Football Christmas 2004 by Jalkapalloseura FC YPA ry

FOOTBALL CHRISTMAS FC YPA:n joululehti

6.12. 2004

Hat trick

TÄSSÄ LEHDESSÄ: Hesa-cup ei hevillä unohdu

s. 5

Tapani Yrjölä, intin jälkeen sata lasiin s. 7 Ari-Pekka Roikon ura vaakalaudalla s. 8

FC YPA vastaanotti sinetin kauden päättäjäisissä 2004. Seuran puolesta palkinnon ottivat vastaan juniorijaoston puheenjohtaja Kirsti Oulasmaa ja projektivastaava Jari Ristiluoma (kolmas vasemmalta).

Ensimmäisenä seurana Suomessa FC YPA:n seuratoiminta teki hat trickin, hattutempun, johon sisältyy kolme valtakunnallisesti arvostettua tunnustusta/palkintoa. FC YPA:lla on perinteitä hyvästä seuratyöstä. Vuonna 1996 seura palkittiin Suomen parhaana seurana Palloliiton Fair play -nuorisotoimintakilpailussa. Valtakunnalliseen pääpalkintoon sisältyi tuolloin 40 000 markan stipendi jalkapallovälineisiin ja leireihin Eerikkilän urheiluopistolla. Vuonna 2003 FC YPA sai Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n Hyvä Seura -palkinnon. Tänä vuonna FC YPA sai Palloliiton sinettiseurasertifikaatin. Palkinnoista tarkemmin FC YPA:n nettisivuilla (www.fcypa.com) kohdassa FC YPA esittely, linkissä palkinnot. Sinettiseuravaatimuksista kerrotaan sivulla 2.

Tyttöfutiksessa hihat heilumaan s. 10-11

LUE JA NAUTI!

Suomen parhaan Fair Play -seuran palkintoa vastaanottamassa Timo Qvist lokakuussa 1996. Takarivissä myös Ulla Soini ja Ilkka Alasuutari. Eturivissä vasemmalta Arto Alasuutari, Aki Soini, Juho Alasuutari ja Johanna Yrjölä.

Keijo Nivala (vasemmalla) vastaanotti Hyvä Seura Kuva: Markku Huuhtanen palkinnon marraskuussa 2003.

Puheenjohtajan ajatuksia

Elämä on tahtokysymys J

os tahdomme jotain sydämestämme, tämä tahto pääsääntöisesti toteutuu. Valitettavasti ei kuitenkaan aina, koska usein asioihin vaikuttavat monet tekijät. Tahtotila on kuitenkin tärkeä tavoitteen saavuttamisessa. Toisaalta tahtominenkin voi olla vaikeaa. Tiedämmekö me todella, mitä tahdomme? Tahtomisen tekee vaikuttavaksi tahtomiseen sitoutuminen ja sen mukainen toiminta. Tahtomiseen liittyy myös uskaltaminen, jopa riskin otto. Tahtomiseen liittyy myös positiivisuus ja usko. Tahdommehan usein asioita, jotka ovat jollain tavalla parempia kuin tämän hetkinen tila. Tahtomiseen siis liittyy aina tavoite. Tavoite, jota toivotaan ja halutaan.

un tahdomme jotain, jonka uskomme toteutuvan, muutamme omaa käyttäytymistämme ja toimintaamme. Ilman tällaista muutosta haluamamme tahtotila ei toteudu. Tahtomiseen liittyy siis aktiivisuus. Tahtomiseen kuuluu myös optimistisuus. Tahto vie eteenpäin.

ahtominen on myös valintoja, ts. strategiaa. Emme voi uskottavasti tahtoa kaikkea. Mitä moninaisempia asioita tahdomme, sitä vähemmän ne toteutuvat. Tahtotilan toteutumiseen liittyy tietenkin realistisuus sekä vaikuttamismahdollisuus. Kun tahdomme asioita, joihin emme itse voi vaikuttaa, tahtotila on merkityksetön. Jos haluamme enemmän rahaa, meidän tulee tehdä jotain. Jos haluamme terveyttä, meidän tulee tehdä jotain. Jos haluamme ystäviä, meidän tulee tehdä jotain. Siis tahtominen ilman tekoja on turhaa.

C YPAssa on paljon tahtoa. FC YPAssa haluamme kuitenkin edelleen kehittää sekä tahtomisen määrää että laatua. Tahto syntyy FC YPAssa monessa tasossa; pelaajat tahtovat, pelaajaperheet tahtovat, valmentajat tahtovat, joukkueenjohtajat tahtovat ja hallituksen jäsenet tahtovat. Siis ihmiset tahtovat. FC YPA tai joukkue ei sinänsä tahdo mitään. Yhteinen tahto sen sijaan syntyy joukkueessa

tai seurassa. FC YPAn yhteisen tahdon muodostajina ovat seuran jaostot ja hallitus. Hallitus määrittää seuran tahtotilan toimintasuunnitelman ja vision avulla, joista päätöksen tekee seuran virallinen kokous. FC YPAn isona tahtona on lisätä pelaajamäärää sekä alueellista ja kansainvälistä yhteistoimintaa, saada talviharjoitusolosuhteet asialliselle tasolle sekä nostaa edelleen FC YPAn ykkösjoukkueen tasoa.

ksin FC YPA ei kuitenkaan pysty saavuttamaan asettamiaan tavoitteita. Tarvitsemme yhteistyökumppaneiksi alueen yrityksiä, yhteisöjä, yksittäisiä ihmisiä sekä ennen kaikkea kunnallisia päättäjiä. Kumppaneillemme haluamme osoittaa toiminnallamme luottamusta ja edesauttaa myös heitä heidän tavoitteisiinsa pääsyssä.

C YPA on hyvällä tiellä. Seurassa on paljon ihmisiä, jotka uskaltavat tahtoa ja toimia. Kiitos teille kaikille. FC YPAssa on mukava toimia ja toi-

Jalkapallon sinettiseuratoiminta on Suomen Palloliiton ja Nuori Suomi ry:n yhteinen hanke, jonka tavoitteena on lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnan laadun kehittäminen. Seuralle myönnetty sinetti on valtakunnallinen tunnustus. Se myös kertoo oman alueen päättäjille, yrityksille ja toiminta-alueella asuville ihmisille seuran laadukkaasta työstä. Sinettiseuran sertifikaatin saadakseen seuran pitää täyttää tiettyjä kriteerejä. Tärkeää on, että seurassa vastuu ei ole vain muutaman ihmisen harteilla. Kun vastuu on jakautunut, seuran tulevaisuus on turvattu. Seuraavassa muutamia konkreettisia esimerkkejä, kuinka FC YPA toimii sinettiseuratason vaatimusten mukaisesti.

Koulutus: minnassa mukana oleminen antaa meille kaikille sisältöä omaan elämäämme.

C YPAn puolesta kiitän seuramme pelaajia, valmentajia, joukkueenjohtajia sekä vanhempia samoin kuin yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikille hyvää joulun odotusta ja joulun aikaa.

Keijo Nivala puheenjohtaja FC YPA

Junioritoiminta mahdotonta ilman edustusjoukkueita Jalkapalloseura FC YPA:n pelaajista valtaosa on junioreita. Seurassa on myös kolme miesten joukkuetta, ja naisten edustusjoukkueen vakiintuminen kuuluu seuran pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Ilman edustusjoukkueita ei FC YPA:ssa olisi yhtään juniorijoukkuetta. Tämä on asia, jota monet eivät ole vielä oivaltaneet. Edustusjoukkueiden tärkeimpiä tehtäviä junioritoiminnan kannalta on “kasvattaa” valmentajia junioreille. Yhdenkään juniorijoukkueen valmennusta ei voitaisi järjestää, mikäli Ylivieskassa ei pelattaisi edustusjalkapalloa. Kaikkien joukkueiden valmentajina toimii nykyisiä tai entisiä miesten joukkuei-

Sinettiseura mitä se on?

pelaaja kasvaa ulos B-pojista, hän voi jatkaa miesten joukkueissa. Ne, jotka eivät tähtää huipputasolle tai eivät heti pääse edustusjoukkueeseen, voivat jatkaa pelejä kakkosjoukkue Dream Teamissa. Ne, joille riittää pelkkä kuntoilu, voivat pelata miesten kolmosjoukkueessa. Jos edustusjoukkueita ei olisi, ei olisi myöskään jalkaSen sijaan naisten eduspallokoulua. tusjoukkueen kokoaminen ei vielä ole onnistunut, den pelaajia tai pelaajia, niorijoukkueiden apua. Ot- mutta kun laajemmat joujotka ovat kasvamassa pois telujärjestelyt vaativat ko- kot tyttöpelaajia tulee aijuniorijoukkueista (B-po- ko seuraväen panostuksen. kuisikään, naisten joukEsimerkiksi pallopoikien kuekin on tosiasia. jat ja B-tytöt). Myöskään yhtään ju- käyttö on pakollista Kaknioriturnausta ei voitaisi kosessa, ja toisaalta hyvät järjestää Ylivieskassa il- järjestelyt lisäävät pelin man tuomaritehtävissä toi- viihdearvoa. Timo Karjalainen mivia pelaaja-aktiiveja. FC YPA:ssa sanan muvalmennusvastaava Toisaalta edustusjouk- kaisesti Kaikki Pelaa. LäFC YPA kue ei pystyisi pelaamaan hes jokaiselle löytyy joukKakkosen tasolla ilman ju- kue iästä huolimatta. Kun

– Uudet valmentajat koulutetaan kahdessa vuodessa D-tasolle (neljä kurssia). – Kaikki valmentajat koulutetaan tehtävän vaatimalle tasolle. – Vanhempien perehdyttäminen seuran ja joukkueen toimintaan. – Aktiivista seuran sisäistä koulutustoimintaa.

