LIIKENNE JA MYRKKYKÄÄRMEET VOIVAT YLLÄTTÄÄ • SIVU

- Eräs mies kutsui meidät jo pari vuotta sitten kylälleen ja kun viime syksynä siellä käydessämme tapasimme hänet, Saimme yhdessä lukea Raamattua ja rukoilla hänen perheensä, sukulaistensa ja naapuriensa kanssa. Koimme, että he odottavat meitä alueellensa työhön. - Kylällä ei ole kirkkoa, koulua eikä terveyskeskusta, joten aloitamme siellä kesäkuun alussa. On muitakin kyläalueita, joihin olemme suunnitelleet CHE työtä saavuttaaksemme niin monia kuin mahdollista. Monista seurakunnista on tullut pyyntöjä seminaarien pitoon.

- Tarvitsemme jälleen uskollisia esirukoilijoita tähän kallisarvoiseen työhön sielujen voittamiseksi, niin että kerran kaikista heimoista ja kansoista nousisi kiitos ja ylistys tapetulle Karitsalle, joka on ostanut meidät verellään, Hanna ja Markku kertovat suunnitelmista ennen uuden työkauden alkua.

Markku ja Hanna ovat syntyjään Jurvasta, missä lämmin lähetyshenkinen seurakunta vaikutti jo lapsuusvuosina. He kuulivat Itä-Afrikasta mm. lähetysperhe Aro-Panuloiden elämän vaiheita seuraten. Itä-Afrikan lähetystyö oli molemmilla sydämellä heti uskoon tultua ja kasteella käytyä. Hannalla oli näky terveys- ja kyläkehitystyöstä evankelioinnin ohessa.

1980-luvulla perhe asui Tukholmassa missä saivat kasvaa Pauli Karppisen raamatunopetuksen parissa. Pauli sai myös siunata lyhyen ajan sisällä perheeseen syntyneet kolme lasta. Samaan aikaan Hanna koki Jumalan suunnitelmaksi päästessään vain yhteen kouluun; Karolinskaan ja sai näin aloittaa lääkäriopinnot. Lukujen jälkeen oli AT-harjoittelupaikan haku. Villoja pantiin Jumalan eteen merkiksi ja Jumala vastasi. - Olin saanut harjoittelupaikan Kristinehamnista. Merkki Jumalalle oli, että jos Tikkasen Harri Storforsista, Värmlannista, on Tukholmassa kokouksessa on meidän paikka, Kristinehamn, Hanna muistelee. - Näin siinä sitten kävi: Harri oli kokouksessa ja kertoi Värmlannin ihanuuksista ja siten saimme vahvistuksen muuttaa Kristinehaminaan, jossa edelleen asumme, niin kuin myös lapsemme Mikael, Patrik ja Paulina perheineen.

1990 –luvulla Jumala valmisti Hannaa ja Markkua Afrikan työtä varten. He palvelivat Kristinehaminan suomalaistaryhmää ja olivat aktiivisia koko maakunnassa. Ennen Karlskogan työntekijäpäiviä kehotti Juha Räihä ottamaan lähetyskutsuasian esille, koska kaikki olivat jo maakunnassa huomanneet heidän lähetyskutsunsa. Veikko Manninen oli mukana kannustamassa tähän suureen työhön. Samaan aikaan kävi Markku raamattukoulua Örebrossa ja Hanna luki Ison Kirja kurssia etänä.

- Olimme jo käyneet Kiiskisten luona Kateshissa ja koimme siellä olevan paikan, jonne vielä tulemme työhön. Olimme lukeneet jo vuoden verran swahilia, Markku ja Hanna kertovat.

Hanna kävi trooppisten tautien kurssin Uppsalassa syksyllä ja samaan aikaan he saivat tohtori Jukka Harjulalta sähköpostin terveysevankelioinnista. He totesivat tämän olevan se oikea työkalu nuoruudessa saadun lähetysnäyn toteutumiseen: Ennaltaehkäisevä terveysopetus, evankeliumin muuttava voima ja ihmisten voimauttaminen elinolojensa parantamiseksi. CHE (Community Health Education, Evangelism, Empowement) on todella osoittautunut hyväksi työtavaksi varsinkin evankelioimattomilla paimentolaiskylillä.

