Vuosi Japanissa - Lukio-opinnot

Page 1

Opiskeleminen Japanissa voi olla vieraan kielen ja tapakulttuurin takia ajoittain todella haastavaa ja rankkaa, mutta uusi ja erilainen oppiympäristö on myös omiaan innostamaan opiskelijaa tarttumaan uudenlaisiin mahdollisuuksiin ja koettelemaan rajojaan. Oppilaitosten monimuotoinen ja hyvin yhteisöllinen toiminta harrastuskerhoineen, liikuntatapahtumineen, festivaaleineen ja retkineen tarjoaa oman vastapainonsa arkiselle iltamyöhään jatkuvalle puurtamiselle. Opiskelun ohessa tapaa myös helposti uusia ystäviä ja tuttavia, joiden seurassa kulttuurista oppii yhtä ja toista kuin itsestään.

Oppimassa Japanissa Kaikki Japaniin opiskelemaan lähtevistä eivät suinkaan ole pelkästään niitä tyypillisimpiä vaihto-oppilaita eli lukiolaisia tai yliopistoopiskelijoita. Joku lähtee itään hakemaan kieli­ taitoa yksityisestä kielikoulusta, toinen voi suorittaa maineikkaassa japanilaisessa instituutissa tutkijan työnsä ohessa tohtoriopintoja, ja kolmas saattaa haluta opiskella syvemmin japanilaista kulttuuria tutustuakseen itse maahan ja sen kansaan paremmin. Kaikki opinnot eroavat hieman toisistaan: On esimerkiksi huomattavasti erilaista olla kirjoilla tavallisena opiskelijana yksityisessä kieli­ koulussa kuin opiskella vaihto-oppilaana japani­ laisessa yliopistossa. Paitsi opiskelutavat myös opiskeluympäristö ja opiskelutoverit ovat hieman erilaisia riippuen siitä, missä ja millaisia opintoja suorittaa. Vaikka opetusohjelmat erityisesti peruskoulussa ja lukiossa ovat tiukasti valtion säätelemiä, kullakin koululla on omat erityispiirteensä, perinteensä ja maineensa, joista niin henkilökunta kuin opiskelijatkin ovat ylpeitä. Japanilaiset koulut ovatkin hyvin tietoisia omasta imagostaan, sijoituksestaan kansallisissa tasomittauksissa ja vaikkapa jalkapallojoukkueensa menestyksestä, ja koulut käyttävät parhaita piirteitään hyödykseen myös hankkiessaan uusia opiskelijoita riveihinsä. Menestyksekkäät koulut houkuttelevat vuodesta toiseen tietenkin myös parhaita opettajia, joten vaikka koulun tasosijoitus ei ole kaikki kaikessa vaihtarivuoden kannalta, voi se joidenkin koulujen kohdalla kertoa paljonkin

← Kouluvuosi alkaa Japanissa huhtikuussa – liki samaan aikaan kuin kirsikkapuiden kukinta.

opetuksen tasosta tai koulun hengestä. Niinpä esimerkiksi itsenäisesti vaihto-opiskelukoulua tai tutkinto-opiskelijan paikkaa hankkivien on hyvä perehtyä vaihtoehtoina olevien oppilaitosten taustoihin, maineeseen ja opetustarjontaan erityisen huolellisesti. Opiskelijaelämää leimaa yhteisöllisyys, joka näkyy konkreettisimmillaan siinä, että lukiolaiset siivoavat luokkansa ja vastuualueensa koulurakennuksesta kunkin päivän päätteeksi. Tämä kurinalaisuutta ja hyviä perustaitoja opettava puhdetyö voi kuulua jopa yliopisto-opiskelijoiden työlistalle lukukauden lopussa. Yleisesti kannattaa muistaa, että koulutukseen ja opiskeluun panostaminen on suurelle osalle japanilaisnuorista itsestäänselvyys. Niinpä vapaaaika määräytyykin paljolti koulun tahdittamana ja koko nuoruutta tuntuu määrittävän yksi tavoite – päästä hyvään yliopistoon, josta taas pystyy ponnistamaan myöhemmin hyvään työpaikkaan tai josta perinteistä kiinni pitävä löytää itselleen hyvän puolison. Iltaelämää tai viikonloppuretkiä suunniteltaessa ei kannatakaan pahastua, jos ystävät eivät innostu lähtemään mukaan joka viikko. Usein lukujärjestys täyttyy kokeista ja esseistä eivätkä vuorokauden tunnit meinaa riittää niihinkään, saati sitten hauskan­pitoon. Tuolloin vapaampi Japanin-­kävijä voi vaikka keksiä itselleen uuden harrastuksen, kierrellä naapurikaupunkeja itsekseen tai tyytyä odottelemaan japanin oppikirjansa ääressä, että koesesonki päättyy. Sitten on yleensä japanilaisillakin taas aikaa hieman hengähtää. 75


