Page 1


Groteski

4 5 6 8

4/2009 Vanhuus

10 12

Toimitusneuvosto Matleena Kantola Matti Koivisto Pekka Lehtinen Sisältö Katariina Ahonen Risto Alakoski Kim Haldin Paula Häkämies Tapio Ikkala Matleena Kantola Kiira Keski-Nirva Matti Koivisto Lauri Korolainen Anna Korvenoja Katri Koskela Jaakko Laasanen Maria Laatio Lauri Laavakari Iiris Lagus Emmi Lehikoinen Pekka Lehtinen Jukka-Pekka Myllys Tytti Rintanen Sonja Saarikoski Kaisa Saario Salla Seppälä Hannele Tavi Riikka Vepsäläinen Sarika Vij Leif Åberg Kannen valokuva Lauri Laavakari

14

12

16 18 22 24 27 28 30 33 34

18

Julkaisija Media ry ISSN 0782-0909

37 40 43

Sisältö

Pääkirjoitus Homonaamana hautaan Dorka on dorka myös elämänsä ehtoopuolella. Sirpaleet Terveisiä perseestä! Media ry:n vaihtareihin iski koti-ikävä. Neuvosta vaari Vanhan kansan viisaudet eivät ehkä olekaan aivan hyödyttömiä. Mitä eläkkeellä tapahtuu? Groteski etsi eläkeläiselämän perimmäistä olemusta Malmilta. Groteskin suuri elämäntilannetesti Selvitä, kuinka kypsää kamaa oikeasti olet. Tuttu, mutta silti niin vieras ET:n päätoimittaja palvelee poikkeuksellista yleisöä. Ikä painaa kaasujalkaa Vanhuus tulee sata lasissa. Eläkkeelle! Kaukana horisontissa siintää suuri epävarmuus. Eurooppalainen suomalainen Jacob Söderman neuvoo välttämään eduskunta-avustajan pestiä. Näkökulmia vanhenemiseen Nappia naamaan! Edessä tokkurainen tulevaisuus Mummon mutinat Kolme mummoa, kyläkahvila ja keskustelun taide Dr. Lefa Mun ammatti Jaana Pelkonen kehottaa ryhtymään eduskunta-avustajaksi. Jäähyväiset päiväbingolle Bingo osoittautui katoavaksi luonnonvaraksi. Ja mummoas kans! Joistain asioista ei vain kuulu puhua. Alasti Pohjalaiset harrastavat vähän rohkeampaa ruumiinkulttuuria.

Painopaikka Picaset Oy, Helsinki Painos 300 kpl

Groteski verkossa http://www.valt.helsinki.fi/blogs/groteski/

Olin eläkkeellä vuosina 2003–2007, ja se oli tylsää.”

Sähköposti groteski@mediary.fi

37

24

–Jacob Söderman


Pääkirjoitus Kyllähän se tiedettiin. Elostelu, ylensyönti ja hervoton alkoholilla lotraaminen jättävät jälkensä. Vuosien saatossa maallinen tomumaja jää helposti hoitamatta ja repsahtaa. Samoin on päässyt käymään myös Groteskille, joka ehti vielä vanhoilla päivillään levitä ennennäkemättömiin mittoihin. Solakka nuoruus on kaukainen muisto vain, sillä vuoden viimeinen numero kattaa nyt kansineen ennätykselliset 46 sivua. Aivan ensimmäinen, huomattavilta osin käsityönä tehtailtu Groteski-monistenippu niitattiin kasaan 30 vuotta sitten, itsenäisyyspäivän aattona vuonna 1979. Vanhuus ei tässäkään tapauksessa ole tullut yksin: korkean iän tuoman kankeuden vuoksi tähän numeroon kaavailtu historiikki lehden vaiheista vuosien varrella jäi vielä toistaiseksi haaveeksi, mutta toivon mukaan ehdimme (ja seuraava päätoimituskööri antaa meille luvan) palata aiheeseen sen ansaitsemalla tarkkuudella vielä ensi vuoden puolella. Tämän viimeisen numeron ilmestymisen myötä saimme sen sijaan täytettyä ainoan varsinaisen vaalilupauksen, jonka vuosi sitten annoimme: ”neljä kertaa vuodessa”. Aina sen lunastaminen ei jaksanut hymyilyttää, mutta harmaista hiuksista ja unettomista öistä huolimatta olisi yksinkertaisesti väärin väittää, ettei lehdenteko olisi ollut meistä ennen kaikkea hauskaa.

Ho

mo Tek s

ti L

aur

i Ko

rola i

naa hauman taa a n

nen

Vuonna 2009 Groteskin onnistui – puoliksi vahingossa – niittää myös hieman ulkopuolista mediajulkisuutta. Syksyn aikana Journalisti-lehti ojensi meille kätensä ja teki kenties vuoden opiskelijaystävällisimmän viestintäteon tilaamalla meiltä sadan sanan mielipidekirjoituksen siitä, kuinka mediaa pitäisi muuttaa. Rakentavan keskustelunavauksen sijaan tuotimme heille kyynisen ja provosoivasti muotoillun sirpaleentapaisen siitä, miten kaikkien aihepiirien viihteellistyminen ja kiireen lisääntyminen näivettävät neljännen valtiovallan uskottavuutta. Tiettävästi Ilta-Sanomatkin meni tekstin ilmestyttyä siteeraamaan sen loppukaneetissa esiintynyttä väsynyttä kastrointiläppää. Jos jutun haluaa aivan ehdottomasti lukea, se löytyy Journalistin numerosta 20/2009 sekä lehden verkkoarkistosta. Kiitän Groteskin lukijoita yhteisestä taipaleesta kuluneena vuonna ja toivotan koko väistyvän toimitusneuvoston puolesta onnea matkaan vuoden 2010 päätoimitustiimille. Kokemus tietää kertoa, että välillä tuurikin tulee tarpeeseen!

Pekka Lehtinen Päätoimittaja

ETTÄ NUORISOKO kaikkimullenyt-sukupolvea? Vajaan sadan vuoden elämänkokemuksella voisi vajaammankin luulla oppivan, että esimerkiksi kaupassa pitää joskus jonottaa. Ja jottei pitäisi, olisi jokaisen hyvä asioida ripeästi. Vaan ei vanhusten. Hiljan vaati vanharouva saada etuilla Alepassa. Pakko päästä. Kuin olisi omiin hautajaisiin hoppu. Kiire katkesi kassalle. ”Onko siinä?” Jono odotti, kun viisisenttisistä laskettiin kahdenkympin kasa. Kuollutta arvostetaan aina vähän elävää enemmän. Pedofiilistä tuli sydänkohtauksella popin kuningas, ja Kalervo Palsan Suolirunkkaus-teosta alettiin luonnehtia perverssin sijaan surrealistiseksi, kun kikkelikuvien piirtäjä oli laskettu haudan lepoon. Mutta sitäkään eivät seniilit malta odottaa. Kuolemankunnia pitää

saada heti. Kun on tuota elämänkokemusta. Eli mitä? Ihan kuin älykkyysosamäärä mitattaisiin syntymävuoden perusteella. Mutta jos on onneton jo nuorena, kasvaako se kapasiteetti, kun kroppa on jo entinen? Pikemminkin päinvastoin. Arto Paasilinna tunnettiin aiemmin kaupallisesti menestyneenä humoristikirjailijana – kuudenkympin jälkeen arvaamattomana julkijuoppona. Mika Myllylä taas voitti nuorena neljä maailmanmestaruutta ja yhdet olympialaiset. Viime lokakuussa Karpaasi oli kyllin kypsä viiden päivän ryyppyputkeen, pariin porttikieltoon ja juoksutakseihin. Että kyllä se Kätlinkin varmaan vielä väikkärin vääntää. Tai sitten ei. Fiksu voi hyvällä tuurilla säilyä älykkäänä arkkuun asti, mutta taulapäästä tyhmyys tuskin katoaa edes käppänänä. Kerran mulkku, aina mulkku.




Sirpaleet Natsit nalkkiin ennen kuin ne kupsahtaa Münchenin tuomioistuimessa on kirjoitushetkellä menossa oikeudenkäynti natsirikolliseksi epäiltyä John Demjanjukia vastaan. 89-vuotiasta Demjanjukia syytetään avunannosta 27 900 juutalaisen murhaan Sobiborin keskitysleirissä toisessa maailmansodassa. Demjanjuk itse väittää palvelleensa toisen maailmansodan aikana neuvostoarmeijassa, joutuneensa Saksassa sotavangiksi sekä tulleensa pakotetuksi työskentelemään keskitysleireissä. Lisäksi hän sanoo tulleensa sekoitetuksi toiseen natsirikolliseen. Demjanjukin terveydentilan takia istunnot kestävät vain puolitoista tuntia kerrallaan. Kuvat huonokuntoisesta Demjanjukista oikeussalissa ovat hämmentäviä. Mitä hyötyä kenellekään on 89-vuotiaan, ei-niin-elinvoimaisen vanhuksen elinkautistuomiosta, kun syyllisyydestä ei edes ole todisteita ja korkeampiarvoisia, todistettavammin syyllisiä natsisenioreita huitelee ympäri maailmaa rollaattoreissaan? Kyse on lopulta Saksan tarpeesta päästä eroon raskaasta menneisyydestä, joka vainoaa kansalaisia niin kirjakaupoissa kuin DVD-osastoillakin. Ajojahti natsipappojen perässä kiristyy, ja yhdeksääkymppiä lähenteleviä vanhuksia metsästetään ympäri maailmaa. Mutta ovatko saksalaiset jo liian myöhässä? Matleena Kantola



Muovimummot Atlantin takaa Lähdin kunnianhimoisena väsäämään vuoden viimeistä Groteskia varten juttua vanhojen naisten silikonirinnoista. Naureskelin jo etukäteen itsekseni miettiessäni kaikkia niitä hauskoja koukkuja, joita juttuun saisi rakennettua, ja ironisesti hihittelin muovimummojen turhamaisuudelle. Pari sähköpostiakin lähti Siluetin plastiikkakirurgeille, joilla ajattelin olevan vaikka mitä juttua edistävää tilastotietoa ja omakohtaisia kokemuksia. Lopulta petyin, sillä köyhien haastatteluvastausten pohjalta tajusin, että ilmiötä ”mummo otti silikonit” ei Suomessa oikeastaan ole. Joku yksittäinen wannabe-Cher saattaa jostain kiven alta löytyä, mutta siihen se jääkin. Olin jotenkin kansainvälistä mediaa seuranneena saanut päähäni, että viime vuosina olisi vallinnut jonkinlainen buumi silikonirintamalla. Siksi tavaankin epäuskoisena erään plastiikkakirurgin sanoja ”en ole havainnut minkäänlaista muutosta”. Tähänkö se juttu nyt kaatui? No kyllä vain. Suomessa mummelit näköjään onnistuvat säilyttämään itsevarmuutensa tissien lörähtämisestä huolimatta, eivätkä tarvitse implantteja elääkseen eläkepäivään onnellisina. Muualla maailmassa asia on toisin. Kaliforniassa muovimummot ovat cooleja – tai ainakin pitävät itseään sellaisina. Julkaisemattomaan juttuun taustatutkimusta tehdessäni luin muun muassa naisesta, joka oli käyttänyt kymppitonnin siihen, että näyttäisi tyttärensä kaksoissiskolta. Raharikkaiden kalifornialaisten käytöksessä on myös ristiriitoja: ympäristöasioissa edistyksellinen osavaltio ei ole tullut ajatelleeksi silikonien maatuvuutta. Tarvetta kehitykselle siis löytyy. Lopulta ihmettelen, miten edes onnistuin vertaamaan Suomea Yhdysvaltoihin tässä asiassa. Tiedetäänhän se, Amerikassa kaikki on suurempaa. Myös eläkeläisten rintavarustus. Emmi Lehikoinen

Se vaiettu näkökulma Pimeä saa ajattelemaan – tällä kertaa heikompien asemaa. Aina on nimittäin joku, joka ei saa ääntään kuuluviin. Mediassa pyörivät monesti samat haastateltavat. Keskusteluissa yksi on liian ujo sanoakseen mielipidettään, kun muut hösäävät. Poliittisessa päätöksenteossa syrjäytyneiltä unohdetaan kysyä. Sananvapaus on pimeä juttu: on vapaus sanoa, mutta on myös vapaus olla kuuntelematta. Kenen pitäisi olla rohkeampi, puhujan vai kuulijan. Mietin vain, ketä minäkin olen unohtanut tänään kuunnella. Katariina Ahonen

Ikuisen nuoruuden lähteillä Liukkaita polkuja jyrkillä rinteillä. Pysähdyn puuskuttamaan. Parikymppinen, terve ja kunnostaan huolta pitävä länsimaalainen mies. Keuhkot repivät happea, mutta lähes neljän kilometrin korkeudesta sitä ei tunnu löytyvän. Andien arki käy suomalaiselle seikkailuista. Keskellä vaikeakulkuista vuoristoa istuu mummo mökissään. 78 elinvuotensa aikana hänellä ei ole ollut sähköä, juoksevaa vettä tai terveyspalveluita. Koko elämä pelkkää fyysistä työtä ja harvoihin herkutteluhetkiin vähärasvaista marsunlihaa. Catalina näyttää nuorelta ikäisekseen. Hänen kymmenen vuotta vanhempi miehensä on jo poistunut. Kohta yhdeksänkymppisellä vaarilla ei nimittäin ole aikaa istuskella turistien kanssa, kun lähes pystysuorilla rinteillä on vielä viljelymaata kääntämättä. Matti Koivisto

Tunteita ja tuoksuja Sturenkadulla Sturenkatu on ruma. Sen varrella on tehtaita, teollisuustaloja ja kulttuurinrakastajan painajaisuniakin karmeampi Kulttuuritalo. Alppilan apteekkirakennus hirvittää 90-lukulaisuudellaan turkooseine somistuksineen ja joskus muinoin valkoisine seinineen. Kaiken kukkuraksi Sturenkadun Alepan kohdalla ei ole suojatietä ja Sturenkatua ajava bussi 70T on aina myöhässä. Kyllä, Sturenkatu on kerta kaikkiaan ärsyttävä katu. Onneksi sen laitamilla on monia idyllisiä puutalokortteleita ja pikkukatuja, joita pitkin pääsee määränpäähänsä. En kävele näitä katuja koskaan. Valitsen aina Sturenkadun. En oikeastaan itsekään tiedä miksi. Kerran ajattelin sen johtuvan tehtaista leijuvan tuoreen leivän ja kahvin tuoksusta. Haistelin ilmaa hetken ja tajusin, että tehtaiden tuoksu sekoitettuna saasteiden lemuun on kaikkea muuta kuin imarteleva yhdistelmä. Missä siis piilee tämän meluisan teollisuuskadun viehätysvoima? Se piilee tunteessa, jonka Sturenkadun kitkerä tuoksu aiheuttaa. Kun katua kävelee, tietää, että ympärillä on elämää. Sen haistaa ja maistaa. Tuoksu on suurkaupungin ja elämän tuoksu. Kohta tätä tuoksua ei enää ole, sillä Primulan tehtaasta tulee hiilivapaa – Järvenpäässä. Niin iloinen kuin olenkin Primulan päätöksestä panostaa yhteiseen ympäristöömme, on oloni hieman haikea. Saasteilla höystetty pullakahvi on kuin onkin välillä kelpo aamupala. Sonja Saarikoski




adut uualla k aa, M . ä lt ie t eri m Oma m tarit ova eja ja muusia. ih a v :n y k ta nak Media r notaan. oloissakaan tarjo a s , a a t vint avar aminen , eikä ra Matkust isia ja rottaisia ta ovat sot ka! , mansik le e k per

Vitun perturbaatiomaa Kertomus siitä, miten ”täällä kaikki on vähän huonommin”. Joskus myös vitusti huonommin. Perturbation (ransk.) häirintä, häiriö, häiriötila, mullistus Opiskelija-asuntola Ei ole jääkaappia, eikä toimivaa Internet-yhteyttä. Suihku pestään aamupäivisin. ”Anteeksi, mademoiselle, teidän täytyy nyt odottaa, sillä suihku on märkä. Voitte mennä sitten kun se on kuivunut.” Ja tämä on vain yksi esimerkki ranskalaisten tavasta tehdä kaikki vähän hankalammin. Koulu Ilmoitustaulukulttuuri on täällä korkealla tasolla, sillä verkkopohjaisia informaatioalustoja ei tunneta. Kaikki tieto muutoksista ja peruutuksista on ripoteltu kymmenille(tuhansille) ilmoitustauluille ympäri kampusta. Tämä ilmoitustaululenkki pitäisi tehdä päivittäin pysyäkseen ajan tasalla. Yliopistolla on vain löyhkääviä sekavessoja, eikä missään ovia miehille. Omaa wc-paperia täytyy kantaa mukana aina. Kieli Pienet kielioppivirheet puheessa saattavat johtaa vakaviin herjauksiin: Kirjastontäti neuvoo kysyvää vaihto-opiskelijaa: ”Miten voi olla mahdollista että olet noin paska ranskassa, vaikka olet ollut täällä jo kolme kuukautta?!” Suomi ”Aah, te olette Suomesta! Sehän on osa Ruotsia? Osaatte varmaan puhua hyvää venäjää!” Ranskalaisten yleistietämyksen mukaan Suomi on pieni ja kylmä pohjoismaa, joka ei kuulu EU:hun. Matkustaminen Suomeen kuulostaa lähinnä hyvältä vitsiltä.