Ohjaus: – Tavoitteet ja harjoittelusisällöt ikäluokittain on linjattu opaskirjaseen “Juniorivalmentajan aapinen – FC YPA:n keltainen linja”. – Kasvatuksen painopisteet on määritelty FC YPA:n kasvatuksellinen linja -oppaassa. – Operaatio pelisäännöt: kaikki joukkueet – pelaajat ja vanhemmat – laativat omat pelisääntönsä, pohjana seuran linja. – Taitokulttuurin korostaminen: kesäkuussa järjestetään seuran taitokarnevaalit ja elokuussa seuran taitokilpailut. Taitoharjoittelun painotus valmennuksellisessa linjassa.

Fair play: – Joukkueet toimivat seuran Fair play -arvojen pohjalta. Joukkueenjohto ja valmennus vastaavat, että kukin joukkue toimii Fair play -hengen mukaisesti. Joukkueenjohto ja valmennus koulutetaan vuosittain. – Hyvien tapojen mukainen käyttäytyminen koskee kaikkia FC YPA:n toiminnassa mukana olevia, niin pelaajia, vanhempia kuin ohjaajia. – Vastuu lajista: FC YPA on auttanut myös naapurikuntia jalkapallotoiminnan käynnistämisessä ja kehittämisessä. Voimakasta yhteistyötä naapuriseurojen kanssa.

Viestintä: – Seuran sisäinen tiedotus sähköpostitse. – Kalajokilaakson muistilista päivittäin. – Internetsivuilla paljon tietoa. – Seuralehti kahdesti vuodessa. – Seuraesite viime keväänä ala-asteen oppilaille.

Talous ja hallinto: – Seuralla on tuloyksiköittäin eritelty toiminta- ja taloussuunnitelma. – Seuralle on laadittu talousohjesääntö, joka on jaettu kaikille joukkueille. – Kaikkien joukkueiden ja jaostojen rahaliikenne kirjataan kokonaan seuran kirjanpitoon, joka hoidetaan yhdistyslain edellyttämällä tavalla.

Laatukäsikirja: – Ohjeet joukkueiden toimintaa varten on koottu seuran laatukäsikirjaan. Sieltä löytyvät kaikki tärkeimmät seuran linjaukset ja myös ohjeet käytännön toimintaa varten. Laatukäsikirja ja yhteiset koulutukset auttavat joukkueita toimimaan seuran linjan mukaisesti.

Yhdistelmä joka toimii

Hirveän mukavat pojat ja loistavat vanhemmat – Meillä on hirveän mukavat pojat ja loistavat vanhemmat. Silloin kun ollaan yhdessä, kaikilla on mukavaa. Narisijoita ei meidän porukasta löydy, kaikki ovat positiivisella asenteella mukana. Kun FC YPA:n F-95poikien joukkueenjohtaja Paula Takalo kehuu joukkuettaan, kyseessä ei ole julkisuuskuvan kiillotus, vaan sanat tulevat suoraan sydämestä. Joukkueen toimintaa läheltä seuranneet voivat vahvistaa Takalon sanat. Hirveän mukava ei tässä yhteydessä tarkoita kauhean hirveää vaan aivan päinvastaista. Kynnys pelaamiselle halutaan joukkueessa pitää mahdollisimman matalana. Tavoitteena on, että kaikki halukkaat voivat tulla mu-

Paula Takalo.

Viime kesän piirisarjassa iskivät tiukassa paikalliskamppailussa yhteen FC YPA / Tshekki ja FC YPA / Portugal. kaan. Porukassa pelaa nyt 23 poikaa. – Osallistuminen ei saa olla rahasta kiinni. Vanhemmat ovat aktiivisesti mukana, ja olemme pystyneet hankkimaan talkoorahaa sen verran, että pelireissujen matkat ja ruokailut on pystytty kustantamaan joukkueen puolesta, samoin peliasut, kertoo Takalo.

Hengen luoja Omasta roolistaan joukkueessa Takalo sanoo, että hän pyrkii olemaan hengen luoja. – Tavoitteena on luoda henkeä sekä poikiin että vanhempiin. Yhteishenki onkin loistava, kaikilla synkkaa hyvin yhteen, kehuu Takalo. Turnausreissut ovat sel-

laisia, joissa yhteishenki kehittyy entisestään. Viime vuonna joukkue käväisi kesällä kaksipäiväisessä Oulun turnauksessa, mutta ensi kesänä tavoitteet ovat kauempana.

60 petipaikkaa Piteåån Joukkue lähtee kesäkuun

lopussa pohjoisruotsiin Piteån suureen turnaukseen. Jo tässä vaiheessa on varattu 60 petipaikkaa, sillä perheet ovat lähdössä suurella joukolla yhteiselle lomareissulle. Talvikaudella ohjelmassa on muun muassa perinteinen Joulupukkiturnaus Kemissä. Kun kuuntelee Paula Takalon puhetta, ei voi välttyä

ajatukselta, että vapaaehtoinen työ lasten parissa voi olla palkitsevaa. – Tykkään tosissani pyöriä tässä porukassa, olen mielelläni mukana, vakuuttaa Takalo ja vakuuttaa samalla kuulijansa.

Aktiivista treenaamista F-95-poikien valmentajat Hannu Honkala ja Pekka Olkkonen kiittelevät vanhempien positiivista asennetta, joka heijastuu myös poikien harjoitteluaktiivisuuteen. – Pojat osallistuvat harjoituksiin kiitettävän aktiivisesti. Näin ei varmasti olisi, jos kotona ei huolehdittaisi asiasta ja useimmat myös tarvitsevat kyydin treeneihin, sanoo Pekka Olkkonen.

Kannustusta riittää myös peleissä – Vanhemmat ja muut tukijoukot ovat aina runsaslukuisesti katsomassa, kun on pelejä, toteaa Hannu Honkala. Molemmat valmentajat käyvät lukion toista luokkaa. He myös pelasivat pitkään samassa 87-syntyneiden poikien juniorijoukkueessa, menneellä kaudella

vielä B-pojissa. Pekka Olkkonen on tulevalla kaudella entistä enemmän suuntautumassa valmennuspuolelle, kun taas Hannu Honkala panostaa myös omaan peliuraan. Honkala aloittaa jo kolmannen kautensa edustusjoukkueen ringissä. Ensimmäiset ottelunsa Kakkosessa hän pelasi viime kaudella. Maalivahtina uransa aloittanut, 15-vuotiaana kenttäpelaajaksi siirtynyt

Huoltaja Raimo Mattila (vas.), Hannu Honkala ja Pekka Olkkonen tarkkana. Olkkonen pelannee ensi kaudella joko miesten kakkosjoukkue Dream Teamissa tai kolmosjoukkueessa. Valmennushommat molemmat aloittivat ikäluokan 94/95 kanssa kesällä 2001. Ensimmäinen kesän he toimivat apuohjaajina, mutta jo seuraavana talvena he ottivat valmennusvastuun. Työ on tuottanut tulosta, ja tällä hetkellä joukkueen pelaajamäärä riittää kahteen joukkueelliseen. Positiivista on myös se, että porukka on taidoiltaan varsin tasaista.

Oulu-cup oli viime kauden kohokohta. Ensi kesänä määränpäänä on Pohjois-Ruotsin Piteå-cup.

Maalivahteja Joukkueessa luonnollisesti kaikki pelaavat, mutta erikoisuutena voidaan mainita se, että kaikki halukkaat ovat saaneet pelata myös maalivahtina. Ja halukkaita on ollut lähes koko joukkueellinen. – Tällä kaudella siirrymme pikku hiljaa vakituisiin maalivahteihin. Ne, jotka haluavat ryhtyä maalivahdeiksi, harjoittelevat maalivahdin taitoja ja pelaavat myös peleissä maalissa. Toki maalivahdit pelaavat välillä myös kentällä, kertoo Hannu Honkala.

