Finncon 2022 ohjelmakirja

Page 1

Magdalena

hai

Marko

hautala

Marianna

leikomaa

Malka

older

(tutkija­vieras)

FINNCON2022 OTANIEMI, ESPOO 8-10.7. 2022

HTTPS://2022.FINNCON.ORG/ INFO@2022.FINNCON.ORG


www.kirja.fi Etukoodia ei voi käyttää muiden etukoodien kanssa eikä sitä voi lisätä tilaukseen jälkikäteen. Etukoodi on voimassa yhteen tilaukseen per asiakas. Koodi on voimassa 31.8.2022 asti.


Tervetuloa Finnconiin!

H

aluamme conitean kanssa toivottaa sinut, hyvä lukija, ensimmäistä kertaa Espoossa järjestettävään Finnconiin. Takanamme on pari vuotta peruuntuneita ja siirrettyjä tapahtumia, mutta juuri sinä pitelemässä tätä ohjelmakirjaa kädessäsi teet tämän tapahtuman todeksi. Kiitos siitä! Kuten ehkä jo tiedätkin, Finncon on Suomen ja kenties koko pohjoisen Euroopan suurin science ­fiction- ja fantasiakulttuuritapahtuma. Se järjestettiin ensimmäisen kerran 1986, ja tämän vuoden Finncon on järjestyksessä 24. tapahtuma. Finncon sai alkunsa Helsingissä, mutta viimeisten vuosikymmenten aikana se on järjestetty säännöllisesti myös Jyväs­kylässä, Turussa ja Tampereella. Pääkaupunkiseudulla Finncon on edellisen kerran järjestetty 2013 Kaapeli­tehtaalla. Tänä vuonna Finncon tekee historiaa, kun se järjestetään ensimmäisen kerran Espoossa. Finncon on kävijöilleen ilmainen tapahtuma, mistä on kiittäminen vuosittain eri säätiöiltä saamiamme apurahoja sekä aktiivisia vapaaehtoisiamme, jotka tänäkin vuonna ovat nähneet suuresti vaivaa tekemällä tuntikaupalla töitä conin eteen. Myyntitiimimme on koko kevään hankkinut tapahtumalle aktiivisesti rahoitusta kauppaamalla myyntipöytiä ja mainoksia. Mainoksia ostaneisiin yrityksiin pääset tutustumaan tämän ohjelmakirjan sivuilla ja paikan

päälle tulleisiin myyntialueillamme. Apurahoja olemme tänä vuonna saaneet Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahastolta, Taiteen edistämiskeskukselta, WSOY:n kirjallisuussäätiöltä ja Maa ja ilma ry:ltä. Kävijät voivat halutessaan tukea tapahtumaamme hankkimalla infosta tapahtumamme tuotteita tai ­kannatusjäsenyyden. Finncon kerää tänä viikonloppuna tuhansia ihmisiä kuuntelemaan ja katselemaan paneelikeskuste­ luja, esitelmiä ja taidetta. Ohjelmatiimimme on ylittänyt itsensä ja koonnut sinua varten lähes sata tuntia ohjelmaa erilaisista aiheista. Ohjelman keskiössä ovat teemamme toivo ja tapahtuma­ paikkamme ­Fantastinen Espoo. Myös ohjelma tuotetaan vapaaehtoisten esiintyjien voimin. Esiintyjinä ja kävijöinä on kirjailijoita, tutkijoita ja harrastajia ympäri maail­ maa. Tapahtuman aikana pääset siis tapaamaan saman­henkisiä ihmisiä niin käytävillä, ohjelmasaleissa kuin iltabileissäkin. Tähän ohjelmakirjaan on koottu tietoa tapahtumamme kunniavieraista, ohjelmasta ja muista tärkeistä asioista. Ohjelmakirjan lisäksi ajankohtaista tietoa löytyy verkkosivuiltamme – esimerkiksi ohjelma­ muutokset kannattaa tarkistaa suoraan verkosta. Toivottavasti viihdyt kanssamme tämän viikon­ lopun ja suuntaat ensi vuonna Tampereelle!

Terveisin Sari ja Emppu pääjärjestäjät


Conitea PÄÄJÄRJESTÄJÄT Sari Polvinen Emilia Uusitalo

CONITEA Teemu Ahonen (nettisivut ja tekniikka) Jukka Halme (consigliere) Susanna Keinänen (talous) Teemu Leisti (nettisivut) Jenni Muhonen (seurapöydät) Ritva Mäkinen (info, tilat) Sini Neuvonen (ohjelma) Hannele Parviala (ohjelma) Reija Pekkinen (englanninkielinen tiedotus, ohjelma) Auri Poso (esteettömyys) Pekka Rantasaari (kunniavieraat) Ben Roimola (ruotsinkielinen ohjelma) Rinna Saramäki (Green Room -vastaava) Nea Similä (vapaaehtoiset, turvallisuus) Vesa Sisättö (mainos- ja pöytämyynti, ohjelmakirja) Esko Suoranta (akateeminen ohjelma) Ami Surakka (nettisivut) Nina Törnudd (media)

KIITOLLISUUDELLA MUISTAEN Harri Miekka 1958–2022

FINNCONIN OHJELMAKIRJA Toimitus:

Vesa Sisättö (vast.) Emilia Uusitalo Sari Polvinen Kirjoittajat: Kirjoittajat on merkitty tekstien ­yhteyteen. Lisäksi kiitokset teksteistä seuraaville: Marianna Leikomaa, Teemu Leisti, Ritva Mäkinen, Sini Neuvonen, Hannele Parviala, Sari Polvinen, Vesa Sisättö, Esko Suoranta, Emilia Uusitalo ja ne, jotka unohtuivat tästä listasta.

Valokuvat: Toni Härkönen/Otava 7 Veikko Somerpuro 11 Henry Söderlund 5, 22 (ala) Allana Taranto/Ars Magna 9 Pasi Välkkynen 20, 22 (ylä) Ulkoasu: M. Pietikäinen Paino: Tikkurilan Paino Oy


Sisällys KUNNIAVIERAAT Marianna Leikomaa .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 Magdalena Hai .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 Malka Older . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Marko Hautala .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 OHJELMASSA MUKANA MYÖS YLEISTÄ INFORMAATIOTA

....................................................................

12

...........................................................................

13

AKATEEMINEN OHJELMA: HOPE AND RESILIENCE JUKKA MURTOSAAREN MUISTONÄYTTELY

.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

16

................................................

18

Marianna ”Kisu” Leikomaa: 30 VUOTTA FANDOMISSA – APUA, ONKO SIITÄ NIIN PITKÄ AIKA?

.. . . . . . . . . . . .

20

.............................................................

23

.................................................................................

27

HALUATKO MUKAAN FANDOMIIN? OHJELMA: PERJANTAI

KANDIDAATTIKESKUKSEN KARTTA

.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

28

OHJELMAKARTAT Perjantai . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 Lauantai . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Sunnuntai . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 OHJELMA: LAUANTAI

..................................................................................

OHJELMA: SUNNUNTAI

...............................................................................

Marko Hautala: KÄÄRMETAAJUUS

.................................................................

Magdalena Hai: HYMYILEVÄT KISSAT

.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Malka Older: TUKEVAT LYHDYT JA TIKKAAT JÄRJESTYSSÄÄNNÖT

32 37 40 44

.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

50

..................................................................................

57

OTANIEMEN PALVELUKARTTA

.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

59



Marianna

LEIKOMAA

M

arianna ”Kisu” Leikomaa on ehtinyt tehdä fandomissa vuosien varrella jo vaikka mitä. Fandomin hän löysi, kuten monet muutkin, Suomen Tolkien-­seuran kautta ja paluuta ei ollut. Kisu on ehtinyt mm. kirjoittaa Tähtivaeltaja- ja Legolas-lehtiin, arvostella kirjoja ja novelleja P ­ orttiin ja Kosmoskynään, kääntää novelleja, romaaneja ja artikkeleita sekä lehtiin että kustantamoille, toimia Kuvastajan ja Novan palkintoraadeissa, perustaa Morel-smialin, edustaa ulkomailla NOFF-edustajana, olla Suomen Tolkien-seuran puheenjohtaja, esiintyä

c­oneissa Suomessa ja ulkomailla, kirjoittaa filkejä sekä tietenkin järjestää eri rooleissa – muun muassa ­Supreme Queen of Everything, ohjelmavastaava, tiedotus, kunniavierasvastaava – erilaisia ja erikokoisia tapahtumia (kuten Finncon, Åcon, Tampere Kuplii, Tracon, Tamfan, Fandomin Yhteistyökokous sekä tietenkin Worldcon 75). Suurimmat fanituksen kohteet Kisulle ovat Discworld, Tolkien, sekä suurimpana obsessiona The Sandman. Hän laulaa mieluummin kuin hyvin.

5



Magdalena

HAI

M

agdalena Hai on maskulainen fantasiakirjailija, jolla on yliaktiivinen mielikuvitus ja jonka mielestä leikkimistä ei tule lopettaa aikuisenakaan. Hai kirjoittaa pääasiassa spekulatiivista fiktiota sekä omaa kuvitteellista elämäkertaansa nettisivulla Krypto­zoologisia tutkimuksia. Lasten- ja nuorten­ kirjallisuus on Hain tuotannon keskiössä, ja hän on puhunut paljon muun muassa lukemisen tärkeydestä ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden näkyvyydestä. Hai on myös avannut tietä uudelle: hänen teoksensa Kerjäläisprinsessa (Karisto, 2012) oli ensimmäinen suomalainen steampunk-romaani, ja hän on kirjoittanut myös steampunk-novelleja. Lasten- ja nuorten­ kirjallisuuden lisäksi Hai kirjoittaa lyhytproosaa

a­ ikuisille ja vaikuttaa Osuuskumma-­kustannuksessa, joka julkaisee scifiä, fantasiaa ja kauhua sekä muuta spekulatiivista fiktiota. Hain teoksia on ollut ehdolla useille palkinnoille ja ne ovat voittaneet Tulenkantajan (2018, ­Kurniva­mahainen kissa), Blogistanian Kuopuksen (2018, Kolmas sisar), Kirjavan Ketun (2014, Kerjäläis­ prinsessa), Stalker-­palkinnon (2015, Vaski­morsiamen vironnos Vask­mõrsja) ja Atoroxin (2016, Kaunis ­Ululian). Vuonna 2020 Haille myönnettiin Kaarina Helakisa -palkinto. Magdalena Hain kotisivut: www.magdalenahai.com

7


HELSINGIN KIRJAMESSUT 27.–30.10.2022

UUTUUSKIRJAT, ANTIKVARIAATIT JA YLI 1000 ESIINTYJÄÄ. TULE TAPAAMAAN KIRJAILIJOITA JA HANKKIMAAN KIRJAT MESSUHINTAAN! TARJOUS: KOKOAIKALIPUT -20 % Kokoaikalipulla kierrät messut rauhassa ja poimit parhaat palat neljän päivän ohjelmasta! Kun ostat kokoaikalipun verkkokaupasta shop.messukeskus.com alennuskoodilla 4PAIVAA viimeistään 31.7., saat sen huippuedulliseen hintaan: 4 päivää, aikuiset 24 € ja 4 päivää, muut 16 €.

AVOINNA: to–la klo 10–20, su klo 10–18. SAMALLA LIPULLA: Viini ja Ruoka -messut (K18) HELSINGINKIRJAMESSUT.FI | #KIRJAMESSUT

8


Malka

OLDER

M

alka Older (PhD) on tutkija, kirjailija ja avustustyöntekijä. Hän väitteli Institut d’Etudes Politiques de Paris -korkeakoulusta organisaatiososiologian oppiaineesta vuonna 2019. Olderin väitöskirja tutki monitasoisen hallinnon ja kriisivasteen dynamiikkaa esimerkkitapauksinaan hurrikaani Katrina ja vuoden 2011 Japanin tsunami. Hänellä on lisäksi kandidaatin tutkinto kirjallisuudesta Harvardista ja maisterintutkinto kansainvälisistä suhteista ja taloustieteestä Johns Hop­kins Universitystä. Hän on julkaissut tutkimus­ artikkeleita mm. rahoituksesta ja kilpailusta humanitaarisessa työssä, hätäavun sekuritisaatiosta Yhdysvalloissa ja kriisiavusta uhkana. Hän opettaa prediktiivistä fiktiota ja humanitaarisen avun ja kehitys­yhteistyön aiheita Arizona State Universityssä sekä luovaa genre­ kirjoittamista Colorado Western Universityn MFA-­ ohjelmassa, minkä lisäksi hän on Centre De Sociologie des Organisations -tutkimuslaitoksen tutkija.

Hänen poliittinen science fiction -trillerinsä Info­ mocracy nimettiin vuoden 2016 kirjojen parhaimmistoon Kirkus, Book Riot ja Washington Post -julkaisuissa. Romaani oli jatko-osiensa Null States (2017) ja State Tectonics (2018) ohella ehdolla parhaan kirjasarjan Hugo-palkinnolle vuonna 2019. Older kirjoittaa lisäksi Realm-äänikirjapalvelussa ilmestyvää Ninth Step Station kyberpunk-sarjaa ja Orphan Black tv-sarjan äänikirjajatko-osia. Hänen runojaan ja novellejaan on julkaistu lukuisissa lehdissä ja verkkojulkaisuissa, minkä lisäksi kokoelma And Other Disasters ilmestyi loppuvuodesta 2019. Olderilla on yli kymmenen vuoden kokemus humanitaarisesta ja kehitysyhteistyöstä niin kenttä­ toimistoissa kuin globaaleissa ohjelmissakin. Hän on johtanut ohjelmatyötä Indonesiassa ja työskennellyt hätäaputehtävissä Sri Lankassa, Ugandassa, Darfurissa, Indonesiassa, Japanissa ja Malissa.

9


10

★ SCIFi

★ KIRJAT

★ FANTASIA

★ ELOKUVAT

★ KAUHU

★ SARJAKUVAT


Marko

HAUTALA

M

arko Hautala on vaasalainen kauhukirjailija, joka on erikoistunut psykologiseen kauhuun. Hänen teoksiaan on käännetty kahdeksalle kielelle, muun muassa saksaksi, italiaksi ja englanniksi. Hautalaa on kuvailtu Suomen Stephen Kingiksi, jonka teokset ovat kananlihalle nostattavaa aavemaista, otteessaan pitävää kauhua. Hautala oli vuonna 2021 ehdolla Shirley Jackson Awardin saajaksi. Hän on saanut Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2010 romaanista Käärinliinat ja Tiiliskivi-­ palkinnon romaanista Itsevalaisevat 2008. Lisäksi hän oli Nuori Aleksis -ehdokkaana vuonna 2013. Hautala on kansainvälisen Horror Writers Associationin ­täysjäsen. Ennen vapaaksi kirjailijaksi siirtymistä Hautala ehti työskennellä monenlaisissa töissä, muun muassa opettajana, elokuvakääntäjänä ja hoitajana psykiat-

risessa sairaalassa. Hautala on opiskellut englannin kieltä ja kirjallisuutta sekä Suomessa että Englannissa. Hautala kertoo kuuntelevansa kirjoittaessaan dark ambient -musiikkia tai klassista musiikkia. Muutamiksi suosikkikirjailijoikseen hän mainitsee R ­ amsey Campbellin, Thomas Ligottin, H. P. L­ ovecraftin ja ­Edgar Allan Poen. Hautala kertoo myös, että tausta­ työstä hän tekee välttämättömän, mutta saa paremmin inspiraatiota kiertelemällä kiinnostavissa teokseen liittyvissä paikoissa, esimerkiksi raunioilla. Ylipäänsä hän hyödyntää omia kauhun kokemuksiaan inspiraation lähteenä, sillä jokaisen negatiivisen kokemuksen voi hyödyntää kirjoittaessaan. Hän tunnustaa itse pelkäävänsä pimeää. Hautalan kotisivut: markohautala.fi

11


Ohjelmassa mukana myös Jussi Ahlroth Katri Alatalo Siiri Enoranta Carita Forsgren Tiina Hautala Karoliina Heinola Joanna Heinonen Sini Helminen Saara Henriksson Jari Hiltunen Petri Hiltunen Anu Holopainen Emmi Itäranta Juha Jyrkäs Katri Kauppinen

Janne Kellari Artemis Kelosaari Taru Kumara-Moisio Jukka Laajarinne Anne Leinonen Liliana Lento Elli Leppä Lucilla Lin Olli Lönnberg Anne Martin J. S. Meresmaa Anniina Mikama Cheryl Morgan Ursula Mursu Mia Myllymäki

J. Pekka Mäkelä Anni Kuu Nupponen Elina Pitkäkangas Tiina Raevaara Mikko Rauhala Ilja Rautsi Xan van Rooyen Elina Rouhiainen Edmund Schluessel Vesa Sisättö Sami Tissari Reetta Vuokko-Syrjänen Regina Kanyu Wang Helena Waris


YLEISTÄ INFORMAATIOTA Tarkista lisää tietoja ja mahdolliset muutokset nettisivuiltamme: www.2022.finncon.org

YLEISTÄ • • • • •

Muista juoda tarpeeksi tapahtuman aikana. Huomioi muut ja pidä kulkuväylät avoimina. Vältä vahvojen hajusteiden käyttöä. Huolehdithan siisteydestä ja viet roskat roskikseen. Älä kiinnitä mitään seiniin kysymättä lupaa Infosta. Olemme Alvar Aallon suunnittelemassa rakennuksessa, joten on rajoitettua, mihin asioita voi kiinnittää.

tarjonnasta ei löydy haluamaasi, metrolla pääsee näppärästi myös isompiin ostoskeskuksiin esimerkiksi Tapiolan Ainoaan, Kamppiin tai Isoon Omenaan.

PANKKIAUTOMAATTI Lähin Otto-automaatti löytyy Aalto-yliopiston metroasemalta A Bloc -kauppakeskuksen ensimmäisestä kerroksesta.

TAPAHTUMAN AUKIOLOAJAT

LASTENHOITOTILA

Pe 16–20 La 10–20 Su 10–15.30

Kandidaattikeskuksen yläkerrassa on sermeillä suojattu lastenhoitotila, jonka vieressä on vessat ja vesi­ piste. Tilassa on mikroaaltouuni, pöytiä ja tuoleja sekä leluja ja pelejä.

Lisäksi Otaniemen kirjasto (Tietotie 6), on auki ­lauantaina 12–18 ja sunnuntaina 10–16.

ILTABILEET

INFO-PISTEEN SIJAINTI Info sijaitsee ala-aulan keskivaiheella narikan yhteydessä. Ala-aulasta löytyy myös taidekuja, kirjamyyntiä ja scifikirppis ja D- ja E-saleihin johtavan käytävän varrelta Jukka Murtosaaren muistonäyttely. Käytävästä pääsee myös sisäpihalle.

Lauantain iltabileet järjestetään Espoon mafian koti­ paikassa, ravintola Harakanpesässä (Leppävaara, ­Leipurinkuja 2). Lisätietoja nettisivuilla.

TUKIJÄSENYYS

ESTEETTÖMYYS

Vaikka Finncon on ilmainen, kävijät voivat tukea tapahtumaa hankkimalla kannatusjäsenyyden. Kannatus­ jäsenyys maksaa 25 euroa ja sillä saa erilaisia pieniä etuja ja järjestäjien ikuisen kiitollisuuden. Tapahtuman aikana kannatusjäsenyyden voi hankkia infosta.

Kandidaattikeskus on esteetön rakennus, mutta esteettömät reitit joihinkin ohjelmatiloihin ovat pitkiä. Lue nettisivuiltamme tarkemmin esteettömyydestä.

TUPAKOINTI Tupakoithan vain sille varatulla paikalla Z-oven lähistöllä.

RUOKAILU Aalto-yliopiston metroaseman yhteydessä on A Bloc -kauppakeskus, josta löytyy Alepan ja K-marketin lisäksi myös kahviloita ja ravintoloita. Jos ostos­keskuksen

WLAN Aalto open on maksuton avoin wlan, johon ei tarvita erillisiä tunnuksia. 13


Finnconissa tapahtuu myös HELMET-KIRJASTO

SVENSKA PROGRAMPUNKTER PÅ FINNCON

Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjaston infopiste on avoinna la 12–18 ja su 10–16. Pisteellä on tarjolla mahtavia kirjavinkkejä sekä tietoa pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastosta. Lisäksi voit pelata lautapelejä. Otaniemen kirjasto pienen matkan päässä on myös avoinna la 12–18 ja su 10–16. Kirjasto palvelee normaalisti: käy lainaamassa kirjat, myös kirjastokorttien teko onnistuu. Finnconin aikana Otaniemen kirjaston VR-laseilla voit tutustua yleisten kirjastojen VR-maailmaan Metsänhaltija sanojen jäljillä. Tervetuloa Helmet-kirjastojen pisteelle ja Ota­ niemen kirjastoon!

Sedan 2003 har Finncon haft program också på svenska, årets Finncon är inget undantag. Det svenska programmet följer samma koncept som det fi­ nska och engelska, alltså mer eller mindre allvarliga föredrag och paneldiskussioner om diverse fantastik­ relaterade ämnen. Bland årets program finns t.ex. en diskussion om varför skurkarna ibland är så mycket intressantare än hjältarna och en presentation av den finlandssvenska rollspelspoddcasten poD&Den. Vi välkomnar också fandomfamiljens nyaste medlem, Ålandsfandom, vars representanter kommer att berätta om hur science fiction- och fantasyfansen på Åland organiserade sig till Fandomsällskapet Ålanden och vad de håller på med.

TYÖPAJAT JA LUKUPIIRIT Finnconin ohjelmassa on työpajoja ja lukupiirejä, joista kerrotaan tarkemmin ohjelmasivuilla ja n­ etissä. Lukupiirit korvaavat aiemmista Finnconeista tutut Kaffee­klatschit. Tarkista ilmoittautuminen työpajoihin ja lukupiireihin Finnconin nettisivuilta tai Infosta.

NAAMIAISET Naamiaiset kuuluvat tiiviisti Finncon-perinteeseen, onhan niitä järjestetty osana Finnconin ohjelmaa ainakin vuodesta 1989! Naamiaiset ovat vuosien varrella saaneet vähän erilaisia toteutuksia ja myös osallistujamäärät ovat vaihdelleet paljonkin. Aina kuitenkin löytyy komeita ja ajankohtaisia asuja, jotka paljastavat tekijöidensä luovat taidot ja villinä juoksevan mielikuvituksen. Tänä vuonna naamiaiset toteutetaan ”double-action” ohjelmanumerona yhdessä Helsingin nörteimmän kuoron Another Castlen kanssa. Ensin on siis luvassa naamiaishuumaa, sitten perään nörttiä kuoromusiikkia! Ilmoittaudu Finnconin pukukilpailuun e­ nnakkoon torstaihin 7.7. mennessä osoitteeseen naamiaiset@­ 2022.­finncon.org tai tapahtuman aikana infoon lauantaihin 9.7. klo 12 mennessä. Palkintona on luvassa ainakin mainetta ja kunniaa!

14

SCIFIKIRPPIS Järjestyksessään 12. Scifikirppiksen löydät Kandidaatti­ keskuksen pääaulasta. Tule tekemään fantastisia kirja­ löytöjä kirpparihinnoin! Kirpputori on auki Finn­conin aukioloaikoina. Huom! Jos sinulla on kirjoja myynnissä, haethan myymättömät pois sunnuntaina viimeistään klo 15.30, ellet halua lahjoittaa kirjoja järjestäville seuroille.

TAIDEKUJA Piirroksia, koruja, omakustanteita ja paljon muuta on tarjolla jälleen Finnconin Taidekujalla Kandidaatti­ keskuksen pääaulassa.

MIITIT Ohjelmassa on Suomen fantasia- ja tieteiskirjoittajien miitti. Tarkista mahdolliset muut miitit nettisivuilta.

VALOKUVAUS Finnconin virallinen valokuvaaja Henry Söderlund kiertää kuvaamassa tapahtumaa.


Spekuloi kuin hirvi Niklas Ahnberg

Sami Tissari

Krysa

Poika joka käveli vetten päällä

”Teoksen spekulatiivi­ nen tarinamaailma ei pelaa kauhistuttami­ sen keinoilla, sillä Tis­ sari viljelee huumoria hahmoissa ja tapahtu­ missa. Kokonaisuus ve­ tää mukaansa kuvittelu­ voimansa ansiosta.” –TS

Synkkä ja tunnelmallinen kasvutarina pojasta, joka kamppailee hallitak­ seen sisälleen kätket­ tyjä pahuuden voimia. Jännityskertomuksen tavoin etenevän tarinan keskiössä on myyttien ja mysteerien värittämä rinnakkaistodellisuus.