Painavia sanoja Suomessa kiertää käsittämätön legenda saksalaisesta tehokkuudesta. Se ilmeisesti perustuu sodanjälkeisten vuosien talouskasvun saavutuksiin, joista suomalainen on yleistänyt, että kun saksalainen kerran on saanut markan poikimaan, osaa se aina tehdä mitä tahansa paremmin kuin pohjalainen. No, yllätys: ei se osaa. Saksalaisen tehokkuuden perikuva Lidl joutui käytännön pakosta rakentamaan Suomessa kassoille perinteiset pohjoismaiset tavarakaukalot, joihin kassalla luetut ostokset valuvat. Saksassa kaukaloita ei ole, mutta eipä ole tarvettakaan, sen verran verkkaista tahtia lähikaupan kassarouva pitää yllä. Hitaampikin asiakas joutuu odottamaan ostostensa liukumista pakattavaksi. Ennen kassaa on kuitenkin ohitettu kauppareissun vaikein vaihe: ostosten poimiminen. Tällainen raavas karju kun on Suomessa tottunut ostamaan varsin miehekkäitä vähärasvaisia tai peräti rasvattomia tuotteita. Kuinka ollakaan, saksalaisille kovimmat myyntivaltit vaikuttavat olevan suola, sokeri ja rasva. Rasvaton maito on Baijerissa täysin vieras käsite. Maitoasteikko alkaa kevyestä ja jatkuu niin rasvaisiin lukemiin, että heikompaa hirvittää. Ainoa opiskelijahintainen, Suomesta tuodulla juustohöylällä viilattava juusto sisältää kevyet 40 prosenttia rasvaa. Kevyen ruokakerman sijaan kastikkeet valmistetaan 30-prosenttisesta crème fraîchesta. Rasvattomia vaihtoehtojakin löytyy, mutta kutakuinkin vain Painonvartijain tuoteperheestä. Ylikansallinen yhtiö on valjastanut ne paitsi kaupan rumimmilla pakkauksilla, parhaassa tapauksessa myös kolmannesta pienemmillä pakkausko’oilla ja silti puolta kovemmalla hinnalla. Joskus kaveriporukalla Suomessa pohdimme, mihin se laktoosi ja rasva laktoosittomista ja rasvattomista tuotteista oikein häviää. Siinä missä Chisu vie suomalaisten kyyneleet Baden-Badeniin kylpyvedeksi, toimitetaan varmaan kaikki Suomesta yli jäänyt rasva Baijeriin – täällä sille kyllä keksitään käyttöä. Jukka-Pekka Myllys, München



Liikenne Ranskassa olomme aikana olemme päässeet todistamaan kahta julkisen liikenteen lakkoa. Ensimmäinen kesti useita viikkoja, ja silloin ranskalaiset joutuivat turvautumaan työmatkoillaan mm. kaupunkipyöriin tai potkulautoihin. Pienemmän mittakaavan liikenneperturbaatioita kohtaamme päivittäin. Kiira Keski-Nirva ja Sarika Vij, Lyon

Kyttääjät Sveitsissä asuu neliökilometriä kohti yli kymmenen kertaa enemmän väkeä kuin Suomessa. Myös suhdeluku yhteisöllisyyden ja toisten huomioinnin välillä on meikäläisiin verrattuna vähintään kymmenkertainen. Ja sekös suomalaista ahdistaa. Esimerkiksi aivastukseen kuuluu vastata Gesundheit, terveydeksi. Sain syysflunssan ja aivastin kävellessäni yksin kaupungilla. ”Gesundheit”, kuului tuntemattoman suusta toiselta puolen katua. Salitreenin jälkeen olin kuntosalin suihkussa, kun kylpyhuoneen ovi aukesi. Pipopää tunki sisään ja huikkasi heipat. Pukuhuoneessa kuuluu tervehtiä. Jäin vako vaahdossa miettimään, miksi. Eräänä aamuna nukuin pommiin ja otin jogurttipurkin mukaan bussiin. Viereisen penkin vanharouva seurasi kiinnostuneena, miten avasin foliokannen, ja ilmoitti sitten, että bussissa syöminen on valitettavasti kielletty. Siirryin vastapäiselle penkille aterioimaan. Sveitsi on hieno ja ystävällinen maa, mutta en voi väittää, ettenkö odottaisi tammikuuta. Jospa silloin saisi nauttia aamupalan, pärskiä pikkunuhaa ja kuurata kassit kenenkään kommentoimatta. Lauri Korolainen, Basel




Ennen vanhaan suvun vanhimmat olivat yhteisön tukipilareita. Isovanhemmat toimivat vanhempien korvikkeena tai tukijoina silloin kun vastuulliset itse olivat sidottuja muihin tehtäviin. Sitten iski teollistuminen, joka sotki kuviot ja muutti tilanteen, jossa isovanhemmat asuivat saman katon alla.

Omavaraisuus voi tarkoittaa myös tilannetta, jossa ihminen elää rapistuvassa puutalossa keskellä korpea ja kerää ulosteensa lasipurkkeihin.”

Neuvosta vaari Teksti Kim Haldin

ISOVANHEMPIEN MERKITYS nyky-yhteiskunnassa olisi arvokas tutkimuskohde: vanhuksistahan voisi ehkä olla hyötyä! Heillä on elämänkokemuksen ja etäisyyden tuomaa viisautta. Etäisyydellä tarkoitan tässä matkaa palvelutaloon. Itse olen oppinut paljon kuolleilta sukulaisiltani. Isosedältäni Saulilta opin, ettei koskaan, ikinä tule ilmoittautua vapaaehtoiseksi mihinkään. Sauli ilmoittautui jatkosodassa hiihtopartioon ja kuoli väijytykseen. Edesmenneeltä isotädiltäni opin, että omavaraisuus voi tarkoittaa myös tilannetta, jossa ihminen elää rapistuvassa puutalossa keskellä korpea ja kerää ulosteensa lasipurkkeihin. Mummultani olen oppinut lämpimän suhtautumisen eläimiin. Lämpimän vastaanoton saavat niin sorsa, orava kuin dobermannikin: onko ne sua kiusannu, eikö ne oo sua ruokkinu. Oikeastaan päivittely on sääliä eläimiä kohtaan – samantapaista myötätuntoa kuin buddhalaisilla munkeilla. Vanhemmiten sydän käy helläksi eläinten suhteen, kun ihmiskuntaan on ollut tarpeeksi aikaa pettyä. 25-VUOTIAS Ari ja 22-vuotias Sari kokevat oppineensa eniten isoäideiltään. Arin mukaan se, mitä isovanhemmilta voi oppia, riippuu täysin heidän luonteestaan. ”Mutta ehkä eniten pedagogiikkaa ja huomaavaisuutta”, hän lisää. Sarilla on erilainen näkökulma. ”On arvokasta tuntea ihmisiä monesta eri sukupolvesta. Isovanhemmilta voi saada perspektiiviä elämään ja huomata, kuinka samanlaista – ja toisaalta aivan erilaista – elämä on menneinä aikoina ollut. Vanhenemisen seuraaminen on sekin melkoinen elämänkoulu.” Mutta mitä Sarin mummu ajattelisi siitä, että on kävelevä elämänkoulu lapsenlapsilleen?

”Mummu varmaan sanoisi, että voi hyvänen aika! Ja sitten hän ahdistuisi. Onhan se raskas taakka kantaa.” NEUVOVATKO ISOVANHEMMAT joskus epämiellyttävällä tavalla? Aria eivät juuri koskaan, sillä isoäiti asuu muun suvun kanssa Iranissa. ”Välissä on tuhansia kilometrejä etäisyyttä, niin ei hän rupea mitään rasittavia elämänohjeita jakelemaan.” Sari on saanut ikäviäkin neuvoja. ”Neuvojen ei-kivuus johtuu lähinnä luonne-eroista, ei niinkään sukupolvieroista.” Työntääkö mummu nokkansa myös ihmissuhdeasioihin? ”No eipä oikein”, Ari pohtii. ”Tokaisee vain joka puhelun alussa, että miksei sulla ole tyttöystävää.” Eikö se sitten ole rasittavaa? ”On, mutta parempi, ettei lähde latelemaan syvällisiä syitä, ettei anna vanhalle naiselle sydänkohtausta.” Sarinkaan miesasioihin ei ole puututtu liikaa. ”Kaipa hän ajattelee, että jokaisen täytyy tehdä omat virheensä.” TÄRKEIN ISOVANHEMPIEN oppi on Arille ollut sukulaisten muistaminen. Sari puolestaan on omaksunut hauskanpidon tärkeyden. Entä mitä isovanhemmat ovat oppineet lapsenlapsiltaan? ”Ehkä muutaman suomenkielisen sanan”, Ari vastaa pitkän pohdinnan jälkeen. ”Tietokonetaitoja ainakin”, Sari vastaa. ”Ehkä jotain siitä, kuinka monia avoimia ovia tämän päivän nuorilla on. Ja sanan ’animeteini’.”

11


Eeva-Maija Haapala MALMIN ELÄKELÄISET RY on yksi Suomen vanhimmista eläkeläistoiminnan järjestöistä. Sen suosituin tapahtuma, keskiviikkokerho, kerää Malmin työväentalolle parhaimmillaan 100 henkilöä. Sieltä, jos mistään, löytyy vastaus kysymykseeni, joten suuntaan kulkuni kohti Malmia. Eeva-Maija Haapala, 69, toteaa, että aika käy harvoin pitkäksi. ”Tulee luettua ja tehtyä sanaristikoita paljon.” Hän haluaa oppia uutta ja on pitänyt huolen siitä, että osaa käyttää kännykkää ja tietokonetta sujuvasti. Uusin ja mieluisin harrastus on sukututkimus, johon on voinut tutustua tarkemmin Helsingin sotalapset -yhdistyksen kautta. Eeva-Maija on autoileva mummi, joka vie lapsenlapsia harrastuksiin ja käy ahkerasti teatterissa ja konserteissa. Kysyn, tuntuiko eläkkeelle jääminen vaikealta. Vastaus on pään pudistus hymyn kera. ”Se oli pikemminkin luonnollinen siirtymä, sillä mieheni oli sairaseläkkeellä jo siinä vaiheessa”, hän sanoo ja pudistaa päätään hymyillen. Aino Vepsäläinen, 83, on ehtinyt viettää eläkepäiviä jo 20 vuotta. Arkeen kuuluu lenkkeilyä, jumppaa ja kotiaskareita, jotka vievät yllättävän paljon aikaa. Aikaisemmin hän oli hyvin aktiivisesti mukana Malmin eläkeläisten toiminnassa. Asenteena on ollut, että kotiin ei jäädä. Aino onkin aina nauttinut kaikenlaisesta puuhastelusta.

Vanhuuseläkkeelle voi tällä hetkellä jäädä Suomessa 63 vuoden ikäisenä. Keskimääräinen elinajanodote povailee suomalaisille sen jälkeen vielä useita vuosia aikaa elämästä nautiskeluun. Miltä eläkkeelle jääminen tuntuu ja kuinka aika kuluu sen jälkeen?

KESKIVIIKKOKERHOSTA LÖYTYY myös suuri rakkaustarina. Meri, 79, ja Jorma Kataja, 83, ovat olleet naimisissa 61 onnellista vuotta. Heidän yhteinen taipaleensa sai alkunsa Malmin työväentalolta, kun Jorma kävi vahingossa pyytämässä tanssiin väärää tyttöä kauniissa ruutumekossa. Siitä lähtien he ovat olleet työväentalon toiminnassa mukana ja toimineet aktiivisesti myös eläkeläiskerhossa. Pariskunta tekee kaiken yhdessä: vesijumppaan ja kauppaan mennään käsikynkkää. Vanhuus on tuonut myös sairauksia, jotka vievät arjessa aikaa ja energiaa. Niistäkin selvitään toista tukien. Jorma on aloittanut oman elämänkertansa kirjoittamisen. Tarina varmasti ansaitsee tulla kerrotuksi. Eeva-Maija nykäisee vielä myöhemmin hihasta ja toteaa, että eläke-

Aino Vepsäläinen

läiselle tämän kaltainen yhdistys on mitä parhain asia. Jäsenmaksu on 12 euroa vuodelta, ja se kattaa kaiken toiminnan erillisiä retkiä lukuun ottamatta. Eläke ei ole suuri, joten edullinen harrastusmahdollisuus on tervetullut. Kerhotoiminta onnistuu vakuuttamaan aidosti: syyskaudella aikataulussa on ollut esimerkiksi senioripäivätansseja, englannin opiskelua, kalastusvälineiden tuunausta, tuolijumppaa ja kuoroharjoituksia. ELÄKELÄISYYS KUULOSTAA hauskalta. Ainakaan Malmin Eläkeläisissä ei masentuneita tai yksinäisiä vanhuksia näy. Jäseneksi liittymiselle ei ole ikärajaa, joten ehkä eläkeläisyys voikin olla mielentila. Runoja, vesijumppaa, tanhua, siivoamista, ystäviä ja laulua siihen ainakin kuuluu.

Mitä

eläkkeellä tapahtuu? Teksti Riikka Vepsäläinen Kuvat Risto Alakoski

12 Jorma ja Meri Kataja


6. Mikä näistä kuvaa parhaiten elämänfilosofiaasi? Testaa Groteskin psykologisesti pätevällä ja validiteetiltaan vankkumattomalla testillä, missä vaiheessa elämääsi menet. Tässä eivät eläkeiän nostamispäätökset enää paljon paina, sillä luotettavin tapa eläkekypsyyden selvittämiseksi on...

