Pääkirjoitus LAPSEN JA juopon suusta kuulee totuuden, tietää vanha sananlasku. Paskapuhetta ja totuuden vääristelyä, sanomme me, sillä kuvioon kuuluu kolmas peruspilari. Groteski on kautta aikojen sanonut asiat niin kuin ne ovat. Ei ehkä aina kovin kauniisti tai korrektisti, mutta on kuitenkin. Ja sanoo myös tänä vuonna. Jos tämä olisi motivointipuhe, saattaisimme hyvinkin hyödyntää kaikenlaista uuteen alkuun viittaavaa retoriikkaa, sillä juuri siitähän päätoimituksen vuosittaisessa vaihtumisessa on kyse. Maalailla vaikka kauniita kuvia feenikslinnusta, joka oikein antaumuksella roihuttuaan nousee tuhkasta uuteen kukoistukseen. Julistaa yleviä unelmia tai myötähäpeää herättävää haasteiden kautta kunniaan -soopaa. Mutta kun ei ole. Välillä pieni motivointi olisi tosin ollut ihan paikallaan, kun koko korttitalo meinasi luhistua niskaan ja kusaista vielä kyräilläkseen päälle useampaan otteeseen parin ikimuistoisen tammikuun viikon aikana. KAIKESTA HUOLIMATTA Groteski ilmestyy myös vuonna 2009, ja uskokaa tai älkää – neljä kertaa vuodessa. Tässä ensimmäisessä numerossa Groteskia lapsettaa. Ja lasten hankkiminen se vasta jännää puuhaa onkin, ihan alusta loppuun. Yksi valitsee abortin, koska lapsi on tulossa huonoon aikaan, toinen yrittää vuosikausia saada lasta hinnalla millä hyvänsä. Julkkisten adoptiomuotia on kritisoitu ja lestadiolaisten ehkäisykieltoa pidetty ihmisoikeusrikkomuksena, koska yhden muksun vuosittainen synnytystahti on kuulemma kymmenen vuoden aikajänteellä rahtusen vaarallinen äidin terveydelle. Yliopiston päärakennuksen naistenvessassa käydään aina yhtä kovaa keskustelua siitä, onko lasten hankkiminen itsekästä, epäitsekästä vai vain pelkkää biologiaa ilman sen kummempia motiiveja. Miestenhuoneessa listataan ja tilastoidaan erilaisia kakkatyyppejä sekä pelataan ristinollaa. Tässä Groteskin numerossa aborttikysymykseen, ehkäisykieltoihin tai pakkosterilointeihin ei oteta kantaa ainakaan tietoisesti. Sen sijaan lehden sivuilla käsitellään muita tärkeitä lapsuuteen ja lapsiin liittyviä asioita, kuten pukeutumista, leluja, lapsuusmuistoja, törppöjä äitejä ja perheväkivaltaa. Perintönä viime vuoden puolelta Dr. Lefan kyselypalsta on yhä paikallaan. Lehdessä käynnistyy lisäksi uusi sarjakuva: ensimmäinen Römpsä löytyy sivulta 29. PERIMÄTIEDON MUKAAN ensimmäinen Groteski ilmestyi joulukuun viidentenä vuonna 1979. Joudumme elämään toissijaisen lähteen (Groteskin kymmenvuotisjuhlanumeron 3–4/1989) varassa siksi, että ensimmäistä numeroa kukaan ei ilmeisesti ole aikoinaan katsonut aiheelliseksi säilyttää tuleville polville, tai sitten joku pienimunainen kelmi on joskus käynyt syyhkimässä sen opiskelijakirjaston lehtiarkistosta. Keskeistä tässä on joka tapauksessa se, että kuluvana vuonna lehden mittariin kilahtaa pyöreät 30 vuotta. Päätoimitustiimi tekee kaikkensa pitääkseen ansiokkaasti aikuistuneen Groteskin suistumasta kolmenkympin kriisiin. Juhlavuosi tulee olemaan tavalla tai toisella tapetilla koko vuoden ajan, ja kaikkein voimakkaimmin varsinaisessa juhlanumerossa 4/2009. Hartaana toiveenamme olisikin viimeistään silloin tietää lehdenteosta jotain ihan oikeasti – toisin kuin vielä nyt päätoimituskautemme alkutaipaleella.
4
Loskaisin kevätterveisin ja omasta esikoisestaan ylpeinä Matleena Kantola, Matti Koivisto ja Pekka Lehtinen Päätoimitus 2009