomille lompsitaan pysähtymään, keski-iässä hypätään oravanpyörän myllytyksestä. Hetkessä elämisen ja hengähdystauon tunnetta haetaan KonMarittamalla, hyggeilemällä tai laittamalla puhelin äänettömälle ja istumalla ikkunalaudalle. Sitä Jäniskin haki teoksessaan. ”Halusin luoda sellaisen puutarhamaisen tilan, jonne ihmiset voisivat tulla pysähtymään, katsomaan kasveja ja rentoutumaan.” Silti pysähtyneisyys pelottaa. Pripjatin aavekaupunki, kellojen liikkumatta tönöttävät viisarit, ilmeettömät kasvot. Miksi pelkäämme pysähtymistä? Ehkä siksi, että monelle se tuo mieleen kuoleman, henkilökohtaisen maailmanlopun. Arjen pysähdyshetkeäkin, nukkumista, kutsutaan kuoleman serkuksi. Liikkumaton ihminen kukkalaatikossa keskellä kauppakeskusta kirvoitti monenlaisia reaktioita. Ihmiset arvuuttelivat, onko laatikossa makaava kuollut tai kenties vain Vihreiden kuntavaaliehdokas, joka otti tappionsa raskaasti. Vanha rouva totesi miettineensä, että noin käy meille kaikille joskus. Joku loukkaantui, koki taiteilijan pilkkaavan kuolemaa. Kun Jänis nousi, joku huudahti ”Hän elää!”, joku taputti. Kuolema käy ajatuksissamme käsikynkkää pysähtyneisyyden kanssa. Jos pysähtyminen on kuolemaa, on liike merkki elämästä. Vierivä kivi ei sammaloidu, joten tunteen elämän valumisesta sormien lävitse välttää tekemällä jatkuvasti kaikkea kamalalla kiireellä. Vaikka kahvihuonekeskusteluissa kiireisyys ja jatkuva liike onkin väärin tai vähintään säälimisen aihe, fysiikan näkökulmasta se on vain luonnollista ja pysähtyneisyyden tavoittelu kuoleman toivomista. Ärsykkeiden tulvasta ahdistunut ihminen voi toki saavuttaa jonkinasteisen henkisen lepotilan, mutta ympäri internetiä hehkutettu ”täydellinen pysähtyminen” milloin yksisarvishoitojen, amulettien tai mindfulnessin avulla on kaukana absoluuttisesta pysähtymisestä. Liike ei lopu, vaikka kuinka makaisit hiljaa paikallasi ja yrittäisit olla kuin et olisikaan. Alitajunta tahkoaa taukoamatta, veri virtaa suonissa ja refleksit estävät hengittämisen lopettamisen. Pysähtyminen on siis mahdotonta, mutta joskus voi olla hyvä edes hidastaa vähän. Valtaoja antaa vinkin, jolla tavoitella tätä hengähdystaukoa: kännykkä pois. Pienestä mediapaastosta on jo hyvä aloittaa. 

g’27

G a l l u p

Kysyimme Hukkaputkessa pyöriviltä Aallon kauppatieteilijöiltä liike-elämän salaisuuksista koonnut & kuvannut • R o o s a S av o avustaja • M a i j u P e l l i k ka Siiri

Mitä opintolainalla kannattaa tehdä? Jos sitä ei tarvitse elämiseen, se pitäisi sijoittaa. Pakko se on nostaa. Mihin se kannattaa sijoittaa? ”Passiivisiin indeksirahastoihin!” kuuluu taustalta.

Elias

Miten pukeutuu todellinen bisnesmaailman menestyjä? Purjehduskenkiin, sohvahousuihin ja villakangastakkiin. Kauluspaita ja kiva salkku tietenkin, sellainen mihin mahtuu Mac. Jos ei ole Macia, niin ei tarvitse laukkua ollenkaan.

Laura

Miten markkinoit itseäsi Jodelissa? Ihan sama mitä jodlaan, niin laitan loppuun t. tietäjä.

To t t i

Onko talouskasvu utopiaa? Mielenkiintoinen kysymys. Vastaus on ei, talouskasvu on kivaa realismia.

To m m i

Mikä on yritysunelmasi? Varmaan joku viinaan liittyvä.

Emilia

Miten saisi mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman pienellä vaivalla? Ensin menisi Temptation Island -ohjelmaan keräämään itselleen nimeä, ja sitten näyttäisi tissit Iltalehdelle. 

g❜28

AAN NOPEE SUATIR J TU Teksti: Roosa Kontiokari JO UR NA LIS MI O N KR IIS ISS Ä! (ka tso kuv at)

Koska tiikan opiskelijoile jo pääsykoevaiheessa. NÄIn kerrotaan heti viestinnän ja journalsi jouron kunn ä tehd enää ä maailamssa ei kerkeä tottahan se on etttä nykyäajan hektisess tiet valta n tiedo t muu ynnä si rnet nyt koska intte nalismia vaa kiakki pitää saada ulos heti n usei n etää enn (lyh ia med nen iaali Sos erkiksi jossa tieto liiikkuu hirveän nopeasti. esim tai llä täjä käyt a mpäristöjä, joissa jokaisell some[1]) joka tarkoittaa verkkoviestintäy tijä ja sisällöntuottaja tiedon