Groteskin

Testi Groteski

1. Minkälaiset juhlat järjestäisit ystävillesi?

A Hengailua ja television katsomista B Jumppaa ja elokuvissa käymistä C Painonvartijoita ja elämäntaito-oppaita D Golfia ja 10 000 palan palapelejä

ol

A Miss Mixiä ja/tai Jallua B Voimaa ja/tai Imagea C Iltalehteä ja/tai Seiskaa D Hesaria ja/tai Gloriaa

a

m

rim

at

4. Mitä lehtiä luet?

s ee

ih

a en

ov

u su

aa

itt

rm

i ht ha ija a yys v s hu M as h pi ts köy en o 5. m in no ja ni Fin at em ie A Sod hen rin h B Van pu C Naa D

ä

itk

9. Miten kuvailisit seksielämääsi? A Hillitön himo ja oma käsi B Kerran viikossa lähetyssaarnaaja C Lady Moon ja satunnaiset käynnit Thai-hieronnassa D Viagraa naapurin Raija ja Jarmon kera nautittuna

A ”Intiimeistä” kosketuksista… B Statuksesta C Nuoruudesta D Golf-osakkeesta Espanjassa

Eniten A-vastauksia: Sweet seventeen Mielessäsi liikkuu vain yksi pää, eikä se ole se, missä aivosi sijaitsevat. Sinulle tärkeitä asioita on vain yksi: sinä itse. Olet kiinnostunut oman napakorusi ympärillä pyörivistä asioista, kuten hyvistä bileistä ja suosituimmista tyypeistä, joiden kanssa hengaamalla voit nostaa statustasi muiden silmissä. Olet nopeatempoinen ja ailahtelevainen. Tiedät tasan tarkkaan, mikä on in ja mikä out. Mitään muuta et sitten oikeastaan tiedäkään.

i?

3. Mistä ostat vaatteesi?

10. Mistä unelmoit?

Tulokset

harrastat?

u th

A Bileet! B Urheiluun ja itseni kehittämiseen C Ahdistun rutiinien häviämisestä, vapaapäivä kuluu murehtimiseen. D Kulttuuririentoihin, kuten muutkin arkipäiväni

A Ulkonäköön B Itsepetokseen C Elämän hallintaan D Hengissä pysymiseen

elämäntilannetesti!

A Gina Tricot’sta ja H&M:ltä B Kirpputoreilta ja eettisistä laatuliikkeistä C Adidaksen tuulipukuja saa esimerkiksi Top Sportista. D Marimekosta ja Stockmannilta

7. Miten käyttäisit ylimääräisen vapaapäivän?

8. Mihin energiasi kuluu?

suuri

A Red Catillä ja Gin Lemonilla täytetty jääkaappi sekä mahdollisimman monta makuuhuonetta B Salaattipöytä, tonkka punaviiniä ja korkealentoisia puheenaiheita C ”Kulttuurimatka” Tallinnaan D Viininmaistajaiset kesähuvilalla 2. Mitä

A Kaikki tänne heti nyt! B Itsekeskeinen maailmanparannus C ”Mulla on personal trainer.” D Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja suhteellisen terve egoismi

Eniten B-vastauksia: Olet Nuori Aikuinen Olet vihdoin vapautunut teiniyden ikeestä ja huomannut, että maailmassa on muutama muukin ihminen kuin sinä. Kuluttavien teinivuosien jälkeen olet saavuttanut mielenrauhan trendikkään joogan ja pilateksen avulla. Olet myös alkanut tiedostaa asioita. Ilmastonmuutos ja köyhyys huolestuttavat sinua – aina siihen asti, kunnes löydät netistä ah niin halvat lennot Thaimaan paratiisisaarille. Eniten C-vastauksia: Sinulla on keski-iän kriisi Elämä liukuu ohitsesi ja nuoruuden suurisuuntaiset suunnitelmat ovat yhä toteutumatta. Elämäsi on tylsää ja rutinoitunutta, eivätkä jokaperjantaiset itsesäälikännit ainakaan helpota oloasi. Painosi nousee, ihosi löystyy ja ystäväsi kaikkoavat. Sinulle on ruvennut valkenemaan, että et olekaan erinomainen tai erityinen, vaan pikemminkin kohtalainen ja tavanomainen. Mieltäsi vaivaa ajatus: ”Tässäkö tämä nyt oli?” Eniten D-vastauksia: Eläke kutsuu Vuodet vierivät eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla. Olet kuitenkin oppinut nauttimaan elämän pienistä iloista – kävely Hietaniemen ympäri ja päiväunet saavat sinut hyvälle tuulelle. Olet tyytyväinen elettyyn elämääsi ja koet, että nyt on aika nautiskella. Olet löytänyt paikkasi elämässä, etkä uhraa liikaa ajatuksia sille, mitä muut sinusta ajattelevat – tosin oman huvijahtisi täytyy toki olla se suurin ja kiiltävin.


Lonkkavikoja, neulontaohjeita ja lääkäripalstoja – vai jotain ihan muuta? Meistä jokainen on nähnyt ET-lehden isovanhempien kahvipöydällä. Mutta miten 705 000 lukijaa tavoittavaa lehteä tehdään ja mitä se oikeasti sisältää? Groteski sukelsi yli viisikymppisten maailmaan ja selvitti. ET:n toimituksesta löytyy toimittajia alle 30vuotiaista kuusikymppisiin. Marraskuun numero sisältää muun muassa jutun ilmaston lämpenemisestä ja ohjeita ekologisempaan elämään, kuvauksen Helsingin senioritalon elämästä sekä jutun kivusta ja sen käsittelemisestä. Miten juttuaiheet jaetaan eri ikäisten toimittajien kesken? ”Periaatteessa hyvä toimittaja voi tarttua mihin aiheeseen tahansa, mutta kokeneilla kirjoittajilla on omat erikoisalueensa ja intohimonsa, joita on hyvä kunnioittaa. Jotkut ovat innostuneempia kirjoittamaan henkilöhaastatteluja, toiset reportaaseja”, päätoimittaja kertoo. Tulevia toimittajia Toppila neuvoo hankkimaan jonkin alan erikoisosaamista. Sille on poikkeuksetta kysyntää sekä uutis- että aikakauslehtipuolella.

Tuttu mutta silti niin vieras Teksti Anna Korvenoja

Maija Toppila

Päätoimittaja on brändinvartija

”SE ON OIKEASTAAN elämänvaihe- eikä ikäkysymys. Käytämme termiä ’kolmas elämänvaihe’. Sillä tarkoitetaan aikaa, jolloin ydinperhe-elämä on päättynyt lasten lähdettyä kotoa, työelämä ei ole enää keskiössä ja aikaa on enemmän”, kuvailee ET-lehden päätoimittaja Maija Toppila luotsaamansa lehden lähtökohtia. Istumme päätoimittajan työhuoneessa Munkkivuoren Sanoma Magazines -talon ylimmässä kerroksessa. Samassa rakennuksessa sijaitsevat niin Kodin Kuvalehden, Glorian kuin Cosmopolitaninkin toimitukset. ET-lehti on yksi maamme suurimmista tilattavista aikakauslehdistä. Alkaa selvitä, ettei sen sivuilla ehkä puhutakaan vain neulontaohjeista tai eläkeneuvoista. Miten juttuaiheita sitten valitaan aikakauslehteen, jota lukevat seniorit Inarista Helsinkiin ja jota selaavat niin eläköitynyt sairaanhoitaja kuin vielä työelämässä touhuava toimitusjohtaja? ”ET:n ytimen muodostavat ihmiset, henkilöhaastattelut ja ilmiöt: on lifestyle-puolta ja terveysasioita. Haluamme tukea elämänvaihetta, jossa ihmisellä on kyky ja aika nauttia elämästä sekä mahdollisuus toteuttaa erilaisia unelmia – ja antaa inspiraatiota kaikkeen tähän”, Toppila sanoo.

16

Maija Toppila on toiminut ET:n päätoimittajana keväästä 2008. Tähän pestiin hän siirtyi kuusi vuotta vetämästään Hyvä Terveys -lehdestä. Toppila kertoo, että päätoimittajan homman voi karkeasti jakaa kahteen osaan: lehden brändin johtamiseen sekä työyhteisön esimiehenä olemiseen. ”Lehtimaailmassa brändi on lupaus tarjota lukijalle juuri häntä kiinnostavaa sisältöä visuaalisesti ja äänenpainoiltaan eheänä kokonaisuutena”, Toppila selventää. ”Tärkeitä ovat myös elämänkokemuksen kunnioittaminen, aitous ja uskottavuus.”

Toimittajia varhaisaikuisista vaariin Tuleeko vanhuutta käsittelevässä lehdessä myös toimittajien olla lukijoiden ikäisiä? Maija Toppila ei näe iällä suurta merkitystä. ”Vanhuus ei tee automaattisesti kenestäkään hyvää toimittajaa.”

Vanhuus löytyy kaikkialta Jos lukijoiden ikähaitari vaihtelee 50-vuotiaista yhdeksänkymppisiin, luulisi lehden rakentamisen olevan todella haasteellista. Toppila myöntää asian olevan juuri näin. ”Pitää myös muistaa koko ajan, että lukijamme eivät ole vain Helsingistä vaan ympäri Suomea. Pääideana on, että melkein kaikkien juttuaiheiden tulisi kiinnostaa kaikkia lukijoitamme.” Haastattelun edetessä ET aukeaa hiljalleen. Mutta miten ihmeessä vaikka kulttuurisivuilla tai ruokaosiossa muka pystytään koko aikaa pitämään mielessä seniorinäkökulma? Toppilan mukaan kulttuuriosiossa ei esitellä mitään selkeästi nuorille tai ruuhkavuosissa eläville perheille suunnattua ohjelmistoa. Käsiteltävien kulttuuritapahtumien teemojen tulee koskettaa juuri lehden lukijajoukkoa. ”Lehden näkökulma voidaan aina kaivaa esille miltei asiasta kuin asiasta. Uusimmassa numerossa käsittelemme Laura Honkasalon Eropaperit-romaanin kautta avioeroa isovanhemman näkökulmasta.” Ruokapuolella ET-lehti taas ei esimerkiksi kirjoita pikaruuasta. ”Lukijoillamme ei ole kiire mihinkään”, Toppila naurahtaa.

Rohkaisua elämään 2000-luvulla nuoruus on in ja mediamaailmakin on nuorten. Miten ET-lehti pysyy kyydissä tässä todellisuudessa? ”Me kehotamme vanhempia ihmisiä nostamaan hännän pystyyn. Tuemme ihmisiä elämään itsensä näköistä elämää takertumatta nuoruuteen”, Toppila toteaa. ”Nuorten mielestä me vanhat olemme aina vanhoja. Kysymys on ennemmin siitä, kunnioitammeko itse itseämme”, hän lisää. Vaikka media ihannoikin nuoruutta, on totta kuitenkin myös se, että Suomessa on ensi vuonna 2 miljoonaa yli 50-vuotiasta. Tämän Toppila näkee lehdelle ehdottomasti mahdollisuutena. Jatkossa haasteeksi muodostunee uusien viisikymppisten erilaisuus. Löytyy erilaisia alaheimoja ja -kulttuureja, jotka poikkeavat nykyisistä. Toppila arvelee, että tälle joukolle tulee luultavasti syntymään uusia, erikoistuneempia lehtiä. ”ET-lehden lukijoita yhdistävänä tekijänä pysyy se tietynlainen arvomaailma, joka vetoaa suurimpaan osaan kolmatta elämänvaihetta elävistä.” ET yhdistää ihmiset usein myös miettimään, mistä lehden nimi on peräisin. Veikkauksia on lukuisia: elämäntaito, eläketieto tai jotain muuta eläkkeeseen viittaavaa. Pakkohan tätäkin oli kysyä. ”Lyhenne tulee alun perin sanoista ’eläketieto’ ja ’elämäntaito’”, Toppila kertoo. ”Mutta se voi olla myös ’enemmän tarinoita’ tai ’enemmän tuohta’. Ensi vuonna se voisi olla myös ’enemmän tovereita’, sillä teemanamme tulee olemaan ystävyys ja tarkoituksenamme on koota lukijoita yhteen erilaisin tapahtumin. Hälyttävän suuri osa ikääntyvistä suomalaisista kärsii yksinäisyydestä”, hän lisää. Mitä todellinen Elämäntaito sitten on ET-lehden päätoimittajan mielestä? ”Sitä, että tietää, mitä haluaa ja uskaltaa tehdä sen muita tallaamatta. Yli 50-vuotiaalle oma identiteetti on jo selvinnyt. Tärkeämpää onkin se, mitä voi antaa muille.”

17


Alkuvuodesta 2009 julkaistussa Ajoneuvohallintokeskuksen tutkimuksessa kerrotaan Suomen liikenteessä olevan vuonna 2040 noin 320 000 yli 74-vuotiasta kuljettajaa – kolme kertaa nykyistä enemmän. Yli 84-vuotiaiden määrä seitsenkertaistuu yli 50 000:een ajokortin haltijaan. Suuret ikäluokat hallitsevat teitä vielä eläkepäivillään.

Ikä painaa

kaasujalkaa Teksti Jaakko Laasanen Kuvat Lauri Laavakari

Ajo-oikeutta pidetään Suomessa perusoikeutena, johon ei käy kajoaminen kevyin perustein. Ei kuitenkaan ole kenenkään etu, että teillä liikkuu lähes seniilejä kuljettajia.”

VANHEMPI KONSTAAPELI Matti Mäenpää tuntee maanteiden todellisuuden työssään Espoon pääpoliisiaseman liikenneryhmässä. Mäenpään mukaan selkeitä riskiryhmiä ovat alle 22-vuotiaat, ensimmäisiä vuosiaan autoilevat nuoret, sekä ajoiän loppupää, 50–75-vuotiaat. Nuorten liikenneonnettomuudet johtuvat kokemattomuudesta, mutta useimmiten peltikolarista selvitään säikähdyksellä. Nuoria uhreja vaatineet onnettomuudet uutisoidaan näkyvästi juuri harvinaisuutensa vuoksi. ”Iäkkäämpien autoilijoiden ajamat kolarit ovat monesti vakavampia, kuten kovan vauhdin nokkakolareita tai sitten on menty rekan alle”, Mäenpää kertoo. Sairaskohtauksista johtuvia vanhojen ihmisten onnettomuuksia tulee vastaan lähes päivittäin. Mäenpään mielestä ajo-oikeus pitäisi voida ottaa pois nykyistä kevyemmin perustein. Kovaa vauhtia liikkuva pieni henkilöauto on tappava ase, joka aiheuttaa hengenvaaran niin kuljettajalle, matkustajille kuin kolmansillekin osapuolille. Ajo-oikeutta pidetään Suomessa perusoikeutena, johon ei käy kajoaminen kevyin perustein. Mäenpään mielestä ei ole kenenkään etu, että teillä liikkuu lähes seniilejä kuljettajia. ”Rajatapauksissa kortti armotta pois. Auton, polttoaineen ja vakuutusmaksujen hinnalla maksaa vuodessa monta taksimatkaa”, Mäenpää toteaa. YLI PUOLEEN liikenneonnettomuuksista ovat syyllisinä 31–60-vuotiaat tienkäyttäjät, mutta ikähaarukan sisään jääkin valtaosa autoilijoista. Mäenpään havaintoja tukee vakuutusyhtiö Tapiolan hinnoittelu. Alle 22- ja yli 70-vuotiaiden Kasko- ja liikennevakuutusten maksut ovat 2–7 % normaalia korkeammat. Ilman vakavia terveydentilan muutoksia ajo-oikeus säilyy 70-vuotiaaksi asti. Tämän jälkeen oikeutta jatketaan korkeintaan viisi vuotta kerrallaan lääkärin antamaa terveydentilan todistusta vastaan. Lääketieteen kandidaatti Elina Hietamäki listaa yleisiksi ajokykyä ikääntyessä heikentäviksi tekijöiksi näkökyvyn heikkenemisen, aivoverenkierron häiriöi-

den tapaiset neurologiset ongelmat, yleiset kognitiiviset ongelmat kuten muistin heikkenemisen, sydämen vajaatoiminnan, motoriset ongelmat sekä yleisluonteisen hidastumisen – tilanteet tulevat yllättäen. Sairaskohtauksen saanut voidaan Hietamäen mukaan määrätä suulliseen ajokieltoon, kunnes ajokyky on riittävästi parantunut. Kielto perusteineen kirjataan sairaskertomukseen. Etenevästä sairaudesta tai pysyvästä ajokyvyn menetyksestä lääkäri on ilmoitusvelvollinen poliisille. Poliisin lopullisen johtopäätöksen tueksi lääkäri voi ehdottaa ajokoetta tai näytettä. SEINÄJOKELAISESSA Pro Drivers -ajokoulussa työskentelevä liikenneopettaja Janne Lemponen on valvonut yhden jos toisenkin iäkkään kuljettajan ajokokeen. ”Eräskin mies ajoi kuudesti huoletta punaisia päin. Näyttäessäni hänelle kokeen jälkeen missä virheet tapahtuivat, ihmetteli mies että milloin tähänkin risteykseen on tullut liikennevalot. Ne oli pystytetty ainakin 15 vuotta sitten”, Lemponen kertoo. Seinäjoen seudun ikäautoilijat toivoivat Liikenneturvalta kurssia, jossa 65 vuoden rajapyykin ohittaneet voisivat päivittää liikennetietouttaan. Tällainen kurssi heille myös järjestettiin. Kurssilla käytiin Lemposen johdolla läpi muun muassa lähialueen muuttuneita liikennejärjestelyitä ja uudempia liikennesääntöjä, sekä sitä, miten eri sairaudet vaikuttavat ajokykyyn. Vanhusten suurimpia vaaranpaikkoja liikenteessä ovat risteykset, mutta myös ongelmalliseen pimeällä ja hämärässä ajoon kiinnitettiin erityishuomiota. Lemponen painottaa ajo-oikeuden jatkamisen olevan aina tapauskohtaista, ihmiset kun vanhenevat eri tahtia. ”Jotkut eivät ole enää 60-vuotiaina ajokykyisiä, kun taas eräskin 85vuotias mies ajoi kokeessa tosi nätisti”, kertoo Lemponen. 78-VUOTIAS Kaarina on ajanut melkein 50 vuotta. Aviomies Ossi vaati Kaarinaa ajamaan kortin vuonna 1963, ja ajotutkinnon suoritettuaan Kaarina harmitteli, ettei ollut hankkinut ajokorttia jo aiemmin – ajaminen

