Ihon rakenne & toiminta

Orvaskesi

Ihonalaiskudos Verinahka

Ihon

rakenne & toiminta

Iho rakentuu kolmesta kerroksesta: orvaskedestä, verinahasta ja ihonalaiskudoksesta. Eri kerroksissa on erityyppisiä soluja. Ihokarvat ja kynnet muodostuvat erikoistuneista orvaskeden soluista. Iholla on tärkeitä tehtäviä: se sekä toimii aistinelimenä että suojaa elimistöä.

ORVASKESI Ihon uloin kerros on orvaskesi, joka koostuu erilaisista solukerroksista. Orvaskeden sisimmän kerroksen solut ovat eläviä, ja siellä syntyy jatkuvasti uusia soluja, jotka siirtyvät ihon pinnalle. Solut kuolevat noin kuukauden kuluttua. Orvaskeden elävät solut tuottavat rasva-aineita, jotka muodostavat lähes vesitiiviin esteen.

Orvaskeden elävässä kerroksessa on pigmenttiä tuottavia soluja (melanosyyttejä). Ne tuottavat melaniini-nimistä väriainetta, joka antaa iholle ruskettuneen värin auringossa oleskelun jälkeen ja suojaa alla olevaa verinahkaa auringon haitallisilta UV-säteiltä. Kaikkein uloin kerros (marraskesi) koostuu kuolleista soluista. Se tekee ihosta erityisen vastustuskykyisen ja suojaa ihoa sekä kemialliselta että mekaaniselta kulumiselta. Orvaskedessä ei ole verisuonia eikä hermoja. Ihon pinnan pH on matala.

Jos ihoon tulee huomattavia vaurioita, esimerkiksi repeämiä tai palovammoja, mikro-organismit voivat helposti päästä elimistöön. Lisäksi vaurioituneen ihon läpi haihtuu helposti vettä.

VERINAHKA Keskimmäinen ihokerros on verinahka, joka koostuu elävistä soluista. Verinahassa on verisuonia, hikirauhasia, karvojen juurituppia lihaksineen, talirauhasia, hermoja ja aistinsoluja. Verisuonet kuljettavat kuonaaineita pois ja toimittavat iholle happea ja ravintoaineita. Verinahassa kiertävä veri osallistuu myös ruumiinlämmön säätelyyn. Hikirauhaset tuottavat hikeä, jota erittyy ihohuokosten kautta, kun ihmiselle tulee lämmin, esimerkiksi liikunnan aikana. Talirauhaset sijaitsevat ihokarvojen juurituppien ympärillä ja tuottavat talia, joka pehmentää ihoa. Aistinsolut aistivat kosketusta, painetta, kylmää ja lämpöä, kun taas hermosolut aistivat kipua.

IHONALAISKUDOS Ihonalaiskudos on ihon sisin kerros ja koostuu pääasiassa rasvasoluista. Se toimii eristekerroksena ja vaimentaa ihoon kohdistuvia iskuja ja tärähdyksiä. Rasvasolut ovat myös elimistön energiavarasto.

Meistä jokaisen iho muuttuu elämän aikana.

IHON TEHTÄVÄT • suojaa elimistöä esimerkiksi kulumiselta, iskuilta ja tärähdyksiltä • suojaa elimistöä infektioilta • estää veden haihtumista • erottelee aineita • osallistuu ruumiinlämmön säätelyyn • toimii rasvavarastona • suojaa elimistöä säteilyltä • suojaa elimistöä haitallisilta aineilta, kuten kemikaaleilta ja myrkyiltä • toimii aistinelimenä, joka aistii kosketusta, lämpöä, kylmää, kipua ja painetta.

AISTINELIN Ihossa on aistinsoluja ja hermosyitä, jotka aistivat, mitä ihossa tapahtuu ja lähettävät viestejä aivoihin. Näin aivot saavat tärkeää tietoa, jonka avulla ne voivat suojata elimistöä vahingoittumiselta. Jos esimerkiksi kosketamme jotakin kuumaa tai terävää, vedämme refleksinomaisesti käden takaisin.

Iholla on myös keskeinen merkitys ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa – pystymme ”kommunikoimaan” ihon välityksellä. Ihokontakti saa usein aikaan myönteisiä tuntemuksia. Ajattele esimerkiksi, millaisia tunteita oman ihastuksen kohteen iho herättää! Tunteet voivat saada ihon muuttamaan väriä. Nolostuessamme kasvot ja kaula saattavat alkaa punoittaa ja säikähtäessämme saatamme valahtaa kalpeiksi.

RUUMIINLÄMMÖN SÄÄTELY Kun ympäristön lämpötila kohoaa tai olemme fyysisesti aktiivisia, ihon verenkierto vilkastuu, jotta voimme haihduttaa lämpöä hikirauhasten kautta. Kylmällä säällä meidän on vähennettävä lämmön haihtumista. Verisuonet supistuvat, jolloin veren virtaus ihoon vähenee. Näin emme menetä liikaa lämpöä verestä ihon kautta. Lisäämme myös vaatetusta, jos meitä palelee.

IKÄÄNTYMINEN Meistä jokaisen iho muuttuu elämän aikana. Tämä on luonnollinen kehityskulku.

• Vastasyntyneen iho on sileä, pehmeä ja kimmoisa. Lapsuusvuosien aikana ilmaantuu luomia. • Ensimmäiset juonteet alkavat muodostua iholle 20 ikävuoden jälkeen. Iho löystyy ja menettää hieman täyteläisyyttään ja hehkuaan. • 30–40 vuoden iässä ihon kimmoisuus alkaa hiljalleen vähentyä, rypyt lisääntyvät ja iho ohenee huomattavasti. • Joillekin voi vähitellen ilmaantua verisuonimuutoksia ja pigmenttiläiskiä.