– Muutenkin harjoittelu tulee pikku hiljaa tavoitteellisemmaksi. Tärkein tavoite on henkilökohtaisen taidon kehittäminen, sillä nyt aletaan olla siinä iässä, että oppiminen voi olla todella nopeaa. Yhtenä tavoitteena valmentajat mainitsevat, että mahdollisimman moni pelaaja osallistuisi taitokilpailuihin ja kehittäisivät henkilökohtaisia taitojaan vapaa-ajalla. Viime kaudella joukkueen pelaajista Toni Lohva sijoittui piirin taitokilpailuissa kolmanneksi.

Toivotamme parhaat syntymäpäiväonnittelut 87-vuotiaalle Suomelle! Samalla toivotamme asiakkaillemme iloista Joulun odotusta, rauhallista Joulua ja parhainta menestystä vuodelle 2005!

PIHA

Kukkapiste Eurosparissa PUUTARHA

Niemelänkyläntie 110 YLIVIESKA Puh. 424 848

www.yritysnet.com/pihajapuutarha

Rankkasateiden vuoksi FC YPA pelasi brasseja vastaan hiekkakentällä. Aurinko paistoi ja hiekka pöllysi, kun Hannu Honkala rymisteli kulmapotkutilanteeseen.

Hesa-cup ei unohdu edes hevillä FC YPA:n B-poikien kauden 2004 kohokohta oli Helsinki-cup. Vaikka lopulta kilpailullista menestystä ei tullut, turnaus ei hevin unohdu. Joukkue pelasi kaksi loistavaa ottelua Ykkösessä pelaavia joukkueita vastaan. 1-1 -tasapeli Kirkkonummen FCK-Salamia vastaan ja ennen kaikkea 1-0 -voitto AC Allianssista irtosivat hyvällä pelillä. Otteluista jäi kuitenkin eniten mieleen brassijoukkue Esporte Unianon kohtaaminen. 2-1 -johtoon päästyään brassit loukkaantuivat jokaisessa tilanteessa ja kun välillä pelattiinkin, pusikkoon mennyt-

tä palloa ei meinattu löytää kirveelläkään. – Ottelu osoitti kouriintuntuvasti eteläamerikkalaisen ja pohjoiseurooppalaisen jalkapallokulttuurin erot. Meillä olisi paljon opittavaa esimerkiksi näyttelemisestä ja ajanpeluun taktiikasta, sanoo joukkuetta Pauli Somerojan kanssa valmentanut Timo Karjalainen. – Toisaalta, jos rehellisiä ollaan, meillä ei ole mitään syytä oppiakaan kyseisiä taitoja. Itse en viitsisi katsojana edes katsoa sellaista jalkapallo-ottelua, jossa pääpaino on näissä elementeissä. Mieluummin katsoisin vaikka Skot-

lannin kolmosdivisioonaa, jossa todennäköisesti vauhtia on enemmän kuin taitoa, mutta ei typerää filmaamista, painottaa Timo Karjalainen, jonka nelivuotinen aikakausi B-poikien valmennuksessa päättyi menneeseen kauteen. Valmennusvastuun otti Pauli Someroja, joka toimi menneellä kaudella joukkueen toisena valmentajana. B-valmentajatutkinnon suorittanut Someroja kuuluu FC YPA:n kokeneimpiin valmentajiin. Tulevan kauden joukkue on koottu yhteistyössä Oulaisten Huiman kanssa.

Allianssi-ottelussa Anssi – Partala – sai vihreän kortin liigatuomarinakin toimivalta Heikki Pajuselta, ja sekös toi hyvää mieltä kaikille.

Eteenpäin menemisen meininki miellyttää joukkueenjohtajaa Kaksi kautta edustusjoukkueen joukkueenjohtajana toiminut Jami Ruhkala sanoo yllättyneensä positiivisesti nähtyään läheltä FC YPA:n toimintaa. – Koko FC YPAa leimaa työnteon kulttuuri. Eteenpäin menemisen meininki miellyttää minua, toteaa Kalajoelta kotoisin oleva Ruhkala, joka Torniossa opiskeltuaan muutti Ylivieskaan. Tänne hänet houkutteli samalla kurssilla opiskellut edustusjoukkueen valmentaja Marko Myllykangas. – Täällä periaatteessa vaaditaan ammattilaisen panosta talkoopohjalta. Homma perustuu harjoitteluun eikä esimerkiksi suunpieksäntään. Ulkopuolisella ei voi olla käsitystä siitä, kuinka paljon koko seurassa tehdään töitä, huomauttaa Jami Ruhkala.

Safari Vaikka talviharjoitteluolosuhteet ovat Ylivieskassa huonot, Ruhkala on erityisen tyytyväinen, että kesällä tilanne toinen. – Safarin saaminen oli enemmän kuin tuhat jänistä. Pelejä ei enää tarvitse pelata yleisurheilukentällä, vaan yleisö pääsee aistimaan fiiliksestä puistomaisella stadionilla. Toki Safarilla on vielä monet asiat kesken, mutta puutteineenkin se on monta kertaa parempi kuin keskuskenttä, kiittelee Ruhkala.

Futsal Futsaljoukkueen pelaamista Ykkösessä Jami Ruhkala pitää kehitysaskeleena jalkapallon edustusjoukkueelle. – Futsal tuo vaihtelua ja mielekkyyttä harjoitteluun. Pelaajien taito paranee, eikä kunto pääse laskemaan. Kaksi viikkoa viimeisen sarjapelin jälkeen pelaajat siirtyivät sisätiloihin futsalin pariin. – Kaiken lisäksi Ykkösessä pelit ovat tasokkaita, ja tosipelit ovat aina tosipelejä, sanoo hän. Kun pelaajat siirtyivät pelikauden jälkeen välittö-

Jami Ruhkalalla langat kuumina. Joukkueen kokoaminen ja tausta-asioiden järjestely on pitänyt mielen virkeänä. mästi futsalin pariin, ei taustaryhmäkään saanut paljoa hengähtää. Edellisen kauden loputtua alkoi valmistautuminen uuteen kauteen. Joukkueenjohtajan tärkeimpänä tehtävänä on ollut pelaajatilanteen kartoittaminen ja joukkueen kokoaminen. Manageria ei joukkueessa nyt ole, sillä futsal– ja juniorivalmennukseen keskittyvä Kimmo Mattila ei jatka enää tehtävässä.

Hamari Valmennuspuolella tiimityö korostuu alkaneella kaudella. Tiimi on vahvistunut, kun joukkueen fysioterapeutti, osteopaatti Tuomas Hamari on nyt vahvasti mukana fyysisen puolen harjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa. Myös loukkaantumisista toipuvien pelaajien harjoittelun suunnittelu on hänen vastuullaan. Maalivahtivalmennuksesta kantaa vastuun Juha Ansamaa. FC YPA:lla onkin harjoitteluintoa puhkuva maalivahtiosasto: Toni Soini, Miikka Isosalo, Joni Ollikainen ja Ansamaa itse. Maalivahdit ovat löytäneet lajiharjoituspaikakseen Suvannon painisalin. Edustusjoukkueen ti-

lanne näyttää ajankohtaan nähden hyvältä. Neljä pelaajaa kotiutuu vuoden vaihteen jälkeen armeijasta ja pääsee täysitehoisesti valmistautumaan tulevaan kauteen. Monien nuorten pelaajien kanssa on tehty kaksivuotiset sopimukset, ja muiden omien kasvattien kanssa on periaatteessa sovittu jatkosta, kunhan siviiliasiat, kuten kesätyöpaikat järjestyvät.

Potentiaali Periaate joukkueen kokoamisessa on sama kuin ennen: ensin katsastetaan kaikki omat pelaajat, sitten alueen pelaajat ja lopuksi pyritään saamaan muutama vahvistus tarvittaville pelipaikoille. Alueen ulkopuolisia pelaajavahvistuksia voidaan joukkueeseen ottaa kolme, maksimissaan neljä. – Oman alueen pelaajiin pitää panostaa. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaajista täytyy huolehtia. Esimerkiksi siviiliasioiden järjestämisessä FC YPA:n seurana tulee pystyä auttamaan. Potentiaalia täällä on kovasti, sanoo FC YPA:n organisaatiossa suuressa roolissa toimiva Jami Ruhkala.