aktiivinen vies käyttäjäryhmällä on mahdollisuus olla a mediassa viestintä tapahtuu monelta sess iaali Sos si. lisäk vastaanottajana olon otälineille ominainen viestijän ja vastaan monelle, eli perinteisille joukkotiedotusv tajan välinen ero puuttuu.[2] tahtia eikä aina ehi tarkistaa ajoiss että oliko Niin siellä somessa jutut leviää hirveetä kyse ismista (juttua korjattu) ykodasta (juttua korjattu) terror sittäistapauksesta (juttua korjattu) päässä (juttua korjattu) josaik ko vaan joku tyyppi huppu nyt saavuttamattomiin niin turlevin sain mutta vhainko on jo tehty ja juttu miten tämä sanonta menikään spilled milk ee ha sitä enää itkeä kaatunutta maitoa tai ehdi googlata ei kerkee ei kerkee ei kerk sanonta suomeksi google haku okei ei RE KII A OLL ON SE N HA KO RE PAK pakko tykittää juttuja nettiin koska KII erkiksi tässä Har vardin tutkimuksessa esim näin OO SAN N NII I IKK KA KUN häh ussa oho eikun opinnäytetyössä eikun sanotaan näin oho eikun jonkun grad ustelussa (juttua korjattu) siis facebook-tilillä ai joo jaa vauva-fi kesk itisia juttuaj joissa tutkittaan palJoskus kirjotietaan myös hyviä journals Syntyy niin kuin Hesarikin väittää timantti ä jon. asioita lähteitä käytetään aikaa ja varmaan joku muu myös. Joo mutta näit ja s myö Play g Lon ja . mianos videossa ja na taka n uuri lue koska ne on maksum timantteja ei kutienkaan kukaan koskaan tään. Siksipä että toimittajat sais rahaa mis ssä neti ei kukaan maksa ennää intter tule näkemään niin pitää kirjotitaa juttu hioa timantteja jouita kukaan ei koskaan tissi kun joku julkkisnaisella on näkynyt ja kissanpennuista (katso kuvat!) tai siitä yt vessapaperia vääri n(katso video!). tänö (katso kuvat!) tai miten olet aina käyt joku houkuteleva otsikko vaikka JorunaJam ielellään kannaattaa keksiä myös on tarkistettava mahdollisimman ot listin Ohjeissa snoataan että 10. Tied

S V

isemmin julkaistu. hyvin – myös silloin kun ne on aika asiat mielipiteistä ja sepitteellisestosi 11. Yleisön on voitava erottaa ään tä ei saa käyttää harhaanjohtatä aineistosta. Myöskään kuvaa tai i. vasti. aan tai kirjotaan kunnolla ei ehdi ei ehd

mutta ei nyt aina voi keretä otsikoim e ajan hirvee ralli päällä kosak netti ja som Minkäss sille voi koska pakko olla koko jutan tima poh tai ita tarkasTelemaan asio ja kumppanit ja kiire eli mitä sitä turhia vähän lisää siihen pääle ja nyt heti ulos ki kiak tuja kunhan saadaan G2 ia. Jutun tekemiseen käytettiin 10 minuutt

g’29

vahvana

uskossa gâ?&#x153;30

teksti • S a a n a L e h t i n e n • kuvitus • I i s a Pa ppi

uomalaisten arvot ja moraalikäsitykset ovat liberalisoituneet voimakkaasti. Samaa sukupuolta edustavilla on vihdoin oikeus solmia avioliitto Suomessa, ja perinteisestä ydinperhemallista poikkeavista ratkaisuista on tullut arkipäivää. Moni tutkimus on huomioinut arvojen kehittyneen myös minäkeskeisempään suuntaan. Perheen perustamisen sijasta tavoitellaan uraa ja ensimmäinen lapsi hankitaan kolmekymppisenä – jos silloinkaan. Yhä harvempi vastustaa kiihkeästi aborttia tai paheksuu avioeroa. Vuoden 2016 marraskuussa aloitettu kansalaisaloite eutanasian laillistamiseksi keräsi eduskunnan käsittelyyn vaadittavat 50 000 allekirjoitusta noin kuukaudessa. World Values -tutkimuksen mukaan jyrkimmät kannat seksuaalisuuteen ja perhearvoihin liittyviin kysymyksiin löytyvät kaikkein uskonnollisimpien ihmisten joukosta, mutta toisaalta uskonnollisten ja ei-uskonnollisten arvomaailmojen erot ovat pieniä. Arvojen liberalisoitumisen ohessa myös uskonnon merkitys on muuttunut. Länsimaisten yhteiskuntien maallistumisesta on puhuttu jo kauan, mutta toistaiseksi uskonto ei ole kadonnut. Uskonnottomien määrä on kuitenkin kasvanut monien muiden länsimaiden tapaan myös Suomessa, ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen on yleistynyt huomattavasti 2000-luvulla. Vain viidesosa suomalaisista uskoo tilastojen valossa Jumalan olemassaoloon ilman epäilyksiä, mutta toisaalta vain osa uskonnottomista nimittää itseään ateisteiksi. Kirkon suosio on erityisen heikko kaupungissa elävien nuorten keskuudessa. Uskontoa ja uskonnollisuutta trendikkäämpää on puhua tällä hetkellä esimerkiksi henkisyydestä – lukea kirjoja mindfulnessista ja käydä joogassa. Kun evankelis-luterilaisen kirkon rivit kutistuvat, samaan aikaan niin helluntailais-karsimaattisiin liikkeisiin kuuluva helluntailaisuus kuin uuskarismaattiset liikkeetkin kasvattavat suosiotaan. Helluntailaisuus on Yhdysvalloista lähtöisin oleva kristinuskon protestanttinen suuntaus, joka eroaa evankelis-luterilaisuudesta muun muassa aikuiskas-

