LOUHINTA-ALAN MURROS

Ismo Kivimäki on saanut seurata louhinta-alan kehitystä aitiopaikalta useamman eri yrityksen palveluksessa aina vuodesta 1983 lähtien. Ismon nykyinen työantaja on Peab Industri Oy ja toimipaikka sijaitsee Salossa. Ismo on ehtinyt olla saman toimistopöydän takana kahdeksan eri yrityksen palveluksessa samalla alalla. Yritysmaailmassa Ismon lempiväri Oranssi on ehtinyt muuttua viimeisen viidentoista vuoden aikana aina sinisestä nykyiseen punaiseen.

PITKÄN LINJAN TEKIJÄ

Vuonna 1984 Ismo sai ensi yrittämällä Vanhemman Panostajan lupapaperit hiljattain edesmenneen Raimo Vuolion vaativassa tentissä Hyvinkään Rantasipissä. Tuolloin panostajakoulutus koostui käytännön kokemuksen ja mahdollisten rakennusalan opintojen lisäksi parin päivän kurssista ja jämäkästä loppukokeesta kirjallisesti laskelmineen. Silloinen panostalupakirjan myöntäjä Erkki Reinikka ei suostunut myöntämään ylipanostajan papereita heti, vaan vasta vuoden työkokemuksen jälkeen. Asiasta kehkeytyi tohtori Vuoliolle ja Reinikalle pieni arvovaltakiista, joka siis ratkesi onnellisesti vuoden odottelulla. Lupakirja on ollut Ismolla voimassa siitä lähtien. Näillä näkymin panostajan ura ainakin lupakirjan osalta päättyy ensi vuonna, 2024. Mainittakoon, että matkan varrella Ismo on ehtinyt suorittää myös Ruotsin panostajan klass A – pätevyyden.

Ismo valmistui tie- ja vesirakennusmestariksi Turun teknillisestä koulusta vuonna 1983. Ensimmäinen louhintatyömaa löytyi samana vuonna Helsingin Pasilasta. Se oli pysäköintitalon pohja aivan Pasilan poliisitalon vieressä. Louhintakokemuksen kerryttäminen jatkui siitä suoraan VT4 Mäntsälä pohjoinen – Lahti moottoriliikennetietyömaan louhintoihin. Louhinta-alan kehitystä kuvannee se, että 1983 Lahden moottoriliikennetietyömaalla oli vielä paineilmatoiminen poravaunu työssä.

Ismon omaan tekemiseen ja louhinta- alan oppimiseen on vaikuttanut uran alkuvaiheissa eniten Kotron Kale. Hän opetti nuorta Ismoa työmaaelämään ja haastoi sopivasti ajattelemaan omilla aivoilla sekä selviytymään haasteista. Näistä ajoista on jäänyt oppina mieleen ehdoton vaatimus huolella tekemiseen.

Muistoihin haastavimpana työmaana on jäänyt louhintatyömaa vuodelta 2003–2004 kun Linnanmäen ravintolan pohjaa louhittiin. Työmaan louhinnat sijoittuivat siten, että niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsi kallioon upotettuna SEA Life -akvaario. Haasteita aiheuttivat puutteelliset ennakkotiedot kuten akvaarion perustamistapoihin liittyvät tiedot sekä mm. haiden sietämät tärinäraja-arvot. Varmuuden vuoksi työmaalla käytössä oli myös etanadynamiitti.

Näillä näkymin panostajan ura ainakin lupakirjan osalta päättyy ensi vuonna, 2024.

Kuutioita on työoloaikana irronnut noin 130 000 000 kiintokuutiota erityyppisiltä työmailta. Suurimpia yksittäisiä louhintakohteita työuralla ovat olleet Kevitsan kaivoksen infralouhinnat, Kallalahden sillat, Hamina-Vaalimaan moottoritie sekä E18 välillä Muurla-Lohja. Ainoastaan kerran työuransa aikana riita työmaan osapuolien välillä on päättynyt oikeuteen asti, muuten asiat ovat selvinneet tarvittaessa rakentavalla keskustelulla.