Muista myös Muistoja planeetta Maasta -trilogia!

Jyrki Vainonen

Leigh Bardugo

Liu Cixin

Täytetyt

Korppien kehä

Pallosalama

”Muistot hapertuvat ja minuus pyyhitään pois: mestarillisen tarinankutojan romaani soitte­ lee alitajuntaa.” –HS

Paluu Grishaversumiin. Shadow & Bone ­sarjan toinen tuotantokausi tulossa pian Netflixillä!

Tappavan pallosalama arvoitus vie Chenin hylättyyn neuvostotukikohtaan keskelle kylmintä Siperiaa.

Koodilla FINNCON saat 30 % alennuksen kaikista scifi-kirjoista osoitteessa aulakustannus.fi 1.9.2022 asti

Kirjakaupoista kautta maan tai verkkokaupastamme aulakustannus.fi P.s. Kun liityt postituslistallemme, saat 20 prosenttia alennusta kaikista tuotteista!


Merja Polvinen ja Esko Suoranta

AKATEEMINEN OHJELMA: HOPE AND RESILIENCE

S

uomen science fiction- ja fantasiatutkimuksen seura Finfar sekä Finncon järjestävät yhteistyössä spefitutkimukseen keskittyvän akateemisen ohjelman osana 2022 conia. Kansainvälisen konferenssin teema on Hope and Resilience ja kunnia­ vieraana kirjailija/tutkija Malka Older. Akateeminen ohjelma on avoin kaikille con-kävijöille, mutta jotkin konferenssikäytännöt ja -perinteet ovat omiaan aiheuttamaan hämmennystä…

KENTTÄOPAS AKATEEMISEN KANSSA­ KÄYMISEN SEURAAMISEEN ”Field guides are often designed to help users dis­ tinguish animals and plants that may be similar in appearance but are not necessarily closely related.” (Wikipedia)1

Finncon 2022 tarjoaa upean mahdollisuuden nähdä akateemikkoja luonnollisessa ympäristössään. Näiden harvinaisten ja arkojen olentojen tunnistamiseksi ja niiden säikyttämisen välttämiseksi tarjoamme muutamia huomioita akateemikkojen lajityypillisestä käyttäytymisestä: 1) Akateemikot eivät järjestä paneeleja. Tai siis, no, järjestävät kyllä, mutta paneeleiksi kutsutut asiat eivät ole oikeasti paneeleja. Jokaisessa akateemisessa paneelissa on kahdesta kolmeen osallistujaa, jotka eivät esittele itseään, eivätkä kerro yleisölle miksi uskovat päätyneensä kyseiseen paneeliin tai tarjoa omaa määritelmäänsä eeppisestä fantasiasta.2 Sen sijaan puheenjohtaja esittelee jokaisen puhujan, jotka sitten käyttävät 15 minuutin puheen­vuoron. 16

Tänä aikana puhujan keskeyttäminen maailman­ loppua vähäisemmin perustein aiheuttaa rutkasti pahennusta. Toisaalta, jos puhuja ylittää viidentoista minuutin aikarajansa, puheenjohtaja ampuu tätä ­sädepyssyllä. Kun puhujat ovat käyttäneet puheenvuoronsa, on vielä vartti aikaa keskustelulle ja kysymyksille yleisöstä. Puheenjohtaja myöntää puheenvuorot. Älä puhu ilman lupaa tai sinua saatetaan ampua säde­ pyssyllä. 2) Akateemikot eivät ole spefifaneja. Tai, no juu, ovathan he, mutta he esittävät, etteivät ole. Jos nimittäin jää kiinni innostuneesta hihkumi­ sesta tutkimusaiheeseensa liittyen, saattaa joutua ammutuksi sädepyssyllä. Sen sijaan akateemikot harjoittavat kritiikkiä – erityistä kieltä, jonka he ovat itse kehittäneet ja joka tavan takaa saa sitä taitamattomat hämmennyksiin. Tämä ei toki tarkoita, että akateemikkojen sanomisilla ei olisi merkitystä, mutta joskus siltä kyllä saattaa kuulostaa. Koska akateemikot puhuvat kritiikkiä eivätkä hihku, he myös vastaavat mielellään kritiikkiin. On mahdollista, että esitelmää seuraavat kysymykset pudottavat pohjan koko esitelmältä, mutta tämä ei saa heitä ampumaan toisiaan sädepyssyillä. Siispä: 3) Akateemiset keskustelut ovat aina vakavia ja kohteliaita. Paitsi silloin kun eivät ole. Tämä riippuu myös siitä, kenet on ammuttu sädepyssyllä. Kun kysyy kysymyksen tai kommentoi akateemista esitelmää, on hyvä tehdä se lyhyesti. Lukuisat akateemikot ovat varsin uneliaita ja saattavat torkahtaa, jos jutusta ei tule loppua.


Osuuskumma juhlii: 10 vuotta kummaa kirjallisuutta!

Opiksi kirjoittajan matkalle: Kumma kirjoitusopas Sanotaan, ettei ole tyhmiä kysymyksiä. Tästä johtuen kaikkien con-kävijöiden kannattaa itsevarmasti esittää kysymyksiä myös akateemisessa ohjelmassa. Yksi poikkeus sääntöön toki on: tyhmiä kysymyksiä ei tule kysyä.3 Summa summarum, akateemisen ohjelman pa­ neelit ovat turvallisia ympäristöjä kaikille conin osallistujille. Huomatkaa kuitenkin, että akateemikkojen tapa upottaa hampaansa tutkimusaiheisiinsa saattaa altistaa vakavan ajattelun roiskeille.4

Tule tutustumaan Finnconpöytämme uutuuskirjoihin ja hakemaan juhlavuoden etukoodi!

osuuskumma.fi

1. Wikipediaa ei voi koskaan käyttää legitiiminä lähteenä akateemisessa kontekstissa. 2. Paitsi toki tilanteissa, joissa esitelmä käsittelee eeppisen fantasian määritelmää tutkimuksen näkökulmasta. 3. ”Tyhmä kysymys” s. tyh·mä ky·sy·mys \ˈtyhmæ kysymys\: virke, fraasi tai sana, joka ei varsinaisesti vaadi vastausta, vaan jota käytetään kysyjän oman osaamisen esittelyyn; myös kysymys asiasta, jonka vastaus kyllä kävi esitelmästä ilmi, mutta kysyjä ei kuullut sitä tultuaan sisään myöhässä; myös kysymys, jonka tarkoitus on kertoa, ettei puhujan tulisi tutkia asiaa ”x” vaan Hannu Rajaniemeä, koska ­Hannu Rajaniemi on selkeästi kiinnostavampi aihe. 4. Jotkut asiantuntijat kertovat nähneensä akateemikkoja, joilla on huumorintaju, mutta kyseessä on saattanut olla yksittäinen geneettinen friikki vailla mahdollisuutta ­lisääntyä. 17


Petri Hiltunen

JUKKA MURTOSAAREN MUISTONÄYTTELY

A

ivan liian nuorena kuollut kuvittaja ja sarjakuvantekijä Jukka Murtosaari (1963–2016) oli erityisen merkittävä hahmo nimenomaan suomalaisen scifi-fandomin kannalta. Kun ensimmäinen Finncon järjestettiin vuonna 1986 tapahtuman komean julisteen taiteili juuri Jukka Murtosaari. Kertomansa mukaan Jukka aloitti sarjakuvien tekemisen jo kymmenvuotiaana eli vuonna 1973. Hän tunnusti suurta rakkautta genreen heti uransa alkumetreiltä, ja moni varmasti tuntee hänen käden­jälkensä

18

parhaiten juuri alan kirjojen kansikuvista. Hänen pensselinsä elävöitti Philip K. Dickin, Robert Silver­bergin, James Herbertin, Isaac Asimovin, J. G. Ballardin, Marion Zimmer Bradleyn, Michael Moorcockin ja monien muiden klassisten kirjailijoiden käännöksiä. Myös suomalaiset alan pioneerit kuten H. R. Halli, Marton Taiga ja Outsider saivat Jukan käsittelyssä uuden ilmeen. Eipä hänelle myöskään kauhu ollut vieras alue, kuten H. P. Love­craft, August Derleth, Clark Ashton Smith, Tanith Lee, Melanie Tem, Neil Gaiman, Ray Garton sekä kokoelmateokset Kuun pimeä puoli, Rock on rajaton kauhu, Aavistus verta, Pedon merkki ja muita kauhuja helposti todistavat. Kun Juhani Hinkkanen ja Kai Ekholm tekivät vuonna 1990 ensimmäisen suomalaisen tietokirjan science fictionista, kannen tekijäksi haluttiin luonnollisesti Jukka Murtosaari. Mainospiirtäjän koulutuksen saanut Jukka suhtautui käsityöläisen ylpeydellä taiteen tekemiseen ammattina, mutta hän jaksoi silti piirtää ja kirjoittaa myös ilmaiseksi useiden science fiction -seurojen lehtiin, kuten Spiniin, Porttiin ja Tähtivaeltajaan. Moni muistaa esimerkiksi hänen mestarillisen Hong Kong -elokuvateemaisen kansimaalauksensa Tähtivaeltajan numerossa 1/92. Sarjakuvaseurojen lehdissä kuten Kannuksessa ja Kitsaksessa minäkin tutustuin ensi kertaa Murtsin sarjakuviin. Hänen omat käsikirjoituksensa olivat aina scifiä, ja erään Etelä-Amerikan viidakoihin sijoittuvan lyhyen juttunsa hän aikoi laajentaa albumin mittaiseksi tarinaksi. Tästä rakkaasta projektista paisui lopulta niin valtava ja työläs hanke, että valitettavasti se ei ikinä ehtinyt valmiiksi asti. Parhaiten hänen sarjakuvistaan löytää tänä päivänä kahta Kari Vaijärven käsikirjoitukseen tehtyä Jake


albumia, Tituksen profiili ja muita seikkailuja (1987) sekä Valhallan portti ja muita seikkai­ luja (1988). Näistä jälkimmäistä hän sanoi minulle omaksi suosikikseen, koska se sisälsi aikamatkustusta viikinkien pariin. Kaupallisella puolella hän saavutti yhden suurista haaveistaan päästessään 1990-luvun alussa Amerikassa asuessaan piirtämään Disneyn sarjakuvalehtiin. Hän piirsi yhtiölle nopeassa tahdissa 56 kantta Aku Ankka-, Roope-setä- ja Roger Rabbit -lehtiin, mutta tämä ura valitettavasti kariutui Disneyn ajettua alas sarjakuvien tuotantonsa. Myöhemmin hänen hioutunut tyylinsä sopi täydellisesti Muumi-lehteen, johon hän piirsikin useita seikkailuja. Tutustuin itse Jukkaan vuonna 1988, kun olimme yhdessä Kivi Larmolan ja Anssi Rauhalan kanssa piirtämässä Sindbad-animaatiota. Meillä riitti paljon puhuttavaa, koska fanitimme niin paljon samoja asioita. Parhaiten muistan hänen hymynsä, joka tuntui karehtivan aina hänen suupielessään. Hänen kauttaan sain myös ensimmäisen oikean kuvituskeikkani. Pieni kustantamo oli julkaisemassa Burroughsin Tarzan-kirjoja uudestaan, ja he kaipasivat uutta visuaalista ilmettä. Jukka oli jo maalannut kannet, ja minun vastuulleni lankesi Talttumattoman Tarzanin mustavalkoinen kuvitus. Riemumme vaihtui murheeksi, kun kustantamo meni yllättäen nurin, ja kaikki originaalimme katosivat sen siliän tien! Minulle jäi valokopiot kuvistani, mutta

Jukan upeista maalauksista on jäljellä vain muistot. Valitettavasti tämä riski oli silloin ennen muinoin todella suuri, kun kuvia ei vielä lähetetty digitaalisesti vaan taide toimitettiin fyysisesti tilaajalle. Sekä Jukka että minä menetimme paljon vuosien varrella. Tähän Finnconin näyttelyyn olemme saaneet hienon kattauksen Jukka Murtosaaren töitä, kiitos Jukan siskon Tiina Murtosaaren. Moni ikoninen maalaus on kuitenkin kateissa, esimerkiksi se upea aiemmin mainittu Tähtivaeltajan kansi. Täytyy vain toivoa, että puuttuvat työt ovat yhä jossain, makaavat varastojen uumenissa odottaen tulevaa löytymistään. Oli töiden kohtalo mikä tahansa, Jukan perintö elää ihmisten kirjahyllyissä, siellä missä hän halusikin sen elävän.

NÄYTTELYN TYÖT 1. Science Fiction -tietokirjan kansi, 1990. 2. Kansi Lemminkäinen, Pertti Rajala. Kirjastopalvelu, 1995. 3. Maalaus, 1990. 4. Maalaus, 1990. 5. Maalaus. 6. Vauhtikaverit ja taistelu auringosta, Jaana Lappo. Luonnos Kari Korhonen, 2000. 7. Paholaisen profeetta, Ray Garton. WSOY, 1993. 8. Kuvitusta kirjaan Haamulinnan perillisiä. Toim. Matti Savolainen ja Päivi Mehtonen. Artikkeli ”Miten moderni maailma kohtaa irrationaalisen”. Kirjastopalvelu, 1992. 9. Kuvitus, 1988. 10. Työnäyte Disneylle, 1990. 11. Kansi Portti-lehteen 4/2005. 12. Kansi Kuivunut maailma, J.G.Ballard. Jalava, 2013.

13. Kuvitusta kirjaan Haamulinnan perillisiä. Toim. Matti Savolainen ja Päivi Mehtonen. Artikkeli ”Muovista gotiikkaa”. 1992. 14. Kansi Operaatio Aamutähti, Peter O’Donnel. Jalava, 2012. 15. Finncon-juliste, 1986. 16. Kuvitusta City-lehteen, todennäköisesti 1999. 17. City-lehden kuvitusta. 18. City-lehden kuvitusta. Numero 45, 2003. 19. City-lehden kuvitusta. Numero 45, 2003. 20. Maalaus, 2005. 21. Maalaus, 2006. 22. Maalaus, 1989. 23. Maalaus. 24. Kuvitus. 25. Kuvitus, 1989. 26. Kuvitus, 1981. 19


Marianna ”Kisu” Leikomaa

30 VUOTTA FANDOMISSA APUA, ONKO SIITÄ NIIN PITKÄ AIKA?

F

andom! Mitä siitä voisi sanoa mitä ei ole jo sanottu? Niin kuin moni muukin asia, fandom on muuttunut viimeisten melkein 30 vuoden aikana melkoisesti. Mutta oliko ennen kunnollisempaa kuin nykyään? Omat ensikosketukseni suomalaiseen fandomiin kuulostavat varmasti varsin tutuilta muiden aikalaisteni korviin. Vaikka olinkin lukenut fantasiaa ja scifiäkin – ja fanittanut Star Trekiä! – jo useamman vuoden ajan, oli fandom minulle täysin tuntematon ennen kuin ystävä kiskoi minut mukaan Suomen ­Tolkien -seuran vuosikokoukseen. Siitä olikin hyvä ryhtyä Seuraan aktiiviksi, Finnconiin ja Ropeconiin edustamaan ja pöydän taakse istuskelemaan. Seuraavana vuonna tein ensimmäisen ”suuremman” fandom-­tekoni, eli olin mukana perustamassa Smial Morelia Tampereelle vuonna 1995. Tampereelle oltiin kaavailtu smialia jo pitkään, mutta mitään konkreettista ei ollut tapahtunut aiemmin. Ja jo muutamaa

Finncon 2009 20

vuotta myöhemmin Morel järjesti ensimmäisen Tamfan-­ fantasiatapahtuman Tampereella. Tamfan tuli alun perin paikkaamaan fandomissa olevaa aukkoa, eli kun Finncon oli joka toinen vuosi, järjestettiin (merkittävästi) pienempi ja kevyempi Tamfan aina sitten niinä vuosina kun Finnconia ei ollut. Aktiivisuus Morelissa ja Tolkien-seurassa, sekä tietenkin Finnconit ja Ropeconit, muodostivat pitkään tärkeimmän ytimen fandomiani, mutta vuonna 2005 asiat muuttuivat reippaammin Glasgow’n Worldconin myötä. Siellä tuli tutustuttua paremmin myös muihin suomalaisiin fandomin edustajiin – ihanaa, että kaikilla oli badget – ja siellä sitten tuli juteltua toisen tulevan super-aktiivin, Karon, kanssa siitä että voisi olla jo aika järjestää Tampereella Finncon, sellaista kun ei aiemmin oltu järjestetty. Hieno idea, mekin voitaisiin olla mukana jossain pienessä roolissa, järjestää vaikka naamiaiset. No, 2008 Finncon–Animeconissa olinkin sitten hieman yllättäen tapahtuman Supreme Queen of Everything – olin suostunut conin puheenjohtajaksi ainoastaan sillä ehdolla, että saisin käyttää ko. titteliä. (Eikä Karonkaan rooli ihan pieneksi sitten jäänyt). Vuoden 2008 jälkeen olenkin sitten tehnyt vaikka mitä – oikeastaan varsinaista spefin tuottamista lukuunottamatta olen ollut mukana melkein kaikessa. Kirjoitan arvosteluita ja artikkeleita fanzineihin, olen ollut erilaisissa palkintoraadeissa, osallistun ohjelmantekijänä (ja muutenkin vapaa­ehtoisena) coneihin, olen järjestänyt ja järjestän yhä suomalaisten spefi-seurojen Yhteistyökokouksia, toiminut useissa eri tapahtumissa (Finncon, Åcon, Tracon, Tampere Kuplii, Tampereen roolipelitapahtuma Tarot, Tamfan) useissa eri rooleissa


(ohjelmatiimi, kunniavierasvastaava, tiedotus) – ja pakkohan sitä on olla hieman ylpeä myös Worldon 75:n ohjelmatiimin vetovastuusta (ja ohjelmatiimistä!). Fiktiota en kirjoita, mutta satunnaisia filkejä on tullut naputeltua ja – yleisön kauhuksi – esitettyä. Mutta onko mikään muuttunut? No tietenkin on! Ihan ensimmäisenä tietenkin mieleen nousee kommunikaatio. Kun ekoja Tamfaneja suunniteltiin, piti niiden ajankohta suunnitella aina tarkkaan jotta niitä pystyi mainostamaan edellisen vuoden Finn­conin ohjelmalehdessä: se oli oikeastaan tapahtuman tärkein markkinointikanava. Toki sähköpostilistoja, paikallislehtiä ja julisteitakin hyödynnettiin, mutta siinäpä se melkein oli. Nykyään, kuten arvata saattaa,

markkinointi on siirtynyt lähes kokonaan sähköiseen muotoon ja ennen kaikkea sosiaaliseen mediaan. Sosiaalinen media mahdollistaa toki laajemman kuulijakunnan, mutta sen vaatima jatkuva ylläpito ja reagointi käy raskaaksi. Tapahtumajärjestäjänä alkaa tuntua siltä, että missään ei oikein enää onnistu, vaan kaikesta on aina jonkun valitettava, välittömästi ja julkisesti, ja kaikkeen pitää reagoida heti. Joskus ihmettelee itsekin miksi kukaan jaksaa tätä enää… Toinen on tietenkin suomalaisen spefin ja f­ andomin kasvu ja kansainvälistyminen. Vuonna 2005 Glasgow’ssa järjestettiin Suomi-bileet, jossa todellakin heitettiin Suomi kerralla fandomin maailmankartalle. Bileet olivat ikimuistoiset (tai sitten muistoja ei ole lainkaan…) ja

VUODEN 2006 FINNCONIIN JEFF VANDERMEERILLE KIRJOITETTU FILK (SUOMEKSI JA ENGLANNIKSI) Festival of Freshwater Squid (Sävel: ”Teddykarhujen huviretki”)

In English! (to the tune of ”The Teddy-Bear’s Picnic”)

Jos ulos haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt. Näät siellä lammikot veriset ja tantereet myllätyt. Kas ambergrisiläiset taas on nyt käyneet vanhaan karkelohon on juhla jälleen jättikalmarimme!

If you go out to the town tonight you’re in for a big surprise! You see the streets, they are paved with blood you hardly believe your eyes. For every person ever there was will be outside, simply because today the Ambergrisians have their squid feast!

Näin kaupunkimme asukkaat saa taas ulkona mellastaa. Ja kaikki eksyneet turistit he rauhassa teurastaa. Turistit kun laumoina ain, he tänne saapuvat vuosittain, nähdäkseen juhlan jättikalmarimme!

You see our citizens everywhere, they party just all around. And all the tourists who lost their way get murdered without a sound. The tourists flock here yearly, you see to be a part in our revelry, to see the Ambergrisians have their squid feast.

Juhla jokavuotinen tuon suuren kalmarin on villi niin kerrassaan. Turistitkin kautta maan käy sitä tänne aina katsomaan.

Our annual squid affair with all its fun and flare is simply a sight to see. Tourists all will stop and stare because they know this is the place to be.

Kansalaiset taaskin juo, on kadut niin kuin suo ja elo niin huoleton! Vaan aamuyöstä harmahat sienet vie ruumiit piilohon, jo uupuneet bailaajatkin on!

See our people drink and fight, because just for one night, they never have any woes! But in the morning gray caps will come, and corpses drag away And all surviving the night can go home!

(Eka säe uudestaan)

(Repeat 1st verse) 21


niihin edelleenkin ajoittain kuulee ulkomaisten fanien viittaavan. Mutta vielä siinä vaiheessa oli täysin mahdotonta ajatella, että vain kymmenen vuotta myöhemmin Helsingissä alettaisiin oikeasti järjestää World­ conia. Samoin siihen aikaan suomalaisia spefi-kirjailijoita tunnettin ulkomailla vain Tove Jansson; Johanna Sinisalo oli juuri alkamassa lyödä itseään läpi. Nythän tämäkin tilanne on aivan toinen, ja ”kansainvälisen tason” kirjailijoita on Suomessa paljon. Sanon ”kansainvälisen tason” sitaateissa, vaikka juuri tätä termiä todella usein kirjojen mainosteksteissä käytetään. Monet näistä kirjailjoista ovat nimittäin merkittävästi parempia ja omaperäisempiä kuin miljoonia Åcon 3 myyneet anglo-amerikkalaiset hittikirjailijat. Tämä kehityskulku on tietenkin todella hyvä ja toivottavasti suomalaiset kirjailijat jaksavat markkinoida itseään ulkomaille aktiivisesti jatkossakin. Kolmas iso muutos on fandomin jatkuva kasvu. 2021 järjestettiin VirtuaaliTamfan (tiedämme-kaikki-­ miksi-virtuaalinen), mutta sitä edeltäneestä Tam­ fanista oli jo monta vuotta. Monet ovatkin ihmetelleet miksi sitä ei enää ole järjestetty. Syy on itse

Finncon 2013 22

asiassa ihan selvä ja varsin positiivinen: Tamfania ei enää oikeastaan tarvita. Kun sitä alettiin järjestää, fandom-tapahtumat Suomessa olivat Finncon, Ropecon ja Kirjamessujen ohjelma, eikä Finnconiakaan ollut joka vuosi. Nyt noiden rinnalle on tullut paljon uusia, erikokoisia tapahtumia, esimerkiksi Lokacon, Tähtivaeltaja-päivä, Escon, Turconen, Hämärä, Åcon, Archipelacon ja Finn­conkin järjestetään (lähes) joka vuosi. Huviretki tienpientareellekin on palannut. Eli se aukko, jota Tamfan luotiin täyttämään, on täytetty jo moninkertaisesti ja sehän on vain upeaa! Mikä sitten ei ole muuttunut? Fandomin kaikkein ”syvin ydin”, tai ainakin siltä onneksi tuntuu. Kun tapaa uusia fandom-ihmisiä, usein yhteys heihin muodostuu heti. On aina jotain keskusteltavaa, ja vaikka kaikesta ei tietenkään samaa mieltä olla eikä edes välttämättä faniteta samoja asioita, on keskustelu yleensä mukavaa ja – määrittelystä riippuen – järkevää. Fandom myös tukee ja kannustaa omiaan. Kun joku ”meistä” tarvitsee apua, tavalla tai toisella, fandom nousee edelleen auttamaan. On kyse sitten sairastumisesta tai muusta ikävästä tilanteesta, fandom huomioi ja osoittaa tukensa. Ja tämä onkin ehkä suomalaisen fandomin kaikkein tärkein asia itselle: sen yhteisöllisyys. Voisin edelleen istua yksin kotona katsomassa Star Trekiä Netflixistä ja lukemassa kirjoja, käydä ehkä joskus jossain tapahtumassa kuuntelemassa kuinka Hienot Kirjailijat puhuvat. Mutta ei. Haluan olla jatkossakin aktiivinen osa fandomin hienoa ja yhteen hiileen puhaltavaa yhteisöä. Toivottavasti voin omalla osallanikin tuoda tuohon yhteisöön jotain positiivista ja parhaimmillaan jotain kivaa!