teella sekä Pyhän hengen toiminnan, Jumalan antaminen armolahjojen ja henkilökohtaisen jumalasuhteen korostamisella. Helluntailaisuus kuuluu niin kutsuttuihin vapaisiin suuntiin, joilla viitataan liikkeisiin, jotka eivät halua muodostaa läheistä suhdetta valtioon. Uuskarismaattiset liikkeet jatkavat samaa perinnettä, mutta seurakuntia ja yhteisöjä kuvaa perinteistä helluntailaisuutta voimakkaampi itsenäisyys ja tunnustuskuntiin sitoutumattomuus. Suomen helluntaikirkon jäsenmäärä on yli kaksinkertaistunut vuosien 2007 ja 2013 välillä. Luvun kehittyminen ei kerro koko totuutta, sillä osa Suomen helluntailaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai näkyy väestörekisterissä uskonnottomana. Helluntaiseurakunnat toimivat Suomessa yhdistyspohjalta. Ne eivät ole rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia, vaan aatteellisia yhteisöjä. Kaikki helluntaiseurakunnat eivät myöskään kuulu Suomen Helluntaikirkkoon. Joidenkin karkeiden arvioiden mukaan helluntailaisia on Suomessa jopa 100 000.

elly, 27, on yksi erään helsinkiläisen helluntaiseurakunnan jäsenistä. Hän varttui helluntailaisessa perheessä ja kävi lapsena pyhäkoulua, muttei tuntenut perhetaustastaan huolimatta juurtuvansa kristilliseen yhteisöön. Kun evankelis-luterilaiset kaverit lähtivät rippileirille, Nelly jätti helluntailaisnuorten Fifteen-leirin väliin. Uskonasioiden sijasta Nellyä kiehtoi musiikki. ”Teini-iässä musiikista tuli minulle uskonto”, hän kuvailee. Nelly matkusti ympäri Eurooppaa suosikkibändiensä keikoilla ja sai kavereita musiikkipiireistä. Seurakuntaelämä piirtyi hänen ajatuksissaan ankeaksi mummojen harrastukseksi. Nellyn mielikuvissa seurakunnan tapahtumat tiivistyivät virsien synkkään veisaamiseen, kireisiin nutturoihin sekä harmaan ja beigen sävyisiin vaatteisiin. Kun Nelly oli 19-vuotias ja työskenteli valokuvaajana vaihtoehtomuotia myyvässä liikkeessä, hänen mallikseen tuli tatuoitu mies. Nellyn huomio kiinnittyi rukoilevia käsiä esittävään kuvaan, jonka

g’31

S a a n a

L e h t i n e n

merkitystä hän päätti kysyä. Paljastui, että malliksi tullut mies – joka ei lainkaan vastannut Nellyn mielikuvaa uskovaisesta – kävi samassa seurakunnassa, jossa sekä Nellyn äiti että isoäiti vierailivat aktiivisesti. ”Se alkoi kaikki niistä tatuoinneista”, Nelly kertoo. Nelly lähti kuin lähtikin miehen kannustuksesta mukaan aikaisemmin vieraalta tuntuneeseen seurakuntatoimintaan. Seurakunta otti hyvin vastaan vihreähiuksisen ja kasvoistaan lävistetyn tytön, ja pian Nelly oli jo mukana vapaaehtoistoiminnassa. Uusia kavereita kertyi nopeasti ja seurakunta tuntui hetkessä kodilta. ”Ensimmäiset viisi kuukautta elin Jeesuskuplassa. Kaveritkin sanoivat, että olemukseni on täysin muuttunut”, Nelly muistelee uskoontuloaan.

miltä yhteisön ulkopuolella elävälle. Helluntailaisuus kärsiikin Suomessa osittain lahkon maineesta. Lahko-sana synnyttää mielikuvia jostain hämärästä, salaisesta ja vaarallisesta. Vaikka helluntailaisuus on maailmalla toiseksi suurin protestanttisen kristinuskon suuntaus, Suomessa liikkeen jäsenten osuus väestöstä on melko marginaalinen. Liikkeen edustajat kohtaavat toisinaan värittyneitä ennakkoluuloja. Tuoreimman kolhun suomalainen helluntailaisuus, kuten myös muut vapaat suunnat, lienevät saaneen Terho Miettisen ja Raija Pellin kirjoittaman, suomalaisia kristillisiä lahkoja käsittelevän Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa -kirjan julkaisemisen jälkeen. Miettisen ja Pellin huhtikuussa 2017 ilmestynyt teos kuvaa kristinuskon nimissä tehtyjä väärinkäytöksiä ja seurakuntien kyseenalaisia toimintatapoja. Nelly on tietoinen helluntailaisten huonosta maineesta, muttei koe Miettisen ja Pellin kirjan väitteiden kuvaavan lainkaan sitä uskonnollista yhteisöä, jossa hän itse elää. skonnot näyttäytyvät mediassa helposti negatiivisessa valossa. Ihmisten kokemukset hengellisestä väkivallasta, kuten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja uskonnollisen liikkeen jättämisen rankoista seurauksista on tärkeä nostaa julkiseen keskusteluun. Edellä mainitun kaltaiset voimakkaat kokemukset eivät kuitenkaan ole kristinuskon, tai minkään muunkaan uskonnon, perusominaisuuksia. Moni tutkimus on todennut ei-uskovaisten liittävät usein uskovaisten elämään ajatuksen kontrollista ja manipuloinnista, vaikka uskonnollisen yhteisön sisällä elävä voisi hyvin. Taloustutkimus Oy:n toteuttaman, suomalaisten uskonnollisuutta kartoittaneen Gallup Ecclesiastica 2015 -kyselyn mukaan yleisin evankelis-luterilaisesta kirkosta eroamisen syy on kokemus oman uskonnollisuuden puuttumisesta. Kirkosta eroamisen taustalla vaikuttavat yhä useammin kirkon kannanotot, jotka poikkeavat henkilön omasta mielipiteestä ja arvomaailmasta. Kaikki muistanevat vuonna 2010 kirkostaeroamisaallon aiheuttaneen Ylen homoillan. Kirkko on yhä useamman suomalaisen mielestä liian vanhoillinen. Sama ajatus liitetään helposti myös perinteiseen uskonnollisuuteen laajemmin. Jos evankelis-luterilainen kirkko tuntuu kannanottoineen vanhanaikaiselta, esimerkiksi helluntailainen oppi voidaan nähdä vähintään yhtä ankarana. Opin ytimessä on Raamatun pitäminen Jumalan sanana ja kaiken perustana, eikä Raamattu kerro hyvää homoseksuaalisuudesta, esiaviollisesta seksistä tai avoliitossa elämisestä. Myöskään alkoholinkäyttöä, varsinkaan humaltumista, ei pidetä