19


Suomen tiedetoimittajain liitto ry

Kiinnostaako tiedeviestintä? kun oli niin hauskaa. Kaarinan kortti on uusittu viideksi vuodeksi jo kahdesti, seuraava uusinta odottaa taas kahden vuoden kuluttua. ”Vanhenemisen vaikutuksen ajokykyyn huomaa parhaiten pitkää matkaa ajaessa. Ajotilanteeseen joutuu keskittymään enemmän, helposti uppoutuu vain omiin ajatuksiinsa”, Kaarina kertoo. Ikääntyminen ei ole saattanut Kaarinaa liikenteessä vaaratilanteisiin, mutta 1990-luvun alussa hän sai kerran poliisit peräänsä pyyhällettyään risteyksen läpi ”vanhoilla vihreillä” matkalla lastenlasten liikuntaharrastukseen. Viime keväänä Kaarinan nopeat refleksit koituivat punaisia päin pyöräilleen keski-ikäisen naisen pelastukseksi. Äkkijarrutuksessa puskuri tönäisi pyöräilijää, mutta vahingoilta vältyttiin. Korkeasta iästään huolimatta Kaarina ei edelleenkään tarvitse silmälaseja, ja hänen liikuntakykynsäkin on parempi kuin ikätovereilla keskimäärin. Kaarina ei tosin muutenkaan ole mikään keskivertoseniori. Hän on hypännyt eläkeikäisenä liikkuvasta junasta jäätyään sen kyytiin vahingossa lapsenlapsia saattaessaan – rytäkässä katkesi solisluu. 72-vuotiaana Kaarina kävi katsomassa Kill Bill -elokuvat valkokankaalta lehtien kriitikoiden vuolaiden kehujen vakuuttamana. KAARINAN AVIOMIES Ossi lopetti ajamisen 16.12.1998, päivänä jolloin he vaihtoivat autoa. Ossi ajoi vanhan Hondan autokauppaan, mutta uuden Fiatin ratin taakse hän ei enää suostunut istumaan. Auto oli liian pieni, eikä italialaisista muutenkaan ole Ossin mukaan yhtään mihinkään.

Ossi suhtautui ajamisesta luopumiseen varsin säyseästi. Keski-ikäinen mies julmistuu herkästi uhoamaan, että kun kortti lähtee, jää hänen viimeiseksi teokseen ajaa autonsa sataakahtakymppiä tiiliseinään. ”Se voi olla miehille kova paikka, kun talvisodassakin on taisteltu ja sitten viedään kortti”, Liikenneopettaja Janne Lemponen toteaa.

Aiheesta verkossa: Ikäautoilijan opas http://www.liikenneturva.fi/www/fi/kuljettajien_jatkokoulutus/index.php

Vuonna 2008 Suomen maanteillä todistettiin: • 3 757 onnettomuutta ja • 226 kuolemaa. Kaikista vahingoista: • 71,5 % on mieskuljettajien aiheuttamia, • 16,9 % on alle 22-vuotiaiden aiheuttamia ja • 15,4 % on yli 60-vuotiaiden aiheuttamia.

Suomen tiedetoimittajain liitto on tiedeviestinnän tekijäin järjestö, johon kuuluu yli 900 jäsentä. Kaikkia heitä yhdistää kiinnostus välittää tutkimukseen perustuvaa ymmärrettävää ja luotettavaa tietoa laajalle yleisölle. Liiton jäsenistä moni toimii vakituisina toimittajina tai freelancereina sanoma- ja aikauslehdissä, radiossa ja televisiossa sekä nykyisin myös internetjulkaisuissa. Muita isoja jäsenryhmiä ovat yliopistojen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, virastojen, yritysten ja järjestöjen tiedottajat sekä tieteellisten lehtien ja sarjojen toimittajat. Lisäksi liiton jäseniä työskentelee kustantamoissa, tiedekeskuksissa, museoissa ja kirjastoissa. Suomen tiedetoimittajain liitto järjestää tiedetoimittajien ammattitaitoa kehittäviä seminaareja ja koulutustilaisuuksia sekä opintomatkoja ulkomaille ja tutustumiskäyntejä jäsenistöä kiinnostaviin kohteisiin kotimaassa. Tiedetoimittajien ammatillisen pätevyyden kehittämiseen ja muuhun tieteestä tiedottamista edistävään toimintaan jaetaan Kopiosto-korvauksiin perustuvia apurahoja. Tiedeviestinnästä kiinnostuneet opiskelijat voivat myös liittyä liiton jäseniksi. Hakemuksen voi tehdä liiton internet-sivuilla. Suomen tiedetoimittajain liiton puheenjohtajana on Tekniikka&Talouslehden toimittaja Raili Leino ja pääsihteerinä Vesa Niinikangas. Jos jäsenyys Suomen tiedetoimittajain liitossa kiinnostaa, ota yhteyttä (yhteystiedot ilmoituksen alareunassa).

Keski-ikäinen mies julmistuu herkästi uhoamaan, että kun kortti lähtee, jää hänen viimeiseksi teokseen ajaa autonsa sataakahtakymppiä tiiliseinään.” 20

www.tiedetoimittajat.fi toimisto@tiedetoimittajat.fi


Vuonna 2049 voi olla, ettei eläkettä herukaan ja opiskeluajoista tuttu taistelu Kelan kanssa saa jatkoa.”

Mitä tapahtuu ahkeralle mediatyöläiselle neljänkymmenen vuoden päästä?

SUOMESSA PITKÄN URAN tehnyt työläinen on saanut tukeutua siihen, että eläkepäiviä saa viettää kapeahko mutta luotettava eläke rinnallaan. Vaikkei eläketili olekaan noussut liliusmaisiin lukemiin, on eläkerahojen työuralla maksaminen palkittu elämän ehtoopuolella. Eläkejärjestelmä ei ole vanha ilmiö, vaan tasaeläkkeeseen perustuva kansaneläke hyväksyttiin vasta yleislakon seurauksena vuonna 1956. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Suomen eläkejärjestelmää ollaan romuttamassa. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto vastasi suurten ikäluokkien tuomaan haasteeseen ehdottamalla, että eläkeikä nostettaisiin 67 vuoteen. Eläkeikä ei ole ollut yhtä korkealla sitten vuoden 1826, mutta toisaalta väestökään ei ole ikinä voinut näin hyvin. Vaikka eläkeikä tuntuukin opiskelijoista vielä kovin kaukaiselta, erityisesti freelance-työntekijöiden olisi syytä miettiä jo työuran alussa, miten eläkkeensä järjestää. Muuten vuonna 2049 voi olla, ettei eläkettä herukaan ja opiskeluajoista tuttu taistelu Kelan kanssa saa jatkoa.

Verotuksen järjestelyyn kannattaa panostaa

Eläkkeelle! Teksti Hannele Tavi

Ennen kuin esimerkiksi eläkesäästämistä alkaa miettiä, on tärkeää järjestää työn verotus niin, että eläkejärjestelyt tukevat toisiaan. Freelancetyöntekijät, esimerkiksi toimittajat tai konsultit, voivat ansaita kuukausittain hyvin vaihtelevasti. ”Siksi perinteinen päätulon verokorttikaan ei ole paras vaihtoehto”, kertoo ekonomi Emmi Ranta, joka on tutkinut erityisesti freelance-muusikoiden verotusmahdollisuuksia. Työntekijä voi työskennellä erityisellä freelance-verokortilla, mutta jos työnantajia on useita, on tällöin seurattavia omia tulorajojaan, jottei myöhemmin saa mätkyjä. Työnantajan kannalta parempi vaihtoehto voisi kuitenkin olla toiminimi, jolloin työnantajaa voi laskuttaa. ”Tällöin tosin täytyy itse huolehtia enemmän paperitöistä ja maksaa ennakkoveroja valtiolle”, Ranta toteaa. Köyhälle opiskelijalle verokarhun viemä siivu voi tuntua isolta osalta, ja esimerkiksi pimeänä työskentely voi tuntua houkuttelevalta. Tätä Ranta ei kuitenkaan suosittele. ”Pimeästä työstä ei kerry eläkettä ja CV:hen on myös huono merkitä asioita, joista ei ole maksanut veroja.” Lyhyellä tähtäimellä omaan pussiin kilahtaa suurin mahdollinen eurosaalis, jos veroprosentin pitää matalana. Seuraavana vuonna tuloksena voivat kuitenkin olla isot mätkyt, mikä sekään ei ole hyvä juttu.

Toiminimi antaa liikkumavaraa Vaikka eri verotusvaihtoehdoilla ei ole suoranaista vaikutusta lyhyen tähtäimen tuloihin, voi tehdyillä valinnoilla olla merkitystä eläkkeelle siirryttä-

22

essä. Esimerkiksi toiminimellä työskennellessä pystyy itse vaikuttamaan käteen jäävään rahamäärään, mutta tällöin täytyy itse huolehtia yrittäjän eläkevakuutusmaksuista. Mikäli tulot ovat alle 6 560,93 euroa vuodessa, eläkevakuutusmaksua ei tarvitse maksaa. Toisaalta tällöin eläkettäkään ei kerry. Eläkevakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia verotuksessa, joten niillä pystyy vaikuttamaan verotettavan tulon määrään. ”Jos ei halua maksaa paljon veroa, voi lisätä eläkevakuutusmaksunsa määrää ja tällä tavalla vähentää verotettavaa tuloa sekä kasvattaa tulevaa eläkettään”, Ranta kertoo. Eläkettä ajatellen ei turvallista verotusvaihtoehtoa enää Rannan mukaan suoranaisesti ole. ”Eläkettä ollaan asteittain hieman huonontamassa, koska nykyisillä eläkeikäisten määrillä ja elinajanennusteilla ei ole varaa maksaa eläkettä yhtä paljon kuin aiemmin.” On selvää, että jos huoltosuhde kasvaa – eli jokaista työssäkäyvää ihmistä kohden on yhä enemmän työssäkäymättömiä – ei eläkejärjestelmäkään voi säilyä samanlaisena. Palkansaajana ja yrittäjänä maksetut eläkevakuutusmaksut ovat yhtä turvallisia, mutta on hyvä pohtia, riittääkö jatkossa pelkkä eläkevakuutusmaksujen maksaminen hyvän eläkkeen turvaamiseen. Tämä ei koske pelkästään freelance-työntekijöitä, vaan kaikkien tulevien työssäkäyvien on syytä miettiä myös muita säästämisen muotoja. Joka tapauksessa on huolehdittava siitä, että pakolliset eläkevakuutusmaksut tulevat maksetuiksi ja YEL-maksut ovat riittävän korkealla tasolla.

Entä tulevaisuus? Tulevaisuudessa lintukotomme eläkejärjestelmä on vaarassa. Kun eläkeläisiä alkaa suurten ikäluokkien myötä olla valtavasti, menee eläkemaksuista koko ajan suurempi osa suoraan nykyisten eläkkeiden maksuun. Ihmisten eläessä yhä vanhemmiksi eläkkeitä maksava väestönosa pienenee suhteellisesti koko ajan. Samalla heidän taakkansa kasvaa. Ranta epäilee, missä laajuudessa meidän ikäisillemme enää riittää eläkkeitä. Eläkeikä noussee aika reippaasti, jos odotettavissa oleva elinikäkin kohoaa sadan vuoden kieppeille. ”Luulisi, että eläkelaskelmia seuraaville vuosikymmenille on tehty. Tuloksia ei vain ole näkynyt, sillä ne saattavat olla ehkä liian karua luettavaa”, Ranta mainitsee. ”Mutta jos on ensin neljäkymmentä vuotta töissä ja sitten neljäkymmentä vuotta eläkkeellä, niin onhan se aika selvää, että nykyinen eläkemaksu, noin 22 % tuloista, ei ihan riitä kattamaan tulevaa eläkettä. Suuret ikäluokat nielevät eläkerahat tehokkaasti – katsotaan mitä seuraaville sukupolville jää.”

23


Eduskunnan ikäpresidentti, kansanedustaja Jacob Söderman, 71, on luennoinut kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa. Työtä on takana koko pitkä elämä, mutta eläkkeelle mies ei kaipaa.

Eurooppalainen suomalainen Teksti Sonja Saarikoski

JACOB SÖDERMAN saapuu eduskunnan Pikkuparlamentin aulaan tasan kello yhdeksän. Olen täsmällinen, mutta Söderman vielä täsmällisempi. Kohtelias kansanedustaja tarjoaa kahvin lisärakennuksen valoisassa kahvilassa, ja kysyy, mistä olen kotoisin. Sitten on eduskunnan esikoisen vuoro kertoa tarinansa. Söderman on syntyperäinen helsinkiläinen. Puolitoista vuotta hänen syntymänsä jälkeen alkoi toinen maailmansota. Sodan päätyttyä suomalaisten kaikki energia meni Euroopan jälleenrakennukseen, mistä johtui, että ilmapiiri muuttui toden teolla vasta lähes paria vuosikymmentä myöhemmin. Ylioppilaat ja nuoret akateemikot radikalisoituivat ja alkoivat vaatia uudistuksia. Juuri näistä tapahtumista alkoi myös Södermanin tie kansanedustajaksi ja monipuoliseksi poliitikoksi. ”Liityin sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, koska se oli yhteiskuntaa uudistava voima. Ajoimme 60-luvulla oikeuspolitiikkaa, kriminaalipolitiikkaa, mustalaisasiaa ja mitä kaikkea. Tämä johti myös siihen, että minusta tuli vahingossa ministeri kuukaudeksi, vuonna 1971.”