Opiskelu

Lukio-opinnot Koettelemusten kautta voittoon

Aloitin lukion itseäni muutamaa vuotta nuorempien ekaluokkalaisten kanssa noin kuukauden kuluttua Japaniin saapumisestani. Istuessani pienen pulpetin ääressä jäykässä koulupuvussa ymmärtämättä juuri ollenkaan oppitunnin sisältöä tuntui vaihtovuosi typerimmältä idealta ikinä. Luokkatovereiden jutuissa oli vaikea pysyä kärryillä, eikä isäntäperheen yksinhuoltajaäiti tuntunut ymmärtävän, etten suinkaan tehnyt kaikkea väärin pahaa pahuuttani vaan silkkaa kulttuuri- ja kielitaidottomuuttani. Kun nahkaiset koulukengät hiersivät, host-äiti ja siskot naljailivat niin väärin luetuista kanjeista kuin huonosti viikatuista paidoistakin eivätkä luokkakaveritkaan tuntuneet tulevan yhtään läheisemmiksi, toivoin iltaisin, ettei aurinko nousisikaan tuossa maassa. Kesäkuussa vaihdoin isäntäperhettä. Koulumatkani vaihduttua apostolinkyydistä sillipurkkia muistuttavaan ruuhkajunaan katosivat jaloistani rakkulat, mutta huomattavasti enemmän iloa minulle tuotti suunnattoman ystävällinen isäntäperhe sekä yhtäkkinen oivallus, että pystyin jo vitsailemaan luokkalaisteni kanssa. Oppitunneissa alkoi olla jotain järkeä, ja iltaisin pystyin lueskelemaan Harry Potteria japaniksi. Iltapäivät vietin koulun kuvataidekerhossa ja kimonokerhossa. Vaikka koti-ikäväkin vaivasi aika ajoin, oli Japanista tullut minulle vihdoin eräänlainen koti. Riisinkeittimet, lämmitetyt vessanpöntöt, luokan siivoaminen koulupäivän päätteeksi, tuskainen junaan änkeytyminen, lauantaiset koulupäivät, loppumattomat kuulutukset ja varoitukset sekä varttitunnin päässä oleva Tōkyō tuntuivat jo miltei itsestäänselvyyksiltä. Ruuhkajunissa lähentelevät miehet ja sietämättömän kuumat kesäkuukaudet olisin voinut jättää kokemattakin, mutta jälkeenpäin ajateltuna ikävimmätkin kokemukset ovat osa vuoden aikana muodostunutta kuvaani Japanista, jonka syövereissä osa sydäntäni edelleen piilottelee.”