aikka usein kuullaan puhuttavan onnellisesta ja auvoisasta kristityn elämästä, Nelly on aina uskaltanut kyseenalaistaa ja nostaa esiin epäkohtia. Uskoontulon jälkeen on ollut kriisejä, eikä uskon säilyminen ole ollut vaikeina hetkinä itsestään selvää. Välillä Nelly on epäillyt kaikkea mielikuvituksensa tuotteeksi. Viime syksynä hän lupasi itselleen, ettei astuisi enää jalallakaan seurakuntaan ”ellei alkaisi tapahtua”. Sitten alkoi tapahtua. Seurakunnan leirillä Nellyn valtasi rukoushetken aikana voimakas rauha ja hän alkoi puhua kielillä. Kielilläpuhuminen on ilmiö, jossa usein jonkinlaiseen hurmostilaan vaipunut henkilö alkaa rukoilla itselleen vieraalla kielellä. Kielilläpuhuminen, profetoiminen ja muut armolahjat ovat ominaisia vapaille suunnille. Armolahjoilla tarkoitetaan Jumalan armosta antamia kykyjä, joiden tarkoituksena on seurakunnan palveleminen, ei henkilön ominaisuuksien korostaminen. Armolahjat ovat herättäneet myös kritiikkiä esimerkiksi niihin liittyvän manipuloinnin, kuten omia tarkoitusperiä ajavien profetioiden takia. Nelly itsekin on toisinaan epäillyt kykyään kielilläpuhumiseen itsesuggestioksi. Armolahjat saattavat kuulostaa käsittämättö-

g❜32

VA H VA N A U S K O S S A

gâ&#x20AC;&#x2122;33

suotavana. Kaikesta huolimatta varsinkin uuskarismaattiset seurakunnat vetävät puoleensa samaa ihmisjoukkoa, joka toisaalta eroaa aktiivisesti kirkosta – nuoria kaupunkilaisia. Joukossa on myös paljon korkeakoulutettuja.

elly ei allekirjoita täysin väitettä esimerkiksi helluntailaisen opin tiukkuudesta luterilaiseen oppiin verrattuna. ”Samaa Raamattua me luetaan kuitenkin. Ehkä Raamatun sana otetaan vaan isommalla volyymilla käytäntöön”, hän pohtii. Nelly uskoo helluntailaisuuden ja muiden vapaiden suuntien houkuttelevuuden perustuvan esimerkiksi voimakkaaseen yhteisöllisyyteen. ”Keskinäinen välittäminen näkyy ehkä helpommin karismaattisissa liikkeissä”, hän sanoo. Helluntailaisen Nellyn suhtautuminen uskonnon tuomiin sääntöihin ei vaikuta olevan fundamentalistisen jyrkkä. Hänen kokemuksensa perusteella se, miten säännöt näkyvät helluntailaisnuorten elämässä on usein pitkälti kasvatuksesta kiinni. Aivan kuten ei-uskovaisissakin yhteisöissä, nuori sukupolvi uskaltaa kyseenalaistaa aikaisempia sukupolvia rohkeammin. Seurakunnissa on myös paikkakuntakohtaisia eroja, ja suunnan voi sanoa ainakin kärjistetysti olevan sitä sallivampi mitä lähempänä pääkaupunkiseutua ollaan. Nelly kokee kasvaneensa melko liberaalissa ympäristössä, jossa virheitä on saanut tehdä ja kantapään kautta oppia. Hän kuitenkin pitkitti helluntailaisuuteen kuuluvalle aikuiskasteelle lähtemistä, sillä hän pelkäsi ennen kaikkea sitoutumista symboloivan toimituksen muuttavan elämän rajoittuneeksi ja sääntöjen täyttämäksi. Päätös kasteesta kypsyi keskellä yötä Nellyn oltua jo pitkään tiivis osa seurakuntaansa. ”Tajusin, että tietyt asiat ovat meille oikeasti haitallisia. Ne vaan alkavat vähentyä elämässä. En koskaan kieltänyt itseltäni alkoholia. Huomaan vaan, etten juo enää juuri ollenkaan”, Nelly kuvailee. Sääntöjen perusta on Nellyn mukaan ennen kaikkea Jumalan tahto toivoa ihmiselle parasta, sa-

maan tapaan kuin vanhemmat haluavat suojella lapsiaan. ”Kukaan vanhempi tuskin haluaa nähdä lapsensa kuolevan huumeiden yliannostukseen, eikä sitä halua nähdä Jumalakaan”, Nelly täsmentää. Sama pätee niin humaltumisen kuin esiaviollisen seksinkin välttämiseen. Säännöt suojelevat haavoilta.