HALUATKO MUKAAN FANDOMIIN? Suomessa toimii lukuisia spekulatiivisen fiktion harrastajien yhdistyksiä ja ryhmiä.

ENHÖRNINGEN Världsalltets enda finlandssvenska fantastikpublikation. YHTEYS: enhorningen@enhorningen.net

FÖRENINGEN FÖR UNDERLIGA INTRESSEN VID ÅBO AKADEMI R.F. Föreningen för underliga intressen vid Åbo Akademi

JULKAISU: www.enhorningen.net

ESPOON SCIENCE FICTION- JA FANTASIASEURA RY. (ESC) ESC:in tarkoituksena on edistää monimuotoisesti ­scifi- ja fantasiatietoutta jäsenistön ja yleisön keskuudessa, erityisesti Espoossa, sekä toimia suomalaisen tieteis- ja fantasiakulttuurin aseman parantamiseksi. WWW: esc-ape.net,

Espoon science fiction- ja fantasiaseura JULKAISU: Escape-lehti. TAPAAMINEN: Kaikille avoin kokoontuminen joka kuukauden viimeisenä maanantaina ravintola HarakanPesässä Leppävaarassa (Leipurinkuja 2) klo 18 alkaen.

FANDOMSÄLLSKAPET ÅLANDEN

HELSINGIN MAFIA Scifi- ja fantasiaharrastajien vapaamuotoinen pub-­ tapaaminen St. Urho’s Pubissa (Museokatu 10) parittomien viikkojen torstaina klo 18. Helsingin scifimafia

HELSINGIN SCIENCE FICTION SEURA RY Helsingin scifi- ja fantasiaharrastajien yhdistys. Julkaisee Tähtivaeltaja-lehteä ja järjestää tapahtumia. WWW: tähtivaeltaja.com

Tähtivaeltaja

HELSINGIN YLIOPISTON SCIENCE FICTION KLUBI RY

Föreningen för fans och fandom på Åland.

Kohtaamispaikka tieteis- ja fantasiakirjallisuuden ­harrastajille Helsingin yliopistolla.

KONTAKT: alanden.fandom@gmail.com

WWW: hysfk.fi, josta löytyy linkit muihin

Fandomsällskapet Ålanden TRÄFF: Pubträff varje månad på Pub Bastun. Info och datum läggs ut i FB-gruppen ”Science fiction & Fantasy på Åland”.

sosiaalisen median kanaviin ja sähköposti­ osoitteeseen. JULKAISU: Marvin – The Lehti. Uusin julkaisu vain fyysisenä, aikaisemmat numerot myös netissä. TAPAAMINEN: Kerhoilta joka torstai klo 18 alkaen kerhohuone Kissassa (Mechelininkatu 3D).

23


H. P. LOVECRAFT – HISTORIALLINEN ­SEURA RY (HPLHS) Howard Phillips Lovecraftin muistolle omistettu seura, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja edistää kiinnostusta kauhukirjallisuuteen, tukea jäsentensä kirjallisia harrastuksia, luoda uusia lukuja Cthulhu-myytokseen, jakaa tietoa H. P. Lovecraftista ja tuottaa mahdollisuuksien mukaan myös muita lovecraftiaanisia aktiviteetteja.

RASECON Rasecon on Raaseporissa toimiva ryhmä joka kokoontuu kerran kuukaudessa Karjaalla The Yardissa (entinen Art Cafe Serendipity). Keskustellaan spekulatiivisesta fiktiosta ja paljon muusta ja pidetään muuten vain hauskaa. Välillä järjestetään lautapeli-iltoja. Kaikki ovat tervetulleita mukaan. Rasecon

WWW: lovecraftseura.net

H. P. Lovecraft – Historiallinen seura JULKAISU: Kuiskaus pimeässä -lehti ilmestyy

kahdesti vuodessa. TAPAHTUMA: Keväisin seuran järjestämä

KauhuCon kutsuu kultistit Rikhardinkadun kirjastoon osoitteeseen Rikhardinkatu 3, 00130 Helsinki. Lisäksi Finnconin yhteydessä yleensä järjestetään jäsentapaaminen.

JYVÄSKYLÄN SCIENCE FICTION SEURA 42 RY 42 on vuodesta 1989 toiminut seura, jonka tarkoitus on edistää ja tukea science fiction- ja fantasiakulttuurin harrastamista Jyväskylän ja Keski-Suomen alueella. Seura julkaisee Alienisti-lehteä ja järjestää syksyisin Lokacon-tapahtuman. TAPAAMINEN: Seura kokoontuu joka ­kuukauden

3. keskiviikko klo 18 Ravintola Sohwilla (­Vaasankatu 21). WWW: scifi42.fi

RISINGSHADOW Keskustelua ja kirjahyllyjä scifistä ja fantasiasta. WWW: risingshadow.fi

@risingshadowFI Risingshadow (FI)

RISINGSHADOW-MAFIA (HELSINKI) Risinglaisten ja muiden samanhenkisten kuukausittainen kokoontuminen Oluthuone Konepajassa (Konepajankuja 1) joka kuun toinen lauantai klo 19 alkaen. Vakipöydän löytää kiertämällä baaritiskin taakse takanurkkaan (pöydällä varauslappu). Helsingin Rising-mafia

SMIAL MOREL Suomen Tolkien-seura ry:n Tampereen paikallisjaosto eli smial. WWW: iki.fi/basil/morel

NÖRTTITYTÖT RY

TAPAAMINEN: Tapaamisia säännöllisen epä­

Yhdistyksen pyörittämässä Nörttitytöt-blogissa julkaistaan postauksia nörteistä aiheista feministisellä otteella.

TOIMINTAA: lukupiiri, peli- ja leffailtoja, kirja­

YHTEYS: toimitus@geekgirls.fi,

STUDIO KORPPIKELA RY

yhdistys@geekgirls.fi WWW: geekgirls.fi

PORIN SCIENCE FICTION & SARJAKUVASEURA. Järjestäytymisvaiheessa oleva seura keskittyy spekulatiiviseen fiktioon ja sarjakuviin sekä spefisarjakuviin. Jäsenistö harrastaa spefisarjakuvaa Kevyt Metallin kautta, vaikka lehti ei olekaan virallinen seuralehti. YHTEYS: vesa.vitikainen@gmail.com (toistaiseksi) TAPAAMINEN: Kokoontumisia ei ole vielä pidetty

säännöllisesti.

24

säännöllisesti torstai-­iltaisin. esittelyitä ynnä muuta.

Vapaamuotoinen, omaehtoisen elokuvan tuottamiseen erikoistunut kuvausryhmä. YHTEYS: studiokorppikela@hotmail.com WWW: studiokorppikela.com,

Kaikki ryhmän tuotannot ovat vapaasti katsottavissa osoitteessa ­www.youtube.com/ studiokorppikela TAPAHTUMA: Järjestää vuosittain kirjallisuus- ja pop­kulttuuritapahtuma Kummaconin Oulussa.


SUOMEN TIETEIS- JA FANTASIA­ KIRJOITTAJAT RY (STK) Yhdistyksen tavoite on edistää tieteis- ja fantasia­ kirjallisuutta Suomessa, mitä varten järjestämme mm. kilpailuja ja koulutuksia, julkaisemme kirjoitusoppaita ja antologioita ja olemme mukana monissa kirjallisuustapahtumissa. WWW: tieteiskirjoittajat.net YHTEYS: info@tieteiskirjoittajat.net JULKAISUT: Kosmoskynä-paperilehti kaksi kertaa

vuodessa. Kosmoskynä-verkkolehti noin kerran viikossa (www.kosmoskyna.net).

SUOMEN TOLKIEN-SEURA KONTU RY. Yhdistys edistää J. R. R. Tolkienin teosten ja elämäntyön tuntemusta ja tutkimusta Suomessa, luo yhteyksiä Tolkienista kiinnostuneiden välille niin kotimaassa kuin ulkomaille, edistää fantasiakirjallisuuden ja -elokuvien harrastamista sekä toimii yhteistyössä alan verkkosivustojen kanssa.

TAMPEREEN SCIENCE FICTION SEURA Julkaisee Portti-lehteä ja järjestää jokavuotisen novellikilpailun. Huviretki tienpientareelle eli Viikinsaaren kesäretki järjestetään tänä vuonna 23.7. WWW: sci.fi/~portti

TURUN MAFIA Vapaamuotoinen pub-tapaaminen kaikille spekulatiivisesta fiktiosta kiinnostuneille. Joka kuun ensimmäinen perjantai klo 18, normaalisti Mallaskukossa ja kesäkuukausina Koulun ­terassilla. Turun mafia

TURUN SCIENCE FICTION SEURA RY Yhdistyksen toiminta ulottuu kirjoituskilpailuista luku­piireihin audiovisuaalista puoltakaan unohtamatta. WWW: tsfs.fi

WWW: suomentolkienseura.fi,

JULKAISUT: Spin ja Verkko-Spin

keskustelupalsta: www.kontu.me, Suomen Tolkien-seura Kontu ry @stskontu @stskontu JULKAISUT: Hobittilan Sanomat (uutiskirje), Legolas-­lehti (ilmestyy satunnaisesti), ­kotisivujen Ajankohtaista-palsta. TAPAAMINEN: Viikonloppumiittejä neljä kertaa vuodessa eteläisessä Suomessa, Helsingissä järjestettävät kuukausitapaamiset ovat vielä koronatauolla, mutta jatkunevat jossain vaiheessa.

TAPAAMINEN: Varjomafia joka torstai klo 17

a­ lkaen kanssa Terrakodilla (Yo-talo B, ­Rehtorinpellonkatu 4-6).

TURUN YLIOPISTON TIETEISKULTTUURIKABINETTI RY (TUTKA) Tutka on scifin, fantasian ja yleisen nörttikulttuurin yhdistys, joka toimii viiden paikallisen nörttiyhdistyksen yhteistiloissa Terrakodilla ja järjestää esimerkiksi leffailtoja, juhlia ja ekskursioita. Jäseneksi pääsevät muutkin kuin yliopistolaiset. WWW: tieteiskulttuurikabinetti.fi;

SUOMEN SCIENCE FICTION- JA FANTASIATUTKIMUKSEN SEURA FINFAR RY Suomessa toimivien SFF-tutkijoiden yhdistys järjestää akateemisia seminaareja, julkaisee avoimesti luettavaa ja World Fantasy Award -palkittua Fafnir-lehteä, pitää yllä asiantuntijarekisteriä ja edistää alan tutkimusta.

Tutka @tutkary; Yhteinen Discord TSFS:n kanssa (linkki nettisivuilla) TAPAAMINEN: Varjomafia-hengailuilta TSFS:n kanssa joka torstai klo 17 Terrakodilla (­Yo-talo B, Rehtorinpellonkatu 4–6, 20500 Turku)

WWW: finfar.org JULKAISU: Fafnir-lehti (journal.finfar.org)

25


Kirjallisuus- ja popkulttuuritapahtuma

Noir 29.-30.10.2022

Oulu Kummacon.com


Ohjelma

PERJANTAI 8.7.2022

Ohjelmaan on voinut tulla muutoksia ohjelma­kirjan painoon menon jälkeen. Tarkista ajan­tasainen ­ohjelma Finnconin nettisivuilta tai Infosta. Lyhenne AP tarkoittaa akateemista ohjelmaa (academic program). Kaikki kävijät ovat terve­ tulleita seuraamaan myös sitä.

KLO 16–17

KLO 18–19

AP: Agency and the Self (YY229A) Aleksi Haukka: Amnesiac Hero and the Resiliency of Self. Existential Semiotic Interpretation of the Representation of Self in Planescape: Torment Meeria Vesala: ”Isn’t There Any Hope Left, Doctor?”: Hope as Action in Albert Camus’s The Plague Chair: Esko Suoranta

STK:n kirjallisuusohjelmaa: ”Erilaiset yleisöt, erilaiset tyylit” (B-SALI) Marko Hautala & Magdalena Hai. Ohjelma päättyy klo 18.30.

16.30–17.15 On Writing (B-SALI) Guests of Honour Magdalena Hai, Marko Hautala, Marianna Leikomaa and Malka Older discuss writing and how books give meaning and hope in these perplexing times.

KLO 17–18 AP: Fantastic Hope (YY229A) Bettina Burger: Hope, Despair, and a Fairy’s Tales in Gillian Polack’s The Time of the Ghosts Nicholas Wanberg: Dangers of Racial Tolerance Done Wrong in Harry Potter Chair: Jyrki Korpua 17.30–18 STK:n kirjallisuusohjelmaa: (Epä)akateemisesti fanifiktiosta (B-SALI) Reetta Vuokko-Syrjänen & Saara Henriksson Mikä on fanifiktion rooli nykypäivän kirjallisuuden ekosysteemissä? Onko se ilmaista sisällöntuotantoa vai vertaisverkottunutta kirjoittajakoulutusta? Mitä annettavaa fanifiktiolla on kirjoittajille? Kirjailijat Saara Henriksson ja Reetta Vuokko-Syrjänen analysoivat kentän nykytilaa ja historiaa kirjoittajien kannalta. 17.30–18.15 Äänikirjojen kirjoittaminen (E-SALI) Miten äänikirjan kirjoittaminen eroaa tavallisen romaanin tai novellin kirjoittamisesta? Aiheesta keskustelemassa Helena Waris, Anne Leinonen (pj) ja muita.

AP: The North of the Future, the Future of the North - Speculation Workshop (YY229A) Malka Older and Hanna Roine run a workshop in which participants speculate about a transformed world. Pre-registration needed. The session on Saturday presents the results to all con-goers! STK:n kirjoittajaohjelmaa: Opastusta kumman kirjoittamiseen: maailmanrakennus (B-SALI) Mia Myllymäki & Carita Forsgren (Osuuskumma). ­Ohjelma päättyy klo 19.30. 18.30–19.15 Pelijamit, NaNoWriMo ja Inktober (E-SALI) Maailma on nykyään pullollaan erilaisia jameja ja muita haasteita, joissa kannustetaan luomaan enemmän ja nopeammin. Onko niissä kuitenkaan mitään järkeä ja voiko niistä saada irti muuta kuin mittavan uni­velan? Arto Koistinen käy läpi luovia jameja ja sitä, miten kirjoittaja voi niistä hyötyä, sekä antaa pikaluomiseen ohjeita, joita soveltaa myös muussa kirjoittamisessa.

KLO 19–20 AP: The North of the Future, the Future of the North – Speculation Workshop (YY229A) Malka Older and Hanna Roine run a workshop in which participants speculate about a transformed world. Pre-registration needed. The session on Saturday presents the results to all con-goers! 19-19.30 STK:n kirjallisuusohjelmaa: ­Vapaata seurustelua, mahdollisuus siirtyä ­Osuuskumman juhliin (B-SALI) 27


KANDIDAATTIKESKUKSEN KARTTA

28

1

kerros våning floor

2

kerros våning floor


Perjantai KLO

B-SALI

E-SALI

YY229A

16–16.30 Agency and the Self

16.30–17 On writing

17–17.30 17.30–18

(Epä)akateemisesti ­fanifiktiosta

18–18.30

”Erilaiset yleisöt, erilaiset tyylit”

18.30–19.00 19–19.30

Opastusta kumman kirjoitta­ miseen: maailmanrakennus Vapaata seurustelua, ­mahdollisuus siirtyä ­Osuuskumman juhliin

Fantastic Hope Äänikirjojen kirjoittaminen

Pelijamit, NanoWrimo ja Inktober

The North of the Future, the Future of the North – Speculation Workshop

19.30–20

Unelmista totta!

Sinä julkaiset kirjan 19,90 + postikulut holvi.com/shop/proosakuiskaaja

29


Lauantai KLO

B-SALI

C-SALI

YY228A

Suomalainen avaruusscifi – onko sitä?

Espoon kirjailijat esittäytyvät

11–12

Esikoiskirja­ paneeli 2021–22

Podcastit

Scholars-as-­ Authors/­AuthorsMarko Hautala as-Scholars: Hope -lukupiiri in Fiction and Research

12–13

Kunniavieras­ haastattelu Magdalena Hai

Jumalaksi ­jumalan tilalle

13–14

Malka Older Keynote: Hope in Uncertainty: Pre­ dictive Fictions and Speculative Resistance

Romantiikka luo toivoa – ­romantiikasta spefissä

14–15

Fani­kunniavierashaastattelu YA-kirjallisuus ja toivo ­Marianna Leikomaa

15–16

10 vuotta ­kirjailijana

16–17

Feministiset utopiat lasten ja nuorten­ kirjallisuudessa

10–11

Avajaiset

17–18

18–18.30

Naamiaiset + Another Castle -kuoro

Kirjoitetaan kauhua lapsille ja nuorille

Bury Your Gays No More

19–19.30 Nörttikulttuuri­ visa 19–20

YY228B

Kersantti Napalm Theorizing 30 vuotta ­Hopeful Fictions

The Hugo Panel

Siirto­kunnat ­vierailla ­planeetoilla -luento

Vad skall jag läsa/se/höra – tips om bra fantastik!

Responses to Ecological Crises

Kirjavinkkaus lapsille

Pehmomiekkailu Suomessa

Fandom på Åland

 Malka Older B-salissa

Keho ja ­identiteetti utopiassa

How to Sail a Star: Who Needs a Spaceship

Sverifandom: en musikalisk historia

Apocalypse, Post-Apocalypse, and Possibilities of Hope and Resilience

Viisasten kiven etsijät: alkemian historiaa

Post­apokalypsia Kaikuja ja kansanperinne­ ­paremmista kauhua ­tulevaisuuksista

ESC ja ­fantastinen Espoo

Koko kylä ­kasvattaa kirjan

The Multiverse in Speculative Fiction

Questions of Authoring The North of the Future, the ­Future of the North – Specula­ tion Workshop: Open Session

Kiinalaisen scifin lyhyt oppimäärä

Hope in ’­Hopeless’ Fiction

STK-miitti

YY229A Lessons of Hope and Resilience

Spefi­ runonlausuntaa

18.30–19

30

E-SALI

HP Lovecraft: Ihminen – myto­ logia – kultti

The ­Changing Stories of ­Chinese ­Science Fiction


Sunnuntai KLO

B-SALI

C-SALI

10–11

Rajatieto & Kirjavinkkaus huuhaa ja speku­ nuorille latiivinen fiktio

11–12

Tähtifantasian varjoraati

E-SALI

YY228A

YY228B

YY229A

Galaktinen runousoppi

The Way Spring Arrives

Wrath of Khan

Alien and AI Others

Memory of Water – The Movie

Should I Travel Abroad to ­Conventions?

Magdalena Hai -lukupiiri

Aavetarina­ kammio

Exploring Utopia and Dystopia

12–13

Kunniavieras­ puhe Marko Hautala

What to Watch 2022

Suomalainen mytologia

Kirjastosta peli­ kirjastoksi – tari­ noiden muutos kirjoista peleiksi

Underbara skurkar

Speculation in Practice

13–14

Pilaako kauhu nuoret?

Spefirunous

Atorox-palkinto ja Finfar-­ gradupalkinto

Qhipa Pacha Peruvian Andean Sarvan – Spanish Hostile and Amazonian classic comics ­Cosmologies Futurism

14–15

Speculative ­Fiction as a Tool

Star Trek ­peilitodellisuus

Kirjoituskissan käyttö

Matkustaminen avaruudessa

15–16

Päättäjäiset

Formal and Rollspelpoddcast Meta­fictional på (finlands) Hope and svenska ­Resilience

FINNCONIN PERINTEISET ILTABILEET Finnconin lauantain 9.7. iltabileet järjestetään Espoon mafian ­kotipaikassa, ­ravintola HarakanPesässä (Leppävaara, Leipurinkuja 2). Bileet alkavat F­ innconin ohjelman päätyttyä. Otaniemestä Leppävaaraan pääsee näppärästi bussilla 550, joka liikennöi noin 15 minuutin välein lauantaina alkuillasta. Ravintola HarakanPesä sijaitsee Pohjois-Leppävaarassa, radan päinvastaisella puolella kuin kauppakeskus Sello. HarakanPesään johtaa suora kevyen liikenteen väylä (Leppävaaranraitti) alkaen Leppävaaran asemalta. Kulje Leppävaaranraittia pitkin Läkkitorin sivuitse, Galleria-kauppakeskuksen ohi ja edelleen eteenpäin. ­Siinä vaiheessa kun toivo alkaa loppua, HarankanPesä ilmestyy näkyviin vinosti tien vasemmalla puolella kerrostalon alakerrassa, Rinkelin päiväkodin jälkeen.

31


Ohjelma

LAUANTAI 9.7.2022

KLO 10–11 Avajaiset (B-SALI) Tervetuloa Finnconiin! Suomalainen avaruusscifi – onko sitä? ­(C-SALI) J. Pekka Mäkelä, Lucilla Lin, Janne Kellari ja Mikko Rauhala todistavat, että Suomessakin kirjoitetaan avaruuteen sijoittuvaa tieteiskirjallisuutta. Espoon kirjailijat esittäytyvät (E-SALI) Espoossa vaikuttaa useita spefikirjailijoita. Tule tutustumaan heihin ja heidän tuotantoonsa! Paikalla Elli Leppä, Jussi Katajala, Toni Tuomanen ja tilaisuuden vetäjä Vesa Sisättö. AP: Lessons of Hope and Resilience (YY229A) Laura E. Goodin: The Role of Speculative-Writing Pedagogy in Inspiring Works of Hope and Resilience Liz MacWirther: Imagining a new poetics of the ­fantastic and resilient through a medieval dream vision poem Chair: Meeria Vesala

KLO 11–12 Esikoiskirjailijapaneeli 2021–2022 (B-SALI) Mitkä ovat spefin uusimmat tuulet? Onko uutuusteoksissa havaittavissa nousevia trendejä? Tule kuulemaan, kun tuoreet esikoiskirjailijat Camilla Kantola, Sami Tissari ja Reetta Vuokko-Syrjänen sekä koronan aikana esikoisensa julkaisseet Eve Lumerto ja Mikko Rauhala kertovat teoksistaan. Podcastit (C-SALI) Podcasteista keskustelemassa Tähtivaeltaja-podcastin luottoparivaljakko Jukka Halme ja Aleksi Kuutio, Taka­ kansi-podcastin Marko Suomi sekä Mia Myllymäki. 32

Ohjelmaan on voinut tulla muutoksia ohjelma­kirjan painoon menon jälkeen. Tarkista ajan­tasainen ­ohjelma Finnconin nettisivuilta tai Infosta. Lyhenne AP tarkoittaa akateemista ohjelmaa (academic program). Kaikki kävijät ovat terve­ tulleita seuraamaan myös sitä.

Scholars-as-Authors/Authors-as-Scholars: Hope in Fiction and Research (E-SALI) Liz MacWirther, Regina Kanyu Wang, Paul Graham Raven and Mikko Rauhala discuss the role of hope in fiction and research. Marko Hautala -lukupiiri (YY228A) Haluatko keskustella Marko Hautalan tuotannosta kirjailijan kanssa? Tervetuloa Marko Hautala-lukupiiriin! Lukupiirin vetää Matti Järvinen. Tarkista ilmoittau­ tumisohjeet tapahtuman verkkosivuilta tai infosta. Kersantti Napalm 30 vuotta (YY228B) Suomen kovin amerikkalainen supersankari Kersantti Napalm täyttää 30 vuotta. Sarjakuvan luoja, Vesa Vitikainen palaa alkuun ja kertoo, kuinka sarjasta tuli mitä tuli. Esitys sisältää anatomisesti epäkorrekteja lihaksikkaita hahmoja, pyrotelekineettisiä eleitä eikä voimakeinoiltakaan voida välttyä. AP: Responses to Ecological Crises (YY229A) Yue Zhou: Hope sits in the Technological Advancements: Exploring Five Liu Cixin’s Ecology-themed Science Fictions Elizabeth Oakes: Environmental Embeddedness as a Source of Resilience in Woman-Authored 1960s and 1970s Science Fiction Chair: Oskari Rantala

KLO 12–13 Kunniavierashaastattelu: Magdalena Hai (B-SALI) Kunniavieras Magdalena Hai haastateltavana. Jumalaksi jumalan tilalle (C-SALI) Supernatural-, Preacher- ja Lucifer-tv-sarjojen taivaan ja helvetin kuvauksissa on paljon yhtäläisyyksiä niin visuaalisuudessa kuin enkelien ja demonien


luonnehdinnoissa. Miten sarjat hyödyntävät kristillistä mytolo­giaa, erityisesti Kainin ja Abelin tarinaa, ja mitkä aspektit jäävät vähälle huomiolle? Mitä omaa tarinaa rakentava kirjoittaja/käsikirjoittaja voi oppia sarjojen ratkaisuista? Anne Leinonen avaa mytologioita tv-sarjojen taustalla.

kirjoitetaan pieniä tarinoita. Työpaja on tarkoitettu alakouluikäisille lapsille. Työpajan vetää Joanna Hei­ nonen. Tarkista ilmoittautumisohjeet tapahtuman verkkosivuilta tai infosta.