Intin jälkeen sata lasissa Tapani Yrjölä Syntymäaika: 31.3.1985 Pituus: 177 cm Paino: 72 kg Koulutus: YO-mediaassistentti (valmistuu keväällä) Mieliruoka: Pastaruoat Mielijuoma: Vesi Puntti vai lenkki: Puntti Siviilisääty: Seurustelee Harrastukset: Jalkapallon lisäksi ei paljon muuta ehdi Tapani “Tapsa” Yrjölä on todellisen YPA-perheen esikoinen. Kaikki Yrjölän lapset pelaavat seurassa, isä-Erkin hoitaessa FC YPA:n kuljetuspuolta ja Pirjo-äidin toimiessa perheen huoltopäällikkönä. Tapsa on hyökännyt

keltamustissa jo 9-vuotiaasta lähtien ja pelipaikkana on aina ollut maaleja paukuttelevan kärkipelaajan rooli. Hän aloittaa FC YPA:n edustusjoukkueessa kolmannen pelikautensa. Nyt nuori mies hoitaa maanpuolustuksellisia

velvoitteitaan Kainuun Prikaatin 2. jääkärikomppaniassa. Hän pääsee armeijasta tammikuun alussa ja pelimiehellä on palava into päästä taas treenaamaan ja näyttämään parasta osaamistaan alkavalla kaudella 2005.

Miten lajin pariin? Tavoitteet jalkapallossa? Karjalaisen Timo houkutteli EläintarPäästä intistä pois ja sitten aletaan treenaamaan täysillä. Joukkueessa on vahva han liigasta harjoituksiin ja sille tielle tekemisen meininki ja odotan itseltäni jäin. Karjalaista on muutenkin paljosta kiittäminen, sillä maaleja ensi suvehän valmensi minua na ja tiedän, että vajaat 10 vuotta. seura odottaa niitä Valmentaja Marko Myllykanmyös. kaan kommentit Tapani Yrjölästä: FC YPA? – Tapsa harjoittelee ja pelaa aina koSeura on mennyt Tavoitteet valla asenteella. On muutenkin hyvin paljon eteenpäin siviilissä? kiitollinen valmennettava, koska työt vuosien aikana. PeArmeijan jälmaistuvat eikä hän turhista valita. Taprustana oleva jukeen pitää hoitaa san odotetaan ampuvan ensi kaudella niorityö on laadupaperit koulusta ja ainakin 10 maalia ja potentiaalia siihen kasta ja tyttöfutis on sitten menen töion riittämiin. Kehittämistä on vielä raterittäin hyvä asia. hin. Tulevaisuudeskaisuvalinnoissa, että milloin ratkaista Nousu Futsalin Yksa esim. Ylivieskan itse tai syöttää kaverille. köseen on myös poCentria voisi olla sitiivinen asia. vahva opiskeluvaihtoehto. Edustusjoukkue? Ajatuksia ensi kaudesta? Taustatiimi on sitoutunut ja tekee töitä Minulla on hirveä hinku päästä tree- tosissaan. Hommassa on suunnitelmallinaamaan ja sitä kautta päästä niin hyvään suutta ja tekemisen otetta. Pelaaminen peiskuun että tulosta syntyy. FC YPA ei ensi rustuu kovaan harjoitteluun mikä on ainoa kesänä enää taistele putoamista vastaan oikea suunta. vaan tavoittelee kärkipään sijoituksia. Hienoin futismuisto? Nousu Kakkoseen 2002 ja onnistuin nousukarsinnoissa tekemään pari tärkeää maalia. B-junnujen 1-divarinousussa tein aikoinaan myös ratkaisumaalin. Ikävin muisto? Pikkujunnuna mokasin ratkaisevan rankkarin Kokkola Cupin finaalissa. Jalkapallossa parasta? Maalinteko, joukkuehenki ja porukan vahva menestyksennälkä.

Vahvuudet pelaajana? Tahto, kunto ja nopeus.

Kehitettävää pelaajana? Tekniikka ja pallokontrolli.

Terveiset yleisölle? Kaudella 2005 ei Safarilta niin vain pisteitä viedä...!

FC YPA:lle seura-asukokonaisuus

Roikon ura vaakalaudalla

Peliasu ja verkkari eivät muutu Perinteet ovat kunniassaan, kun FC YPA:n uusi seura-asukokonaisuus tulee markkinoille. Niin seuran peliasu kuin verkkarikin säilyvät samanlaisina, vaikka valmistaja vaihtuu. FC YPA:n seuraasusteet valmistaa tästä lähtien Team Sportia, ja paikallistasolla yhteistyökumppanina toimii Urheilu ja lelu. Uusi yhteistyösopimus mahdollistaa sen, että

hinnat ovat huomattavasti edullisempia kuin aikaisemmin. Markkinoille tulee myös uusia asusteita, kuten tuulipuku ja kolmen värisiä T-paitoja harjoituskäyttöön. Kollegeasu on otettu käyttöön jo tänä vuonna, ja paitahan on punainen. Kelta-puna-musta -väriä nähdään Ylivieskassa ensi kesänä entistä enemmän. Helsinkiläistynyt Ari-Pekka Roiko on ehtinyt keskittyä myös vauvanhoitopuuhiin. Myös Ylivieskan jalkapalloasioita on tullut seurattua.

Ari-Pekka Roiko: syntynyt: 28.7.1975 ura: 1984-1992 YPA 1993: FC Oulu (A-jun.) 1994: FC Oulu (liiga) liigadebyytti 24.4.1994: Kuusysi - FC Oulu 1995: Gällivare SK (Ruotsin II-div.) 1996-98: FC Jazz, SM-kultaa 1996 1999-2000: FC Jokerit, Suomen cupin voitto 1999 SM-hopeaa 2000 2001: FC Atlantis, Suomen cupin voitto 2002-04: AC Allianssi Suomen cupin hopeaa 2003 SM-hopeaa 2004

G-96 Kaikki palkittiin päättäjäisissä. Jaakko Alasuutari odottelee vuoroansa. G-96-poikien tavoitteena kaudella 2005 on pelaajien henkilökohtaisten taitojen kehittyminen. Jotta tavoite toteutuisi, valmentajat Niko Isokoski ja Petteri Kajasmaa pitävät tärkeänä, että pelaajat osallistuisivat aktiivisemmin harjoituksiin.

YPA-kasvatti Ari-Pekka Roikon ura on vaakalaudalla. Kolme vuotta vaivannutta vasemman polven rustovauriota ei ole saatu kuntoon, joten kymmenen kautta päätoimisesti pelannut Roiko on alkanut katsella pelaamiselle muita vaihtoehtoja. - Polvea yritetään vielä kuntouttaa, mutta pelaamisen kannalta tilanne ei ole hyvä. Aina kun polvea rasittaa hiemankin enemmän, se tulee kipeäksi, kertoo Aapee Roiko. Roiko suoritti pelaamisen ohella jalkapalloilijoille suunnatussa koulutuksessa liikunnanohjaajan tutkinnon ja on nyt tehnyt muutamia liikunnanopettajan sijaisuuksia. Lisäksi hän on alkanut valmentaa AC Allianssin F-95-poikien joukkuetta, joka pe-

rustettiin syksyllä. Aapee sai avovaimonsa Marin kanssa esikoisensa lokakuun alussa, joten kotonakin riittää tekemistä. Jatkuupa ura tai ei, Roiko on kaupungin ensimmäisenä liigapelaajana ollut tärkeä esikuva ylivieskalaiselle jalkapalloilulle. Menestystäkin on tullut, sillä taskussa on yksi SMkulta, kaksi SM-hopeaa, kaksi Suomen cupin voittoa ja yksi Suomen cupin hopea. - Tyytyväinen voin olla myös siihen, että kaikki mestaruudet ja mitalit olen saanut pelaamalla. Eli aina, kun olen pelikunnossa ollut, on peliaikaa yleensä tullut. Roiko on urallaan ehtinyt pelata kaikkiaan 191 liigaottelua.

Valmentajakerho FC YPA:n sisäisestä valmentajakoulutuksesta vastaa seuran valmentajakerho. Alkuvuoden toimintasuunnitelma on lyöty lukkoon, ja luvassa on muun muassa Suomen naisten Amaajoukkueen päävalmentaja Michael Käldin vierailu tammikuussa. Pääaiheena on tuolloin taktiikka.

– Tässä ikäluokassa harjoituksia on tavallisesti vain kaksi kertaa viikossa, joten ne kerrat pitäisi pystyä hyödyntämään vielä paremmin, toteaa Niko Isokoski.

Koulutukset 2.1. 2005: Ison kentän valmentajien saliharjoitus (Timo Karjalainen) 4.1. 2005: Luento/keskustelu (Jari Ristiluoma) 27.1. 2005: Taktiikka (Michael Käld) 22.2. 2005: Luento/ keskustelu (Marko Myllykangas)

Pelaajamäärä ikäluokassa vakiintui viime kaudella 20 pelaajan paikkeille. Piirisarjaan pystyttiin kokoamaan kaksi joukkuetta. Näin peliaikaa riitti kaikille yllin kyllin.