Kyse ei ole Nellyn puheissa pakottamisesta, vaan hyvän levittämisestä itsensä kuin maailmankin muuttamisesta paremmiksi. ”Olen tosi sääntöjenvastainen ihminen. Mitä enemmän minulle sanotaan, ettei jotain saa tehdä, sitä varmemmin sen teen. Seurakunta koostuu epätäydellisistä ihmisistä,” Nelly täsmentää nauraen. Epätäydellisyyden hyväksyminen kuulostaa terveeltä ja raikkaalta vaihtelulta nykyiseen maailmaan, jossa vaadimme itseltämme jatkuvasti enemmän. Vaikka itselleen voi olla armollinen myös ilman uskontoa, on tärkeää huomioida, että käsityksemme meille vieraista uskonnollisista yhteisöistä voivat olla ennakkoluuloistamme kumpuavia. Asiat, jotka näyttäytyvät yhteisön ulkopuolisille uhrauksina saattavat olla uskovalle luonnolliselta tuntuvia, onnellisuuteen johtavia valintoja. Uskonnollisissa yhteisöissä voidaan myös hyvin ja uskoon voi tulla kadottamatta itseään. Usko on Nellyn elämän perusta, mutta rakkaus musiikkia, tatuointeja ja valokuvaamista sekä asioiden rohkeaa kyseenalaistamista kohtaan ei ole kadonnut mihinkään. Tapoja olla uskossa on yhtä monta kuin uskoviakin. 

g❜34

P i i k k i

l i h a s s a

S a n a h e l i n ä ä

NURKANVALTAUS teksti • A n n a J a a ko n a h o

VAPAUTUSANOMUS ATK:N KÄYTÖSTÄ

NURKANVALTAUS, toiselta nimeltään yrityskaappaus, voi olla luonteeltaan ”ystävällinen” tai ”vihamielinen”. Yleensä kyseessä on kuitenkin salakavala pyrkimys saada yrityksessä merkittävää vaikutusvaltaa tai jopa ote koko hallinnosta ostamalla sen osakkeita. Myös itse termi on salakavala, sillä vaikka se antaa olettaa, että valloituksen kohteena on vain nurkka, tarkoitus on oikeasti viedä koko tila. Hyvä esimerkki vihamielisestä nurkanvaltauksesta on teleoperaattori Elisan viime vuosina tekemät osakehankinnat pohjalaisyritys Anvialta. Toiminnan seurauksena Elisa on saanut haltuunsa Anvian ydinliiketoiminnan. 

teksti • S a a n a L e h t i n e n SUKUPOLVENI EDUSTAJIA on tapana kutsua diginatiiveiksi. Kyllä, se on omalla tavallaan totta myös minun tapauksessani. Kykenen poistamaan tiedostoja ajatuksen voimalla, tulostamaan yhden A4-arkillisen sijasta koko internetin sekä lataamaan viruksia Comic Sansilla ja huonolla suomella kirjoitetuista ponnahdusikkunaviesteistä. Facebookia selatessani tykkäilen vahingossa yksisarvishoitajien sivuista ja merkitsen itseäni puolituttujeni kuviin. Ennen ensimmäistä päivääni yliopistossa olin ehtinyt soittaa kolmesti Helpdeskiin. Suhteeni atk:n kanssa nostaa verenpaineeni jatkuvasti hengenvaarallisiin lukemiin. Pyydän vapautusta. 

Palstalla toimittaja avautuu elämää suuremmista ongelmista

g’35

FAS IST IT

M I T RE Ä, NU S LI KE Ä JA R V T A E JU TEKSTI Pilvi NIKARMAA ARKISTOKUVIEN MUOKKAUS Tuomas HEIKKILÄ

Tunnetuin suomalaisista fasistisista liikkeistä oli ilmaisia kyytejä itärajalle tarjonnut Lapuan liike. Kesän 1930 aikana liike teki ainakin 254 muilutusretkeä, ja tunnetuin kyytiin päässeistä oli presidentti K.J. Ståhlberg. Kyyti tarjottiin etusijassa kommunisteille, joille liike ehkä

Talonpoikaismarssille osallistuneita miehiö kävelyllä, Helsinki, 1930

Kuva: Sakari Pälsi/Helsingin Kaupunginmuseo

Jos julkisuudessa möykkääviä kansallismielisiä yhdistyksiä on uskominen, on yhteiskuntamme matkalla kohti vääjäämätöntä tuhoa. Ilmeisesti kotimaistaan pakenevat ”muukalaiset” ja moninaisuutta suvaitsevat ”suvakkihuorat” ovat tuhoamassa suomalaisen kulttuurin valtamedian vaietessa poloisten uusnatsien kohtaamista vääryyksistä. Onneksi MV-lehti kuitenkin pitää huolta laatujournalismin tasosta, ja Ilja Janitskin on pyrkimässä tasavallan presidentiksi. Mutta osattiin sitä ennen Janitskinia, Suomen Sisua ja Vastarintaliikettäkin. Fasistiset ja kansallissosialistiset liikkeet menestyivät Suomessa jo 1900-luvun alkupuolella.