- Fidan CHE-kursseilla opimme perusasiat. 2001 pääsimme koko perheenä lähtemään Tansaniaan Trollhättanin suomalaisen helluntaiseurakunnan kantaessa työnantajavastuun. - Opetimme terveysevankelistoja, jotka sitten tekivät kotikäyntejä opettaen kyläläisiä. Tartuntataudit vähenivät, äidit alkoivat käydä äitiysneuvolassa, synnyttivät suuremassa määrin terveyskeskuksissa ja lapsia tuotiin rokotettaviksi, jatkaa

Hanna kertoen arjestaan paimentolaisten keskuudessa.

Changanan taturu kylän suuri muutos näkyi siinä, että he oma aloitteisesti omin käsin ja varoin rakensivat kylälleen terveyskeskuksen, mitä ei vielä ole muilla kylän alueilla tapahtunut. Barabaigh-kylillä yhteistyö eri seurakuntien kristittyjen kanssa tiheni työn myötä ja avainhenkilöitä tuli uskoon. Terveysopettajia valittiin kylien johtokomiteoihin. Kaksi kolmesta kylästä sai uskovan helluntaipastorin puheenjohtajakseen. Hanna ja Markku tapasivat nykyiset työtoverinsa pastori Musan Chaganasta sekä uskolliset opettajat: Annan, Magdalenan ja pastori Daudin, jotka Väyrysten toisella työkaudella muuttivat heidän kanssaan länteen Taboran alueelle.

Itumban muslimikylällä he opettivat terveysopettajia, jotka opettivat edelleen kyläläisille, että 80% tavallisista taudeista voidaan ennalta ehkäistä! Kyläläiset iloitsevat nyt siellä, kuinka saavat kristittyjen myötä kehitystä ja pystyivät rakentamaan alueelleen kirkon! - Pastori Musa kertoi Itumban seurakunnan kasvun lähes kymmenkertaiseksi viimeisten 15 vuoden aikana.

- Kolmannella työkaudella; Storforsin seurakunnan kantaessa työnantajavastuuta, panostimme lasten ja nuorten työhön koska puolet tansanialaisista ovat alle 15-vuotiaita. - Koulutimme pyhäkoulu ja terveysopettajia, jotka sitten toimivat kouluissa opettaen uskontoa ja terveystietoa. Kymmenittäin lapsia tuli uskoon. - Oli riemullista saada järjestää pari kertaa vuodessa lastenleirejä, jossa saimme lukea lastenraamattua raamattumaratonina läpi leirin ajan, iloitsee Hanna. Myös naisten- ja perhepäivät ovat olleet pidettyjä tapahtumia.

Väyryset pitävät seminaareja eri seurakunnissa, alkaen perusasioista, seurakunnan ydintehtävästä evankelioinnista; elämällä evankeliumi todeksi ihmisten keskellä sanoin ja varsinkin teoin. - Nämä seminaarit ovat silmiä avaavia istuessamme piirissä keskustellen raamatun valossa elämää ja pinnalle nousevia ongelmia, joita yhdessä pohditaan, Markku toteaa.

Markku ja Hanna saivat aloittaa CHE työn parilla takapajusella paimentolaiskylällä, jossa vain kourallinen lapsia käy koulua. Heistä vain 1% osaa lukea. Koululaisten lukumäärä kasvoi joka vuosi ja aikuisiakin uskaltautui mukaan lukuopetukseen. Ganyawan kylälle saimme rakennettua koulukirkkotalon, jossa Daudi vaimonsa Pendon kanssa opettavat lukemaan ja pitävät hengellistä toimintaa yllä. Kotikäynnit ovat arvostettu työsarka, jota tekevät pastori Musa ja Esta, Daudi ja Pendon sekä Sara, joka on yksi uskoontulleista CHE opettajista.