Petra Holm

Lukiovaihto, Urayasu, Ichikawa, Chiba

76

Japaniin suuntautuvat lukiovaihdot tapahtuvat yleensä opiskelijavaihtoa järjestävien järjestöjen kautta. Lukiolaiset sijoitetaan eri puolille Japania riippuen tarjolla olevista opiskelupaikoista, eikä sijoituskaupunkiin yleensä voi itse suoraan vaikuttaa. Kulttuurivaihdon kannalta on tietenkin tärkeää, että vaihto-opiskelijoita on tasaisesti ympäri maata, joten vaikka vaihto-opiskelijoita löytyykin paljon suurkaupungeista, iso osa pääsee nauttimaan myös aivan pienten maalais­kylien omintakeisesta elämänmenosta. Kaupungissa ja maalla asuminen on Japanissa hyvin erilaista, joten osuupa kohteeksi metropoli tai parin­ tuhannen ihmisen asuttama saaristolais­kylä, kannattaa tilaisuudesta ottaa kaikki irti. Metropolin keskukseen päätyvä saa tuijotella upeita pilvenpiirtäjiä ja ihmetellä loputonta väen­paljoutta, kun taas pikkukaupungin asukki saattaa nautiskella päivittäisistä kävelyretkistä läpi vehmaiden saarnimetsien tai päästä osallistumaan vaikkapa vuosittaisten suurten kyläjuh­lien järjestämiseen. Ja toisaalta, asuinpaikasta riippumatta on turha ajatella jäävänsä mistään paitsi, sillä loman aikana maalta suunnataan kuitenkin yleensä retkelle kaupunkiin ja päinvastoin. Lukioikäiset vaihto-opiskelijat asuvat isäntäperheessä, jonka tehtävänä on auttaa, ohjata ja kannustaa vaihtaria uuteen kulttuuriin sopeutumisessa. Isäntäperheen kanssa ollaankin yleensä hyvin tiiviisti tekemisissä koko vaihtojakson ajan niin arjen illallisten lomassa kuin lomaaikoinakin. Lukiolainen saakin vaihdossa ollessaan nauttia vaivattomasta isäntäperheasumisesta ja elämisestä. Hän pääsee vähemmällä kuin itsenäisesti asuva, jonka on tietenkin vastattava asunnon vuokraamisesta, laskujen maksamisesta ja muista arjen askareista.

Opiskelu käytännössä Vaihto-opiskelija sijoitetaan vaihtolukiossa yleensä samaan opiskelijaryhmään koko vaihdon ajaksi tai ainakin yhdeksi lukukaudeksi. Tällä tavoin vaihto-opiskelija pääsee integroitumaan uuteen luokkaansa parhaiten, suhteet


kyseisen ryhmän opettajiin ja luokkatovereihin muotoutuvat kiinteämmiksi ja opiskelija pääsee parhaiten näkemään todellista japanilaista koulu­arkea yhteisönsä osana. Koska opetus on japaninkielistä, joskus ensimmäinen lukukausi saatetaan suorittaa helpotetulla opinto-ohjelmalla, jossa opiskelija osallistuu esimerkiksi lähinnä kielten, liikunnan, taideaineiden ja muiden helpommin seuratta­ vien aineiden kursseille, kunnes kielitaito kohenee ja oppilas pystyy paremmin seuraamaan opetusta kaikenlaisilla tunneilla. Koulupäivät kestävät noin kello puoli yhdeksästä kello kolmeen tai neljään viitenä tai kuutena päivänä viikossa oppilaitoksesta riippuen. Opintojen sisältö on melko pitkälle samankaltaista kuin suomalaisessakin lukiossa, joten se, kuinka paljon opinnoista ropisee kurssimerkintöjä vaihdon päätteeksi Suomessa, vaihteleekin pääasiassa opiskelijan omien valmiuksien mukaan. Suurimmat haasteet aiheuttaa tietenkin japanin kieli, jonka vuoksi maa ei olekaan lukiovaihtarin kannalta helpoimpia vaihtokohteita; esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Isossa-Britanniassa­ opiskelu olisi paljon leppoisampaa. Mikäli japanin kieli kuitenkin tarttuu nopeasti, luultavasti muukin opiskelu alkaa pikkuhiljaa sujua samaan tahtiin muiden opiskelijoiden kanssa. Mutta jos kielitaito rajoittaa mahdollisuuksia seurata opetusta, kurssien kartuttaminen on hankalampaa. Vaihto-­opiskelu antaa kuitenkin niin paljon valmiuksia myöhempiin opintoihin ja työelämään, että vaikka hitaampi opiskelutahti ulkomailla usein venyttääkin lukio-opintoja ainakin puolikkaalla lukuvuodella, ei asiasta kannata ahdistua. Jatko-opiskelemaan ja töihin kyllä ehtii, mutta mahdollisuutta kokea lukion vaihtovuosi ei tule enää koskaan uudestaan eteen.