ajatteli tekevänsä palveluksen kuskatessaan heitä Neuvostoliittoon. Lapualaisten touhua katsottiin pitkään läpi sormien. Lopulta kansa ja päättäjät kuitenkin ymmärsivät, ettei vasemmistolaisten väkivaltainen muiluttaminen kenties olekaan hyväksyttävää. Lapuan liike lakkautettiin keväällä 1932.

g❜36

Kuva: Enok Rykönen/Museovirasto

rouva Sydhaus, Helsinki, 1941

Kuva: Veijo Pietinen/Museovirasto

IKL:njohtajakurssi, Hämeenlinna, 1933

Lapuan liikkeen perintöä jatkoi vuonna 1932 perustettu Isänmaallinen kansanliike (IKL). Puolue edusti eduskunnassa asti ja sen jäsenet tunnistettiin sinimustista univormuista. Puoluetoiminnan lisäksi IKL kunnostautui ravintolabisneksessä. Liike pyöritti Musta Karhu -ravintolaketjua, joka sai nimensä Lapuan liikkeeltä peritystä logosta, jossa mies ratsastaa karhulla. IKL:llä oli myös nuorisoliike Sinimustat, joka järjesti rennon kuuloisia kesäleirejä, joilla marssittiin, lausuttiin kuorossa ja asuttiin sotilasteltoissa. Lapuan liikkeen ja IKL:n kanssa läheisessä yhteistyössä toimi vuonna 1929 perustettu sisällissodan valkoisten veteraanijärjestö Vapaussodan Rintamamiesten Liitto (VRL). Edellä mainittujen liikkeiden tavoin myös VRL vastusti vasemmistoa ja työväenliikkeen toimintaa. Pyrkimyksenä oli savustaa kommunistit ulos eduskunnasta ja valtuustoista, mutta muiden fasististen järjestöjen tavoin VRL:n loru loppui jatkosodan välirauhansopimukseen vuonna 1944. Kuva: FEFOTO/Museovirasto sisällissodan päättymisen 20. vuotisparaati, 1938

g’37

Vuosina 1940–1944 vaikuttanut Suomen Kansallissosialistinen Työjärjestö (SKT) puolestaan piti saksalaisten esikuviensa tavoin juutalaisia uhkana suomalaiselle rodulle. SKT pyrki suojelemaan tätä ilmeisesti jumalaisena pitämäänsä rotua ”vierailta aineksilta”, ja halusi kieltää rotujenväliset avioliitot. Myös SKT:llä oli mahtipontisesti nimetty nuorisojärjestönsä, Nuoret Valtakunnan Rakentajat (NVR), joka tavoitteli nuorisolle pakollista työvelvollisuutta ja sotilaallisen koulutuksen lisäämistä. 

HV EO NI GM EI LS LT IE SL TU ÄA

g❜38

ntä jos ala-asteen liikuntatunnilla olisikin salibandyn pelaamisen sijaan harjoiteltu rytmisiä hitaita liikkeitä värikkäissä kaavuissa? Hymisevä ääntely yhdistettynä sääntöjen mukaan tehtäviin liikkeisiin olisi muuttanut tavallisen liikuntatunnin kuin salaseuran kokoukseksi. Kaikki eivät välttämättä ole kuulleet eurytmiasta, mutta siihen perehtymällä voi avautua uusi käsitys liikkeen ja ihmisen henkisen puolen suhteesta. Eurytmia sai alkunsa vuonna 1911, kun Steinerpedagogiikan kehittäjän Rudolf Steinerin vastaanotolle tuotiin tuntemattomasta syystä Lory Smits, joka oli hiljattain menettänyt isänsä ja tarvitsi ammatin. Smits oli kiinnostunut tanssista ja liikkeestä, minkä johdosta Steiner neuvoi Smitsiä aloittamaan uuden liiketaiteen luomisen. Steiner antoi neuvoksi tutkia ihmisen anatomiaa, liikkeen suhdetta puheen äänteisiin sekä antiikin Kreikan tansseja ja veistoksia, joista eurytmian liikekieli on pitkälti saanut innoituksensa. Myös sana eurytmia pohjautuu kreikan kielen sanoihin, jotka kuvaavat kaunista ja harmoniallista rytmiä. Kehittyi pieni näyttämöryhmä, joka toimi Steinerin vaimon Marie Steiner-von Siversin johdolla. Ryhmiä alkoi syntyä ympäri Eurooppaa. Eurytmia koki ensimmäisen kukoistuksen kautensa 1920-luvulla, kunnes fasistinen liike Saksassa kielsi eurytmian, sillä koko Steiner-pedagogiikan katsottiin olevan haitallista saksalaiselle sielulle ja hengelle. 1980-luvulla eurytmia alkoi jälleen herättää kiinnostusta. Helsingin Steiner-koulussa eurytmiaa opettava Jostein Aarbakke kertoo hakeneensa silloin opiskelemaan satojen muiden joukossa Hampurin Eurytmia-kouluun.