Uudistusvimmasta pysähtyneisyyden aikaan Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen radikalismi ja uudistusmielisyys kulminoitui Pariisin hulluun vuoteen 1968. Vastustettiin Vietnamin sotaa ja aloitettiin uudistusten sarja, joka jatkui 70-luvun lopulle saakka. Nykytilanne vaikuttaa lähes päinvastaiselta. Onko sosiaalidemokraattien uudistusvimma ja tunteen palo on kadonnut? ”Sosiaalidemokraatit ovat juuttuneet uusien arvojen ja vanhan mallin väliin. Uusissa poliittisissa kaupungeissa, Helsingissä, Tukholmassa ja Frankfurtissa, ihmiset kuvittelevat, että demarit puolustavat vain teollisuusväestöä ja hoitavat köyhien ihmisten asioita. Sosiaalidemokraatit eivät oikein tiedä, mennäkö ulos vai sisään.”

24

Södermanin mukaan kyse on pysähtyneisyydestä. Kun suuri liike on pysähtyneessä tilassa, keskitytään asioiden ajamisen sijaan syyttelemään toisia. Uudistusmielisyyden puute näkyy koko yhteiskunnassa. ”Luulen, että 90-luvulla, silloin kun oli todellinen lama, nousi yhteiskunnassa säästäminen perustavoitteeksi. Sehän tappaa kaiken innostuksen, jos aina pitää säästää.” Liian säästämisen huonot vaikutukset palaavat keskusteluun useampaan otteeseen, samoin kuin yksityistämisen ansa. ”Ainakin tämä hallitus suhtautuu siten, että kaikki pitää yksityistää. Meillä on yksityinen yliopistokin, joka saa tuntuvasti enemmän tukea kuin julkiset yliopistot.” Hän viittaa J. K. Paasikiveen, joka tapasi sanoa, että Suomessa on muitakin arvoja kuin rahan arvo. ”Minä en usko, että nykyhallituksella euron arvon lisäksi muita arvoja on.” Södermanin mukaan vihreiden tavoitteet ovat huomattavasti paremmat kuin muiden hallituspuolueiden, mutta osansa kritiikistä saavat hekin. ”Aika kevyillä tempuilla he ovat pystyneet viemään uuden palkkatyöväestön äänet. Ollaan hallituksessa, joka rakentaa ydinvoimaa ja on lopettamassa ympäristöhallinnon kokonaan. Se on aika kaksinaamaista peliä.”

Vanhojen ja nuorten asialla Jacob Söderman on Eduskunnan ikäpresidentti – brittiläisittäin ilmaistuna Talon Isä, eli Father of the House, kuten hän paljon matkustelleena Euroopan tuntijana huomauttaa. Erityisen vanha hän ei koe olevansa, eikä eläkekään houkuttele.


”Olin eläkkeellä vuosina 2003–2007, ja se oli tylsää. Vaikka kyllä minä silloinkin luennoin EU-asioista.” Södermania huolettaa eduskunnan epätasainen ikärakenne – ikäihmisiä on liian vähän suhteutettuna väestöön. Hänen mielestään ihmisten tulisikin äänestää enemmän oman ikäisiään ehdokkaita. Vanhuus ei tarkoita myöskään sitä, että nuorten tarpeita ei otettaisi huomioon. Söderman huomauttaakin, että suurimmalla osalla iäkkäämmistä ihmisistä on lastenlapsia, joiden kautta he näkevät maailman. ”Esimerkiksi minähän olen yliopistokysymyksissä ollut hyvinkin aktiivinen.” Kun puhe siirtyy vanhustenhoitoon, Södermanilla ei ole hyvää sanaa sanottavanaan. Hän pöyristelee erästä valtiovarainministeriön budjettiesitystä, jossa sanottiin, että Suomella on kaksi suurta tulevaisuuden ongelmaa, joista toinen on ilmastonmuutos ja toinen väestön vanheneminen. Ei liene epäselvää, kumman asian ongelmallisen luonteen hän kyseenalaistaa. ”Tämä hallitus on todella julma vanhustenhuollossa, todella julma.” Söderman ihmettelee yhteiskunnassa vallitsevaa asennetta, joka näkee vanhukset pelkkänä menoeränä. Hän huomauttaa, että suurin osa vanhuksista on eläkkeelle siirtymisen jälkeen aktiivisia. Heidän panoksensa näkyy niin kulttuuritarjonnan ylläpitäjinä, järjestötoiminnassa kuin lastenlapsien hoitamisessakin. ”Kaikin puolin tämä ikäpolvi on hyvin hyödyllinen yhteiskunnalle.”

Pitkätukkaisia poikia ja sydämen sivistystä Jacob Söderman tuntuu kipeästi kaipaavan inhimillisyyden paluuta yhteiskunnalliseen ajatteluun. Hän on varovaisen toiveikas huomauttaessaan, että ajat ja ajatukset ovat aina vaihdelleet – välillä pääosaa on näytellyt raha ja välillä ihminen. ”Ihmisten ajatusmaailman voi todeta poikien tukasta. Jos pojilla on lyhyet tukat, on meneillään julma aika. Silloin kun poikien tukat ovat pitkät, ovat vallalla humaanit arvot ja rauhanliike.”

Muodin olisi siis muututtava, mutta miten? ”Aika paljon riippuu kulttuurista, kirjoista ja elokuvista. Minusta oikein julmuuden pohjamuta oli [Kristian Smedsin] näytelmä Tuntematon sotilas, jossa nuoret, vähäpukeiset miehet riehuivat pitkin näyttämöä ja rikkoivat pesukoneita.” Söderman pistää toivonsa nuoriin. Euroopassa luennoidessaan hän sai nähdä innostuneita opiskelijoita – jopa hieman ylikorostuneen innokkaita. ”Kun sanoi buenos días, niin senkin he merkitsivät ylös.” Jacob Söderman on asunut Ranskassa yli seitsemän vuotta olessaan Euroopan oikeusasiamiehenä. Hänen mukaansa inho suomalaista kirosanakulttuuria kohtaan juontaa juurensa tähän aikaan. ”Kannanottoja voi esittää myös sivistyneesti ja humaanisti, ja silti terävästi.” Kokonaan Söderman ei suomalaista kulttuuria teilaa, vaan kertoo pitävänsä esimerkiksi Kjell Westön kirjoista. ”Ja ranskalaisella Anna Gavaldalla on hyvin humaaneja teemoja.” Pois Suomesta kansanedustaja ei kuitenkaan haluaisi muuttaa. Hän pitää esimerkiksi Suomen selkeistä vuodenajoista. Ja kaikesta huolimatta suomalaisten kauneudentajukaan ei ole kadonnut kokonaan. ”Esimerkikisi tämä kahvilahuone on aika kaunis.” Lopuksi Jacob Söderman esittelee minulle Pekka Helinin suunnittelemaa Pikkuparlamenttia. Työhuoneet ovat valoisia. Södermanin huoneesta näkee Kiasman ja Sanomatalon. Työpaikan tunnelma vaikuttaa lämpimämmältä kuin ulkopuolisena voisi olettaa. Yhden neuvon Söderman kuitenkin antaa: ”Älä ikinä rupea kansanedustajan avustajaksi, ainakaan yli kahdeksi vuodeksi. Siihen jämähtää.” Kello lähenee kymmentä. Perustuslakivaliokunnan kokous on alkamassa ja Södermanin on palattava töidensä ääreen. Hän saattaa minut alakertaan ja huikkaa vielä lopuksi hymysuin: ”Älä unohda sitä Gavaldaa!”

Ihmisten ajatusmaailman voi todeta poikien tukasta. Jos pojilla on lyhyet tukat, on meneillään julma aika. Silloin kun poikien tukat ovat pitkät, ovat vallalla humaanit arvot.”

26

Seniorikansalaiset Vanhassako

ja harmaat pantterit Teksti Iiris Lagus

vara

KAIKKI TUNTEVAT ”elämän kultaisten ehtoovuosien” käsitteen ja sanonnan, jonka mukaan ”eläkkeellä on sitten aikaa”. Ihailtavaa kiertelyä, eikö? Miksei vanhenemisesta puhuta suoraan? Kielitoimiston tutkija Riitta Eronen kertoo saavansa usein puheluita, joisTeksti Maria Laatio sa tiedustellaan, onko esimerkiksi sana ”vanhus” sopiva käytettäväksi. Erosen mukaan vanhuuteen liitetään usein raihnaisuus. ”Yhteiskuntamme ihannoi nuoruutta ja kauneutta. Samalla vanhuuden MINÄ VANHENEN, sinä vanhenet, me vanhenemme. Pakko on, ympärille on tullut painolastia. Raja, jolloin ihmistä voidaan alkaa kutsua vaikkei ehkä huvittaisi. Mikäli viihdeuutisia on uskominen, maailmaa vanhaksi, on siirtynyt yhä kauemmas”, Eronen toteaa. hallitsee tällä hetkellä Tom Cruisen 3-vuotias tytär. Kakkosena tuRajan ylittämisen jälkeenkin sana ”vanhus” pyritään korvaamaan lee liuta parikymppisiä parishiltoneita, kolmantena Madonna. Mutta erilaisilla eufemismeilla, kuten eläkeläinen, seniori, ikäihminen, ikääntyse ei näytäkään yhtään ikäiseltään. nyt, varttunut, kypsä, kultaisen iän saavuttanut, veteraani, ikinuori ja Youth is the new black. Kiitos kosmetiikkateollisuuden, naiset ovat niin edelleen. Samoin vanhuus saa monenmoisia kiertoilmaisuja. Puälynneet taistella väistämätöntä vastaan aikojen alusta. Miehet alkavat hutaan kolmannesta iästä, eläkepäivistä, vanhoista päivistä ja kulvasta pikkuhiljaa herätä todellisuuteen, jossa vanha äijä ei olekaan charmitaisista vuosista. kas, vaan ainoastaan vanha. Myös keski-ikäinen on vanha. Nyky-yhteiskun”Ilmiö on vähän sama kuin sanan ’siivooja’ kohdalla. Tulisi punassa jokainen, jonka ikä alkaa kolmosta isommalla numerolla, voisi yhtä hyhua mieluummin ’siistijästä’.” vin olla kuollut ja kuopattu. TUTKIJA Matti Vilppula toteaa (HS 4.4.2006), että nuoVANHENEMINEN MASENTAA ja pelottaa. Miksi? Ikääntyminen tuo mukanaan ruutta ihannoiva maailma heijastuu myös kieleen. elämänkokemusta ja viisautta, jota on vaikea feikata ilman asiaankuuluvaa rypis”Jos nuoruus saa korosteisen aseman ihmisten ajattetymistä. Valitettavasti maallisen tomumajan rappeutuminen tuntuu ylivoimaisen ahlussa, on selvää, että sen vastakohtaa tarkoittava sana aldistavalta aikakautena, jona viisikymppinen perheenäiti laittaa musiikkivideossa jalkaa kerätä ympärilleen kielteisten mielikuvien vyyhteä.” kansa niskan taakse. Ilmaisuista paistavat toisinaan läpi myös niiden käytVoisi helposti kuvitella, että vanhenemista tulee nyky-yhteiskunnassa pyrkiä välttäjien todelliset asenteet. Eräs kuuluisimmista lipsahtämään kaikin keinoin. Tosiasiassa sääntöjenmukainen taistelu painovoimaa vastaan duksista oli ”vanhusten ruokinta-automaatti”, jonka on huomattavasti monimutkaisempi prosessi. Vanheta tulee hitaasti, mutta arvokkaasti. suomen kielen tutkijat valitsivat Vuoden KielisammaKäytännössä tämä tarkoittaa sitä, että botoxilla käyminen on sallittua, siitä puhuminen ei. koksi 2002. Voi litistää, kohottaa ja kiristää, mutta toimenpiteet on syytä pitää omana tietonaan. MuuVika ei kuitenkaan ole sanassa, vaan kulttuutoin saa helposti epätoivoisen tyhjäpään leiman. rissa, jossa sitä käytetään. Ajatus parasta ennen -päivämäärän lähestymisestä ahdistaa. Sitä voi yrittää siirtää – toi”Sana ’vanhus’ ei ole kielteinen tai vieroksutsin kuin viimeistä käyttöpäivää. Ihmisellä on kuitenkin onneksi taipumus ikuiseen optimismiin: tava. Käytön myötä se vapautuisi negatiivisestaistelu jatkuu ruiskuin ja ampullein aina hamaan loppuun saakka. ta taakastaan”, Riitta Eronen sanoo.

parempi?

27


Nappia naamaan! Teksti Paula Häkämies

Vanhuus ei ole sairaus, mutta silti vanhukset syövät entistä enemmän lääkkeitä. Iän myötä sairaudet kasautuvat, ja vanhuksille määrätään usein monia voimakkaita lääkkeitä samanaikaisesti.

LÄÄKKEIDEN TARKOITUS on helpottaa potilaan oloa tai parantaa vaivoja. Yhä useampia sairauksia ja tauteja kyetään parantamaan, ja seurauksena ihmiset elävät pidempään. Monia kuitenkin askarruttaa jatkuvan lääkityksen tarpeellisuus. Ihanteellisesti iäkkäälle ihmiselle ei määrätä lääkkeitä, joista hän ei enää hyödy, ja vastaavasti tarpeettomia lääkkeitä karsitaan. Huomattava osa vanhuksista käyttää samaan aikaan useita lääkkeitä. Eniten lääkkeitä määrätään kohonneen verenpaineen ja sydänsairauksien hoitoon. Toiseksi yleisin lääkkeiden käyttösyy on kivunhoito.

28

Kivun ja säryn lääkitseminen ei ole aivan yksiselitteistä. Olkapääkipuja poteva työikäinen saa lääkärin vastaanotolta lähetteen fysioterapiaan, kun taas vanhus poistuu lähes poikkeuksetta uusi lääkeresepti kourassaan. Reseptilääkkeitä käyttävien määrä on viime vuosina lisääntynyt. Vanhusten lääkkeiden käyttöä tutkittiin 1990-luvulla Liedossa. Vuosikymmenen aikana reseptilääkkeitä käyttävien ikäihmisten osuus paikkakunnalla nousi 78 prosentista 88 prosenttiin. Kun tähän lasketaan päälle vielä käsikauppa lääkkeet, paisuu vanhusten lääkecocktail jo melkoiseksi.

Haasteena käytännön toteutus

Vanhusten lääkehoidon karu todellisuus

Vanhusten lääkehoidon keskeisimmät ongelmat piilevät lääkehoidon käytännön toteuttamisessa. Lääkkeitä käytetään paljon rinnakkain, ja vanhukset voivat reagoida lääkkeisiin eri tavalla kuin nuoret, joilla lääkkeet on testattu. ”Lääkkeitä saatetaan käyttää ohjeiden vastaisesti ja samalla henkilöllä voi olla käytössä usean eri lääkärin määräämiä lääkkeitä”, neuvotteleva virkamies Ulla Närhi sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM) kertoo. ”Huonomuististen vanhusten kohdalla inhimillisten erehdysten riski lääkkeiden käytössä kasvaa”, kuvailee geriatrian professori Reijo Tilvis. STM on mukana kehittämässä apteekin annosjakelua. Annosjakelussa asiakas saa lääkkeensä apteekista valmiisiin annoksiin pakattuina. Jakelun yhteydessä lääkeyhdistelmä tarkistetaan ja siihen tehdään tarvittavat muutokset. Närhen mukaan annosjakelusta on apua etenkin kotisairaanhoidossa, Tilvis olisi valmis ulottamaan annosjakelumallin myös hoitolaitoksiin. ”Tulevaisuudessa pitkäaikaislääkkeet voitaisiin jakaa valmiina päivittäisinä pakkauksina suoraan kotiin tai hoitolaitoksiin sähköisen reseptijärjestelmän avulla”, Tilvis luotaa.