ALAN KEHITYS

Louhinta-ala on ehtinyt kokea monta muutosta Ismon vuosikymmenien aikana. Porauksessa reikäkoot ja syvyydet ovat kasvaneet 2 tuuman kaluston kehittyessä 2000-luvun alkupuolella. Reikäsuoruuksien mittaaminen on vienyt poraustarkkuutta oikeaan suuntaan ja parantanut porareiden sekä panostajien ammattitaitoa. Poraustarkkuuteen kriittisesti suhtauduttaessa voidaan löytää epätoivottuihin tapahtumiin (kuten esim. kiven sinkoiluihin) muitakin juurisyitä kuin surkea panostaja. ”Lemminkäiselle hankimme ensimmäisen reikätaipumamittarin jo vuonna 2002 ja siitä asti olemme jatkuvasti olleet mukana mittarien kehityksessä ja soveltamisessa käytännön louhintatyöhön. Koneohjaus poravaunuihin otettiin käyttöön 2015 alkaen ja hyvien kokemusten kautta siirryttiin koko kalustossa siihen hyvin nopeasti”, Ismo muistelee.

Ahti-Anfon ensiaskeleet nähtiin 1980–1990 luvun taitteessa. Ismo oli myös mukana tuotteen testausryhmässä. ”Tuote toimi yllättävän hyvin kaikkien testiin osallistuneiden suureksi hämmästykseksi”, Ismo muistelee hymyillen. Pumpattavat emulsiot tekivät tuolloin jo tuloaan ja Anfot olivat, ja ovat vieläkin, muutaman tuhannen kilon kentillä varteenotettava vaihtoehto. Pienemmillä kentillä ja asutun alueen louhinnoissa vannottiin Aniitin nimeen, sillä se oli kohtuu halpaa, varsinkin dynamiittiin verrattuna, ja erittäin toimivaa räjäytysainetta.

Sytytysnallien evoluutio eteni isoin askelin Impulssiletkunallien ilmestyessä markkinoille 1990-luvun puolivälissä. Sähkönallien 20 eri hidastenumeron jälkeen räjäytyksen ajoitusmahdollisuudet hipoivat pilviä. Nonelin käytön myötä sähkönallien pussitustaidot panostajilla alkoivat hiljalleen hävitä ja niiden käyttöopetus panostajakoulutuksessa alkoi vähentyä. Uusimpana tulokkaana elektroniset nallit vaativat vähän samantyyppistä ajattelun muutosta kuin sähkönalleista impulssiletkunalleihin siirryttäessä. Elektronisten nallien hinnat ovat kuitenkin pysyneet sen verran korkeina, etteivät ne ole vielä kilpailukykyisiä massalouhintatyömailla.

Panostaminen on myös nopeutunut ja helpottunut pumpattavien emulsioiden tarjonnan lisäännyttyä voimakkaasti 2000-luvulla. Ensimmäinen Kemiittikenttä Ismon työmaalla nähtiin vuonna 1991 Luumäen Taavetissa. Vielä siihen aikaan Kemiitin toimittaminen ei onnistunut ihan joka kolkkaan pohjoismaissa, eikä autot ja niiden teknologia olleet läheskään nykypäivän tasolla. Toiminta on laajentunut kysynnän kasvaessa ja kustannukset laskeneet kenttäkokojen kasvun myötä. Nykyisin eiasutulla alueella pumpattavien emulsioiden toimitusmäärät ovat kasvaneet tasaisesti ja niiden osuus Suomessa vuoden aikana käytettävistä kokonaisräjähdysainekiloista on jo yli 90 %. Bulk-emulsioräjähdysaineiden kehitystyössä on viime vuosina onnistuttu huomioimaan käyttäjän näkökulmaa ja kokemukset viimeisistä muutoksista koetaankin varsin positiivisiksi varsinkin tuotantolouhinnassa. ”Seuraavat kehitysaskeleet tuotantolouhinnan räjähdysaineisiin liittyen olisi varmasti syytä suunnata päästövapaisiin räjähteisiin, koska ympäristön vaatimukset varsinkin valumavesiin kohdistuvissa päästöissä ovat jo niin tiukat, että nykyisin käytössä olevien räjähteiden typpipäästöillä ei tulevaisuudessa pärjätä”, Ismo pohtii.