The Hugo Panel (E-SALI) Marianna Leikomaa, Tommy Persson, Jukka Halme and Carolina Gomez Lagerlöf put this year’s Hugo nominees in order.

Malka Older Keynote: Hope in Uncertainty: Predictive Fictions and Speculative Resistance (B-SALI) Malka Older’s keynote speech.

Siirtokunnat vierailla planeetoilla (YY228A) Millaisia asioita kannattaisi ottaa huomioon sijoittaessaan tarinaa vieraalla planeetalla olevaan siirtokuntaan? Mitä ominaisuuk§sia planeetalla pitäisi olla ilmeisen oikean lämpötilan, painovoiman ja jonkinlaisen ilmakehän ohella, etteivät esimerkiksi tuulet tekisi asumisesta mahdotonta? Mitkä ominaisuudet vaikuttavat luonnonilmiöihin? Siirtokuntien lainalaisuuksia esittelee Markus Koskimies. Luentoaineisto osoitteessa https://tinyurl.com/Finncon2022MaKo

Romantiikka luo toivoa – romantiikasta ­spefissä (C-SALI) Liliana Lento, J. S. Meresmaa, Veera Mäkelä, Elina Pitkä­kangas ja Elina Rouhiainen keskustelevat romantiikasta spekulatiivisessa fiktiossa.

Vad skall jag läsa/se/höra – tips om bra ­fantastik! (YY228B) Kom med och hör tips om bra fantasy och science fiction. Du får också mycket gärna dela med dig av dina egna tips. Vi tipsar om fantastik oberoende av formatet och behandlar naturligtvis såväl böcker, serie­album, tv-serier som filmer, men kommer någon med en rekommendation om en bra sf-opera eller ett hörspel eller något annat tas rekommendationen emot med glädje. Med Ben Roimola och Julia Nyman.

Pehmomiekkailu Suomessa (YY228A) Joonas Kekkosen luento käsittelee pehmomiekkailueli bofferointiharrastusta Suomessa sekä kesäkuussa 2022 julkaistua Pehmomiekkailu Suomessa -kirjaa. Miten harrastus on kehittynyt, kuinka siihen pääsee mukaan ja mitä se tarjoaa harrastajille nykyään?

AP: Theorizing Hopeful Fictions (YY229A) Elise Kraatila: A Fool’s Hope? Pragmatic ”Meta­ modern” Optimism in 21 st -century Fantasy Veera Mäkelä: Of Ravens and Writing Desks: Historical Romance as Speculative Fiction Chair: Merja Polvinen 12.30–13.30 Apua, sänkyni heräsi eloon! – ­sanataidepaja (OTANIEMEN KIRJASTO, LUKUSALILUOKKA) Jos sänky herää eloon, mistä siinä nukkunut itsensä aamulla löytää? Tai mitä tapahtuu, jos sängyn sijaan eloon herääkin puhelin? Tai koulureppu? Tätä tutkitaan Apua, sänkyni heräsi eloon! -sanataidepajassa erilaisilla pienillä sanataideharjoituksilla. Pajassa herätellään luovuutta, kokeillaan erilaisia näkökulmia ja

KLO 13–14

Kirjavinkkaus lapsille (E-SALI) Helmet-kirjaston kirjavinkkarit Satu Somervuori ja Sini Helminen esittelevät genren parhaat lukuvinkkinsä lapsille.

Fandom på Åland (YY228B) Fantasy- och science fiction -fantasterna på Åland har organiserat sig. Kom och lyssna vad de håller på med (och få kanske idéer om hur du kan starta upp något liknande där du bor). Med Katarina Norrgård och Johan Bergman.

KLO 14–15 Kunniavierashaastattelu: Marianna Leikomaa (B-SALI) Fanikunniavieras Marianna Leikomaan haastattelu. YA-kirjallisuus ja toivo (C-SALI) Pitääkö nuorille suunnattujen tulevaisuuskuvien olla toiveikkaampia kuin aikuisten? YA-kirjojen utopioita ja dystopioita pohtimassa Siiri Enoranta, Taru Kumara-­Moisio ja Elina Pitkäkangas. Paneelin vetää Sini Helminen.

33


Keho ja identiteetti utopiassa (E-SALI) Jos utopiassa kaikilla on kaikki hyvin, on kaikilla oikeus myös omakseen kokemaansa kehoon. Millaisia valintoja aukeaa, jos yksilö voi vapaasti muokata kehoaan haluamakseen? Entä jos identiteettikin on ­vapaasti rakennettavissa? Kirjailijat Artemis Kelosaari, Anni Kuu Nupponen ja Reetta Vuokko-Syrjänen keskustelevat kehon ja identiteetin suhteesta u ­ topiassa. How To Sail A Star: Who Needs a Spaceship? (YY228A) If we want to explore space, building a self-sustaining artificial environment might be much harder than simply moving the solar system. Edmund Schluessel will discuss a few ways doing this might be possible, giving examples from SF literature Sverifandom: en musikalisk historia (YY228B) En kortfattad historik över fandom i Sverige från 50-talet till idag, illustrerad med dess sånger. Musik på svenska och engelska. Med Karl-Johan Norén. AP: Apocalypse, Post-Apocalypse and ­Possibilities of Hope and Resilience (YY229A) Joona Koiranen: Selviytymisoppaita tulevaisuuteen – vastarinta ja kulttuurinen resilienssi Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen tulevaisuusfiktiossa Lucas Mattila: Apocalyptic Hope in Jay Kristoff’s ­Empire of the Vampire Chair: Essi Varis 14–17 Kumma kirjoittajapaja (OTANIEMEN KIRJASTO, LUKUSALILUOKKA) Kaipaavatko aivosi luovuuden houkuttelua esiin? Miten spefitarinaa ideoidaan? Miten tarina kerrotaan lukijaa houkuttelevasti? Miten tekstistä karsitaan turha pois? Tule kokeilemaan pieniä kirjoitusharjoituksia Osuuskumman jäsenten ohjauksessa. Voit tehdä yhden tai useamman harjoituksen. Kirjoituspajaan voi saapua mihin aikaan tahansa pajan ollessa käynnissä.

KLO 15–16 Kymmenen vuotta kirjailijana! (B-SALI) Vuosi 2022 on juhlavuosi monelle kotimaiselle spefin kirjoittajalle. Magdalena Hai, Emmi Itäranta, Elina Rouhiainen, J. S. Meresmaa ja Katri Alatalo muistelevat vuotta 2012 ja kaikkea, mitä sen jälkeen onkaan tapahtunut.

34

Kirjoitetaan kauhua lapsille ja nuorille! (C-SALI) Anu Holopainen, Marko Hautala, Vesa Sisättö ja Juk­ ka Laajarinne keskustelevat kauhun kirjoittamisesta lapsille ja nuorille. Viisasten kiven etsijät: Länsimaisen alkemian historiaa (E-SALI) Alkemiaa pidetään nykyään pseudotieteenä, mutta se oli aikanaan varteenotettava tieteenala. Sara Norja kertoo luennossaan länsimaisen alkemian tarinan muinaisesta Egyptistä aina nykyaikaan asti. Luennossa keskitytään alkemian kukoistuskauteen eli keskiaikaan ja uuden ajan alkuun. Kultaa tuottava viisasten kivi ja elämää pidentävä eliksiiri tulevat tutuiksi, kuten myös maailmaa mullistaneet keksinnöt, esimerkiksi tislaus. Vaikka alkemiaan keskitytään varhaisena tieteenalana, käsittellään luennossa myös sen mystisempiä puolia. Postapokalypsia ja kansanperinnekauhua: Karoliina Hietala ja Anne Martin (YY228A) 1. Utopia, dystopia vai tositarina? – Koneet Anne Martinin taivaalla teoksessa Kallioon maalattu laulu (20 min) Anne Martinin postapokalyptinen, fantasiaele­men­ teistä ammentava sukupolvitarina Kallioon maalattu laulu on puheenvuoro metsien ja ihmis­oikeuksien puolesta. Ukrainan sota teki kirjoittamisen tutkijan Anne Martinin teoksesta puistattavan ajankohtaisen. Kirjailijaa haastattelee Mia Myllymäki. 2. Puhdistautumisia suomalaisen kansanperinteen kauhussa – Karoliina Heinolan Hitonhaudan puoli­ elävät (20 min) Antiikin filosofi Aristoteleen termi katharsis (’puhdistautuminen’) on hyvä työkalu erityisesti kauhu­ fiktion avaamiseen. Kirjailija Karoliina Heinolan kanssa puolielävien hyvää tekevästä vaikutuksesta keskustelee Mia Myllymäki. Kaikuja paremmista tulevaisuuksista (YY228B) Millainen voisi olla toivoa ja valoa täynnä oleva tulevaisuus? Entä miten kirjoittaa maailmasta, jossa kaikki on jo hyvin? Syksyllä 2021 ilmestyneen Aurinko­sydän-antologian kirjoittajat ja toimittajat keskustelevat solarpunkista, toivosta ja utopiafiktion haasteista. Serafia Alho, Camilla Kantola, Eve Lumerto, Solina Riekkola ja Reetta Vuokko-Syrjänen


AP: Questions of Authoring (YY229A) Tristan Reid: Handling Criticism: Ursula K. Le Guin’s Approaches to Gender Problems in The Left Hand of Darkness and Beyond Essi Varis: Obligation to Imagine: How Specula­ tive Fiction Writers Ascribe Political Importance to Their Work Chair: Päivi Väätänen

KLO 16–17 Feministiset utopiat lasten- ja ­nuortenkirjallisuudessa (B-SALI) Miksi ja miten kuvitella parempia maailmoja? Feministisiä fantasiamaailmoja rakentaneet kirjailijat keskustelevat utopioista lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Mukana keskustelemassa Magdalena Hai, Anni Kuu Nupponen, Siiri Enoranta ja Ursula Mursu. Bury Your Gays No More: Happy Endings for Queer Characters in SFF (C-SALI) Sara Norja, Xan van Rooyen, Anni Kuu Nupponen and Cheryl Morgan discuss brighter times for queer characters in SFF. Kiinalaisen scifin lyhyt oppimäärä ­(E-SALI) Kiinalaisesta scifi-kirjallisuudesta on vajaassa kymmenessä vuodessa tullut kansainvälistä huomiota herättänyt ilmiö. Vaikka scifiä on Kiinassa ajoittain pidetty yksinkertaisena lastenkirjallisuutena tai porvarillisena hapatuksena, jo reilu vuosisata sitten uudistus­ mieliset kiinalaiset uskoivat sen pystyvän edistämään tieteellistä ajattelua sekä viitoittamaan tietä parempaan tulevaisuuteen. Luennolla väitöskirjatutkija ja suomentaja Eero Suoranta tarkastelee kiinalaista scifi-kirjallisuutta sen historiallisessa kontekstissa sekä antaa esimerkkejä siitä, millaista scifiä Kiinassa nykyään kirjoitetaan. 16–18 Spefirunon lausuntaa (YY228A) Spefirunoutta lausuttuna. Runojaan lausuvat Arte­ mis Kelosaari, Juha Jyrkäs, Elli Leppä sekä Rimma Erkko. Heidän jälkeensä tilaisuus jatkuu open mic -peri­ aatteella niin kauan kuin kiinnostuneita osallistujia riittää (tai meidän pitää poistua tiloista)!

35


AP: The North of the Future, the Future of the North – Speculation Workshop: Open Session (YY229A) Malka Older and Hanna Roine run a workshop in which participants speculate about a transformed world. Pre-registration required. This session presents the results to all con-goers!

KLO 17–18 Naamiaiset + Another Castle (B-SALI) Ensin on luvassa Finncon 2022:n virallinen naamiaiskilpailu ja naamiaisten päälle saamme nauttia Helsingin nörteimmän kuoron Another Castlen musiikkiesityksestä. Naamiaisiin ilmoittautuminen to 7.7. mennessä osoitteessa naamiaiset@2022.finncon.org tai tapahtuman aikana infoon la 9.7. klo 12 mennessä. Ohjelma päättyy 18.30 Hope in ”Hopeless” Fiction (C-SALI) Paul Graham Raven, Meeria Vesala, Elizabeth Oakes and Oskari Rantala discuss hope in fiction. ESC ja fantastinen Espoo (E-SALI) Villi paneelikeskustelu fantastisesta Espoosta ja sen mytologisista olennoista ja paikoista. Keskustelemassa Tuukka Teponoja, Jussi Katajala, Aleksi Kuutio ja Tapio Ranta-aho. H. P. Lovecraft : Ihminen – mytologia – kultti (YY228B) Lovecraft-asiantuntija ja kirjailija Lauri Lattu kertoo modernin kauhun isän elämästä ja teksteistä, unohtamatta Cthulhu-mytologian merkitystä nykypäivälle. AP: The Changing Stories of Chinese Fiction (YY229A) Eero Suoranta: ”For Every Lonely Childhood, There is a Doraemon”: Alienation, Generic Hybridity and the Vindication of Optimism in A Que’s ”Farewell, Doraemon” Regina Kanyu Wang: Social Utopian Experiments in Eco-dystopias: Martian Exploration in Chinese ­Science Fiction Mia Chen Ma: Variations of the ”Blood-soaked Bun” in Chinese Science Fiction: Medicine, the Womb, and Neohumans Chair: Hanna-Riikka Roine

36

KLO 18–19 STK:n kirjoittajaohjelmaa: Koko kylä ­kasvattaa kirjan (C-SALI) Reetta Vuokko Syrjänen, Solina Riekkola & Toni Saa­ rinen. Ohjelma päättyy klo 18.30. The Multiverse in Speculative Fiction, ­Metaphysics and Natural Science (E-SALI) The multiverse has lately been a very hot topic in speculative fiction, as it has appeared even in some big budget movies such as Everything Everywhere All at Once and Doctor Strange in the Multiverse of Madness. However, the idea is far from new. In this presentation a short overview of the history of the notion is given. It discusses e.g. the multiverse of Michael Moorcock, the multiverses of superhero comics and the use of the multiverse in utopian fiction. It also looks briefly at the use of the multiverse in serious metaphysical and natural scientific theories such as modal realism and theories of branching space-time in metaphysics, and the many worlds interpretation of quantum mechanics and the theory of cosmic inflation in natural science. Lecturer Mika Oksanen. 18.30–20.00 Nörttikulttuurivisa Show ­(B-SALI) Galaksin ylituotetuin pubivisa tarjoaa Finnconissa viihdyttävän visashown, jossa kolme mahtavista vieraista koostuvaa joukkuetta ottaa mittaa toisistaan. Myös katsojille tarjotaan mahdollisuus osoittaa oma tietämyksensä! Pelimestarina Mikko Seppänen. 18.30–20 STK:n kirjoittajaohjelmaa: STK-miitti (C-SALI)


Ohjelma

SUNNUNTAI 10.7.2022 KLO 10–11 Rajatieto & huuhaa ja spekulatiivinen fiktio (B-SALI) Rajatiedossa yliluonnollisia ilmiöitä pidetään todellisina ja ufoja vieraiden planeettojen vierailijoina. Miten spekulatiivinen fiktio suhtautuu rajatietoon? Onko syytä pitää hajurakoa vai voisiko huuhaa inspiroida kirjailijoita? Kirjailijat Marko Hautala, Tiina Hautala, Tiina Raevaara ja Vesa Sisättö keskustelevat aiheesta. Kirjavinkkaus nuorille (C-SALI) Helmet-kirjaston vinkkarit Pia Göös ja Sini Helminen jakavat parhaat vinkit nuortenkirjallisuudesta. Galaktinen runousoppi (E-SALI) Galaktinen runousoppi on esimerkki mielikuvituksellisesta tavasta kuvata ja eritellä aatehistoriaa. Ulvilalainen opettaja ja tietokirjailija Jari Olavi Hiltunen on kirjoittanut aiheesta kolme populaaria tietokirjaa, joista viimeisin ”Abrahamin korpus – Galaktista runousoppia suurten kertomusten tähtisumuista” ilmestyi keväällä 2022. Klassikkokirjailijoita verrataan taivaalla kimmeltäviin tähtiin ja heidän ideoitaan tähtien valoon. Kirjoissa on esillä useita tunnettuja sf/f-kirjailijoita, muun muassa Salman Rushdie, Mihail Bulgakov, J. K. Rowling, J. R. R. Tolkien ja George R. R. Martin. Luennon aikana Jari Olavi Hiltunen esittelee teoksiaan ja kertoo galaktisen runousopin perussäännöistä, jotka kantavat aatehistorian läpi antiikin maail­ masta nykypäivään. The Way Spring Arrives (YY228A) Regina Kanyu Wang talks about the The Way Spring Arrives, a collection of Chinese science fiction and fantasy stories from female and nonbinary creators. Wrath of Khan (YY228B) One of the most iconic characters in the universe created by Gene Roddenberry, in the decade of the sixties, of the last century; Khan Noonien Singh or Khan is simply one of those characters that has been

Ohjelmaan on voinut tulla muutoksia ohjelma­kirjan painoon menon jälkeen. Tarkista ajan­tasainen ­ohjelma Finnconin nettisivuilta tai Infosta. Lyhenne AP tarkoittaa akateemista ohjelmaa (academic program). Kaikki kävijät ovat terve­ tulleita seuraamaan myös sitä.

etched in the minds of fans of the fantastic because of his three-dimensionality, compared to other much flatter and more predictable villains. Eduardo Serra­ dilla Sanchis dives into the case of Khan. AP: Alien and AI Others (YY229A) Grace Borland Sinclair: Grafting Symbiosis: Alien Mothering and Feminist Science Xiuqi Huang: Humanity and Artificial Intelligence in Hao Jingfang’s Short Stories. Chair: Kaisa Kortekallio

KLO 11–12 Tähtifantasia-varjoraadin paluu ja palkintojen jako (B-SALI) Yleisön pyynnöstä Tähtifantasia-varjoraati palaa Finn­ conin ohjelmaan. Varjoraati ruotii ehdokaskirjat ja lopuksi kerrotaan varsinaisen raadin päätös – joka on todennäköisesti VÄÄRÄ. Varjoraatia vetää tutusti Aleksi Kuutio, raadin jäseninä Marko Kivelä, Olli Lönn­ berg ja Leena Kero-Taiminen. Memory of Water – The Movie (C-SALI) Movie and tv critic Jussi Ahlroth interviews author Emmi Itäranta and screenwriter Ilja Rautsi about the Memory of Water movie, which premieres in ­theatres in September 2022. Should I Travel Abroad to Conventions? ­(E-SALI) Introducing Swecon, Eurocon and Worldcon. Ma­ rianna Leikomaa, Tero Ykspetäjä, Carolina Gomez Lagerlöf and Cheryl Morgan will tell why travelling abroad to conventions might be a good idea. Magdalena Hai -lukupiiri (YY228A) Haluatko keskustella Magdalena Hain tuotannosta kirjailijan kanssa? Tervetuloa Magdalena Hai -luku­ piiriin! Lukupiirin vetää kirjastolainen ja kirjailija Sini Helminen. Tarkista ilmoittautumisohjeet tapahtuman verkkosivuilta tai infosta. 37


Aavetarinakammio (YY228B) Kuka kummittelee Turun linnassa? Millainen on tyypillinen tamperelainen aave? Vapiseeko Vaasassakin veri? Voiko hotelleissa tai baareissa törmätä kummituksiin? Jätä päivän kiire ja häly hetkeksi taaksesi ja tule aavetarinakammion hämärään kuuntelemaan kummitusjuttuja. Keskustelemassa Artemis Kelosaari, Rimma Erkko ja Tiina Hautala. AP: Exploring Utopia and Dystopia (YY229A) Jessica Norledge: Imagining a Woman’s World Mika Oksanen: An Analysis of the Concept of Utopia and a Defence of its Application Chair: Elizabeth Oakes

KLO 12–13 Kunniavieraspuhe: Marko Hautala (B-SALI) Kunniavieras Marko Hautalan kunniavieraspuhe. What to Watch 2022 (C-SALI) We are living in the golden age of science fiction and fantasy television series but with so many series coming out, it’s hard to know what you should ­watch. Luckily, our self-appointed experts Mikko Seppänen and Elisa Wiik are back once again to give information and opinions on some of the new series from the 2021–2022 television season that are actually worth watching and some which you should probably just skip. Suomalainen mytologia spefissä (E-SALI) Suomalaisen mytologian käyttö kirjallisuudessa on yleistynyt. Miksi mennä merta edemmäs, kun omasta kulttuuriperinnöstämmekin riittää ammennettavaa? Keskustelemassa aiheesta Mia Myllymäen kanssa Anna Malin, Anne Martin, Anniina Mikama ja Katri Kauppinen. Kirjastosta pelikirjastoksi – tarinoiden muutos kirjoista peleiksi (YY228A) Grimmin saduista Controliin -esseekokoelman kirjoittajat keskustelevat, mitä kirjojen tarinoille, hahmoille, maailmoille ja tyylilajeille tapahtuu, kun ne muovataan peleiksi. Paneeli pohtii kirjallisuuden ja pelien suhdetta ja keskustelee peleistä, jotka perustuvat kirjoihin tai kirjasarjoihin. Mukana keskustelemassa Heidi Rautalahti ja Tuukka Hämäläinen.

38

Underbara skurkar (YY228B) Ibland stjäl skurken hela showen. Panelisterna Simon Widman, Vilgot Strömsholm och Katarina Norrgård berättar om sina favoritskurkar. AP: Speculation in Practice (YY229A) Hanna-Riikka Roine: Speculative Strategies of Finding Resilience in Stories about the Future of Finnish Democracy Paul Graham Raven: Utopias in the Making: Speculation as Co-production, and a Praxis of Hope Chair: Malka Older 12.30– 14 Ilmastokirjoittaminen ja ­toivo -työpaja (OTANIEMEN KIRJASTO, ­LUKUSALILUOKKA) Ilmastokriisi on tällä hetkellä yksi ihmiskunnan suurimpia haasteita ja aiheuttaa myös monelle hyvin ahdistavia tunteita. Kirjoittaminen ja spekulatiivinen fiktio tarjoavat erinomaisia keinoja aiheen käsittelyyn. Työpajassa olisi tarkoitus tutkia erilaisin lyhyin kirjoitusharjoituksin, mitä ilmastokirjoittaminen voisi olla ja miten ilmastokriisiä (tai isoja aiheita ylipäätään) voidaan käsitellä spekulatiivisen fiktion keinoin. Vaikka aihe voi tuntua isolta möröltä, on työpajassa tarkoitus ylläpitää kokeilevaa ja toiveikasta ilmapiiriä. Työpajaan voi myös osallistua kaikenlaisella kirjoitustaustalla. Eväitä matkaan saavat varmasti niin konkarit kuin aloittelijatkin. Työpajan vetää Joanna Heinonen. Tarkista ilmoittautumisohjeet tapahtuman verkkosivuilta tai infosta.