Koulupuvut Lähes kaikissa japanilaisissa lukioissa on käytössä koulupuku. Lukioon siirryttäessä yläkoulun seiloripuku vaihtuu englantilaistyyliseen koulupukuun. Tytöillä siihen kuuluvat yleensä vekki-


Opiskelu

← Lukiolaiset vierailevat usein yliopistojen festivaaleilla tutustuakseen mahdolliseen tulevaan opinahjoon.

hame ja kauluspaita sekä neule, slipoveri tai liivi. Jalkoihin sujautetaan pitkät, yleensä valkoiset tai mustat polvisukat ja tummat siistit kengät. Poikien vetiminä ovat suorat housut, kauluspaita ja pikkutakki, ja joskus käytetään lisälämmikkeenä kauluspaidan päälle puettavaa neuleliiviä. Usein sekä tytöt että pojat sitovat kaulaansa kravatin tai vaihtoehtoisesti tyttöjen pukua koristaa rusetiksi solmittu nauha tai huivi. Myös päällystakki saattaa olla koulun valitsema, kaikille opiskelijoille yhteinen malli. Varsinainen puku on kaikilla opiskelijoilla samanlainen, mutta esimerkiksi sukat, kengät ja laukut voi useimmiten ostaa mistä tahansa vaateliikkeestä, kunhan ne ovat mahdollisimman brändittömät ja koulun sääntöjen mukaiset. Säännöt asusteiden suhteen ovat useimmiten sitä tiukemmat, mitä paremmasta tai kalliimmasta koulusta on kyse. Esimerkiksi talvella kaula­huivin täytyy joissain tapauksissa olla koulun sääntöjen mukainen, ja tiukimmissa yksityiskouluissa, usein erityisesti maineikkaissa tyttökouluissa, voi olla lisäksi sääntöjä esimerkiksi hiuslenkkien, urheilu­kassien tai vaikkapa pipon mallista. Pukupakko ei liity ainoastaan normaaleihin oppitunteihin. Liikuntatunteja varten on omat urheiluvarusteet, useimmiten valkoinen t-paita ja tummat shortsit. Mikäli luokka lähtee uimaan, tarvitaan myös tietynlainen uimapuku, yleensä tumma, yksinkertainen yksiosainen uima-asu tai uimahousut. 78

Lukiolaiset viihtyvät koulupuvuissa myös koulun jälkeen järjestettävien kerhojen ja mahdollisen iltaisin järjestettävän preppauskoulun aikaan. Koulupuku yllä saatetaan mennä myös joihinkin virallisiin tilaisuuksiin, jotka jollain tavoin liittyvät kouluun. Pukeutumisen lisäksi koulujen säännöt ulottuvat myös meikkiin ja hiuksiin. Meikkaaminen on yleensä kouluajalla kielletty, ja joissakin kouluissa rajoitteita on voitu asettaa myös hiusten värjäämiselle tai kampaukselle. Vaihtarin ei toki tarvitse pelätä, että poikkeava tukanväri johtaisi pakolliseen hiusten­värjäykseen mustaksi, vaan lähtökohtana yleensä on, että jokaisella olisi luonnollisen väriset, värjäämättömät hiukset. Koska koulupuvussa opiskelija edustaa aina omaa oppilaitostaan, tulee hänen käytöksensä olla pukua pidettäessä moitteetonta. Vaikka onkin hyvin tavallista, että opiskelijat jäävät hengailemaan esimerkiksi ostareille tai pelihalleihin koulun jälkeen, ei koulupuvussa maleksiminen vapaa-ajalla ole yleisesti kovin hyväksyttävää. Jos opettaja sattuu esimerkiksi bongaamaan opiskelijan hieman pahamaineisista pachinko-pelihalleista, on edessä mitä todennäköisimmin puhuttelu.