Väyryset tuntevat kiitollisuutta Jumalan varjeluksesta. Tansanian liikenne on yksi suurimmista vaaroista. Hanna kertoo, että kerran heidän ollessa tienpäällä tuli linja-auto kovalla vauhdilla vastaan, huusin ”Jeesus” ja yllättäen avautui sivutie eteemme, johon ajoimme, kun linja-auto vain vilahti ohitsemme. - Seuraavana päivänä tietä tarkistettuamme totesimme, että se oli ainut sivutie moneen kilometriin. Myrkkykäärmeet voivat yllättää, vaikka vessassa käydessä ja tsetsekärpäsen purema sairastutti Hannan kerran seminaarin pitoon mennessä. Kun hän palasi kotiin oli jo olo kuumeinen. Hanna löysi laukustaan Ruotsista mukaansa ottaman rukousliinan, jonka hän laittoi pureman kohdalle ja koki uskonrohkaisua siitä. Aamulla Hanna oli täysin terve!

Hanna ja Markku Väyrynen kokevat, että työ Tansaniassa heidän kohdallaan on vielä kesken. Kutsu on voimassa ja Jumala haluaa vielä käyttää heitä jo tutuksi tulleen Tansanian eri kylien keskellä. Jos haluat tulla mukaan kannatusrenkaaseen, ota yhteyttä työnantajaseurakuntana toimivaan Storforsin Frikyrkaan. - Esirukous voi paljon, siksi Väyryset vetoavat esirukoustuen saamiseksi.

Teksti: Timo Hakkarainen

Poimin muutamia kohtia tähän kirjoitukseeni, jotka itse olen nähnyt tärkeinä näillä alueilla. Lukija itse voi varmasti täydentää alueen monivivahteisuutta omista kokemuksistaan. Mutta tässä muutamia kohtia maistiaisiksi.

Esirukouspalvelu on parhaimmillaan antamista ja vastaanottamista. Sananlaskut 11:25 ”Joka muita virvoittaa, se itsekin virvoittuu”. Haluaisin mielellään esirukoushetken sisältävän myös keskustelua, jolloin on mahdollisuus päästä sisälle apua tarvitsevan todelliseen tarpeeseen ihan eri lailla. Tämä voi olla vaikeaa pelkästään silloin, kun on kyse lyhyestä rukouksesta. Kun ihmisiä tulee esille, jotka pyytävät esirukousta puolestaan, on syytä muistaa, että laatuun panostaminen on aina tuloksellisempaa kuin määrään keskittyminen.

Monesti esirukoushetki on sitä, että haluamme hoitaa avunpyytäjän tarpeet mahdollisimman nopeasti ja jos rehellisiä olemme, pintapuolisesti. Voimme rukoilla kliseemäisesti, mutta missä määrin saamme sydämemme mukaan tällaiseen esirukoukseen? Siksi hieman enemmän keskustelua puolin ja toisin tuottaa pidemmässä juoksussa varmasti suuremman siunauksen. Voidaanko esirukoushetkessä virvoittaa apua etsivää? Oma kokemukseni on se, että se tapahtuu silloin kun lähimmäisemme aistii, että otamme hänen asiansa tosissaan. Virvoitus esirukoilijalle voi tulla henkilön kautta, jonka puolesta rukoilemme tai jälkeenpäin itse Herralta. Teimme sen minkä teimme tosissaan, siten että laitoimme sielumme likoon ystävämme tähden.

Jobin ystävät tulivat hänen luokseen tarkoituksenaan ”yhteisestä sopimuksesta mennä osoittamaan myötätuntoa hänelle ja lohduttamaan häntä.” Esirukouspal-

myötätunto ja lohdutus. Olla kuuntelijana. Jobin hätä oli niin koskettava, että ystävät olivat hiljaa seitsemän päivää ja seitsemän yötä. He olivat sanattomia. He itkivät, repäisivät rikki viittansa ja heittivät tomua ilmaan kohti taivasta. Tämä kertoo ystävien avuttomuudesta, mutta myös voimakkaasta hädän sisäistämisen kyvystä.