KLO 13–14 Pilaako kauhu nuoret? (B-SALI) Nuorisolääkäri Minna Joki-Erkkilä kirjoitti Helsingin Sanomien mielipideosastolla 20.10.2021, ettei kauhukirjallisuuden lukeminen peruskoulussa ole koululaisille hyväksi. Mitä mieltä asiasta ovat kauhukirjailija, äidinkielen opettaja ja kirjavinkkari? Mukana keskustelemassa Magdalena Hai, Olli Lönnberg ja Pia Göös. Spefirunon monet muodot (C-SALI) Spefirunopaneelissa pohditaan, millaiset aihevalinnat sopivat erityisen hyvin scifi/fantasia/kauhurunouteen verrattuna vastaavaan proosaan. Miten runon keinoilla voidaan ilmentää näiden lajityyppien elementtejä? Miksi tietystä spefiaiheesta syntyy nimenomaan runoa eikä proosaa? Paneelissa puhutaan myös siitä,


miten panelistien omassa tuotannossa tekstit asettuvat runouden, säeromaanin ja proosan jatkumolle. Panelisteina Juha Jyrkäs, Noora Puolamäki, Sara Norja ja Elli Leppä. Atorox-palkinnon ja Finfar-gradupalkinnon jakotilaisuus (E-SALI) Atorox on Turun Science Fiction Seuran jakama palkinto, joka myönnetään vuoden parhaalle tieteis- tai fantasianovellille. Suomen science fiction- ja fantasiatutkimuksen seura (Finfar) jakaa kannustuspalkinnon edellisvuoden parhaalle spekulatiivista fiktiota käsittelevälle pro gradu -työlle. Palkinto jaetaan nyt viidettä kertaa. Qhipa Pacha Peruvian Andean and Amazonian Futurism (YY228A) Qhipa Pacha is a collective that brings together Peruvian—and Peruvian-based—creative writers and artists of speculative fiction. Tanya Tynjälä and César Santivañes present the collective and the books they are making. Sarvan – Spanish classic comics (YY228B) Is Sarvan, a creation of Antonio Segura & Jordi Bernet the best heroic fantasy story published in comic format in Spain and one of the great contemporary Spanish graphic masterpieces? Eduardo Serradilla Sanchis will try to convince you. AP: Hostile Cosmologies (YY229A) Thomas Kristjansen: Malevolent Cosmologies and Possibilities of Hope in Dark Fantasy Fiction Charles Simmons: Cataclysm, Catastrophe, and Hope: Political Action in Michael Swanwick’s Stations of the Tide Chair: Elise Kraatila

KLO 14–15 Speculative fiction as a tool for activism and protest (B-SALI) Speculative fiction makes it possible to show our current problems in a different light. How is this used as a tool for activism and protest? Edmund Schluessel, Emmi Itäranta, Iia Siimes, Sami Tissari and Malka Ol­ der discuss.

Star Trek -sarjakuvien pähkähullu ­peilitodellisuus (C-SALI) Miltä Star Trekin tuttu maailma näyttää, kun sitä kuvittavatkin taiteilijat, jotka eivät ole ikinä nähneet alkuperäistä TV-sarjaa? Mitä syntyi, kun näin pääsi käymään – peräti kahteen kertaan? Petri Hiltunen näyttää ja kertoo. Kirjoituskissan käyttö (E-SALI) Anni Kuu Nupposen luennolla perehdytään kirjoitus­ kissan käyttöön kirjoittajan kumppanina ja kirjoitus­ työn vauhdittajana. Kokeneena kirjoituskissan käyttäjänä hän kertoo, miten kirjoittaa kissan kanssa tai kissasta huolimatta. Ohjelma sisältää paljon ­kissakuvia. Matkustaminen avaruudessa (YY228A) Kuinka avaruusalukset liikkuvat avaruudessa? Miksi alukset laitetaan parkkiin kiertoradalle? Miten ne nousevat ja laskeutuvat planeetoille? Kauanko matkat kestävät? Mikä on laukaisuikkuna? Voidaanko tulevaisuudessa käytössä olevia mahdollisuuksia ennakoida jo nyt? Avaruusmatkailun reunaehtoja esittelee M ­ arkus Koskimies. Luentoaineisto osoitteessa­ https://tinyurl.com/Finncon2022MaKo Rollspelspoddcast på (finlands)svenska (YY228B) Visste du att det görs en rollspelspoddcast på ­svenska, i Finland? Hör folket bakom PoD&Den (­dndpodden.wordpress.com) berätta om sina roller. Med Erik Sandström, Mikael Piippo och Emma Björkqvist. AP: Formal and Metafictional Hope and ­Resilience (YY229A) Oskari Rantala: Hopeful and playful end of the world in Alan Moore’s ABC universe Merja Polvinen: The Infinite Kindness of the House: Speculative Environments and Mental Resilience in Susanna Clarke’s Piranesi Chair: Esko Suoranta

KLO 15–16 Päättäjäiset (B-SALI) Finncon 2022 on paketissa! Kiitos kaikille!

39


Marko Hautala

KÄÄRMETAAJUUS

S

eurustelu oli jatkunut kaksi kuukautta ja kahdeksan päivää, kun Pilvi sai lisänimen Sävel­kyylä. Anders tuli suihkusta ja hyräili yksinkertaista melodiaa. ”Miksi tuo kappale?” Pilvi kysyi. Anders pysähtyi ja lopetti hyräilemisen. ”Miten niin?” hän kysyi. ”Justify My Love”, Pilvi vastasi. ”Sehän on ikivanha. Eikä edes Madonna-klassikko. Miksi sä sitä hyräilet?” ”Mistä mä tiedän”, Anders naurahti. ”Ehkä mä kuulin sen jossakin.” Pilvi aisti äänessä kireyttä. Mä en pidä siitä, että mun tekemisiä analysoidaan, Anders oli sanonut kolme päivää aikaisemmin vähän yli yhdeksältä. Heidän ensimmäinen oikea riitansa. Mutta Pilvi ei voinut itselleen mitään. ”Justify My Lovessa on tasan yksi oikea melodia”, hän sanoi. ”Loput on eteeristä huokailua ja voihkintaa. Ei kovin hyvää hyräilymateriaalia. Ei mikään ­Umbrella tai Rolling in the Deep.” ”Miksi me puhutaan tästä?” Anders ähkäisi ja kiristi pyyhettä lanteitaan vasten. ”Sulla meni tavallista pidempään suihkussa”, Pilvi sanoi. ”Mitä sä teit siellä?” Hetken näytti siltä kuin Andersin kasvot olisivat halvaantuneet. Veltto, epäuskoinen ilme, joka voisi minä hetkenä hyvänsä muuttua raivonpuuskaksi. ”Sä olet uskomaton”, mies sanoi. Sävyn olisi voinut tulkita vihamieliseksi, mutta Pilvi oli kuulevinaan siinä muuta. Hämmennystä. Ihmetystä. Aivan kuin horoskooppi olisi osunut oikeaan tai hän olisi arvannut, mitä korttia Anders oli ajatellut. ”Sä olet kyllä yksi vitun kyylä”, mies sanoi. Pilvi pidätti hengitystään. ”Sävelkyylä”, Anders jatkoi. ”Se sä olet. Sävel­kyylä.” He purskahtivat nauruun melkein yhtä aikaa. Pilvi edisti ehkä sekunnilla. Kun he rakastelivat, Andersilla kesti tavallista pidempään saada kunnon erektio, mutta Pilvi oli 40

k­ ärsivällinen ja piti huolen siitä, että homma hoidettiin kunnialla loppuun. Lopuksi he menivät yhdessä suihkuun. Pilvistä tuntui että kaikki oli taas niin kuin pitikin, että Andersin henkilökohtaiset seksifantasiat valuivat saippuavaahdon mukana viemäriin. Sävelkyyläyksestä tuli heidän yhteinen vitsinsä. Toisinaan Anders keskeytti hajamielisen hyräilynsä ja loi tyttö­ ystäväänsä muka kauhistuneen katseen. Palkkioksi Pilvi keksi mahdollisimman kiusallisia syitä sille, miksi juuri kyseinen kappale oli valikoitunut maailman sävellysten joukosta. Heillä oli hauskaa. Heillä oli tarpeeksi yhteistä. He puhuivat toisilleen ravintolassa. He naivat kolme kertaa viikossa. Heidän piti muuttaa yhteen. Sitten Anders jätti hänet. Noin vain. Ei varoi­tuksia. ”Mä pidän susta”, Anders sanoi katsetta väistellen kahvilassa, ”mutta tämä ei toimi.” Pilvi tuijotti epäuskoisena tuttua suuta, joka muodosti muukalaisen sanoja. Hän tunsi olevansa vanhan ajan piilokamerassa. Ympäröivä kahvila näytti keinotekoiselta, seinät kulisseilta, asiakkaat maksetuilta statisteilta. Pilvi näytteli osansa kunniakkaasti, sanoi ymmärtävänsä, halasi hyvästiksi, ei kyynelehtinyt liikaa. Kotona hän tuijotti levysoittimen neulaa liian läheltä, ei uskaltanut laskea sitä Rain Dogsin ensimmäiselle raidalle peläten, että kaiuttimista kuuluva kirskahdus repisi sisuskalut rikki. Sävelkyyläys oli Pilville toinen luonto. Hän ei ollut ehtinyt kertoa Andersille, että taipumus juontui luultavasti lapsuudesta. Muusikkoisän hyräilyrepertuaariin oli kuulunut hyviä ja huonoja melodioita. Hyvät tarkoittivat, että illalla olisi luvassa yhteis­laulua, musavisaa ja vanhojen levyjen kuuntelua. Huonot olivat kertoneet, että kuppi oli keikkunut aamusta asti ja että ennen puoltayötä jotakin m ­ enisi rikki ja joku anelisi armoa, todennäköisimmin äiti. Ehkä sävelkyyläys oli silti lahja. Joka tapauksessa Pilvi käytti erityiskykyään kaikkialla. Yleensä ihmisten


hyräilemät melodiat olivat tietysti masentavan tarkoituksettomia. Vaatekaupasta ulos kävelevä tyttö tapaili Behmin Hei rakas -kappaletta vain siksi, että se oli soinut aivottoman shoppailun taustalla. Viheltelevä ruokalähetti toisti sitä, mitä kuulokkeista kuului. Mutta usein melodioilla oli syvempi tarkoitus. Pilvi oli tiennyt sen aina, mutta hän oli ollut tyytyväinen löydettyään isän kuolinpesästä psykoanalyytikko Theodor Reikin teoksen, jossa näkemys oli vahvistettu. Ohrwurm eli korvamato. Mielessä pyörivä musiikki­katkelma, joka kertoi ihmisen tiedostamattomista ajatuksista, niistä joita ei haluttu tai osattu pukea sanoiksi. Ihanko tosi? Psykoanalyytikot olisivat voineet kysyä aiheesta kahdeksanvuotiaalta Pilviltä. Toisinaan Sävelkyylän eteen tupsahti todellisia helmiä. Ravintolassa Pilvi huomasi viereisessä pöydässä istuvan pariskunnan, joka ei vaihtanut sanaakaan koko ruokailun aikana. Kahvia juodessaan mies katsoi vaimonsa ohi ja hyräili Loretta Lynnin ja Conway Twittyn You’re the Reason Our Kids Are Ugly -klassikkoa. Omaperäinen kappalevalinta, Pilvi ihasteli. Epäselväksi tosin jäi, ymmärsikö mies laulun perimmäisen sanoman. Sinun takiasi lapsemme ovat rumia, teksti julisti, mutta parjaukset peruttiin kerta toisensa jälkeen tunnustuksella rakastan sinua yhtä kaikki. Rekisteröikö miehen alitajunta moisia ristiriitaisuuksia? Vai ilmensikö hyräily sittenkin vain puhdasta katkeruutta elämänkumppania kohtaan? Näyttelyavajaisissa Pilvi kiinnitti huomionsa naiseen, joka sisään tullessaan halasi nuorta taiteilijaa, mutta seisoi myöhemmin yhden teoksen edessä hyräillen Beckin Loseria. Ilmeettömyys esti tulkitsemasta, kertoiko kappalevalinta halveksunnasta vai alemmuudentunteesta. Asia vaivasi siinä määrin, että Pilvin teki mieli mennä puhumaan naiselle, mutta se ei olisi maksanut vaivaa. Kun ihmiset joutuivat kysymysten valokeilaan, he valehtelivat. Totuus olisi selvinnyt seuraamalla naista koko näyttelyn ajan.

Pysymällä kuuloetäisyyden päässä tupakkatauoilla, naisten­vessassa, tilanteissa joissa ihmiset luulivat, ettei kukaan kiinnitä huomiota. Kun he toimivat oman elämänsä levyautomaatteina. Siihen ei ikävä kyllä tarjoutunut mahdollisuutta. Pilvi piti sävelkyyläystä harmittomana. Se oli ajankulua, joka vei huomion hetkeksi pois pahoista ajatuksista. Parhaimmillaan tuntui siltä, että todellisuudesta oli löytynyt piilotettu radiotaajuus, jonka suhinan seasta saattoi erottaa tunnustuksia. Ne olivat epäselviä, hädin tuskin kuuluvia, kuin unissa­puhujien muminaa. Niiden kuuleminen vaati hiljaisuutta ja tarkkaavaisuutta. Kahdeksan kuukautta ja viisi päivää eron jälkeen Pilvi oli taas nukkunut aamulla pommiin, joten työpäivä venyi pitkäksi. Kotimatkalla hän istui bussissa ja tuijotti sateen samentaman ikkunan vääristämiä valoja ja ihmishahmoja, kun auton takaosasta alkoi kuulua hyräilyä. Melodia tunkeutui uupuneen turtumuksen läpi. Se oli polveileva ja arvaamaton, aivan kuin joku olisi yrittänyt varta vasten karistaa Sävelkyylää. Pilvi ei halunnut kääntyä katsomaan, joten hän haki kasvoja kuljettajan peilistä ja ikkunoiden heijastuksista. Bussin takaosassa oli vain kolme ihmistä. Kaksi heistä istui päät kumarassa, kasvot puhelintensa valaisemina. Viimeisessä penkkirivissä näkyi ihmisenmuotoinen varjo, joka huojahteli auton liikkeiden mukana kuin mallinukke. Pilvi piti katseensa hahmossa ja seurasi melodiaa hiljaa mielessään. Meni pitkään ennen kuin hän sai toistuvasta kuviosta kiinni, sillä kierron alkua ja loppua oli poikkeuksellisen vaikea paikantaa. Lopulta melodia oli siinä määrin hallussa, että sen voisi hyräillä puhelimen musiikkihakuun. Pilvi tiesi, että hänen olisi nähtävä hyräilijän kasvot. Muuten tapaus vaivaisi koko yön. Hän nousi hyvissä ajoin ennen pysäkkiään, meni ovelle seisomaan ja kääntyi näennäisen huolettomasti bussin takaosaa kohti. 41


Hyräily loppui. Heidän katseensa kohtasivat kelmeässä valossa. Nainen vaikutti sairaalta. Kasvot olivat luonnottoman kalpeat, kuin halkeilevaa valkoista maalia. Silmäpussit erottuivat siniharmaina mustelmina. Hiukset näyttivät rasvan ja katupölyn jähmettämältä räjähdykseltä. Katsekontakti sai haaleansiniset silmät syttymään. Kasvot nytkähtivät, vääntyivät hymyyn. Kun suu alkoi liikkua, Pilvi oli varma, että nainen sanoisi jotakin syyllistävää ja vainoharhaista, kysyisi mitä tuijotat, vaatisi rahaa, haistattelisi tai syyttäisi liskoihmisten agentiksi. Sen sijaan huulet muodostivat yhden äänettömän sanan. Kiitos. Jarrujen sihahdus sai Pilvin säpsähtämään. Hän horjahti ja otti tukea penkin selkänojasta. Ovet avautuivat. Sateisen asfaltin tuoksu täytti aistit. Pilvi astui ulos ja jäi pysäkille tuijottamaan etääntyvän bussin takaikkunaa. Siinä näkyi varjo, ehkä jopa kasvojen haalea läiskä. Kun ketään ei ollut näköpiirissä, Pilvi meni pysäkin katoksen alle ja hyräili melodiaa puhelimeensa. Ei osumia. Miten turhauttavaa. Kotimatkalla hän kävi ostoskeskuksessa hakemassa mikroruokaa ja pullon halvinta vodkaa. Pilvi ei ollut pitkään aikaan juonut huvikseen. Nukahtaminen vain oli hankalaa selvin päin. Bussissa hyräillyt nainen pahensi ongelmaa, joten hän joi tavallista enemmän. Kun uni vihdoin tuli, se oli täynnä musiikkia. Melodia oli huumaava. Kuin kymmenen sinfoniaorkesteria aavistuksen verran epävireessä. Tai kituvista ihmisistä koottu kuoro. Tai loputtomasti haarautuvassa luolastossa ulvova tuuli. Niin vanhaa musiikkia, että se oli täysin vapaata ja vailla sääntöjä. Melodia varasti huomion siinä määrin, ettei maisemaa edes nähnyt. Aivan kuin musiikki olisi kaapannut kaikki aistit, tehnyt silmistä tärykalvojen jatkeen. Jossakin vaiheessa kuva kuitenkin terävöityi. Maisema oli mustavalkoinen. Kivikkoinen laakso tai rotko. Pohjalla romahtaneita rakennelmia ja suuria kivipaasia. Kesti pitkään ennen kuin Pilvi ymmärsi, että utuinen, aaltoileva valaistus johtui siitä, että maisema oli veden alla, syvällä merenpohjassa. Musiikki sattui korviin. Paasien ja katkenneiden pylväiden keskellä kuhisi jotakin. Sitä oli vaikea katsoa. Se on käärme, naisääni kuiskasi aivan lähellä. Sanat leikkasivat musiikin läpi, sillä ne värisivät toisella taajuudella. Pilvi olisi halunnut kääntyä 42

k­ atsomaan, mutta univaisto varoitti, että niin ei kannattanut tehdä. Se laulaa, ääni jatkoi. Pilvi halusi kysyä, miten sen saisi lopettamaan, mutta unisuu ei totellut. Ääni vastasi silti. Se ei lopeta koskaan. Hän hätkähti hereille. Maisema katosi saman tien. Vain melodia jäi. Se oli vaimea nyt, kuin katumuusikko olisi soittanut muutaman korttelin päässä, hädin tuskin kuultavissa. Pilvi tarkisti ajan puhelimesta. Varttia vaille kuusi. Pitkästä aikaa hän ehtisi töihin ajoissa. Aluksi melodia ei haitannut työntekoa lainkaan. Se oli pikemminkin hyvää taustamusiikkia krapulaiselle toimeliaisuudelle, jonka Pilvi tiesi hyytyvän viimeistään iltapäivällä. Sillä ei olisi merkitystä. Hän oli saanut kymmeneen mennessä aikaiseksi enemmän kuin yleensä koko päivänä. Jossakin vaiheessa melodia alkoi käydä hermoille. Lounaalla Pilvi joutui pyytämään työkaveriaan toistamaan samoja asioita moneen kertaan, kunnes päätti suosiolla, että nyökyttely ja myöntely saivat käydä keskustelusta. Paria tuntia myöhemmin alkoi ahdistaa. Kotimatkalla ahdistus yltyi paniikiksi. Melodia täytti pään. Se muuttui paineeksi. Se luikerteli vasten kallon sisäpintaa. Se kasvoi. Lopulta Pilvi ei kuullut edes bussin moottoria, joten hän nojasi otsalla lasiin vain tunteakseen sen tutun ja turvallisen värinän. En aio tulla hulluksi, hän ajatteli ja puri hampaita yhteen. En aio kuolla. Pilvi ei koskaan hyräillyt julkisesti. Ei koskaan. Sävel­kyylä tiesi varsin hyvin, ettei omia ajatuksiaan kannattanut paljastaa kenenkään retosteltavaksi. Ihmiset tekisivät pahantahtoisia tulkintoja, typistäisivät hänet traumoiksi ja alhaisiksi motiiveiksi eivätkä ymmärtäisi, miten loputtoman monimutkaista kaikki oli. Pilvi tunsi kurkussaan hyräilyn värinän. Se nousi nieluun ja kallon seinämiin, soitti luuta kuin ääni­ rautaa. Edessä istuva vanha mies kallisti päätään, havaitsi äänen, yritti selvästi paikantaa sitä. Tuo pieni ele sai Pilvin oivaltamaan itsestäänselvyyden. Melodia oli syötti. Mies olisi selvästi halunnut kääntyä katsomaan, mutta pohti vielä oliko se soveliasta. Niin Pilvikin oli tehnyt. Ikään kuin aistien, että katsekontakti laukaisisi ansan. Mies alkoi liikehtiä vaivalloisesti. Vanhus oli


kaiketi tehnyt päätöksensä. Heidän katseensa kohtaisivat minä hetkenä hyvänsä. Juuri niin tulikin tapahtua. Ei hänen kuulunut seota tai kuolla tällä tavalla, nuoren ihmisen. Kiitos, nainen oli sanonut edellisiltana, varmana siitä että Pilvi oli vapauttanut hänet taakasta. Siinä ei ollut mitään pahaa. Kuka tahansa olisi toiminut samoin. Pilvi muisti naisen sairaalloiset kasvot, epätoivoisen katseen, epäuskoisen hymyn. Hän näki jo edessään istuvan miehen sivuprofiilin. Muutamassa sekunnissa he tuijottaisivat toisiaan suoraan silmiin. Viime hetkellä Pilvi väisti katsetta. Hyräilyä oli mahdotonta saada loppumaan, joten hän ponnahti jaloilleen ja tasapainotteli penkkien välistä ovelle. Loppumatka tuntui kestävän ikuisuuden. Pilvi hyräili omalle kuvajaiselleen bussin ikkunassa ja tajusi, että hänellä oli suunnitelma. ”Totta kai sopii”, Anders vastasi teennäisen pirteästi. ”Hauska vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia.” Pilvi oli säätänyt puhelimen äänenvoimakkuuden täysille, mutta joutui silti pinnistelemään. Hän keskittyi konsonantteihin ja arvaili vokaalit niiden väliin. He sopivat tapaamisen kahvilaan, jossa Anders oli jättänyt hänet. Kun puhelu loppui, Pilvi sulki silmänsä. Mustavalkoinen maisema palasi välittömästi. Vedenalainen rotko, kuin muinainen haava jonka Kuu jätti, kun se revittiin irti Maasta ja paiskattiin yksinäiselle, kylmälle kiertoradalleen, ilman toivoa paluusta. Rotkon pohjalla kiemurteli käärme. Sen laulu ja liike olivat yhtä ja samaa. Loputonta toisteista kehää, kuin aikojen alussa sidottu solmu joka rimpuili auetakseen. Kiitos, Pilvi sanoi Andersille jo etukäteen, ilman ääntä.