22900€

10900€

18500€

Tyttöfutiksessa hihat heilumaan Joukkuemäärän lisääminen 4:stä 6:een kahden vuoden kuluessa on FC YPA:n tyttöfutistoimikunnan tavoitteena. Pitkän tähtäimen tavoitteena on muodostaa joukkue jokaiseen ikäluokkaan

siten, että vasta ison kentän joukkueita muodostettaessa D-tytöistä lähtien yhdistetään kaksi ikäluokkaa yhdeksi joukkueeksi. Myös naisjoukkueen perustaminen kuuluu suunnitelmiin. Harrastuksen jatkuvuuden

Sanna-Mari Mastokangas puskee.

Tiina Kyrölä puskee, Maria Karvonen seuraa silmä tarkkana.

D-tytöt: takarivissä vasemmalta valmentaja Marjut Leppälä Heli Mattila, Niina Mastokangas, Sanna-Mari Mastokangas, Riikka Soukka, Noora Kariniemi, Elina Rautio, valmentaja Maria Karvonen . Eturivissä vasemmalta Tiina Kyrölä, Jonna Näsänen, Emmi Niskakangas, Johanna Aho, Kaisa Kotka, Jonna Salmela, Henna Rautio ja Laura Suonvieri.

takaaminen ja harrastajamäärien lisääminen vaatii resursseja. Tarvitaan lisää valmentajia ja taustavoimia. Marraskuussa 2004 perustetun tyttöfutisvaliokunnan tehtävänä on nimenomaan hankkia resursseja ja auttaa joukkueiden organisoitumista. Tyttöfutis toimii FC YPA:ssa tasavertaisena poikajoukkueisiin verrattuna. Sen sijaan itse lajin arvostuksessa olisi aina parannettavaa niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. – Miesten A-maaottelut näkyvät TV:stä aina, mutta naisten ottelut näkyvät joskus, jos näkyvät. Varmasti naisten A-maajoukkueen selviytyminen ensi vuoden EM-kisoihin parantaa näkyvyyttä ja nostaa arvostusta, toteaa Harri Ståhle, joka toimii FC YPA:n tyttöfutisvaliokunnan puheenjohtajana ja E-tyttöjen joukkueenjohtajana. – Toisaalta meidän pitää itse ansaita arvostus täällä Ylivieskassa. Hihat ylös ja

töihin, vaatii toinen FC YPA:n tyttöfutiksen voimahahmo, tyttöpuolen päävalmentaja Tomi Korhonen.

yleisfoorumi tyttöfutiksen kehittämiseksi. Foorumille ovat tervetulleita kaikki,

jotka haluavat, että Ylivieskassa myös tytöt saavat pelata jalkapalloa.

Pallo liikunnan opettajille Harri Ståhle heittää pallon myös koulumaailman suuntaan: tyttöjen on saatava tutustua jalkapalloiluun liikuntatunneilla tasavertaisesti, siinä missä pojatkin pääsevät pelaamaan. – Jalkapalloilu on hieno peli, ja siitä kyllä moni innostuu, kunhan pääsee kokeilemaan. Toisaalta meidänkin tulee seurana olla aktiivinen, ja voisi olla paikallaan järjestää esimerkiksi opettajille tutustumis/ koulutus -ilta jalkapalloiluun. Tyttöfutisvaliokuntaan kuuluvat Harri Ståhle (puheenjohtaja), Tomi Korhonen (valmentaja), Susanna Aho (joukkueenjohtaja) ja Pirjo Yrjölä (vanhempien edustaja). Valiokunta kokoontuu tarvittaessa, ja 6–8 kertaa vuodessa pidetään

Maria Karvonen opettaa oikeaa puskutekniikkaa.

Jonna Näsänen puskee.

Tomi Korhonen, vastuunkantaja Tomi Korhonen, 19, toimii nuoresta iästään huolimatta tällä hetkellä kenties vastuullisimmassa tehtävässä koko FC YPA:n tyttöjalkapalloilussa. Hän nimittäin valmentaa sekä Bettä C-tyttöjen joukkuetta – toistaiseksi yksin. Tai valmentaa heinäkuuhun asti, jolloin on vuorossa astuminen armeijan harmaisiin. Tomi Korhonen aloittaa nyt viidennen valmennuskautensa. Miten tähän on tultu? Ensimmäisen kerran Korhonen toimi ohjaajana Ylivieskan jalkapallokoulussa kesällä 2000. Valmennushommat alkoivat

apuohjaajana H-pojissa kaudella 2001 ja jatkuivat sitten vastuullisemmassa roolissa G-pojissa 2002. Sitten silloinen C-tyttöjen valmentaja Tomi Honkala vaihtoi joukkuetta Korhosen kanssa. Kauden 2002 jälkeen Honkala siirtyi 93poikien joukkueeseen ja Korhonen C-tyttöihin. – Kauden 2003 lopulla B-tyttöjen valmentaja Heikkisen Mikko muutti töiden perässä Raaheen, joten valmensin kauden lopun sekä C- että B-tyttöjä. Viime kaudella B- ja Ctytöissä oli yhteensä kolme valmentajaa, mutta heinäkuusta alkaen Korhonen joutui jälleen hoitamaan

tehtävän yksin: muista valmentajista Juhani Määttä aloitti asepalveluksen ja Timo Qvist joutui olkapääleikkaukseen. – Kahdelle joukkueelle pystyy vetämään yhteisharjoitukset, koska joukkueissa on pelaajia yhteensä alle 30. Aina pitäisi kuitenkin muistaa ottaa huomioon eri ikäluokat ja pelaajien taitotaso.

Asenteellisia ja taitavia pelaajia

Tyttövalmennuksen ohella Tomi Korhonen vastaa myös 98-99 -poikien jalkapallokoulun ohjaamisesta.

Tomi Korhonen hoiti viime kauden kunnialla loppuun. Pelejä oli paljon, mutta "pelit ovat aina kohokohtia".

Joukkueiden vahvuuksina Korhonen pitää sitä, että mukana on asenteellisia ja taitavia pelaajia. Kehittävänä asiana hän pitää tempon lisäämistä harjoituksissa. Tällä hetkellä B- ja Ctyttöjen tilanne on sellainen, että joukkueisiin tarvitaan vähintään yksi, mieluummin kaksi valmentajaa lisää. Vaikka FC YPA:ssa valmentajia on yli 30, ei ole itsestäänselvyys, että jokaiselle joukkueelle saadaan valmentajat. Tähän asti on kuitenkin valmentajia kiitettävästi saatu mukaan, ja sitoutuminen on ollut yleensä pitkäaikaista

Eloonjäämistaistelu kääntyi voitoksi FC YPA:n D-tyttöjen (9293 -syntyneet) joukkueen henkiinjäämistaistelu on hyvä osoitus siitä, miten joukkuetta voidaan kehittää, kun vain ryhdytään tekemään töitä. Viime keväänä näytti siltä, että kyseisen joukkueen osalta oli aika lyödä hanskat tiskiin ja kuopata koko joukkue. Pelaajia oli keväällä alle kymmenen, eikä kukaan vanhemmista ryhtynyt ottamaan vastuuta joukkueesta. Valmentajat joukkueella olivat, mutta vanhemmista ei löytynyt

rupeaa toimimaan. Aluksi piti vain tehdä muutama puhelinsoitto ja laittaa työ käyntiin, kertoo Susanna Aho. Joukkueen valmentajina toimivat viime kaudella Maria Karvonen, AnnaMari Isokoski ja Marjaana Määttä. Kun AnnaMari lähti loppukaudesta vaihto-oppilaaksi rapakon taakse, Marjut Leppälä tuli mukaan. Tälle hetkellä Maria Karvonen ja Marjut Leppälä vastaavat valmennuksesta. Tärkeänä tekijänä Susanna Aho pitää hyvää yh-

Toimiston apu tärkeä Susanna Ahon toimintaa joukkueenjohtajana on helpottanut se, että taustajoukossa on muutamia aktiivivanhempia, joille juniorijoukkueen taustatoiminta on ollut tuttua jo aiemmin. Ensiarvoisen tärkeänä hän pitää myös FC YPA:n toimiston tukea. – Toimistolta Someron Leenalta on aina löytynyt apua, kun on tarvinnut. Ja jos toimistolla ei ole ollut tietoa asiasta, sieltä on aina neuvottu, mistä tarvit-

’’Päätimme että homma rupeaa toimimaan’’ joukkueenjohtajaa, joka järjestelisi esimerkiksi kyyditykset otteluihin ja laatisi tiedotteet pelaajille ja vanhemmille. Lopulta yhden pelaajan sisko, Susanna Aho otti tehtävän vastaan ja tulos näkyy viereisen sivun kuvasta: joukkueen pelaajamäärä on puolessa vuodessa kolminkertaistunut, ja sisäharjoituskaudellakin toiminta on aktiivista.