arbakke kertoo eurytmialla olevan kaksi eri päämuotoa, joista toinen perustuu puheelle ja toinen musiikille. Ihmisäänen äänteillä on erilaisia ”liiketaipumuksia”, jotka ilmenevät koko kehon liikeilmaisussa. Kirjainten erilaisilla painotuksilla, puheen rytmillä ja tunnenyansseilla on suuri merkitys liikkeelle. Käsivarsien liikeilmaisulla on eniten merkitystä. Sama pätee musiikkiin harjoitettavaan liikkeeseen: melodia, rytmi ja tahti ovat keskeisessä osassa liikkeen muodostamisessa. Eurytmian pitkäaikainen oppilasharrastaja Amos Wallgren kuvailee eurytmian liikettä hitaaksi, värikkäissä kaavuissa tehtäväksi joogamaiseksi harjoitteeksi, joka muistuttaa modernia tanssia. Wallgrenin mukaan formaatti on kuitenkin melko rajoittava, sillä jokaiselle äänteelle tai sävelelle on oma nimitetty liik-

keensä. Eurytmian erikoisuus Wallgrenin mielestä kuitenkin löytyy kaavuista sekä hitaista, suunnitelluista, pyöreistä ja pyörivistä liikkeistä, jotka erottavat eurytmian tavallisesta tanssista. Eurytmia täyttää saksalaisen uskontotieteilijän Christoph Bochingerin määrittelemät uusspiritualismin tunnusmerkit. Tunnusmerkkejä ovat muun muassa henkilökohtainen irrationaalisen kokemus, uskonnon tunkeutuminen ihmisen sisäiseen sfääriin, ja uskontojen, kansojen ja kulttuurien rajat ylittävä universaalius. Steiner näki maailman koostuvan muun muassa astraalimaailmasta ja ylemmästä ja alemmasta henkimaailmasta, joiden kehittämiseen eurytmia olennaisesti hänen mukaansa liittyy. Eurytmia on siis muutakin kuin pelkkää liiketaidetta. Eurytmiaa voisi nimittää esoteeriseksi eli suljetun piirin tiedon varassa toimivaksi salaseuraksi, sillä eurytmiaa ei oikeastaan voi harrastaa muualla kuin Steinerkouluissa. Huomattavan voimakasta kritiikkiä ei kuitenkaan ole herännyt sitä kohtaan, että pakolliseen peruskoulutukseen sallitaan kuuluvan esoteerista, yhden ihmisen villin ajatuksenkulun kehittämää touhuamista.

mos Wallgren kertoo eurytmian olleen hänelle ala-asteelta lukioon opetussuunnitelmaan pakollisena kuulunut osuus, josta ei saanut vapautusta. ”Eurytmia herätti jatkuvasti vastustusta”, hän kertoo. Wallgren ei silti koe eurytmian olleen hänelle ainoastaan inhottava pakko, sillä eurytmia-tunnit tarjosivat mukavan liikkeellisen tauon muiden oppituntien istumisesta. ”En kuitenkaan koe, että eurytmiasta olisi ollut jotakin konkreettista hyötyä”, hän kertoo. ”Ehkä se oli jossain määrin terapeuttista, kun nolataan itsemme kollektiivisesti ja saadaan näin luotua ryhmähenkeä”, Wallgren täsmentää. Lukiossa Wallgren osallistui vapaaehtoisesti eurytmian opetukseen, sillä se mahdollisti osallistumisen vuosittain Saksassa järjestettäville eurytmia-festivaaleille. Eurytmiaa voi pitää pikemminkin henkisenä voimisteluna fyysisen lopputuloksen hakemisen sijaan. Eurytmiassa ei pyritä hakemaan liikunnan kautta vain fyysistä hyötyä, vaan keskitytään myös ihmisyyden psyykkiseen osaan. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä nykyisessä stressaavassa ja keskittymistä pirstovassa maailmassa. Mahdollisesti turhan spirituaalisuuteen kohdistuvan kriittisyyden voisi hylätä ja suunnata eurytmia-tunnille oman mielen hyvinvoinnin vuoksi. Jos vain eurytmiaa opetettaisiin muuallakin kuin Steiner-kouluissa. 