Alku oli aivan oikea, mutta valitettavasti ystävien metodit muuttuivat seitsemän päivän jälkeen. Joskus analysoimme puuttuvien rukousvastausten syitä ja saatamme tulla siihen lopputulokseen, että meillä ei ole riittävästi uskoa. Varmasti näin on usein. Tunnettu raamatunopettaja Richard Foster kysyy aiheellisesti: Onko meidän suurin ongelmamme loppujen lopuksi uskon vähäisyys vai myötätunnon puute? Jeesuksen parantamisihmeitä edelsi sääli kerta toisensa jälkeen. Foster jatkaa: ”Jos todella välitämme luoksemme tulleista ihmisistä, jos rakastamme heitä, niin me toivomme heille paljon enemmän hyvää kuin pystymme antamaan, se saa meidät rukoilemaan.”

Rukous painottuu sanoihin, usein. Me rukoilemme ymmärryksellä. Mutta me rukoilemme myös hengellämme. On mielenkiintoista tutustua Pyhän Hengen toimintaan esirukoilijana. Näyttää siltä, että rukouksen syvin ilmaisumuoto ei ole rukoilla sanoin vaan huokausten kautta. Siis ilman sanoja. Room.8:26 ”sanomattomin huokauksin…” English Standard Version ilmaisee asian näin: ”Henki rukoilee meidän puolestamme huokauksin, jotka ovat liian syviä sanoihin puettaviksi.”

Kohtaamme usein tilanteita, jolloin emme todellakaan tiedä mitä tulisi rukoilla ja miten? Pyhä Henki tulee avuksemme. Saamme luottaa siihen. Ei varmasti ole väärin, että voimme sanoa sen myös henkilölle, joka tulee esille esirukousta pyytämään. Silloin voimme yhdessä avun tarpeessa oleva ja esirukoilija keskittää katseemme Pyhään Henkeen, ei meihin itseemme. Luotetaan siihen, että Pyhä Henki tulee nyt avuksemme. Sanatonkin esirukous toimii. Muistathan Hannan temppelissä? Hanna rukoili sydämessään, hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut.”

Olisiko tässä meille tie hedelmällisempään esirukouspalveluun? Enemmän myötätuntoa. Enemmän sydämen heikkoutta suurten tarpeitten edessä.

Room. 15:1 ”Meidän vahvojen tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia eikä elää itsellemme mieliksi”. Tämä on tärkeä, mutta samalla vaikea läksy esirukouspalvelussa. Meillä on seurakuntiemme piirissä paljon niitä, jotka ovat heikkoja. Ongelmaihmisiä. Talousongelmia, ihmissuhdeongelmia, persoonallisuusongelmia. Monesti saatamme huokaista syvään:

”Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia”.

Näiden ihmisten kohdalla voi turhautua helposti. Taas samat ongelmat. Näissä tilanteissa meidän hengellisyyttämme koetellaan. Vahvemmilta odotetaan venymiskykyä, ”ei elää itsellemme mieliksi”. Jumala haluaa nämäkin heikot perille ja hän haluaa käyttää vahvoja hoitamaan näitä ystäviä. Jobin ystävät antoivat reilun tunnustuksen hänen kyvystään auttaa heikkoja: ”Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut; sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut”, Job. 4:3,4.

Olen huomannut, että seurakunnissamme on sellaisia henkilöitä, joita Jumala on aivan erityisellä tavalla varustanut toisten huomioimiseen ja kuormien kantamiseen. Raamattu mainitsee yhtenä tällaisena esimerkkinä Barnabaksen. Barnabas astuu esiin Apostolien teoissa niissä vaiheissa, kun hän alkaa toimia yhdessä Paavalin kanssa, mutta hän oli jo mukana Jerusalemin seurakunnan alkuvaiheissa. ”Myös Joosef, Kyproksella syntynyt leeviläinen, jota apostolit kutsuivat Barnabakseksi – käännettynä: kehotuksen poika – myi omistamansa pellon.” Hän oli arvostettu apostolien joukossa. Barnabas oli nimensä mukainen mies. Huomioi toisia. Hän kehotti, lohdutti ja omasi kyvyn samastua ihmisten tarpeisiin. Ap.t. 9:27 Barnabas auttoi Saulusta. Hän uskoi, että tästä vainoojasta voi tulla jotain. Kaikki tiedämme, miten tämä tarina päättyi. Näillä barnabaksilla on suurenmoinen kyky samastua lähimmäisen ongelmiin. Heidät tulee rohkeasti valjastaa esirukouspalveluun. Ei pastori ole suinkaan aina paras.