Novelli on julkaistu teoksessa Kuolleiden valssi (Tammi 2022). 43


Magdalena Hai

HYMYILEVÄT KISSAT

H

ikipisarat kohosivat ihon pintaan heti, kun Ann astui kadulle. Helteinen aamu ennusti helvetillistä päivää. Ann pyyhkäisi korkean nutturan paljaaksi jättämää niskaansa ja pohti, oliko sittenkin pukeutunut väärin. Repussa oli vain muutamia vaihto­ vaatteita, käsilaukussa rahaa, shekkivihko ja meikki­ kyniä. Kaiken muun hän oli jättänyt asuntoon, jonka oli jakanut Josephin ja Zaharan kanssa. Ajatus Joesta sai rinnan puristumaan kasaan. Tyttöä Ann ei voinut edes ajatella. Hän oli päättänyt lähteä. Tien yli juokseva lyhytturkkinen siamilainen ­kissa vilkaisi häntä huikaisevan sinisillä silmillään ja lähti seuraamaan häntä. Ann harkitsi viimeisen kerran menevänsä töihin. Epäröi. Viereisen talon eteen pysähtyi kiiltävä, ­kauniisti pidetty avo-Cadillac. Ann piti vanhoista autoista. Kaupungissa niitä näki enää harvoin, sillä ne olivat bensa­ syöppöjä ja vailla nykyajan mukavuuksia. Romuina pidetyt Cadillacit, Chevyt ja vanhat Fordit olivat jääneet takametsien hylättyihin autotalleihin odottamaan aikaa, jolloin ne löytäisi joku, joka pitäisi niistä huolen. Ann ei nähnyt auton omistajan kasvoja, tämä oli kääntynyt häneen selin, mutta hän pani merkille tämän käsien kouristelun. Mies unohti kiireessään avaimet auton virtalukkoon. Hetki oli vedenjakaja: hän voisi vielä valita toisin. Kahvilassa häntä odottaisi Syl, joka rähjäisi hänelle myöhästymisestä, mutta antaisi lopulta anteeksi, koska näinä aikoina työvoimasta oli pulaa. Ann ei kertoisi hänelle syytä myöhästymiseen, eikä Syl kysyisi. Siamilainen oli jäänyt istumaan lähelle. Ann käveli auton vierelle, siveli sormillaan sen kiiltävää pintaa. Ehkä mies ajatteli viipyvänsä talossa vain hetken, Ann ajatteli. Ehkä hän oli sairas. Monet olivat. 44

Avaimenperässä roikkui Star Wars -lelufiguuri. Auton nahkaistuin narahti Annin takamuksen alla. Ratti oli päällystetty valkoisella rei’itetyllä nahalla, joka oli jäänyt kosteaksi miehen käsistä. Katu haisi pakokaasulle. Ann vilkaisi rakennusta, muttei nähnyt miestä aulassa. Ovivahti oli keskittynyt puhelimen ruutuun. Ann kiersi avainta virtalukossa. Vanha auto murahti käyntiin. Bensankatku yhdistyi päihdyttävästi nahkaan ja metalliin. Katu, joka johti ulos kaupungista, oli pitkään niin kuin muutkin kadut, niin samanlainen, että Ann ajoi muutaman kerran harhaan, ennen kuin löysi oikean liittymän. Piti muistaa, mistä käännyttiin moottoritielle ja sitten löytää oikea liittymä päästäkseen haluamaansa suuntaan. Länteen. Hän lähtisi länteen. Kun oli ottanut ensimmäisen askeleen, seuraavat olivat helppoja. Piti keskittyä etenemiseen, ei siihen, mitä jätti taakseen. Vasta päästyään valtatielle Ann väänsi radion päälle. ”…ihmisiä kannustetaan pysyttelemään omalla alueellaan leviämisen ehkäisemiseksi.” Ann tunnisti äänen. Hän oli kuullut sen usein viime viikkojen aikana. Se oli miellyttävä keski-ikäisen valkoisen miehen ääni. Isällinen, rauhoittava. Ensin se oli vakuuttanut heidät siitä, ettei amerikkalaisilla ollut hätää, sillä pandemia pysyisi vanhan mantereen puolella. Saksassa, Ranskassa, Iso-Britanniassa. Myöhemmin ääni oli alkanut pettää lupauksiaan yksi kerrallaan. Se oli alkanut kertoa valittaen, pahoitellen, uutisia ensimmäisistä tartuntatapauksista. ”Tulisiko meidän olla huolissamme, kansakuntana?” ”Kansakuntana? Ei. Vaikka viimeaikaiset tapahtu­ mat ovat toki huolestuttavia…” Ann vaihtoi kanavaa, kunnes löysi sellaisen, joka sopi Cadillacin tunnelmaan. Miley Cyrus lauloi omaa versiotaan Jolenesta. Cadillacin kuomu oli alhaalla ja


tuuli humisi Annin korvissa peittäen biisin osittain alleen. Ann ajoi, kunnes tuli ilta. Ann yöpyi motellissa Pennsylvaniassa. Syl oli lähettänyt hänelle seitsemän ääniviestiä, joiden sävy muuttui aamun hivenen ärtyneestä Sylin täysimittaiseen haistavittusaatananmunapää-raivoon. Viimeiset viesteistä olivat kirjoitettuja, Syl ei kai pystynyt siihen muuten: Tuletko edes huomenna? Ja sitten: Oletko ok? Luoja. Olisit kertonut. Harmaa kissa nousi hänen kyytiinsä bensa-asemalta Chicagon lähellä. Kissalla oli kehoon nähden pitkät raajat. Se toi Annin mieleen jäniksen. Jonkinlainen ylijalostettu rotukissa, jonka jälkeläiset alkaisivat muistuttaa enemmän lepakkoa kuin kissaeläintä. Ann oli tuijottanut sitä ja toivonut, että se poistuisi autosta itsekseen. Mutta kissa ei liikahtanutkaan, katsoi vain silmää räpäyttämättä takaisin. Lopulta Ann luovutti. ”Minä en sitten huolehdi sinusta”, Ann sanoi käynnistäessään Cadin. Kumeasti muriseva auto liikkui reippaammin, kun sen tankki oli taas täysi. Ann käänsi sen nokan takaisin kohti länttä. ”Olen saanut tarpeekseni teikäläisistä.” Radiossa soitettiin pelkästään vanhempaa kantria. Lopulta kissa sammutti sen. Väänsi tassulla kömpelösti nappulaa. ”Jutellaan”, se sanoi. Ann teeskenteli, ettei kuullut. Hän laittoi radion takaisin päälle. Kun kissat olivat alkaneet puhua, se oli jonkin aikaa järkyttänyt Annia. Vai olivatko ihmiset olivat alkaneet naukua? Ann ei ollut enää varma. Siirtymävaiheet olivat vaikeita huomata. Ne, jotka olivat aiemmin olleet ihmisiä, olivatkin yhtäkkiä irvikissoja. Ja ne kaikki halusivat puhua hänelle. Ei hänellä mitään kissoja vastaan ollut. Joskus, kun Annin maailma oli ollut vielä raiteillaan, hän oli sanonut olevansa kissaihminen ennemmin kuin koira­ihminen. Kun hän oli ollut lapsi, hänen äitinsä oli pitänyt löytöeläinhoitolaa. Toisinaan äiti oli taipunut antamaan vastuuta kerran hylätyistä eläimistä myös pikku-Annille. Mutta kun Ann pienen lapsen ensi-­innostuksen laannuttua unohti hoidokkinsa, äiti antoi ne eteenpäin tai ne vain katosivat. Hän oli ollut liian nuori ottamaan vastuuta kissoista, mutta antoiko äiti hänelle mahdollisuutta edes oppia? Ehkä kissojen katoamisten takia hän ei ollut koskaan oppinut sanomaan kunnolla hyvästejä. Opiskelijana Ann oli antanut kodin useammallekin kodittomalle kissalle, mutta muuttaessaan yhteen

Josephin ja tämän allergisen tyttären Zaharan kanssa Ann oli joutunut luopumaan niistä kaikista. Niin aikuiset toimivat, Ann oli vakuutellut itselleen ja Josephille. Panivat ihmiset kissojen edelle. Silti se oli ollut yksi niistä syistä, joiden takia Ann ja Joe riitelivät. Joe ei pystynyt ymmärtämään, että niin paljon kuin Ann halusi elää Josephin ja tämän tyttären kanssa, samaan aikaan kissoista luopuminen oli avannut yhdellä sivalluksella hänen lapsuutensa katoamisten ja menetysten viiltämät, jo umpeutuneiksi kuvitellut haavat. Siksi Ann ei ollut kyennyt sitoutumaan myöskään Josephiin. Ann oli tajunnut sen aivan liian myöhään. Cadillacin etupenkillä istuva jäniksenjalkainen otus katseli häntä suupielet maireasti koholla, silmät puoli­ ummessa. Se näissä kissoissa häiritsi. Miten ne aina hymyilivät, niin kuin niillä olisi salaisuus. Valtatiellä kissoja näki harvemmin. Toisinaan Ann näki vilauksen liian tutuksi käyneistä piirteistä jonkin ohi ajavan auton ikkunassa, mutta useimmiten hän pystyi melkein unohtamaan niiden olemassaolon. Melkein. Maantie jyrisi auton renkaiden alla. Iowan pellot jatkuivat ikuisuuden, mutta jokainen ajettu maili vei Annia kauemmas siitä, minkä hän oli jättänyt taakseen. Kun maisema muuttui Cheyennen jälkeen, Ann tunsi helpotusta. Horisontissa lymyävät vuoret tulivat lähemmäs vaivihkaa mutta vastustamattomasti, niin että Iowan peltojen jälkeen Annin oli vaikea uskoa niiden olevan totta. Kun Ann pysähtyi illan laskeutuessa löytämäänsä motelliin, harmaa kissa luikahti hänen peräänsä. Vastaanottoon se ei kuitenkaan tullut, vaan jäi odottamaan häntä motellin portaille. Vastaanotossa televisio pauhasi yksinään. Annin soittaessa kelloa toimistoon ilmaantui väsynyt keski-ikäinen nainen kannoillaan kaksi kissankasvoista tyttöä. ”Iltaa. Haluaisin huoneen yhdeksi yöksi.” Nainen otti naulasta avaimen. ”Tiedot kirjaan, maksu etukäteen.” Ann keskittyi kynän kuljettamiseen viivalla. Nainen vilkaisi Annin vieraskirjaan kirjoittamia tietoja. ”Tulet idästä? Millainen tilanne siellä on?” ”Paljon… tapauksia.” Ann ei katsonut naista silmiin. Sanat, joita hän käytti, kuulostivat vääriltä. Kissoja. Paljon kissoja. Mutta motellinpitäjä hyväksyi ne ilmeenkään värähtämättä. ”Olet tainnut nähdä niitä jokusen”, nainen sanoi. ”Yhden elämän tarpeiksi.” 45


Nainen otti toisen kissankasvoisista syliinsä ja suuteli sen otsaa. ”Me kaikki toivomme, ettei se leviä tänne.” Se on jo levinnyt, Ann halusi huutaa. Etkö näe sitä? Mutta ei se olisi auttanut mitään. Ei kukaan ollut uskonut häntä idässäkään. Ann vain nyökkäsi. Nainen jäi katsomaan hänen peräänsä. Jäniksenjalkainen harmaa kissa seurasi häntä motellihuoneeseen, eikä Ann vaivautunut estämään, kun se hyppäsi sängylle ja kiertyi karvaiseksi keräksi päiväpeiton päälle. ”Jos sinä aiot asettua taloksi, minun täytyy kutsua sinua joksikin”, Ann sanoi. Kissa katseli häntä niin pitkään hiljaa, että Ann alkoi jo uskoa sen olevan oikea eläin. ”Auton rekisteriotteessa luki Oscar”, kissa sanoi. Ann huokasi. ”Väitätkö tosiaan olevasi hän? Cadin omistaja? Onko tämä sinulle leikkiä?” ”Me kissat rakastamme leikkejä.” Ann ojensi kätensä ja kosketti kissaa. Sen pää oli kolho ja luiseva, käteen sopiva. Tunsiko Ann sen oikeasti, vai kuvitteliko vain tuntevansa? ”Olkoon sitten. Sinä näytät Oscarilta. Hienostuneelta. Arvokkaalta”, Ann sanoi. Oscar alkoi kehrätä. ”Etkä sinä ole kissa.” Ann kaivautui peiton alle vaivautumatta riisumaan vaatteitaan ja käänsi Oscarille selkänsä. Rintaa puristava ikävä takaisin Brooklyniin oli painettava piiloon. He jättivät huoneensa aamun tullen, Oscar ja hän. Vastaanottorakennus oli hiljainen. Ann pudotti huoneen avaimet palautuslokeroon. Jonkin ajan päästä kissa puhui. ”Minne me olemme menossa?” Ann katsoi sivupeiliin, vaikka tie oli tyhjä mailien matkalta. ”Aavikolle. Black Rockiin, Nevadaan. Halusin aina ennen mennä Burning Maniin. Tiedäthän, ne isot taidefestarit aavikolla? Suunnittelimme sitä monta vuotta parhaan ystäväni kanssa. Sitten kun olemme oikeasti aikuisia, sitten kun meillä on rahaa.” Joseph oli pitänyt Burning Mania älyttömänä hapatuksena, valkoisten hippien ja isin rahoilla elävien juppipentujen kulutusjuhlana. Annille Burning Man oli edustanut täydellistä vapautta. ”Sitten kun. Joten ajattelin mennä nyt.” Oscar alkoi nuolla tassuaan ja hangata sillä otsaansa. ”Kuulostaa hyvältä. Tulen mukaan.” ”Minä en taida päästä sinusta enää eroon?” Ann kysyi. 46

”Itsepä varastit autoni. Laita jotain musiikkia”, ­Oscar kehräsi. ”Matkan kuluksi.” Radiossa mies lauloi eroamisesta pikkukaupungissa, sillä ainoalla kanavalla, jonka Ann sai autossa kuulumaan. Välillä Ann kuunteli uutisia, hiljaisena. Oscar ehdotti, että voisi ajaa välillä, jos Ann väsyisi, mutta he molemmat tiesivät ehdotuksen vitsiksi. Oscarin päivät Cadin ratissa olivat auttamatta ohi. ”Me olemme jo oikealla tiellä”, Ann sanoi. Päivän lämpö hohkasi metallista ja sai hikikarpalot nousemaan Annin ohimoille. ”Täytyy vain seurata valtatietä 80 Salt Lake Cityyn. Siitä on enää puolen päivän matka Black Rockin autiomaahan.” Salt Lake Cityssä oli vähemmän kissoja kuin idän suurissa metropoleissa, mutta Ann näki, että niiden lukumäärä oli täälläkin lisääntymässä nopeasti. Niitä kerääntyi katujen varsille tuijottamaan kiin­teästi ohi ajavaa Cadillacia. Silloin tällöin vastaan tuli myös ihmisiä, joista Ann tunnisti merkkejä väistä­mättömästä. ”Eniten pelkään sitä, että jonain päivänä kaikki ovat muuttuneet”, Ann sanoi hiljaa ja puristi rattia. Oscar kohottautui istuma-asentoon. ”Teitä on koko ajan enemmän ja meitä vähemmän”, Ann jatkoi. ”Kukaan ei uskonut, kun kerroin… Luoja, kahvilassa Syl luuli minun tulleen hulluksi, kun yritin selittää, ettei eläimiä saa päästää sisään! Entä jos minä olen ainoa, joka jää?” ”Siksikö sinä menet aavikolle? Siksikö pakenet?” ”En tiedä”, Ann ähkäisi ja pyyhki mielestään epäilyn ja surun. ”Halusin vain lähteä.” ”Jättää kaiken.” ”Niin.” Ann venytteli ratin puristamisesta jäykistyneitä sormia. Oscar kääntyi katsomaan ohi vilistäviä taloja. Ann venytteli niskaansa, pyyhki käsiään polvihousujen lahkeisiin. Toppi, jonka hän oli pukenut päälleen monta päivää aiemmin, oli muuttunut hiestä nahkeaksi. Cadillacin penkki ja polttava paiste olivat tappava yhdistelmä mille tahansa vaatteelle, vaikka Ann olikin ajanut kuomu ylhäällä päivän kuumimmat tunnit. Ann pysäköi Cadillacin State Streetillä sijaitsevan pienen punatiilisen motellin pihaan. ”Odota tässä, haen meille huoneen.” Oscarin kurpitsansiemensilmät seurasivat Annin kulkua toimistoon. Tiskin takana tuolilla lojui musta, keltasilmäinen kolli. Se seurasi uutisia seinään kiinnitetystä tele­ visiosta. ”…on kaikkialla”, kuuluttajan ääni lähenteli hysteriaa, ”pelastuslaitos ei pysty enää kokoamaan niitä.


New York on kaaoksessa. Ihmiset yrittävät paeta Manhattanilta, mutta siltojen varsille on muodostu­ nut kasoja…” Kolli painoi kaukosäädintä tassullaan ja television äänet hiljenivät. ”Huone?” kolli naukaisi vaikeasti. Ann irrotti katseensa television välittämistä kuvista, muttei saanut pakotettua itseään katsomaan virnistelevää kollia. Sen muutos oli liian pitkällä. ”Huone… Huone kahdelle.” Maksettuaan Ann säntäsi pihalle. Hän vapisi kauttaaltaan. Ann nojasi polviin avaimia kädessään puristaen ja hengitti kiivaasti nenän kautta. Sisään, ulos. Ann keskittyi. Oscar odotti Annia portailla. ”Näytät oudolta.” Ann vilkaisi taakseen. Toimiston ikkunasta näkyi, kuinka musta kolli kierähti makuuasentoon ja ummisti silmänsä. ”Se haju…” Ann henkäisi, mutta keräsi sitten itsensä. ”Kouristukset.” ”Haluatko lähteä?” Oscar kysyi. ”Jos haluat, voimme hyvin...” Ann pudisti päätään. ”Minun täytyy peseytyä.” Huoneessa Ann jätti Oscarin katsomaan tele­ visiosta vanhan komediasarjan uusintaa ja painui suihkuun. Ann nosti kasvonsa suihkuvirtausta kohti ja antoi kohinan peittää motellin äänet. Veden valuessa iholle Ann saattoi kuvitella olevansa taas kotona. Zahara leikkisi olohuoneen paksulla matolla. Joe tekisi ruokaa keittiössä. ”Ann! Annie!” Zahara huutaisi hänelle. ”Tule katsomaan mitä piirsin!” Ann vastaisi tulevansa kohta. Ja Joe… Joseph… hän tulisi Annin kanssa suihkuun, kun Zahara ei huomaisi, ja suutelisi hänen niskaansa. Joella oli aina pehmeät huulet, jopa keskellä talvea. Ann tunsi jälleen kouristavaa syyllisyyttä siitä, ettei ollut kyennyt sitoutumaan Josephiin ja tämän tyttäreen. Hän oli pitänyt kynsin hampain kiinni itsenäisyydestään, jota Joe oli kutsunut itsekkyydeksi. Antanut pois kissat muttei koskaan itseään. Ann oli uhannut lähteä. Kerta toisensa jälkeen, riidellessään milloin mistäkin Josephin kanssa. Se oli ollut hänen tapansa. Julistaa vihastuneena, että lähtisi kävelemään ja jättäisi Josephin ja Josephin myötä myös Zaharan. Eihän tyttö hänen ollut, vaan Josephin ja tämän exän. Sen joka todella lähti. ­Kuinka hän oli toivonut jälkeenpäin, ettei Zahara ollut kuullut sanaakaan siitä, mitä hän oli sylkenyt päin Joen naamaa.

Mutta lapset kuulivat kaiken. Suihku muuttui kylmäksi, mutta vesi Annin kasvoilla oli lämmintä ja suolaista. Ann kompuroi ulos kopista pyyhkeeseen tarrautuen. Oscar nousi istumaan, kun Ann tuli ulos kylpyhuoneesta. Ann meni laukulleen, kaivoi sieltä puhtaat vaatteet eikä kiinnittänyt kissaan huomiota. ”Lähden aamulla.” Ann tuijotti laukkuaan. ”Yksin.” Kun Ann aamulla sulki takanaan jälleen yhden motellin oven, aurinko oli vasta nousemassa Salt Lake Cityn kattojen ylle. Matala rakennus varjosti sisäpihaa. Leveä State Street hohti vaaleanpunaisena. Valtatie oli hiljainen, eikä Ann nähnyt enää muita autoja. Suolatasangoilla vuoret leijuivat kangastuksina valon peilipinnan päällä. Cadillac viiletti peilipintojen ohi kohti autiomaata. Ann väänsi radion nupista, mutta kaiuttimista kuului vain kohinaa. Ann löi rattia. ”Vittu!” Zahara oli alkanut itkeä öisin unissaan. Joe oli luullut sitä kasvukivuiksi, vaikka tartuntoja raportoitiin jo satoja päivässä. Zaharan iho oli käynyt turvonneeksi ja kuumaksi. Tyttö oli raapinut sitä kuin hullu, ja lopulta Josephin oli sidottava tytön käsiin patakintaat ilmastointiteipillä. Joseph itse oli sanoittanut tunteen myöhemmin: ”Niin kuin joku valtaisi minut sisältäpäin. Perkeleensaatananpaska.” Joe kiroili aina liikaa silloin, kun häneen sattui. Silloinkin, kun kyse oli pelkästä vekistä sormessa tai ovenpieleen isketystä varpaasta. Miehellä oli pienen lapsen kipukynnys. Silti Joseph ei ollut halunnut mennä sairaalaan. Mies oli pelännyt, että heidät suljettaisiin viimeisiksi päiviksi eristyksiin toisistaan. ”Taisit olla ensimmäinen, joka tajusi sen alkaneen?” Oscarin kehräävä ääni säikäytti Annin. Ratti kääntyi tahdottomasti ja Cadillac heittelehti leveän tien molempien kaistojen yli, ennen kuin Ann sai sen pysähtymään. ”PAINU HELVETTIIN!” Ann kiljui. ”En halua nähdä sinua enää!” Polttavat kyyneleet kihosivat Annin silmiin ja hän pyyhki ne pois kämmenensä selällä. Cadillacin apukuskin paikka oli tyhjä, samoin takapenkki. Harmaa kissa oli poissa. Oliko se koskaan ollutkaan autossa? Ann tunnusteli vapisevin käsin otsaansa. Se tuntui kuumalta, nihkeältä. Peilistä hän näki horisontissa tumman massan, liikettä. Eläimiä. Kissoja, jotka ­kulkivat kaikki samaan suuntaan kuin hän. Ne ­seurasivat häntä! Ann torjui nousevan kauhun ja painoi kaasua. 47


Auton moottori karjui, kun Cadillac ponnahti eteenpäin. Suolatasangot sulivat matalien pensaiden peittämiksi ruohomaiksi, kaupungit katosivat, asfaltti päättyi. Auringon laskiessa Ann näki tulet. Ne nousivat korkealle nopeasti tummuvalla taivaalla. Kipinät juoksivat tuulia pitkin ylös kuin olisivat yrittäneet saavuttaa kaukaiset tähdet. Viileä tuuli toi mukanaan palavan puun tuoksun. Ann käänsi virta-avaimesta ja kirkkaanpunainen Cadillac murahti viimeisen kerran. Ann avasi auton oven, työnsi jalkansa hiekalle. Jokin lämmin ja pehmeä pyyhkäisi hänen nilkkaansa. Kissa, sitten toinen. Hetkessä Black Rockin tasanko vilisi kissoja. Niiden silmät heijastivat neonvihreää rovioiden valossa. Pehmeät tassut askelsivat hiljaisessa, pumpulimaisessa rytmissä. Ne seurasivat Annia playalle. Pimeyden keskellä seisoi kolme suurta puukehikkoa. Kehikot olivat ihmisen muotoisia, yksi pienempi muita. Mies, nainen ja lapsi. Mies ja lapsi olivat jo tulessa, heidän välissään nainen seisoi yksin, kylmissään. Annin iho nousi kananlihalle. Kissojen virta alkoi työntää häntä eteenpäin. Mitä lähemmäs Ann rovioita tuli, siitä suuremmaksi ne kasvoivat. Niin kuin Utahin vuoret, Ann ajatteli. Epätodellisina ja samalla niin totena kuin voi olla. Annin poskien ihoa kiristi ja hänen silmänsä kutisivat poltteesta, mutta silkkisten turkkien paine Annin jaloissa hellitti vasta, kun hän oli aukealla tuli-ihmisten edessä. Aukion keskellä istui Oscar. Ann työnsi kädet taskuun ja katsoi vasemmalla puolellaan kohoavaa tulipatsasta. ”Burning Man. Sinäkö tämän teit?” ”Sanoit, että se oli jotain, jonka halusit nähdä edes kerran elämässäsi.” ”Se oli pelkkää puhetta. Unelma vapaudesta, jota en ikinä uskaltanut ottaa.” Annin sisuksia kaihersi syyllisyys. ”En ollut koskaan todella lähdössä.” ”Joseph ja Zahara tiesivät sen.” Ann pyyhki kyyneleen poskeltaan. ”Ehkä. En ehtinyt sanoa sitä heille.” Vaikka Zahara oli sairastunut ensin, hän oli elänyt hetken Josephin jälkeen. Ann oli silittänyt tytön kiharaa tukkaa, kammannut sen järjestykseen keskittyneesti, niin kuin emokissa puhdistaa pentunsa turkin. Hän oli tuudittanut tyttöä sylissään, kun Zaharan sydän oli lakannut lyömästä. Sairaus muutti ihmisten ulkonäköä. Se turvotti kasvoja ja sai ne näyttämään karvaisilta. Kuolemassa kädet kouristuivat niin, että ne alkoivat muistuttaa kissapedon kynsiä ja tassuja. 48

Ann painoi käden suulleen. Kurkussa poltti. Hän oli alkanut nähdä sairastuneet kissoina. Sitten myös kuolleet. Sielut, jotka jäivät tähän maailmaan. Ann muisti asuntonsa. Kaksi mustaa kissaa nukkumassa kerällä toistensa sylissä. Ikkunasta paistava aamu­ aurinko toi esiin kahvin sävyt niiden aluskarvassa. Mielikuva limittyi toisen, kipeämmän kanssa, joka oli yhtä tosi. Kissojen hymyt, katseet, tarve puhua hänelle… Ann ei olisi kestänyt, jos myös Joe ja Zahara olisivat heränneet ja alkaneet puhua. ”Karkasin. Vaikka Joe halusi pitää meidät yhdessä”, Ann sanoi. ”Minä lupasin…” ”Niin”, Oscar kehräsi. ”Karatessasi keräsit meitä mukaasi kuin marjoja torilta.” ”Miksi minä?” ”Kuka tietää? Olit itsekin sairas, jo ennen kuin lähdit Brooklynista”, Oscar sanoi. ”Mutta jostain syystä selvisit tänne asti.” ”Entä nyt?” Ann vapisi. ”Mitä nyt tapahtuu?” ”Nyt sinun on päästettävä irti.” Kissojen paine Annin jaloissa kasvoi. Ne möyrivät aaltona hänen jaloissaan, tuuppivat ja työnsivät häntä eteenpäin kohti kehikkoa, joka seisoi palavan miehen ja lapsen välissä. Rovioista putosi puunkappaleita rohisevaan hiillokseen. Ann katsoi kissoja. Oscarin muriseva ääni kuului yhtä aikaa kaikkialta. Annin takana autiomaa täyttyi sieluista. Ann tunsi niiden kaipuun painavan itseään vasten. Ne maukuivat, valittivat. Valkoiset, punaiset, siniharmaat kissat. Vieläkään Ann ei osannut nähdä niitä muuna kuin kissoina. ”En tarkoittanut…” Ann antoi kissojen johdattaa itsensä sytyttämättömän patsaan eteen. Puunainen kohosi vuorena Annin edessä. ”Se on pelkkää puuta.” Ann siveli kehikon pintaa. ”Se on portti.” ”Se näyttää minulta.” Ann laski katseensa käsiinsä. Niiden sormet olivat jo taittumassa sisäänpäin, tassunkaltaisiksi. Sairauden karva peitti hänen käsivarsiaan. Hänen suunsa kaartui irvikissan ikihymyyn. Kouristuksia. Ne sanoivat, että taudin loppuvaiheille tyypillinen ilme johtui lihaskouristuksista. Se radion rauhoittava keski-ikäinen miesääni ja kaikki ne asiantuntijat, joita mies oli haastatellut. ”Olenko minä kuolemassa?” Oscar kehräsi. ”Sitten kun roviot sammuvat.” Ann ymmärsi. Myös Joseph ja Zahara olivat täällä jossakin, sielujen meressä. ”Miten löydän heidät?”