Puolisonsa omaishoitajana toimiva Kaarina 73, tietää, että todellisuus laitoksissa voi olla karua. Kaarina vei miehensä Olavin pariksi päiväksi kunnalliseen palvelukotiin. ”Kymmenisen vuotta sitten mieheni sai aivoverenvuodon, ja on siitä lähtien tarvinnut ympärivuorokautista huolenpitoa.” Aikaisemmin Kaarina ei ollut jättänyt miestään muiden hoidettavaksi. ”Eikä olisi pitänyt viedä tälläkään kertaa. Ymmärrän hyvin, että hoitajat eivät jaksaneet katsoa hänen peräänsä koko ajan, mutta tokkuraan lääkitsemistä en käsitä”, Kaarina kertoo. ”Kotiuttamisen jälkeen meni monta päivää ennen kuin mieheni palasi ennalleen. Tavallisesti hän herää aamulla ennen minua, lukee päivän lehden ja keittää aamukahvin.” Nyt Olavi nukkui suurimman osan päivästä. Hereillä ollessaan hän käyttäytyi hyvin aggressiivisesti. ”Hän kutsui minua huoraksi ja perkeleeksi ja yritti käydä käsiksi. Kaikki tämä ensimmäistä kertaa yli viidenkymmenen yhteisen vuotemme aikana. Lisäksi hän oli menettänyt täysin pidätyskykynsä. Siinä tuli viikon aikana pestyä monet likapyykit”, Kaarina huokaa.

Oikea lääkeyhdistelmä on kaikkien etu ”Lääkärin näkökulmasta iäkkäämpien lääkehoito on haasteellista työtä, jossa punnitaan jatkuvasti hyötyjä ja haittoja sekä mietitään käytännön toteutusta”, kuvailee Tilvis. Tilannetta ei helpota lainkaan se, että vanhukset potevat usein monia vaivoja ja sairauksia samaan aikaan. ”Hallitulla monilääkityksellä on kiistattomia etuja: valitsemalla oikeat lääkeyhdistelmät voidaan löytää hyvä teho ja vähäinen riski. Kahden

lääkkeen pienemmällä yhteisannoksella voidaan saavuttaa sama vaikutus kuin käyttämällä suurempaa annosta vain toisesta”, Tilvis jatkaa. Niin lääkäreillä, vanhuksilla kuin omaisillakin on sanottavansa hoidon järjestämisestä. Kaiken lähtökohtana on vanhuksen etu. ”Kun otetaan huomioon potilaan toiveet ja odotukset sekä tehoava, turvallinen ja kustannuksiltaan siedettävä lääkehoito, saavutetaan hoidettavan paras etu”, Tilvis summaa.

Olkapääkipuja poteva työikäinen saa lääkärin vastaanotolta lähetteen fysioterapiaan, vanhus taas poistuu uusi lääkeresepti kourassaan.”

29


Mummon mutinat Teksti Tytti Rintanen Kuvitus Salla Seppälä

Kolme mummua. Keväinen aamu kylällä. Matka lähikuppilaan käydään lyllertäen ja köpöttäen rinta rinnan. Hilppa nyökkäilee vastaantulijoille ja taapertaa touhukkaana tekolonkka napsuen. Onerva harmittelee vuolaasti märkää maata, joka uhkaa pilata tyttären Stockmannilta tuomat nahkakengät. Aila keskittyy pusertamaan huuliaan paheksuvalle tötterölle arvioidessaan vastaantulevien nuorten kovaäänisyyttä. Kolme mummua, kyläkahvila ja keskustelun taide. aa o vaiht voisi j Emmekö

Onerva 30

l-

Aschani

ONERVA t. lahtanu u niin k o j ä l l ky kahvila n. Helvin irteäki p o On tämä k e t n i i n n vi o le? Hel HELVI tetaan? lle lai s rouvi ä t i M ! t , rouva uomenta ht? nista h u a k n ee o te e ais nää oik e t Kaikkin r AILA a v o, ketä tuoliki la tää a t a m a kauhi Ai mite äälle l neit. ullan p y k o o siihe p Mää a h HILPPA a t h. i , hehhe oon. La kkeutua ie tarj u m t , a a s a s m a ille sa en rauh ja rouv risuoni pulla, ntaa ve a a j o j i v i h o ka äs ku v Miulle n hie, täs i llä nii inokare o v ä l e Tomi ky vi n ä ONERVA d i e On se m kin! anssa. öystävä Tomin k vä tytt e i i n s e s n p i a n ja ni lapsenl i oikee erassa maister en oopp l n i e e e t n e i i Ol i ol Kauppat ukupolv i mies! meijä s no nuor t AILA e , l nya a i aikan ois s e piehtar ku väit e ä s s I l y . k l o ny, ni ehumist märänty y nii k hauras o uoris n j n y s k i y l n o äpappa Ei niis ssei is unu! Jo t l e m r u t stakii. n tiety uoriso iedätki kyaja n t. Ja t ONERVA u t n e r kylän mä oman vain nä t e n n u . tysti t he itse inä tie n kuin n. No s ä i m i m n e n i e a V sioista hant? mpien a oot tou ti usei HILPPA ie Aila s s ä t i M ytään. hvii pö ulee ka t t y n ihhih, ytöt! H No no t AILA ) uudessa hiljais n a a i v h taa ka (Sekoit Hmmph. lloa? HILPPA sitä pa itetään e h u k än työ Tietteh ilussa. a l i e k i iha n eile ä, ette Mie oli AILA ol nöyr a r r e ukaa. v ää se e men m Kyl pit semmose ! r t i s p y r e r s a piipe ha ihmi alloi j tei van Mhöh, p ää, mut t ? t ä i n i i r S ksii Mitä? Hömpöty lähre. kaikkee

HILPPA Höpsis! Kyl miu mummona täytyy ol la lastenlasten harrastuksissa mu kana! Eiks nii? ONERVA Niin, no en minä tuohon osaa sano a, kun en koe ol evani vielä mumm o-iässä. AILA Sää oot Hilppa ai n ollu semmone su ttura kaike uure perää. Kännyköit ja kaikkii! ONERVA Äh, kyllä pitää ihmisen vähän se urata omaa aikaan sa! Muotikin sen sanoo! AILA Ei maar pirä! Mä ä tee niinko enne nk i. Ei le mää oli taas perj kauhia mukavaa il antaiuinnil. Se ma niit sutturoi olis t siel! Seki yks aaltoi. Kauhia ko luuviul! Se taas saa iha pelät hu ohit nii et tul kkuvas. ONERVA Kävisit yksityis issä kylpylöissä, niihin ei nuoril la ole varaa! AILA Ja saunas se koko aja heit kiukaal ve t. Mä ä kyl laitoi naam muttei se flik la an nii makkaral inkaa ollu ihmisi ku osaa, ks. HILPPA Siu ois pitänt ha astel mukavii ni i joha ois suttur at

suttaantunt siin !

AILA Ja täl kertaa mä ä oli pukuhuonee ss ak i se vieree joutunu. oma kaapi kohral Ja mää kyl sit is , ja pyllyl tuup tui siihe i si tä ty tt öö siit kauemmas jas luus siit. Si . Kyl se sit vihr in ol koko uimare oi korissu pilal. Sil o semmone kamala ks värjät tukkak i! ONERVA Hiusten sävyttäm inenhän on nyt mu od is sa . Ihan oikein se on ään hoitaa. Ei mi , jos tyttö ymmä ehiä muuten saa. rtää itseMonet naiset leik kaa ja värjää my ös muita karvoja. Mitä muit karvoi ?!

AILA

HILPPA No siekö et oo nä hny uimahallis se mm ot ti i nuorii tyttölöi pääst? t ku on iha kyni tty alaAILA Ei mul siäl alta as ol lasei pääs lainkaa, millai mää ny mitää näki si? HILPPA Mut kyl minuu si lti nii ilahutta a ne nu or et siel uimahall li ku se elämä ja is. Tulee semmon tkuu. Vaik miu ti e hyvä miess it ne roikkuu ko hernep et maailmas on vi ussit jo, nii si el paljon tissei el näkee terhakkaina kohi llaan.

Ail31a


Organisaatioviestinnän professori Leif Åberg neuvoo Groteskin lukijoita elämän tyrskyissä. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen groteski@mediary.fi tai pistäydy vastaanotolla keskiviikkoisin kello 15–16 osoitteessa Unioninkatu 37, Helsinki. ONERVA nnat. ä roiku ri nulla kyll mi Ei . in Ni semmosii. ei juur ol l nu si ku No

?

ksiä itä tykyty ONERVA t vielä ni lu ol ko On pa? neesi, Hilp

ai nun verenp Mitenkäs si e) se äi sk (Y

Sillo eslääkär.

HILPPA nuor mi kee komia o ku on oi ll si a va ii enää ku hi! u tykytyks ivää, hihi Ei miul tu viimosta pä u ik ni ää miul tykytt AILA ajattelis! tä Torstiki Mi a! ij mu , vanha Ol ihmisiks ONERVA inen! vanhanaika in valtavan ni et ol Aila sinä jutuilHILPPA urais miu t. Sehä na is he pu ärt en uus lääk i tämmösis keski-ikän a tykkäski st se va u in se tk Torstiha nuu on tu i nykku mi No mut miun huono tuur lu ol on ää. lein. Miul tykytä miss miul sillon nainen. Ei kuihONERVA uten sitä ssäkin, mu iä sä äs ps vielä ky en huomiota seuraa! atava mieh sa on päiväkahvi a en tt uu t ny Kyllä nais on llakin sina. Minu tuu kuin ru HILPPA ! onni myöten nyt Onerva la ul si pa on hoh, no s totta! Oh Mitä? Ihak ää! AILA jii häpeem naapurimui il iv pä l vanhoi utuu ihmine uhia ku jo ka o, ak ut Elekää hu iset ONERVA elenkiinto niin on mi Ja ! tä et , herrasmies rre. Niin ä oikea aa ll ! ky sa es on nell No Erik lentää kuun aika ihan jutut, että kahAILA sanottavaa mitää uut lu ol l mu niil ol ä miest, ei lis yhtäkä te un ku l Minen ky ee vuotee! teenkymmen ONERVA

32

Dr. Lefa

AILA

lla! ssa kuunne annut ajoi os et se No sinä Sitäpait AILA ne o kaik. ieksijöit ap ij mu avil! at ii ikkie sa a! Semmos kaupois ka halunnukka ot is lr ol ri t ne es o tää mi aa ko No emmää mi kan tarvit enää nykyai ii eh mi it mihi ni

viestii viisaita

Hilppa

RAKKAAT LUKIJANI (tai ainakin toinen teistä)! Aivan ensiksi haluaisin kiittää Sinua sydämellisesti vuoden mittaan lähettämistäsi hyvistä kysymyksistä. Jonkin verran kiitän myös lukemattomista huonoista kysymyksistä. Arvon nyt vuoden 2009 parhaan vastaukseni, kas näin: vuoden 2009 parhain vastaus oli: ”Arvoisa Karvankasvattaja! Siitä, kun kaunis neitonen hakee sinua tanssiin ja vasta parketilla sanoo että isi tuntee sut (koettu on, KY:llä).” Kysymys löytyy Groteskista 3/2009. Ja sitten kysymyksiin: HEI TOHTORI LEIF NAAPURISSA ASUVAT NUORET PITÄVÄT KOKO AJAN HIRVEÄÄ MEKKALAA ILTAISIN JOPA YHDEKSÄÄN SAAKKA OLEN JO JÄTTÄNYT LAPUN RAPPUKÄYTÄVÄN ILMOITUSTAULULLE MUTTA POLIISIKIN ON VOIMATON (OLEN SOITTANUT) MITEN TÄLLAINEN TERRORI VOI JATKUA OIKEUSVALTIOSSA? KALLE TAMPEREELTA Arvoisa Kalle, imuroi netistä Mekkalan uusin ”Painukaa pois” (http://www.myspace.com/ mekkala), osta järeä Yamahan vahvistin ja Dalin kaiuttimet ja anna palaa…

Arvoisa tohtori, olen juuri saanut lapsenlapsiltani uuden kännykän jonka nimi oli iPhone tai iPod tai jotain. Ongelmani on, että en osaa lähettää sillä tekstiviestejä. Miten niitä lähetetään? Ystävällisin terveisin Terttu Terttu, päivieni kimallus! Ellet jo ole huomannut, on iPhonessa kosketusnäyttö. Kysy niiltä lapsenlapsiltasi mihin pitää tökkiä. Vaan jos se onkin iPod, voisin sanoa että on vaikeempaa. Deaktivoi ensin äänitaajuusmodulaattori, hanki pienehkö defibrillaattori, käytettykin käy, kytke se siniseen ulostuloon (ÄLÄ kytke punaiseen), aja viestisi separaattorin lävitse, jolloin redundanssi optimoituu tai ainakin sublimoituu. Käytä varmuuden vuoksi selkokieltä ja vältä ilmauksia, jotka voivat kiinnittää Ruotsin SäPon huomion (kuten jävla finnar tai Fri Åland tai kämpetorske = hai).

Tohtori Leif, miksi sotaveteraanit eivät saa enemmän tukia? Kiitos 1939–1945

Hyvä tohtori, mistä löydän pinkin rollaattorin? Pink lady Harmin paikka että olet kadottanut sen, onhan se testivoittaja. Se voi löytyä joko Jyväskylän Kirin Tuki ry:n bingohallin parkkipaikalta mihin saatoit sen unohtaa tai sitten Suvilinn vanadekodun takapihalta Rakveresta. Terppa Dr.! Meillä on ollut kovin hiljaista makuuhuoneen puolella sen jälkeen, kun asensin seiniin ja lattiaan äänieristeet. Nyt kun taustamelua ei ole, vaimoni herää joka kerran, kun yritän käydä naukkaamassa yömyssyn. Mikä eteen? Osmo A. Siirrä baarikaappi sänkysi viereen ja rasvaa saranat. Mikä eteen, kysyit. Esmes baarijakkara. Ja kattoon diskopallo. Ja ämyreistä Pensselisetää…

Turvallista uutta vuotta kaikille lukijoille!

Hyvä kysymys!

33


Mun

ammatti Haastattelu Iiris Lagus

Jaana Pelkonen, 32 Juontaja, yrittäjä, kaupunginvaltuutettu Jaana Pelkonen on monen roolin nainen. Ammatin määrittely on hänelle hankala kysymys, sillä hän tekee lukuisia eri töitä: juontaa televisio-ohjelmia ja tilaisuuksia (joista ei vähäisimpänä Euroviisuja), toimii viestintäministeri Suvi Lindénin eduskunta-avustajana sekä vaikuttaa Helsingin kaupunginvaltuutettuna. Jaana Pelkosesta on ikävystyttävää ajatella, ettei voisi olla esimerkiksi poliitikkona ja juontajana samaan aikaan.

Jaana Pelkonen T:mi Valmistunut laitokselta v. 2007 Yrittäjän ansiot vaihtelevat

Miksi hakeuduit opiskelemaan viestintää? Kirjoitusten jälkeen en osannut päättää, haluaisinko hakea oikikseen vai lääkikseen opiskelemaan. Olin silloin Lahdessa töissä radiossa ja siellä ne ehdotti, että voisin hakea Helsinkiin Laajasalon opistoon vuodeksi harjoittelemaan toimitus- ja juontotyötä. Samalla voisin miettiä, mitä haluaisin lukea. Vuoden jälkeen en edelleenkään tiennyt, kumpaan hakisin. Sitten löytyi valtiotieteellinen. Viestintä kiinnosti, ja lisäksi tuntui helpottavalta, ettei tarvinnut päättää, mitä tekisi isona. Mitä hyötyä valtiotieteiden maisterin tutkinnosta on ollut? En tiedä. Haluaisin itsekin yhä tietää. Onhan akateeminen loppututkinto aina jonkinlainen meriitti ja jotain, josta voi olla vähän ylpeä. Sen tehneenä on helpompi suunnata eteenpäin. Omasta valmistumisestani on vasta pari vuotta. Myöhemmin uralla tutkinnon merkitys teroittunee. Kuinka päädyit juontajaksi? Kasiluokalla hakeuduin työharjoitteluun lahtelaiseen paikallisradioon. Silloin ei tullut mieleenkään, että joskus voisin olla itse äänessä. Jonkinlainen kipinä kuitenkin jäi, ja hakeuduin samaan paikkaan kesätöihin. Mun hommaksi tuli sitten haastatella ihmisiä kadulla. Jäin sinne muutamaksi vuodeksi. Laajasalon opistosta aukesi työkeikkoja ja projekteja, joita sitten jatkoin opiskelujen ohella.