Muutama puhelinsoitto – Päätimme valmentajien kanssa, että homma

teistyötä valmentajien kanssa. – Olemme kehittäneet paljon ideoita, joista osa on pystytty toteuttamaan. Joukkuehengen luomisen kannalta viimekesäinen yhden yön retki Teikon tuvalle oli mieleenpainuva. Ohjelmassa oli pienet olympialaiset, erilaisia pelejä, makkaran- ja vaahtokarkinpaistoa ja saunomista. Nyt joukkueen ohjelmassa ovat myös talvikauden harjoituspelit ja turnaukset. Talvikauden kohokohta on helmikuussa Seinäjoella pelattava kaksipäiväinen halliturnaus.

tavan tiedon voi kysyä, kertoo Aho. – Parastahan tämän puolen vuoden aikana on ollut se, että D-tytöt ovat itse huomanneet, että jalkapallohan on mielekästä ja mukavaa. Ja kun harjoittelu on tehostunut ja aktivoitunut, tytöt ovat kehittyneet hurjasti, toteaa hän.

Johanna Aho, Laura Suonvieri ja Susanna Aho harjoitusten jälkitunnelmissa.

E-tyttöjen organisaatio kunnossa E-tytöt (94-96-syntyneet) saivat viime kauden aikana taustaoranisaationsa kuntoon. Vanhemmat ovat tulleet mukaan tukemaan tyttöjensä harrastusta, joten ensi kauteen on hyvä

lähteä. – On tärkeää järjestää tytöille pelejä myös talvikaudella. Nyt on jo varmistunut Seinäjoen turnaus helmikuussa, ja lisäksi pelaamme paikalli-

sia futsalpelejä ainakin FC YPA:n ja Alavieskan Virin 96-poikien kanssa, toteaa joukkueenjohtaja Harri Ståle.

G-tytöille joukkue keväällä Nuorin FC YPA:n tyttöjoukkue on tällä hetkellä E-tytöt, jossa pelaa 94-96syntyneitä tyttöjä. Keväällä perustetaan G-tyttöjen joukkue, kunhan vain valmentajakysymys saadaan

ratkaistuksi. G-tyttöihin ovat tervetulleita kaikki 96-98-syntyneet tytöt. Nyt muutamia tämänikäisiä pelaa Etytöissä, joissa he toki voivat jatkaa, vaikka uusi

joukkue perustetaan. Valmennustehtävistä kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteys Harri Ståhleen.

Toivotamme parhaat syntym채p채iv채onnittelut 87-vuotiaalle Suomelle! Samalla toivotamme asiakkaillemme iloista Joulun odotusta, rauhallista Joulua ja parhainta menestyst채 vuodelle 2005!

Lasten ja nuorten ylipaino huolestuttaa Risto Mäkelä on pitkään toiminut yleislääkärinä sekä terveyskeskuksessa että työterveyslääkärinä ja toimii nykyisin lääkärikeskus Tutkossa. Risto Mäkelä on pitkään toiminut myös lääketieteen ja valmennuksen asiantuntijatehtävissä erityisesti huipputason maastohiihdossa. Risto Mäkelä

Lasten ja nuorten ylipaino-ongelmat ovat saaneet syksyn aikana runsaasti palstatilaa lehdissä. Ei ihmettä, että kiinnostusta aiheeseen on, sillä tutkimusten mukaan yli 10-vuotiaista lapsista joka viides on jonkin verran ylipainoinen.1970-luvun loppuun verrattuna määrä on kaksin-kolminkertainen. Syytkin ovat pitkälti tiedossa. Aamupala jää monelta syömättä ja kouluruokailukin jää helposti väliin. Tilalle ovat tulleet runsaskaloriset välipalat. Television ja tietokoneen ääressä maistuvat jättikokoiset sipsi- ja karkkipussit. Yksi jättipullollinen CocaColaa vastaa 54:ää sokeripalaa. Normaalikokoisessa (350 gramman!) sipsipussissa on energiaa yli 1800 kaloria, joka vastaa esimerkiksi 11-14- vuotiaan vähän liikkuvan tytön koko vuorokauden energiantarvetta. Lasten luontaisen liikkumisen väheneminen ja ruokailutottumusten muutokset huonoon suuntaan on huono yhdistelmä. Haastattelimme aiheesta lääkäri Risto Mäkelää.

H-97 sekä jalkapallokoulu 98-99 kokoontuu maanantaisin klo 18-19 ja torstaisin 17-18 tennishallilla.

Tule mukaan jalkapalloharkkoihin - ilmainen talvikausi - muulloinkin uusille pelaajille 30 vuorokauden ilmainen tutustumisaika - harjoitusajat löydät Kalajokilaakson muistilistalta - tiedustelut FC YPA:n toimistolta

08-424 890 1. Oletko havainnut omassa työssäsi Ylivieskassa nuorten lihomista? Omassa työssä kohtaa saman, minkä tiedotusvälineet ovat tuoneet esiin etenkin USA:n osalta, mutta mikä koskee yleisesti länsimaita. Sekä ylipainoisten lasten, nuorten että aikuisten prosenttuaalinen osuus väestöstä on kasvamassa. 2. Miksi nuoret lihovat? Ylipainon kehittyminen liittyy elintapamuutoksiin. Lyhyen ajan kuluessa erilaiset pikaruuat, makeiset, kaloripitoiset, sokeroidut virvoitusjuomat, ns. energiajuomat ovat tulleet erittäin hyvin saataville kaikkialla, missä liikumme kodin ulkopuolella. Kotiruuan merkitys päivän aterioista on menettänyt merkitystään. Erilaiset kodin ulkopuolella ja osin kotonakin nautitut välipalat ovat tulleet korvaamaan kodin yhteisiä ruokahetkiä. Säännölliset ruokailuajat ovat osin muuttuneet jatkuvaksi naposteluksi, jossa ihmisen itsensäkin on vaikea pitää

mielessään päivän kuluessa, mitä on tullut syödyksi. Ruokailukulttuuri on huolestuttavasti muuttunut kaupallistumisen myötä. 3. Milloin nuori on liian lihava, ts. mistä liikalihavuuden tunnistaa? Kansainvälisesti käytössä oleva ns. Body Mass Index= BMI on lahjomaton laskentakaava ilmaisemaan painopoikkeavuutta. Mittayksikkö on kg/m2 ja laskentakaava on seuraava: paino kilogrammoissa jaettuna pituus kertaa pituus metreissä. kun BMI ylittää 25, puhutaan ylipainoisuudesta, kun BMI on yli 30, puhutaan lihavuudesta ja kun BMI on yli 40, puhutaan sairaalloisesta lihavuudesta. 4. Mitä terveydellisiä riskejä lihomisesta aiheutuu nuorelle ihmiselle? Ylipainoisuus on selkeä terveysriski. Se on yksi keskeinen tekijä suomalaisten kansantautien kehityksessä, joita ovat diabetes, verenpainetauti, sepelvaltimotauti. Ylipaino kuormittaa tukielimistöä aiheuttaen ennenaikaista nivelrikkoa

ja rankarikkoa. Edellä esimerkkeinä mainittujen sairauksien alku on jo varhaislapsuudessa, vaikkakin elämänlaatua haittaaviksi ongelmiksi nämä puhkeavat vasta yleensä nuorella keski-iällä ja lyhentäen myös ennusteellista elinikää. 5. Mitä tulisi tehdä, jos nuorelle alkaa tulla uhkaavasti ylikiloja? Vapaa-ajan suuntaaminen liikunnallisiin harrastuksiin on yksi tärkeä keino. Turha hyssyttely ei auta, mutta syyttävän sormenkaan osoittaminen ei kyllä asioita paranna. Tarvitaan ihmisen oma oivallus siitä, että minun elämästäni ja elämänlaadustanihan tässä on kysymys ja kukaan muu kuin minä itse ei siihen voi vaikuttaa, joten minun on tartuttava heti asiaan. Muutosten tekeminen yksin voi olla vaikeaa, mutta tutussa porukassa on helpompi toimia, siispä mukaan porukkaan. Onko sitten joukkueurheilussa paikkaa meille kaikille pitkille ja pätkille, mittaville ja kattaville? Pitäisi olla eritasoista liikuntaa, tasoryhmiä eri tavoittein.