Esirukoilija, sielunhoitaja, joka näkee pidemmälle. Meillä tulisi olla uskoa! Kun Antiokiassa kuultiin puhjenneesta herätyksestä, apostolit päättivät lähettää parhaan miehen Antiokiaan hoitamaan vastasyntyneitä. Miehen nimi oli – Barnabas! Seuraavaksi näemme kuinka hänen syntynyt veljesyhteys Saulukseen ei jättänyt häntä rauhaan. Barnabas tiesi, että Saulus oli Tarsossa, syntymäkaupungissaan ja hän oli varma, että Paavalia tarvittaisiin Antiokiassa. (jatkuu seuraavalla sivulla >>)

Markus on yksi Paavalin työtoveruudessa olleista, joka ajoi veneensä karille. Lupaavasti alkanut ura tyssäsi Pamfylian katkeraan välirikkoon Paavalin kanssa. Hän jätti Paavalin ja Barnabaan Pamfyliassa Antiokiasta käynnistyneen lähetysmatkan alkuvaiheissa. Hän palasi Jerusalemiin. Emme tiedä syytä, voimme vain arvailla. Oliko hän heikko? Oliko matkustaminen ylivoimaisissa olosuhteissa liian suuri koetus? Kuinka hyvin Markus sopi henkilökemialtaan Paavalin kanssa? Ehkä hänellä oli epärealistiset odotukset tehtävän sisällöstä? Ei se ollutkaan niin loistokasta kuin hän ajatteli. Barnabaksen kanssa heillä synkkäsi, hän oli tämän serkku. Oli miten oli, Barnabas otti serkkunsa suojiin, kun ero tapahtui Antiokiassa. Barnabas hoiti Markusta siinä määrin hyvin, että tämä parani ja yhteys Paavaliin palautui. Kol.4: 10. 2Tim.3:11.

Nämä Raamatunkohdat osoittavat, että myös työntekijöiden parissa syntyneet erimielisyydet voidaan hoitaa ja tulisi hoitaa kuntoon. Ongelmia tulee, mutta Jumalan valtakunnan tärkeyden tähden emme saa jäädä ratkaisemattomien kollegiaalisten ongelmien vangeiksi. Riitoja syntyi apostolien aikoina, jotka johtivat työyhteyden katkeamiseen, mutta asiat kyettiin sopimaan ja joiden tuloksena yhteys veljien välillä saatiin jälleen toimimaan ja jopa Paavali oli valmis sanomaan, että Markus on hänelle hyödyllinen. Onko meillä ongelmia keskenämme? Jos on, niin esirukouksen ja sielunhoidon aidon hengen mukaisesti meidän tulisi nähdä vaivaa sen eteen, että suhteet korjaantuvat. Barnabas oli avainhenkilö, näin uskon. Hän ymmärsi, hän oli sovittelija luonteeltaan.

Joskus törmäämme sielunhoitotyöskentelyssä niin vaikeisiin asioihin, joihin meillä ei yksinkertaisesti löydy avaimia. On rukoiltu, mutta muutosta ei tule. Paavalilla oli pistimensä ja sen puolesta hän rukoili kolme kertaa. Ehkä oli kolme eri jaksoa hänen elämässään. Mutta apua ei tullut. Armo oli vastaus. Hän jatkoi elämäänsä ongelmansa kanssa, mutta kuitenkin saaden kirkastuneen näkökyvyn siihen, että armo on suurempi kuin hänen alituinen murheensa. Raamattu sanoo Sananlaskujen kirjassa: Jumalan kunnia on salata asia. Joskus meidän on vain hyväksyttävä, että Isämme pidättää oikeuden itsellään. Meille ei kerrota, emme ymmärrä syitä ja siihen meidän on tyytyminen. ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.”