Vaikuttaminen Osana Alan Kehitysty T

Panostajien koulutus ja louhinta-alan järjestöjen toiminta on kehittynyt oikeaan suuntaan. Panostajien mahdollisuus saada ajantasaista tietoa alan eri ohjelmistoista, räjäytysaineista ja lainsäädännön muutoksista on parantunut ja on hyvin huomioitu myös panostajien koulutuksissa. INFRA RY:n louhintajaoston toiminnassa Ismo on ollut mukana 1990-luvulta lähtien ja havainnut sen vaikutusmahdollisuuksien kasvun mm. alan asetuksiin ja eri lakeihin. ”Louhintajaosto on erittäin käyttökelpoinen foorumi keskustelulle sekä uskottava toimija yhteistyöhön alan toimintaan vaikuttavien viranomaisten kanssa, sekä järjestämään alan erityyppisiä koulutustilaisuuksia. Suosittelen osallistumista lämpimästi, ja muistuttaisin, että toimintaan kaivattaisiin jatkuvasti aktiivisia urakoitsijoiden edustajia”, Ismo miettii.

Vaikka panostaminen nykymenetelmillä on nopeutunut ja järjestelmät auttavat mm. hidastusaikojen ja panosmäärien laskemisessa sekä räjäytyssuunnitelman teossa, on silti ammattitaitoisille panostajille vieläkin tilausta. Nykyisin ehkä aiempaa enemmän, koska ympäristön vaatimukset ja haasteet kasvavat jatkuvasti, sekä tiedonkulku ja -jano ovat lisääntyneet mm. sosiaalisen median mukaantulon myötä. Työkohteet sijaitsevat usein ahtaissa paikoissa ja niiden kokonaisvaltainen hallinta edellyttää asiaan paneutumista. Louhintatyön digitaalinen suunnittelu on jo tätä päivää, mutta vaatinee vielä hieman aikaa nuoremman sukupolven ottaessa alan haltuun. Sitten digitaalisien järjestelmien hyödyntäminen muuttunee vallitsevaksi käytännöksi ja se tapahtuu todennäköisesti nopeasti.

Viime aikojen projekteista on nostettava esille räjähdekoirien koulutusprojekti, jossa lähdimme IK9I- yrityksen kanssa yhteistyössä toteuttamaan Suomeen huipputasoa olevan mahdollisuuden käyttää koiria etsimään mahdolliset räjähtämättömät panokset. ”Joku kysyi minulta miksi tämä olisi tärkeää alalle, niin vastasin että on olemassa kahdenlaisia panostajia ”Panostajia, joilta on jäänyt räjähtämättömiä panoksia kiveen ja panostajia, joilta tulee jäämään räjähtämättömiä panoksia kiveen”. Loimme fasiliteetit ja originellit olosuhteet koirien koulutukselle Salon kiviaineslouhoksellemme ja IK9I- kouluttajat tekivät koulutustyön koirille. Lopputulos ei voi kuin hämmästyttää minua edelleen, sillä koirat löytävät louhoksesta räjähteet lähestulkoon 100 % varmuudella. Toivoisinkin, että alan toimijat löytäisivät IK9I -palvelut ja alan turvallisuus paranisi taas pykälän verran ainakin”, Ismo summaa loppuun. y