6. Kenen on tunnettava vastuuta liikalihavuusongelmassa? Terveydenhuollolle on perinteisesti sälytetty kaikenlaista ilman pyytämättä. Laajentaisin vastuunkantamisen roolia kotiin, vapaaehtoisjärjestöihin mukaanlukien kaikenlaiset liikunnan parissa toimijat Urheiluseuroista yksittäisten massatapahtumien järjestäjiin. Meidän pitäisi myös ruokaostovalinnoilla kouluttaa kaupan markkinamekanismi ns. terveyttä edistävien tuotteiden markkinointiin runsaskaloristen roskaruokien ja makeisten sijaan. Kauppahan myy surutta ja moraalitta sitä mitä me kulutamme. 7. Lopuksi lääkärin kultainen neuvo lasten vanhemmille? Omalla esimerkillä lapsiin parhaiten vaikutetaan. Mukana lasten harrastuksissa olemalla tuetaan lapsen oikeita elämänvalintoja ja vanhempina on siinä myös itsellä omaa elämää rikastuttava rooli.

Adelmann:

Harjoittele onnistumisia

Claus Adelmann (oik.) luovutti esitelmänsä päätteeksi pienet muistolahjat FC YPA:n valmentajille. Jari Ristiluoma saa omansa. FC YPA:n valmentajille esitelmöinyt saksalainen urheilukoulun opettaja Claus Adelmann korosti, että harjoitukset tulee suunnitella siten, että jokaiselle pelaajalla tulee pääsääntöisesti onnistuneita suorituksia. –Epäonnistumisia ei kannata harjoitella. Onnistumiset kehittävät itseluottamusta, millä on ratkaiseva merkitys niin pelikentällä kuin normaalissa elämässäkin, painotti Adelmann. –Harjoitukset tulee suunnitella yksilöllisesti ja ottaa jokainen pelaaja huomioon. Liian vaikeat harjoitukset heikentävät itseluottamusta ja samalla

koko suoritusta, joten niiden sijaan kannattaa harjoitella onnistumisia, totesi hän. Claus Adelmann toimii Hennehefin urheilukoulun opettajana ja vastaa Mittelrheinin alueen valmentajien koulutuksesta. Jalkapalloseuroja alueella toimii 1000 – saman verran kuin koko Suomessa. Adelmann toi myös Saksan jalkapalloliiton tervehdyksen FC YPA:n kauden päätösjuhlaan. Lisäksi hän lupasi tukensa FC YPA:n edustusjoukkueelle, mikäli se haluaa esimerkiksi harjoitella Saksassa.

Toivotamme parhaat syntym채p채iv채onnittelut 87-vuotiaalle Suomelle! Samalla toivotamme asiakkaillemme iloista Joulun odotusta, rauhallista Joulua ja parhainta menestyst채 vuodelle 2005!

Toivotamme parhaat syntymäpäiväonnittelut 87-vuotiaalle Suomelle! Samalla toivotamme asiakkaillemme iloista Joulun odotusta, rauhallista Joulua ja parhainta menestystä vuodelle 2005!

Mika Lukkarinen vahvistaa D-93-tiimiä D-93-poikien joukkueelle kausi 2004 oli selkeää eteenpäinmenoa. Joukkueen pelaajamääräksi vakiintui 15 aktiivista poikaa, jotka sitoutuivat säännölliseen harjoitteluun. Pohjois-Ruotsissa pelattu Piteån suurturnaus meni pelillisesti erinomaisesti ja jäi varmasti niin pelaajien kuin vanhempien mieleen. Joukkueen valmennuskaarti vahvistui, kun Mika Lukkarinen tuli keväällä tiimiin mukaan. Muina valmentajina toimivat Tomi Honkala, Miikka Isosalo (myös maalivahtivalmennus) sekä armeijaan menonsa al-

kuun, heinäkuuhun asti Teemu Sorvoja. – Harjoitusten rakenne parantui, pelaajat kehittyivät ja maalivahtitilanne selkiytyi. Meillä on nyt kaksi tasaisen hyvää maalivahtia, analysoi Tomi Honkala kautta 2004. – Avainkohtia toiminnan kehittämiseen on valmennuksellisesti koko kauden suunnitelmallisuus sekä pelaajien sitoutumisen opettelu koko joukkueen toimintaan, toteaa Tomi Honkala, joka itse ei voi olla paljoakaan toteuttamassa suunnitelmia, sillä hän menee armeijaan tammikuussa.

Raine Ojakangas E-94:n puikkoihin Vuosikausia FC YPA:n miesten kakkosjoukkueen Dream Teamin avainpelaajiin kuulunut Raine Ojakangas on siirtynyt valmennuspuolelle. Ojakangas, jonka pitkään pelaajauraan sisältyy myös kokemusta edustusjoukkueesta, nähdään jatkossa johtamassa FC YPA:n E94-poikien peliä. Joukkueen valmennuskuviot saatiin hyvään kuntoon, sillä joukkuetta kaksi vuotta valmentanut Miika Kiema jatkaa nyt Ojakankaan aisaparina. 94-poikien ikäluokka on aiemmin kärsinyt pienestä pelaajamäärästä, ja kauden alkaessa oli vielä

pieni kysymysmerkki, saataisiinko omin voimin joukkuetta edes kokoon. Kauden aikana uusia pelaajia tuli kuitenkin kiitettävästi mukaan, ja pelaajamääräksi vakiintui 1315. – Pelaajat kehittyivät taidoissaan, mutta henkilökohtaisen taidon kehittäminen on kuitenkin ensi kauden päätavoite. Myös joukkuepelaamista tulee parantaa, arvioi valmentaja Miika Kiema. Uudet palaajat ovat tervetulleita joukkueeseen. Joukkue on tänä vuonna saanut ensimmäistä kertaa omat talviharjoitusvuorot.

FC YPAn ainaisjäsen numero 1: Willi Stoffels Viimekesäisen suomalais-saksalaisen jalkapalloleirin päättyessä FC YPA:n ystävyyseuran SG Sportfreunden kunniapuheenjohtaja Willi Stoffels kysyi Keijo Nivalalta, paljonko on FC YPA:n vuotuinen jäsenmaksu. Keijo muisteli sen olevan 10 euroa. Välittömästi Willi otti rahapussin takataskusta, ojensi Keijolle 100 euroa ja sanoi: – Haluan olla kymmenen vuotta FC YPA:n jäsen. Keijo meni hieman hämilleen ja hetken mietittyään totesi, että tällä summallahan saat seuramme ainasjäsenyyden. Näin vanhaherra Willi Stoffelsista tuli FC YPA:n ensimmäinen ainaisjäsen

Willi Stoffels ja Keijo Nivala. ja samalla on määritelty ainaisjäsenyyden hinnaksi 100 euroa. Ainaisjäsen on oikeutettu kaikkiin FC YPA:n antamiin etuisuuksiin ja ainaisjäsenelle ojennetaan seuran upea ainaisjäsenyyskortti.

Pääkatsomon kapasiteetti nousee ensi vuonna 200 paikkaan nykyisestä 120:stä.

Yleisö löysi Safarille Safari rakennettu: 2001-2003 pelikentän kustannukset: noin 200 000 euroa valtionavustus: 40 000 euroa nettokustannukset kaupungille: noin 160 000 euroa kuuluttamo, wc:t ja pukukopit rakenteilla 2005 erikoisuus: kenttä liittyy kiinteästi Safaripuistoon vihkiäisjuhla ja ensimmäiset ottelut: elokuussa 2002, OEAM-turnaus käyttöönotto: B- ja C-tyttöjen valtakunnallinen Pohjola-Cup, 16.-19.6.2003 ensimmäinen edustusjoukkueen ottelu: FC YPA – RoPS (Suomen Cup) ma 23.6.2003 pelikentän mitat: 100 m x 64 m katsomokapasiteetti: 120 henkeä ( 200 henkeä kaudella 2005)

Jalkapallo vetää Ylivieskassa katsomoihin nuorta väkeä. FC YPA:n tekemän epävirallisen katsojatutkimuksen mukaan tyypillinen jalkapallo-ottelun katsoja on 16–45-vuotias mies, kun monissa muissa lajeissa ja jalkapallossakin valtakunnallisesti katsojien keski-ikä on huomattavasti korkeampi. Pitkällä tähtäimellä tämä mahdollistaa katsojamäärien tasaisen kasvun myös tulevaisuudessa. Ylivieskassa myös naiskatsojien määrä on ilahduttavasti noussut, ja tyttöjalkapalloilun kehityksen myötä nousee varmasti myös jatkossa. Laji on jo pitkään ollut harrastajamääriltään Ylivieskan suurin, ja pikku hiljaa vaikutukset alkavat näkyä myös katsomoissa. Entisiä ja nykyisiä pelaajia tai muita jalkapalloperheen jäseniä on katsojien joukossa runsaasti. Nousu Kakkoseen ja sen tuoma valtakunnallinen näkyvyys on tuonut Safarin lehtereille lisää tavallisia

penkkiurheilijoita. Heitä kiinnostavat myös Veikkauksen pelit, ja mikä sen kiinnostavampaa, kuin pelata pitkävedossa kotijoukkueen voittoa ja seurata ottelua paikanpäällä.