Tuhansista kyljistä kumuava kehräys värisytti ­ nnia ja ilmaa hänen ympärillään. Ann pudottautui A polvilleen hiekkaan ja puristi kätensä nyrkkiin. ”En halua kuolla yksin, Oscar.” Kissat nuolivat Annia santapaperikielillään, eikä se tehnyt kipeää, vaan toi lohtua. Ann avasi kätensä. Kuume kohosi liekkeinä ulos ihosta. Kun Ann työnsi kämmenensä karkeaa, tikkuista puuta vasten, kipinät purskahtivat esiin, kiertyivät käden ympärille ja kiipivät puukehikkoa ylös. Ensimmäiset liekit syttyivät rakenteisiin kiinnitettyihin kuiviin heiniin. Ann nauroi, kun ymmärsi, että se oli hänen lihansa, joka paloi. Mies ja lapsi sortuivat hiillokseen, mutta Annin puulihan liekki valaisi yhä tasangon yön. Kissat työntyivät lähemmäs ja sulivat liekkiin. Ensin yksittäin, sitten isommissa aalloissa ne liittyivät kipinöiden virtaan. Ann puristi silmänsä kiinni. Yskänpuuska yllätti hänet. Jokainen yskähdys irrotti verihiutaleita hänen sisältään. Nekin olivat kuin kipinöitä. Tuli poltti häntä sisältäpäin. Hän oli puunainen, joka paloi. Hän oli Ann, joka polvistui. Hän oli burning woman, portti, joka vapautti ­kissat. Kissojen virta siirtyi hänen viereltään antaakseen tilaa jollekin pienelle, joka laski tassunsa Annin polvelle. Ann tunsi lämpimät anturat reidellään. ”Ann”, tytön ääni sanoi. ”Annie, rakas”, miehen ääni sanoi. ”Päästä irti, Ann.” ”...Ihmiskunta on tulessa. Ihmiset palavat.” ”Sinä et voi estää sitä.” ”Annie kiltti. Tule katsomaan, mitä minä piirsin!” Ann antoi otsansa vajota tasangon sileään hiekkaan. ”Minä tulen, Zahara”, Ann naukaisi. ”Joseph... olen valmis.”

Magdalena Hai

Royaumen aikakirjat

HÄIKÄISEVÄN UPEAA FANTASIAA

49


Malka Older

TUKEVAT LYHDYT JA TIKKAAT

N

atalia oli merieläimistöön erikoistunut käyttäytymistutkija ja työskenteli freelancerina, joten useimmat hänen työtehtävistään sujuivat suurin piirtein näin: hän uiskenteli jossakin suuressa mutta hallitussa ympäristössä pääjalkaisen kanssa ja havainnoi sekä sen ruumiinkieltä että omaansa. Hän yritti saada mustekalan tai kalmarin tuntemaan olonsa mahdollisimman mukavaksi, jotta tapa, jolla se reagoi ärsykkeisiin, vastaisi mahdollisimman hyvin sen luontaista käyttäytymistä. Meribiologiaa opiskellessaan hän ei ollut odottanut päätyvänsä tällaisiin tehtäviin, mutta suoraan sanoen hän piti tästä enemmän kuin eläinten leikkelystä, sähkö­ iskuilla tehtävistä kokeista tai edes mistään sellaisesta, jossa hänen pitäisi työskennellä pieniin altaisiin vangittujen eläinten kanssa. Tämä työtehtävä oli aluksi vain hieman epä­ tavallinen. Useimpien tehtävien kohdalla Natalia sai tietää, mihin tutkimus tähtäsi. Joskus hänelle kerrottiin suoraan mitä tehdä, jotta eläin käyttäytyisi halutulla tavalla, ja joskus hänen taas annettiin itse suunnitella lähestymistapansa, mutta molemmissa tapauksissa hän saattoi keskittää huomionsa kapealle alueelle. Natalia yritti aina antaa eläimelle aikaa leikkiä heidän vuorovaikutuksensa yhteydessä – jos työnantaja vastusti, hän selitti, että tällöin eläin reagoisi luonnollisemmin kuin jos hän toistaisi samoja vihjeitä kerran toisensa jälkeen – mutta ­tutkimusintressi ohjasi vahvasti hänen ­toimintaansa. Tällä keikalla hänen käskettiin vain leikkiä mustekalan kanssa. ”Tutustukaa toisiinne”, sanoi hänet palkannut tyyppi. ”Ystävystykää.” Natalia oli nyökännyt ja jättänyt tarkoituksella kysymättä tarkennusta. Hän yritti tukahduttaa epäilyksensä siitä, miksi tätä mustekalaa kohdeltiin niin hyvin. Ehkä firman periaatteisiin kuului antaa 50

kaikille vangituille tutkimuskohteille tietty määrä vapaa-aikaa. (Ehkä täällä tehtiin jotain erityisen kamalaa.) Natalia oli tehnyt näitä töitä niin pitkään, ettei uskonut tutkimuslaboratorion piittaavan erityisen paljon yksittäisen mustekalan hyvinvoinnista, kun päämääränä oli TIETEEN edistäminen, mutta hän yritti vakuuttaa itselleen, että hänen tehtävänsä auttoi eläintä enemmän kuin satutti sitä. (Ehkä mustekalan täytyi olla rentoutunut, jotta kokeet onnistuisivat, ja Natalia oli osasyyllinen.) Luultavasti työnantajat suorittivat näitä tutkimuksia silloin, kun Natalia ei ollut paikalla. Mustekala, jolle hän oli omassa mielessään antanut nimeksi Vainilla, otettiin (reilun kokoisesta, mutta kuitenkin) akvaariosta ennen hänen käyntiään ja suljettiin takaisin sinne sen jälkeen. Eräänä päivänä Natalia oli tullut keskukseen etuajassa ja näki, että Vainillan ihosta irrotettiin elektrodeja. Sinä päivänä hän toimi niin hellävaraisesti kuin osasi ja varoi visusti koskettamasta mustekalaa uiskennellessaan samassa rytmissä sen kanssa matalan, verkolla rajatun lahden vesissä. Näky ei ollut odottamaton eikä välttämättä edes pahaenteinen. Elektrodeja voitiin käyttää hyvinkin noninvasiivisiin tutkimustarkoituksiin. Ja joka tapauksessa Natalia oli jo kauan sitten tottunut siihen, että tutkimuksen kohteena olevien eläinten elämä oli epävarmaa tai jopa tuskallista. Hän vastusti ajatusta siitä, että hänen täytyisi esimerkiksi lakata antamasta eläimille nimiä. Koska tämä tuntui kuitenkin aivan erityisesti raivostuttavan joitain ihmisiä, hän oli enimmäkseen lakannut kertomasta siitä työnantajilleen. Hän uskotteli itselleen, että voidakseen tehdä työnsä hyvin hänen oli tunnustettava eläintutkimuksen nykytila. Joskus loppu­ tulos ei ollut kaikkien osalta suotuisa. Elektrodipäivän jälkeen heidän päivittäin yhdessä viettämänsä tunnin tunnelma muuttui. Natalia


nautti yhä vuorovaikutuksesta Vainillan kanssa, mutta tunne oli selvästi vaimeampi kuin aiemmin. Hän oli alkanut pitää omaa rooliaan ikään kuin saattohoitajana: hän pyrki helpottamaan Vainillan oloa sen verran kuin pystyi, vaikka mustekalan kohtalona oli laajempi tuho, johon se ei voinut itse vaikuttaa. Niinpä Natalia yllättyi, kun eräänä päivänä David Gilcrest, eräs keskuksen johtajista, hakeutui hänen seuraansa sen jälkeen, kun hän oli käynyt uinnin jälkeen suihkussa, ja kysyi olisiko hänellä aikaa laajentaa tehtäväkenttäänsä heidän kanssaan. ”Pitäisikö minun lisätä uintiaikaa?” Natalia kysyi ja katsoi miestä silmiään siristellen samalla kun kuivasi hiuksiaan. ”Ei varsinaisesti. Tai siis kyllä, sitäkin, mutta pohdimme olisitko halukas osallistumaan suoraan kokeeseemme.” ”Mihin kokeeseen?” Natalia kysyi vastahakoisesti. Hän ei oikeastaan halunnut tietää, millaista tuskaa Vainillalle tuotettiin. ”Kokeen tässä vaiheessa”, Gilcrest aloitti, ja Natalia oli huojentunut siitä, että mies vältteli näinkin ilmiselvästi puhumasta suoraan, ”sinun täytyisi panna päähäsi eräänlainen laite, tavallaan virtuaali­ todellisuuslaite – tai totta puhuakseni melkein täysin samanlainen kuin VR-laite – uinnin ajaksi. Se on tietenkin vesitiivis”, hän lisäsi nähdessään Natalian epäuskoisen ilmeen. ”Yhdistämme laitteen antureihin, joita olemme kalibroineet kohteeseen, ja sitten sinun pitäisi nähdä samat asiat, joita se näkee.” ”Näkee…” Natalian aivot kuroivat kesken lauseen kiinni siitä, mitä Gilcrest oli sanomassa. ”Onko tämä siis neurologinen koe?” ”Tavallaan”, Gilcrest sanoi jokseenkin häkeltyneenä. ”Eikö sinulle ole kerrottu taustatietoja?” Natalia sivuutti kysymyksen. Hän ei ollut enää varma siitä, eikö hänelle todella ollut kerrottu vai

oliko hän tahallaan yrittänyt olla kuuntelematta, koska pelkäsi sitä mitä saattoi kuulla. ”Haluatko siis, että olen yhteydessä… mustekalaan? Neuro­ logisesti?” ”Aivan niin!” Gilcrest kuulosti myös helpottuneelta. ”Tiedämme, että se viihtyy sinun seurassasi, ja ajattelimme, että tällä tavalla olisi helpompi saada se hyväksymään koko tutkimuslaitteisto, jotta saamme parempia mittaustuloksia. Tähän menisi puolisen tuntia lisää päivässä, eikä ensimmäisinä päivinä ehkä niinkään kauan. Saisit tietenkin joka tapauksessa palkkion koko puolituntisesta. Mitä ­sanot?” ”Sopii”, Natalia vastasi. Noninvasiivinen neurologinen tutkimus oli suhteellisen harmitonta. ”Mutta lopetan heti, jos minusta alkaa tuntua siltä, että laitteisto aiheuttaa mustekalalle minkäänlaista kipua tai epämukavuutta.” ”Jos niin käy, pyrimme tietenkin lievittämään sitä”, Gilcrest sanoi loukkaantuneena. Natalia oli kuitenkin kokenut liian monta kertaa, miten kohtuuttomat toimenpiteet esitettiin parhaana mahdollisena vaihtoehtona, eikä hänen omatuntonsa enää soimannut, jos hän sattuikin loukkaamaan tutkijoita. ”Uskomatonta”, Natalia sanoi sovittaessaan vedenpitävää laitetta kahta päivää myöhemmin. Laite oli vain hieman suurempi kuin tavallinen sukellusmaski, vaikka se tuntuikin päässä melko lailla painavammalta. ”Suunnittelitteko tämän täällä?” ”Ehei”, Gilcrest sanoi, kun teknikko sääti maskin hihnoja ja yhteyksiä. ”Eräs teknologiafirma teki sen. He olivat innoissaan kaupallisista sovelluksista. Pidä mielessäsi, että mustekalalta saamasi syöte tulee oikeaan silmään ja näyttää erilaiselta kuin se, mitä näet vasemmalla silmälläsi. Saat kuvat sellaisina kuin mustekalan oudot aivot ne tulkitsevat, joten 51


ne näyttävät todella kummallisilta, mutta kyseessä on se, mitä siellä on. Kuvat näyttävät sen, mitä mustekala näkee, ymmärrätkö? Se, mitä näet, on se, mitä siellä on.” ”…joo?” Ei tätä nyt kovin vaikea ollut käsittää. ”Nyt vain kalibroidaan laite. Joten yritä rentoutua, vaikka kaikki näyttääkin oudolta. Okei.” Gilcrest huokaisi, mutta reipastui sitten. ”Menoksi vain!” ”Mikä tarkalleen ottaen on sinun osuutesi projektissa?” Natalia kysyi uteliaana. Hän oli tehnyt freelance-hommia jo monta vuotta eikä kaivannut kokopäiväisen työn mukanaan tuomaa yrityskulttuuria, joten hän ei vaivautunut pitämään lukua ihmisten titteleistä. ”Ai.” Gilcrest näytti tyytyväiseltä kysymykseen, ei ärsyyntyneeltä sen vuoksi, ettei Natalia ollut viitsinyt painaa mieleensä hänen titteliään silloin kun heidät oli esitelty toisilleen. ”Itse asiassa minä keksin sen. Yhdessä muutaman muun kanssa. Minulla ei tietenkään ole riittävästi teknistä osaamista, jotta voisin johtaa kaikkia osa-alueita, mutta…” Suunnilleen siinä vaiheessa Natalia lakkasi kuuntelemasta, osittain siksi että Gilcrestiltä kesti todella pitkään sanoa mitään oleellista, mutta myös siksi että Vainilla oli tuotu lahteen ja siihen kiinnitettiin parhaillaan elektrodeja. Natalia siristi silmiään ja tarkkaili mustekalan mahdollisesti osoittamia kivun merkkejä, aivan kuin hänen aktiivinen ja ilmeinen valvontansa jotenkin vaikuttaisi teknikoiden tekemiin toimenpiteisiin. Teknikot eivät tuntuneet huomaavan häntä lainkaan. Mutta Vainilla ei näyttänyt hätääntyneeltä. Se oli varmasti jo tottunut tähän. ”Sinun onkin jo aika mennä veteen”, Gilcrest sanoi. Ainakin hän oli huomannut, mihin Natalian huomio kiinnittyi. ”Heilauta kättäsi heti kun olet valmis, niin kytkemme laitteen päälle.” Tästä rohkaistuneena Natalia kävi kaikessa rauhassa läpi tervehtimisrituaalinsa Vainillan kanssa ja uiskenteli sitten tavalliseen tapaan vähän ympäriinsä. Hän mietti, alkoiko vedenpinnan tuolla puolen olijoita jo ärsyttää, tuntuiko odotus heistä sietämättömän pitkältä. Hän mietti, oliko itse hermostunut. Hän nosti kätensä auringon paahtamaan ilmaan ja heilutti sitä. Vielä muutama sekunti stereonäköä, ja sitten hänen näkökenttänsä jakautui kahtia. Natalia sulki vasemman silmänsä ajatellen, että olisi vähemmän hämmentävää nähdä vain se, mitä Vainilla näki, mutta se maailma oli täynnä käsittämättömiä 52

­ armaasävyisiä kiehkuroita, ja hänen oli pakko vaihh taa silmää. Hän sulki oikean silmänsä, hengitti hitaasti regulaattorin läpi ja katseli ohi uivaa kuoreparvea. Vainilla sieppasi yhden kuoreista ja söi sen, ja Natalia piti oikean silmänsä visusti kiinni kunnes kala oli syöty. Hän ui varovasti Vainillan viereen, jotta he näkisivät suurin piirtein saman näkymän, ja avasi oikean silmänsä. Tästä ei tulisi mitään. Vierekkäin katsottuina kaksi näkökenttää sotivat keskenään hämmentävällä tavalla ristiriidassa, mutta yksinomaan Vainillan näkö oli Natalialle käsittämätön. Siinä näkyi vain sumeita mustavalkoisia hahmoja – Natalia ei saanut selvää edes siitä, mikä suunta oli ylöspäin. Hän yritti sulkea ensin toisen silmän ja sitten toisen pyrkien vähitellen totuttautumaan mustekalanäköön, mutta vasta kun Vainilla alkoi leikkiä simpukankuorella, hänellä oli jotakin johon keskittyä. Hänen piti vaihdella silmää muutaman kerran, mutta vihdoin hän kykeni tunnistamaan simpukankuoren sellaisena, kun Vainilla sen näki, sen su­meat juovat ja litistyneen muodon. Hänen piti sulkea molemmat silmät vielä kerran ja pudistaa päätään rajusti, mutta kun hän taas avasi oikean silmänsä, hän tunnisti simpukankuoren. ”Huomattavaa edistystä!” Puhuja oli Gilcrestin pomo Yohannes Kirk. He istuivat pienessä neuvotteluhuoneessa, jonka jäätävän kylmä ilmastointi sai Natalian yhä kosteine hiuksineen palelemaan. ”Emme kai osanneet odottaa, että kalibrointi onnistuisi näin nopeasti, vai mitä, David?” Gilcrest mutisi myöntyvään sävyyn. ”En halua väittää ymmärtäväni erityisen paljon…” Natalia aloitti, ja Kirk heilautti kättään. ”Tämä vaihe ei tietenkään ole vielä päättynyt, mutta silti! Edistys on huomattavaa.” ”Pomo”, Gilcrest mumisi. ”Jos muistat…” ”Ai niin, tietenkin.” Kirk kääntyi Nataliaan päin. ”Haluaisimme, että liityt tiimiin. David on sitä mieltä, ja niin olen minäkin, että sinä olet oikea henkilö työskentelemään mustekalan kanssa tämän asian puitteissa.” ”Mikä ’tämä asia’ tarkalleen ottaen on?” Natalia kysyi antaen hivenen ärtymystä kuulua äänessään. ”Ahaa, tietenkään sinulle ei ole vielä kerrottu. Se on yrityssalaisuus, hyvin arkaluonteinen asia.” Kirk hymyili leveästi. ”Mutta uskon, että pidät siitä. Hmm… David, ehkä sinun on paras selittää.”


Gilcrest vaikutti melkein ujostelevan ja meni suoraan asiaan paljon nopeammin nyt pomonsa kuullen. ”Kuten tänään sait kokea, olemme keksineet keinon muuttaa mustekalan aivoissa havaitut sähköiset signaalit näköärsykkeiksi, joita ihmiset voivat, öh, opetella ymmärtämään.” Tätä seurasi tauko, ja Natalia nyökkäsi. ”Laajempi päämäärämme on kuitenkin paljon kunnianhimoisempi.” Gilcrest vilkaisi Kirkiä. ”Tutkijamme uskovat pystyvänsä erottamaan välittömään havainnointiin perustuvan aivotoiminnan sellaisesta, joka perustuu muistiin.” ”Muistiin”, Natalia toisti. ”Tarkalleen ottaen”, Kirk puuttui puheeseen, ”aiom­me hyödyntää mustekalojen muistoja ja rakentaa Ison Valliriutan uudelleen.” Kirk suorastaan säteili, eikä Natalia ollut aivan varma, että oli hereillä. ”Aluksi”, Gilcrest pisti väliin, ”aioimme analysoida kuvat tietokoneella, mutta kävi ilmi, että tietokoneet, mukaan lukien paras tekoäly jonka saimme käsiimme, eivät juurikaan osaa tulkita näitä ­signaaleja.” ”Ne eivät pysty siihen”, Kirk sanoi. ”Eivät vain pysty. Mutta ihmisaivot…” Hän naputti ohimoaan virnistäen yhä Natalialle. ”Me pystymme.” Hän vaikeni, mutta Natalian ihmisaivot eivät keksi­ neet mitään sanottavaa tämän jälkeen. ”Mitä sanot? Tuletko mukaan tekemään tätä työtä meidän ­kanssamme?” ”Ensin sinun täytyisi käyttää paljon aikaa kalibrointiin, jotta kykenet todella ymmärtämään, mitä mustekala näkee.” Gilcrest oli näemmä oppinut kääntämään pomonsa suurisuuntaisen intoilun operatiiviseen muotoon, mikä oli varmasti tärkeä taito hänen työssään. Hän tuntui kaipaavan vakuuttelua, joten Natalia nyökkäsi. ”Sitten uit sen kanssa riutan paikalla. Annamme sinulle jonkinlaisen tallennusvälineen, jota voit käyttää veden alla, jotta voit tehdä muistiinpanoja – ja tietenkin kaikki aivotoiminta tallennetaan, joten voit halutessasi katsella sitä vielä myöhemmin.” ”Sitten analysoimme tiedot ja selvitämme, miten korallit kasvatetaan uudelleen!” Kirk sanoi. ”Tämä on tietysti kaukaa haettua, mutta näin hullu ajatus saattaa hyvinkin onnistua. Oletko mukana?” Lisää uintiaikaa mustekalan kanssa ja tilaisuus nähdä, millainen Valliriutta oli ennen ollut? Natalian ei tarvinnut edes harkita sitä, oliko ajatus riutan jälleenrakentamisesta realistinen. ”Olen”, Natalia

s­ anoi ja muisti sitten liian myöhään, että hänen pitäisi neuvotella. ”Mutta minun täytyy korottaa taksojani nyt kun työtahti tiivistyy.” Kesti kolme viikkoa saada kalibrointi valmiiksi niin että kaikki olivat tyytyväisiä, ja sekä Kirk että Gil­ crest julistivat useaan otteeseen, että se oli hoitunut paljon nopeammin kuin he olivat odottaneet. He lensivät helikopterilla vanhan riutan sijaintipaikalle. Istuimessaan huojuva Natalia pohti, mahtoiko tiukasti paikalleen sidotussa akvaariossa matkustava Vainilla tuntea oloaan yhtään mukavammaksi kuin hän. Hän mietti, mitä jo paikalleen liimatut elektrodit näyttivät teknikoille. Näkivätkö he sen, mitä mustekala parhaillaan havaitsi, vai oliko anturit asemoitu niin, että ne kohdistuivat jo muistin alueelle? Millaisia muistoja helikopterimatka herättäisi merieläimen mielessä? Tähän mennessä projektitiimi oli jo tottunut siihen, että Natalia vietti jonkin aikaa asettuen aloilleen ennen kuin antoi heille merkin kytkeä mustekala­näkö päälle. Tässä uudessa ympäristössä hän toimi erityisen huolellisesti. He olivat kokeilleet muistitoimintoa, mutta (kuten Gil­crest sanoi) matala lahti ei herättänyt mustekalan mielessä juurikaan muistoja. Ison Valliriutan rangon päällä ­kelluminen oli toisaalta ihan tarpeeksi karmivaa jopa ilman erikoistehosteita. Lopulta Natalia ­kuitenkin nosti kätensä ja sulki vasemman ­silmänsä. Kadonnut maailma puhkesi eloon hänen näkökentässään. Natalia ei ollut ikinä nähnyt merenalaista ympäristöä, joka olisi näin täynnä elämää. Vainillan muistoissa kalat, merivuokot ja – siinä! merikilpikonna! – kisailivat häkellyttävän monimuotoisten korallien lomassa. Ensimmäisten viiden minuutin aikana Natalia laski ainakin seitsemän sukupuuttoon kuollutta lajia ja lausui niiden nimet nopeasti regulaattoriin asennettuun erityistallentimeen. Äkkiä näkymä kaarsi jyrkästi, ja kun Natalia avasi vasemman silmänsä, hän näki Vainillan sukeltavan nopeasti syvyyksiin. Kuollut koralli näytti järkyttävän karulta, mutta vaikka Natalia halusikin kovasti välttää sitä ja pysytellä muistojen runsaudessa, hänen oli pidettävä vasen silmä auki, jotta hän voisi seurata Vainillaa. Jos kadotan tämän mustekalan nyt… hänen mielessään vilahti, vaikka jo niin ajatellessaan hän tiesi, ettei Vainilla pääsisi koskaan pakoon; eläimeen oli varmasti istutettu useitakin seurantalaitteita. 53