Mitkä ovat työsi hyvät ja huonot puolet? Hyvää on se, että saa tehdä monipuolisia asioita. Juontajana jokainen keikka on uusi ja erilainen, vähän jännittäväkin. Uuteen projektiin on aina lähdettävä nollilta. Ei juontaminen ole aina samanlaista. Joka kerta on myytävä itsensä uudelle yleisölle. Tavallaan se on tämän työn raskaskin puoli. Joskus tuntuu, että joka jutussa ja uudessa projektissa tulisi olla täydellinen. Hektinen työrytmi ja monenlaiset projektit ovat kiva juttu, mutta välillä kiire toki painaa. Mikä on ollut mieluisin ohjelma, media tai projekti, jossa olet ollut mukana? Kaikissa on omat hyvät puolensa. Monipuolisuus on tämän työn valtti. Euroviisut nousevat kuitenkin ykköseksi. Uskomaton tuuri, että siihen pääsi mukaan. Ei juontajana sen isompaa juttua voisi päästä tekemäänkään. Miksi hakeuduit politiikkaan? Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja tottunut ajatukseen siitä, että tartutaan hommiin sen sijasta, että vain katsotaan vierestä. Sukulaisiani Lahdessa oli mukana politiikassa. Olin miet-

35


Bingosalit ovat mummojen valtakunta, jota uhkaa sukupuutto kansalaisten kuollessa pois. Uudet sukupolvet eivät enää pelaa bingoa, ainakaan paikan päällä. Groteski kävi tutustumassa, mitä näille saleille kuuluu – vielä kun ne ovat olemassa.

Suomessa on vähän sellainen ilmapiiri, ettei ole kovin helppoa tehdä erilaisia juttuja. Sitä saatetaan katsoa vähän kieroon.”

tinyt sitä pidempään ja minua oli kysytty vaaleihinkin muutamia kertoja. Olin kuitenkin päättänyt, etten ennen tutkintoa lähde leikkiin mukaan. Kyse on puhtaasti mielenkiinnosta ympärillä tapahtuviin asioihin ja halusta toimia. Mihin asioihin haluaisit Helsingin kaupunginvaltuutettuna vaikuttaa?

Mun ykkösasia on ollut lapset ja nuoret. Nuoriso ei voi Suomessa kovin hyvin. Olen mukana sosiaalilautakunnassa tekemässä päätöksiä nuorison hyvinvoinnin puolesta, mutta poliitikot eivät voi tehdä kaikkea. Haluaisin peräänkuuluttaa kodin ja perheen vastuuta. Nykyään tuntuu, että vastuu mielellään ulkoistetaan muille tahoille, kuten koululle ja yhteiskunnalle. Siinä suhteessa tulisi hiukan katsoa peiliin. Hyvätkään poliittiset päätökset eivät riitä, jos kotona ei välitetä. Minkälaista on eduskunta-avustajan työ? Jokaisen avustajan työ on hiukan erilaista. Mun on vaikea sanoa muiden työstä mitään, mutta perusjuttu kaikilla on varmaankin tiedonhankinta esimiehelle. Mun työ eroaa tavallisen eduskunta-avustajan työstä siinä mielessä, että avustan ministeriä, jolla on oma sihteeri. Siten mulle ei kuulu esimerkiksi aikataulujen laatiminen ja käytännön asioiden hoitaminen. Enimmäkseen kirjoitan puheita ja kolumneja, hankin materiaalia, seuraan medioita, vastaan kansalaiskirjeisiin ja sähköpostiin sekä päivitän nettisivuja. Työ on ollut mielekästä siinä mielessä, että olen saanut

36

seurata ministerin työtä läheltä ja keskittyä sisältöön käytännön asioiden hoitamisen sijasta. Olen oppinut paljon uutta. Työnkuva on vaihteleva eikä samanlaisia työpäiviä juuri ole. Miksi lopetat eduskunta-avustajan tehtävät? Alun perin oli sovittu äitiysloman sijaisuudesta. Olen nyt ollut sen ajan ja hiukan päälle. Edessä häämöttävät muut suunnitelmat. Monille kansanedustajan avustaminen on väliaikainen työ. Avustajien joukossa on esimerkiksi paljon opiskelijoita. Aiotko pyrkiä eduskuntaan?

En tiedä. Aikaa on miettiä. Tällä hetkellä mulla on useita luottamustehtäviä, joihin haluan keskittyä huolellisesti. Politiikan parissa haluan olla jatkossakin, mutta millä tavalla, selviää myöhemmin. Juontaja, toimittaja, eduskunta-avustaja, kaupunginvaltuutettu. Minkä roolin koet omaksesi?

Miten juontajan ja poliitikon urat sopivat yhteen? Mä en näe siinä mitään ristiriitaa. Hyvin. Suomea kiertäessä tulee nähtyä arkea ja ihmisiä. Uskon, että ihmisten on helpompi lähestyäkin tavallista Jaanaa kuin poliitikko-Jaanaa. Aikatauluttaminen on oikeastaan ainoa haaste.

Jäähyväiset

päiväbingolle Teksti Hannele Tavi Kuva Lauri Laavakari

Voiko julkisuuttaan hallita? Ei. Median kanssa voi elää, mutta hallita sitä ei voi. Yksityisyydensuoja ja sananvapaus ovat kiinnostavia teemoja niin julkisuuden henkilön kuin poliitikonkin näkökulmasta. Mun gradu käsittelee niitä. Olen harkinnut palaamista takaisin aiheen pariin, sillä valmistuessani mulle ehdotettiin, että julkaisisin samasta aiheesta kirjan. Mitä teet viiden vuoden päästä? Tietäisinpä! Jollain tavalla politiikka on siinä mukana. Nyt olen vielä oppimassa, kasvamassa ja sivistymässä. Uudet haasteet ovat edessä. Vielä en ole siellä, mihin olen menossa. Terveisesi Groteskin lukijoille?

Kaikki. Suomessa on vähän sellainen ilmapiiri, ettei ole kovin helppoa tehdä erilaisia juttuja. Sitä saatetaan katsoa vähän kieroon. Mulle kaikki noi roolit on luontevia. Kysymykset tyyliin “Aiotsä nyt lopettaa juontamisen, kun oot mukana politiikassa?” ovat musta ihan älyttömiä.

Jos politiikka ja Suomen yhteiskuntaelämä kiinnostaa, niin kannattaa hakeutua eduskuntaavustajaksi. Täällä tarvitaan fiksuja ja reippaita tyyppejä. Viestinnän opiskelijoille työ voisi sopia myös siinä mielessä, että siinä on paljolti kyse tiedonhankinnasta ja kirjoittamisesta.

37


Neljäkymmentä vuotta käyneet kanta-asiakkaat ovat hiljalleen kuolemassa pois, eikä uusia tule.”

KAIVOPIHAN LAS VEGAS -bingoon astuessa muistot ala-asteelta tulvivat mieleen. Tietokoneääni kajauttaa ilmoille tasaisin väliajoin koodeja: Niilo 34, Otto 74, Gideon 50, Iivari 16. Käynnissä on jahtaribingo, ja keskittyneet harmaantuneet päät ovat kyyristyneet pöytien ääreen. Ystävällinen pelinhoitaja ottaa meidät noviisit ovella vastaan hieman hymyillen ja kehottaa harjoittelemaan aluksi koelapuilla ja totuttelemaan pelin vauhtiin. Avaamme pelin kardinaalimunauksella, kun alamme ruksia numeroita kesken vanhan kierroksen. Pelinhoitaja palaa pian luoksemme ja neuvoo meitä teippaamaan pelilaput kiinni pöytään, jotta pystymme toisella kädellä painamaan bingonappulaa, mikäli voittoja tulee. Bingo sai alkunsa Italiassa 1530-luvulla, mutta Suomeen peli saapui länsinaapurista vasta 1960-luvun lopulla. Ajoittain laji on ollut hyvin suosittu. Nykyään Suomessa on noin viisikymmentä päiväbingosalia, mutta määrä on koko ajan vähenemässä. Las Vegas -bingo perustettiin 1973, ja kuten kaikkia muitakin Suomessa toimivia bingoja, sitä pyörittää yleishyödyllinen yhdistys. ”Salin tuotto menee kokonaan Suomen uimaliiton tuki ry:lle”, kertoo pelikeskuksen hoitaja Malla Hotti. Kaivopihan pelihallissa Hotin sanotaan tietävän ”bingosta ihan kaiken”. IIVARI 29, Niilo 45, nainen jatkaa monotonisesti. Harjoituslaput täyttyvät nopeasti. Laskemme kovaa valuuttaa tiskiin ja ostamme oikeita bingolappuja. Euron panosta vastaan saa pelata lyhyen kierroksen, kahdella eurolla pääsee pitkälle jahtaribingokierrokselle. Onneksi sali tarjoaa maalarinteippiä ihan ilmaiseksi, koska bingolaput pitää teipata pöytään kerta toisensa jälkeen. Viereisen pöydän kantaasiakkaalla on oikea bingoalusta, johon hän on teipannut lappunsa. Bingon idea on yksinkertainen, kuten suosittujen pelien yleensä. Jokaisella pelaajalla on viisi kertaa viisi -ruudukko, jossa on numeroita pelityypistä riippuen jopa yhdeksäänkymmeneen asti. Täällä Kaivopihalla peliruudukoissa on numeroita vain 75:een asti, mutta meillä keltanokat tuskailemme jo niiden kanssa. Kun vaakarivin numerot on ruksittu ennen muita, merkitsee se bingoa. Ennen pelinumerot arvottiin käsin, mutta nykyään arvonnan hoitaa tietokone. Aluksi numerot ilmoittaa pehmeä, kuin GPS-navigaattorista karannut naisääni, joka vaihtuukin yhtäkkiä kierrosten välissä mieheksi. Mekaaninen mies tuleekin tarpeeseen, sillä peliparini ja tyylikkään romaniherrasmiehen lisäksi salissa ei muita kaksilahkeisia näy. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina. Hotti kertoo, että ennen vanhaan salissa kävi ko-

KIERROSTEN VÄLISELLÄ tauolla saliin kohoaa vaimea puheensorina. Tupakkaosaston ovi käy, vaikka ilma siellä on niin sakeana, ettei lasista näe kunnolla sisään. Bingopöydille on levitelty erilaisia vaaleanpunaisia tusseja, jotka ovat erityisen hyviä bingovälineitä. Monelle pöydälle on nostettu kävelysauva, mutta rollaattoreita ei tilassa näy. Seuraava bingokierros alkaa. Pelinhoitaja ei enää edes kysy meiltä, haluammeko olla mukana, vaan ilmoittaa panoksen määrän. Tänään bingosalilla vielä riittää pelaajia, mutta nykyisten käyttäjien kuollessa on epäselvää, löytävätkö uudet pelaajat enää salille. Malla Hotti vaipuu mietteliääksi bingosalien tulevaisuuden äärellä. ”Toivoisin, että hyvin käy, mutta sitä varten täytyisi tapahtua täysin jotain uutta. Mekin olemme kokeilleet vaikka mitä virityksiä, mutta olisi lottovoitto saada vaikka Veikkaus mukaan yhteistyöhön.” Veikkaukselta todetaan, ettei bingosalien tulevaisuus kuulu heille millään lailla. Mäkinen kertoo, että bingosalien ehdotusta on harkittu, mutta kaikki on vielä aivan alkuvaiheessa. ”Lähinnä olemme miettineet, miten voisimme tehdä bingon brändistä houkuttelevamman. Tällä hetkellä se koetaan vanhojen ihmisten ja eläkeläisten peliksi. Meidän roolimme voisi olla yhteistyössä bingosalien kanssa siinä, miten bingopelistä saisi mediaseksikkäämmän.”

ko perhe. Moni nykyisistäkin nuoremman polven edustajista on tullut salille ensimmäisen kerran mummonsa kanssa. Nykyään nuorempaa kävijäkuntaa edustavat 40–60-vuotiaat. ”Tässä se probleema onkin”, Hotti huokaa. ”Neljäkymmentä vuotta käyneet kanta-asiakkaat ovat hiljalleen kuolemassa pois, eikä uusia tule.” TIETOKONEÄÄNI LOPETTAA asiantuntevasti numeroiden luettelemisen, kun viereisessä pöydässä summeri pärähtää soimaan bingon merkiksi. Enää bingoa ei tarvitse huutaa, vaan napin painaminen riittää. ”Signe se aina voittaa”, voittolappusta tuova pelinhoitajatyttö hymyilee. Täällä bingosalissa kaikki tuntevat toisensa nimeltä. Jos on käytävä vessassa kesken kaiken, vierustoveri auttaa ruudukon täyttämisessä. Hotti kertoo, että kanta-asiakkaat odottavat ovella pelipäivän alkua heti aamulla. Bingosalille tullaan tapaamaan ystäviä, eikä itse pelaaminen välttämättä olekaan niin tärkeää. Sen huomaa palkinnoistakin. Suurin osa on euron tai kahden euron lahjakortteja, jotka saa käyttää Veikkauksen tuotteisiin. Arpajaislain mukaan bingossa ei saa antaa rahapalkintoja. Pelikierros loppuu Signen murskavoittoon, eikä meidän pöydässämme tärpännyt tällä kertaa. Into peliä kohtaan on kuitenkin jo syttynyt, ja viitomme pelinhoitajaa pöytämme luo. Seuraavana vuorossa on lyhyt bingokierros, jossa jokaisella on vain yksi ruudukko. Rutiinilla teippaamme laput pöytään ja asetumme odottamaan numeroita. ”Olli 66”, miesääni aloittaa. Ruksaan oikean numeron sarakkeestani. Vierestäni kuuluu tukahdutettu ”perkele”. Ei tainnut tärpätä. Vierustoverini vaimennetut ärräpäät ovat niitä harvoja ääniä, joita bingosalissa kuuluu. Mummot ovat jo keskittyneet peliin. Vaikka taukojen aikana jutellaan, ei pelin aikana rupatella turhia. Veikkauksella rupattelubingosta vasta haaveillaan, paljastaa kehityspäällikkö Vesa Mäkinen. Maailmalla suosittu nettibingo chatteineen houkuttelee kuitenkin monopolia niin paljon, että lupahakemus on jo vetämässä. Ruotsissa Svenska Spelin pelimonopolilla on jo oma chattibingonsa. Veikkaus ottaa tiiviisti mallia länsinaapurista. ”Bingo on yhteisöllistä pelaamista. Lottoarvontaan joutuu osallistumaan yksin, mutta bingoa pelataan yhdessä”, Mäkinen sanoo.

BINGON MERKKIÄÄNI kajahtaa ja mekaaninen ääni taukoaa. Salin toiselta puolelta kuuluu varmoin äänenpainoin oman pelilapun sarjanumero. ”6462.” ”Oikein”, tietokoneääni myöntää. Pelinhoitaja lähtee viemään palkintolappua uudelle omistajalleen. Oma peliruudukkoni on vielä tyhjillään, mutta vierustoverillani liippasi jo läheltä. Ulospäin rauhalliselta näyttävä bingo on vienyt meidät mukanaan sisäisellä jännitteellään. Kolmen vartin ja kuuden euron tuhlauksen jälkeen päätän, että on aika lähteä peliluolasta ennen kuin opintotuki on kulunut kokonaan. Vastahakoisesti myös pelikaverini myöntyy lähtöön. Ihmettelemme hiljaa, miten eläkeläisillä on varaa pelata tuntikausia päivässä. Mutta tänne bingosalille tullaan seuran, ei rahavoittojen takia. Astuessamme ulos Kaivopihan vilinään Las Vegas -sali jää omaan rauhaansa. Naisääni ottaa jälleen ohjat ja kyömyselät kumartuvat pelilappujaan kohden.