Koulujen kerhot Japanilaiset oppilaitokset järjestävät opiskelijoilleen paljon vapaa-ajantoimintaa, joka vaihtelee ryhmäliikunnasta – kuten lentopallosta, kori­


Iltakoulu eli juku

pallosta ja cheerleadingista – näytelmäkerhoihin, orkesteritoimintaan ja animeklubeihin. Kerhojen määrä ja koot vaihtelevat täysin koulujen mukaan: toisissa kouluissa on klubeja joka lähtöön, toisissa taas vain muutamia tyypillisimpiä, usein urheilu- tai musiikkipainotteisia kerhoja. Kerhot eli kurabut tai bukatsut järjestävät paitsi viikoittaisia kokoontumisia ja harjoituksia myös erilaisia tempauksia, tapahtumia ja retkiä. Koulujen festivaalien aikaan kerhot keräävät ryhmälleen varoja esimerkiksi pitämällä kahvilaa tai järjestämällä kerhonsa luonteeseen sopivia esityksiä, vaikkapa näytelmiä tai musiikkiesityksiä. Festivaalit ovat kerhoille myös oiva tapa rekrytoida uusia jäseniä. Kerhot ovat vaihto-opiskelijoille kätevä tapa tutustua uusiin opiskelijatovereihin ja koulun toimintaan pintaa syvemmältä. Koska harrastus­ ryhmiä on varsinkin suuremmissa kouluissa moneen makuun, on hyvin todennäköistä, että vaihtari löytää uusien tuttavuuksien lisäksi myös mieleistä tekemistä vapaa-ajalleen. Toisaalta kannattaa muistaa, että monet kerhot ovat toiminnassaan kunnianhimoisia ja opiskelijat ottavat harrastuksensa vakavasti. Niinpä kannattaa valmistautua siihen, että joissakin kerhoissa toiminta vie suuren osan vapaa-ajasta eikä kerhon kokoontumisista luisteta. Tällaisissa ryhmissä harrastusporukka on kuitenkin yleensä niin tiivis, että ystävyyssuhteet kerholaisiin muodostuvat mukavasti lähes automaattisesti.

Vaikka japanilaisopiskelijat viettävät lukiollaan usein aikaa aamusta myöhäiseen iltapäivään, ei opiskelu useimpien koululaisten kohdalla kuitenkaan lopu vielä tähän. Kun normaalit oppitunnit ovat ohi, koulun tilat on siivottu ja kerhojen kokoontumisissa on käyty, suuntaavat ahkerimmat tai vanhempiensa patistamat opiskelijat vielä kertaamaan jukuun eli preppauskouluun. Jukussa vietetään useimmiten pari tuntia, yleensä joko opiskellen tiettyjä, vaikeuksia tuottavia lukion oppiaineita tai valmistautuen yliopistojen pääsykokeisiin. Jukun jälkeen opiskelija palaa kotiin – jatkaakseen opintojaan yleensä vielä läksyjen parissa. Rankkuudestaan huolimatta juku voi kuitenkin olla monille japanilaisille opiskelijoille mukava ja mieluinenkin kokemus. Iltakoulujen opettajat ovat usein hyvin päteviä ja saattavat käyttää opetuksessaan mielenkiintoisia, tavallisista opinnoista poikkeavia metodeja, kun valtion opetukselle määrittelemät säännöt eivät rajoita opettajien luovuutta. Vaihto-opiskelijat harvemmin ilmoittautuvat preppauskouluun, sillä jo niiden suolainen hinta saattaa estää opiskeluhalut. Lisäksi tuiki tavallinen lukion matematiikan tai maantiedon oppitunti saattaa tuottaa jo aivan tarpeeksi iltatöitä vaihto-opiskelijalle, joka joutuu normiopintojen lisäksi keskittymään joka hetki japanin kieleen ja sen tuomiin haasteisiin. 79

Lukuisista japanilaisista kouluista löytyy tenniskerho. Usein oppi­ laitoksen yhteydessä onkin koulun oma tennis­ kenttä.


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.