Natalia ui alas mustekalan perään pitäen silmiään vuoron perään auki. Oli aavemaista, miten hyvin mustekalan silmien kautta mustavalkoisina nähdyt vivahteikkaat, elävät muistot sointuivat haalistuneeseen nykyhetkeen. Se tuntui väärältä ja hämmentävältä, aivan kuin se, mitä Natalia näki juuri nyt, olisi myös takaumaa. Mutta nyt kaikki tuntui väärältä. Vainilla tunnusteli rakosia, jotka olivat nyt tyhjiä, eivät värekarvojen peitossa, rakosia jotka sen muistoissa olivat koteja. Ja tuolla, meren hylätyllä hiekkaisella pohjalla, nyt monta metriä Natalian alapuolella, mustekala kiemurteli tutkivasti tai lohduttomasti tyhjässä paikassa, jonne mustekalat olivat ennen kokoontuneet. Vainilla kurotti kohti yksittäisten mustekalojen muistoja, joista jokainen oli niin kirkas ja selkeä, että Natalia saattoi melkein tuntea ne. Muistoja oli paljon, ja ne kieppuivat yksitellen näkyviin, kun Vainilla kääntyili typötyhjällä merenpohjalla. Natalia sulki oikean silmänsä välttääkseen näkemästä – sukulaisia? ystäviä? yhteisöä? – mutta hänen vasemman silmänsä näkökenttä oli sumea. Hän ui ylös piittaamatta tallennuslaitteista ja kuulokkeesta kantautuvista kysymyksistä. Vain syvään juurtunut harjoittelu sai hänet pysähtymään, vaikka hän melkein unohtikin miksi se oli tarpeen, ja hän leijui muutaman metrin pinnan alapuolella nyyhkyttäen regulaattoriinsa kunnes hänen kehonsa päätti, että oli aika nousta pintaan. Natalia ei tiennyt lainkaan miten käsitellä tätä tyhjyyttä, tätä sietämätöntä menetyksen tunnetta. Hän ei ollut kyennyt nollaamaan päätään alkoholilla sen jälkeen, kun hänen serkkunsa oli kuollut juoppokuskin yliajamana, ja vaikka hän nauttikin mielellään jäätelötötterön silloin tällöin, hän ei ollut koskaan himoinnut kokonaista paketillista kerralla. Hän pysytteli paljon asunnossaan ja itki. Joskus tarpeeksi mielenkiintoinen televisio-ohjelma sai tunteet karkotettua joksikin aikaa, ja hän alkoi hamstrata koukuttavia ohjelmia: hän etsi niitä, säilöi ne varastoon ja annosteli niitä tarpeen mukaan. Hän löi työtehtävänsä täysin laimin. Jotkut ihmiset soittivat hänelle ja jättivät huolestuneita viestejä, kun hän ei vastannut. Hänen sähköpostilaatikkonsa pursuili viestejä, joiden otsikossa luki ¿señales de vida? Mutta meni monta viikkoa, ennen kuin Natalian teki mieli puhua kenenkään kanssa, ja kun niin kävi, hän ei tiennyt, kenelle soittaisi. Hän kävi yhteystietolistaansa läpi kerran toisensa jälkeen. Vihdoin jonkinlainen aavistus sai hänet 54

soittamaan Elsalle. He eivät olleet koskaan olleet erityisen läheisiä, mutta Elsa teki töitä ilmastonmuutoksen tai saastumisen tai jonkin sellaisen parissa ja ehkä ymmärtäisi. Kun Natalia ajatteli puhelua myöhemmin, hän ei koskaan muistanut tarkalleen, mitä sanoi tai miten selitti monimutkaisen tilanteen. Hän muisti sen ruumiillisen tunteen, kun sanat vyöryivät holtittomasti hänen suustaan, ja sen kun Elsa jaksoi toistella: ”Okei. Okei. Kaikki hyvin.” Hän muisti, että kun hän oli vähän rauhoittunut, Elsa oli tuonut varovasti esiin pakollisen ehdotuksen siitä, että hän ”puhuisi jonkun kanssa”, ja hän oli vastannut melkein hysteerisesti: ”Täälläkö?” Elsa ei ehkä ymmärtänyt, mitä se tarkoitti, mutta Australiassa Natalia oli siirrännäinen. Kieli saavutti hänet yhä käännettynä, ja kaikki vuorovaikutus tapahtui vierauden kalvon lävitse. Hän ei voinut kuvitellakaan, että yrittäisi paljastaa tunteensa tällä tavalla. ”Sinun pitäisi puhua ammattilaisen kanssa”, Elsa toisti päättäväisemmin. ”Minä en ole ammattilainen. En osaa sanoa oikeita asioita.” Sitten hän huokaisi. ”Voin kertoa sinulle vain omista kokemuksistani. Ja…” Tätä seurasi niin pitkä tauko, että Natalia ehti työntää oman tuskansa turruttavan kuoren riittävän paljon syrjään pohtiakseen mahtoiko Elsa olla kunnossa. ”Tunnen epätoivoa melkein koko ajan. Ja raivoa. Ja joskus en tiedä, mitä tehdä. Mutta yleensä, enimmän aikaa… Jos vain tulen paikalla, jos keskityn… keskityn nykyhetkeen, siihen mikä on edessäni… se lohduttaa vähän. En voi koskaan olla varma, että se riittää.” ”Aiaiai”, Natalia sanoi. ”Toivottavasti en ole vetänyt sinuakin alas tänne pimeyteen.” Elsa naurahti. ”Minä asun siellä pimeydessä. Minulla on tukevat lyhdyt ja tikkaat.” Ilman tuota keskustelua Natalia ei ehkä olisi vastannut Gilcrestin puheluun. Osittain hän vastasi myös siksi, että tunsi syyllisyyttä lähdettyään projektista mitään selittämättä riutan rangalla vietetyn päivän jälkeen. Hän tunsi syyllisyyttä toimittuaan niin epäammattimaisesti, eikä hän voinut olla miettimättä miten Vainilla voi ja mitä mustekalalle oli sittemmin tapahtunut. Joskus hän mietti, potiko Vainilla keskikokoisessa akvaariossaan samanlaisia uupumuksen ja välinpitämättömyyden oireita kuin hän itsekin ja oliko kukaan huomannut. ”Hei vain.” Gilcrest kuulosti erilaiselta. Hän ei varonut jokaista sanaansa, kuten Natalia oli pelännyt,


mutta muodollinen sävy oli pehmennyt. ”Halusin vain tarkistaa, mitä sinulle kuuluu.” Natalia yritti selvitellä kurkkuaan niin hiljaa, ettei se kuuluisi puhelimessa. ”Ihan hyvää.” Parempaan hän ei pystynyt. ”Anteeksi siitä… siitä…” Hän ei saanut sanottua lausetta loppuun. ”Ei mitään syytä pyytää anteeksi.” Gilcrest selvitteli kurkkuaan täysin avoimesti. ”Itse asiassa minä pyydän sinulta anteeksi. Jonkun sinunlaisesi olisi pitänyt olla tiiviisti mukana projektissa alusta alkaen kokopäiväisenä tiimin jäsenenä, jotta koulutukseen ja valmisteluihin olisi ollut enemmän aikaa. Emme lainkaan käsittäneet…” Miten kauheaa se olisi, miten pohjattoman kammottavaa, Natalia täydensi lauseen loppuun omassa päässään. ”Jos olisitte palkanneet jonkun kokopäiväisen työn­ tekijän heti aluksi”, hän sanoi yrittäen kuulostaa järkevältä ja lohduttavalta, ”minä en olisi saanut ­tilaisuutta –” Sitten hän vaikeni, sillä tätä ennen hän ei ollut tajunnut iloinneensa siitä, että oli ollut mukana ­projektissa. ”Joka tapauksessa”, Gilcrest sanoi ja rykäisi taas. ”Rinkeli on kysellyt sinua, ja mietimme haluaisitko osallistua pieneen juhlaan, jonka pidämme ensimmäisen koralli-istutuksen onnistumisen kunniaksi.” ”Kuka on Rinkeli?” Natalia kysyi. Gilcrest naurahti. ”Nopeasti ne asiat unohtuvat. Rinkeli.” Seurasi kiusallinen tauko, kun Natalia kävi mielessään läpi kaikki muistamansa projektin työntekijät ja huomasi, ettei osannut nimetä kuin muutaman heistä. ”Suosikkimustekalasi? Rinkeli?” ”Rinkeli?” ”Tietenkin, Rinkeli.” ”Annoitteko mustekalalle nimeksi Rinkeli?” ”Imukuppien takia.” Gilcrest kuulosti sentään vähän nolostuneelta. ”Tulisin mielelläni tapaamaan… Rinkeliä.” Oliko se loppujen lopuksi sen hölmömpi nimi kuin Vainilla? Hölmöt ihmiset antamassa hölmöjä ihmis­ nimiään eläimelle, jolla ei ole niille mitään tarvetta. Vai – ”Sanoitko, että mustekala kyseli minua?” ”Aivan niin. Rehellisesti sanottuna meiltä kesti jonkin aikaa tajuta, mitä se tarkoitti. Uusi tulkki ei tietenkään ole koskaan nähnyt sinua…” ”Tulkki?” Kaikki oli nimetty uudestaan sillä välin, kun Natalia oli ollut poissa. ”Niin… Kävi ilmi, että laitetta voi käyttää viestimiseen. Se olikin itse asiassa yksi sen varhaisista käyttötarkoituksista potilailla, joiden uskottiin olevan

vegetatiivisessa tilassa. Meille ei vain tullut mieleen, että sitä voisi käyttää samalla tavalla pääjalkaisen kanssa.” Gilcrest naurahti vaivaantuneesti. ”Olisi tietenkin pitänyt tajuta.” ”Niin”, Natalia myönteli. Ei se ollut tullut hänenkään mieleensä. Juhlia ei pidetty lahdella. Ei tietenkään. Ne pidettiin siellä, minne uudet korallit oli istutettu. Eli kuolleella riutalla, jota muistojen aaveet riivasivat. Riutta herätetään uudelleen henkiin, Natalia ajatteli yrittäen karistaa pois rintaansa puristavan kammon. Se on kuin Lasarus. Tai Frankensteinin hirviö. Tai zombi. Näistä ajatuksista ei ollut apua. Ainakin he olivat menossa sinne laivalla – isolla, nopealla, mukavalla laivalla. ”Rinkeli ei pitänyt helikopterista”, Gilcrest sanoi katuvasti, kun Natalia löysi hänet kannelta. ”Minusta tuntui kauhealta, kun saimme sen selville.” ”Aivan”, Natalia myönteli mietteissään. ”Katso!” Gilcrest osoitti. ”Delfiinejä.” He katselivat niitä vaiti hetken verran pohtien joka hypyn jälkeen seuraisiko sitä vielä uusi. ”Ehkä kokeilemme tätä seuraavaksi niiden kanssa.” Natalia ei ollut varma siitä, tuntuiko ajatus houkuttelevalta vai häiritsevältä. ”Miten hyödynnätte mustekalan muistia riutan jälleenrakennuksessa?” ”Riutasta ei ole kunnollisia karttoja”, Gilcrest sanoi. ”On joitakin suurimittakaavaisia karttoja siitä, missä riutta sijaitsi, ja yksittäisiä videoita, joita sukeltajat kuvasivat pienistä osista eri paikoissa, mutta missään ei ole kunnolla dokumentoitu sitä, miltä kokonaisuus näytti. Rinkeli on antanut meille paljon yksityiskohtaisemman kuvan.” Hän nojasi kyynärvartensa reelinkiä vasten uppoutuessaan aiheeseen. ”Emme tietenkään yritä luoda Rinkelin muistikuvia uudelleen täsmällisesti. Se ei olisi käytännöllistä eikä mahdollista. Mutta muistoista saamme arvokkaita tietoja siitä, missä suhteissa eri lajeja esiintyi, millä syvyyksillä eri tyyppiset korallit kasvoivat ja niin edelleen.” ”Mustekala konsulttina”, Natalia sanoi ja vilkaisi ympärilleen ikään kuin Vainilla voisi kuulla hänen sanansa. Hän oli vältellyt Vainillan akvaariota, sillä hän ei halunnut tavata mustekalaa siellä, mutta nyt hän mietti olisiko hänen syytä mennä tervehtimään sitä. Ihan rennosti. Gilcrest naurahti. ”Juuri niin, ehkä vielä enemmän kuin luuletkaan. Yritämme keksiä, miten voisimme hyödyntää käännöstä vielä Rinkelin muistoja 55


laajemmin ja saada sitä kautta mielipiteitä ja ajatuksia siitä, miten voisimme edetä.” ”Ihan totta? Kuulostaa hämmästyttävältä.” Ensimmäistä kertaa Nataliasta tuntui siltä, että hän voisi ehkä haluta uudestaan mukaan projektiin, mutta ennen kuin hän ehti keksiä miten ottaisi asian puheeksi, moottorin ääni muuttui. He olivat saapuneet perille, ja oli aika panna sukellusvarusteet päälle. Vainillan tapaaminen hermostutti Nataliaa yhä, mutta kun hän laskeutui veteen, siellä oli suorastaan ruuhkaa. Tulkki oli paikalla, ja muutamat pomoista, mukaan lukien Kirk, olivat saaneet ylleen märkäpuvut ja regulaattorit tilaisuuden kunniaksi. Mutta tulkki, pitkä australialaisnainen, pidätteli ikään kuin tarkoituksella tätä ryhmää pinnalla selittäen heille asioita ja säätäen heidän varusteitaan, niin että Natalia jäi veden alle yksin Vainillan ja häiritsevän laitteen kanssa. Hän ei kyennyt pakottamaan itseään kytkemään sitä päälle. Ei vain kyennyt. Mutta mustekala kieppui hänen ympärillään toivottaen hänet tervetulleeksi, kurotti lonkeron toisensa jälkeen häntä kohti mutta

ei koskaan aivan koskettanut häntä. Aivan kuten silloin, kun minä varoin koskemasta sitä, Natalia ajatteli ja heilutti kättään merkiksi. Korallit, jotka puhkesivat hehkumaan hänen oikean silmänsä näkökentässä, olivat kirkkaita ja outoja, ja ne tuntuivat uudistuvan loputtomasti: vanhoista muodoista syntyi uusia, ja niiden seassa puikkelehti kaloja, ankeriaita ja paljon, paljon ­mustekaloja. ”Mitä tämä on?” Natalia kysyi regulaattoriinsa. ”Se on erilaista.” ”Niin on”, Gilcrest sanoi hänen korvaansa. ”Kokeilemme nyt eri osaa aivoista. Uskomme, että tämä on Rinkelin mielikuvitusta.” Natalia ei kyennyt vastaamaan, ja Gilcrest jatkoi: ”Tämä on ­tulevaisuus.”

Suomentanut Sarianna Silvonen ”Sturdy Lanterns and Ladders” © Malka Older 2019. Original story in English: go.xprize.org/oceanstories/sturdy-lanterns-and-ladders

www.facebook.com/groups/hysfk/ www.librarything.com/catalog/googoomuck

56


JÄRJESTYSSÄÄNNÖT Kaikkien turvallisuuden ja viihtyvyyden takaamiseksi Finnconissa noudatetaan Suomen lakia ja näitä järjestyssääntöjä.

Ilmoita kaikista tapaturmista, onnettomuuksista, järjestyshäiriöistä ja muista ongelmista välittömästi järjestyksenvalvojille tai muille tapahtumanjärjestäjille. Puutumme epäasialliseen ja järjestyssääntöjen vastaiseen käytökseen, ja järjestyksenvalvojat kutsuvat tarvittaessa viranomaiset. Akuuteissa hätätilanteissa soita kuitenkin ensin hätänumeroon 112, kerro vasta sitten järjestyksenvalvojille. Järjestyksenvalvojien, tapahtumanjärjestäjien sekä viranomaisten antamia ohjeita on toteltava kaikissa tilanteissa. Järjestyksenvalvojilla on oikeus poistaa häiritsevästi käyttäytyvä tai muuten yhteistyöhaluton kävijä tapahtumasta. Näiden järjestyssääntöjen tarkoituksena ei ole estää tai hillitä hauskanpitoa tapahtumassa. Järjestyssäännöissä ei myöskään luetteloida kaikkia kiellettyjä asioita.

YLEISTÄ Finncon on avoin kaikille. Syrjintä on Suomessa laitonta. Käyttäydymme sen mukaisesti.

TAPAHTUMAPAIKASTA Tapahtumapaikan roskaaminen, sotkeminen tai rikkominen on ehdottomasti kiellettyä. Yleisöltä sul­ jetuille alueille tunkeutuminen on kiellettyä. Myöskään peitettyihin laitteisiin tai kalusteisiin ei saa kajota eikä esteeksi asetettuja kalusteita tai muita esteitä siirtää. Mainosten, ilmoitusten tai muiden vastaavien papereiden tai esineiden kiinnittäminen tapahtumapaikan seinille on ehdottomasti kiellettyä. Puhdistuskulut veloitetaan teippaajalta.

Jätteiden tehokas kierrätys ja lajittelu on osa Aalto-­yliopiston kestävän kehityksen strategiaa. Lajittele jätteet oikein jäteastioihin.

COSPLAY, PROPIT JA ASEREPLIKAT Pyydämme kaikkia isojen proppien ja esineiden kanssa liikkuvia olemaan erityisen varovaisia. Kaikki valomiekkaa suuremmat asereplikat jätetään ala-aulassa sijaitsevaan narikkaan. Kaikenlaisten aseiden tai niitä muistuttavien esineiden tuominen tapahtumaan on pääsääntöisesti kiellettyä. Tällaisia esineitä ovat muun muassa airsoft-aseet, muut asereplikat, koristemiekat, kaikenlaiset teräaseet, sekä kaikki muut aseeksi tulkittavat tai sellaista erehdyttävästi muistuttavat esineet. Päätös perustuu järjestyslain 10. pykälään, joka kieltää aseet ja niitä muistuttavat esineet julkisilla paikoilla. Menemme turvallisuus edellä ja vältämme lööppeihin päätymistä. Naamiaisissa kilpailija saa kantaa ja esitellä asuunsa kuuluvaa asetta. Turvallisuus ja varovaisuus on tarpeen ottaa huomioon myös esitysten aikana. Pyrotekniikka on kiellettyä. Tämänhetkisen maailmantilanteen vuoksi haluamme myös ottaa huomioon tapahtumassa mahdollisesti vierailevat sodasta kärsimään joutuneet kävijämme. Tästä syystä aitojen sotilasasujen ja niitä muistuttavien asujen käyttö on tapahtumassa kielletty.

KULKUVÄYLISTÄ Tapahtumapaikan kulkuväyliä ei saa tukkia. Portailla ei saa istua, jotta ruuhkia voidaan välttää. 57


ALKOHOLI JA MUUT PÄIHDYTTÄVÄT ­AINEET Omien alkoholijuomien ja muiden päihdyttävien aineiden hallussapito ja nauttiminen tapahtuma-alueella sekä sen välittömässä läheisyydessä on ehdottomasti kiellettyä. Järjestyksenvalvojat takavarikoivat tavattaessa päihteet kävijältä sekä tarvittaessa poistavat häiriötä aiheuttavan kävijän tapahtumasta. Tapahtumapaikalla ei ole anniskelua.

TUPAKOINTI Kampus on savuton. Missään tapahtumapaikan sisätiloissa ei saa tupakoida. Tupakointikielto koskee myös sähkötupakkaa. Tupakointiin on osoitettu ulkona alue Z-sisäänkäynnin vieressä.

HÄIRINTÄTILANTEET Finnconissa on erillinen tiimi hoitamassa häirintätilanteita. Mikäli kohtaat tai todistat minkäänlaista häirintää, ilmoita asiasta lähimmälle järjestyksenvalvojalle tai infotiskille, tai soita häirintäyhdyshenkilöille, jonka yhteystiedot löytyvät nettisivuilta. Tarvittaessa kuka tahansa tapahtuman järjestäjistä ohjaa asian eteenpäin

HÄTÄTILANTEET Hätätilanteesta on ilmoitettava välittömästi infoon (+358 44 946 2860) ja tai turvallisuusvastaavalle (+358 41 480 8873), joka hälyttää tarvittaessa apua. Akuutissa hätätilanteessa (esim. tulipalo tai sairaskohtaus) otetaan välittömästi yhteyttä hätäkeskukseen (112). Tämän jälkeen ilmoitetaan hätätilanteesta myös järjestäjille.

KARTAN MERKKIEN SELITYKSET F M B

Finncon, Otakaari 1 Metroaseman Aalto-yliopisto sisäänkäynnit Bussipysäkki Aalto-yliopisto (M), Vuorimiehentie 7

Hotellit HA Hotelli Aalto Inn, Otaranta 4 HF Hotelli Forenom Hostel, Kivimiehentie 2 HH Hotelli Heymo 1, Miestentie 5 Ravintola Well 7 (avoinna pe–su 7.30–15) HR Hotelli Radisson Blu, Otaranta 2 Ravintola Ranta (avoinna pe 17–23, la 14–23, su suljettu) Kauppakeskus A Bloc, Otaniementie 12 Alko (avoinna pe 10–21, la 10–18, su suljettu) Otaniemen apteekki (avoinna pe 10–18, la–su suljettu) R-kioski (avoinna pe 6.30–19, la 10–20, su 12–18) Pankkiautomaatti Postilaatikko Pakettiautomaatti Päivittäistavarakaupat   Alepa Otaniemi (avoinna pe–la 6–00, su 9–00)   K-Market Otaniemi (avoinna pe 7–23, la 9–23, su 10–23) Kahvilat   Cafetoria Aalto (avoinna pe 9–17, la–su suljettu)   Espresso House (avoinna pe 8–18, la–su suljettu)   Jungle Juice Bar (avoinna pe 11–17, la–su suljettu) Ravintolat   Eat Poke Hki (avoinna pe 11–19, la 12–18, su suljettu)   Fafa’s (avoinna pe 10.30–20, la 12–20, su suljettu)   Food & Co A Bloc (avoinna pe 11–15, la–su suljettu)   Konnichiwa (avoinna pe 10.30–20, la–su 12–19)   Who The **** is Alice (avoinna pe–la 10.30–22, su 11–21) O1

O2

Ostoskeskus A Blanc, Otakaari 27 Pankkiautomaatti Baari Taproom d20 (avoinna pe-la 16–00)

R

Ravintola Fat Lizard Otaniemi, Tietotie 1 (avoinna pe 11–00, la 13–00, su 10.30–22) Snägäri X-burger, Alvarinaukio (avoinna pe 10.30–14 + 18–3, la 18–3, su 18–00) Otaniemen Helmet-kirjasto, Tietotie 6

X K

Järjestäjät eivät voi taata yllä olevien tietojen täydellistä paikkansapitävyyttä. Otaniemessä on rakennustöistä johtuen vain rajoitetusti pysäköintipaikkoja. Otakaari 1:n pääsisäänkäynnin edessä on muutama paikka. Pysäköintitilanteen voi tarkastaa Aalto-yliopiston sivuilla olevasta kartasta. 58


OTANIEMEN PALVELUKARTTA

59


Muistiinpanoja



”Joku oli varmasti panetellut Josef K:ta, sillä eräänä aamuna hänet pidätettiin ilman että hän olisi tehnyt mitään pahaa.” – Kafka: Oikeusjuttu

Hyvä kirja on ihmisen muisti. Ajatuksella annettu kirja on unohtumaton muisto aikojen takaa. Kyynelin kirjattu omistus, jaetut yhteiset sivut. Aika, joka joskus oli, ei koskaan enää palaa. Ja jota muistoissa saa elää iäti, hetkeen jolloin muisti ei enää kanna. Hyvä kirjakauppa, kuin kirjasto ja elokuva-arkisto, on ihmisen kollektiivinen muisti. Kuin ihmisen tieto ja kauneus joskus oli, kuin se on nyt ja kuin se on joskus ehkä oleva. Manipuloimaton arkisto ajastaan. Rosebud Sivullinen pyrkii olemaan hyvä kirjakauppa. Yli tuhannen neliön vanhanaikainen erittäin suuren valikoiman kirjallinen olohuone, jossa ylväästi leijuu sana. Jossa sulassa sovussa tuoksuvat vanhan paperin pöly ja tuore painoväri. Kaksi hyllykilometriä fyysisiä kirjaolentoja, 40 000 eri nimikettä uusia helmiä ja ajattomia klassikoita. Ohjelmaa ja keskusteluja ajan aiheista. Sanan, kuvan ja äänen kauneutta. Julistusta, kriittistä sanomaa ja tieteellistä faktaa. Ympäristö, jossa sana, kynä ja paperi muuttuvat aseiksi.

rosebud.fi Rosebud Sivullinen, Kaisa-talo, Helsinki * Rosebud Citycenter, Makkaratalo, Helsinki * Rosebud Maria, Mariankatu, Helsinki * Rosebud Tiedekulma, Yliopistonkatu, Helsinki * Rosebud Katajanokka, Kanavaranta, Helsinki * Rosebud Kuopio, Kauppahalli, Kuopio


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.