38

39 Tällaisista palkinnoista bingoajan ei tarvitse edes haaveilla, sillä pelimenestys poikii pelkkiä Veikkauksen lahjakortteja.


Ja

mummoas kans!

Teksti Kaisa Saario

Lopulta koittaa se päivä, jolloin junalla ei ole enää mitään asiaa tunneliin.

Jokainen meistä on elävä todiste siitä, että isovanhempamme ovat joskus harrastaneet seksiä. Emme kuitenkaan kaipaa asiasta sen tarkempaa tietoa – nyt tai ikinä. Seksi on nuorten ja kauniiden puuhaa, ja kaikki muut harrastajat suljetaan julkisuuden ja tietoisuuden ulkopuolelle. Seksuaalisuudestaan kertova 80-vuotias on joko vanha pervo tai seniili.

KAVERINI KERTOI vastikään isoäitinsä tulleen vanhemmiten yhä avoimemmaksi seksuaalisuutensa suhteen, ja kertoneen tyttärenpojalleenkin yksityiskohtia tämän äidin tekohetkestä. Ystäväni on kokenut tämän jokseenkin kiusalliseksi, eikä suotta. Yleensä isovanhemmilta kuullut tarinat noudattelevat ennemmin kaavaa ”silloin vanhoina hyvinä aikoina” kuin ”silloin sain ensimmäisen orgasmini” tai ”silloin minä huusin”. Nuorten, aikuisten ja keski-ikäistenkin seksuaalisuutta käsitellään nykyään mediassa näkyvästi, mutta vanhusten seksuaalisuus sen sijaan on jonkinasteinen tabu. Seksuaalisuuden ja seksin ajatellaan julkilausumattomasti loppuvan jossain vaiheessa elämää. On totta, että testosteronin ja estrogeenin eritys vähenevät, eikä oma keho enää toimi kuten ennen. Vaikka seksuaalisuus on vanhemmalla iällä varmasti erilaista kuin nuorena, se ei kuitenkaan katoa mihinkään. Kenties taustalla on ajatus siitä, että kun jälkikasvun saaminen ei enää onnistu, ei seksiäkään kannata tai tarvitse harrastaa. Seksikertojen määrähän on tunnetusti sama kuin haluttujen lasten määrä. Todennäköisemmin taustalla on kuitenkin vain se fakta, että haluamme pysyä nuorina ja olla ajattelematta ryppyisiä, löystyneitä sukuelimiä ja riipputissejä sekä sitä, mitä näiden välillä kenties tapahtuu. Viagrasta ja muista taikakeinoista huolimatta. MIELENKIINTOISTA ON myös se, kuinka vanhusten kanssa työskentelevät kokevat vanhusten seksuaalisuuden. Keskustellaanko vanhainkodeissa tai hoitolaitoksissa seksuaalisuudesta ja läheisyydestä? Entä kuinka pitäisi suhtautua siihen, jos hoidettava vanhus tarraa takapuolesta? Takavuosina nousi kohu hoitolaitoksesta, jossa vanhuksia oli avustettu seksissä ja seksipalvelujen hankkimisessa. Mervi Koskisen Satakunnan ammattikorkeakoululle vuonna 2008 tekemässä opinnäytetyössä selvitettiin sekä hoitajien asenteita koskien

vanhusten seksuaalisuutta että heidän käsityksiään sen ilmenemisestä. Tutkimustulokset olivat jokseenkin ristiriitaisia. Suurempi osa kyselyyn osallistuneesta hoitohenkilökunnasta koki, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa vanhusten seksuaalisuudesta, mutta vain vajaa puolet olisi ollut valmis osallistumaan aiheeseen liittyvään koulutukseen. Lähes puolet oli kohdannut vanhusten taholta seksuaalista vihjailua ja lähentelyä. Suurin osa katsoi kuitenkin, että hoitohenkilökunnan tulisi keskustella ongelmia aiheuttavaista seksuaalisuuteen liittyvistä asioista vanhusten kanssa. Suomen kielen konditionaali on mahtava juttu, sillä se, tapahtuuko näin todella, on tietysti eri asia. Tarkoitus ei välttämättä ole aamupuuron yhteydessä kysellä kevyesti, mitä mieltä vanhukset ovat kimppakivasta tai pornosta, mutta jos vanhusta askarruttaa jokin asia, eikä häntä oteta tosissaan, voi turhautumisen odottaa purkautuvan takapuoleen tarraamisina myös tulevaisuudessa. Niinpä kannustan kaveriani osallistumaan isoäitinsä avaamaan isoon seksikeskusteluun rohkeasti. VARTTUNEEMPIEN SEKSUAALISUUS ja samalla sen kiusallisuus vaikuttavat korostuvan, jos rakkauden kahdella osapuolella on tavallista enemmän ikäeroa. Mitä nuorempia osapuolet ovat, sitä vaikeampaa ikäeron hyväksyminen on. Suomen televisiossa edelleen pyörivä Atria Fresh -tuotteiden kampanjamainos käy hyvin esimerkistä. Mainoksessa keski-ikäinen nainen katsoo nuorta poikaa ratikassa ja hymyilee merkitsevästi. Poika hymyilee takaisin. Seuraavaksi ollaankin jo alusvaatteisillaan flyygelin päällä täydessä touhussa. Kaikki kuitenkin päättyy puistoon, jossa nainen kauhoo salaattia valmisrasiasta ja mainoksen teksti kehottaa vaihtamaan tuoreempaan. Mainos ahdisti suomalaisia siinä määrin, että Atria, Mainonnan eettinen neuvosto sekä Kuluttajavirasto saivat kasan valituksia ja kampan-

41


KUKA TIETÄÄ, kenties puumailmiö kokee samanlaisen nousukauden kuin homoseksuaalisuus aikanaan. Vielä 70-luvun alussa sekin oli Suomessa rikollista, nykyään lähes yhtä tylsää kuin heteroseksuaalisuus. Ehkä jonakin päivänä vanhusten seksuaalisuudesta tulee yhtä suosittu puheenaihe kuin vaalirahoituksesta. Sitä odotellessa tiedän ainakin, mitä nettisivuja kaverini voi isoäidilleen vinkata, jos isoisän seura alkaa kyllästyttää.

LAST

Kenties puumailmiö kokee samanlaisen nousukauden kuin homoseksuaalisuus. Vielä 70-luvulla sekin oli Suomessa rikollista, nyt lähes yhtä tylsää kuin heterotouhu.”

jasta muodostui pienimuotoinen puheenaihe. Mainoksen päätähti nimettiin puumanaiseksi, ja miehen sanottiin näyttävän tämän rinnalla alaikäiseltä. Näyttelijä oli 27-vuotias. Joku oli jopa sitä mieltä, että mainos on miestä syrjivä. Keskustelupalstoilla miehet tilittivät, kuinka vanhemmat naiset ovat yrittäneet baaritiskillä verbaliikallaan kaataa heitä sänkyynsä. Keski-ikäisten naisten suuri nymfomaaninen salaliitto oli paljastunut. Huvittavan reaktiosta tekee se, ettei vanhempien miesten iskuyrityksissä ole keskiverrolle suomalaiselle nuorelle naiselle mitään normaalista baari-illasta poikkeavaa. Vanhempien miesten ja nuorempien naisten suhteesta ei jakseta kovinkaan paljoa kiinnostua, mutta jo muutaman vuoden ikäero toiseen suuntaan aiheuttaa hämmästelyä ja on kahvipöytäkeskustelujen varma hitti. On toki fakta, että hedelmällisyyden suhteen naiset kuihtuvat nopeammin, muttei kaikkea sosiaalista paheksuntaa voi biologian piikkiinkään pistää. Onneksi jenkit ovat tässäkin asiassa meitä edellä. Puumanaisen termillä on vähemmän yllättäen amerikkalaiset juuret, ja Yhdysvalloissa toimii useita vanhempien naisten ja nuorempien miesten kohtaamisiin laadittuja nettisivuja. Esimerkiksi goCougar.com nousee puumanaisten seuraksi sosiaalisen hyväksynnän barrikadeille: ”Tiedät jo mitä haluat. Älä anna muiden päättää, mikä on parasta sinulle. Lakkaa hukkaamasta aikaasi ja hanki se, mitä haluat.”

”Siunaa ittes, pohojalaanen tulloo”, opettaa sanonta. Tällä kertaa on paikallaan useampi Isä meidän, sillä nyt se pohjalainen on vielä ilman vaatteita. Teksti Katri Koskela

KOSKA JÄRJESTÄYTYNYTTÄ nakukulttuuria löytyy oman ainejärjestömme piiristä vähänlaisesti, on oppia sen saloista lähdettävä hakemaan etäämpää. Kiitos pohjalaisten osakuntien viuhahdusperinteen, Etu-Töölössä sijaitsevasta Ostrobotnian talosta on säntäilty sulostuttamaan kaupunkimaisemaa jo vuosikymmenet. ”Kyllä täältä viuhahdettiin viime viikonloppunakin pariin otteeseen. Tosin toisella kertaa tulivat poliisikyydillä takaisin”, Pohjois-Pohjalaisen osakunnan hallituksen puheenjohtaja Otto Kronqvist kertoo tyynesti. Manala- ja Botta-ravintoloista monille tutussa talossa majaa pitävien pohjalaisosakuntien arkistojen silmäterä on vanhin julkisen nakukastautumisen vuoksi annettu pidätysmääräys. Se on peräisin 1930-luvulta. Hyvänen aika. Millaisesta alastomasta anarkiasta oikein on kyse? Erilaiset viuhahtelut ja uimareissut kaupunkimiljöön vesialtaissa toki kuuluvat monienkin opiskelijajärjestöjen kulttuuriin. Kronqvist on samoilla linjoilla, mutta tekee samalla pientä pesäeroa muihin. ”Meillä tämä toiminta on ehkä organisoidumpaa ja siitä on muodostunut lähestulkoon jonkinlainen instituutio. Vuosijuhlien jatkoilla saattavat 60- ja 70-luvuilla osakunnassa aktiiveina olleet kysellä, että kai viuhahdusperinne on vielä voimissaan.” OTOLLA SEKÄ Etelä-Pohjalaisen osakunnan hallituksessa istuvalla Annalla on omakohtaista kokemusta pisimmän matkan suorittamisesta. Reitti vie Mantan patsaalle. Sen pituus on 7,4 kilometriä. ”En ole ikinä juossut niin pitkää matkaa selvin päin”, Anna pohtii. Anna suoritti juoksun joulukuussa 2006. Ilman lämpötila oli miinuksen puolella. Osallistujia juoksuun oli noin kymmenen. Miltä se sitten tuntui?

43


Opinto-opas

”Aika... absurdilta. Ei se tuntunut poikkeukselliselta, vaan aika luonnolliselta. Tuntui, että täällä sitä ollaan suomalaisessa luonnossa. Olin ylpeä.” ”Valtsikan kohdalla tuli hiertymiä jalkoihin”, hän lisää. Oton mukaan juoksu on välillä yksinäistäkin puuhaa, sillä hänellä on tapana juosta usein etunenässä näyttämässä tietä. ”Vähän kuin lenkillä olisi. Miksipä ei”, hän kiteyttää hartioitaan kohauttaen. TAVAN SUOSIO on säilynyt vuosikymmenet, eikä hiipumisen merkkejä ole nähtävissä. Päinvastoin esimerkiksi sukupuolijakauma on vuosien saatossa tasaantunut. Nykyään osallistujista lähes puolet alkaa olla naisia ainakin lyhyemmillä matkoilla. Poliisikyydeistä tai muista kommelluksista huolimatta Oton tai Annan tiedossa ei ole, että kukaan olisi ikinä saanut esimerkiksi sakkoja. ”Täältä on viuhahdeltu 60-luvulta asti. Jos Etu-Töölöstä tulee soitto, yleensä sen tietää mistä on kyse”, Otto kiteyttää.

Lajin spontaanista luonteesta johtuen toimittaja ei päässyt seuraamaan nakumaratonia. Samasta syystä osallistuminenkin jäi haaveeksi.

Approbatur juoksu Ostrobotnian talon ympäri

Kuraattorina uimamaisteri Osakunnan kuraattorin tehtävä on ”johtaa ja valvoa osakunnan toimintaa”. Mitä mieltä viuhahdusperinteestä on Etelä-Pohjalaisen osakunnan kuraattori Hannu Savolainen? ”Suhtaudun siihen ihan positiivisesti. Tietenkin jokainen toimii omalla vastuullaan, mutta en näe tällaista haitallisena muille ihmisille”, itsekin cum laude- ja uimamaisteri-tutkinnot suorittanut Savolainen pohtii. ”Perinne on osa Ostrobotnia-taloa samoin kuin monet teekkaripilat ovat osa Otaniemeä.” Erilaisista viuhahdustutkinnoista ei virallisia mainintoja tai kunniakirjoja jaeta. ”Tosin ihan ensimmäisestä uimamaisterin tutkinnosta on olemassa mustaa valkoisella”, hän kuitenkin muistaa. ”Poliisin kuulustelupöytäkirja 2000-luvun alkupuolella. Kun Urho Kekkosen allas valmistui, yksi ensimmäisistä pulahtajista sai kuusi päiväsakkoa.” Sukupuolisiveyden rikkominen on lakiin kirjattu rikos. ”Mutta se on niin kokijasta kiinni”, miettii Savolainen. ”Jos ja kun joku tekee tällaisesta ilmoituksen, poliisin on pakko puuttua asiaan. Olen ollut itsekin todistamassa, kun poliisin kanssa on keskusteltu ja palattu kiltisti kotiin.” Mistä tässä viuhahtelussa sitten pohjimmiltaan on kyse? ”Se tarkoittaa ihmisille eri asioita”, Savolainen toteaa ja pohtii hetken. ”Se voi olla yhteiskunnan normien rikkomista. Tai näyttämistä. Tai ulkoilmasta alasti nauttimista”, hän luettelee. ”Viuhahdusperinteemme on osa opiskelijaperinnettä ja tapakulttuuria.” Ostrobotnian talossa toimivien Botta- ja Manala-ravintoloiden asiakkaita ei sentään ole viuhahteluun saatu mukaan. ”He ovat kyllä monesti joutuneet todistamaan tätä. Paluumatkan varrella olevan Jaskan grillin henkilökunnasta puhumattakaan”, Savolainen naurahtaa.

n

nia

t obo str

Cum laude juoksu Eduskuntatalon ympäri

talo

Eximia juoksu Kolmen sepän patsaan ympäri

O

Laudatur juoksu Havis Amandalle ja takaisin

talo

nta

ku dus

E

n lme

ä

sep

Ko

vis

Ha

Suoritusten uudemmat nimitykset ovat ylioppilaan, kandidaatin, maisterin ja tohtorin tutkinto. Virallisina pidetään vuosijuhlien sekä marraskuussa osakunnilla vietettävän Porthanin juhlan jatkoilla juostuja suorituksia. Suorituksille ei ole määritelty yksiselitteisesti virallisia reittejä. Karttaan piirretyt reitit ovat suuntaa antavia.

44

sas

at np

nda

a Am


www.servaali.fi

N

NIMI LUO ODOTUKSIA. Olemme tottuneet ylitt채m채채n ne.

Blue Nun Merlot 0,75L Alko 451157, Hanapakkaus 2L Alko 451158 - Blue Nun Qualit채tswein 0,75L Alko 008086, Hanapakkaus 2L Alko 008088 - Blue Nun Sparkling Gold Edition 0,75L Alko Tilausvalikoima 955167

groteski_2009_4  

Groteski verkossa http://www.valt.helsinki.fi/blogs/groteski/ Sisältö Katariina Ahonen Risto Alakoski Kim Haldin Paula Häkämies Tapio Ikkala...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you