Mallikelpoiset ottelujärjestelyt Tärkeitä tekijöitä ovat myös pelien tason nousu, erinomainen pelialusta ja aivan kentän vieressä oleva katsomo: tunnelma on ollut hyvä ja yleisö on viihtynyt. Myös ottelujärjestelyt FC YPA on hoitanut mallikelpoisesti. Erityisen hyvää palautetta ovat saaneet pallopojat ja pallotytöt. Ripeä toiminta ja viiden pelipallon käyttö ovat taanneet sen, että ns. kuolleita hetkiä ei pelissä juuri ole. Monet Kakkosen peleihin ensimmäistä kertaa saapuneet katsojat ovat olleet positiivisesti yllättyneitä ja löytäneet Safarille yhä uudestaan. Ensi kaudesta voi hyvällä syyllä odottaa mielenkiintoista ja viihdyttävää

Safarin katsomosta voi lähietäisyydeltä seurata Antti Kukkolan esittämää jalkapalloviihdettä. myös katsojien kannalta. Silloin voidaan odottaa tasaisen varmalle nousubuumille jatkoa. Jalkapallopuistona Safari lienee ainutlaatuinen ko-

ko Suomessa. Se on saanut runsaasti kiitosta paitsi vierailevilta joukkueilta, myös monilta muilta Ylivieskassa käyneiltä vierailta. Näkyvä paikka Savontien vieressä

jää myös mieleen niille, jotka vain ajavat kaupungin ohi.

Nokikentältä Safarille

Jos pääkatsomoon ei mahdu, rinnekatsomossa kelpaa istuskella – varsinkin auringonpaisteessa.

Nokikenttä - Suvannon kenttä - Urheilupuiston keskuskenttä - Safari. Jalkapallon pääareena on 60 vuoden aikana ottanut melkoisia harppauksia. Jokainen askel on ollut merkittävä. Jalkapallotoiminta aloitettiin sodan jälkeen 1945 Nokikentällä - nykyisellä Kiviojan asuntoalueella junaradan vieressä.

1950-luvun alussa rakennetulla urheilukentällä, nykyisellä Suvannon pesäpallokentällä, olosuhteissa astuttiin askel eteenpäin. Jalkapalloa päästiin pelaamaan tasaisella hiekkakentällä. Ratkaiseva parannus olosuhteisiin saatiin vuonna 1981, jolloin koettiin sellainen ihme, että vihdoinkin jalkapalloa pääs-

tiin pelaamaan oikealle alustalle: nurmelle. Vuosien kuluessa huomattiin kuitenkin, että nurmikentän tekijöiden tietotaito ei ollut kovin hyvä. Lisäksi kentän katsomo oli huono: matala ja kaukana kentästä. Ratkaiseva parannus kesäolosuhteisiin saatiin vuonna 2002: Safari.

Toivotamme parhaat syntym채p채iv채onnittelut 87-vuotiaalle Suomelle! Samalla toivotamme asiakkaillemme iloista Joulun odotusta, rauhallista Joulua ja parhainta menestyst채 vuodelle 2005!

Yhteinen kieli - jalkapallo - yhdisti leiriläiset

Heikkinen palaa Dream Teamiin

Suomalais-saksalainen pelaajajoukko ohjaajineen on kokoontunut avajaispotrettiin. Leiri voi alkaa. Viime kesän kohokohta oli sivat ystävyysmaaotteluita, joittuivat jalkapalloilijoimonelle fcypalaiselle kan- joita oli seuraamassa Safa- den perheisiin Ylivieskaan, sainvälinen jalkapalloleiri. rilla melkoinen joukko Alavieskaan ja Oulaisiin. Viisikymmentä nuorta säätäuhmaavia katsojiakin. Saksalaisille nuorille Saksan Nettersheimista ja Leiripäivien aikana leiri- suomalainen kulttuuri, taYlivieskasta viettivät läiset tutustuivat myös Yli- vat ja perhe-elämä olivat unohtumattoman elokui- vieskan keskusta-alueen leirin lisäksi mieleenpaisen viikon jalkapallon ja nähtävyyksiin ja kauppa- nuvimpia muistoja. Suosuomalaisten luontoelä- palveluihin. malaisiin perheisiin kanmysten pasainväliset rissa. Vaikka Jalkapalloleiriläisten yhteinen kieli oli vieraat taas ennätyksellitoivat tuuset sateet ja jalkapallo. Sitä puhuivat majoitusper- lahduksen niistä aiheu- heissä alle kouluikäisetkin. Yhteinen Keski-Eutuneet tulvat puhuttu kieli oli englanti. roopasta. nostivat YliMolempien vieskan valtakunnallisten Yhden päivän ajan tu- maiden nuoret vakuuttivat, uutisten ykkösaiheeksi, tustuttiin suomalaiseen että tällainen yhteinen saivat joustavat ja idearik- luontoon Rautiossa. Ohjel- kanssakäyminen lisää mokaat ohjaajat vietyä leiri- massa oli uintia, kalastusta tivaatiota opiskella yhteisjärjestelyt läpi onnistu- ja tarkkuusammuntaa. Ja tä kieltä, siis englantia. neesti. ei päivää ilman jalkapal- Isäntäperheissä kyllä haLeirikeskuksena toimi- loa; saksalaiset pelasivat vaittiin myös, että pienimnut Päivärinnan koulu, ystävyysottelun Raution mätkin lapset pystyvät Erä-Jorman ruokahuolto, nuoria vastaan kylän ur- kommunikoimaan ilman urheilukeskuksen peliken- heilukentällä. yhteistä kieltä - jalkapaltät ja FC YPA:n ohjaajina Saksalaisen taitotestin loa pelaamalla! ja valvojina toimineet va- jälkeen varsinainen leiriLeirin ja perhemajoipaaehtoiset takasivat puit- osuus päättyi kaupungin tuksen aikana syntyi ystäteet onnistuneille leirielä- nuorisotoimen järjestä- vyyssuhteita, jotka jatkumyksille – niin saksalaisil- mään diskoon. Viikonlop- vat edelleen. Niin jalkapalle kuin suomalaisillekin. puna pelatun OEAM-tur- lon merkeissä kuin muuJalkapalloteorian ja harjoi- nauksen ajaksi saksalaiset tenkin. tusten lisäksi nuoret pela- nuoret (32 henkilöä) ma-

Saxmanille Roikon palkinto 15-vuotias Ville Saxman palkittiin kauden päättäjäisissä lupaavan pelaajan palkinnolla, perinteisellä A-P Roikon kiertopalkinnolla. Piirijoukkueiden Pohjola-Cupissa onnistunut Saxman on päässyt myös alueelliselle maajoukkue-ehdokasleirille. Bpojissa pelaava Saxman harjoittelee nyt myös edustusjoukkueen ringissä.

Ville Saxman ja pokaali. Taustalla juontaja Heli Qvist.

Teemu Sorvoja ja Mikko Heikkinen ovat Dream Teamin uudet valmentajat. Molemmat toimivat joukkueen pelaajavalmentajina. Pitkään valmentajana toimineella Mikko Heikkisellä on kokemusta vastaavasta jobista kaudelta 2000, jolloin Dream Team nousi 5. divisioonasta Neloseen. Heikkinen asuu nykyään Raahessa ja on Dream Teamin käytössä lähinnä viikonloppuisin. Teemu Sorvoja puolestaan on toiminut neljä kautta 93-poikien valmentajana. Hän on vielä armeijassa, mutta kotiutuu vuoden vaihteen jälkeen. Dream Team aloittaa harjoittelun tammikuun puolenvälin jälkeen, kun futsalkausi alkaa olla ehtoopuolella.

FOOTBALL-CHRISTMAS Julkaisija FC YPA

Vastaava toimittaja Timo Karjalainen

Painopaikka ja sivunvalmistus KL-Paino

Painos 6300 Jakelu Ylivieska

FC YPA:n toimisto Muotitalo Lehtisen yläkerta Juurikoskenkatu 4, Postiosoite: PL 183 Puhelin: 08-424 890 Fax 08-424 880 e-mail: jalkapalloseura@fcypa.com www-sivut: www.fcypa.com Toimisto avoinna ma-pe klo 9-16. Mahdolliset muutokset ilmoitetaan Kalajokilaakson muistilistalla.

FC YPA kiittää kaikkia mainostajia arvokkaasta tuesta lapsi- ja nuorisotyön hyväksi.