g’39

A r v i o

TEKSTI » Helena VUORIJÄRVI KUVITUS »Roosa KONTIOKARI & Tuomas HEIKKILÄ g❜40

MAALISKUUN 15. PÄIVÄNÄ viestinnän opiskelijoita kuohutti syksyllä 2017 alkavan uuden politiikan ja viestinnän koulutusohjelman pääsykoekirja. Viestintää opiskelemaan hakevat ovat kautta vuosien saaneet tottua varsin selkokielisiin ja helppolukuisiin teoksiin, viimeisimpänä Janne Seppäsen ja Esa Väliverrosen Mediayhteiskuntaan. Mediayhteiskunta (2012) ja sen edeltäjä Media markkinoilla (2004) painivat aivan eri sarjassa kuin seuraajansa, poliittisen filosofian klassikko, Hannah Arendtin Vita activa – Ihmisenä olemisen ehdot (1958). Lähes 60 vuotta vanha teos on jo radikaali muutos sinänsä, mutta suurin shokki syntynee, kun kirjaa lähtee lukemaan. Teksti on filosofisen syvällistä. Aina yhtä luotettavassa yleisen mielipiteen mittarissa Jodelissa @Media-kanavalla kirjavalintaa kommentoitiin muun muassa seuraavasti: ”Mitä v***ua toi uus pääsykoekirja?” ”viestinnän osuus tuntuu aika vähäiseltä” Toisaalta keskustelussa on myös oltu positiivisin mielin: ”Miksi pääsykoekirja ei voisi olla filosofinen?” Polttelevin kysymys huulilla on: Miten kyseinen kirja liittyy viestintään? VASTAUSTA VOI HAKEA esimerkiksi tiedustelemalla asiaa joltakulta, joka on ollut mukana kirjan valintaprosessissa viestinnän puolelta. Yliopistonlehtori Johanna Sumiala valottaa päätöstä toteamalla, ettei se ollut ainakaan helppo ja nopea. Lopputulos oli monen muuttujan summa. Sumialan mukaan tappelemisen sijaan valitsijat päättivät pohtia, mitä yhteistä valtio-opilla ja viestinnällä on. Yhdistäväksi tekijäksi löytyivät klassikot. Akatemiatutkija ja yliopistonlehtori Juha Herkman myöntää, että kaikki kolme valtio-opin suuntaa ja viestintä ovat haastavia sovittaa yhteen. Hän kuvaa tämänkaltaisen klassikon valintaa ”hätähuudoksi sivistysyliopiston puolesta”. On totta, että Arendt on inspiroinut useita sekä valtio-opin että viestinnän tutkijoita ja teoreetikkoja. Kirjasta löytyy kyllä viestinnän teemoja. Eräs kirjan kappaleista käsittelee julkista tilaa. Arendt julistaa puheen, toisin sanoen viestinnän olennaisen osa-alueen, yhdeksi ihmisen tärkeimmäksi aktiviteetiksi ja inhimillisyyden mittariksi. Mitäpä muuta politiikkakaan on kuin viestintää – keskustelua, kiistoja ja sovittelua? Sumiala ja hänen työparinaan prosessissa ollut professori Anne Holli valtio-opin puolelta halusivat valinnalla ottaa kantaa. Arendt tuo naisajattelijana vaihtelua miespainotteiseen klassikoiden sarjaan. Sumiala kuvaa Arendtia rohkeaksi esikuvaksi ja toivoo hänen inspiroivan myös nykyajan ajattelijoita. Kirja saattaa olla vanha, mutta Sumialan mukaan Arendtin ajattelua voidaan tulkita eri aikoina ja teoksen teemoja on syytä peilata nykypäivään. MILLAISIA OPISKELIJOITA pääsykokeesta sitten tulee siivilöitymään läpi? Siihen eivät Herkman ja Sumiala osaa sanoa mitään, mutta toivovat uuteen ohjelmaan kehittyneitä, motivoituneita ajattelijoita, jotka uskaltavat ottaa haasteen vastaan. Arendt kieltämättä haastaa mutta myös palkitsee. Vita activan kosmokset, latinankieliset termit ja klassiset filosofit kahlattuasi tunnet pystyväsi mihin vain. 

g’41

g❜42

gâ&#x20AC;&#x2122;43

Vapahdus teksti & kuva • E r i k R ä s ä n e n KAUPPA ON VAPAUTETTAVA. Ihmisten keskinäinen kaupankäynti on perusedellytys toimiville markkinoille. Talous on toimivimmillaan, kun sen toimintaan puututaan mahdollisimman vähän. Byrokratiasta on vapauduttava, sillä se tukahduttaa kaiken alleen. Tuotteiden terveellisyyden tai toimivuuden testaaminen on kyttäystä, jolla ei saada kansantaloutta kuntoon. Alkoholin myynti on vapautettava. Kun muualla maailmassa alkoholia saa ostaa vapaasti samasta kaupasta mistä housut, kengät ja kipulääkkeetkin, miksei meilläkin! Totta kai helppo saatavuus ja kilpailu voivat johtaa alkoholiongelmien lisääntymiseen, ja tietysti vapautuksen jälkeen tuotot menisivät kansan omistaman Alkon sijasta myyjien taskuihin, mutta globaalissa markkinataloudessa meillä ei ole varaa jäädä kehityksen ulkopuolelle Terveyspalvelut on vapautettava. Hyvinvointivaltio ei voi toimia niin, että valtavaksi paisunut julkispuolipullataikina imee sisuksiinsa kaiken yritteliäisyyden. Kansainvälisesti kiihtyvässä kilpailussa meillä ei ole varaa pitää yllä rakenteita, jotka, noh, ne vähän niinku you know estää sitä kilpailua, ja kilpailu on arvo sinällään, ei se kuinka tehokkaaksi jokin järjestelmä tulee tai kuinka terveitä kansalaiset ovat Työntekijöiden palkat on vapautettava. Kansainvälisessä taloudessa ei enää voida lukittautua omiin poteroihin puolustamaan vanhentuneita etuja. Emme enää pärjää kilpailussa muille maille. Yleissitovuudesta pitäisi siirtyä paikalliseen sopimiseen. Ay-liikkeen kuuluisi joustaa terrorismistaan. Meistä jokainen voisi miettiä omilla aivoillaan, tarvitseeko jokaiseen toimenkuvaan välttämättä byrokraattisia turvallisuuskursseja, työehtoja tai vaikkapa palkkaa Lapsityövoima on vapautettava. Maassamme piilee käsittämättömästi resursseja, joita ei osata hyödyntää. Kiinassa, Bangladeshissa ja Myanmarissa lapset ovat aktiivisemmin mukana työelämässä ja tulokset näkyvät Aasian nousevassa taloudessa. Ehkä lapsilisät voisivat olla vastikkeellisia? Lastenoikeusjärjestöt ovat vain suvaitsevaisuuttaan osoittavia hyysääjiä, jotka rapauttavat yhteiskunnan kehitystä. Globaalissa markkinataloudessa emme voi jäädä jälkeen muusta maailmasta vaan katsoa, että kaikilla on tasapuolinen oikeus osallistua työelämään. Kaikki on vapautettava. Vapautus tuo vapahduksen. Annetaan homma herran haltuun: kyllä näkymätön käsi osaa ohjata. 

Kirjoittaja on epävarma, pannaanko Suomea kuntoon vai saneeraukseen.

g❜44

gâ&#x20AC;&#x2122;45

g❜46

gâ&#x20AC;&#x2122;47

â&#x20AC;?

Liike on luonnollinen olotila, paikallaan olo vain sen yksi harvinainen erikoistapaus s. 24 gâ?&#x153;48