Esirukous ja sielunhoidon valmius ei saa olla ”kerrasta poikki”-huoltoa. Silloinkaan kun tuntuu siltä, että ongelmiin ei tule korjausta, me emme saa sulkea myötätuntovarastojamme. ”Minua ei olla huomioiduttu niin kuin jotakuta toista”. Joskus tulee sellainen turhautumisen tunne, että tällaisella tasolla ollaan. Mutta Job antoi ystävilleen mietittävää, Job. 6:13-18. Meidän sielunhoidolliset virtamme eivät saa olla hetkellisiä, jotka auringon helteessä kuivuvat tyhjiksi puron uomiksi.

Kun ihminen alkaa tulla rauhattomaksi, on vain niin merkillinen olo, eikä tiedä syytä siihen, silloin saatat olla Jumalan kutsun alla. Raamattu puhuu etsikon ajoista, jolloin meillä on mahdollisuus löytää Jumala. Sillä sanoohan raamattu, ”etsikää Jumalaa silloin kun hänet löytää voidaan.”

Kuka tarvitsee Jeesusta? No, ei ainakaan sellainen, jolla kaikki menee niin hyvin, ettei hän ymmärrä Jeesusta tai yleensäkään mitään hengellistä tarvitsevankaan. Tullaan hyvin toimeen omillaan, mutta sitten tulee ongelmia ja vaikeuksia elämässä ja se vie ihmisen apua pyytämään. Mistä saan avun?

Apu tulee minulle ylhäältä, ymmärtää Psalmin kirjoittaja ja nostaa silmänsä vuoria kohti. Nyt ihminen huomaa oman syyllisyytensä, näkee oman avuttomuutensa, kääntyy Jumalan puoleen ja alkaa rukoilemaan apua ylhäältä. ”Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni ja kerron hänelle ahdistukseni, kun minun henkeni minussa nääntyy.”

Jeesus tulikin juuri tällaisia syntisiä ja hengessään nääntyviä varten. Apua anovalta hän ei kiellä apuaan.

Jumala lähetti ainokaisen Poikansa kulkemaan kärsimyksen tien alusta loppuun saakka. Ihmisen poika on kulkenut niin alhaalla, että hän todella ymmärtää mitä elämä voi olla, silloin kun se on tuskaa ja kärsimystä. Jeesus haluaa kulkea vaikeuksissa olevan ihmisen rinnalla. Hän tahtoo auttaa. Hän tahtoo vapauttaa myös synnin kahleista.

”Vie minun sieluni ulos vankeudesta, kiittämään sinun nimeäsi, vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.”

Kun vastaamme Jumalan kutsuun on Hän sanansa mukaan armollinen ja antaa meille synnit anteeksi ja niin myös iankaikkisen elämän. Kun on saanut synnit anteeksi, tulee ihmeen kevyt olo ja kiitollisuus Jumalalle siitä, että tällaisenaan kelpaan Hänelle. Olen arvokas. Tuo ennen kokemani rauhattomuus alkaa väistyä ja tilalle tulee itsensä hyväksyminen ja toisten ihmisten erilaisuuden hyväksyminen.

Uskoontulo on lääkettä ja balsamia sisäiselle ihmiselle. Uskoon tulon jälkeen uusi elämä puhkeaa kukkaan.

”Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa. Hän vahvistaa sinun luusi ja sinä olet kuin runsaasti kasteltu puutarha, niin kuin lähde, josta vesi ei koskaan lopu.” ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani.”

Jeesus kehotti seuraajiaan pysymään apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä. Leivän murtamisessa ja rukouksessa.

Sylvi Nikka toimii Motalan Helluntaiseurakunnan evankelistana. ______________________ KYNÄEVANKELISTA ______________________

På 600-talet erövrade en turkisk stam området mellan Kaspiska- och Svarta Havet. Inom loppet av några år blev det här folket känt som khazarerna. Deras rike blommade ut för mer än 1000 år sedan och blev den största judiska staten som någonsin existerat. Från 700-talet till 900-talet, härskade kungar med hebreiska namn som Menasheh och Hanukkah. De ansåg sig härstamma från den bibliska stammen Simeon.

Troligen hade det bott judar i Kaukasien redan tidigare, då historiska dokument bekräftar att de sökt sig till området efter tiden för den babyloniska fångenskapen. Det hävdas nämligen att judar från Kaukasien under sina besök vid påskhögtiderna i Jerusalem fick kontakt med den första kristna församlingen. Några av dem kom till tro och bjöd troligen lärjungarna Andreas, Bartolomeus och Taddeus att komma över och missionera i regionen. Dessa var utsända av församlingen i Jerusalem, där Jakob, då tjänstgjorde som föreståndare.

Verksamheten, som den första generationens kristna planterade, levde vidare och resulterade i att den kristna tron antogs som statsreligion i Armenien (301), nuvarande Azerbajdzjan (325) och i Georgien (326).

På 600-talet erövrade khazarerna territoriet, som sträckte sig över hela Volgaområdet, norra Kaukasus och delar av södra Ryssland. Deras huvudstad hette Ityl och låg vid Volgadeltat, inte långt från dagens Astrachan.

Under första delen av 700-talet bestämde sig khazarernas kung för att lämna sin hedniska tro och anta judendomen till statsreligion. Enligt historieböckerna skedde detta år 740 efter Kristus. Detta blir åter igen ett intressant exempel på hur judar vid olika tider influerat den omgivande världen i olika sammanhang.

Kungen som konverterade till judendomen hette Bulan. För att ge tron en mer praktisk och religiös grund inbjöd han rabbiner och lärare i Talmud från Babylonien och Krim för att undervisa om den nya tron. De grundade synagogor och religiösa skolor och undervisade i Toran för det khazariska folket, som därmed fick en stabil grund i judendomen för åtskilliga generationer framåt.

I flera årtionden regerade kungen över södra Ryssland. Under sin mest framgångsrika tid täckte landet ett territorium, som var ungefär 100 gånger större än dagens Israel. Det judiska invånarantalet lär dock aldrig ha överskridit 35 000. Från 700-talet och framåt kunde khazarernas rike agera buffertzon mellan Bysans och de allt starkare islamska rikena.

På 900-talet vidgade det Abbasidiska imperiet sin makt och även Bysans växte sig så starkt att de började hota khazarernas monarki. Enligt den sovjetiske forskningsresanden och geografen Lev Gumiljov steg vattennivån i Kaspiska havet vid samma tid så att nästan 2/3 av Khazarriket översvämmades. De viktiga städerna Ityl och Belendjer blev ett Kaspiska havets Atlantis, vilket försvagade riket till den grad att Ryssland kunde invadera det. Trots att khazarerna besegrades förblev Khazarriket en judisk stat till dess att mongolerna invaderade Ryssland i mitten av 1200-talet. Många khazarer flydde efter nederlaget till Öst- och Centraleuropa. Majoriteten spreds ut i de slaviska områdena, där de deltog i uppbyggandet av judiska center i Östeuropa. Det turkbesläktade språket karaimiskan (cagataiskan) var språket för de judiska khazarerna. Det talas ännu av ett folk, som kallas för karaimer i delar av Polen, Ungern och Litauen. I litauernas gamla huvudstad Trakai finns ännu en av deras gamla synagogor bevarad.

Karaimernas historia i Litauen tog sin början med kung Vytautas den store. Hans porträtt finns i nästan alla karaimiska hem. Efter ett krig mot den mongoliska Gyllene horden på Krim 1397 förde han med sig 380 karaimiska familjer till Trakai för att ge dem en bättre framtid. Det finns fortfarande över 200 etniska karaimer i Litauen, av vilka hundratalet ännu säger sig behärska språket. Deras officiella antal i Polen är drygt 100 personer.

Flera av dem som migrerade från Öst- till Centraleuropa för att bland annat undgå tvångsdop, kallas ännu idag för khazarer eller karaimer. De är troligen släktingar i rakt nedstigande led till invånarna från Khazarriket. Några av dem flydde även till norra Ungern. Några av byarna har bevarat sina khazariska namn, exempelvis Kozar och Kozardie.

Det finns också teorier om historiska kopplingar mellan de så kallade Ashkenazi-judarna och khazarriket. Flera omtalade judiska personer, som till exempel Golda Meir, Menachem Begin och Chaim Weizmann brukar räknas till Ashkenasi-judarna, då de hade sina rötter i Vitryssland. Khazarriket sträckte sig dock inte riktigt så långt nord västerut. Man kan dock inte utesluta att flera av östjudarnas förfäder ändå kan härstamma från Khazarien.

Anja föddes i Finland år 1965. - Vid den tiden skilde sig mina föräldrar och jag blev kvar hos min mormor när mamma åkte till Sverige. Där träffade hon en man som sen blev min styvfar. De hämtade mig till Sverige när jag var ungefär två år.

Anja växte upp i ett hem där alkoholen var ständigt närvarande. Det gjorde att familjen flyttade från plats till plats. - Min styvpappa är en fantastisk människa, men under den här tiden hade han problem med alkoholen. Ibland drack han flera månader utan att ta en paus, vilket blev tungt för mamma. - Jag mobbades från dagis till nian, hela tiden. Jag blev också sexuellt utnyttjad som barn, men med Guds hjälp har jag kunnat förlåta och gå vidare.

Hennes räddning blev Jesus. Hon berättar att det var då som hon fick känna vad acceptans var, och den kom från Gud och kyrkan. Allt började med att familjen flyttade till Katrineholm och där blev hennes båda föräldrar frälsta. - Jag bestämde mig då, som nioåring, att tro på Jesus eftersom jag såg att Han hade förändrat min styvpappas liv.

Därefter flyttade familjen till Sundsvall. När Anja var 11 år fick hon bli fylld av Guds Ande och hon blev också troendedöpt.

Anjas och Berths äldsta son gick bort under tragiska omständigheter år 2007. Det var nära på att knäcka Anjas och Berths äktenskap. Men under alla dessa prövningar har Jesus varit nära och hjälpt familjen. - Jag skulle inte klara mig utan min tro på Jesus.

Idag är Anja är aktiv i församlingens arbete. Hon engagerar sig bl.a. i barn- och lägerverksamheten. Hon tycker att det är viktigt att nå ut till familjer där tron på Jesus inte är så stark eller närvarande. - Det är alltid en glädje att få se barn ta egna beslut att tro på Jesus på våra läger. - Jag tror att församlingens verksamhet och arbete kan lyckas när vi pratar rätt språk med barnen och ungdomarna. Den nya generationen av Sverigefinländare är bättre på svenska än finska.

Anja är också aktiv i gudstjänstlivet genom sång och musik. - Sen jag blev frälst har jag önskat att få vara mitt i väckelsen, när den kommer. Jag vill vara i Guds ledning och i Hans användning.

Det du precis läste handlar om när Jesus Kristus, Guds Son, tog dina synder och dina synders straff genom att han blev slagen, korsfäst och dog på korset för dig. Jesus, som aldrig syndat, gjorde detta av fri vilja utifrån kärlek till dig.

Gud kan nu förlåta dig dina synder på grund av att Jesus tog ditt syndastraff på korset. Påtredje dagen uppstod Jesus från de döda och lever i evigheternas evigheter.

DU KAN BLI FÖRSONAD MED GUD IDAG GENOM JESUS

Där du är just nu kan du också med egna ord be till Gud. Du kan tala med Gud fritt från ditt hjärta om att du vill försonas med honom.

Tänk vad Jesus är underbar som gjort det möjligt för dig att kunna få din synd förlåten och bli försonad med Gud. Varför inte tacka Jesus?

ATT LEVA SOM JESU EFTERFÖLJARE

Läs och praktisera Bibeln. Du kan börja med att läsa den andra delen i Bibeln som kallas Nya Testamentet och tala med Gud i bön. Efter hand såkan du försöka finna en lokal kyrka där du kan dela din tro och gemenskap med andra.

Att vara en Jesu efterföljare är en livsstil. När du vandrar med honom såvill han lära och hjälpa dig att vandra på Guds väg, tills du en dag kommer hem till Gud i himlen.

Gud välsigne dig.

(Vad du här har tagit del av är det klassiska kristna budskapet som kallas evangelium. Ord inom parentes i Bibelverser är förklaringar).

Tervetuloa Södertäljeen

Datum; Fredag 14.6 till söndag 16.6 Plats; Solvik, Eskilstuna Ålder och pris; 7-15 år, 300 kr För mer information kan du kontakta Annika; 073-2319259